sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Tapani Kansalainen - Eilisen keisari, narri loppuelämän



Tapani Kansalainen - Eilisen keisari, narri loppuelämän
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Huonot tapani
02. Huomenna ft. Laiska Leppone
03. Säätäjä
04. Naisongelmii
05. 33210 ft. Major Tutka
06. Aakkosten alkeet
07. Elämäntapani
08. Horoista
09. Vertigo ft. Tykopaatti
12. Sunnuntairaportti ft. Huutava vääryys

Tampere on muuttunut vuosien saatossa todelliseksi rentturäppäreiden tyyssijaksi. Samaan seurueeseen kuuluu myös Tapani Kansalainen, jonka esikoisalbumi "Eilisen keisari, narri loppuelämän" ilmestyi Joku Roti Recordsin kautta syksyllä 2010. Nimi voi olla joillekin tuttu esimerkiksi Hannibalin & Joku Roti Mafian tai Stepan pitkäsoitoilta, joille mies on tuottanut taustoja. Hän on esiintynyt myös aliaksella John Cityzen ja vaikuttanut vuosituhannen vaihteessa perustetun Ionics-yhtyeen riveissä.

Tapani Kansalainen on hahmo, johon monien hiphopin parissa aikaansa tuhlaavien miesten on helppo samaistua. Jannun arki koostuu jatkuvasta itsepetoksesta, kaljan kittaamisesta sekä pajauttelusta. Kuvottaviin pätkätöihin alennutaan vain pakon edessä eli toisin sanoen silloin, kun mutsilta ei enää kehtaa pyytää ja sinisilmäisiltä spedeiltä ei onnistu varastamaan kahisevaa. Pidempiaikaisia seurustelusuhteita muodostuu aniharvoin ja silloin kun sellaiseen kykeneekin, vaimoketta pakoillaan keikkailemalla.

Nettipornon ja päihteiden avulla vastoinkäymisiään hukuttava artisti muistuttaa siis aihevalinnoiltaan jonkin verran Tykopaattia. Kun vaikutteita itse räppäämiseenkin on otettu siltä suunnalta, albumin avainkysymykseksi hahmottuu nopeasti se, millä tapaa Kansalainen erottuu lafkatoveristaan. Heitä kun yhdistää kaiken lisäksi vieläpä multilahjakkuus Tapsan hallitessa useita instrumentteja, tuottamisen sekä suunsoittamisen kahdella kielellä ja Tykon solkatessa niin ikään sekä englanniksi että suomeksi rumpujensa takaa.

Flown suhteen vaikutteet eivät muodostu ongelmaksi. Kansalainen riimittelee luonnollisella ja rauhallisella tyylillä, jonka oppii jo muutaman kappaleen kuluessa erottamaan Tykopaatin vastaavasta. Tiputtelu kuulostaa läpi albumin uskottavalta ilman, että artistin tarvitsee tehdä suurta numeroa elämäntyylistään. Myös hidastempoiset, ajoittain jopa jazzahtaviksi äityvät taustat sopivat räppeihin saumattomasti. Biitit kuten 33210, Horoista ja Sunnuntairaportti tekevät isoimman vaikutuksen.

Kappaleilla ei kuulla erityisen nokkelia rivejä saati normaalista poikkeavaa tarinankerrontaa. Käytännössä sellaiset isot läpät, joita esimerkiksi Are pudottelee, puuttuvat kokonaan. Maanläheistä sanailua jää silti kuuntelemaan mielellään, koska värssyt pysyvät todella hyvin kasassa ja biisit rullaavat niin vaivattomasti eteenpäin. Ainoa asia mikä levyä kuunnellessa jää vaivaamaan on eläytymisen puute. Kansalaisen flow pysyy biisiltä toiseen samanlaisena, ei väliä kerrotaanko naisista vai yrttisäädöistä.

Kuluneiden aihevalintojen rienaamista träkeistä kaksi kappaletta erottuvat edukseen. 33210 kuvailee huomaamattaan artistin kotinurkkien lisäksi myös Suomen suurkaupungin nopeaa muutosta. Ilmeisesti vuonna 2008 nauhoitetulla biisillä mainittavat Onnela, Ottopoika ja Pub Lordi ovat tätä nykyä jo historiaa Tampereella. Eläkettä venaillessa on puolestaan kuin Bill Murrayn tähdittämä elokuva. Kunniamaininnat myös Aakkosien alkeet ja Horoista -raitojen ideoille sekä Vertigo ja Sunnuntairaportti -viisujen tarttuville kertosäkeille.

"Eilisen keisari, narri loppuelämän" muistuttaa jonkin verran Tykopaatin debyyttialbumia. Koska materiaalia on purkitettu pitkän nauhoitusvälin aikana ja perinteiset aihevalinnat ovat artistille suomen kielellä esitettyinä uusia juttuja, levystä on kuoriutunut epätasainen paketti. Räppärinä Tapsa K onnistuu erottautumaan virkaveljestään tarpeeksi rakentaakseen itselleen tulevaisuuden suomiräpin parissa.

3 / 5


Ei kommentteja: