Tuoreet Platat

UUSI SIVUSTO: WWW.TUOREETPLATAT.FI

2011-06-13T17:16:00.003+03:00

Blogger on ollut hyvä isäntä, mutta en halua kangistua (liiaksi) kaavoihin. On tullut aika: Tuoreet Platat jatkaa itsenäisenä sivustona osoitteessa www.tuoreetplatat.fi. Tänne ei päivitetä enää mitään. Kiitos kaikille blogia seuranneille ja toivottavasti löydätte tienne myös toisaalle!

WWW.TUOREETPLATAT.FI

Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään

2011-03-15T01:02:00.001+03:00

Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään

Karma Musiikki, 2011

Biisilista

01. Intro ft. Manageri

02. Uuden ajan lumisotaa ft. Juno

03. Kuinka korkeelle ft. Joniveli (VIDEO)

04. Painakaa pojat mieleen ft. Kajo & Are

05. Systeemi ft. Chyde

06. Kultasia päiviä ft. Haamu

07. Ysikuus ft. Pyhimys & Jonde

08. Muutama sana ft. Solonen, Kivat Pojat (Ben & Staffro) & Ikuboi

09. Älä luovuta ft. Saara Aalto

10. Helpompaa hulluna ft. TK, Tuomo, Elastinen, Timo Pieni Huijaus & Solonen

11. Virtaan ft. Kesken

12. Koko päivän joka päivä ft. Stepa

13. Kolme parii lenkkareita ft. SP

14. Rattaat pyörimään ft. Särre

Recluse Crew -tuottajaryhmän yhdessä Staffron kanssa muodostavat Jake the Break ja Flam saivat vihdoinkin pitkäsoittonsa julkaistuksi. Kaksikon yhteisen tuottajalevyn oli määrä ilmestyä 3rd Rail Musicin kautta jo syksyllä 2009, jolloin teokselta vuodettiin Haamun ja Stepan näytebiisit. Lopulta projekti jouduttiin kuitenkin siirtämään Karma Musiikin alaisuuteen.

"Rattaat pyörimään" kokoaa yli kaksikymmentä vokalistia laulamaan/räppäämään raumalaisten biittinikkareiden tuotoksien päälle. Vierailijoiden taso on todella korkea, sillä mukaan on saatu alan veteraaneja, freestyle-kuninkaita, lahjakkaita nuoria sekä muutamia harvoin levyllä kuultavia tekijöitä. Albumilla pyörii myös löyhä juoni näyttelijä Mikko Koukin esittäessä levy-yhtiön kusipäätä, joka yrittää biisien välillä tyrkyttää sopimusta tuottajakaksikon allekirjoitettavaksi.

Jake the Break on työstänyt valtaosan levyn biiteistä yksinään, Flamin ollessa mukana ainoastaan viiden taustan tuottamisessa. Ensinnä mainittu käyttää sävellystensä tukena kitaristien taitoja sekä koskettimia, joita platalla on soittanut hänen veljensä. Jake tuntuu laskevan paljon kulloisenkin samplen varaan, sillä hänen rumpuviritelmänsä kuulostavat yllättävän kesyiltä läpi kiekon. Suoraviivaisempaa boom bap -soundia väsäävä Flam saa sen sijaan biitteihin enemmän potkua.

Duon tekeleillä ollaan perusasioiden äärellä: tuottajalevyn harmaimmatkin biitit on nimittäin rakennettu vahvojen pohjien päälle. Jake the Break ja Flam eivät yritä hyppiä uusien muotivillitysten perässä saati keksiä pyörää uudelleen. He luottavat laadukkaaseen, perinteitä kunnioittavaan meininkiin. Ylivoimaisesti parhaaksi taustaksi ponnahtaa monien hyvien vaihtoehtojen joukosta Jaken tuottama Kultasia päiviä, jonka kertsiosuuden huikea nostalgiasaksofoni vie yksinkertaisesti jalat alta.

Kappaleittain ajateltuna levystä on kehkeytynyt varsin tasainen. Helpompaa hulluna -possebiisi tekee vaikutuksen neljän äärimmäisen karismaattisen räppärin ja Solosen hyvän kertosäkeen takia. Malminkartanon Tom Jones puskee myös itse kelvollisen värssyn länsimaisesta kulttuurista träkillä Muutama sana. Samalla stygellä kolme eri nimeä räppää kolmeen eri biittiin, joista yhden on tehnyt Staffro. Kivat Pojat -yhtyeen toinen osapuoli Ben ansaitsee maininnan hyökkäävästä, mutta hauskasta esiintymisestään.

Kajo ja Are loistavat tuttuun tyyliinsä Painakaa pojat mieleen -raidalla. "Keitä kunnioitan, keitä en" -tyyppinen trippailu ruotii ämseiden tekemisiä hauskoin sanakääntein. Chyde tiputtaa tietoutta Systeemistä ja Särre yrittää peitota kirjoitusesteitään vapaatyylillä. Kesken esittelee jälleen kerran vaivatonta flowtaan, jonka aion nyt julistaa virallisesti Suomen notkeimmaksi. Saara Aalto yllättää rohkealla äänenkäytöllään kappaleella Älä luovuta ja Stepa iskee nokkelaa riimiä vanhan koulun biittiin.

Jake the Break ja Flam selviävät useamman vuoden urakastaan puhtain paperein. "Rattaat pyörimään" vaikuttaa pitkäkestoiselta levyltä, jonka voi laittaa soimaan ulkona myllertävästä vuodenajasta riippumatta. Levyn ainoiksi napakympeiksi jäävät tosin Haamun Kultasia päiviä sekä SP:n maanläheinen Kolme parii lenkkareita. Managerin hahmo on hauska lisä levylle, mutta myyntipuheet olisivat saaneet olla enemmän sidoksissa biisien aiheisiin.

4 / 5

Levy-yhtiö: www.karmamusiikki.net

MySpace: www.myspace.com/flamtastik

MySpace: www.myspace.com/jakerecluse

TILAA "RATTAAT PYÖRIMÄÄN" THE FUNKIESTISTA

TKU Passive - Passiivista vastarintaa

2011-03-12T23:50:00.001+03:00

TKU Passive - Passiivista vastarintaa

Omakustanne, 2011

Biisilista

01. T.K.U.

02. Niin hidas

03. Menee

04. Edellä män

05. Saatanan hyvin ft. Saimon & Andy

06. Maitta vapaa

07. Tuhti stygi ft. Haamukirjoittaja Alpo Magnum

08. Et tietää voi ft. Saimon

09. Aikajuoksuaikaa

10. Passiivista vastarintaa ft. Itäpuoli & Prof. Juselius

11. TKU powwa

12. Puolin toisin

13. Laskelmointivirheitä

14. Jäniksen selässä

15. Polkemassa

Sveden Passive -kollektiiviin kuuluvat Joonah ja Neo muuttivat Turkuun. Sillä välin kun kahdeksanhenkisen porukan muut jäsenet viettivät hiljaiseloa, karkulaiset päättivät purkittaa yhteisen mixtapen. Lopputuloksena syntyi "Passiivista vastarintaa" -omakustanne, jonka kaksikko julkaisi nimellä TKU Passive.

Projektista tekee mielenkiintoisen se, että toinen vokalisteista luottaa ulosannissaan reggaen verkkaiseen voimaan ja toinen puolestaan puskee riimejä vihaisen räppimeiningin siivittämänä. Joonah käynnistää useimmiten kappaleet kiireettömällä lauleskelullaan, minkä jälkeen Neo ottaa homman haltuun.

Ensimmäisten viiden raidan aikana käy jo selväksi ettei tämä yhdistelmä toimi. Joonah:n teennäiset lauluosuudet eivät sovi taustoihin saati sitten tavoita kuuntelijan huomiota. Neon rasittava huutoräppi ei tuo biiseihin asennetta eikä kummaltakaan vokalistilta löydy edes karismaa. Valtaosa kertosäkeistäkin tunnutaan nimenomaan huutavan purkkiin (ainakin levyn alkupuolella), vaikka duossa olisi myös oma "laulaja" näille osuuksille.

Molemmat pysyvät kyllä ongelmitta biitissä, mutta muilta osin tekeminen ei yksinkertaisesti vakuuta. Sanoituksista on hyvin vaikeaa tavoittaa sanomaa tai edes päästä tekijöiden kanssa samalle aaltopituudelle. Välillä Saimon käy sylkemässä jotain ruotsiksi, kunnes sekava sanojen tulva alkaa taas soljua ohi korvien. Kai ne jostain lungista fiiliksestä ja musiikin vääntämisestä julistaa. Mene ja tiedä.

Mixtapen biittipuoli koostuu niin lainataustoista kuin kotimaisten tuottajien tekeleistäkin. Päällimmäisenä jää mieleen monet dubstep-väännöt, joita levylle on haalittu varsinkin kanadalaiselta Datsikilta ja maineikkaalta Ruskolta. Samuel K.B. liikkuu samoilla apajilla yllättävän tyylikkäästi. Mukana on kuitenkin myös vivahteita reggaesta sekä jazzahtavasta hiphopista. Kovimman taustan tarjoilee Alamaa raidalla Et tietää voi.

"Passiivista vastarintaa" jättää yhdentekevän vaikutelman TKU Passiven tuotannosta. Tyylit ei uppoa eikä sanoituksista irtoa mitään, mutta sävellykset toimii (makeista lainataustoista puhumattakaan). Levyn nimikkoraita esittelee kaksikon parasta osaamista.

2 / 5

MySpace: www.myspace.com/tkupassive

Urbaanilegenda - 21 12

2011-03-12T16:18:00.002+03:00

Urbaanilegenda - 21 12

Omakustanne, 2011

Biisilista

01. Mariana

02. Tao tao

03. Varota varo

04. Juoksupoika

05. Koko olemuksella

06. Valinta

07. Laki on laki

08. Korttitalo

09. Missä minä olet?

10. Intiaanin nimipäivä

11. Pienet asiat tekee meistä isoja

12. Amsterdam Galactica

Urbaanilegenda on pysynyt sitkeästi Jyväskylän tunnetuimpana rap-yhtyeenä, vaikka kolmikko ei ole julkaissut yhtäkään levyä sitten vuoden 2004. He nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen samplaamalla erästä 70-luvun R&B-hittiä klubiträkillään Pelaa dominoo ja julkaisivat kaksi promolevyä, jotka ovat tätä nykyä keräilyharvinaisuuksia.

Ensimmäinen studioalbumi, "Rivien välistä", ilmestyi paikallisen 2 Fly Entertainmentin kautta ja erosi varsinkin sanoituksiltaan aiempien omakustanteiden sisältämästä materiaalista. Trion salaisena aseena toimi kolme erilaista tyyliä, jotka samalla kuitenkin tukivat toisiaan. Urbaanilegendalla oli myös hyvät välit kollegoihin ympäri Suomea ja poikkeuksellisen lahjakas tuottaja omissa riveissään.

Nyt kokoonpano on viettänyt hiljaiseloa yli kuuden vuoden ajan vain iskeäkseen uudelleen. Yhtyeen ulkomailla asuva lenkki Jonne Kuusisto piipahti nimittäin kolmen viikon joululomalla Suomessa ja tänä aikana Urbaanilegenda levytti uutta materiaalia kokonaisen albumillisen verran. Tuloksena syntyi digitaalisena julkaistava teos nimeltä "21 12". Kuusiston, Joniveljen ja Soul Valpion tuoreella hengentuotteella on kestoa noin yhden tunnin verran.

"21 12" esittelee täysin uudestisyntyneen Urbaanilegendan. Mikäli yhtyeen musiikista on ehtinyt aikoinaan vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, se kaikki kannattaa nyt unohtaa. Perinteiset räppibiitit ovat vaihtuneet elektronisen musiikin alatyyleihin ja sanoitukset ovat harpanneet entistä enemmän suuntaan, jossa kuuntelijalle jätetään vastuu tulkitsemisesta. Soul Valpio ei ole enää pelkkä räppäävä konekivääri eikä Jonne Kuusisto hampaat irvessä sanoja tukahduttava Kasanova. Joniveli puolestaan laulaa yhä enemmän.

Kappaleiden teemoista jää mieleen palasia sieltä täältä. Teksteissä käsitellään ainakin saavuttamatonta rakkautta, inhimillisyyden ja yksityisyyden katoamista lakipykälien viidakkoon, varautuneisuutta sekä rytmin voimaa. Pöydälle isketään myös politiikka - ilman sitä paskanjauhantaa. Kaiken kaikkiaan läpät on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että ne eivät ainoastaan näytä sieviltä paperilla vaan myös kuulostavat hyvältä räpättyinä.

Tuotannollisesti kyseessä on Joniveljen kaikkien aikojen onnistunein teos. Pitkätukka on luonut levylle soundimaailman, jota on mahdotonta lokeroida minkään tietyn genren alle. Platan alkupuolella tunnelma on aggressiivinen ja sähköinen, mutta seestyy huomattavasti albumin edetessä. Taustoilla kuuluu elementtejä trip rockin, housen, breakbeatin, downtempon, likaisen electron, acid jazzin, junkan, rapin ja monien muiden tyylisuuntien piiristä.

Levyn tarttuvin biisi Koko olemuksella menee jopa niin pitkälle, että samba vaikuttaa kohtaavan elektronisen musiikin koukerot huumaannuttavalla tavalla. Joniveli hoilaa lähtemättömästi rytmin ulottuvuuksista ja Soul Valpio tiputtaa hauskoja tietoiskuja tanssimisesta. Kuusisto puolestaan loistaa erinomaisella värssyllään isojen kysymysten äärellä pyörivällä Missä minä olet? -raidalla. Mainitsematta ei voi jättää eeppistä Pienet asiat tekee meistä isoja -maailmanparannustakaan, joka pysyy tiiviinä pakettina koko kahdeksan minuutin kestonsa ajan.

Urbaanilegendan paluu on kaikessa yllättävyydessään harvinaisen vakuuttava esitys. Aiempaa teatraalisemmat kappaleet tarjoavat paljon pureskeltavaa ja ajoittan teksti yltää hieman liiankin lennokkaaksi. Erinomainen tuotanto luo levylle omaleimaisen tunnelman, kun taas riimittelijöistä on kypsynyt rohkeita oman visionsa toteuttajia. "21 12" antaa hyvän syyn olla uudesta musiikista innoissaan.

4½ / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/urbaanilegenda

SoundCloud: www.soundcloud.com/urbaanilegenda

Twitter: www.twitter.com/urbaanilegenda

Wikipedia: fi.wikipedia.org/wiki/urbaanilegenda

Huge L - Puuton lehti

2011-03-06T15:40:00.000+03:00

Huge L - Puuton lehti

Omakustanne, 2011

Biisilista

01. Jäin

02. Don kudon

03. Prodhuger

04. Mania (remix)

05. Pätkätyö (skit)

06. Paperi rahaa

07. Arkinen

08. Maailman vauhis

09. Kolmekymmentä

10. Ihan mit vaan

11. ILS (skit)

12. Letkeempää

13. (skit)

14. Suojatiellä (kelopuu alkp.)

15. Narsissi

16. Pullopostia perheelle

17. Tulen loistos (kelopuu pois.)

18. Sä (remix)

19. Autotune (alkp.)

20. Qhan vittuilin part. 2 (alkp.)

21. Vaatekappale (alkp.)

22. Pukeudun, puhun, nukun ja tapaan sut

23. Egolooginen (alkp.)

24. Mustavalko (kelopuu alkp.)

Huge L julkaisee "Kelopuu"-nimisen pitkäsoiton Monsp Recordsin kautta 1. huhtikuuta 2011. Levyä on odotettu hartaasti, sillä sen julkaisupäivä ilmoitettiin jo viime vuoden maaliskuussa. Teoksen katsotaan olevan jatkumoa arvostetuille "Touché" sekä "Turhaan arkeutunut" -albumeille.

Yli tunnin mittainen "Puuton lehti" -mixtape tarjoaa lisää tuoretta Huge L -materiaalia niille, jotka eivät malta odottaa aprillipäivään asti. 70% kappaleista on täysin ennenkuulemattomia, loput puolestaan alkuperäisiä versioita tai remixejä aiemmin julkaistuista biiseistä. Omakustanteen viimeistelystä on vastannut Dj Leo Luxxxus.

Kotimaiset mixtapet jättävät usein aika kylmiksi, sillä julkaisumuodon kovimman suosion aikaan monet tuntuivat nimeävän teoksensa ko. termillä paremman puutteessa. Näin ollen epämääräisistä kokoelmista ja jopa ihan normaaleista albumeista leivottiin mixtapeja."Puuton lehti" on toista maata. Monipuolisista träkeistä on taitavan dj:n käsissä saatu irti juuri sellainen räppifiilis, jollainen kaikilla kunnon mixtapeilla tulee ollakin.

Varsinkin levyn alkupuoli jyrää. Lyhyiden raitojen aikana muita artisteja kylvetetään oikeutetusti karujen biittien aallokoissa. "Pummien miljonääri" -levyllä alunperin julkaistun Manian uudelleenversiointi käynnistyy puolen minuutin takaisinkelauksilla, jonka jälkeen bassolinja ja rummut ajetaan nätisti biittiin sisään. Arkinen rikkoo räppipullistelun linjan Duunijazz-tyylisellä lungilla toteutuksella.

Huge on aiemmin vaikuttanut yksinomaan säälimättömältä tylyttäjältä, mutta nykyään artisti uskaltaa asettaa myös itsensä alttiiksi vastaiskuille. Kolmekymmentä on jo toinen muistelubiisi, jolla tuodaan omaa elämänkokemusta esille. Isompi yllätys on erästä länsinaapurimme tunnettua jazz-orkesteria samplaava Suojatiellä, jolla heittäydytään herkistelemään. Mielenkiintoista kuulla millainen versio kappaleesta on tehty "Kelopuulle".

Mixtapen loppupuolelle on säästetty kasa erilaisia versioita vanhoista biiseistä. Niiden rykelmä jättää kylmäksi, sillä vain Qhan vittuilin part. 2 -raidan alkuperäisversio kolahtaa ja sekin lähinnä hauskan kontrastinsa takia (leppoisa tausta <-> disautus). Saatekirjeen perusteella moista toteutusta ei välttämättä edes haluttu, mutta remixien julkaiseminen erillisellä platalla tuntuisi rahastukselta.

"Puuton lehti" ei jää pelkäksi pitkäsoittoa edeltäväksi mainosvälipalaksi, sillä sen sisältö ja toteutustyyli riittävät peittoamaan monet Hugen varsinaiset albumitkin. Parhaina vetoina mainittakoon artistin hienoa ääntä korostavat laulut Arkinen ja Suojatiellä. Myös perinteiset räppivedot toimivat yhä, varsinkin kun ne on varustettu Leo Luxxxuksen upeilla raaputuksilla.

4 / 5

Arvioita: tuoreetplatat.blogspot.com/search/label/Huge%20L

MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals

YouTube: www.youtube.com/user/huugouuno

TILAA "PUUTON LEHTI" THE FUNKIESTISTA

Parhaat biisit 2010

2011-02-28T19:35:00.000+03:00

Aikomuksenani oli koota jonkinlainen TOP 50 tai peräti TOP 100 -lista viime vuonna julkaistuista biiseistä, jotka löysivät tiensä Tuoreet Platat -blogin sivuille. Savotta kävi yhdelle miehelle hieman liian raskaaksi ja niinpä jätin raatileikit suosiolla sikseen. Ei niinkään se työn määrä, vaan paremmuusjärjestyksen mahdottomuus.

Kymmenien kovien biisien joukosta löysin sentään yhden selvän suosikin. Kemmurun (kuvassa) tarttuva Kobehärkä kolahti harvinaisen lujaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä siihen tahdo kyllästyä vieläkään. Puolen minuutin alkufiilistely tuottaa välittömästi tunteen siitä, että tulossa on jotain helvetin hienoa. Träkki onkin lopulta silkkaa tiedettä Aksimin mahtavaan biittiin verhoiltuna.

Muita biisejä en osaa sijoitella minkäänlaiseen luonnolliseen järjestykseen, joten jatketaan niistä vapaamuotoisesti. Fintelligensin "Mun tie tai maantie" -albumilta löytyisi muutamiakin ehdokkaita listalle. Maha määrää kouluttaa nuorisoa hauskaan tyyliin, Mikä boogie on muutamia turhia rivejä huomioimatta kova bileraita ja yhteistyö Pete Rockin kanssa jäi mieleen yhtenä hienoimmista tapahtumista vuodelta 2010.

Levyn ainoaksi timantiksi muodostuu kuitenkin Runeberginkatu. Voi luoja kuinka hyvä biitti. Sen ansiosta kappale onnistuu herättämään nostalgisia tunteita, mutta samalla siinä on jotain nyrjähtäneen synkkää. Ikään kuin Runeberginkadulle olisi haudattu jotain karmivaa. Elastinen ja Iso H puskevat mallikkaasti. Juuri tällaisia vetoja Fintelligensiltä on kaivattu ja odotettu. Jos ihokarvat ei nouse pystyyn, et omista sellaisia.

Hyvistä biiteistä puheen ollen, miltä kuulostaa Otto Martikaisen tuottama Mä rakastuin lutkaan? Potkii. Suomen parhaimpiin riimittelijöihin lukeutuva Idän Ihme tarttuu aiheeseen, jota on vaikeaa käsitellä uskottavasti näillä leveysasteilla ja hoitaa pisteet siltikin suvereenisti Kalevaan. "Tästä ei sitte kerrota kellekään" -kiekolta listalle kelpaisi myös tyhjentävä Älä kysy miks sekä äärettömän lungi Parempaa väkee.

Huge L kuvailee duunarin arkea täydellisesti Duunijazz-rallattelullaan. Hämyisen samplen ympärille rakennettu tausta on tuhti ja antaa puitteet suorastaan herkälle tulkinnalle. Pohjolan Molli -projektin parissa samalta tekijältä on syntynyt myös jonkinlaista kansallistunnetta hivelevä Seuraus ja leikkisä Edveden-vittuilu, jotka toimivat kokonaisuudesta irroitettuinakin.

Vuoden tiputtavimman tarinabiisin levytti jyväskyläläinen Are. Pyryn tarinassa siirrytään katutappelusta treffeille arvaamattomin seurauksin. Jutun juoni pysyy koko keston ajan hyvin kasassa, riimit on osuvia kuten ko. artistilla aina ja taustalla pauhaava biitti ottaa vaihtuvat tunnelmat huomioon. Bueno.

Opaalin "Hinnalla millä hyvänsä" -levyltä löytyy yllättävän monta hyvää värssyä vierailijoilta. Idän Ihme, Hannibal ja Aksim tekivät ehkä isoimman vaikutuksen. Artisti onnistuu itsekin muutamaan otteeseen ja tästä paras näyte on Ryynityyli. Synkällä raidalla valutaan holtittomasti mielensisäisessä avaruudessa. Ryynihehkutus on sinänsä kuvottavaa, mutta miten voi vihata biisiä jolla syljetään "erota jyvät akanoist / oonks mä sairas jos mä nautin jyvät pakaroist"?

Joku Roti -osastolta parasta osaamista edusti Hannibalin, Stepan, Tykopaatin ja Edorfin huikea Puuratti. Hienosti tuotetulla kipaleella on ainutlaatuinen tunnelmansa, jonka särkee vain muutamat tyylikkäästi toteutetut väliosat ("pumppaan Point Blankii..."). Stepan kotiseutuakin käsittelevä Made in Sodankylä, mielettömän maanläheinen Kaikki hyvin sekä Aren ja Tapani Kansalaisen kanssa duunattu suomibiiteillä riehuminen (Hullut jätkät) ansaitsevat omat mainintansa.

Vuoden hienoimmilta levyiltä, "Se syvenee syksyllä" ja "Blacksuami", voisi iskeä lähes kaikki träkit tiskiin. Puliukoista harmittoman sympaattisia hahmoja veistelevä Spuge on Heikki Kuulan parhaita vetoja ikinä. Olkoonkin, ettei tausta ole omasta takaa. Ruger Hauerin uhmakkaat Dallas ja Pettävä annostus sekä haikeampi Täällä vielä kotiutuvat myös nopeasti pään sisään.

Ruudolfin ja Karri Koiran R. Kelly -tyyppinen tsemppibiisi Leijonakuningas-laulu, Ritarikunnan lämminhenkinen Klassist ja Teflon Brothersin introraita Postikortti Jan Zapasnikille jäivät niin ikään mieleen erinomaisina kappaleina.

Mainitsematta jäi monta hyvää teosta mm. Palefacelta, Super Jannelta, Timi Lexikonilta, Notkealta Rotalta, Junolta, Matinpojalta, Timo Pieni Huijaukselta sekä Nopsajalalta, mutta nyt on pakko siirtyä eteenpäin. Seuraavissa merkinnöissä jatketaan vihdoinkin vuoden 2011 julkaisuilla.

TUOREET PLATAT AWARDS 2010 - PARHAAT ALBUMIT

2011-02-06T10:24:00.002+03:00

TUOREET PLATAT 2010

1. Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä (Monsp Records)

2. Heikki Kuula - Blacksuami (Yellowmic Records)

3. Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas (Joku Roti Records)

4. Super Janne - Munkkisaari (Upleftbass Records)

5. Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki (Monsp Records)

6. Stepa - Made in Sodankylä (Joku Roti Records)

7. Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas (Monsp Records)

8. Timo Pieni Huijaus - Emävale (Rähinä Records)

9. Brädi - Repullinen hiittiä (Rähinä Records)

10. Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut (omakustanne)

11. Rekami - Iskuja vyön alle (Skill Street Entertainment)

12. Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään (Kaita Polku Productions)

13. Freepoint Crew - Three Amigos (Chess Piece Recordings)

14. Juno - V-Tyyli (Monsp Records)

15. Timi Lexikon - Vähät valitan (Karma Musiikki)

16. Ritarikunta - Albumi (Monsp Records)

17. Are - Jaalan elämää (Skill Street Entertainment)

18. Käsipuoli - Mikä on pläkki? (omakustanne)

19. Paleface - Helsinki - Shangri-La (XO Records)

20. Juan Muteniac - Koko Suomi (Northgrind Music)

21. Huge & Mode - Pummien miljonääri (Monsp Records)

22. Fintelligens - Mun tie tai maantie (Rähinä Records)

23. Matinpoika - Vasta kohta (Yellowmic Records)

24. Jussi Kuoma - Sielunauha (omakustanne)

25. Sine Ira - KG & LL (Yellowmic Records)

26. Nopsajalka - Kuningas Soundi (Monsp Records)

27. Half Past Never Band - As It Should Be (omakustanne)

28. Joustava Moraali - P*skaa jatsia (omakustanne)

29. Näkökulma - Odotusmusiikkia 2 (omakustanne)

30. Hannes H. - Ei turhia paineita (Skill Street Entertainment)

31. Tapani Kansalainen - Eilisen keisari, narri loppuelämän (Joku Roti Records)

32. Opaali - Hinnalla millä hyvänsä (Monsp Records)

33. XO Records - Hienoksi tislattu (XO Records)

34. Liljan Loisto - Takaisin Karjalan maille (Suomen Musiikki)

35. Pyhimys - Vieras (Monsp Records)

36. Half Day Nation - Rhythm Strong (Aava Records)

37. Maw - Panda Ride (omakustanne)

38. Gasellit - EP (omakustanne)

39. Olli-PA & Funksons - Laiva lasipullossa (Joku Roti Records)

40. Maramice - Fall of the Old School (omakustanne)

41. Roska - Ranteet auki (omakustanne)

42. Teflon Brothers - © (Monsp Records)

43. Taskumatti & Rokuli K - Käpälämäkeen (omakustanne)

44. Juno - J.K. x 2 Tunti terapiaa (Monsp Records)

45. Notkea Rotta - Notkea maa (Monsp Records)

46. Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu (omakustanne)

47. Get Wet Tuotanto - Vol. 1 (omakustanne)

48. Flowboysfam - Opitsä tuntemaan? (omakustanne)

49. Teuski - Pakko (omakustanne)

50. Fredi ja Stefu - Himo (omakustanne)

51. Eetu Newman - Holaiinii (omakustanne)

52. VilleVille - Radiohiljaisuus on ohi (omakustanne)

53. Tuma - Jatkoaika (omakustanne)

54. Life and Death Productions - Dream Control (omakustanne)

55. Rimma - Viimeinen vuoteni (omakustanne)

56. Sammonlahden Lance - Tykki-Öljy-Massi-Pölly (omakustanne)

57. Tuma - Ympäri mennään (omakustanne)

58. Dr. Sykerö - SalaisuukSieni maailma (Firma Records)

59. Sammonlahden Lance - Unettomat matkat (omakustanne)

60. Pantse - Tuliaismusaa (omakustanne)

61. Olli Peks - Palava sielu (omakustanne)

62. Pelikaani - Aina ei voi sataa (omakustanne)

63. Utopia - Minuutit (omakustanne)

64. Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ (omakustanne)

>>> Alakategorioiden TOP 5 -listat täällä

>>> Kattava lista viime vuoden parhaista kappaleista täällä

TUOREET PLATAT AWARDS 2010

2011-02-06T10:20:00.003+03:00

DRAMAATTINEN JOHDANTO

Nyt on tyhjä olo. Vuosi 2010 muodostui lopulta kotimaisen rytmimusiikin tauottomaksi ilotulitukseksi. Monien muiden musiikkisuuntausten saralla vietettiin hiljaiseloa, mutta meitä hemmoteltiin. Meitä, jotka arvostamme nokkelaa sanaleikittelyä, eläväistä tarinankerrontaa ja voimakasta sanomaa. Meitä, jotka nyökkäämme tuottajien loputtomien oivalluksien tahdissa.

Pienlevy-yhtiöt julkaisivat älyttömän määrän musiikkia. Tapahtumajärjestäjät pitivät huolen siitä, että samanhenkiset musadiggarit pääsivät tapaamaan toisiaan erilaisten festivaalien merkeissä. Moni ikuisuusprojektilta vaikuttanut levy saatiin valmiiksi, useat nuoret tekijät lunastivat harteilleen kasattuja odotuksia ja vielä useampi artisti kehittyi eteenpäin. Tämän kaiken tuloksena ilmestyi sekä arvostelu- että myyntimenestyksiä enemmän kuin koskaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että valtaosa viime vuonna julkaistuista levyistä päätyi myös Tuoreet Platat -blogin arvosteluun. On ollut häkellyttävää seurata kuinka yli 700 ihmistä on osoittanut kiinnostuksensa tällaista Bloggerin alla väännettävää yhden miehen harrastelua kohtaan. Tässä vaiheessa iso kiitos etenkin Eetu Karppaselle ja Timo Pyykölle oma-aloitteisesta jeesistä. Propsit myös artisteille, levy-yhtiöille ja lukijoille toiminnan tukemisesta.

Näin huima vuosi on niputettava jollain tavalla yhteen. Koominen "Tuoreet Platat Awards" antaa tunnustusta julkaisuille, jotka on ilmestyneet ja lähetetty blogin syyniin aikavälillä 1.1.2010 - 31.12.2010. Tsekkaa TOP 5 -kategoriat läpi ja scrollaa sen jälkeen merkinnän loppuun, josta pääset tiirailemaan vielä kattavammat listat albumeista sekä biiseistä.

Mikko Määttänen

Ylläpitäjä

[Jenni Vartiaisen alkuperäinen kuva: Numi Nummelin]

TULOKSET

VUODEN TUOREIN DEBYYTTIALBUMI

1. Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä

2. Super Janne - Munkkisaari

3. Timo Pieni Huijaus - Emävale

4. Brädi - Repullinen hiittiä

5. Rekami - Iskuja vyön alle

VUODEN TUOREIN FIITTI

1. Idän Ihme kappaleella Kiukaat (Opaali - Hinnalla millä hyvänsä)

2. DXXXA kappaleella Humehii (Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki)

3. Karri Koira kappaleella Leijonakuningas-laulu (Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas)

4. Edorf kappaleella Sielunruokaa (Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas)

5. Elastinen kappaleella Kuka eka (Brädi - Repullinen hiittiä)

VUODEN TUOREIN KANSITAIDE

1. Hannu Pulkkinen (Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä)

2. T-Money (Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään)

3. Heikki Kuula (Heikki Kuula - Blacksuami)

4. Jouni Salonen (Sine Ira - KG & LL)

5. Anselmi Oksman (Juno - J.K. x 2 Tunti terapiaa)

VUODEN TUOREIN LEVY-YHTIÖ

5. Skill Street Entertainment

VUODEN TUOREIN MUSIIKKIVIDEO

1. Stepa - Kaikki hyvin (Ohjaus: Miikka Niemi)

2. Notkea Rotta - Syö! Juo! Nai! (Juuso Westerlund)

3. Juno - Pelotteluu (Pablo Films)

4. Brädi - Kato mun käteen (Lauri Aalto)

5. Timo Pieni Huijaus - Tee mitä pitää (Niko Karlsson)

6. Sine Ira - Lempibii-SI (Joona Mielonen)

7. Super Janne - Kaikki muuttuu (Kride Södergård)

8. Freepoint Crew - FIN (Totte Rautiainen)

9. Tapani Kansalainen ft. Huutava Vääryys - Myllyt sallittu (Juuso Aalto)

10. Gasellit - Silmäpussit (Tuomo Kujala)

VUODEN TUOREIN NETTIJULKAISU

1. Joustava Moraali - P*skaa jatsia

2. Näkökulma - Odotusmusiikkia 2

3. Maw - Panda Ride

4. Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu

5. VilleVille - Radiohiljaisuus on ohi

VUODEN TUOREIN OMAKUSTANNE

1. Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut

2. Käsipuoli - Mikä on pläkki?

3. Jussi Kuoma - Sielunauha

4. Half Past Never Band - As It Should Be

5. Joustava Moraali - P*skaa jatsia

VUODEN TUOREIN TUOTTAJA

1. Ilari Autio (mm. Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas)

2. Huge L (mm. Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä)

3. Jazzy-O (mm. Opaali - Hinnalla millä hyvänsä)

4. Elastinen (mm. Fintelligens - Mun tie tai maantie)

5. Otto Martikainen (mm. Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekään)

VUODEN KOMMENTOIDUIN ARVIO

1. Heikki Kuula - Blacksuami

2. Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas

3. Teflon Brothers - ©

4. Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut

5. Stepa - Made in Sodankylä

>>> Kaikki viime vuoden levyt listattu paremmuusjärjestykseen täällä

>>> Kattava lista viime vuoden parhaista kappaleista täällä

Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu

2011-02-05T20:15:00.001+03:00

Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. 50 laakia

02. Syypää

03. Nopeeta massia

04. Pahat tytöt ft. Tommi Perkele & Mainio

05. Pistä SE biisi

06. Puhelinlasku ft. Mainio

07. Kolmen työnnön mies ft. Hoivis

08. Taantumamusaa ft. Mainio

09. Jätä Sepolle pohjat

10. Veljesten ja Sepon lauantai

11. Vuosisadan darratarina

12. Kehen sä luotatkaa

13. Porvari veljiä ja köyhiä Seppoja

14. Täällä tapetaan ihmisii

15. Katkeriasäkeitä

16. Väkivaltakunta

17. Paremmist päivist ei oo kuulunu ft. Mainio

18. Pysähdy

Porvari Veljet ja Köyhä Seppo on julkaissut vuodesta 2008 lähtien yhden levyn per vuosi eikä uudelle vuosikymmenelle siirtyminenkään tuottanut tähän poikkeusta. "Ei viikset miestä pahentanu" on 18 kappaleen mixtape, joka ilmestyi lokakuussa ladattavaksi Internetin syövereihin.

Yhtyeen kehitys on ollut lupaavaa. Kolmikon ensimmäinen tekele oli ennakkoluulottomalla asenteella väsätty EP, jota seurasi harkitummin viimeistelty pitkäsoitto "Yhtä suurta teatteria". Uuden mixtapen perusteella kehitys on toistaiseksi pysähtynyt paikoilleen. Kappaleet tukeutuvat samoihin teemoihin kuin aikaisemminkin ja riimittelijöiden heikkoudet korostuvat yhä selvemmin. Olkoonkin, että kyseessä on vain nettijulkaisu.

Henkka S., VeliKalevi ja Seppo ovat edelleen yhtä persoonattomia räppäreitä keskenään. Heidän flownsa laahaavat eteenpäin pirkanmaalaisen itseriittoisuuden säestämänä eikä kukaan tunnu oikein tietävän miksi tai keille he näitä biisejä tekevät. Puolet mixtapesta keskittyy hauskanpitoon ja loput ajasta yritetään käsitellä vakavempia aiheita. Nimenomaan yritetään, sillä träkeistä ei ole kuoriutunut kovinkaan uskottavia. Trion räppäämistä jaksaa kuunnella tasan niin kauan kuin taustalla pauhaava biitti kolahtaa.

Tällä kertaa sävellyksiä on peräti seitsemältä eri tekijältä (kahden lainabiitin lisäksi). Just Berkeles samplaa brittiläistä trip hopia (Pistä SE biisi), Henkka S. tekee 60-luvun kotimaisesta ikivihreästä toimivaa discojytää (Veljesten ja Sepon lauantai), Jon keskittyy pelisoundeihin (Nopeeta massia) ja Inkki loistaa helvetin tarttuvalla kumarruksellaan jenkkilän suuntaan (Kolmen työnnön mies). Mukaan mahtuu myös erinomainen c&s -kertsi (Syypää) sekä - vihdoinkin - Stuntin'-biitin käyttäminen suomiräpissä.

Lienee selvää mikä "Ei viikset miestä pahentanu" -mixtapessa kiehtoo. Aivan oikein: biitit. Vierailijoista Tommi Perkele onnistuu vetämään hauskan versen aiheesta, jota Huge L käsitteli samalla tapaa jo vuonna 2009 ja Mainio kuulostaa köyhän miehen VilleGallelta. Julkaisun eteen on nähty vaivaa ja jätkillä itsellään on varmasti ollut hauskaa studiossa. Paketin kuunteleekin muutamaan kertaan mielellään läpi, jonka jälkeen se poistuu kovalevyltä bittiavaruuteen.

2½ / 5

Arvio: Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Yhtä suurta teatteria

Arvio: Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Nätti-EP

MySpace: www.myspace.com/kotiviinikellari

SoundCloud: www.soundcloud.com/porvariveljet

LATAA "EI VIIKSET MIESTÄ PAHENTANU" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Tuma - Ympäri mennään

2011-02-03T21:20:00.000+03:00

Tuma - Ympäri mennään EP

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Ympäri mennään

02. Odottavan aika

03. Psykoosi

04. Nappaa liekki

05. Verestetään muistoi pt. 2 (RIP Nolla)

06. Virran viemää ft. Riikka

07. Minne jalat kantaa?

Tuma on hautaamassa nykyistä artistinimeään mullan alle. Tämän aliaksen viimeiseksi julkaisuksi on jäämässä "Ympäri mennään" -niminen EP, joka julkaistiin vuoden 2010 lopulla veloituksetta Internetissä.

20-vuotias nurmeslainen ei selvästikään hallitse kansitaiteen suunnittelua, mutta sen sijaan hän on kehittynyt artistina pitkin harppauksin eteenpäin. Asenne on edelleen helvetin hyvä ja viimeisten vuosien aikana muodostunut tyylikin kuulostaa lupaavalta. Sanoittajana jannu on selvästi pyrkinyt pois itsestään selvän kerronnan parista. Tämä kaikki tekee Tuman räppäämisestä miellyttävää kuunneltavaa, vaikka jokaisella osa-alueella onkin vielä varaa kehittyä paremmaksi.

Pliisujen pimputusbiittien vihaajana en pysty fiilistelemään "Ympäri mennään" -levyn alkua. Todella ärsyttävän avausbiisin jälkeen seuraa vielä Coldplay-samplella varustettu haikeilu, jolla yritetään puskea teknisesti paremmin kuin mihin kyvyt vielä riittää. Meininki paranee EP:n edetessä, mutta mikään biiseistä ei oikein tunnu pysyvän hyvänä kokonaisuutena. Aina löytyy joku notkahdus - oli se sitten laimea biitti, huono kertosäe tai tekstien vaatimattomuus.

Totisen biisiryppään parhaaksi vedoksi nousee kolmas raita Psykoosi, joka jää mieleen omalaatuisen tunnelmansa takia. On harmi, että EP:n lataamiselle on vaikeaa keksiä yhtäkään hyvää syytä, vaikka sen tekijällä on selvästi potentiaalia päästä parempiin ympyröihin. Suomenkielisen rap-musiikin nykyinen taso jättää värittömät omakustanteet entistä julmemmin jalkoihinsa.

2 / 5

Arvio: Tuma - Jatkoaika

Arvio: Tuma - Julmat aikeet

Mikseri.net: www.mikseri.net/njz

MySpace: www.myspace.com/perustuma

LATAA "YMPÄRI MENNÄÄN" ILMAISEKSI TÄÄLTÄ

Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ

2011-01-30T20:50:00.000+03:00

Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Pakkolasku kannibaalisaarelle

02. Näkymätön mies

03. Galactuksen luona kahvilla v2.0

04. Kaksintaisteluplaneetta

05. Adom

06. Luodinkestävä Passat

07. Pankkiryöstö

08. Panasonic

Toisinaan postiluukusta tipahtaa hyvinkin persoonallisella visiolla tehtyjä albumeita. Lampaita ja trikoita -kollektiivin ensimmäinen levy toimii tästä hyvänä esimerkkinä. "ZZARDOZ" sisältää kahdeksan omituisesti nimettyä kappaletta, jotka on purkitettu omaan tahtiin 17 kuukauden aikana. Platalla räppää peräti viisi eri tekijää (Late, Reko, Schimanski, Teukka 42 sekä Tommi) ja tuotannosta vastaa Jouni 24H.

Tässä vaiheessa pintaan nousee kaksi tunnetta. Ensimmäisenä tajuntaan hiipii varovainen odotus siitä, josko persoonalliselta vaikuttava julkaisu paljastuisi mullistavan hyväksi levyksi. Sen sijaan vuosien myötä kehittynyt pessimismi varoittaa toivomasta liikoja, toimien usein paljon terveellisempänä lähestymistapana. Kuten tälläkin kertaa. "ZZARDOZ" on nimittäin yksi viime vuoden huonoimmista julkaisuista.

Albumilla riimitellään lähinnä sarjakuvahahmoista, tieteisseikkailuista ja roolipeleistä. Ei siinä mitään, näille aiheille löytyy varmasti oma kuuntelijakuntansa. Ensin pitäisi vaan osata räpätä. Lähes kaikki viisikon jäsenet kuulostavat siltä kuin olisivat siirtyneet ysärin alkuvuosista aikakoneella suoraan suomiräpin kultakauteen. Kankeat tyylit ja väkisin väännetty uhmakkuus tuovat elävästi mieleen Raptorin.

Läpät eivät kuitenkaan naurata edes hyvinkääläisen hassuttelijakolmikon vertaa. Luulisi, että esimerkiksi historiallisten hahmojen kaksintaisteluista saisi aikaan viihdyttävän biisin. Lampaita ja trikoita on venyttänyt aiheesta seitsemän minuuttia kestävän tajunnanvirran voimannäytön, joka lopahtaa jo minuutin jälkeen yhdentekeväksi jorinaksi. Lahtelaisrykelmän "hengellinen johtaja" Jouni 24H viimeistelee onnettoman paketin hengettömillä taustoillaan.

Ainoa positiivinen asia koko projektissa on se vilpitön into, ettei musiikintekoa oteta niin vakavasti. Se ja kappaleiden irrationalisuus jaksavat lämmittää lyhyen hetken ajan. "ZZARDOZ" vaikuttaa vaan valitettavasti siltä, että joukko jätkiä on aloittanut vääntämään räppiä kylmiltään koska se on niin helppoa. Aina ensin pitäisi kehittää jonkinlaista varmuutta ja vasta sitten alkaa miettiä niitä makeita konsepteja, ei toisinpäin.

1 / 5

Kotisivut: www.lampaitajatrikoita.com

Freepoint Crew - Three Amigos

2011-01-29T17:05:00.000+03:00

Freepoint Crew - Three Amigos

Chess Piece Recordings, 2010

Biisilista

01. Three Amigos

02. Still Alive

03. Old News

04. FIN (VIDEO)

05. Good Year

06. Small Town Kids

07. Continuous Motion

08. 12 Days in Seoul ft. The Quiett

09. Money Making Machine

10. Time to Cook

11. Change for the Better

Porvoossa alkunsa saanut ja sittemmin helsinkiläistynyt Freepoint Crew -kolmikko on pyrkinyt koko 2000-luvun ajan kohti läpimurtoa, jollaista heille ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi suotu. Ensimmäinen omakustanne "Rhytmic & Melodic" ilmestyi jo vuonna 2003 ja seuraava tuotos, heidän oman Chess Piece Recordings -levymerkkinsä kautta julkaistu "Tailor-Made" näki päivänvalon 2008.

Yhtye ei ole kuitenkaan lähtenyt muuttamaan strategiaansa edes kolmannella pitkäsoitollaan. "Three Amigos" koostuu aiempien levyjen tapaan Maz:n englanninkielisestä riimittelystä sekä JMA:n ja Mathiaksen samplepohjaisista biiteistä. Kotimaan markkinoiden miellyttäminen on jätetty Hanna Pakariselle, Palefacelle ja sadoille muille artisteille, jotka ovat vaihtaneet esityskielensä yleisöystävällisempään suomeen.

Mikä tärkeintä, Freepoint Crew ei ole katkeroitunut kotikonnuilleen. Oman musavideonkin saanut FIN käsittelee suomalaisuutta rehellisen ylpeään sävyyn piilottamatta ikäviäkään tilastoja muun maailman korvilta. Maz on ujuttanut muidenkin kappaleiden sanoituksiin runsaasti suomalaisia nimiä (Kekkonen, Seppo Räty, Neste jne.) tuomaan persoonallista sisältöä kansainvälisille vesille.

Levyltä ei löydy mitään isompaa teemaa: suomalaisuuden vastapainoksi vieraillaan Etelä-Korean pääkaupungissa (12 Days in Seoul), opastetaan aloittelevia artisteja tekemään paperia (Money Making Machine) ja seurataan kuinka nuoren unelmille käy iän karttuessa (Small Town Kids). Oman osansa saavat myös ilmiöiden ja trendien turhankin vilkas liikenne (Old News) sekä tunnelmat "Tailor-Made" -levyn julkaisun jälkeen (Good Year).

Maz on räppärinä niitä luottojäbiä, jotka hallitsevat tarvittaessa niin yksityiskohtaisen kuvailun, tarinankerronnan kuin sanaleikittelynkin. Tyyli on sujuva, mutta perinteinen. Mitään poikkeuksellisia kykyjä ei löydy eikä kypsällä asenteella varustettu räppäri sellaisia näytä tarvitsevankaan. JMA ja Mathias ovat puolestaan sorvanneet ikivihreitä taustoja sanailun tueksi. Biittipuolelle ei jää yhtäkään notkahdusta.

"Three Amigos" on luultavasti tasaisin levy, jonka FPC on tähän mennessä julkaissut. Kaikkein onnistuneimmat raidat ovat aiheiltaan yksinkertaisimpia. Kokoonpanoa ja ryhmän musiikintekoa esittelevät Still Alive sekä Continuous Motion lukeutuvat juuri tähän joukkoon, samoin kuin albumin tyylikkäästi päättävä Change for the Better. Hyväntuulinen albumi olisi ehkä kaivannut muutaman rosoisemman träkin painuakseen vielä paremmin takaraivoon.

4 / 5

Oho!

Albumista on ilmestynyt sekä ilmaiseksi ladattava nettijulkaisu että rajoitettu CD-painos. Nettiniilot jäävät hienon kansitaiteen lisäksi paitsi Korean arvostetuimpiin räppäreihin lukeutuvan The Quiett:n versestä.

Arvio: Gabro & Frankly Irrational / Freepoint Crew - 12" EP

Facebook: www.facebook.com/pages/freepoint-crew

Kotisivut: www.freepointcrew.com

MySpace: www.myspace.com/freepointcrew

SoundCloud: www.soundcloud.com/freepointcrew

Vimeo: www.vimeo.com/freepointcrew

Youtube: www.youtube.com/user/freepointcrew

TILAA "THREE AMIGOS" THE FUNKIESTISTA

Taskumatti & Rokuli K - Käpälämäkeen

2011-01-27T20:25:00.001+03:00

Taskumatti & Rokuli K - Käpälämäkeen

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Raato

02. Käki

03. Leijonaharjaa

04. Robin Hood

05. Hirvikärpäsiä

06. Jänishousu ft. 6mäki

07. Käpälämäkeen

08. Käpälämäki

Musta Perjantai oli tamperelainen yhtye, joka julkaisi joulukuussa 2007 suodatinpussiin sullotun levyn ja lopetti toimintansa seuraavana vuonna. Viisikon jäsenistä Kauhukoira vieraili myöhemmin Tykopaatin pitkäsoitolla, P-a-täri esiintyi Hannibalin & Joku Roti Mafian debyytillä aliaksella Manhattan Dynamiitti ja Suomen virallinen talkbox-mestari 6mäki jatkoi eri artistien tuottamista aktiivisesti. Nyt myös loput kaksi jäsentä, Taskumatti ja Rokuli K (ent. Kukkonen) puskevat julkaisurintamalle yhteisellä EP:llään.

Marraskuussa ilmestynyt "Käpälämäkeen" sisältää jonkin verran kokeellisempaa rytmimusiikkia kuin kotimaiset räppilevyt keskimäärin. Mietoja grime-vivahteita ja suhinaa. Rokuli K on tuottanut kaikki biitit, kun taas Taskumatti vastaa persoonallisella tyylillään räpeistä. Riimipolitiikka kulkee yhtä karuilla linjoilla kuin levyn äänimaisemakin: päätöntä elämää pyöritellään sekä kaupungin sykkeessä että sen ulkopuolella.

Taskumatin ulosantia voisi kuvailla arvaamattomaksi. Flow on parhaimmillaan äärimmäisen nopea ja kuulostaa hyvältä, mutta jo saman värssyn aikana räpit saattaa sotkeutua epäselväksi sanailuksi ohi biitin. Kaikesta päätellen Taskumatti arvostaa räppäämisessä enemmän tunnelmaa kuin jotain teknisesti puhdasta urheilusuoritusta. Hänen äänensä erottuu selkeästi massasta ja samoin tekee myös miehen hengitystekniikka. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tällaisesta asiasta, mutta Taskumatti ottaa happea ärsyttävän usein kuin olisi hukkumaisillaan.

Kappaleisiin on keskityttävä toden teolla, jos sanomista haluaa saada jotain irti. Lyriikat eivät ole sitä kuuluisaa rakettitiedettä, mutta holtittoman kerrontatyylin mukaan on vaan vaikeaa hypätä. Lopulta kolme biisiä siirtyy kokonaan skipattavien listalle: Raato, Leijonanharjaa sekä Käpälämäki. Vastaavasti muita positiivisemmassa valossa mieleen jäävät Käki ja 6mäen upeilla talkbox-osuuksilla kuorrutettu Jänishousu.

Henkilökohtaisesti en saanut ihan täyttä selkoa siitä, onko "Käpälämäkeen" lopulta lintu vai kala. Lupaavalta kuulostanut julkaisu ei kuitenkaan kolahtanut läheskään niin lujaa kuin olisin toivonut. Kokonaisuus jää valjuksi.

2½ / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/taskumatti-rokuli-k

MySpace: www.myspace.com/taskumattirokulik

TILAA "KÄPÄLÄMÄKEEN" THE FUNKIESTISTA

Roska - Ranteet auki

2011-01-23T20:30:00.000+03:00

Roska - Ranteet auki

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Intro

02. Kylil ft. Heimo AK

03. Perustuu tositapahtumiin

04. Oikee suunta ft. H&H

05. Paheksuvat katseet

06. Kiikarit part. 3

07. Ei järkee

08. Lataamo ft. Heimo AK, Haamu, Helppo J, Isimasa & LempiJoe

09. Ranteet auki

10. Ittensä surma ft. Pahennus-Kus & J. Kriisi

11. Maailmanloppu

Roska on Mertenmiehen sekä Riku Riettaan muodostama yhtye, jonka tukikohtana toimii Euroopan tämänhetkinen kulttuuripääkaupunki Turku. Heidät esiteltiin Get Wet Tuotannon elokuussa 2010 julkaisemalla kokoelmalla. Nyt parivaljakolta on ilmestynyt "Ranteet auki" -niminen pitkäsoitto.

Kuten albumin kansikuvasta ja tittelistä voi jo päätellä, materiaali ei ole järin positiivista. Tai kuten herrat itse asian ilmaisevat: "me ei olla sit mikään vitun Super Janne". Tällä levyllä elämää ei tunneta tarkoituksenmukaisena, vaan mielessä pyörii ennemminkin itsetuhoiset ajatukset sekä maailmanloppu. Onneksi raskaita aiheita keventää kappaleilla viljeltävä musta turkulaishuumori.

Kaksikko riimittelee toisistaan poikkeavilla tyyleillä, joten tunnistamisen kanssa ei tule ongelmia. Mertenmiehen erottaa etenkin hillittömistä raivonpuuskista. Aina kun kömpelöllä flowlla räppäävän ämseen läpät alkavat mennä ohi biitin, hän yrittää päästä takaisin rytmiin vetämällä seuraavat riimit hampaita kiristellen. Mertenmiehen eräänlaiseksi tavaramerkiksi voisi laskea myös täysin puskista tulevat, turun murteella syljetyt tiputtavat lainit kuten:

"turha on elää, turha on kuolla / turha on vanhojen naisten VITTUJA nuolla"

Täysin omaleimainen tyyli on ehdoton vahvuus, vaikka se ei aina kuulostaisikaan kovin sulavalta. Riku Rietas räppää sen sijaan jo hieman vakuuttavammalla flowlla. Hän on tehnyt myös kaikki levyllä kuultavat taustat ja on sillä saralla selvä lahjakkuus. Hieman hapuilevat, mutta hyvillä sampleilla varustetut eteläbiitit tuovat jollain tavalla mieleen Huge L:n varhaisen tuotannon. Ei siksi että soundimaailmat kohtaisivat, vaan juuri persoonallisuuden vuoksi.

"Ranteet auki" sisältää monia ihan mielenkiintoisia vetoja. Kuumottava kyttäyssaaga Kiikarit on edennyt jo kolmanteen osaansa ja Lataamo vie seitsemän turkulaista räppäriä (mm. Haamu & LempiJoe) psykiatriseen sairaalaan. Roskan biisit erottuvat kaiken lisäksi kohtuullisen helposti perinteisestä suomiräpistä meininkinsä takia. Samalla on kuitenkin vaikeaa löytää syitä, miksi juuri tämän levyn poimisi hyllystä uudelleen soittoon. Pelkästään yksittäiset repeilyt ja tuoreet taustat eivät auta muita teoksia vastaan.

Roska on kehittynyt kaveripiirin hassutteluista varteenotettavaksi yhtyeeksi, jolla on kuitenkin vielä paljon matkaa parhaisiin teoksiinsa. Onneksi kehityskäyrä näyttää suuntautuvan ylöspäin.

2½ / 5

MySpace: www.myspace.com/mcvittu

Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään

2011-01-22T18:55:00.000+03:00

Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään

Kaita Polku Productions, 2010

Biisilista

01. Mitalit kaulassa

02. Seksiä, valheita ja ääninauhaa ft. Soppa

03. Näkyykse päällepäin

04. Älä jäädy

05. Mä rakastuin lutkaan

06. Jotain mihin tarttua ft. Juju & Opaali

07. Lossilla vastaan ft. Hannibal

08. Soita Kalevaan (remix) ft. Otto Martikainen, SP, Spesialisti, Leijonamieli & Henrika

09. Älä kysy miks (VIDEO)

10. Oikotietä

11. Parempaa väkee

12. Piilokamerassa

13. Mä lähen tänää ft. Tykopaatti

Idän Ihmettä on vaikeaa lähteä esittelemään mainitsematta hänen osallisuuttaan Seren Chillaa meiä kanssa -kesähittiin. Tamperelaisen rikosrekisteristä löytyy myös mm. laittoman viihdyttävät vierailut Opaalin molemmilla albumeilla sekä keräilyharvinaisuudeksi muodostunut "Liian kuumaa käsitellä" -yhteislevy Tupla-S:n kanssa. Kaiken lisäksi sadattuhannet suomalaiset ovat huomaamattaan tutustuneet hänen materiaaliinsa Cheekin Liekeissä -singlen myötä.

"Tästä ei sitte kerrota kellekkään" -soolodebyytillä ei enää vierailla muiden mailla. Kaita Polku Productionsin julkaisemalla kiekolla on tekijänsä tavoin kaksi puolta: "välillä härski, välillä nöyrä". Ensimmäiset seitsemän kappaletta koostuvat pääosin naisista (ja naisille) esitetystä tilityksestä, jonka jälkeen siirrytään Kalevaan tarinoimaan ihmisten kaksinaamaisuudesta. Arkipäiväistä jauhantaa sävyttää multiriimien täyttämä tyyli, josta on vuosien saatossa muodostunut Tupla-I:n tavaramerkki.

Kokonaisuudesta kasattu ennakkosampleri antoi odottaa välitöntä viiden tähden klassikkoa. Idän Ihmeen taitavaa riimittelyä kuunteleekin mielellään, mutta aivan ruusuisten ennakko-odotusten korkeudelle ei ylletä. Herkullisista konsepteista (eeppinen possebiisi Kalevasta, Soderberghin ohjaustyöhön viittaava kakkosraita, oonko mä Piilokamerassa jne.) huolimatta useista kappaleista jää uupumaan tasaisuus tai jokin viimeinen silaus. Ajoittain tuntuu siltä, että multiriimittely rajoittaa Kinoksen kerrontaa ja sisältö jää puuttumaan.

Omat ongelmansa löytyy myös vierailijoista, jotka pilaavat kolme potentiaalista raitaa huonoilla esityksillään. Albumin kymmenestä varsinaisesta vierailijasta olisi saanut jättää (diplomaattisesti ilmaistuna) ainakin puolet pois. Onneksi tuotanto on sentään ollut osaavissa käsissä. Jazzy-O, Kilari Audio, Otto Martikainen ja Tiedemies vankistavat tämän lätyn jälkeen asemiaan TOP 10 suosikkituottajieni joukossa.

Teoksen kohokohdiksi jää täydellisesti rakennettu Mä rakastuin lutkaan ja kaiken maailman jadakissien "why?" -asetelmat toisin päin kääntävä Älä kysy miks. Sokeriksi pohjalle ujutettu bonusraita toimii sekin vuosien tehosoitosta huolimatta.

4 / 5

Kotisivut: www.idanihme.fi

MySpace: www.myspace.com/idanihme

TILAA "TÄSTÄ EI SITTE KERROTA KELLEKKÄÄN" THE FUNKIESTISTA

Tilanneraportti 2011

2011-01-18T20:08:00.004+03:00

Morjesta pöytään!

Tammikuun alun hurja postaustahti johtui pitkälti siitä, että olin tuolloin työttömänä. SPOILER: Nyt en enää ole, vaan takana on kaksi päivää erittäin mieluisassa työympäristössä. Tehtävä tuo mukanaan omat haasteensa ja siksi blogin päivitystahti tulee (jälleen) hidastumaan merkittävästi.

Olen lupaillut blogille uusittuja nettisivuja jo pitkään. SPOILER: Näyttää siltä, ettei hommasta tule yhtään mitään.

Jotkut ovat lähettäneet mailia elokuussa järjestettävää Blockfestiä koskien. SPOILER: En ole enää mukana järjestelyissä.

Tuoreet Platat Awardsin oli määrä sijoittua helmikuun tienoille. SPOILER: Lupaus tulee pitämään. Viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa rankataan vuoden plätyt järjestykseen. Uskallan myös luvata, ettei ns. gaala jää enää ensi vuonna pelkäksi nettikehujen jakamiseksi.

Terveisiä sieltä kuuluisasta oravanpyörästä toivotteleepi,

"YHTEISKUNNAN JÄSENEKSI HYVÄKSYTTY ON/OFF-MIES"

Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä

2011-01-15T20:00:00.001+03:00

Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä

Monsp Records, 2010

Biisilista

01. Pelle Époque

02. Sig Sauerkraute

03. Dallas

04. Pettävä annostus

05. Jokaiselle jotakin

06. Täällä

07. Huomioita kävelystä veden päällä

08. Täällä vielä

09. Vampyyri

10. Marraskuu

11. Riippusilta

Wikipedian mukaan Suomessa tehdään eniten itsemurhia toukokuisin. Sen sijaan masennuslääkkeiden perään huudellaan jo aikaisin syksyllä, suurimman kysynnän osuessa lopulta marraskuille. Tämän huomasivat myös Ruger Hauer -yhtyeen jäsenet Paperi T, Pyhimys ja Tommishock, jotka suuntasivat kahden vuoden ajaksi labraan taistelemaan kaamosta vastaan. Lopputuloksena syntyi lääke nimeltä "Se syvenee syksyllä".

Monsp Recordsin kautta julkaistulla pitkäsoitolla käsitellään erityisen paljon kuolemaa. Levy käynnistyy kolkolla avausbiisillä, jolla "kauniista ajasta" on saatu yhtä kirjainta muuttamalla "paskaa aikaa". Myöhemmin ammutaan se viimeinen laukaus, mittaillaan määreitä huolimattomasti ja noustaan veden alta juuri ennen kuin happi ehtii loppua. Hyvästit jätetään hirsipuussa kiikkuen, galaksien välille riippusiltaa rakentaen.

Vaikuttaako synkältä? Ei hätää. Niin erikoiselta kuin se ehkä tuntuukin, "Se syvenee syksyllä" nimenomaan kohottaa mielialaa. Korkealentoista lyriikkaa tiputtavan Pyhimyksen, syvissä vesissä useiden omakohtaisien kokemuksiensa kanssa uivan Tommishockin ja yhden värssyn muita vähemmän räppäävän, mutta sitäkin nälkäisemmän Paprun käsissä viestikapula siirtyy riimittelijältä toiselle ilman vaihtovirheitä tai omalta radalta poikkeamista.

Asetelmaa täydentää Huge L, jonka tuotanto vaikuttaa kehittyneen jälleen isolla harppauksella eteenpäin. Lahjakkaiden tekijöiden aivoituksista syntyy nurinkurisia, mutta äärimmäisen hienoja hetkiä: kolme siviilipalveluksen suorittanutta miestä räppäämässä aseista asiaan kuuluvin efektein (Sig Sauerkraute), Papru disauttamassa vastenmielisiä poliitikkoja euforisen ujelluksen soidessa taustalla (Vampyyri) ynnä muuta vastaavaa.

Parasta on, ettei kukaan Ruger Hauerin kolmikosta jää albumilla varjoon. Jokaisen versen jälkeen voisi huudattaa sumutorvia häpeilemättä ja anella pikakelausta takaisin alkuun. Ilahduttavin yllätys on Paperi T, jota on kuultu kolmikosta vähiten ennen tätä projektia. Hänen tasonsa pysyy läpi teoksen korkealla ja itse asiassa Porvoon kasvatti suorittaa myös platan ainoan murhan, sylkemällä selkeästi parhaan värssyn Jokaiselle jotakin -biisillä. Muilla kappaleilla kolmikko pysyy hyvin pitkälti tasoissa.

Tämän takia onkin ironista, että juuri Pettävä annostus (jolla Paperi T ei siis varsinaisesti räppää) muodostuu ehdottomaksi suosikikseni tältä levyltä. Pyhimyksen flow on huikea ja Tommishock pääsee niin ikään oikeuksiinsa Hugen upean biitin päällä. Kädet nousee voiton merkiksi ilmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun filttereiden läpi matkaavan jumitusfunkin taustalta erottuu vaimea pitchattujen kasaritomtomien ääni. Kaiken lisäksi Paprun kertosäkeessä s-kirjaimet ovat kuin nyrkiniskuja 60-luvun Batmaneista!

Ruger Hauer -triolla on hämmästyttävä kyky paketoida painavat sanomat kauniisiin kääreisiin. "Se syvenee syksyllä" viihdyttää ja niin halutessaan myös koettelee kuuntelijaa. Jotain albumin tasosta kertonee se, että yhdestätoista kappaleesta peräti seitsemän kisaa papereissani vuoden parhaan biisin tittelistä (Sig Sauerkraute, Dallas, Pettävä annostus, Huomioita kävelystä veden päällä, Täällä vielä, Vampyyri, Marraskuu) eikä loputkaan raidat petä.

Slaughterhouse on tästä lähtien "jenkkien Ruger Hauer".

5 / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/ruger-hauer

Levy-yhtiö: www.monsp.com

TILAA "SE SYVENEE SYKSYLLÄ" THE FUNKIESTISTA

Timo Pieni Huijaus - Emävale

2011-01-12T08:30:00.001+03:00

Timo Pieni Huijaus - Emävale

Rähinä Records, 2010

Biisilista

01. Vermo

02. Tee mitä pitää (VIDEO)

03. Ilotalo (Nti. Heyhei)

04. Onnenpotkut ft. Gbrl

05. Katusoittaja ft. Riku Rajamaa (VIDEO)

06. Mun hattu

07. Maksoin ft. Joniveli

08. Pennist

09. Robin of Velkala

10. Niin isol ku mahtuu

11. Varjoon jää

12. Kahdeksas veljes

13. Tuulimylly

14. Vedä se yli ft. Koala Kläk

15. Kuningas ft. Elastinen

16. Ruusutarha ft. Illi

Rähinä Recordsin ottopoika Timo Pieni Huijaus saattoi pitkäaikaisen projektinsa vihdoinkin päätökseen. Elastisen kanssa tehdyn mixtapen, Pyhimyksen kera levytetyn albumin ja kymmenien (muiden artistien levyillä suoritettujen) vierailujen jälkeen oma debyyttisoolo on nyt ulkona. "Emävale" paisui lopulta 16 kappaleen mittaiseksi.

Satunnaisten kuuntelijoiden keskuudessa Joniveli ja Timo Pieni Huijaus on totuttu erottamaan omaksi lokerokseen Rähinän artistikatraasta. Tämä johtunee erityisesti siitä, että kaksikko riimittelee huomattavasti nöyremmällä tyylillä kuin lafkan muut nimet. TPH:n matalaääninen tiputus on katkonaista ja teksteissä vaikuttaa aina olevan oma mystinen sävynsä. Ikään kuin mies olisi vaarassa eksyä sivuraiteille, mutta pysyisi kuitenkin koko ajan kiinni aiheessa.

Timon esikoislevyllä ei kuulla kuin neljää vierailevaa räppäriä, joten vastuu biisien pysymisestä kasassa jää valtaosin tekijälle itselleen. Viimeistään tämän albumin myötä käy selväksi, ettei TPH ole pelkkä yksittäisten säkeistöjen ihme vaan pystyy kirjoittamaan ehjiä kolmen värssyn kappaleita. Hänen valtikseen muodostuu kokemus, jonka pohjalta on syntynyt hienoja tekstejä mm. matkailusta (Mun hattu), vaikuttamisesta maalaamisen avulla (Niin isol ku mahtuu) sekä elämän tärkeistä valinnoista (Katusoittaja).

Kappaleilla esiintyy runsaasti viittauksia erityisesti kotimaisten artistien tuotantoihin, lähtien aina Olavi Virrasta Jenni Vartiaiseen asti. Sanoituksista löytyy myös sisäpiirin läppiä, joita kuuntelijan on mahdotonta tajuta ("He-Man meni Mr. Finland -kisaan ja voitti") ilman artistin selvennöksiä. Koska KAIKKI läpät syljetään tismalleen samalla äänenpainolla, monia oivaltavia rivejä huomaa vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen tai kansilehtistä selaamalla. Kaikki tämä nostaa sanoitusten arvoa, vaikkei kyseessä olekaan mitään vaikeasti sisäistettävää rakettitiedettä.

Sujuvien tekstien lisäksi levylle on eksynyt myös muutamia sairaita biittejä. Mainittakoon näin kärkeen vaikkapa Elastisen huikea boogietamppaus Vedä se yli tai saman tekijän raaka boom bap -flipautus Tee mitä pitää. TK saa rouheista rummuista ja osuvasta samplesta aikaan Ilotalon, kun taas teoksen parhaasta taustasta vastaa Ola raidalla Robin of Velkala. Biiseille on napattu myös ilahduttavan paljon voksusampleja Rähinän vanhoilta julkaisuilta (mm. Kapasiteettiyksikön suurimmilta bängereiltä Kiitos ja Mä pysyn liikkeessä).

Rähinää käsitellään paljon sanoituksissakin, sillä TPH haluaa tehdä selväksi viihtyvänsä erinomaisesti ko. kollektiivin parissa. Kahdeksas veljes -edustusbiisi saattaa mennä monien kohdalla yli hilseen, mutta sen toisessa versessä paljastetaan mielenkiintoisia yksityiskohtia artistin historiasta. Paljon aikaa käytetään myös rahan käsittelyyn. Onpa levylle ujutettu Uniikin levyllä aloitetun ja Asan platalla jatketun "trilogian" viimeinenkin osa, Tuulimylly.

Katutaiteilija T. Snellman on onnistunut työstämään viihdyttävän esikoislevyn, jonka kruunaa Koala Kläkin vierailu. Tasaisesta kokonaisuudesta on vaikeaa löytää heikkouksia.

4½ / 5

Facebook: www.facebook.com/timopienihuijaus

Levy-yhtiö: www.rahina.com

MySpace: www.myspace.com/timopienihuijaus

TILAA "EMÄVALE" THE FUNKIESTISTA

Sammonlahden Lance - Unettomat matkat

2011-01-10T20:55:00.000+03:00

Sammonlahden Lance - Unettomat matkat

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Hyvää päivää

02. Saa tarpeeks

03. Reissupääl (VIDEO)

04. Tätä luontoo

05. Rantakylän shamaani (skit)

06. Palasiks

07. 4 isoo silmää 20 jalkaa

08. Puitten takaa ft. Slaidi

09. Kotona

10. Hyvää yötä

Sammonlahden Lance (ent. Balance) julkaisi viime vuoden alussa "Tykki-Öljy-Massi-Pölly" -nimisen EP:n, joka päätyi myös tämän sivuston syyniin. Nyt 21-vuotiaalta artistilta ilmestyi jo ensimmäinen kokopitkä. "Unettomat matkat" on alusta loppuun tekijänsä voimannäyttö, sillä omakustanteen biitit, kansitaide, masterointi, miksaus, promo, riimit, räpit ja äänitys ovat olleet artistin itsensä vastuulla.

Tällainen yritteliäisyys on aina kunnioitettavaa, mutta samalla myös riskialtista. Oman vision toteuttaminen käy raskaaksi yksinään ja siihen ryhdyttäessä artistin tulee olla lahjakas, jotta kokonaisuudesta ei tule liian yksipuolista. Sammonlahden Lance olisi tarvinnut levylleen vähintään ulkopuolisen laadunvalvojan ja mielellään myös vierailevia biittinikkareita.

"Unettomat matkat" yrittää ilmeisesti olla jonkinlainen tarina omia rutiinejaan karkaavasta hahmosta, joka lähtee reissuun pitämään hauskaa ja flippaa metsän siimeksessä päihteistä/sienistä. Albumin loppupuoli kuluukin vainoharhaisissa meiningeissä. Pelkoa ja inhoa Lappeenrannassa. Tarinamuotoiseen levyyn viittaa ainakin kappalejärjestys sekä etenkin intron ja outron tittelit.

Löyhä juoni, jos sellaista ylipäätään on, ei tällä kertaa pelasta teoksen puutteita. Sammonlahden Lancen sanoitustyyli on sekava ja räppääminen raskasta. Jannu kun ei satu omistamaan kaikkein miellyttävintä ääntä eikä riimittelyssä ole mitään vetoavaa. SL ei saavuta missään vaiheessa levyä sellaista asemaa, että häntä jaksaisi kuunnella tarkkaavaisesti pitkiä ajanjaksoja. Yksinkertaisista biiteistä löytyy oma vetovoimansa, mutta lopulta ne kuulostavat liikaa samankaltaisilta renkutuksilta.

Tällä kertaa Sammonlahden Lance jää siis kauas potentiaalistaan. Esikoislevystä on muodostunut sotkuinen kasa lankaa, jonka päätä ei näy missään eikä langan katkaiseminenkaan tunnu auttavan. Platta on tätä nykyä ladattavissa myös ilmaiseksi netistä, joten oman käsityksensä voi muodostaa klikkaamalla merkinnän lopusta löytyvää linkkiä.

2 / 5

Oho!

Vaikka levy ei kolahtanutkaan, Sammonlahden Lancen promokanavat on kunnossa. Harva omakustanneartisti hyödyntää yhtä hienosti Internetin eri kolkkia. Silmäilkääpä vaikka seuraavia linkkejä.

Arvio: Sammonlahden Lance - Tykki-Öljy-Massi-Pölly (EP)

Facebook: www.facebook.com/pages/balance

Kotisivut: www.balanceprojects.net

MySpace: www.myspace.com/balanssi

Twitter: www.twitter.com/balanceprojects

YouTube: www.youtube.com/sammonlahdenlance

TILAA "UNETTOMAT MATKAT" THE FUNKIESTISTA / LATAA ILMAISEKSI TÄSTÄ

Matinpoika - Vasta kohta

2011-01-10T13:35:00.000+03:00

Matinpoika - Vasta kohta

Yellowmic Records, 2010

Biisilista

01. Intro

02. Seuraa vaa

03. Meillä

04. Sä et tiedä, vielä

05. Kunnon poika

06. Tänä päivänä

07. Miten teet sen ft. Elfunkk

08. Reppu selässä

09. Joulutunnelmaa

10. Eri kuorissa

11. Kuka se olikaa

12. Sattumaa satumaassa ft. Linda

13. Rauhanlinnut ft. Juno

14. Ku sä leijut siel ft. Pyhimys (VIDEO)

15. 2010 ft. Jessica & Linda

16. Hameen alle ft. Juno, Okku, VilleGalle, Jessica & Linda

17. Etsin & löydän

18. Outron

Yellowmic Records jatkaa tuoreiden kykyjen tukemista. Tällä kertaa lafka toimii Matinpojan debyyttilevyn julkaisukanavana. 23-vuotias helsinkiläinen omaa taustaa sekä musiikin että runojen parissa. Räppäämisen mies aloitti 2003, jonka tuloksena ilmestyi myös omakustanne muutamaa vuotta myöhemmin. Parhaiten hänet tunnetaan vierailuistaan Junon "V-Tyylillä" sekä jäsenyydestään GBR-kollektiivin riveissä.

"Vasta kohta" esittelee tekijästään kaksi puolta. Ensinnä on se tyylilajin perinteitä kunnioittava riimittelijä, joka haluaa mahduttaa debyyttilevylleen pari possebiisiä sekä oman historian kuvailemista. Toisaalta albumilla käsitellään myös pohdiskelevaan tyyliin hyvin laajojakin aiheita, jollaisia rap-artistit normaalisti kaikkoavat henkensä edestä. Pöydälle nostetaan mm. kaikkivaltias luoja (Kuka se olikaa) sekä maapallo ja sen asukit (Meillä).

Matinpojan selkeä vahvuus piilee omalaatuisessa tyylissä. Hän osaa kirjoittaa fiksua lyriikkaa ja ennen kaikkea sommitella säkeistönsä persoonallisella tavalla. Äänenkäyttö on vahvaa, vaikka kyseessä ei olekaan mikään laulurastas. Lisäksi hänellä riittää korvaa taustoille. Erityisesti eL:n tuottamat biitit kuten kuten Etsin & löydän, Ku sä leijut siel tai Sä et tiedä vielä ovat erikoisia, mutta hyviä.

Kunnon poika on osoitus siitä mihin Matinpoika parhaimmillaan pystyy aiheen, biitin ja kaikkien värssyjen natsatessa yhteen. Lämminhenkiseen sävellykseen levytetty kunnianosoitus äidille on sanoitettu niin upeasti, että mutsi on taatusti ylpeä. Suomiräpissä aihetta on lähestytty yleensä lähinnä huumorin kautta, koska aihe tuntuu ilmeisesti muutoin liian nololta. Tässä tapauksessa ei tehdä kompromisseja.

Tunnin mittainen levy pitää luonnollisesti sisällään myös heikkouksia. Ensimmäisenä tulee mieleen kokonaisuuden miksaaminen yhtenäiseksi pötköksi, mikä on selvästä tarkoituksesta huolimatta kurautettu täysin. Toisena pituus. Levylle on hyväksytty liikaa träkkejä, jotta tunti olisi alusta loppuun mielenkiintoinen. Esimerkiksi pakolliset possebiisit, joilla osoitetaan keiden kanssa Matinpoika on tehnyt ja tekee yhteistyötä, eivät istu teoksen linjaan ollenkaan.

Bängäävään kasaribiittiin nauhoitettu Miten teet sen kuulostaa enemmän Herrasmiesliigan biisiltä, vaikka tuokin potkua platan keskivaiheille. Hameen alle antaa varsinkin Junolle tilaisuuden loistaa rautaisella versellä, mutta on turha lisä levylle. Muista biiseistä Rauhanlinnut, 2010 ja albumin melkeinpä ainoa synkkä biisi, Joulutunnelmaa, eivät uppoa. Lisäksi kuuntelijalle puskee ajoittain esiin salakavala fiilis liiallisesta maailmanparantamisesta.

"Vasta kohta" -levyn perusteella näyttää siltä, että Matinpoika on löytämässä oman tyylinsä varsin nopeasti. Ensimmäinen studioalbumi ei ole vielä täysosuma, mutta se antaa ehdottomasti odottaa tekijältään vielä parempia teoksia. Jo tämä platta osoittaa tuoretta lähestymis- ja tulkitsemistapaa genren parissa.

3½ / 5

Oho!

En odottanut liikoja, kun takakanteen oli merkitty vieraileviksi artisteiksi nimet Jessica ja Linda. Yleensä tämä on tarkoittanut suomiräppilevyillä jotain naapurin kuorolikkoja, joita on pyydetty levylle paremman puutteessa. Tällä kertaa odotukset ylittyvät kuitenkin moninkertaisesti: Linda Ilves hakkaa kaiken maailman lauranärhet 100 - 0. Tämä on totta.

Facebook: www.facebook.com/pages/matinpoika

Levy-yhtiö: www.yellowmic.com

MySpace: www.myspace.com/matinpoika

TILAA "VASTA KOHTA" THE FUNKIESTISTA

Tapani Kansalainen - Eilisen keisari, narri loppuelämän

2011-01-09T10:50:00.000+03:00

Tapani Kansalainen - Eilisen keisari, narri loppuelämän

Joku Roti Records, 2010

Biisilista

01. Huonot tapani

02. Huomenna ft. Laiska Leppone

03. Säätäjä

04. Naisongelmii

05. 33210 ft. Major Tutka

06. Aakkosten alkeet

07. Elämäntapani

08. Horoista

09. Vertigo ft. Tykopaatti

10. Eläkettä venaillessa (VIDEO)

11. Myllyt sallittu ft. Huutava vääryys (VIDEO)

12. Sunnuntairaportti ft. Huutava vääryys

Tampere on muuttunut vuosien saatossa todelliseksi rentturäppäreiden tyyssijaksi. Samaan seurueeseen kuuluu myös Tapani Kansalainen, jonka esikoisalbumi "Eilisen keisari, narri loppuelämän" ilmestyi Joku Roti Recordsin kautta syksyllä 2010. Nimi voi olla joillekin tuttu esimerkiksi Hannibalin & Joku Roti Mafian tai Stepan pitkäsoitoilta, joille mies on tuottanut taustoja. Hän on esiintynyt myös aliaksella John Cityzen ja vaikuttanut vuosituhannen vaihteessa perustetun Ionics-yhtyeen riveissä.

Tapani Kansalainen on hahmo, johon monien hiphopin parissa aikaansa tuhlaavien miesten on helppo samaistua. Jannun arki koostuu jatkuvasta itsepetoksesta, kaljan kittaamisesta sekä pajauttelusta. Kuvottaviin pätkätöihin alennutaan vain pakon edessä eli toisin sanoen silloin, kun mutsilta ei enää kehtaa pyytää ja sinisilmäisiltä spedeiltä ei onnistu varastamaan kahisevaa. Pidempiaikaisia seurustelusuhteita muodostuu aniharvoin ja silloin kun sellaiseen kykeneekin, vaimoketta pakoillaan keikkailemalla.

Nettipornon ja päihteiden avulla vastoinkäymisiään hukuttava artisti muistuttaa siis aihevalinnoiltaan jonkin verran Tykopaattia. Kun vaikutteita itse räppäämiseenkin on otettu siltä suunnalta, albumin avainkysymykseksi hahmottuu nopeasti se, millä tapaa Kansalainen erottuu lafkatoveristaan. Heitä kun yhdistää kaiken lisäksi vieläpä multilahjakkuus Tapsan hallitessa useita instrumentteja, tuottamisen sekä suunsoittamisen kahdella kielellä ja Tykon solkatessa niin ikään sekä englanniksi että suomeksi rumpujensa takaa.

Flown suhteen vaikutteet eivät muodostu ongelmaksi. Kansalainen riimittelee luonnollisella ja rauhallisella tyylillä, jonka oppii jo muutaman kappaleen kuluessa erottamaan Tykopaatin vastaavasta. Tiputtelu kuulostaa läpi albumin uskottavalta ilman, että artistin tarvitsee tehdä suurta numeroa elämäntyylistään. Myös hidastempoiset, ajoittain jopa jazzahtaviksi äityvät taustat sopivat räppeihin saumattomasti. Biitit kuten 33210, Horoista ja Sunnuntairaportti tekevät isoimman vaikutuksen.

Kappaleilla ei kuulla erityisen nokkelia rivejä saati normaalista poikkeavaa tarinankerrontaa. Käytännössä sellaiset isot läpät, joita esimerkiksi Are pudottelee, puuttuvat kokonaan. Maanläheistä sanailua jää silti kuuntelemaan mielellään, koska värssyt pysyvät todella hyvin kasassa ja biisit rullaavat niin vaivattomasti eteenpäin. Ainoa asia mikä levyä kuunnellessa jää vaivaamaan on eläytymisen puute. Kansalaisen flow pysyy biisiltä toiseen samanlaisena, ei väliä kerrotaanko naisista vai yrttisäädöistä.

Kuluneiden aihevalintojen rienaamista träkeistä kaksi kappaletta erottuvat edukseen. 33210 kuvailee huomaamattaan artistin kotinurkkien lisäksi myös Suomen suurkaupungin nopeaa muutosta. Ilmeisesti vuonna 2008 nauhoitetulla biisillä mainittavat Onnela, Ottopoika ja Pub Lordi ovat tätä nykyä jo historiaa Tampereella. Eläkettä venaillessa on puolestaan kuin Bill Murrayn tähdittämä elokuva. Kunniamaininnat myös Aakkosien alkeet ja Horoista -raitojen ideoille sekä Vertigo ja Sunnuntairaportti -viisujen tarttuville kertosäkeille.

"Eilisen keisari, narri loppuelämän" muistuttaa jonkin verran Tykopaatin debyyttialbumia. Koska materiaalia on purkitettu pitkän nauhoitusvälin aikana ja perinteiset aihevalinnat ovat artistille suomen kielellä esitettyinä uusia juttuja, levystä on kuoriutunut epätasainen paketti. Räppärinä Tapsa K onnistuu erottautumaan virkaveljestään tarpeeksi rakentaakseen itselleen tulevaisuuden suomiräpin parissa.

3 / 5

Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com

MySpace: www.myspace.com/tapanikansalainen

TILAA "EILISEN KEISARI, NARRI LOPPUELÄMÄN" THE FUNKIESTISTA

Juno - J.K x 2 Tunti terapiaa

2011-01-07T13:45:00.000+03:00

Juno - J.K x 2 Tunti terapiaa

Monsp Records, 2010

Biisilista

01. Intro

02. Polje stepperii

03. Suomileffas ft. McVilleGalle

04. Sisäst rauhaa

05. Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja ft. Paleface

06. Yksinäinen kulkija ft. Sandhja

07. Rajat

08. Toiselta laidalta ft. Matinpoika

09. Äänitorvia ft. Kosola

10. Hämäriä katuja ft. Solonen

11. Pelotteluu

12. Huomaat

13. Mannut ja maat

14. Erkki

15. Sielun ristiretki ft. Okku

16. Myrkytetty ilmapiiri ft. Janna Hurmerinta

Monsp Recordsille levyttävä Juno teki ns. flegmaatikot julkaisemalla kaksi pitkäsoittoa saman vuoden aikana. Tammikuussa 2010 ilmestynyt "V-Tyyli" sai lokakuussa seurakseen "J.K x 2 Tunti terapiaa" -nimihirviön, jonka tuotannosta on vastannut yksinomaan Janne K. Pentti Perusjätkän täytyy tosin päätellä tämä albumin tittelistä itse, sillä kansilehdykässä biittivelhoa ei mainita sanallakaan.

Syytä olisi. Jannen ensiluokkainen tuotanto antaa puitteet koko terapia-konseptille. Biitit etenevät miellyttävän verkkaiseen tahtiin funkin ja soulin sävyttäminä. Poikkeuksen tekevät lähinnä hetket, jolloin terapeutin vastaanotolla kiihdytään (Äänitorvia, Hämäriä katuja & Mannut ja maat). Mikä tärkeintä: Juno tuntuu viihtyvän lungien taustojen päällä kuin kotonaan.

Tunnin mittainen terapiasessio antaa mahdollisuuden pysähtyä tilittämään kiireisen arjen murheista. Junon hahmoa kiristää etenkin valtamedian pauloissa rimpuilevien suomalaisten käyttäytymismallit ja luonteenpiirteet. Tunnontuskia koetaan myös kuulumisesta väkivaltaiseen maailmaan, kun omat ajatukset ovat kaikkea muuta kuin sotaisat.

Huge L on aina osannut poimia Suomesta ja suomalaisuudesta teräviä huomioita, joita on myös kyseenalaistanut onnistuneesti vastustamattomalla tyylillään. Muutoin olen sitä koulukuntaa, joka kokee yleistämisen ja "perisuomalaisista" luonteenpiirteistä vittuilun ärsyttävänä. Esimerkiksi juroudesta ja kateellisuudesta räppääminen ikään kuin suomalaisten yksinoikeutena alkaa olla jo aika haukotuttavaa kamaa.

Junon uusimmalla levyllä näitä ärsytyskynnystä koettelevia riimejä riittää. Jos jätetään suomalaisuus sikseen, niin esimerkiksi lehdistöä kritisoidaan toteamalla kuinka kaikki mitä lehdet tiedottaa on paskaa. Entä "lehtien tekstit"? "Ne on paskaa." Tällä levyllä isketään myös anonyymejä johtajia vastaan kuin Mikseri.netin syövereistä ikään. Äänitorvia-biisin ympäripyöreän kertosäkeen jälkeen tekee jo mieli varata omaa istuntoa terapeutilta.

"haluun huutaa johtajien suuntaan / kuulkaa KUULKAA kuulkaa KUULKAA / voidaaks muuttaa pinttynyttä normia / siihen tarvii väkivaltaa sekä äänitorvia"

Hetkinen. Hahmo joka aiemmin samalla kiekolla kyseenalaisti jopa lätkäkaukaloiden väkivallan (Rajat), riehuu nyt barrikadeilla esittämässä asiantuntevia vaatimuksia kuinka johtajien pitäis muuttaa pinttynyttä normia. Eikä siinä mitään jos kyseessä olisi yksittäinen kasa latteuksia, mutta kun näitä kuuluisia johtajia esiintyy sanoituksissa toistuvasti läpi levyn.

Vierailijoista sen verran, että Paleface onnistuu jälleen kerran yllättämään positiivisesti tyylikkäällä esiintymisellään biisillä Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja. Kosola tiputtaa platan nokkelimman läpän aiemmin parjaamallani kappaleella Äänitorvia: "mä kuuntelen kun kaks naista bussis juttelee toisilleen / ja niil on ihan hullu ongelma, kun ei oo varaa ostaa uusia karvahuppareita koirilleen / ku musta ei sovi mustille ollenkaan".

Levyn loppupuolella Okku käy vetämässä hyvän kertosäkeen, mutta on räppärinä hieman koominen ja Janna puolestaan suoriutuu omasta osuudestaan erinomaisesti. Kokonaisuus on miksattu kohtuullisen sulavasti yhteen erilaisilla välisoitoilla ja skiteillä. Esimerkiksi Polje stepperii käynnistyy jonkun naisen hehkutuksilla (hieman samaan tyyliin kuin Teflon Brothersin Bikinilogia) ja päättyy Uuno Turhapuro -sampleen, joita levyltä löytyy Hugen esimerkkiä seuraten useampia.

Kaiken kaikkiaan "J.K x 2 Tunti terapiaa" jää pettymykseksi hienon "V-Tyyli" -albumin jälkeen. Levyn yleistunnelman takia kokonaisuus pysyy ehjänä, mutta ärsyttäviä lyriikoita ei pelasta edes Junon hyvä flow. Platan parhaiksi ansioiksi jäävät upeasti tyylitelty Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja sekä Janne K:n tasokkaat biitit.

2½ / 5

Arvio: Juno - V-Tyyli

Arvio: Juno - 13

Facebook: www.facebook.com/pages/Juno

Levy-yhtiö: www.monsp.com

MySpace: www.myspace.com/juno09

TILAA "J.K x 2 TUNTI TERAPIAA" THE FUNKIESTISTA

Half Day Nation - Rhythm Strong

2011-01-04T16:50:00.001+03:00

Half Day Nation - Rhythm Strong

Aava Records, 2010

Biisilista

01. Rhythm Strong

02. Master Calling

03. Rise of the Half Day Nation

04. Life Is

Nanosekunnin ajan ehdin jo miettiä, tulinko juuri äsken laittaneeksi José Gonzálezin albumin soittimeeni. Kaiuttimista raikaavasta materiaalista vastaa kuitenkin ruotsalaislahjakkuuden sijaan Half Day Nation, jonka esikois-EP "Rhythm Strong" julkaistiin helsinkiläisen Aava Recordsin kautta syyskuussa.

Yhtyeen muodostavat Australiassa varttunut, mutta tätä nykyä Suomessa majaileva Ashley Sharp (vokaalit / kitara) sekä vastaavasti suomalainen, mutta pääosin Espanjassa asuva Tero Heikkinen (sävellys / miksaus). Kaksikon musiikkia on vaikeaa sijoittaa minkään yksittäisen genren alle eivätkä herrat itsekään kutsu tyylisuuntien sekoitustaan millään erityisellä nimellä. Lähimmäksi saattaisi osua jonkinlainen elektroninen folk.

Kiekolta löytyvät neljä biisiä eivät poikkea toisistaan mitenkään mullistavalla tavalla. Perusidea on, että Heikkinen lisää elektronista tuotantoa Sharpin herkkien tulkintojen ja kitaroinnin tueksi. Hyväntuuliset kappaleet ovat pullollaan kansainvälistä meininkiä, tehden ensikuulemalta ison vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Ennakko-odotukseni eivät nimittäin olleet kovin korkealla.

Kun raidat sitten pintapuolisen fiilistelyn jälkeet tulevat tutummiksi, kappaleilta alkaa löytyä muutamia häiritseviä seikkoja. Bridge-osat / välisoitot, joita varsinkin kahdella ensimmäisellä biisillä kuullaan, on toteutettu kankeasti. Kappaleet käytännössä pysähtyvät paikalleen niiden ajaksi. Ja vaikka Sharpin kitara ja Heikkisen soundimaailma toimivat yleisesti ottaen varsin hyvin yhdessä, turhat ääniefektit eivät istu linjaan. Tekstit on puolestaan kirjoitettu niin pliisuiksi, ettei niillä erottauduta muista vastaavista projekteista millään tavalla edukseen.

"Rhythm Strong" on puutteistaan huolimatta virkistävä julkaisu, jollaisia toivoisi tehtävän enemmänkin. Half Day Nation taasen vaikuttaa lupaavalta projektilta, jonka kantava voima on ehdottomasti Ashley Sharp komean äänensä kera. Tämän julkaisun suosikikseni nostaisin kappaleen Rise of the Half Day Nation. Se ei ole kaikista menevin poljento, mutta se etenee kaikista luontevimmin.

3 / 5

Facebook: www.facebook.com/halfdaynation

Kotisivut: www.halfdaynation.com

MySpace: www.myspace.com/halfdaynation

Twitter: www.twitter.com/halfdaynation

Tekdino - Kontrastigalleria

2011-01-04T10:55:00.000+03:00

Tekdino - Kontrastigalleria

Omakustanne, 2009

Biisilista

01. Dinosauroidi

02. Kontrastisäätöö

03. Siniristiinnaulittu ft. Laamanni

04. Neimles träk

05. Etydi

06. Mitä sä säädät

07. Parempi väki

08. Kamikaze lentäjän voima

09. Yksi kaakao kermavaahdolla, kiitos

10. Päiväkirja

11. Suunta on parempaa

12. Myllykirje

13. Laamanni 1 (skit)

14. Kuolleiden räppärien seura ft. Dodgeri & Laamanni

15. Laamanni 2 (skit)

16. Tyhjää täynnä

17. No mut sorii ft. 187-VL

18. Sosiopaatti

Mikäli rapin SM-skabat ovat viime vuosina kiinnostaneet useammin kuin kerran, olet luultavasti todistanut myös Tekdinon riimittelyä livenä. RRMafia-nimiseen kollektiiviin lukeutuva helsinkiläinen on nimittäin kilpaillut Nosturin lavalla mestaruudesta 2007 - 2009. Viimeisimmän osallistumiskerran jälkeen mies julkaisi luonnollisena jatkumona esikoisalbuminsa "Kontrastigalleria". Nyt omakustanne on päätynyt myös blogin syyniin.

Vokalistina Tekdino jättää karmean ensivaikutelman. Kaikki albumin kappaleet on ilmeisesti nauhoitettu yhdellä otolla sisään, sillä artikulointi puuroutuu tasaisin väliajoin epäselväksi sössötykseksi. Jokainen varmasti muistaa kouluvuosiltaan ne fantasiasta tai pienoismalleista kiinnostuneet persoonat, jotka elivät vilkkaan mielikuvituksensa kanssa täysin omissa maailmoissaan. Tekdinon räppääminen kuulostaa tasan yhtä näsäviisaalta ja rytmittömältä kuin näiden larppaajien tarinoinnit.

Siinä missä helsinkiläisnuorukaista on vaikeaa nähdä mikissä enää tulevaisuudessa, silkka kirjoittaminen onkin jo paljon lupaavampaa. Tekdinon kynäily on hämmentävä sekoitus nyrjähtänyttä mustaa huumoria ja himoa tekniseen rimmaamiseen yhdistettynä maailmaan, jossa termit kuten "pissis", "servaus" ja "ihQ-posse" kuuluvat normaaliin sanavarastoon siinä missä viittaukset Antisthenesin kaltaisiin kreikkalaisiin filosofeihin. Parhaimmillaan biisit yltävät sanoituksiltaan ihan hervottomiksi, kuten Tyhjää täynnä -biisikin todistaa:

"Mul on niin tylsää, et kuuntelen Iso H:n tylsintä plattaa / meen huutaan Pipefestiin 'hiphop on syntistä paskaa' / otan pikavipin ja meen Thaimaaseen polkemaan parituslasta / ja lopetan rimmaamisen vasta kun aivois todetaan rasitusvamma"

Taso ei tietenkään pysy läheskään yhtä korkeana läpi tunnin (!) mittaisen levyn, mutta Tekdino jättää itsestään joka tapauksessa fiksun ja hauskan kuvan kirjoittajana. Neimles träkin ensimmäinen verse kertoo hankaluudesta raapustaa riimejä bussimatkan aikana, yhteiskunnallista kritiikkiä viljellään useammilla raidoilla joista Kontrastisäätöö ei ole se vähäisin ja Suunta on parempaa tekee räpin parissa suositut nostalgiabiisit naurunalaisiksi käsittelemällä vain hahmon ahdistavia nuoruusmuistoja (koiran kuolema, vanhempien avioero, siskon paluu suljetulta osastolta, manipuloivat kouluvirkailijat jne).

Tällaista mielikuvitusta pitää ehdottomasti vaalia tarkkaan. Vierailijatkin yltävät lähes samalle tasolle ainakin parisuhteen vastoinkäymisiä käsittelevällä kappaleella No mut sorii. Biisillä ilmeisesti nuhaisena jonkun Messengerin äänitystoiminnon kautta räppäävä 187-VL tiputtaa romanttisesta ravintolaillallisesta: "okei perunat oli hyvii, kuten myös pihvi / mut miks tilasit maitoo kun mä halusin viskii / sit sä aloit itkee et sä oot absolutisti / oliks toi vitsi?". Platan sairainta osastoa edustaa hienolla tyylittelyllä alkava Yksi kaakao kermavaahdolla, kiitos, jolla mässäillään ajatuksilla kahvilanpitäjän kiduttamisesta.

Alkeellisen flown lisäksi "Kontrastigallerian" selkeitä miinuksia on biitit. Niihin on löydetty lähes poikkeuksetta yksi toimiva koukku, mutta sen jälkeen on tyydytty HipHop eJay -tason vääntöön. Valtaosa biiseistä on sinne tänne rönsyileviä sessareita, jotka on miksattu / nauhoitettu väärissä käsissä. Sanoitusten tasokin nousee vasta levyn keskivaiheilla huippuunsa ja siihen mennessä moni potentiaalinen diggari on jo polttanut oman kopionsa roviolla.

Rap näyttäisi olevan Tekdinolle hyvä keino ajatuksien ilmaisemiseen, joten ei muuta kuin lisää pökköä pesään. Mahtavasta mielikuvituksesta huolimatta hyväksi mc:ksi on kuitenkin liian pitkä matka, sillä ensin pitäisi osata räpätä.

1½ / 5

Oho!

Pahoittelut pienestä kansikuvasta, ainoa jonka löysin.

Mikseri: www.mikseri.net/artists/?id=105316

MySpace: www.myspace.com/h3tekdino

Twitter: www.twitter.com/Tekdino

Rekami - Iskuja vyön alle

2011-01-02T20:50:00.000+03:00

Rekami - Iskuja vyön alle

Skill Street Entertainment, 2010

Biisilista

01. Alottelu

02. Keskivertoräppäri

03. DJ

04. Pyhä Laurentius ja Pelonkerjuu

05. VIP

06. Iskuja vyön alle

07. Hovimestari (skit)

08. Levee elämä ft. Are

09. Kaikki punaselle

10. Ei tarvii miettii

11. V niinku verkosto

12. Ruffi, kaunis ja rohkee ft. Kriso

13. Pieni tyttö

14. Mikään ei ärsytä

15. Totuus

Hänellä on sekava menneisyys Enkkäpojat-kollektiivin parissa. Hänen biittinsä seilaavat kansainvälisillä vesillä yhtenään. Hän omistaa pienlevy-yhtiön. Tuottaja, toimitusjohtaja, dj, Ice Cuben hengenheimolainen, huolehtiva veli. Jotkut tuntevat hänet aliaksilla LX-Beats tai REKA. Hänen identiteettinsä liitetään myös kaduilla pelätyn Pyhän Laurentiuksen nimeen. Hän on Rekami.

Skill Street Entertainment julkaisi elokuussa Rekamin pitkäsoiton "Iskuja vyön alle". Pahviläpyskän sisään sullottua kiekkoa ei kannata aliarvioida, sillä se ilmoittautuu viimeistään tällä kellonlyömällä mukaan vuoden 2010 parhaiden kotimaisten rap-levyjen kärkikamppailuun.

Levy alkaa lämmittelyn merkeissä. Kaiuttimista kantautuu iskulinjoja tulittavan Rekamin aggressiivinen puskeminen ja nokkela riimittely. Hieman kulmikas flow ja fiilispohjalta vedetyt tuplaukset istuvat täydellisesti raakoihin biitteihin, joita tarjoilevat Aren levyllä kunnostautunut Kriso, Hannes H:n lätyllä ansioitunut W. Kempton sekä pidemmän linjan tekijä eeegac.

Kun itseironian täyttämä DJ saadaan päätökseen, pääsee helvetti irti. Pyhä Laurentius ja Pelonkerjuu iskee täysin puskista. Vihainen Rekami riehuu ja eeegacin mahtipontiset sulosävelet pauhaavat taustalla. Hävyttömän kova raita aiheuttaa mielleyhtymän Jedi Mind Tricksin tuotantoon. Otteita lyriikoista:

"Keräät mun levyjä niinku naiset kerää Iittalaa / uhraa vaik elämäs mulle, en silti tule feattaamaan"

"...yrität nitistää mua hengiltä, mä kostan sen / hakkaan sua niin kauan et sä näytät Sofi Oksaselt / siin on mun Puhdistus, missä on mun Finlandia?..."

Ja tätä herkkua seuraa lisää, tosin ei ehkä aivan yhtä brutaalina kuin edellisissä esimerkeissä. Albumin nimikkobiisin toinen verse on yksi viihdyttävimmistä, joita olen kuullut suomiräpissä. Ei fillereitä, vaan pelkkiä täysosumia Krison boom bap -biittiin. Yksittäisistä läpistä pakko lainata vielä pieni pätkä VIP-raidalta nimitiputuksen takia:

"varmistat, että kaikki tarvittava on laukus, meet / taksiin, sanot naiskuskille et sä kuulut Saurukseen / nainen innostuu ensin, mut jättää homman kesken / radiolähetys paljastaa ettet sä ookaan Kesken"

Rekami onnistuu vetämään kappaleensa viihdyttävällä tavalla täysin överiksi, mutta osaa myös ilmiöiden yksityiskohtaisen kuvailun. Tästä todisteena esimerkiksi erinomaisen osuvasti sanoitettu V niinku verkosto, mikä käsittelee erityisesti Facebookin lumoa. Tai vaikkapa uhkapelurin rutiineita kuvaileva Kaikki punaselle. Kaiken kaikkiaan lähes jokaiselta träkiltä löytyy useampia naurettavan tehokkaita iskulinjoja tai läppiä, joita haluaisi lainata.

Suosikkibiisit. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olisin kirjoittanut, että niitä on 15. Nyt tasaisesta joukosta on ehtinyt kuitenkin jo erottua joitakin: Pyhä Laurentius ja Pelonkerjuu, VIP, Iskuja vyön alle sekä V niinku Verkosto jo aiemmin mainituista. Lisäksi Mikään ei ärsytä (josta TLI-jätkät muokkasivat selvästi I Just Had Sex -hassuttelunsa) ja menneisyyttä rehdisti tonkiva Totuus sulkeutuvat suosiooni.

Keskitason alle jäävät puolestaan Kaikki punaselle ja Pieni tyttö. Jälkimmäisen tarina semi-bipolaarisesta naisesta palauttaa kyllä mieleen Vastiksen hienon "Et tiedä minne joudut" -levyn tunnelmat, mutta ei yllä korkeammalle edes Dj Milljoonan häiriintyneen taustan myötä. Jos joitakin risuja pitäisi vielä jakaa, niin todettakoon että osa kertosäkeistä ei erotu värssyistä millään tapaa (mm. DJ ja Kaikki punaselle), osa voksusampleista kuulostaa päälleliimatuilta ja Krison vierailu mikissä ei vakuuta.

Tuntemattomampien tuottajanimien raffit biitit, Rekamin kahden värssyn tylytykset ja yleisen PINTTYNYT meininki tekevät "Iskuja vyön alle" -levystä lähes klassikon.

4½ / 5

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

MySpace: www.myspace.com/rekami

OSTA "ISKUJA VYÖN ALTA" THE FUNKIESTISTA

Liljan Loisto - Takaisin Karjalan maille

2011-01-02T11:35:00.000+03:00

Liljan Loisto - Takaisin Karjalan maille

Suomen Musiikki, 2010

Biisilista

01. Laps olen Karjalan

02. Kadonnut onni

03. Heili Karjalasta

04. Jos vielä Karjalassa olla vois

05. Muistatko Monrepos'n

06. Karjalan kunnailla

07. Säkkijärven polkka

08. Evakon laulu

09. Tähdet taivahalla

10. Heili Karjalasta Dub

11. Laps olen Karjalan Dub

Vuodesta 2007 lähtien keikkaillut Liljan Loisto -projekti on nyt päätynyt myös levylle asti. Suomen Musiikin julkaisema "Takaisin Karjalan maille" sisältää Karjala-aiheisia vapauslauluja reggaesävelin versioituina. Kokoonpanoon kuuluu Timmion Recordsille levyttänyt Yona, Jätkäjätkistä sekä lukuisista omista projekteistaan tuttu Puppa J ja viisihenkinen Punky Reggae Band.

Yhtyeen mukaan tarkoituksena on yhdistää kaksi kaukokaipuista paatosta: suurten ikäpolvien kiihkein kotiseutunostalgia sekä jamaikalaisen rastareggaemusiikin palavasieluinen paluumuuttofiilistely. Albumin lähtökohdat ovatkin hienosta ideastaan huolimatta niin erikoiset, että niillä luulisi vähintään jakavan mielipiteitä ikäihmisten keskuudessa.

Tekijät ovat valinneet levylle yhdeksän suosikkibiisiään evakkojen laulukirjoista ja legendaarisilta humppalevyiltä. Näistä nuorisollekin tuttuja lienevät mm. Heili Karjalasta, Karjalan kunnailla sekä Säkkijärven polkka. Oudompiakin vetoja löytyy, sillä esimerkiksi itse kuulin kappaleet Kadonnut onni, Jos vielä Karjalassa olla vois ja Tähdet taivahalla ensimmäistä kertaa vasta tämän teoksen myötä.

Riemastuttavimpia versiointeja ovat ehdottomasti rempseä Säkkijärven polkka, jonka vauhdikas meininki onnistuu sytyttämään jopa paremmin kuin alkuperäinen teos ja Yonan fantastisesti tulkitsema Laps olen Karjalan. Yonan äänestä on vaikeaa olla pitämättä, joten radiosta tuttu Muistatko Monrepos'n yltää myös kauniiksi uudelleenversioinniksi. Originaalillakin raidalla kuultavat teennäiset venytykset olisi tosin voinut yrittää jättää pois.

Pitkään tuntuu siltä, että Puppa J jää kokonaan Yonan varjoon eikä kykene ottamaan kannaksia haltuunsa. Lopulta hänenkin tähtihetkensä saapuu Evakon laulun muodossa. Pupan tulkinnassa on juuri oikeanlainen kohtalokas ja tunteikas sävy, mikä pitää näin karua tekstiä silmällä pitäen ollakin. Komea veto, jonka (liiankin) pitkä loppufiilistely antaa aikaa sulatella kuulemaansa ja eläytyä sodan tunnelmiin. Träkin alkuun on kaiken lisäksi ujutettu lyhyt NWA / Public Enemy -tyyppinen sample.

Muutoin reggaesävelet eivät oikein vakuuta. Osa biiseistä saattaa kärsiä siitä, etteivät ne ole mulle ennestään tuttuja ja osa taasen tuottaa pettymyksen. Esimerkkinä vaikkapa Heili Karjalasta, jonka tempoa on melkeinpä hidastettu entisestään uudelleenlevytyksen yhteydessä. Rytmeihin olisi toivonut enemmän menoa ja meininkiä, kun on sentään kyse iloisesta viisusta.

Pitkäsoiton kokonaisvaltaiseksi ongelmaksi muodostuu sellainen kiltti välimallin soittaminen. Totta kai reggae antaa kappaleille uuden ilmeen, mutta tämä uusi sävy on läpi levyn suoraan sanottuna munaton. Ikään kuin yritettäisiin pitää evakot ja iskelmän ystävät tyytyväisinä, mutta samalla tuoda varovaisesti jotain ennenkuulematonta raidoille. Liian monesta versiosta puuttuu tyystin potku.

Rajuimpia kokeiluja lienevät lyhyt autotunen käyttäminen biisillä Karjalan kunnailla sekä itäisen naapurimme tuominen läsnäolevaksi mandoliinin avulla. Ei näillä sydäriä aiheuteta, hyvä jos edes sitä mielipiteiden jakautumista ikäihmisten keskuudessa. Mikäli päätetään käyttää esimerkiksi autotunea, niin mieluummin sitten hieman ronskimmin kuin parin sekunnin verran kerrallaan. Se nimittäin kuulosti todella hyvältä.

"Takaisin Karjalan maille" -levystä huokuu tekijöiden kunnioitus perinteitä kohtaan ja se ilmenee albumilla ylivarovaisuutena. Kappaleiden joukkoon mahtuu onnistuneitakin versiointeja, mutta vastaavasti liian moni jää tasapaksuksi rivibiisiksi. Liljan Loistolle kuitenkin pisteet yrityksestä. Materiaali toiminee paremmin livenä kuin levyllä.

3 / 5

Facebook: www.facebook.com/liljanloisto

Levy-yhtiö: www.suomenmusiikki.fi

MySpace: www.myspace.com/liljanloisto

Paleface - Helsinki - Shangri-La

2011-01-01T13:00:00.001+03:00

Paleface - Helsinki - Shangri-La

XO Records, 2010

Biisilista

01. Helsinki - Shangri-La ft. Felix Zenger (VIDEO)

02. Talonomistaja

03. Merkit ft. Fat Beat Sound System

04. Saapuu elokuun yö ft. Hilja Grönfors

05. Syntyny rellestää ft. Timo Lassy

06. Riisto räppääjä ft. Dj Leijonamieli

07. Leijonakypärät ft. Herra Ylppö

08. Karavaani kulkee ft. Terakraft

09. Sammuva soihtu ft. Davo, Wimme Saari & Tapani Rinne

10. Kalpeaakin kalpeempaa (A Whiter Shade of Pale) ft. Janna & Mika Mylläri

Paleface lunasti aikoinaan varauksettoman arvostukseni ponnistettuaan Tampereen yliopistopiireistä Suomen ensimmäiseksi varteenotettavaksi englannin kielellä levyttäväksi rap-artistiksi. Järvenpäässä syntyneen, mutta Hämeenlinnassa varttuneen Daddy Palesin esikoisalbumi "The Pale Ontologist" ajoi tekijänsä ensin median lemmikiksi ja myöhemmin myös yleisön suosioon, myyden niukasti yli 10 000 kopiota.

Joukkoviestimien suurin kiinnostus kuitenkin lopahti jo toiseen pitkäsoittoon mentäessä, kun Palefacesta ei muodostunutkaan heidän toivomaansa vientituotetta yhdessä yössä. Oma mielenkiintoni hiipui niin ikään, sillä erinomaisesta artikuloinnistaan ja sanavarastostaan huolimatta Kalpeanaaman tyyli jäi harmittavan puuduttavaksi virkamiesriimittelyksi.

Tätä nykyä Helsinkiin asettunut artisti räppää englannin sijasta omalla äidinkielellään. Uuden "Helsinki - Shangri-La" -pitkäsoiton ensimmäinen single, Talonomistaja, ei osunut omaan makuuni ja ehdin jo ajatella, lieneekö esityskielen vaihtamisesta ollut ollenkaan hyötyä räppäämisen elävöittämisen suhteen. Erilaisilla kotimaisilla julkaisuilla tehdyt vierailut ovat vastaavasti hilanneet odotuksia korkeammalle.

XO Recordsin kautta ilmestynyt "Helsinki - Shangri-La" osoittautuu lopulta mielenkiintoisemmaksi kokonaisuudeksi kuin Palefacen kaksi edellistä levyä yhteensä. Teoksen terävintä kärkeä edustaa albumin nimikkobiisi, joka saa myös kunnian toimia levyn avausraitana. Helsinki - Shangri-La sisällyttää alle kolmen minuutin kestoonsa hirmuisen läjän huomioita ja piikkejä 2000-luvun Suomen yhteiskunnallisista ongelmista. Toteavasta tyylistä huolimatta tekstissä ylletään parhaimmillaan oivaltavaan suorasukaisuuteen ahtaassa tilassa:

"Kurtze ynnä Puonti sekä Pynnönen ja Piippo / juolahtaakin mieleen Lahti, Hemohes ja hiihto"

Syksyn kohutuinta kappaletta ei ole onnistunut tappamaan edes sen saama mediahuomio. Ansiokkaasti kootut sanoitukset, tukeva rakenne, hieno tulkinta ja vahvalle sanomalle tilaa jättävä yksinkertainen sävellys eivät tarvitse kuin korkeintaan Felix Zengerin lahjakkuutta loppusilauksekseen. Tyylilajina riisuttu "protestilaulu" puhuttelee ja vangitsee suuren yleisön huomion. Samaan olisi tuskin päästy rapin lajihienouksilla, kuten vaikkapa "erinomaisella flowlla".

Lyhyehköstä raidasta on tehty niin tiivis paketti, että samojen aiheiden sivuamista riittää luonnollisesti myös muille kappaleille. Palefacen kynä pääsee jälleen oikeuksiinsa biisillä Merkit: "enemmän karjaa, vähemmän yksilöitä / yksinäisyyttä, silti rakennetaan yksiöitä / kvartaalitalous ajaa yhteiskunnan yksiköitä / suurtyöttömyyttä silti yksinomaan ylitöitä". Fat Beat Sound Systemin tarttuvat rytmit takaavat lisäksi sen, että kappale kuulostaa nimenomaan kotimaiselta tuotannolta vaikkei sävellyksen kohdalla luekaan "trad".

Useampien kuuntelukertojen jälkeen levyn sanoituksissa alkaa olla hivenen liikaa kaavamaisuuden makua. Lisäksi Mertarantaa ihannoivilla sotaveteraanien jälkeläisillä varmaan kovenee näistä Raatteentie-vertauksista, mutta mulle ne tuo vähän vaivaantuneen tunteen. Yhtä lailla Riisto räppääjän väkinäinen angsti kertsiosuudessa ärsyttää, kun alkuperäisen version jylhästä sotilaallisuudesta jäädään niin kovin kauas. Muutoin kappaleen tausta toimiikin loistavasti.

Albumin kovin pettymys on yhdeksäntenä träkkinä raikuva Sammuva soihtu. Joel Attila, Jouni Kari ja Paleface ovat tehneet upeaa työtä sävellyksen kanssa. Wimme Saaren joikaaminen, Tapani Rinteen (myöhemmin kuultava) mieltäylentävä saksofoni ja itse artistin puskeminen nostavat kappaleen tasoa entisestään. Mutta koko biisi on käytännössä pedattu Davolle, joka kiittää kaikista nostatuksista syöksemällä ilmoille mitäänsanomatonta pälpätystä. Versen loputtua jää sellainen fiilis, että äsken kuulemani rivit ei oltu tarkoitettu tälle levylle alkuunkaan ja kolmen minuutin jälkifiilistelyt tuntuvatkin tämän jälkeen lähinnä turhalta venytykseltä.

Omien suosikkien poimiminen on helppoa. Jo aiemmin mainitut Helsinki - Shangri-La sekä Merkit saavat seurakseen biisit Kalpeaakin kalpeempaa ja Saapuu elokuun yö. Näistä jälkimmäinen alkaa ensinnäkin hauskalla vaihdoksella: kun "kesä loppuu...", niin "...saapuu elokuun yö". Hilja Grönforsin kanssa toteutettu kertosäe on upea. Kalpeaakin kalpeempaa on puolestaan komeana tulkintana osuva päätös levylle, sillä tällä tapaa "Helsinki - Shangri-La" loppuu lähes yhtä minimalistisiin tunnelmiin kuin missä se alkoikin, ainoastaan vähemmän vihaisena. Palefacen versiona kappale saa kaiken lisäksi makean country-vivahteen.

Siinä missä varsinkin levyn alkupuolella keskitytään kuvailemaan kotimaamme ongelmakohtia, tuntuvat albumin sävellykset "eksoottisten maailmanmatkailujen" sijaan kuvailevan nyky-Suomessa eläviä kulttuureita. Esimerkiksi Riisto räppääjä - Leijonakypärät - Karavaani kulkee - Sammuva soihtu -putki voisi soundimaailmaltaan edustaa kaltaiselleni maalaisjuntille sen kuuluisan Hämeentien kävelyä päästä päähän. Sävellysten osalta on nostettava vielä erikseen hattua puhallinsoittimien runsaasta käytöstä: mm. Rinne, Timo Lassy ja Mika Mylläri todella osaavat asiansa.

"Helsinki - Shangri-La" tulee jäämään historiaan yhtenä vuoden 2010 merkittävimmistä albumeista. Se ei ainoastaan nosta pinnalle tärkeitä aiheita, tee ajankuvaa ja yritä luoda uutta, vaan kirvoittaa myös tutustumaan suuriin suomalaisiin laulajiin sekä lauluntekijöihin aina Helismaasta Leskiseen. Sillä välin kun albumilla pokataan kultalevyä, Emma-patsasta ja kutsua Linnaan sekä rasitetaan Googlen hakupalvelinta, itse teos jättää epätasaisen kuvan.

4 / 5

Kotisivut: www.paleface.fm

Levy-yhtiö: www.xorecords.com

MySpace: www.myspace.com/mcpaleface

TILAA "HELSINKI - SHANGRI-LA" THE FUNKIESTISTA

Hyvää joulua!

2010-12-24T08:40:00.000+03:00

Jouluaaton pöhinät on täällä suunnalla jo niin kovassa vauhdissa, että pakenen hetkeksi blogin ääreen hengähtämään. Aikeenani oli tulla postaamaan kuva Mikael Forssellin legendaarisesta 50 Cent -arviosta, mutta tarkemmin ajateltuna se olisi tässä yhteydessä silkkaa typeryyttä. Jouluna annetaan anteeksi.

Toivottavasti allekirjoittanutkin saa anteeksi sen, että moni tänä vuonna julkaistuista levyistä odottaa yhä arviotaan yksiöni hyllyllä. Juhlapyhien jälkeen kirjoitettavaa riittää ainakin Palefacen, Liljan Loiston, Timo Pieni Huijauksen, Idän Ihmeen, Ruger Hauerin, Freepoint Crewn ja lukuisien muiden artistien teoksista. Lopulta helmikuun tienoilla seuraa vuoden 2010 annin niputtava, perinteinen (krhm), Tuoreet Platat Awards.

Toivotan kaikille bataattipitoista joulua ja suomiräpintäyteistä uutta vuotta! Olkaa kiltisti, niin pukki saattaa yllättää teidät tuoreilla platoilla. Kuvassa ostoskärryjä työntelevä Lordi ei liity mitenkään mihinkään.

M

Fredi ja Stefu - Himo

2010-12-15T23:10:00.001+03:00

Fredi ja Stefu - Himo

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Intro

02. Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä

03. Kielletty hedelmä

04. Timantit on ikuisii

05. Puhelimet hälyttää

06. Himo

07. Koputa puuta

08. Rahat tiskiin

09. Helsinki

10. Painajaisii

Fredi ja Stefu kunnostautuivat viime kesänä voittamalla Mestarisoundin järjestämän demoskaban, jonka pääpalkintona toimi lavan jakaminen mm. Devin the Duden kanssa Turku Soundcheck -festivaaleilla. Samoihin aikoihin helsinkiläisduolta ilmestyi myös "Himo"-niminen omakustanne.

Mistään keltanokista ei ole kuitenkaan kyse, sillä Fredi ja Stefu ovat tehneet musiikkia niin yhdessä kuin erikseenkin jo kymmenen vuoden ajan. Kokemus tulee kaksikon materiaalissa parhaiten esille itsevarman asenteen muodossa. Levy alkaa korostetun energisellä Introlla ja päättyy yhtä kunniakkaasti kappaleeseen Painajaisii. Jätkien tyylit eivät ole kovinkaan poikkeuksellisia, mutta riimittely on puhdasta ja hyvät lauluäänet takaavat useita messeviä kertosäkeitä.

Siinä missä ns. tekninen puoli on hallussa, Fredi ja Stefu kompastuvat monien muiden artistien tavoin kiveen nimeltä omaperäisyys. Saatekirjeessä kerrotaan* kuinka "kokoonpanon musiikki ei ole sidottu vain yhden tyylin hiphopiin, vaan omakustanne tarjoaa monipuolisen paketin undergroundista popahtavampaan materiaaliin ja kaikkeen siltä väliltä, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin". Levy on kyllä monipuolinen, mutta niin on Cheekin albumitkin. "Himo" muistuttaa juuri niitä.

Naiset, raha, kotiseutu... Tuttua kamaa. Luottamusta puhelimien ja velkojen kautta käsittelevä Puhelimet hälyttää on niin ikään tehty juuri samalla idealla (mutta huomattavasti paremmin) Cheekin synkällä raidalla Pelkkää puhetta. Sen sijaan Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä kuulostaa nimensä puolesta juuri sellaiselta biisiltä, jolla saatettaisiin kuulla piilovittuilua noin väsyneistä aiheista räppääviä kohtaan. Ei kuulla. Tälläkään kertaa kaikkien miellyttäminen ei tuota onnistunutta lopputulosta.

"Himo" on helposti lähestyttävä platta, mutta juuri tylsät aiheet vievät parhaan terän pirtsakasta meiningistä. Kiusauksia enemmänkin luonnollisina asioina kuin syntisinä laittomuuksina käsittelevä Kielletty hedelmä, yhden teeman ympärille rakennettu nimikkobiisi Himo ja menevä Koputa puuta edustavat omakustanteen selkeää parhaimmistoa.

* Saatekirjeen tekstiä muutettu hieman loogisemmaksi, sisältö sama.

2½ / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/Fredi-Stefu

MySpace: www.myspace.com/fredistefu

TILAA "HIMO" THE FUNKIESTISTA

Olli Peks - Palava sielu

2010-12-03T14:35:00.000+03:00

Olli Peks - Palava sielu

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Peli käyntiin

02. Palava sielu

03. Polttaa ft. Essi Kujala

04. Suut

05. Värejä ft. Eero Mäkelä

06. Välisoitto ft. Ruu

07. Täysii ft. Korkki

08. Paluu tulevaisuuteen

09. Ikkunan takana

10. Kadotettuja rakkauksia ft. Eero Mäkelä

11. Viimeinen tanssi ft. Korkki

12. Kaupunki nukkuu ft. Korkki

13. Viimeinen mahdollisuus

Länsirannikon edustaminen jatkuu, sillä Naantalissa vaikuttava Olli Peks julkaisi Get Wet Tuotannon tavoin levyllisen räppiä viime elokuussa. "Palava sielu" -omakustanteella noudatellaan tosin hyvin erilaista tyylisuuntausta Riku Riettaaseen ja kumppaneihin nähden. Gangsta rapin sijaan nyt riimitellään genrerajoja rikkovien eurosoundien päälle.

Tällainen tyylisuuntaus yhdistetään hyvin helposti Adam Tenstan nimeen. Tässä tapauksessa ko. lokerointi ei ole vääryys, sillä vaikutteita on ilmiselvästi otettu nimenomaan Ruotsin suunnalta. Electrobiittien päälle vaaditaan ehdottomasti itsevarma ja teknisesti vakuuttava mc, mitä Olli Peks yrittää toki parhaansa mukaan ollakin. Tuloksena on vain hieman liian vaikeaa flowta tavoitteleva räppäri, jonka artikulointi jää kiireen takia vastustamattomasti keskinkertaiseksi puuroksi.

Aihevalinnat ovat niitä perinteisiä räppikeloja: paskanjauhantaa selän takana, rakkautta, likkojen pokaamista, oman tyylin esittelyä ja kuvailua unohtamatta yökyöpelin elämää, josta pusketaan nykyään aika monilla albumeilla. Idearikkaampaa osastoa edustaa elämän väriloistoa käsittelevä ja jonkin tunnetun suomi-iskelmän melodiaa mukaileva Värejä. Se on, vähemmän yllättäen, "Palava sielu" -levyn paras kappale. Omaperäisyys ja tarttuvuus tehoaa aina.

13 raitaa sisältävän lätyn pahimmaksi heikkoudeksi ei kuitenkaan muodostu keskinkertainen ulosanti saati sitten persoonallisuuden puute. Eniten hiertää se kuinka ulkomaisissa tuotannoissa harmittomilta kuulostavia ratkaisuja yritetään kääntää suomen kielelle. Jo pelkästään osa kappaleiden nimistä kertoo oleellisen: Peli käyntiin, Polttaa, Täysii... Tulee mieleen 2000-luvun alku ja omakustanteet, joita on vaikeaa kuunnella nykyään ilman myötähäpeää.

Pakko on narista myös kertosäkeistä, joista osa on aika järkyttävää kamaa. Vierailevat laulajat Eero Mäkelä ja Korkki saattavat kuulostaa paremmilta vaikkapa rock-biiseillä, mutta näihin biitteihin nuo kärsiviltä kuulostavat toteutukset eivät sovi sitten yhtään. Tulee ihan oikeasti mieleen Get Wet Tuotannon läpällä tehdyt taustavoihkinnat. Lisäksi jotkin voksuchoppailut ja samplet kuulostavat äärimmäisen epäolennaisilta, varsinkin Suut-biisin epäonnistunut ns. They Wanna Know -episodi.

Odotan mielenkiinnolla lisää materiaalia Olli Peksiltä, sillä ihan ideoiden tasolla biiseissä on jonkin verran potentiaalia ja flow hioutuu varmasti ajan myötä oikeaan kuosiin. "Palava sielu" -levyllä ainoita hurrauksen aiheita antaa lähinnä tuottaja Ruu, jonka taustat ovat kelvollista euroräppijytkettä omalla pienellä mausteella.

2 / 5

Facebook: www.facebook.com/ollipeks

MySpace: www.myspace.com/ollipeks

SoundCloud: www.soundcloud.com/olli-peks

Get Wet Tuotanto - Vol. 1

2010-11-28T12:15:00.001+03:00

Get Wet Tuotanto - Vol. 1

Omakustanne, 2010

Biisilista

01. Jookkeri - Silvotut tissit (intro)

02. Riku Rietas - Playa

03. Roska - Kellokortti

04. Roska & Retku - Kiikarit part. 2

05. Roska - Lähiöhuudit

06. Riku Rietas - Kaljaa saatana!

07. Mertenmies - Sillo enne

08. Riku Rietas & Pahennus-Kus - Saatanan vuosi 2009

09. Herra Kurki - Kurkipotku (skit)

10. Riku Rietas, Retku, Pahennus-Kus & Tempsi - Demoneit ja roinaa

11. Roska, Haamu & J. Kriisi - Glubi

12. Roska & Heimo AK - Tävek

13. Riku Rietas - Yä

14. Riku Rietas - Puu

15. Heimo AK - MPSSS

16. Outro

Siinä missä vuosi 2010 on hiillostanut useat nimekkäät suomiräppärit julkaisemaan uutta musiikkia ja tarjonnut tilaisuuden monen ikuisuusprojektin valmistumiselle, murroksen aika on luonut myös ilahduttavan paljon tuoretta verta kentälle. Get Wet Tuotanto sopii hyväksi esimerkiksi tästä. Riku Rietas -nimisen artistin johtama turkulaiskollektiivi julkaisi elokuussa tuhdin kokoelman, jonka myötä länsirannikko näyttäytyy meille muille suomalaisille hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin.

Levyn avausraidat antavat hyvää osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Kaarinalainen elävä legenda, Jookkeri, korkkaa julkaisun käyntiin sekavalla riimittelyllä silvotuista tisseistä. Tätä seuraa platan pääarkkitehdin sooloträkki Playa, joka kertoo (kirjaimellisesti) pelimiehen arjesta. Mainioilla vinkunoilla säestetty biisi on lopun juonenkäänteineen ehdottomasti kokoelman kärkitasoa.

Levyllä nojataan pääosin perinteisiin aihevalintoihin kuten kosteat illanvietot, mielenterveys, kotikulmat sekä menneet ajat. Persoonallisempina teemoina käsitellään yksinäisyyttä (Puu) ja raastavaa kyttäämistä (Kiikarit pt. 2). Harvasta ideasta saadaan mitään poikkeuksellista irti, mutta ainakaan 16 raidan joukossa ei ole päällekäin meneviä konsepteja. Näin pitkällä levyllä tällainen saavutus on jo hatunnoston arvoinen.

Mikissä vierailee monenlaista tekijää. Suurimman huomion varastaa luonnollisesti Mertenmiehen ja Riku Riettaan muodostama Roska, jota edustetaan lähes kaikilla biiseillä joko yhdessä tai vain toisen jäsenen panoksella. Kaksikolla on sana hallussa eikä Raimolta peritty rytmitajukaan kuulosta hullummalta asenteen ollessa kohdillaan. Toisaalta levyltä löytyy pienissä rooleissa myös sen tason tekijöitä (Pahennus-Kus), että Haamu ja J. Kriisi kuulostavat heidän jälkeensä suorastaan ylivertaisilta suomiräppäreiltä.

Materiaalia on väsätty pilke silmäkulmassa, mikä kuuluu valmiista tuotoksesta niin hyvässä kuin pahassakin. Meininki pysyy läpi levyn hyvänä ja rosoinen riimittely irroittaa muutamat kunnon naurutkin hauskoilla iskuilla. Toisaalta yksi biisien tärkeimmistä elementeistä, kertosäe, on onnistuttu kurauttamaan melkeinpä kaikkien kappaleiden kohdalla. Välillä vika on aneemisessa vokalistissa, välillä biitissä. Muutamassa tapauksessa tarkoituksellisessa perseilyssä (Glubi).

Aiemmin mainitun Playan lisäksi kokoelman kohokohtiin voidaan lukea myös Demoneit ja roinaa. Rietas ja Retku onnistuvat asettumaan ahdistavien hallujen vietäviksi juuri oikealla tavalla, toisin kuin Pahennus-Kus ja Tempsi jotka tuhlaavat hyvän biitin tyhjänpäiväisyyksiin. Heimo AK tyylittelee osuvasti syrjäytymisestä sekä mielenterveydellisistä ongelmista träkillä MPSSS ja oluelle tehty suoranainen g-balladi Kaljaa saatana! ylittää niin ikään kokoelman keskitason.

Kaiken kaikkiaan Get Wet Tuotannon "Vol. 1" on tarkastamisen arvoinen omakustanne, jos gangsta-henkinen soundi uppoaa ja mikäli hauskat tarinat ovat enemmän mieleesi kuin täydellisesti ajoitettu flow. Koko pläjäyksen tuottanut Riku Rietas on sen tason lupaus, että häneltä jään odottamaan mielenkiinnolla jopa soololevyä.

2½ / 5

MySpace: www.myspace.com/mcvittu

Hannes H. - Ei turhia paineita

2010-11-21T18:05:00.000+03:00

Hannes H. - Ei turhia paineita

Skill Street Entertainment, 2010

Biisilista

01. Alkusoitto

02. Ei turhia paineita

03. Mä vihaan mun pomoo

04. Kevät ft. Jussi Kuoma & Are

05. Tsekkaa sun mikkis ft. Rekku & Jani Laguuni

06. Leuka rintaan

07. Tuntenut satoja, rakastanut muutamii ft. W. Kempton

08. Mikä on kun ei taidot riitä ft. Eino Antiwäkki

09. PMP ft. W. Kempton

10. Kesä Californian ft. Rakki

11. Kahen vaiheil ft. W. Kempton

12. Mun sydän sykkii

13. Onks tää sitä elämää (remix)

14. Rukoile mulle

Hannes H:n debyyttialbumi "Ei turhia paineita" päätyi pienlevy-yhtiö Skill Street Entertainmentin neljänneksi viralliseksi julkaisuksi. Lukijoille taustoitettakoon, että olen saanut etuoikeuden seurata lahtelaisräppärin kehitystä viimeisten viiden vuoden ajan. Tämän seurauksena kovalevyltäni löytyy läjäpäin hänen tekemiään instruja, sessareita, lyhytaikaisia projekteja sekä kunnollisia biisejä. Tiedän siis potentiaalin.

Hannes Hauskan suurimpana ongelmana on aiemmin ollut se, ettei mies ole jaksanut hioa kappaleitaan valmiiseen kuosiin. Raidat on jätetty keskeneräisiksi ja sen jälkeen julkaistu nettilevitykseen huvin vuoksi. Debyyttilevyä varten tämä ongelma on saatu ilahduttavasti aisoihin. Hanneksen artikulointi sekä flow ovat parantuneet niin paljon, että materiaali kuulostaa huomattavasti hallitummalta kuin ennen. Hänen äänensä on ollut aina vahva ja tyyli riittävän omalaatuinen, mutta nyt koko tekeminen on muodostunut jotenkin varmemmaksi.

Henkilökohtaisen kehityksen lisäksi myös oikeiden yhteistyökumppanien valinta on ollut tärkeässä roolissa "Ei turhia paineita" -levyllä. Hannes saa kiittää avusta etenkin W. Kemptonia, sillä kyseinen herrasmies on tuottanut valtaosan albumista ja tekee kolme vakuuttavaa vierailua myös mikissä. Kempton osoittautuu molemmissa rooleissa yllättävän kovaksi tekijäksi: biitit mukailevat 2000-luvun parasta mainstream-jenkkiräppiä, ääni ja tyyli ovat puolestaan kylmäkiskoisen röyhkeitä.

Itse kokonaisuus on yksi tasaisimmista kotimaisista räppilevyistä, joita olen tähän ikään mennessä kuullut. Hannes H seikkailee pitkäsoitoilla hyvin pitkälti egotrippailujen ja itseironisten aiheiden välillä. Erillisiksi teemoiksi nousevat lähinnä Jussi Kuoman ja Aren sävyttämä Kevät sekä klassinen "viesti hiphopille" -asetelma Mun sydän sykkii -träkin muodossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, ettei Hannes räppää yhdelläkään kappaleella yli kahta verseä.

Biiseiltä löytyy oivaltavia yksittäisiä laineja, mutta valtaosaksi läpät ovat sellaista yleismaailmallista peruspuskemista. Tulevaisuudessa Hannes H:n toivoisikin ehkä panostavan selkeämpiin konsepteihin ja vahvempiin näkökulmiin, jotta kappaleiden sanoituksellinen anti ei jäisi tylsäksi. Samaten Tsekkaa sun mikkis -tyylistä asennetta olisi mukavaa kuunnella enemmänkin. Nyt jää sellainen fiilis, ettei Hannes H ole osannut päättää onko hän levyllään sympaattinen kovan onnen kundi vaiko hyvään itseluottamukseensa nojaava räppäri.

Ehkä joistakin päällekkäisistä aihevalinnoista huolimatta "Ei turhia paineita" -levyllä ei ole ainuttakaan heikkoa biisiä eikä biittiä. Kyseessä on huoletonta perusräppiä. Ei enempää eikä vähempää.

3½ / 5

Blogi: sunlempihannes.blogspot.com

Facebook: www.facebook.com/pages/Hannes-Hauska

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

MySpace: www.myspace.com/miikkabhui

Twitter: www.twitter.com/HannesHauska

TILAA "EI TURHIA PAINEITA" THE FUNKIESTISTA

2010 lähenee loppuaan

2010-11-20T15:09:00.003+03:00

Hyvä artisti tai levy-yhtiön edustaja:

Muistathan, että Tuoreet Platat Awards tulee taas. Eeppisessä blogipostauksessa listataan tänä vuonna julkaistut teokset järjestykseen ja arvostetaan eri kategorioiden parhaita levyjä kunniamaininnoin. Edellisen merkinnän löydät tämän linkin takaa.

Kaikki arvosteltavaksi lähetetyt kiekot pääsevät automaattisesti listauksiin mukaan, kunhan ne saapuvat perille 31.12.2010 mennessä.

Hyvä lukija:

Tuoreet Platat -sivuston itsenäistyminen viivästyy. Teknisten seikkojen ja ulkoasun uudistaminen on nimittäin aloitettu alusta uusien tekijöiden kanssa. Tehtävään on pestattu henkilöt, jotka tuskin jättävät ketään kylmäksi. Tiedotan aikataulusta ja prosessista lisää myöhemmin.

Mukavaa levyvuoden loppua kaikille!

Nopsajalka - Kuningas Soundi

2010-11-18T23:45:00.001+03:00

Nopsajalka - Kuningas Soundi

Monsp Records, 2010

Biisilista

01. Kelei pitelee ft. Paha-Nuutti

02. Tervetuloo paratiisiin ft. Stig Dogg

03. Paineet tippuu ft. Asa (VIDEO)

04. Hiki pintaan ft. Posteljoona

05. Puu kaatuu

06. Stereot ft. Juno

07. Superperjantai ft. Dj Svengali

08. Mun minimi ft. Paleface

09. Teet mitä teet ft. Juno & Super Janne

10. Matkamies ft. Leijonamieli, Stepa & Are

Monsp Records teki aikoinaan yllättävän siirron kiinnittämällä Nopsajalan artistikaartiinsa. Muutamissa huippusuosituissa reggae-kokoonpanoissa vaikuttamisen lisäksi hänet tunnetaan ulosanniltaan genrensä ehdottomasti taitavimpana tekijänä. Nyt helsinkiläiseltä on ilmestynyt jo kolmas soololevy nimeltään "Kuningas Soundi".

Albumin idea on hieno. Nopsajalka ja hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa Dj Svengali nimittäin pyörittävät kesäisin Kuningassoundi-nimistä klubia Helsingin Vanhassakaupungissa. Kiekon kaikki kappaleet on nauhoitettu perjantaisin kesäklubin esiintyjien kanssa ennen heidän keikkojaan. Näin ollen vierailijoita kuullaankin kaikilla muilla biiseillä paitsi träkillä Puu kaatuu.

Klubia hehkutetaan luonnollisesti paljon, onhan se toiminut yhtenä tärkeimmistä inspiraatioista näille raidoille. Perinteisen reggaen tyyliin asiaa riittää myös lemmenleikeistä ja naisista. Kappaleesta toiseen toistuvaksi teemaksi nousee ehkä kuitenkin stressittömyys. Biisit kuten Kelei pitelee sekä Paineet tippuu ovat kaikessa huolettomuudessaan mitä parhainta mainosta Kuningassoundille, sillä rytmit ja sanoitukset ilmentävät automaattisesti myös keikkailtojen hyvää tunnelmaa.

Nopsajalka on levyllä parhaimmillaan silloin, kun hän pääsee käyttämään voimakasta ääntään estoitta hyväkseen. Jo mainittujen esimerkkien lisäksi Hiki pintaan, Puu kaatuu ja Mun minimi tuovat tätä taitoa paremmin esille. Sen sijaan vähänkin aneemisemmat taustat tai vierailijat eivät oikein istu levylle. Tervetuloo paratiisiin sekä Teet mitä teet edustavat juuri tätä osastoa.

Vaikka levylle ei ymmärrettävästi ole yritettykään kirjoittaa mitään syvällisempiä sanomia, Nopsajalan ainoa heikkous taitaa löytyä tekstien parista. Mies ymmärtää biittien, koukkujen ja laulamisen päälle, mutta jää läpillään turhan useasti vierailijoiden varjoon. Matkamies tullaan muistamaan erityisesti Leijonamielen ja Stepan kovatasoisista värssyistä, Asa ja Paleface tyylittelevät yllättävän hienosti, Juno taasen käsittelee musiikkia sekä stereoita osuvammin. Jopa Svengalin ilahduttavasta featista tuntuu jäävän enemmän mieleen kuin Nopsan verseistä.

Yli puolet biiseistä on kuitenkin sen verran tarttuvia, että "Kuningas Soundi" ajaa asiansa ensi kesää odotellessa.

3½ / 5

Arvio: Nopsajalka - 5 sormee

Arvio: Nopsajalka - Tontilla taas

Facebook: www.facebook.com/pages/Nopsajalka

Kotisivut: www.monsp.com/nopsajalka

Levy-yhtiö: www.monsp.com

MySpace: www.myspace.com/nopsajalka

TILAA "KUNINGAS SOUNDI" THE FUNKIESTISTA

Pelikaani - Aina ei voi sataa

2010-11-12T20:25:00.001+03:00

Pelikaani - Aina ei voi sataa EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Aina ei voi sataa
02. Vapaa ku taivaan lintu ft. Lossi Turunen
03. Siipirikko
04. Alkoholi ft. Henry Who?

"Aina ei voi sataa", toteaa Pelikaani uudella neljän biisin EP:llään ja lienee väittämässään aivan oikeassa. 26-vuotias artisti kuuluu espoolaiseen kokoonpanoon nimeltä Kaksi Ääntä, jonka toinen jäsen on lähes yhtä persoonallisen taiteilijanimen valinnut Atomi. Viime aikoina Pelikaania on voinut nähdä myös Lossi Turunen & Juoksut -yhtyeen tuplaajana.

Elokuussa julkaistulle omakustanteelle on valittu juuri sellaisia haikeita biittejä, joihin ei voi räpätä millään muulla tyylillä kuin vuolaasti tilittämällä. Riimiteltävää riittääkin juuri vakavista aiheista kuten alkoholin haitat ja vastoinkäymisten voittaminen. Samalla tunnetaan kaipuuta entistä tyttöystävää sekä vapautta kohtaan. Tällaisista aiheista on vaikeaa kirjoittaa mielenkiintoista lyriikkaa yhtä säkeistöä enempää ellei kynäniekkana hääri jonkinlainen lahjakkuus.

Pelikaanin kohdalla ei valitettavasti arvioida poikkeuksellisen kyvykästä kirjoittajaa. Näkökulmat ovat samanlaisia kuin sadoilla muilla kotimaisilla riimittelijöillä: vapauteen pyritään yllätyksettömästi sieltä surullisenkuuluisasta "oravanpyörästä", mistä jauhetaan joka kolmannella räppilevyllä. Yhtä tylsiä kaavoja noudattelevat myös sanavalinnat, minkä kuuntelija huomaa viimeistään Siipirikko-biisin kohdalla. Naisen hymyä kun verrataan aurinkoon ja ulkonäkö on niin kaunis, ettei sitä voi edes kuvailla sanoin.

Tällä levyllä suurin ongelma taitaa olla siinä, että musiikkia tehdään enemmän omalle itselleen kuin meille muille. Kaavamaiset ilmaisut ja harmaa saarnaaminen eivät välitä artistin tunteita satunnaisen kuuntelijan päänuppiin. Pelikaanin hyvä ääni ja selkeä artikulointi menevät hukkaan, kun tarinat ovat niin ilmiselviä. Kannattaako naisesta lopulta tehdä träkkiä, jos hänen kauneuttaan ei pysty edes kuvailemaan? Etenkin kun Ideaali ja Jay Who? käyttivät samaa Salosen tekemää taustaa jo viime vuonna julkaistulla yhteislevyllään.

"Aina ei voi sataa" EP:n paras asia on Atomin hieno sävellys kappaleella Vapaa ku taivaan lintu. Henry Who?:n eli Dena Henan kanssa väsätty Alkoholi sisältää puolestaan eniten yritystä. Muutoin kyseessä on tasapaksu levy, joka jää auttamatta julkaisuvuotensa muun annin jalkoihin.

2 / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/Pelikaani
MySpace: www.myspace.com/pelikaani

Dr. Sykerö - SalaisuukSieni maailma

2010-10-26T18:15:00.000+03:00

Dr. Sykerö - SalaisuukSieni maailma
Firma Records, 2010

Biisilista
01. Sekis Sykerö
02. Lakend Funk
03. Lauantaipussi ft. Latentti
04. Hatsisäätäjän vapaapäivä ft. Paha Panda & Puolikas
05. K.K.K. ft. DEX (freestyle)
06. Salaisuuksieni maailma
07. Mikä huolena
08. Paholaisen kortit
09. Trow Up ft. Genijezz, Hasalah Masala & Latentti
10. Ken huomista päivää ei nää
11. Kylähullut ft. Eino Antiwäkki & Hasalah Masala
12. Likasen räpin juhlat ft. Hasalah Masala
13. Status OG ft. Laiska Leppone

Järvenpääläinen gangsta rap -artisti Dr. Sykerö on osa sekavaa kollektiivia nimeltä Lakend4life. Porukalta oli kesään mennessä ilmestynyt ainoastaan joitakin mixtapeja, kunnes Sykerö puski "SalaisuukSieni maailma" -debyyttisoolonsa julki heinäkuussa 2010.

Kuten albumin nimestä voi jo päätellä, tällä levyllä käsitellään lähes yksinomaan päihteitä. "Diilaaminen", huonot elinolosuhteet ja sekakäyttö pulpahtavat biisistä toiseen riimittelyn vallitsevaksi teemaksi. Kaikki luovuus on tosin käytetty jo tuohon suuria ponnisteluja vaatineeseen titteliin, jonka nerokkuutta tavallisen kuluttajan olisi ollut näemmä vaikeaa huomata ilman erillistä painotusta.

Dr. Sykerö kirjoittaa kappaleensa toteavaan tyyliin. Silloin kun tapahtumia jaksetaan kuvailla edes vähän alusta, tehdään se tylsästi ja hahmogalleria jää poikkeuksetta valitettavan köyhäksi. Tällä levyllä ei siis kuulla viihdyttäviä tarinoita Järvenpään hämyisistä huumesäädöistä saati yksittäisiä tiputtavia onelinereita. Träkit perustuvat ainoastaan toistoon ja uhoamiseen, mitä nyt Sykerön kiiruhtamisesta saa selvää.

Yksi osa-alue on sentään kunnossa. Valtaosan albumin biiteistä tuottanut Latentti omaa selvästi tietyn vision soundin suhteen. Lupaavaa g-funk -pörinää kuullaan vinkunoineen kaikkineen useammallakin raidalla, joista erilliset kehut ansaitsee Mikä huolena. Levyllä samplataan luonnollisesti Heikki Määttästä (R.I.P.) eli Tohtori Sykerö -sarjan kertojaa muutamaan otteeseen ihan onnistuneesti.

Vaikka materiaali onkin läpi levyn luotaan työntävää, muutama yksityiskohta jää hieman hämmentämään. Ken ei huomista päivää nää -biisin lopussa on kolmen minuutin skitti. Siinä yritetään sekoittaa ulkomaisen pizzeriatyöntekijän päivä puhelimen välityksellä, mutta uhri luurin toisessa päässä kestää koko episodin katkaisematta keskustelua. Thug life. Oma lukunsa on virheellisesti nimetty Trow Up, joka yltää uudelle tasolle kotimaisen rapin saralla. Ensimmäisen versen aikana kuullaan nimittäin kahden räppärin vokaaliraidat päällekäin.

Edellä olevasta huolimatta "SalaisuukSieni maailma" -teoksesta on vaikeaa irrottaa edes camp-huumoria. Kompastelevan flown ja mielikuvituksettomien sanoitusten sävyttämä julkaisu on tehty juuri niin tosissaan, ettei sitä voi lytätä matalaksi muttei myöskään kehua. Latentin biittien lisäksi positiivisina asioina jäävät mieleen Hasalah Masalah:n sekava tyyli sekä bonusbiisillä kuultavan Lasse K:n miehekäs jylinä suomiräpistä.

Ja onhan tämä tietenkin kohtuullisen hyvää huumevalistusta. Tahatonta sellaista.

2 / 5

Levy-yhtiö: www.myspace.com/firmarecords
MySpace: www.myspace.com/drsykero

TILAA "SALAISUUKSIENI MAAILMA" THE FUNKIESTISTA

KILPAILU: Yellowmic Records

2010-10-25T11:29:00.005+03:00

Ruger Hauer on suomiräpin ensimmäinen todellinen superkokoonpano. Siihen kuuluvat rap-artistit Pyhimys, Tommishock sekä Paperi T. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto "Se syvenee syksyllä" julkaistaan Monsp Recordsin kautta vielä tämän vuoden aikana ja sen on tuottanut kokonaisuudessaan Huge L. Ensimmäinen näytebiisi, Sigsauerkraute, on nyt kuunneltavissa YouTubessa.

Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Ruger Hauerin kolmikkoa kuullaan räppäämässä samalla kappaleella. Trio riimitteli yhdessä jo vuosia sitten eräällä Yellowmic Recordsin julkaisulla. Helsinkiläislafkan tuoreimpiin kulttuuritekoihin kuuluvat esimerkiksi Heikki Kuulan "Blacksuami", Solosen "Harmaanaaman kirous" sekä Llapsen "Hiekka & sumu".

Kysymys kuuluu: millä levyllä kuultiin Pyhimyksen, Tommishockin ja Paperi T:n ensimmäinen yhteisbiisi?

Lähetä oikea vastaus sähköpostitse osoitteeseen mikko (at) syvallapelissa.com. Vastausaikaa on tämän kuun loppuun asti.

Palkintoina arvomme oikein vastanneiden kesken neljä pakettia, jotka sisältävät Matinpojan tuoreen "Vasta kohta" -albumin sekä Sine Iran uuden "KG + LL" -levyn.

Olli-PA & Funksons - Laiva lasipullossa

2010-10-24T23:00:00.002+03:00

Olli-PA & Funksons - Laiva lasipullossa
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Merisää
02. Kaamos (VIDEO)
03. Nämä rattaat ft. Pyhimys
04. Perusjannu
05. Mikä se plääni on?
06. Lepposaan tahtiin
07. Laiva lasipullossa ft. Refu
08. Alamua
09. Mitä me soitetaan? ft. Holtiton D
10. Pikkujuttuja ft. Holtiton D

Olli-PA ponnisti vuonna 2008 ilmestyneellä "Syke"-debyytillään niin Bassoradion soittolistalle kuin Pipefestin keikkalavallekin. Erityisesti oululaisräppärin rentoa elämäntyyliä kuvaillut 33 hittaalla ku vinyyli sai tuolloin kehuja osakseen. Uudella "Laiva lasipullossa" -albumilla konetaustat ovat vaihtuneet kahdeksanhenkisen bändin soitannaksi ja omakustanne-politiikasta on puolestaan siirrytty pienlevy-yhtiö Joku Roti Recordsin alaisuuteen.

Kokoonpanon keulakuvan lisäksi räppäämästä löytyvät herrat Matti Myöhäne sekä Riki Hatka. Lyriikat käsittelevät edelleen elämistä oman aikataulun mukaan, mahdollisimman kaukana oravanpyöristä, rattaista ja virastoista. Kaikki on lungii, kun voi vaan jumittaa himassa. Ei oo paineita, ei stressiä. Ainoa huoli tuntuu koskevan sitä, että he ovat ns. systeemille kuin likaisia rikollisia halutessaan jättäytyä yhteiskunnan ohjenuorien ulkopuolelle. 33 hittaalla ku vinyyli on erinomainen biisi, mutta sama aihepiiri ei kanna enää kokonaista pitkäsoittoa.

Oulun murre mahdollistaa räppäreille hyvin nopean flown ja kuulostaa venyvine sanoineen kovin eloisalta. Mulle se ei kuitenkaan kolahda millään, vaikka oon syntynytkin Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Ei ainakaan tällä tapaa tulkittuna. Saatan olla jämähtänyt johonkin takapajuiseen Koskelan Jussin mentaliteettiin, mutta jatkuva laiskottelusta räppääminen yhdistettynä Oulun murteeseen ylittää ärsytyskynnykseni kohtuullisen kevyesti. Tämän välttämiseksi Olli-PA & Funksons -kokoonpanon tuotoksia on kuunneltava sanoitusten osalta lähinnä pintapuolisesti.

Sovitusten ja sävellysten kantilta "Laiva lasipullossa" on toteutettu oikein hyvin. Bändiltä löytyy oma tyyli, johon räpit tuntuvat istuvan ilman väkinäistä änkeämistäkin. Liveinstrumenttien käyttäminen räppilevyillä saattaa pahimmillaan aiheuttaa laimean sekamelskan, missä vokalistit yrittävät kilpalaulaa soittajat suohon. Tällä albumilla mihinkään tällaiseen ei tarvitse edes kiinnittää huomiota. Niko Konttisen (rummut), Lasse Rasinkankaan (koskettimet), Jesse Heikkisen (kitara) ja Jukka Törrön (basso) taustat toimii levylläkin, kuten tekee myös Tanja Torvikosken laulut.

Perinteisen reggae-soundin varaan rakennettu Laiva lasipullossa painautuu varsinkin hyvän kertosäkeensä takia muita kappaleita paremmin mieleen. Rytmijalan saavat vipattamaan myös nimikkoraitaa seuraavat Alamua sekä Mitä me soitetaan. Levyn sanoitukselliseksi huippukohdaksi jää Olli-PA:n säkeet kappaleella Nämä rattaat. Niissä tiivistetään levyn aihepiiristä kaikki oleellinen. Harmi vaan, että teeman käsittelyä ei jätetty tähän yhteen träkkiin.

3 / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/OlliPA-Funksons
Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com
MySpace: www.myspace.com/ollipa

TILAA "LAIVA LASIPULLOSSA" THE FUNKIESTISTA

Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas

2010-10-19T13:15:00.003+03:00

Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Viimiset päivät
02. Babylon palaa
03. Tähä voit luottaa ft. Jodarok
04. Kuten Funkadelic
05. Sielunruokaa ft. Edorf & Tykopaatti
06. Legendastatus
07. Porteillas ft. K-Rino
08. Eilen-tännään-huomena
09. Perusgettoarkea
10. Kuuletko kama kutsuu ft. TKK & Lempi-Joe
11. Hyvinkää Lada Ride
12. Puuratti ft. Stepa, Tykopaatti & Edorf
13. Neron heikkouet

Joku Roti Recordsia pyörittävä Hannibal juhlisti 20-vuotista taivaltaan rap-musiikin saralla julkaisemalla uuden albumin. "Ad Portas" on seuraaja viime vuonna ilmestyneelle "Streets of Nekala" -esikoiselle. Aiemmin lähinnä lukuisten kokoonpanojen riveissä vaikuttanut Baali astuu sooloillaan askeleen eteen ja asettuu paitsi levy-yhtiönsä, myös bändinsä (Joku Roti Mafia) keulakuvaksi.

Levyä on pakko lähteä purkamaan epätavallista reittiä, sillä en malta säästää tuotannon hehkuttamista arvion loppupuolelle. Kirjoittaessani ruutupaperille huomioita levystä, lähes jokaisen kappaleen aikana toistui sama virsi. "Loistava biitti!" Hannibal, Ilari Autio ja kumppanit ovat oivaltaneet, että edes yhteiskuntakriittisen musiikin ei tule olla tylsää luuppailua. Raidoilla kuullaankin paljon biittien päälle soitettua ekstraa ja piristäviä väliosuuksia.

Soundimaailmaltaan "Ad Portas" on yhtä monipuolinen kuin tekijänsä musiikintuntemus. Jo levyn ensimmäisessä siirtymässä kohtalokas Viimiset päivät vaihtuu osuvasti Babylon palaa -biisin uuteen aamuun. Ihan vielä ei sentään äidytä soittamaan suoranaista bluesia tai countrya, mutta sen sijaan esimerkiksi p-funk sekä reggae saavat oman tilansa levyltä. Yhtä lailla talkboxit ja vinkunat ovat kunnossa, onhan kyseessä sentään Joku Roti -julkaisu.

Teoksen pääosassa on tietysti Hannibal itse. Hänellä on aiempien tuotoksiensa tyyliin painavaa sanottavaa ja tällä kertaa kritiikki esitetään kenties entistä suorasanaisemmin. "Ad Portas" on barrikadiräppiä, jonka aikana ei kaihdeta oikeiden nimien tiputtelua saati valtaapitävien kyseenalaistamista. Hannibal ilmaisee varsin selkeät mielipiteensä mm. eliitistä, kovien huumeiden vaikutuksista, mediasensuurista ja radioräpistä.

Rankimmaksi biisiksi muodostuu katolista kirkkoa ja täten myös Vatikaania käsittelevä Porteillas, jolla on mukana yhdysvaltalainen K-Rino. "Stalin, Mao, Hitler kansanmurhissa ampu kovilla / mutta Paavien imperiumiin ku vertaa ne näyttää kuoropojilta." Onneksi levyn tunnelmaa on kevennetty esimerkiksi musiikintekoa käsittelevillä träkeillä ja hauskoilla skiteillä, jotta "Ad Portas" ei käy liian ahdistavaksi knowledgen jakamiseksi.

Hannibal vakuuttaa jokaisella osa-alueella. Sanoituksia ei olla rustattu musiikin kustannuksella eli kerronta on hyvin sujuvaa ja verset pysyvät sopivan kompakteina. Levyllä on paljon läppiä, joita tekisi mieli lainailla ja huudella pitkin kyliä. Tyylit on myös hallussa. Kun Hane puskee, silloin kuunnellaan hiljaa vieressä silkasta kunnioituksesta. "Ad Portas" sisältää myös paljon artistin rohkeita lauluosuuksia, mikä on ehdottomasti positiivinen asia.

Vierailijat jäävät Hannibalille selvästi kakkoseksi, joskin Edorfilla on Sielunruokaa-biisillä julmetun kova featti. "Täs on läskisoosit ja kunnon käristys / räppiä joka on hooceempaa ku munalävistys." RRREEEWIND! Hetkeä myöhemmin Hane kuitenkin tappaa biisin jatkamalla Ekin "Suomi-neidon alapää on likasempi ku pedofiilirinki" -läpästä: "Ja yläpää on lobotomoitu / lappitrendi on konstruktoitu / tyhjentämään Pohjosen talot / täyttämään Etelän lompakot."

Huonoja vierailuja platalta ei löydy, mutta K-Rinon kankea alkuspiikki on vaivaannuttava. Hieman jää myös kaivelemaan, että "Ad Portas" ei lopu Puurattiin. Se viimeistelisi laadukkaan paketin tyylikkäällä tavalla, sillä kaikki raidat välillä 1 - 12 kolahtavat allekirjoittaneelle lujaa. Neron heikkouet olisi saanut jäädä jopa kokonaan pois kiekolta. Muutoin kokonaisuudesta ei ole pahaa sanottavaa.

Onko "Ad Portas" sitten lopulta todellinen klassikko? Monet viiden tähden kriteerit täyttyvät: kiekko kestää kevyesti jopa päivittäistä soittoa, levyllä ei ole mitään merkittäviä heikkouksia ja materiaali on laadukasta. Ainoastaan maailmanloppu voi estää sen, että tätä levyä tullaan kuuntelemaan lukuisissa talouksissa vielä monien vuosienkin päästä. Kaiken lisäksi siltä todellakin löytyy 12 helvetin hyvää biisiä. Hetken epäröinnin jälkeen asiassa ei ole enää epäselvyyttä.

Stark - nimi johon voit luottaa.

5 / 5

Oho!
Levyn bonusbiisinä kuullaan posseversio kappaleesta Eilen-tännään-huomena. Kymmenen minuuttia kestävällä raidalla on mukana peräti 14 artistia, joiden joukossa yksi suomiräpin todellinen legenda ja yksi suomiräpin lupaavimmista tulokkaista.

Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com
MySpace: www.myspace.com/bigbaali

TILAA "AD PORTAS" THE FUNKIESTISTA

Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas

2010-10-16T17:40:00.000+03:00

Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Paluu tulevaisuuteen
02. Voisitsä rakastaa asfalttisoturii (VIDEO)
03. Leikkii kotii ft. Hyzä
04. Tyyttää ft. Solonen
05. Anna sen marinoituu ft. Koira
06. Kuuluuki kuplia
07. Tietää mist ne puhuu
08. Aina takas kotiin ft. Jodarok
09. Ihanku ei ois pamahtanu ft. Koira & Tonto Slonko
10. Tööttää
11. Koira ei itke ft. Koira
12. Maksimoin ft. Koira
13. Wu-Tang Is The Best
14. Leijonakuningas-laulu ft. Koira

Ruudolf lukeutuu 2000-luvun merkittävimpien suomirap-hahmojen joukkoon. Hänet tunnetaan räpin kaksinkertaisena Suomen mestarina ja poikkeuksellisen tasokkaana vapaatyylittelijänä. Diskografian puolelta löytyy mm. menestynyt klassikkoalbumi "Doupeimmat Jumala seivaa" (2004) sekä kotimaisen hiphopin tähän mennessä onnistunein dokumentti, "Multishow"-DVD (2006). Viimeisimmät vuodet Rudy on viettänyt hiljaiselossa "Born in the U.S.A." (2008) -pettymyksen jälkeen.

Monsp Recordsin elokuussa julkaisema "Asfalttisoturin viimeinen hidas" palauttaa Ruudolfin jälleen ajankohtaiseksi ja tekee sen todellisilla Mickey Rourke -tyyleillä. Uudella pitkäsoitolla liikutaan käytännössä neljän eri aihepiirin vyöhykkeillä, joista jokainen on jo ennestään tuttu kuuntelijoille. Ruudolf, Ruudolfin vaimo, Ruudolfin fanit ja Ruudolfin posse. Biitit ottavat tukea boogiesta, funkista, hiphopista ja soulista, eksyen välillä myös rockin maskuliiniseen maailmaan. Toteutuksessa ovat jeesanneet etenkin edellislevyltäkin tuttu Pianomies sekä artistin uskollinen apuri Karri Koira.

Platan alkupuolella kuullaan entisestään aikuistunutta Ruudolfia, joka on kirjoittanut jo albumin avausraidalle (Paluu tulevaisuuteen) kunnioitettavan rehellisiä tunnustuksia. Neljän ensimmäisen kappaleen aikana ehditään käsitellä huumorilla sävytettyjen vaimo-ylistyksien lisäksi mm. vakiintumista. En tunnustaudu Ruudolfin räppäystyylin suureksi faniksi, mutta karisma ja tilannetajuinen riimittely viihdyttävät sitäkin enemmän. Letkeällä taustalla ja räppäreiden hyvillä värssyillä varustettu Tyyttää onnistuu kohottamaan tunnelmaa jo hieman enemmän.

Anna sen marinoituu saa kunnian olla se biisi, joka nostaa albumin aivan uudelle tasolle. Esimerkillinen bileträkki alkaa riemastuttavalla Tag Team -mukaelmalla ja siirtyy siitä sulavasti vanhankoulun disco funkin pariin. Kappale pursuaa viittauksia jenkkirap-biiseihin - tai siltä se ainakin kuulostaa. Erityisesti Karri Koira heittäytyy omissa osuuksissaan niin afro-amerikkalaiseksi että! Ruudolfin tyylikkäästi esitetty alkoholi- sekä huumekielteisyys on kuitenkin biisin merkittävin asia. Onko koskaan julkaistu suomenkielistä bileräppiä, missä ei hehkuteta edes brenkkua tai pajaa? Nyt on.

Nopeasti tämän jälkeen käy ilmi, että Ruudolf on onnistunut tuomaan levylle jotain mitä aiemmilta teoksilta on puuttunut. Kun "meksikolainen" fiilistelee Endojäbä-voksusamplea ja erästä 80-luvun soul-klassikkoa biisillä Tietää mist ne puhuu, huomaan että Rudyn ilahduttavien radiojuontojen irroittelufiilis on onnistuttu välittämään myös levylle asti! Seitsemän ja puoli minuuttia kestävä (josta pelkkä loppufiilistely 1min 30sek) Vähäiset Äänet -mehustelu Ihanku ei ois pamahtanu jatkaa samaa mahtavaa linjaa.

Tööttää on yksi Ruudolfin kaikkien aikojen onnistuneimpia soolobiisejä (ei vierailijoita mukana). Mahtava kertosäe, pilke silmäkulmassa toteutettua tarinankerrontaa ja upea autotune-osuus. Maksimoin suorastaan huutaa Diddyä ähkimään upeiden Bad Boy -rumpujen päälle. Mario Winans ei kuulemma haluu tietää tästä. Ja lopulta. Leijonakuningas-laulu. KOSKETTAVA. RIEMASTUTTAVA. VOIMAKAS. TÄYDELLINEN PÄÄTÖS ALBUMILLE. TÄLLÄ HETKELLÄ VUODEN PARAS BIISI MUN LISTOILLA.

Jotain oleellista tästä albumista kertovat mielestäni seuraavat kaksi huomiota. 1) Pitkäsoiton laimein biisi on levyn räpeimmällä biitillä rullaava Aina takas kotiin, vaikka biisin läpät onkin hauskoja. 2) Huomasin vasta usean kuuntelukerran jälkeen, että platalla on ODB:n avautumisen lisäksi kaksi muutakin skitiä. "Asfalttisoturin viimeinen hidas" on siis mukaansatempaava ja yhtenäinen kiekko, jonka pirteydestä saa kiittää paljolti monipuolista soundimaailmaa. Lisäksi Ruudolf on voittanut luovuuskriisinsä, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Langanpäätä etsivän alun jälkeen materiaali hioutuu lähes timanttiseksi.

4½ / 5

Arvio: Ruudolf - Born in the U.S.A.
Facebook: www.facebook.com/pages/Ruudolf
Kotisivut: www.ruudolf.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
YouTube: www.youtube.com/user/mcruudolf

TILAA "ASFALTTISOTURIN VIIMEINEN HIDAS" THE FUNKIESTISTA

2010-10-12T00:15:00.000+03:00

Teflon Brothers - ©
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Postikortti Jan Zapasnikille
02. Synttärit ilman sua
03. Kokkonen on ykkönen
04. Rakastunut etkoilla
05. Skippaan duunit
06. Nuoret sydämet
07. Käsittele varovasti
08. Bikinilogia
09. IhQ nevari
10. Yö ja päivä
11. Disco Datsun
12. Jeesus Kristus

Teflon Brothers ei jäänyt yhden albumin projektiksi. Monsp Recordsin suojatit parodioivat erilaisia räppikliseitä debyyttilevyllään "T" (2009), kun taas uudella "©"-pitkäsoitolla siirrytään (saatekirjeen sanoin) "kevyemmän bossanovavaikutteisen puhelaulun" saralle. Nyt kappaleista ovat vastuussa lipevän oloinen Jan Salanick, herkkää taiteilijasielua muistuttava Miguel Santos sekä kaikki naiset kitaranrenkutuksellaan lopulta lumoava Hector Gucci.

Levy alkaa lupaavasti. Tulkinnat ovat yleistunnelmiltaan miellyttävän pehmeitä, tyylikkään överiksi vedetyt kertosäkeet jäävät päänuppiin soimaan ja muutamaan kertaan tulee naurettuakin ihan spontaanisti. Ensimmäisen kerran jo kuumottavan herkän intron aikana, kun Gucci pyytää sydäntä riipaisevasti Jan Zapasnikia soittamaan Tefloneita Bassoradiolla. "Haippaa koko Rööperii!" Myös Rakastunut etkoilla -kappaleen nerokas kertosäe ansaitsee oman erityismainintansa.

Itse räpit vaikuttavat monilla biiseillä aika lailla improvisoiduilta. Lopulta sitä huomaa vain odottavansa jokaisella biisillä niitä kertosäkeitä eikä värssyihin jaksa kiinnittää huomiota. Ei, vaikka riimit ilmaistaisiin kuin runofestareilla (Synttärit ilman sua). Alkulevyltä jäävät parhaiten mieleen kaunis Kokkonen on ykkönen, joka tosin käsittelee ihan yhtä paljon artistipalvontaa yleisenä ilmiönä kuin pelkkää Terhiä, ja äärimmäisen tarttuva Skippaan duunit.

Tämän jälkeen "©" kuulostaa sitä väsyneemmältä hassuttelulta, mitä pidemmälle kiekko etenee. Levyn toiselta puoliskolta ainoastaan Yö ja päivä -biisillä ajaudutaan niin tyhmien läppien pariin, että kuuntelijaa onnistutaan palvelemaan. Esimerkiksi Petri Nygård -räppi ekstrajuntilla fleivörillä (Disco Datsun), sisäistä kauneutta arvostava IhQ nevari ja muut täysin turhat renkutukset eivät vaan toimi millään tasolla. Varsinkaan kun koskaan ei tiedä kuinka suurelta osin taustat ovat ~~pöllittyjä~~ Fabio Rihmastokäden käsialaa.

Hienoa kuitenkin ettei musiikintekoa oteta Teflon Brothers -leirissä niin vakavalla otteella. Saa nähdä mitä kolmikko keksii seuraavaksi. Tämän albumin perusteella levytykset olisivat ehkä saaneet jäädä siihen yhteen pitkäsoittoon. On huutava vääryys, mikäli tällainen kama myy enemmän kuin esimerkiksi Heikki Kuulan "Blacksuami". Saati että tätä edes hehkutettaisiin enemmän.

2½ / 5

Arvio: Teflon Brothers - T
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/teflonbrothers
Twitter: www.twitter.com/teflonbrothers
Video: Skippaan duunit

TILAA "©" THE FUNKIESTISTA

Pantse - Tuliaismusaa

2010-10-06T03:55:00.000+03:00

Pantse - Tuliaismusaa EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Kakspistenolla
02. En sentään hosuis
03. Synnynnäisiä äänteitä
04. Skit (musik)
05. Anna mun rakastaa
06. Kesärock
07. Harhautus ja ylläpito

"Tuliaismusaa" on helsinkiläisen Pantsen uusi EP, jonka mies on työstänyt alusta loppuun täysin omakätisesti. Levy on kirjoitettu, sävelletty ja äänitetty niinkin eksoottisessa paikassa kuin Kalifornian Palo Altossa keväällä 2010. Kyseinen mesta tunnetaan esimerkiksi näyttelijä James Francon sekä rock-bändi The Donnasin kotikaupunkina ja paikka on toiminut myös Mark Zuckerbergin tukikohtana tämän lanseeratessa Facebookin täyteen toimintaansa.

Tiedän Pantsesta ainoastaan sen, että häneltä on ilmestynyt toinenkin EP ("Juokse lujempaa") vuonna 2007. Näiden kahden julkaisun välillä tapahtuneeseen kasvuun (niin artistina kuin ihmisenäkin) viitataan ilmeisesti avausraidalla Kakspistenolla, jolla räppäri kertoo erityisesti vapautuneisuuden tunteestaan. Julkaisu perustuu aika lailla perinteisen räppiläpän pohjalle, poikkeuksina lähinnä kriittisempi Anna mun rakastaa ja sitä lämpimintä vuodenaikaa ylistävä Kesärock.

Vaikka kappaleilla sekä levyn kansilehdykässä vakuutellaan Pantsen lungia otetta musiikintekoon, hänen tyylistään on vaikeaa löytää rentoutta. Riimit tiputetaan kovin kankeilla tyyleillä ja niin ponnettomasti, että artisti kuulostaa ajoittain pyytelevän suorastaan anteeksi omaa olemassaoloaan. Viimeisetkin uskottavuuden rippeet karisevat, kun jäykkään räppäämiseen yhdistetään vielä lukuisat oudot sanavalinnat / ilmaisut.

Kotikutoiset biitit ovat aika lailla parasta, mitä "Tuliaismusaa" tarjoaa kuuntelijoilleen. Luultavasti niiden kautta välittyy parhaiten myös jonkinlainen kuva Kalifornian kulmista ja tunnelmista. Synnynnäisiä äänteitä tosin käyttää samaa samplea kuin MC Manen ja Sarkastisen surullisenkuuluisa Tampere-biisi. Mielleyhtymältä on vaikeaa välttyä siitä huolimatta, että Pantse onkin käsitellyt samplea huomattavasti hellävaraisemmin kuin edellä mainittu kaksikko.

Tuoreimman EP:n hienoudet sijoittuvat aivan muualle kuin itse musiikkiin. Kierrätettäviin pahvikansiin pakattu ja vinyylin näköiseksi painatettu platta on mukavan persoonallinen lisä levyhyllyyn eikä tämän merkinnän lopusta löytyvä musavideokaan hullummalta näytä. Toistaiseksi Pantsella ei vaan näytä olevan mitään sellaisia vahvuuksia, joiden myötä hänestä olisi kehkeytymässä keskivertoa parempi räppäri.

2 / 5

Oho!
Voit valita lataatko levyn ilmaiseksi vai ostatko sen konkreettisena julkaisuna. Latauslinkki tässä (zShare).

MySpace: www.myspace.com/sesamainenpantse
Video: Harhautus ja ylläpito

TILAA "TULIAISMUSAA" THE FUNKIESTISTA

Super Janne - Munkkisaari

2010-09-20T18:25:00.000+03:00

Super Janne - Munkkisaari
Upleftbass Records, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Soulmään
03. Mikä duuni
04. Stadi on snadi
05. Onni on ft. Sanna Vakkilainen
06. Et mua kiinni saa
07. Missä, miten & milloin ft. Minzi Da Vinci
08. Kaikki muuttuu
09. DHNN
10. Rahamies
11. Divine Plan (skit)
12. Yhessä aina
13. Jääräpäät ft. Sanna Vakkilainen
14. Kaikille teille
15. Outro

Helsinkiläinen Super Janne esitteli itsensä kotimaisen rytmimusiikin diggareille vuonna 2006, jolloin häntä kuultiin Kemmurun sekä Nopsajalan kehutuilla pitkäsoitoilla. Samoihin aikoihin ilmestyivät myös Jannen ensimmäiset omat julkaisut: "Hyvät munkit vol. 1" ja "Henkselit"-vinyyli. Sittemmin multilahjakkuuden nimen on voinut bongata keikkajulisteista, muiden artistien levyiltä tai vaikkapa YleX:n kesäkumibiisin (2008) tekijätiedoista.

Hänen virallinen debyyttialbuminsa on sen sijaan antanut odottaa itseään jo vuosia. Julkaisua jouduttiin lykkäämään lukuisia kertoja mm. valitettavien teknisten ongelmien takia. Super Janne ei kuitenkaan tehnyt davoja, vaan sai esikoisensa lopulta purkitettua. Upleftbass Recordsin kautta kesäkuussa ilmestynyt "Munkkisaari" on valtaosin tekijän itsensä säveltämä, sanoittama, sovittama, äänittämä, miksaama, masteroima ja tuottama kokonaisuus. Poikkeuksen tekevät vain lähipiiristä poimittujen vierailijoiden osuudet.

Olen kuunnellut levyn nyt yksitoista kertaa läpi ja mielipiteeni siitä on yhä sama kuin ensimmäisen pyöräytyksen jälkeen: iiiihan vitun jepa! Tyylitajuisesti räppiä ja soulia yhdistelevä "Munkkisaari" solmii sukulaisgenrejen kohtaamisesta kauniin suomenkielisen liiton. Jos Super Jannella on ollut paineita pitkäsoiton valmistumisen takia, näillä kappaleilla väkinäisestä puristamisesta ei ole tietoakaan. Musiikki on niin rentouttavaa, että niistä yhdestätoista kuuntelukerrasta peräti kymmenen soitin vain unohtaakseni arkiset murheeni - en niinkään tähtitieteellisen syväanalyysin takia.

Levyn sanoitukset perustuvat positiivisen elämänasenteen pohjalle, jonka mukaan kukaan ei tee asioita puolestasi, mutta kaikkeen ei silti tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. Kannustavien tsemppibiisien lisäksi albumilta löytyy kappaleita rakkaudesta, Helsingistä ja artistista itsestään. Perinteisten aiheiden joukosta erottuu aika selkeästi yksi biisi pelkällä konseptillaan. Jännittävän saluunapianon säestämä DHNN ei kerro tarinaa naisen näköisestä Dustin Hoffmanista, vaan...

Valtaosa kappaleista on varustettu pehmeillä kertosäkeillä, jotka jäävät loppupäivän ajaksi päähäsi soimaan. Upeilla samplevalinnoilla kuorrutetut monipuoliset taustat sekä raitojen vaihteleva rakenne takaavat sen, että kestoltaan kuuttakin minuuttia hipovat biisit pysyvät suvereenisti kasassa. Ajattoman lätyn ehdottomiin kohokohtiin kuuluukin Super Jannen ja Niina Koposen leikkisällä "kissa & hiiri" -vuoropuhelulla varustettu Et mua kiinni saa, jonka kesto on tarkalleen ottaen 5 minuuttia sekä 57 sekuntia.

Rakkaudesta ja sen vaalimisesta pienien vastoinkäymistenkin edessä kertova Yhessä aina on toinen esimerkki Jannen suuruudesta artistina. Kappaleen sanoituksista löytyy (muun levyn tyyliin) sopiva annos itseironiaa ja lapsenmielisyyttä, mutta biisistä kehkeytyy viimeistään tunnelatautuneen kertosäkeen myötä uskottavan eeppinen lemmenlurittelu. Biisin kruunaavien kosketinosuuksien lisäksi pidän mielettömästi träkin sanomasta (pysyvä suhde), mikä sotii viime vuosikymmenten yleistä trendiä vastaan.

Kohokohtina on mainittava myös Stadi on snadi, joka sisältää todella hyvin käytetyn "supafly"(?)-voksusamplen sekä legendaarista 70-luvun klassikkoa samplaava Kaikki muuttuu. Sielukkaaseen linjaan tuovat sopivaa syvyyttä arvostettavilla rummuilla etenevä Mikä duuni ja old school -kasarimeininkiä kunnioittava Rahamies, jotka tuovat esille Super Jannen räpimpää puolta. Jääräpäät on levyn ainoa biisi, joka ei onnistu sytyttämään allekirjoittanutta. Vika on kappaleelle valitussa tyylisuuntauksessa, sillä "vanhan ajan jamittelu" kuulostaa siltä kuin Viidakkokirjasta olisi tehty paska musikaali.

"Munkkisaari" on yksi hienon levyvuoden kirkkaimmista helmistä, jota tullaan tulevaisuudessa nimittämään tyylilajinsa mullistavaksi klassikoksi. Räppiä ja soulia ei olla koskaan yhdistelty näin uskottavaan muotoon suomen kielellä. Super Janne kuvailee omaa tyyliään erinomaisen osuvasti levyn avausraidalla Soulmään: "tyyli freesi vaikkei uus / niinku Pete Rock ja CL Smooth, alan olla old school".

5 / 5

Oho!
"Munkkisaari" päätyi arvosteluun epätavallista reittiä, kun Timi Lexikon toimitti Jannen antaman ylimääräisen promon meikälle. Iso kiitos ja kaikki kunnia siis Sawoon!

Oho! #2
Levyn kiitoslista on yksi pisimpiä, joita olen elämäni aikana nähnyt.

Facebook: www.facebook.com/pages/Super-Janne/6156037445?ref=ts
Kotisivut: www.superjanne.fi
MySpace: www.myspace.com/superjanne
Twitter: www.twitter.com/Supermonni
Video: Kaikki muuttuu

TILAA "MUNKKISAARI" THE FUNKIESTISTA

Jussi Kuoma - Sielunauha

2010-09-12T17:20:00.000+03:00

Jussi Kuoma - Sielunauha
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Vahatarinat
02. Niinku eläkkeel
03. John Belushi ft. JV
04. Eiksoo (rentoo rentoo) ft. Kalevi
05. Huomenissa Kuoma ei vastaa
06. Yhteys (välisoitto)
07. Camellia sinensis
08. Ikkunapaikka
09. Pienenä apuna ft. Haamu

Tuoreet Platat on saanut kerrankin tahtonsa läpi! Viime vuonna "Dry Asphalt... Now Walk" -albumin julkaissut Minorfiction on vaihtanut esityskieltä englannista suomeen. Samalla muuttui alias: tätä nykyä räppäri kulkee nimellä Jussi Kuoma. Hänen ensimmäinen suomenkielinen omakustanteensa, "Sielunauha", ilmestyi heinäkuussa ja poiki Kuomalle myöhemmin levytyssopimuksen Skill Street Entertainmentille.

Levyssä on käytännössä kyse silkasta fiilistelystä. Kappaleilla kuvaillaan asioita ja hetkiä, jotka tuovat hyvän mielen artistille. Vinyylit, lungit krapulapäivät, kosteat illanvietot, matkustaminen, (kiinalainen) tee, sneakerit... Kuoman vaivaton flow auttaa välittämään rennon fiiliksen myös kuuntelijalle. Hänen tyylissään on sellaista sopivaa maanläheisyyttä ja ennen kaikkea feelgood-tyylisuuntaukselle ominaista räppipäisyyttä.

Fiilistely tarvitsee tuekseen asianmukaisia biittejä. Tältä kantilta ajateltuna "Sielunauha" käynnistyy varsin onnistuneesti. Levyn avaa sielukasta rytmimusiikkia ja vinyylimetskailua kunnioittava Vahatarinat. "Sormenpäät on harmaana ku kaivosmiehellä / ja molemmilla sama tavote: timantit mielessä". Mishan kutkuttava biitti rullaa eteenpäin jazz pianon voimin, Dj Razorcutin tarjoillessa raaputukset.

Black & Whiten tuottama Niinku eläkkeel on huomattavasti pirteämpi bängeri ja on omalla tavallaan levyn nimikkobiisi, kooten Kuoman yleistä mehustusta kahden versen sisään. "Pakko selaa kicksejä Calirootsista / mun kenkälaatikot täyttää mun himan, Kuoma tarvii uusia / vinyyliä, teetä ja kirjoja / puhelin on pääl siitä syystä et Kuoma ei polta siltoja". Hyvän meiningin ansiosta kyseessä on platan parhaimpia träkkejä.

Levyn parhaimmistoon lukeutuvat edellä mainittujen lisäksi myös Eiksoo (rentoo rentoo) ja Huomenissa Kuoma ei vastaa, jotka molemmat liittyvät enemmän tai vähemmän juomiseen. Jälkimmäinen alkaa Nemel:n käsittämättömän kovalla synkistelytaustalla, mutta pettymyksekseni se feidataan 25 sekunnin jälkeen iloisempaan biittiin. Levyn yhtenäisyyden kannalta ehkä hyväkin ratkaisu. JV heittää omassa feattivärssyssään muutaman mojovan läpän ("en oo skedenny vuosiin, silti alla kuosi"), vaikka kappaleena John Belushi jääkin pettymykseksi.

Loput raidat eivät onnistu yllättämään samalla tapaa. Sellaiset pysäyttävän kovat riimit puuttuvat kokonaan, mitkä näkisin sujuvan kuvailun lisäksi tällaisen räppityylin elinehtona. Lisänegistelyinä todettakoon, että levyn biitit on hämmentävän paljon voksuja kovemmalla. Oma makukysymyksensä on puolestaan se, tarvitseeko tällainen kiekko välisoittoa vai onko se hieman turha lisä alle puolen tunnin pakettiin.

Kaiken kaikkiaan "Sielunauha" on erittäin tervetullut julkaisu suomirap-vuoteen 2010 ja on hienoa, että Lahdessa vaikuttava artisti on löytänyt oman tyylinsä vuosien takaisten ns. horrorcore-kokeilujen jälkeen. Levy on artistin ensimmäiseksi suomenkieliseksi teokseksi yllättävän kova. Hyvän mielen räppiä.

3½ / 5

Arvio: Minorfiction - Dry Asphalt... Now Walk
Facebook: www.facebook.com/pages/Jussi-Kuoma/246350060683?ref=ts
MySpace: www.myspace.com/jussikuoma

TILAA "SIELUNAUHA" THE FUNKIESTISTA

Utopia - Minuutit

2010-09-10T15:40:00.000+03:00

Utopia - Minuutit EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Minuutit
02. Suuri suunnitelma
03. Palapeli
04. Haaveisiin aikaa

Utopia on kahden lohjalaismiehen yhtye, joka hyödyntää kappaleissaan ainoastaan live-instrumentteja. Osaksi tämän takia kaksikko ei halua sitoa itseään yhteen genreen, vaan sekoittaa rap-musiikkiinsa myös muita tyylisuuntauksia. Yhtyeessä Lauri Kivelä (MC Utopia) hoitaa sanoitukset ja vokaalit osallistuen myös tuotantoon, kun taas Ilpo Satuli vastaa instrumenteistä, laulusta, nauhoituksesta sekä miksauksesta.

Neljä raitaa sisältävä "Minuutit EP" on tehty promootiota varten. Levyn tematiikka ei ole kovin kiehtovaa sorttia. Nimikkobiisillä käsitellään saamattomuutta, Suuri suunnitelma -kappaleella yritetään saavuttaa unelmia haasteet voittamalla ja Palapelillä nostetaan esille elämän monimuotoisuus. Lopulta EP päättyy itsetutkisteluun öisillä kaduilla (Haaveisiin aikaa). Teemat saattavat vaikuttaa hienoilta näin lyhyesti tiivistettyinä, mutta todellisuudessa niistä on väännetty riimiä jo koko 2000-luvun ajan.

Perinteiset aihevalinnat asettavat tietysti paineita etenkin räppärille: millä tapaa Lauri Kivelä onnistuu tarjoamaan jotain uutta kuuntelijoille? Hänellä on luotaantyöntävän vakava tyyli puskea riimejä, jotka puolestaan on kirjoitettu sellaiseen kuivan toteavaan muotoon. Kivelä ei räppää mitenkään erityisen hyvin eikä hänen asevalikoimastaan löydy myöskään mitään tehokeinoja. Lopputuloksena on ahdistavaa välimallin riimittelyä, joskin hyvin artikuloitua sellaista.

Live-instrumenteilla on rakennettu toimiva soundimaailma, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: ei live-instrumentit sellaisinaan ole mitenkään piristävä tai sykähdyttävä kokemus edes kotimaisen rap-musiikin parissa vuonna 2010. Etenkin EP:n kaksi ensimmäistä biisiä ovat tunnelmiltaan todella tylsiä räppärin saarnatessa hartaiden soitantojen päälle. Haaveisiin aikaa on kirjoitettu kiinnostavasti muihin biiseihin nähden ja siinä on hieno kertosäe, joten poimittakoon se platan positiivisimmaksi näytöksi.

Nyt kun Utopia on selvinnyt ensimmäisestä julkaisustaan, jatkossa suunta lienee vain ylöspäin. Kaikesta kritiikistä huolimatta kaksikolla on yhteistyölleen hyvä pohja, jota lähteä kehittämään tulevaisuudessa. Omalaatuisuutta kehiin vaan.

2 / 5

Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=115022218539622
MySpace: www.myspace.com/uto

TILAA "MINUUTIT EP" THE FUNKIESTISTA

Joustava Moraali - P*skaa jatsia

2010-09-08T23:25:00.004+03:00

Joustava Moraali - P*skaa jatsia
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Yhetsille ft. Ghetto-Juuhan
03. Saammä elää
04. Poltetaan ensin
05. Jäälähde
06. Köyhä spurgu
07. Tai vaan lapset
08. Lähevettä ft. Timi Lexikon & Brädi

Joustavan Moraalin muodostavat Otto Martikainen ja Tuukka ajautuivat Tampereelle eri puolilta Suomea. Molemmilla tekijöillä on pitkähkö tausta kotimaisen rap-musiikin parissa: Otto on tehnyt nimeä erityisesti tuottajana (biittejä mm. OG Ikoselle ja Ruudolfille), kun taas Tuukka muistetaan esimerkiksi Konala Cartellin Tunkiona. Kaksikko on levyttänyt myös vähemmän vakavahenkistä riimittelyä Pykset-nimisen kollektiivin suojissa.

Heidän ensimmäinen yhteinen biisinsä Joustavana Moraalina (Tulijuomaa) julkaistiin keväällä 2008 "Syvällä Pelissä" -kokoelmalla. Lähes tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin päivänvalon näki ensimmäinen levy, "P*skaa jatsia". Ilmaiselle nettijulkaisulle on mitä ilmeisimmin niputettu kaikki raidat, jotka näiden muutaman vuoden aikana on saatu valmiiksi. Laiska nauhoitustahti (= kahdeksan biisiä) selittynee osaksi studiotilojen puutteella. Tämäkin platta on viimeistelty kasaan Sauna Studiolla Tampereen ulkopuolella.

Keräilyn seurauksena levystä on tullut yllättävän monipuolinen, mutta samalla kokoelmamaisen irrallinen teos. En osannut odottaa, että sama jätkä joka avausbiisillä pistää "jengiä kylmäks", räppää myöhemmin samalla levyllä henkilökohtaista läppää seurustelusuhteen karikoista (Jäälähde). Ja vieläpä harvinaisen onnistuneesti. Albumilta löytyy myös bilebiisi Yhetsille (jolla Ghetto-Juuhan pesee virkaveljensä pelkän tyylinsä ansiosta) ja toisaalta Tai vaan lapset, jonka Alchemistin synkimpiä tuotoksia muistuttava mehevä biitti tuhlataan ärsyttävään valittamiseen, vaikka mielenterveydellisiä ongelmia olisi voinut käsitellä Mac 10 Handle -tyyliin.

"P*skaa jatsia" -julkaisun huippukohdat korvaa pettymykset onneksi helposti. Timi Lexikonin keikoilta tuttu Lähevettä on helvetin hyvällä asenteella (ja taustalla) siunattu egoilu, jolla kaikki räppärit vierailijoita myöden sylkevät esimerkillisen hyvin. Otto Martikaisen soolobiisi Köyhä spurgu valloittaa jo pelkällä tarinallaan, vaikka biittikin on tarpeeksi mahtipontinen. Kappaleen keskeinen hahmo päivystää ulkomaailman tapahtumia suoranaisen tornitalon ylimmässä kerroksessa, menee juomaan Koskenrantaan vaikka "vituttaa ne animet" ja ennen kaikkea: "tyhjä katse silmissä, Grooven edessä hädissään / silti aamulla pystyy herään kahen likan välistä".

Levyn paras träkki löytyy biisilistan puolivälistä. Seminokkelaa sanailua pursuava Poltetaan ensin on yksinkertaisesti mahtava. Lätyn paras kertosäe ja uusia (hitaita) ulottuvuuksia osuvasti kuvaava biitti tukevat riimejä hienosti. Oton aloitus: "tää on vanha stoori, mut tuntuu et mihinkään ei pysty / ennen kuin on vetäny päähänsä sen mietintämyssyn". Tuukan "ei olla yhen hitin ihmeit" + "kolme pyhää p:tä: pillu, pizza, pilvi / kun mä veän pizzaa naamaan pillunkuvat silmis" kertonevat esimerkkeinä kaiken oleellisen biisin aiheesta.

Taustoista täytyy näin yleisesti sanoa sen verran, että Saammä elää -jumppabiittiä huomioimatta jokainen niistä toimii. Kaikki biitit ei välttämättä sovi Tuukan skarppiin riimittelyyn tai Oton laidback-räppäämiseen (Intron vuorottelu kuulostaa juuri tyylien ristiriitaisuuden takia hassulta), mutta yksittäisinä taustoina ne ovat hienoja kyhäelmiä. "P*skaa jatsia" osoittaa lähinnä sen, että Joustavalla Moraalilla on avaimet tehdä kotimaista räppiä omalaatuisella tyylillä. Nettijulkaisu ei vielä iske napakymppiin, mutta toivottavasti hamassa tulevaisuudessa siintävä "oikea" levy sen tekee. Siinä vaiheessa "skinitkin on räppipäissään".

3½ / 5

Facebook: www.facebook.com/joustavamoraali
MySpace: www.myspace.com/joustavamoraali
YouTube: www.youtube.com/joustavamoraali

LATAA "P*SKAA JATSIA" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Maw - Panda Ride

2010-09-08T14:20:00.000+03:00

Maw - Panda Ride
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Dawn
02. Change pt. 2
03. Interlude - Plum Lily Floats
04. Love It
05. Wayfaring Tales
06. Interlude - Concrete Wisteria
07. Shore Music
08. Enter the B-Side (Segue)
09. Underground
10. Tomorrow / Res
11. Path
12. Interlude - Afterthought
13. Song for Momo
14. For Anything
15. Spring
16. Day's End

Jyväskylässä vaikuttava Maw on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta tämän vuoden julkaisuillaan. Nuoren artistin samplepohjaista instrumentaali-hiphopia on kuultu mm. kesäkuussa ilmestyneen "Concrete Preservation" -albumin muodossa. Levyn julkaisi Yhdysvaltain Ohiossa sijaitseva lafka nimeltä Philly Phil Entertainment. Tätä ennen Maw putkautti "Panda Ride" -nimisen kokopitkän ilmaiseen nettilevitykseen maaliskuussa 2010.

Julkaisun nimi kuvaa sisältöä aika lailla täydellisesti. 46 minuutin tripin aikana pääsee nimittäin todella osaksi jotain epätodellista ja kaukaista seikkailua. Levy lähtee käyntiin kansikuvan tunnelmia myötäilevällä Change pt. 2 -kappaleella, joka muuntaa viulusampleista omalaatuisen raivokasta takaa-ajofunkia. Rehellisen hiphopin äärellä liikutaan viimeistään Undergroundilla ja eteerisiin sfääreihin päästään kokonaisuuden päättävällä Day's End -raidalla.

Suurimman osan ajasta olen kuitenkin sanaton: kappaleille on vaikeaa langettaa mitään tietyn tyylisuunnan leimaa. Maw on luonut oman konstailemattoman tyylinsä. Teoksella samplataan mm. luonnon ääniä, haastatteluita, katkelmia livekeikoilta sekä ennen kaikkea tietysti kamaa vanhoilta levyiltä. Yksityiskohtaisen rakentelun tuloksina on syntynyt toimivia melodioita, jotka jo sellaisinaan ovat kunniakkaita saavutuksia. Kaikesta kuulee, että musiikin eteen on nähty paljon vaivaa.

Taidokkaasta rakentelusta huolimatta en pääse kuitenkaan "Panda Riden" musiikkiin täysin sisälle. Tuntuu siltä kuin kuuntelisin miksausta, jonka sykähdyttävät hetket ovat valitettavan harvassa. Kuunteleminen on työlästä, kun instrut kehittyvät hitaasti ja jäävät lopulta vain junnaamaan paikoilleen. Sitten on lyhyitä pätkiä joilla päästään suoraan asiaan. Kummassakin tapauksessa jää sellainen fiilis, että aloitettua projektia ei viedä päätökseensä. Ajatukset karkaavat muualle ja musiikki jää soimaan taustalle.

"Panda Ride" on täynnä hyviä versoja, joista ei kehity mitään enempää. Tällaiselle tavalliselle kuuntelijalle se ei riitä. Levyn varsinainen nerokkuus sujahtaa ainakin meikäläisen korvien ohi. Mitään huonoakaan tästä on paha lähteä kirjoittamaan, kyse on vain puuttuvista elementeistä. Concrete Wisteria -niminen interlude ja joissan määrin Tomorrow sekä Song for Momo jäävät mieleen seikkailun hienoimpina hetkinä.

3 / 5

Bandcamp: mawone.bandcamp.com
MySpace: www.myspace.com/mawone

LATAA "PANDA RIDE" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Maramice - The Fall of the Old School

2010-08-31T19:20:00.000+03:00

Maramice - The Fall of the Old School
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. The Notorious BIG - Respect
03. Edo G. - Sayin' Somethin'
04. Doom - 10 Rock Flow
05. Lost and Found (skit)
06. Nas - The World is Yours
07. Redman - Can't Wait
08. Dilla Mom (skit)
09. Nas - It Ain't Hard to Tell
10. Haamu - Alla kaupungin valojen
11. Dry Champagne (skit)
12. Cella Dwellas - Perfect Match
13. Little Indian - One Little Indian
14. Snoop Dogg & Dr. Dre - The Next Episode
15. Fade Out

Mikäli törmäät räppilevyn tekijätiedoissa Maramicen nimeen, voit olla varma että kyseiseltä albumilta tulee löytymään juurilleen uskollista ysärisoundia. Helsinkiläistuottajan sielukkaita helmiä on ehditty kuulemaan jo esimerkiksi Solosen, Haamun ja Levil:n pitkäsoitoilla. Nyt Maramice on julkaissut mixtapen, jolla kuullaan lahjakkuuden tekemiä remixejä tunnetuista klassikoista hänen omien välisoittojensa kuljettamina.

Biisilista koostuu suurimmaksi osaksi vuosien 1994 - 1996 välillä tehdystä materiaalista. Maramice uskaltautuu haastaamaan alkuperäisversioita, joiden taustoista ovat vastanneet Dj Premierin, Dr. Dren, Large Professorin ja Pete Rockin kaltaiset legendat. Uudelleenversiointiin on päätynyt kappaleita yleisesti korkealle arvostetuilta hiphopin kulmakiviltä ("Ready to Die", "Illmatic"), mutta myös muutama lajitietoisempi valinta (Perfect Match) ja yksi kotimainenkin teos (Alla kaupungin valojen).

Ensimmäinen remix Biggien Respectistä ei oikein vakuuta tönkköjen biitinvaihteluidensa kera, mutta tämän jälkeen meininki lähtee lentoon. Sayin' Somethin' remix on selvästi painokkaampi kuin Premierin alkuperäistausta, onnistuen silti pysymään lämminhenkisenä. Edo G:n tiedettä kuuntelee lopulta hyvinkin mielellään tämän taustan päällä. "Will there ever come a time, when the cryin ends? / Cause death is just a moment when the dyin ends / The very thing, is a 'Bury thing / Either everything is workin, or you workin for everything".

Kaikkein vakuuttavin remix on ehdottomasti One Little Indianista tehty sellainen. Joku suomalainen artisti on jo käyttänyt samaa biittiä omalla levyllään, en vaan saa millään päähäni kuka. Joka tapauksessa alkuperäiseen teokseen verrattuna Maramicen tausta on huomattavasti kiinnostavampi ja kertosäekin on väsätty tarttuvammaksi samplensa ansiosta. Nasin versioinnit osoittautuvat hyviksi yrityksiksi ja toimivat oman aikansa moitteettomasti. Sen sijaan hieman kolkoksi jäävästä Cella Dwellas -remixistä en erityisemmin perusta. Biisilistasta erottuva west coast -bailubiisi The Next Episode on jännä kokeilu, mutta jää liian lyhyeksi.

36 minuuttia kestävä "The Fall of the Old School" on yhtenäinen mixtape, jota voi helposti pitää töiden taustamusiikkina ja jonka pariin voi palata vielä uudestaankin vapaa-ajalla ajatuksen kanssa. Huonolaatuisuus saattaa tietyillä kappaleilla iskeä korviin (Can't Wait), mutta enemmänkin se luo tunnelmaa ysärin maanläheiseen meininkiin kuin pilaa kokonaisuutta. Ihan onnistuneita remixejä ja hyvää räppiä, siinä se. Mixtape näyttää tätä nykyä olevan myös ilmaisessa nettilevityksessä.

3 / 5

MySpace: www.myspace.com/maramice

LATAA "THE FALL OF THE OLD SCHOOL" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Osallistu uuden sivuston kehitykseen

2010-08-30T19:34:00.005+03:00

(Joku Roti Mafia esiintymässä Blockfesteillä 20.8.2010. Lue merkintä loppuun niin näet, miten Joku Roti liittyy mihinkään. Kuva: Samu Hintsa)

Hellurei!

Tällä hetkellä yli miljoona suomalaista on kokoontunut TV:n ääreen seuraamaan Salattujen elämien 12. tuotantokauden (?!?!?!) avausjaksoa. Kun muut tapittavat töllöä, jaan teidän kesken kolme uutista. Merkinnästä voi kehkeytyä pitkä, mutta lopussa odottaa - vielä kerran - palkintoja!

1) Päivitystahdissa tapahtumassa ryhtiliike
Kesä ja sen myötä kaikenlaiset festit on nyt virallisesti juhlittu. Kunhan saan vielä viikonlopun jäljiltä tarttuneen flunssan taltutettua, blogiin alkaa tippumaan uusia arvioita VAKAVALLA tahdilla. Tälläkin hetkellä 17 levyä kirkuu tuossa pöydällä tulleensa kaltoin kohdelluiksi ja vaativat arvostelua.

2) Uuden sivuston osalta on laitettu "koneet käyntiin"
Tapasin tänään Helsingissä tyypin, joka tulee taikomaan tästä blogista hieman vakuuttavamman itsenäisen sivuston lähitulevaisuudessa. Kannattaa silti pitää jalat maassa odotuksien suhteen. Vaikka luotankin toteuttajan kykyihin täysin, niin saitin kanssa ollaan panostamassa selkeyteen, helppokäyttöisyyteen ja pitkäikäisyyteen. Mitään mullistavaa ei ole luvassa. Sivusto on tarkoitus julkaista vielä loppuvuodesta 2010.

3) Joku Roti Recordsin massiivinen kilpailu!
Tulevaan Tuoreet Platat -nettisivuun liittyen laitetaan vielä yksi skaba käyntiin. Aiemmilla kisoilla olen muuten testaillut mitä kautta osallistujien on helpoin vastata kysymyksiin ja toistaiseksi Facebook näyttäisi osallistujamäärän perusteella olevan mielekkäin vastauspaikka. Joka tapauksessa, lue alta:

KYSYMYS: Tuoreet Platat muuttuu blogista itsenäiseksi verkkosivuksi. Saitti tulee edelleen käsittämään lähes pelkästään levyarvioita kotimaisen rytmimusiikin saralta. Mitä ominaisuuksia / sisältöä SINÄ haluaisit uusilta sivuilta löytyvän?

VASTAUS: Kirjoita oma ehdotuksesi / toiveesi tämän merkinnän alta löytyvään kommentti-osioon. HUOM! Muista liittää sähköpostiosoite vastauksen perään! Kilpailuun voi osallistua välillä 30.8. - 5.9.

PALKINNOT: Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa. Kullekin lähtee Joku Roti Recordsin paketti, jossa on mukana Stepan uusi pitkäsoitto "Made in Sodankylä", Hannibalin & Joku Roti Mafian toinen albumi "Ad Portas" sekä Olli-PA & Funksons -pumpun debyyttilevy "Laiva lasipullossa". HUH!

It's on!

Skill Street -kilpailu!

2010-08-25T15:11:00.004+03:00

Monsp Records -kilpailussa Ruudolfin ja Teflon Brothersin levyt voittivat Antti-Luoma-aho, "Pyry Vantaalta" sekä Nita. Voitoista tiedotettiin henkilökohtaisesti + Facebookin fanisivulla, mutta Blockfest-kiireiden takia tieto ei kiirinyt tänne asti. Pahoittelut!

Nyt on aika laittaa pyörimään seuraava skaba. Tällä kertaa palkinnot on lahjoittanut Skill Street Entertainment, joka on viimeisen vuoden aikana kasvanut hurjaa tahtia varteenotettavaksi haastajaksi muille räppilabeleille. Yhtyeen tallista löytyy mm. paluuta tekevä Mikrofonistit, rapin Suomen mestarit Altis ja Are sekä legendaarinen Eino Antiwäkki.

KYSYMYS: Skill Street Entertainmentilla vaikuttaa jo 11 eri artistia. Kuka heistä on suosikkisi?

VASTAUS: Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen mikko@syvallapelissa.com 30. elokuuta mennessä (eli viimeistään sunnuntain aikana 29. elokuuta).

PALKINNOT: Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme pakettia, jotka sisältävät Hannes H:n debyyttialbumin "Ei turhia paineita" sekä Aren kehutun "Jaalan elämää" -esikoisen.

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

Timi Lexikon - Vähät valitan

2010-08-17T16:15:00.000+03:00

Timi Lexikon - Vähät valitan
Karma Musiikki, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Reivaa
03. Hanskat ilmaan
04. Vähät valitan
05. Votkapullo
06. Sukupolvi sanoo (skit)
07. Käsis
08. Rooli
09. Haluanko tietää
10. Seinät ft. Joniveli
11. Älä vaivu
12. Huasteleppa levveemmin

Timi Lexikon teki vakuuttavan pohjatyön julkaistessaan "Kuka on Timi Lexikon" -mixtapen vuonna 2006. Monipuolisella teoksella hempeiltiin, kuiskailtiin ja uhottiin. Savolaisräppäri todisti hallitsevansa ne kuuluisat tyylit, vaikka epäonnistuessaan mies olisi ollut vaarassa joutua sirkuspelleksi. Suurimmaksi osaksi lainabiitteihin tehdyistä irroittelusta on kulunut nyt nelisen vuotta ja tällä välin Lexikonin virallinen debyyttialbumi on kypsynyt julkaisuvalmiiksi.

Karma Musiikin kautta ilmestynyt "Vähät valitan" tarjoaa näkökulman 2000-luvulla elävien nuorten aikuisten maailmaan. Levyn ensimmäinen puolisko keskittyy esittelemään Timi Lexikonin omia lähtökohtia ja tavoitteita. Poikkeuksena toimii Votkapullo, hauskasti kerrottu tarina normaalin baari-illan kulusta ja äärettömän nopealla flowlla esitettynä. Energiset kappaleet luovat positiivista tunnelmaa, mutta kuulostavat liialti kokoelmalta Lexikonin viime vuosien tuotantoa.

Skitin jälkeen langanpäästä saadaan kiinni. Levy alkaa vaikuttaa huomattavasti yhtenäisemmältä ja sujuvammin etenevältä kuin pitkäsoiton alkupuolella. Kuvioon tulee mukaan Timi Lexikonin hienoja laulukertsejä sekä syvällisempiä sanoituksia tunnelman kehittyessä samalla lähes eteeriseksi. Kappaleilla käsitellään jatkuvien odotusten ja paineiden alla eläviä ihmisiä, jotka yrittävät löytää muuttuvan maailman keskellä vastauksia ongelmiinsa. Oli kyse sitten onnellisuuden tavoittelusta tai yksinkertaisesti oikean suunnan löytämisestä.

Näiden biisien aikana albumin sävy muuttuu yllättävän vakavaksi esimerkiksi Reivaa -hittiin nähden, vaikka sanoma sinänsä pysyykin yhä positiivisena. Pohdiskelujen lomassa muistetaan rohkaista ihmisiä toimimaan, sillä muutoksen ainekset löytyvät jokaisesta itsestään. Melkeinpä ne levyn syvimmät kelat saadaan vauhtiin Käsis-biisin kolmannessa versessä (jolloin myös biitin tempo vaihtuu uhkaavan nopeaksi). Onneksi lyriikat löytyy kansilehdykästä.

Sanoitukset on kirjoitettu esittäjän kannalta kunnioitettavan monimutkaiseen muotoon. Näin ollen genrehienouksien ystävät saavat nauttia melkoisesti ainakin multiriimeistä. Välillä "multiriimittely" tuntuu jopa liian kevyeltä termiltä käytettäväksi tästä tykityksestä. Levyllä kuullaan Joniveljen hienon vierailun lisäksi vain naispuolisia taustalaulajia muutamilla raidoilla. Lexikoniin ei ehdi kuitenkaan kyllästyä, sillä häneltä löytyy niksit tyylinsä elävöittämiseen. Voksuchoppailuja, vuoropuhelumaista riimittelyä, laulua, huudahduksia... You name it.

Biittejä kuunnellessa tuntuu käsittämättömältä, että kasa Pirkanmaan ammattikorkeakoulun (entisiä) opiskelijoita on väsännyt albumista kansainvälisillekin markkinoille vertailukelpoisen paketin. Varsinkin Ipalta löytyy aika lailla tajuttoman kovaa kamaa. Mortal Kombat (!) / Timbaland -henkinen Vähät valitan nyrjäyttää niskat, Roolia ei voi edes verrata muihin tuottajiin. Lalle miksaa kansanmusiikin ja klubitrippailun Votkapulloksi. Aluksi vierastamani Reivaa on useiden toistokertojen jälkeen alkanut toimia ja murtautuu Piken biitin voimin levyn tuotannolliseksi mestariteokseksi.

"Vähät valitan" on mainio debyyttialbumi Timi Lexikonilta. Levystä ei kuoriutunut välitöntä klassikkoa, mutta tämän myötä artisti todistaa olevansa muutakin kuin "pelkkä räppäri" - nimittäin sanoittaja. Tulevaisuudessa rahkeita on parempaankin. Ehdottomia suosikkibiisejä: Haluanko tietää, Rooli, Huasteleppa levveemmin, Votkapullo ja Älä vaivu.

4 / 5

Arvio: Timi Lexikon - Kuka on Timi Lexikon
Facebook: www.facebook.com/timilexikon
Kotisivut: www.timilexikon.com
Levy-yhtiö: www.karmamusiikki.net
MySpace: www.myspace.com/timilexikon
Video: Reivaa
YouTube: www.youtube.com/user/TimiLexikon

TILAA "VÄHÄT VALITAN" THE FUNKIESTISTA

Monsp Records -kilpailu!

2010-08-13T19:47:00.003+03:00

"Let the games begin!"

Monsp Records on lahjoittanut Tuoreet Platat -blogin käyttöön Ruudolfin sekä Teflon Brothersin uusia levyjä. Rudyn "Asfalttisoturin viimeinen hidas" nousi avausviikollaan Suomen virallisen albumilistan neljänneksi myydyimmäksi lätyksi. Se on Monspin julkaisujen kaikkien aikojen paras listasijoitus. Tefloneiden uutukainen, "©", menestyi sekin hyvin. Kolmikko kipusi sijalle 26!

Nyt juuri sinä, rakas lukija, voit voittaa molemmat albumit itsellesi. Jätä tämän merkinnän kommenttiosioon vastaus alla näkyvään kysymykseen. HUOM! Jotta sinuun voidaan olla yhteydessä, muista jättää myös sähköpostiosoitteesi vastauksen perään!

KYSYMYS: Teflon Brothersin KESÄHITILLÄ kehoitetaan skippaamaan duunit. He hyödyntävät vapaa-ajan lähtemällä rannalle, mutta mitä SINÄ tekisit lintsatessasi töistä / koulusta?

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 x Asfalttisoturin viimeinen hidas + © -paketteja. Skaba päättyy tiistaina 17. elokuuta klo 24.

XO Records - Hienoksi tislattu

2010-08-13T19:20:00.000+03:00

XO Records - Hienoksi tislattu
XO Records, 2010

Biisilista
01. Paleface / Fat Beat Sound System - Merkit
02. Eino Antiwäkki / The Jar (Koe) - Isoo rytmii inna di Bööle
03. Kolmisointu / The Jar (Koe) - Paluut ei oo
04. Tommy Lindgren / Fat Beat Sound System - Kävelijä
05. Redrama / Mark Nomen (Kiwa) - Glaset läcker
06. Kaku / K.V.N & Lobo - Pataässä
07. Sipuli Jaska / Mässy Ättäck (Vishnudata) - Kermaa
08. Toinen Kadunpoika / K.V.N & Lobo - Kadunkieltä
09. Tommi H ft. Davo / Mel Hooks & Tommi H - Tääl ollaan
10. Dänkki J / Mässy Ättack - Dänkkii
11. Tommi H / Mel Hooks & Tommi H - Kevät
12. Mac Mavis vs. Dj Trip Dog - Outroll

Exogenic Music Group on kaikessa hiljaisuudessa kerännyt alaisuuteensa neljä eri labelia. Yksi näistä on hiphop-musiikkiin keskittyvä XO Records, jonka tarkoituksena on julkaista esimerkiksi Palefacen ensimmäinen suomenkielinen pitkäsoitto myöhemmin syksyllä. Toukokuussa ilmestynyt "Hienoksi tislattu" on puolestaan tuottajakokoelma, jolla Exogenicin kutsumat riimittelijät räppäävät lafkan "elektronisemman laidan artistien" kyhäämiin biitteihin.

Fat Beat Sound System, The Jar, K.V.N & Lobo, Mel Hooks & Tommi H sekä Vishnudatanakin tunnettu Mässy Ättäck ovat kukin säveltäneet kaksi taustaa kokoelmalle. Heidän lisäkseen Mark Nomenin tuotantoa kuullaan Redraman kappaleella Glaset läcker, josta en aio törkeän huonon ruotsini takia mainita enempää. Albumin värikkääseen räppärijoukkoon kuuluvat mm. Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgren, Skill Street Entertainmentille levyttävä Eino Antiwäkki, jo aiemmin mainittu Paleface sekä helsinkiläistulokas Toinen Kadunpoika. Legendaarinen Davokin on lätyllä mukana yhden värssyn verran.

Kaiken järjen mukaan tällaisen kokoelman pitäisi tarjota yllättäviä lopputuloksia kahden eri tyylisuuntauksen kohdatessa toisensa. Näin ei tällä kertaa kuitenkaan käy. Toinen Kadunpoika ei räppää goa trancen tahtiin, vaan pysyttäytyy periaatteidensa parissa sylkemällä synkälle räppibiitille Kadunkieltä. Samaa tyyliä edustavat myös Tääl ollaan ja Pataässä, joka päätyi levylle Kakun voittaessa (ansaitusti) Bassoradion järjestämän kilpailun. Ajoittain kuuluvista vahvoista Idän Ihme -vaikutteista huolimatta Kakulla on biisillä oikea asenne ja hyvät läpät.

Kokoelman paras biisi on ehkä Kalpeanaaman sekä Fat Beat Sound Systemin aivoituksista syntynyt Merkit. Sillä on perinteisestä räpistä poikkeava tausta ja se kuulostaa kaikin puolin kotimaiselta biisiltä, minkä lasken erittäin isoksi plussaksi. Sipuli Jaska, joka esiintyy platalla toisenkin kappaleen verran Dänkki J -aliaksella, on taitojensa puolesta yllätys. Tyyli natsaa Mässy Ättäckin päräyttäviin biitteihin makealla tavalla ja jätkä hoitaa kertosäkeetkin sulavasti purkkiin. Father Metron taianomaisissa tunnelmissa liikkuva Kävelijä on sekin ihan onnistunut, joskin vaikeasti tartuttava suomenkielinen debyytti(?) DJBB:n nokkamieheltä.

Tommi H:n Kevät on sen sijaan lätyn mitäänsanomattomin kappale. Kun kosketaan kotimaisiin klassikkoihin, biisistä sietäisi tulla hyvä tai ainakin uudenlainen versio alkuperäiseen nähden. Turhaa mollivoittoista riimittelyä. Ilman The Jar:n tuoretta biittiä Kolmisoinnun Paluut ei oo jäisi huomattavasti köyhemmäksi raidaksi. Dr. Sykeröllä, Latentilla ja Hasalah Masalahlla on ok tyylit, mutta kahden jälkimmäisenä mainitun väsähtäneet suomirap-piikittelyt ja lopun outrohöpinät nolostuttavat. Yllättäen Antiwäkin Isoo rytmii inna di Bööle yltää kokoelman huonoimmaksi träkiksi kuulostaessaan hätäisesti tehdyltä remixiltä. Vaikka Eino on selvästi ottanut studiosessiot ilahduttavan rennohkolla otteella, kappale ei tuo esiin yhtäkään hänen vahvuuksistaan.

"Hienoksi tislattu" nostaa hyvin esiin nimet Kaku ja Sipuli Jaska. Nämä vähemmälle huomiolle jääneet tekijät onnistuvat ainakin tällä levyllä hyödyntämään potentiaalinsa. Suomalaiseen räppiin friikahtaneille kokoelma voi olla hyvä keräilykappale: kuullaanhan tässä kuitenkin Palefacen ja Father Metron ensimmäisiä suomenkielisiä levytyksiä, Redraman ruotsinkielistä materiaalia ja "takuutiputtavat" lainit Davolta. Tunnustusta täytyy antaa myös avarakatseisuudesta mitä tulee kokoelmalle pyydettyihin räppäreihin. Muutoin levy jää hieman keskinkertaiseksi julkaisuksi.

3 / 5

Levy-yhtiö: www.xorecords.com

TILAA "HIENOKSI TISLATTU" THE FUNKIESTISTA

Notkea Rotta - Notkea maa

2010-08-10T20:00:00.002+03:00

Notkea Rotta - Notkea maa
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Uudet tuulet
02. Notkea maa
03. Patologinen papupata
04. Syö! Juo! Nai!
05. Mystinen majava
06. Voihan nenä
07. Täysi Q, kuivana suu
08. Kokeile romanssia
09. Ommm
10. Tie joka oli kuljettava

Vuonna 2007 ilmestynyt "Kontula - Koh Phangan All Night Long" oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin Notkean Rotan maailmaan täyden albumillisen verran. Liekehtivät Torsionit -pumppu loi teoksen säröisen soundimaailman yhdessä tuottajien kanssa. Raivokkaissa vokaaliosuuksissa Notkis, Rautis, Komisario Jyrkkä ja Rohtori tarjosivat parastaan. Kokonaisuus toimi yllättävän hyvin levyllä ja etenkin livenä.

Uudella "Notkea maa" -pitkäsoitolla Rotta esiintyy hyvin pitkälti soolona, huolien ainoastaan studiovelho Pajulaakson apua tuotantoon. Sävellyksissä on säilynyt joitain tiettyjä elementtejä, joita oli kuultavissa myös edellislevyllä. Ainakin bassolinjat ja rummut iskevät edelleen yhtä napakasti tajuntaan. Äänenlaatu ylipäätään jättää hämmästyttävän hyvän vaikutelman. Kappaleiden alati muuntautuvat sulosoinnut ovatkin ehdottomasti albumin mielenkiintoisinta antia.

Muilta osin "Notkea maa" ei sitten vakuutakaan. Levyllä keskitytään hakemaan yhä isompaa irtiottoa siihen Notkeaan Rottaan, joka notkui Itä-Helsingin betonilähiöissä viitisen vuotta sitten. Tällä kertaa jollakin mystisellä saarella ajatuksiaan paperille kirjoittava hahmo sanailee erityisesti rakkaudesta ja vapaudesta. Oman elämänsä herrana eläminen (Notkea maa) ja rakkaus eivät ole enää kovin järisyttäviä aiheita kotimaisessa rap-musiikissa.

Kappaleet kuten Uudet tuulet, Voihan nenä ja Tie joka oli kuljettava sekoittavat kaiken lisäksi ikävästi pakkaa sävyllään. Kaikilla kolmella biisillä tunnutaan puolustelevan kumman painokkaasti tyylimuutosta ja hahmon kehittymistä. Samalla alkaa tuntua siltä, että näillä kappaleilla ihminen rottanaamarin takana pyrkii esittelemään itsensä kuuntelijoille. Että "mä en oo oikeesti sellanen ku biisit antaa ymmärtää".

Edellislevyllä panostettiin isoihin kertosäkeisiin. Tällä lätyllä kertsit jäävät useimmiten todella ponnettomiksi. Notkean Rotan räpit kuulostaa kankeimmillaan epämiellyttäviltä pitkine taukoineen. Parhaimmiksi kappaleiksi nousevat Kokeile romanssia loppufiilistelyineen ja videobiisi Syö! Juo! Nai!, jolla on (vastoin levyn yleistä linjaa) onnistunut kertosäe. Jotain jenkkiräppibiisiä häiritsevästi mukaileva Mystinen majava on hauska tapaus myös.

2½ / 5

Arvio: Notkea Rotta - Kontula - Koh Phangan All Night Long
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=32503008592&ref=ts
Kotisivut: www.notkearotta.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/notkearotta
Video: Syö! Juo! Nai!

TILAA "NOTKEA MAA" THE FUNKIESTISTA

Arvontaa ja uutisia

2010-08-08T13:57:00.006+03:00

(jopa Jan Zapasnik reppaa sivustoa!)

Moi

Hyviä uutisia. Aion toteuttaa Tuoreet Platat -blogista itsenäiset nettisivut. Parhaillaan on käynnissä tekijöiden metsästäminen ja heidän alustava kilpailuttaminen. Mikäli sinulla olisi rahkeita suunnitella sivuston layout tai tekninen toteutus, mutta en ole huomannut kysyä palveluksiasi, voit ilmoittaa itsestäsi sähköpostilla osoitteeseen mikko@syvallapelissa.com. Saitin on tarkoitus valmistua vuoden 2011 alkuun mennessä.

Muistattehan, että Tuoreet Platat on vaikuttanut jo jonkin aikaa myös Facebookissa. Sieltä löydätte mm. kuvia ja päivityksiä, joita ei varsinaisen sivuston puolelle ilmesty. Facebookissa tullaan varmasti seuraamaan myös uudistetun ilmeen kehittymistä sitten, kun se on ajankohtaista. Tällä hetkellä tukijoukkoja löytyy jo lähes 550 ihmisen edestä.

En osaa kiittää tällaista väkijoukkoa heidän aktiivisuudestaan tarpeeksi hienoin sanoin. Te ootte mahtavia tyyppejä. Seuraavien viikkojen aikana sekä täällä blogin puolella että Facebookissa tullaankin kiitoksena järjestämään kilpailuja, joista on mahdollisuus voittaa esimerkiksi kotimaisia räppilevyjä. Väijykää: tuoreetplatat.blogspot.com + facebook.com/tuoreetplatat

Nauttikaahan kesästä vielä kun sitä on jäljellä! Ja kivutonta siirtymää niille, jotka aloittavat huomenna opiskelut. Platat pysyy tuoreina myös syksyllä, talvella ja keväällä.

Heikki Kuula - Blacksuami

2010-08-06T16:15:00.001+03:00

Heikki Kuula - Blacksuami
Yellowmic Records, 2010

Biisilista
01. Sun nimi on Kuula
02. Subutexcowboy
03. Kallio-Herska
04. Paskannan sieluusi
05. Spuge
06. 270183-213H
07. Sutenöörin blues
08. Huoralta pääsi kyynel
09. Kurita mua mutsi
10. Luutarhassa
11. Postikortteja reunalta
12. Poistakaa makkaraa

Niille, jotka eivät ole kuunnelleet levyä

Yellowmic Recordsin kautta ilmestynyt "Blacksuami" on Heikki Kuulan neljäs soolojulkaisu. Vuonna 2008 julkaistu "PLLP" merkitsi helsinkiläisen rap-artistin läpimurtoa suuremman yleisön tietoisuuteen ja siitä kehkeytyikin hänen toistaiseksi menestynein albuminsa. 2000-luvun aikana Kuula on vaikuttanut sooloprojektiensa ohella myös erilaisissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon kaksi pitkäsoittoa julkaissut Teflon Brothers. Lisäksi hän on jättänyt kädenjälkensä muutamien suomirap-albumien kansiin graafikon roolissa.

Heikki Kuulan uutuuslevy ei ole uusi "PLLP", vaikka kappaleet osittain sijoittuvatkin samaan miljööseen ja aihepiirit liikkuvat yhtä synkissä tunnelmissa. "Blacksuami" on äänitteen muotoon puettu elokuva. Joskin hyvin radikaalisti leikattu sellainen. Siinä on 12 kohtausta, moniulotteinen juoni, useita henkilöhahmoja ja jopa takaum(i)a. Kappaleiden sanoituksia voi tulkita monin eri tavoin (osin jo pelkän toteutuksenkin takia). Tekstit eivät kuitenkaan missään tapauksessa äidy liian kryptisiksi.

Sujuvasti käytetyn stadin slangin lisäksi myös hillittyä ilmaisua voi pitää yhtenä levyn sanoituksellisena vahvuutena. Kappaleet ovat kestoiltaan normaalia lyhyempiä ja koko albuminkin kuuntelee läpi reilussa puolessa tunnissa, vaikka tapahtumia riittää koko rahan edestä. Teksteissä on keskitytty olennaiseen, minkä takia kaikki sanottava saadaan tiivistettyä kahteen värssyyn per biisi. Ulosannillisesti Heikki räppää erilaisilla tyyleillä henkilöhahmon/näkökulman mukaan: Spuge on kokonaan laulettu träkki, Huoralta pääsi kyynel on enemmänkin puhetta kuin riimittelyä ja 270183-213H on puolestaan tiukkaa räppäämistä, näin esimerkkeinä.

Taustat, joista ilmeisesti muutamassa ilmenee härskiä "lainaamista" ja loput ovat räppituottajien käsialaa, luovat kappaleille oikeanlaista tunnelmaa. Taas esimerkkejä luettelomaiseen tyyliin: Jazzy-O:n elokuvamainen kruisailubiitti (tulee mieleen "Death Proof") enteilee juuri oikeanlaisia lopunajan tunnelmia biisillä Postikortteja reunalta, Kuulan karnevaalimainen bluesjamittelu tekee Kallio-Herskasta painajaismaisen hallun ja Bleakk:n sävellys Subutexcowboylla maalailee todellisia epätoivon verivanoja seinille.

"Blacksuamen" suurimpia saavutuksia on sen omaperäisyys, mutta myös se, kuinka albumi toimii SEKÄ kokonaisuutena ETTÄ lukuisina erillisinä loistokappaleina.

Niille, jotka ovat kuunnelleet levyä (VAROITUS: SISÄLTÄÄ MAHDOLLISIA PALJASTUKSIA):

Kuten todettua, "Blacksuami"-albumin sanoituksia voi tulkita monella tapaa. Olen pitkästä aikaa nauttinut siitä kuinka kotimaista rytmimusiikkia edustavan julkaisun kohdalla voi muodostaa erilaisia teorioita kuulemastaan. Ei tarvitse luokitella biisejä (2 naisista, 3 kotikulmista, 4 nuoruudesta...) vaan voi syventyä yhteen isoon juoneen kaikkine yksityiskohtineen.

Mulla on useampia erilaisia keloja "Blacksuamen" punaisesta langasta. Vaikkei kyseessä ole mitään rakettitiedettä, tarina vaan tempaa mukaansa tällä tapaa. Yhdessä luotan siihen, että lähes jokaisessa albumin biisissä on eri kertoja. Toisessa luotan siihen, että Kallio-Herska onkin koko lätyn päähenkilö. Seuraava teoria on kuitenkin se, mistä mä pidän kiinni, vaikka huomaankin tässä olevan liikaa aukkoja (erityisesti saatekirjeen luettuani). Homma menee näin:

"Blacksuamella" on yhteensä seitsemän erilaista henkilöhahmoa. Nimetön päähenkilö (jota tästä lähtien tulen kutsumaan Heikiksi), tämän vanhemmat, sutenööri, Tatjana, Kallio-Herska ja spuge.

Sun nimi on Kuula pohjustaa tulevan levyn tapahtumia. Uhmakkaissa säkeissä tehdään selväksi Kallion alueen kylmä ilmapiiri ja sivutaan Heikin vaikeita suhteita vanhempiin. Piritorin huumekauppa houkuttelee. Subutexcowboylla kuolemannälkäinen Heikki ajautuu epätoivoon. Mies yrittää kiristää mutsiltaan lapsellisella tavalla rahaa kamaan, vaikka oikeasti haluaisi äidin katkaisevan poikansa kierteen. Heikki tuntee jopa häpeää: "synnyit jo yhen persläven kanssa, mitä vittuu sä enää mul teet".

Kallio-Herska esittelee Kallio-Herskan, vallasta nauttivan huumediilerin. K-H kuvataan häikäilemättömänä ja julmana tyyppinä. Biisi voi olla Heikin oma painajainen tai yksinkertaisesti kuvaus siitä, millaiselle tyypille päähenkilö on velkaa. Katkeransuloinen Paskannan sieluusi tuo esille sen kuinka paljon Heikki ihaili alkoholisti-isäänsä. Jopa niin paljon, että tämän opetukset ja teot vaikuttavat Heikkiin vielä haudan takaakin. Biisillä on toki yhteys myös edelliseen kappaleeseen.

Viides kappale Spuge tuntuu aluksi harmittomalta siirtymältä tai välisoitolta, jolla ei ole juonen kannalta merkitystä. Kuula tekee puliukoista hauskalla ja iskevällä kerronnallaan yhtä suurta taidetta kuin Ihmebantu sketsissään "Tyttö ja spurgu". 270183-213H on takauma. Selväpäinen virastokäynti pohjustaa sitä, miksi Heikki on ajautunut nykyiseen tilanteeseensa. Työttömällä miehellä on perhe... ja velkaa. Ehkä tämä on yksi seikoista, mikä on ajanut Heikin Piritorin houkutusten pariin, pois perheensä luota.

Sutenöörin blues tuo levylle sivujuonen. Parittaja kertoo työstään ja erikoislaatuisesta suhteestaan Tatjana-nimiseen prostituoituun, joka on yksi hänen alaisistaan. Huoralta pääsi kyynel sekoittaa uudet henkilöhahmot mukaan Heikin tarinaan. Kappaleesta ei käy ilmi onko Heikki kenties Tatjanan "vakiopoka", kuten edellinen biisi antaa hieman ymmärtää. Joka tapauksessa Heikki tappaa Tatjanan. Sekin jää mysteeriksi, johtuuko teko sukukalleuksille potkaisemisesta, huoran ja räppärin vertaamisesta keskenään vai kenties piripään äkkipikaisuudesta.

Kurita mua mutsi on myös eräänlainen takauma. Sen myötä opimme lisää Heikin suhteesta vanhempiinsa: faija lähti toisen naisen mukana "merille" tämän ollessa vielä lapsi. Maailman välinpitämättömin yh-äiti taasen osoitti rakkautta lapselleen vain väkivalloin. Tämän takia Heikki ymmärtää isäänsä ja syyttää osittain äitiään faijan ongelmista. Mutsiltaan hän ennen pitkää suorastaan kerjäsi kurittamista, jotta sai edes jonkinlaista huomiota. Ajatuksissaan hän kerjää sitä myös nyt - tapettuaan naisen. Kurita mua mutsi antaa myös Spugelle uuden merkityksen:

"... taas pihan ämmät juoruu, isä lähtenee merille ...." (Kurita mua mutsi)

"... tappaa merimiehen jossain kaukana ..." (Spuge)

Tappoiko faijan siis alkoholismin sijasta satunnainen spuge?! Ainakin se on herkullinen vaihtoehto.

Postikortteja reunalta kertoo kuinka sutenööri kostaa Tatjana-rakkaansa kuoleman puukottamalla Heikin. Samalla sutenööriä on alkanut kuvottaa oma työnkuvansa. Hän jahtaa kuolemaa toisen rakkaansa (amerikanrauta) kanssa ja päätyy lopulta itsemurhaan, jotta pääsisi ajasta ikuisuuteen Tatjanan luo. Luutarhassa on ehkä Heikin isän näkökulmasta kerrottu hämmentävä välifiilistely toispuoleisesta. Poistakaa makkaraa päättää tarinan taivaallisiin ksylofonisointuihin.

Lopputulos

Puhdas vitun klassikko, saatana.

5 / 5

Arvio: Heikki Kuula - PLLP
Facebook: fi-fi.facebook.com/pages/Heikki-Kuula/113651218652400?ref=ts
Levy-yhtiö: www.yellowmic.com
MySpace: www.myspace.com/heikkikuula
YouTube: www.youtube.com/user/heikk1

TILAA "BLACKSUAMI" THE FUNKIESTISTA

Sine Ira - KG & LL

2010-07-28T15:10:00.001+03:00

Sine Ira - KG & LL
Yellowmic Records, 2010

Biisilista
01. KG & LL
02. Ihmemies
03. Haista klubi! ft. Michael J. Fix
04. Pinta
05. Sormet sorviin ft. JV
06. Lempibii-SI
07. Itselleen
08. Yhdet
09. Niitä ja näitä
10. Elämän julkasu
11. ...ja sen jatko-osa
12. Pohja ft. Katko
13. Oikeesti

Helsinkiläinen ~~Monspin farmiyhtiö~~ pienlevy-yhtiö Yellowmic Records on muodostunut loistavaksi ponnahduslaudaksi kotimaisille rap-artisteille. Solonen levytti lafkan suojissa "Harmaanaaman kirous" -klassikon, Juno pääsi radiosoittoon jo vuonna 2008 ja Cheddar poltti kaikki räppilevynsä. Yellowmicin myötä jokainen on saanut ansionsa mukaan: kaksi ensimmäisenä mainittua tekevät nykyään uraa arvostetulla Monsp Recordsilla, kun taas jälkimmäinen ottaa kitaratunteja.

Kun yhtiötä kaiken lisäksi pyörittää yksi suomiräpin tärkeimmistä taustahahmoista (Pyhimys) ja rosterista löytyy kovaan suosioon kohonnut Heikki Kuula, on helppoa ymmärtää miksi Sine Ira julkaisi debyyttilevynsä "KG & LL" Löyly-Viihteen sijaan juuri Yellowmicin kautta. Kenneth G:n (KG) ja Llapsen (LL) muodostama kaksikko on kylpenyt pienten piirien arvostuksessa jo useamman vuoden ajan. Sen sijaan valtaosalle tätä merkintääkin lukevista koko projekti voi tulla täysin uutena juttuna.

Sine Iran jätkiä on totuttu kuulemaan levyllä harvakseltaan. Kyseessä on kuitenkin sen verran vakuuttavia tekijöitä, että uusien kuuntelijoiden lisäksi vanhemmatkin hoppipäät saattavat yllättyä riimittelyn tasosta. Varsinkin KG on harvinaisen piristävä "uusi" tuttavuus. Vantaalaisen räppärin arvaamaton flow saattaa esimerkiksi pitää outoja, normaalia pidempiä hengähdystaukoja kesken versen. Sanoituksissa KG on puolestaan panostanut kollegaansa enemmän ns. teknisiin hienouksiin (pitkät riimijonot, sanaleikittelyt, kaksoismerkitykset).

"Mä poltan sen, niinku mul on tapana / niinku sillon ku tuli vittuileen se kakara / "kuka?" no, se oli yks kasiseiska / halus et mä bätlään, no se oli ykskasiseiska" (Niitä ja näitä)

Albumi käynnistyy nimikkoraidalla KG & LL, jonka upeasta biitistä on vastuussa Don P. Ensimmäiset viisi kappaletta antavat odottaa hengästyttävän hyvää kokonaisuutta: neljä menevää biisiä ja yksi rauhallisempi pohdiskelu (Pinta). Eräänlainen käänteinen klubibiisi, Michael J. Fix:n tähdittämä ja Sammybap:n tuottama Haista klubi! sekä JV:n vittumaisilla räpeillä höystetty Sormet sorviin puskevat joukosta väkisin kohokohdiksi. Sanoituksissa on hauskoja kohtia ja asenne on kohdillaan.

Tämän jälkeen fiilistellään tenaciousdmäisen (!) nokkelan, suomiräppilevyjen täytebiisejäkin parodioivan Lempibii-SI:n tahtiin ennen Itselleen-träkin hienoa kertosäettä. Sitten fiilistellään taas lisää. Mitä?! Mihin se levyn alkuosan lupauksia herättävä meininki katosi? Yhdetkin on yrityksestään huolimatta vain laimea tuopinpohjallinen poronkusta. TOSIN, kaipausballadin ja dokausbiisin yhdistelynä kunnioitettava yritys tehdä jotain kyynelkanavat avaavaa materiaalia.

Laimea meno loppuu onneksi jo kymmenennen raidan kohdalla. Elämän julkasu on monella tasolla oivaltava kappale mm. räppielämästä ja kaikista levyjen julkaisemiseen liittyvistä säädöistä. Haippi, paineet ja turhautuminen. Varsinkin Llapselta hyvä värssy, mutta KG:kin loistaa rinnastaessaan levyn työstämisen vauvantekohommiin. Ja mikä biitti! Vaikka taustalla ei voksusampleja tai raaputuksia kuullakaan, Otto Martikaisen väsäämä instru on suorastaan PREMOISH-kamaa.

Loppulevyltä mainittakoon vielä, että on ne Katkon jätkät vaan kovia räppäämään. Muutoin täytyy myöntää levyn olevan liian pitkä. Noin 50 minuutin kesto ei ole niinkään ongelma, mutta ilmeisesti levy tasaantuu keskivaiheilla tunnelmaltaan liian latteaksi. Viimeisten biisien aikana miettii vain albumin päättymistä. Ehkä tunnelmalliset biittivalinnat ovat liian samankaltaisia, ehkä KG:n vittuiluräppi ja Llapsen syvällisempi tyyli toimii paremmin (yhdessä) menevämmissä kappaleissa. Jokin tässä mättää.

Sinänsä äkillinen kyllästyminen Sine Iran levyyn on outoa, sillä ainakin räpit ja sanoitukset vaikuttavat lähes jokaisella biisillä olevan hyviä. Ja LL osaa todellakin kirjoittaa myös kevyempää materiaalia kuin mitä hänen ylistetty "Hiekka ja sumu" -soolonsa sisälsi. "KG & LL" on joka tapauksessa niitä ehdottomasti tarkastamisen arvoisia levyjä tämän vuoden räppisumassa.

3½ / 5

Oho!
Albumin elokuvamainen kansitaide on juonikuvioineen ja valokuvineen harvinaisen siisti. Ja CD-levy on periaatteessa Coca-Colaa. En kuitenkaan suosittele sen juomista.

Blogi: sineirablogi.wordpress.com
Levy-yhtiö: www.yellowmic.com
MySpace: www.myspace.com/sineiramusic
Video: Lempibii-SI
YouTube: www.youtube.com/user/SineIraMusic

TILAA "KG & LL" THE FUNKIESTISTA

Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki

2010-07-25T22:30:00.000+03:00

Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Sika läävässään ft. Super Janne
02. How 2 Survive ft. Hannibal, Stepa & Säkä
03. Mitä vaa voi tapahtuu ft. Siriushu
04. Pittää se
05. Tikiksen Prince ft. Ruudolf
06. Kobehärkä
07. Humehii ft. DXXXA
08. Korkki narisee
09. Meya rahat ft. Super Janne
10. Äiti äiti

Huom! Tässä arvostelussa arvostellaan myös arvosteluja. Get it?

Teen heti alkuun tunnustuksen, joka syönee uskottavuutta tältä arviolta ja koko blogilta. Luin keväällä muiden kirjoittamia arvosteluita tästä levystä. Olen yrittänyt välttää vastaavaa uteliaisuutta jo vuosia, sillä pahimmillaan se johtaa omien ajatusten menettämiseen. On vaikeaa tuoda julki mitään uutta, jos taitavampi kirjoittaja on ilmaissut huomioitasi osuvammin jo ennestään. Tässä vaiheessa annankin rehellisen suosituksen siirtyä lukemaan Petri Rautiaisen niputtamaa loistavaa arviota Basson nettisivuilta.

Siinä missä edellä linkitetty teksti on julkaistu jo kaksi kuukautta sitten, vastaavasti omassa soittimessani Kemmurun "Meiltä puuttuu kaikki" -albumi sai ensipyörityksensä noin viikko takaperin. Ja toisin kuin Savon Sanomien Aapo Siippainen, ihastuin heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien juuri platan spontaaniin toteutustapaan. Pelkästään jo satunnaiset tuplaukset, levylle päätyneisiin ottoihin jääneet naurahdukset ja esimerkiksi Ruudolfin sanasekoilut ("mä haluun... mä ehdottomasti EN haluu et sä kosket mun takkiin!") päästävät kuuntelijan ainutlaatuisella tavalla osaksi studiosessioiden kuvitteellista yleisöä.

En nimittäin liene ainoa, joka tuntee ajoittain olevansa lähes paikan päällä todistamassa nauhoitusten etenemistä, yhdessä muiden eri puolilla Suomea levyä kuuntelevien kanssa. Näin autenttista kokemusta ei luoda rahalla. Siihen vaaditaan ammattitaitoa, kekseliäisyyttä ja uskallusta, joita kaikkia Kemmurulta vaikuttaa löytyvän yhä edelleen. Onhan se tietysti ikävää, että Humehii päättyy naurunpurskahdukseen. DXXXA kun kuitenkin käsittelee biisin lopussa niinkin vakavia aiheita kuin syyttäjän puutarhatontun ja Facebook-profiilin raiskaamista sekä liesituulettimen nuolemista.

"Meiltä puuttuu kaikki" -levyn yleissoundi on toinen asia, mikä tekee välittömästi vaikutuksen. Upeita samplevalintoja, tuhteja bassolinjoja. Pittää se -raidan vinyylinrahinainen räppibiitti huipentuu scratchien myötä täydellisen ysärihenkiseen kertsiin. Kobehärkä alkaa lähes 40 sekunnin fiilistelyllä ennen kuin ns. paska tipahtaa koukusta. Tällaisilla taustoilla pitäisi olla täydet mahdollisuudet pärjätä kansainvälisestikin, mikäli suomen kieli julistettaisiin ensin yleisesti "eksoottisen kuuloiseksi". Biittien lisäksi tunnustusta täytyy antaa luonnollisesti myös Aksimin ja Jodarokin räpeille, joista Soundin Asko Kauppinen saa selittää lisää. Etenkin Aksimin räppääminen kuulostaa siltä kuin mies hengittäisi hiphopia.

Tästä albumista on vaikeaa repiä mitään negatiivista sanottavaa. Ainoa asia mikä useamman toistokerran jälkeen jää ärsyttämään, on Siriushun liiankin tunteikas paasaaminen biisillä Mitä vaa voi tapahtuu. Vierailun perusteella nainen on etevämpi sanoittamisessa kuin räppäämisessä. Muutoin: ei mitään. Ei edes yhden yhtä terävää pikkukiveä hiertämässä kengänpohjassa.

Levyn kaikki mieleenpainuvimmat raidat ovat samalla kestoltaan niitä pisimpiä biisejä. Vaikka kappaleen laatuun nähden sillä ei ole mitään merkitystä pyöriikö träkki kolme minuuttia vai tuplasti enemmän, pidempiin teoksiin on mahdutettu ikimuistoisempia hetkiä. DXXXA:n kulttistatuksen ansaitsevat jorinat Humehiilla, Ruudolfin hauskat intoilut Tikiksen Princellä, äkkinäinen tunnelmanmuutos sekä Super Jannen tarttuva laulu Meyan rahat -biisillä... Puhumattakaan Kobehärän ja Pittää se -kappaleen omaperäisistä tarinoista tai How 2 Surviven tasaisesta mittelöstä neljän hyvän räppärin kesken.

"Kehumatta paras" oli aikoinaan jonkinlainen positiivinen käännekohta kotimaisessa rap-musiikissa. "Meiltä puuttuu kaikki" menee vielä pidemmälle. Klassikkoja molemmat.

5 / 5

Arvio: Kemmuru - Kehumatta paras
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=6055694894
Kotisivut: www.kemmuru.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/kemmuru
Video: Äiti äiti

TILAA "MEILTÄ PUUTTUU KAIKKI" THE FUNKIESTISTA
LATAA "MEILTÄ PUUTTUU KAIKKI" KEMMURUN KOTISIVUILTA

Brädi - Repullinen hiittiä

2010-07-15T17:50:00.001+03:00

Brädi - Repullinen hiittiä
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Lentoon ft. Mika Tauriainen
02. Mä tarjoon ft. Illi
03. Parempaa kangasta
04. Kättä hiusrajaan
05. Kuka hän on
06. Vihreempää ft. Redrama
07. Niin kauan ft. Sami Saari
08. Vasemmalla kädellä ft. Cheek
09. Kato mun käteen
10. Kuka eka ft. Elastinen & Tasis
11. Selkä suoraan ft. Nikolai Alho
12. Taistelutoverit ft. TS
13. Mä lähden ft. Jontte Valosaari
14. Jatkan matkaa ft. Timo Pieni Huijaus & Osmo Ikonen

Brädi on ottanut vuosien saatossa paikkansa kotimaisen hiphop-kulttuurin tunnetuimpien naamojen joukosta. Hänet muistetaan kollegoidensa arvostamana diplomaattisena persoonana, joka pyörittää omaa vaatekauppaa Lahdessa ja vierailee mukana isoilla possebiiseillä. Yksi 5th Element -kollektiivin perustajajäsenistä on tuttu näky myös Cheekin keikoilla kiertävästä Herrasmiesliigasta. Omaa pitkäsoittoa mieheltä ei ole kuitenkaan kuulunut. Ei, ennen kuin "Repullinen hiittiä" ilmestyi toukokuussa 2010.

31-vuotiaan räppärin esikoisalbumi iskeytyi kauppoihin Illin kanssa tehdyn Mä tarjoon -singlen siivittämänä. Brädin omien kappaleiden toistaminen tuntui aluksi oudolta, ihan jo senkin takia ettei häneltä ole totuttu kuulemaan juuri yhtä värssyä pidempiä levytyksiä. Ensimmäinen sinkku toi kaiken lisäksi mieleen Flo-Ridan, jonka ääni on ulkonäköön nähden suhteellisen persoonallinen ja joka keskittyy sisällön sijaan riimittelyn teknisyyteen. Lähtökohtaisesti Brädiltä odottaisi paljon nykyistä karismaattisempaa, painavampaa ulosantia.

"Repullinen hiittiä" tempaisee kuitenkin mukaansa jo toisella kuuntelukerralla, lahtelaisartistin tyylin tullessa tutuksi kuuntelijalle. Parhaiten levyn etenemistä voi kuvailla nopealla "biisi biisiltä" -läpileikkauksella.

Pitkäsoitto käynnistyy Lentoon-nimisellä esittelyraidalla, jolla Brädi osoittaa olevansa etenkin sujuva kirjoittaja. Kappaleen sanoitus sisältää nimittäin nokkelan tiivistämisen lisäksi myös selvästi haasteellisempia kohtia. Entwine-yhtyeen laulajan Mika Tauriaisen mahtavaa ääntä on käytetty kertosäkeessä juuri sopivalla maulla, koko levyn tuottaneen MGI:n luodessa odottavaa tunnelmaa taustalla. Avausraitaa seuraa vuorostaan Brädin ulosannillista osaamista korostava Mä tarjoon, joka saattaa olla sinkkubiisiksi jopa liiankin tekninen veto. Kappale nojaa erinomaisesti toteutetun kertosäkeen varaan.

Parempaa kangasta yhdistää old school -meiningin ja uudet virtaukset tyylitajuisesti yhteen. Kappaleella Brädi ei esittele ainoastaan tietämystään vaatteista, vaan myös 90-luvun rap-musiikista. Vanhan 5th Element -parran, Kunkun, käyttäminen kertosäkeessä on ollut hauska idea. Kättä hiusrajaan jatkaa levyn alkuosan hyväntuulista meininkiä. MGI:n biitti muistuttaa Rich Harrisonin onnistuneimpia tuotoksia. Tässä vaiheessa täytyy myös mainita, että levyllä on ilahduttavan paljon erilaisia c-osia. Harmiton Kuka hän on ei lukeudu omiin suosikkeihini, mutta täyttää paikkansa levyllä siinä missä muutkin träkit.

Useiden positiivisten tuuttausten jälkeen Vihreempää pysähtyy yllättäen miettimään elämän mielekkyyttä. Aihetta tarkastellaan sekä tähtiartistin että perheellisen peruspentin näkökulmasta. Vaikka kappaleen kompromissia hakeva vuoropuhelu raidan lopulla meneekin ennen pitkää teennäiseksi, kyseessä on onnistunut biisi, jonka merkittävyyttä lisää Redraman suomenkielinen vierailu kertosäkeessä. Niin kauan taustoittaa Brädin elämää henkilökohtaisilla lyriikoilla ja Sami Saaren upealla laulannalla. Biisiltä löytyy faneille yksityiskohtia, joita haastatteluissa tullaan tuskin kuulemaan.

Meininki muuttuu entistä rosoisemmaksi Cheekin kanssa tehdyllä träkillä Vasemmalla kädellä, joka ei luojan kiitos kerro siitä kuinka "muilla räppäreillä ei oo selkärankaa". Kyse on yksinkertaisesti vasenkätisyydestä. Molemmilta hyvät värssyt, mutta Brädin kolmannessa versessä on tainnut ideat loppua kesken sanoitusten palatessa edellisen stygen tunnelmiin. Kato mun käteen onkin sitten jo saatananmoinen bängeri perinteisemmän räpin ystäville. Jännää, että Elastisen lähes latinovaikutteiselta Nuori nero -biisiltä on löydetty leimoihin liittyvä voksusample ja flipattu siitä näinkin synkkä katuträkki.

Kymmenennen biisin kohdalla se koittaa. Levyn kohokohta. Mullistava raita. Kuka eka. Kyseessä on kappale, joka antaa yksinään syyn kirjoittaa tiedotteeseen albumin olevan "aikuisempaan makuun". Rohkeasta vedosta ei oikein tiedä onko se jatkobileiden hullu teemabiisi, suomenkielistä rnb-räppiä vai molempia. Joka tapauksessa kohdeyleisönä on naiset ja Tasikselta kuullaan hänen paras kertosäkeensä koskaan. Elastinen jättää Brädin varjoonsa huikealla featilla. Rähinän CEO tappaa träkin yhtä tehokkaasti kuin Ludacris rapakon takana.

Tämän jälkeen albumin viimeiset neljä kappaletta tuntuvat laimeilta, etenkin kun ne ovat tunnelmaltaan juuri räppilevyn niputtamiseen sopivia. Mainittakoon kuitenkin, että Taistelutoverit on levyn ainoa turha biisi. Vuorottelusta huolimatta koko asetelma on niin tylsä kuin vaan voi olla ja kliseinen kertosäe kruunaa kokonaisuuden. Timo Pieni Huijaus vetää taasen hyvin albumin päättävällä fiilistelyllä Jatkan matkaa.

Hengästyttävän pitkän tarinoinnin jälkeen on aika niputtaa ajatukset yhteen. "Repullinen hiittiä" on tuotettu erinomaisesti. MGI:tä ja miksauksesta sekä masteroinnista vastannutta Iso H:ta ei kehuta turhaan, kun halutaan kuulla laadukasta soundia. Albumin biisijärjestys on suorastaan loistava. Brädi onnistuu debyytillään esittelemään itsensä sooloartistina niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Henkilökohtaisuuden ja menestyksen lisäksi levyltä löytyy tekstejä myös tuoreemmista aiheista. Yksi parhaista kotimaisista mainstream-levyistä hetkeen.

4½ / 5

Facebook: www.facebook.com/bradi03
Kotisivut: www.bradi03.com
Levy-yhtiö: www.rahina.com
Video: Mä tarjoon ft. Illi

TILAA "REPULLINEN HIITTIÄ" THE FUNKIESTISTA