maanantai 28. helmikuuta 2011

Parhaat biisit 2010



Aikomuksenani oli koota jonkinlainen TOP 50 tai peräti TOP 100 -lista viime vuonna julkaistuista biiseistä, jotka löysivät tiensä Tuoreet Platat -blogin sivuille. Savotta kävi yhdelle miehelle hieman liian raskaaksi ja niinpä jätin raatileikit suosiolla sikseen. Ei niinkään se työn määrä, vaan paremmuusjärjestyksen mahdottomuus.

Kymmenien kovien biisien joukosta löysin sentään yhden selvän suosikin. Kemmurun (kuvassa) tarttuva Kobehärkä kolahti harvinaisen lujaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä siihen tahdo kyllästyä vieläkään. Puolen minuutin alkufiilistely tuottaa välittömästi tunteen siitä, että tulossa on jotain helvetin hienoa. Träkki onkin lopulta silkkaa tiedettä Aksimin mahtavaan biittiin verhoiltuna.

Muita biisejä en osaa sijoitella minkäänlaiseen luonnolliseen järjestykseen, joten jatketaan niistä vapaamuotoisesti. Fintelligensin "Mun tie tai maantie" -albumilta löytyisi muutamiakin ehdokkaita listalle. Maha määrää kouluttaa nuorisoa hauskaan tyyliin, Mikä boogie on muutamia turhia rivejä huomioimatta kova bileraita ja yhteistyö Pete Rockin kanssa jäi mieleen yhtenä hienoimmista tapahtumista vuodelta 2010.

Levyn ainoaksi timantiksi muodostuu kuitenkin Runeberginkatu. Voi luoja kuinka hyvä biitti. Sen ansiosta kappale onnistuu herättämään nostalgisia tunteita, mutta samalla siinä on jotain nyrjähtäneen synkkää. Ikään kuin Runeberginkadulle olisi haudattu jotain karmivaa. Elastinen ja Iso H puskevat mallikkaasti. Juuri tällaisia vetoja Fintelligensiltä on kaivattu ja odotettu. Jos ihokarvat ei nouse pystyyn, et omista sellaisia.

Hyvistä biiteistä puheen ollen, miltä kuulostaa Otto Martikaisen tuottama Mä rakastuin lutkaan? Potkii. Suomen parhaimpiin riimittelijöihin lukeutuva Idän Ihme tarttuu aiheeseen, jota on vaikeaa käsitellä uskottavasti näillä leveysasteilla ja hoitaa pisteet siltikin suvereenisti Kalevaan. "Tästä ei sitte kerrota kellekään" -kiekolta listalle kelpaisi myös tyhjentävä Älä kysy miks sekä äärettömän lungi Parempaa väkee.

Huge L kuvailee duunarin arkea täydellisesti Duunijazz-rallattelullaan. Hämyisen samplen ympärille rakennettu tausta on tuhti ja antaa puitteet suorastaan herkälle tulkinnalle. Pohjolan Molli -projektin parissa samalta tekijältä on syntynyt myös jonkinlaista kansallistunnetta hivelevä Seuraus ja leikkisä Edveden-vittuilu, jotka toimivat kokonaisuudesta irroitettuinakin.

Vuoden tiputtavimman tarinabiisin levytti jyväskyläläinen Are. Pyryn tarinassa siirrytään katutappelusta treffeille arvaamattomin seurauksin. Jutun juoni pysyy koko keston ajan hyvin kasassa, riimit on osuvia kuten ko. artistilla aina ja taustalla pauhaava biitti ottaa vaihtuvat tunnelmat huomioon. Bueno.

Opaalin "Hinnalla millä hyvänsä" -levyltä löytyy yllättävän monta hyvää värssyä vierailijoilta. Idän Ihme, Hannibal ja Aksim tekivät ehkä isoimman vaikutuksen. Artisti onnistuu itsekin muutamaan otteeseen ja tästä paras näyte on Ryynityyli. Synkällä raidalla valutaan holtittomasti mielensisäisessä avaruudessa. Ryynihehkutus on sinänsä kuvottavaa, mutta miten voi vihata biisiä jolla syljetään "erota jyvät akanoist / oonks mä sairas jos mä nautin jyvät pakaroist"?

Joku Roti -osastolta parasta osaamista edusti Hannibalin, Stepan, Tykopaatin ja Edorfin huikea Puuratti. Hienosti tuotetulla kipaleella on ainutlaatuinen tunnelmansa, jonka särkee vain muutamat tyylikkäästi toteutetut väliosat ("pumppaan Point Blankii..."). Stepan kotiseutuakin käsittelevä Made in Sodankylä, mielettömän maanläheinen Kaikki hyvin sekä Aren ja Tapani Kansalaisen kanssa duunattu suomibiiteillä riehuminen (Hullut jätkät) ansaitsevat omat mainintansa.

Vuoden hienoimmilta levyiltä, "Se syvenee syksyllä" ja "Blacksuami", voisi iskeä lähes kaikki träkit tiskiin. Puliukoista harmittoman sympaattisia hahmoja veistelevä Spuge on Heikki Kuulan parhaita vetoja ikinä. Olkoonkin, ettei tausta ole omasta takaa. Ruger Hauerin uhmakkaat Dallas ja Pettävä annostus sekä haikeampi Täällä vielä kotiutuvat myös nopeasti pään sisään.

Ruudolfin ja Karri Koiran R. Kelly -tyyppinen tsemppibiisi Leijonakuningas-laulu, Ritarikunnan lämminhenkinen Klassist ja Teflon Brothersin introraita Postikortti Jan Zapasnikille jäivät niin ikään mieleen erinomaisina kappaleina.

Mainitsematta jäi monta hyvää teosta mm. Palefacelta, Super Jannelta, Timi Lexikonilta, Notkealta Rotalta, Junolta, Matinpojalta, Timo Pieni Huijaukselta sekä Nopsajalalta, mutta nyt on pakko siirtyä eteenpäin. Seuraavissa merkinnöissä jatketaan vihdoinkin vuoden 2011 julkaisuilla.

3 kommenttia:

Sonny Blast kirjoitti...

Kuten yleensäkin, niin eri mieltä joutuu olemaan useammastakin kohdasta, mutta kyllä tuolta löytyi paljon sellaisia biisejä, joista täytyy sanoa, että aivan juuri näin. Omasta mielestä Puuratti vie kyllä vuoden ehdottomasti kovimman biisin tittelin nimiinsä. Kobehärän oon joskus kuullu keikalla ja äänentoisto kusi taustan hienouden siellä, joten kiitos biisin tiettäväksi tekemisestä nyt.

minna kirjoitti...

jeejee! hyvin samoilla linjoilla!

tuli tossa mieleen, että vaikkei artistit itse sulle julkaisujaan sendisikään, niin saako muut pistää?

paristakin kovasta uutuudesta olis mielenkiintoista kuulla sun mielipide, jänskää vaan että päätyyköhän ne muuten tänne arvosteltaviks.

Mikko kirjoitti...

Kiitti kommenteista!

Minna: lähtökohtana on, että artistit tai levy-yhtiöt lähettää tuotoksensa suoraan. Jos haluat, voit kuitenkin ottaa yhteyttä maililla (mikko@syvallapelissa.com) ja ilmoitella mistä julkaisuista on kyse. Voi nimittäin olla, että kyseiset levyt odottaa jo arviointijonossa :)