lauantai 1. tammikuuta 2011

Paleface - Helsinki - Shangri-La



Paleface - Helsinki - Shangri-La
XO Records, 2010

Biisilista
02. Talonomistaja
03. Merkit ft. Fat Beat Sound System
04. Saapuu elokuun yö ft. Hilja Grönfors
05. Syntyny rellestää ft. Timo Lassy
06. Riisto räppääjä ft. Dj Leijonamieli
07. Leijonakypärät ft. Herra Ylppö
08. Karavaani kulkee ft. Terakraft
09. Sammuva soihtu ft. Davo, Wimme Saari & Tapani Rinne
10. Kalpeaakin kalpeempaa (A Whiter Shade of Pale) ft. Janna & Mika Mylläri

Paleface lunasti aikoinaan varauksettoman arvostukseni ponnistettuaan Tampereen yliopistopiireistä Suomen ensimmäiseksi varteenotettavaksi englannin kielellä levyttäväksi rap-artistiksi. Järvenpäässä syntyneen, mutta Hämeenlinnassa varttuneen Daddy Palesin esikoisalbumi "The Pale Ontologist" ajoi tekijänsä ensin median lemmikiksi ja myöhemmin myös yleisön suosioon, myyden niukasti yli 10 000 kopiota.

Joukkoviestimien suurin kiinnostus kuitenkin lopahti jo toiseen pitkäsoittoon mentäessä, kun Palefacesta ei muodostunutkaan heidän toivomaansa vientituotetta yhdessä yössä. Oma mielenkiintoni hiipui niin ikään, sillä erinomaisesta artikuloinnistaan ja sanavarastostaan huolimatta Kalpeanaaman tyyli jäi harmittavan puuduttavaksi virkamiesriimittelyksi.

Tätä nykyä Helsinkiin asettunut artisti räppää englannin sijasta omalla äidinkielellään. Uuden "Helsinki - Shangri-La" -pitkäsoiton ensimmäinen single, Talonomistaja, ei osunut omaan makuuni ja ehdin jo ajatella, lieneekö esityskielen vaihtamisesta ollut ollenkaan hyötyä räppäämisen elävöittämisen suhteen. Erilaisilla kotimaisilla julkaisuilla tehdyt vierailut ovat vastaavasti hilanneet odotuksia korkeammalle.

XO Recordsin kautta ilmestynyt "Helsinki - Shangri-La" osoittautuu lopulta mielenkiintoisemmaksi kokonaisuudeksi kuin Palefacen kaksi edellistä levyä yhteensä. Teoksen terävintä kärkeä edustaa albumin nimikkobiisi, joka saa myös kunnian toimia levyn avausraitana. Helsinki - Shangri-La sisällyttää alle kolmen minuutin kestoonsa hirmuisen läjän huomioita ja piikkejä 2000-luvun Suomen yhteiskunnallisista ongelmista. Toteavasta tyylistä huolimatta tekstissä ylletään parhaimmillaan oivaltavaan suorasukaisuuteen ahtaassa tilassa:

"Kurtze ynnä Puonti sekä Pynnönen ja Piippo / juolahtaakin mieleen Lahti, Hemohes ja hiihto"

Syksyn kohutuinta kappaletta ei ole onnistunut tappamaan edes sen saama mediahuomio. Ansiokkaasti kootut sanoitukset, tukeva rakenne, hieno tulkinta ja vahvalle sanomalle tilaa jättävä yksinkertainen sävellys eivät tarvitse kuin korkeintaan Felix Zengerin lahjakkuutta loppusilauksekseen. Tyylilajina riisuttu "protestilaulu" puhuttelee ja vangitsee suuren yleisön huomion. Samaan olisi tuskin päästy rapin lajihienouksilla, kuten vaikkapa "erinomaisella flowlla".

Lyhyehköstä raidasta on tehty niin tiivis paketti, että samojen aiheiden sivuamista riittää luonnollisesti myös muille kappaleille. Palefacen kynä pääsee jälleen oikeuksiinsa biisillä Merkit: "enemmän karjaa, vähemmän yksilöitä / yksinäisyyttä, silti rakennetaan yksiöitä / kvartaalitalous ajaa yhteiskunnan yksiköitä / suurtyöttömyyttä silti yksinomaan ylitöitä". Fat Beat Sound Systemin tarttuvat rytmit takaavat lisäksi sen, että kappale kuulostaa nimenomaan kotimaiselta tuotannolta vaikkei sävellyksen kohdalla luekaan "trad".

Useampien kuuntelukertojen jälkeen levyn sanoituksissa alkaa olla hivenen liikaa kaavamaisuuden makua. Lisäksi Mertarantaa ihannoivilla sotaveteraanien jälkeläisillä varmaan kovenee näistä Raatteentie-vertauksista, mutta mulle ne tuo vähän vaivaantuneen tunteen. Yhtä lailla Riisto räppääjän väkinäinen angsti kertsiosuudessa ärsyttää, kun alkuperäisen version jylhästä sotilaallisuudesta jäädään niin kovin kauas. Muutoin kappaleen tausta toimiikin loistavasti.

Albumin kovin pettymys on yhdeksäntenä träkkinä raikuva Sammuva soihtu. Joel Attila, Jouni Kari ja Paleface ovat tehneet upeaa työtä sävellyksen kanssa. Wimme Saaren joikaaminen, Tapani Rinteen (myöhemmin kuultava) mieltäylentävä saksofoni ja itse artistin puskeminen nostavat kappaleen tasoa entisestään. Mutta koko biisi on käytännössä pedattu Davolle, joka kiittää kaikista nostatuksista syöksemällä ilmoille mitäänsanomatonta pälpätystä. Versen loputtua jää sellainen fiilis, että äsken kuulemani rivit ei oltu tarkoitettu tälle levylle alkuunkaan ja kolmen minuutin jälkifiilistelyt tuntuvatkin tämän jälkeen lähinnä turhalta venytykseltä.

Omien suosikkien poimiminen on helppoa. Jo aiemmin mainitut Helsinki - Shangri-La sekä Merkit saavat seurakseen biisit Kalpeaakin kalpeempaa ja Saapuu elokuun yö. Näistä jälkimmäinen alkaa ensinnäkin hauskalla vaihdoksella: kun "kesä loppuu...", niin "...saapuu elokuun yö". Hilja Grönforsin kanssa toteutettu kertosäe on upea. Kalpeaakin kalpeempaa on puolestaan komeana tulkintana osuva päätös levylle, sillä tällä tapaa "Helsinki - Shangri-La" loppuu lähes yhtä minimalistisiin tunnelmiin kuin missä se alkoikin, ainoastaan vähemmän vihaisena. Palefacen versiona kappale saa kaiken lisäksi makean country-vivahteen.

Siinä missä varsinkin levyn alkupuolella keskitytään kuvailemaan kotimaamme ongelmakohtia, tuntuvat albumin sävellykset "eksoottisten maailmanmatkailujen" sijaan kuvailevan nyky-Suomessa eläviä kulttuureita. Esimerkiksi Riisto räppääjä - Leijonakypärät - Karavaani kulkee - Sammuva soihtu -putki voisi soundimaailmaltaan edustaa kaltaiselleni maalaisjuntille sen kuuluisan Hämeentien kävelyä päästä päähän. Sävellysten osalta on nostettava vielä erikseen hattua puhallinsoittimien runsaasta käytöstä: mm. Rinne, Timo Lassy ja Mika Mylläri todella osaavat asiansa.

"Helsinki - Shangri-La" tulee jäämään historiaan yhtenä vuoden 2010 merkittävimmistä albumeista. Se ei ainoastaan nosta pinnalle tärkeitä aiheita, tee ajankuvaa ja yritä luoda uutta, vaan kirvoittaa myös tutustumaan suuriin suomalaisiin laulajiin sekä lauluntekijöihin aina Helismaasta Leskiseen. Sillä välin kun albumilla pokataan kultalevyä, Emma-patsasta ja kutsua Linnaan sekä rasitetaan Googlen hakupalvelinta, itse teos jättää epätasaisen kuvan.

4 / 5

Kotisivut: www.paleface.fm
Levy-yhtiö: www.xorecords.com

5 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Hyvä arvostelu!

Iteki oon ihmetellyt tota Davon verseä. En yksinkertasesti ymmärrä, mistä Davo siinä räppää, mikä kuvaa muutenkin tuntemuksiani Davon viime vuosien tuotannosta. Tosin Davo kuulostaa kyllä mun mielestä tossa Sammuvan soihdun versessä hyvältä, jos ei yritäkään kuunnella, mitä hän siinä sanoo.

Osuvasti kuvattu myös osaa Palefacen englanninkielisestä tuotannosta. Se tosiaan kuulostaa virkamiesriimittelyltä. Siihen verrattuna kyllä tämä levy on jotain ihan muuta mielestäni.

Jännää on mun mielestä se, että vaikka avausraita on jonkinlainen moderni protestilaulu, ja samaa linjaa on koko levy, se otettiin kaikissa piireissä ilolla vastaan. Jopa siinä määrin, että Paleface kutsuttiin linnanjuhliin. Kuitenkin Paleface kuvaa ihan oikeita ongelmia ja syyttää niistä oikeita ihmisiä. Miksi kukaan ei ole suuttunut?

Mikko kirjoitti...

Hyvä kysymys! Näyttää tosiaan siltä, että nekin jotka kärkkäistä piikeistä ovat suuttuneet, ilmaisevat tunteensa lähinnä nurisemalla selkien takana.

Anonyymi kirjoitti...

"hirmuisen läjän huomioita ja piikkejä"

Se et osataan poimia ongelmia, ei tee kielineroa. Noi vähätkin ratkaisuun pyrkivät heitot, kuten "enemmän karjaa, vähemmän yksilöitä", ovat niin itsestäänselviä etten minä niitä sulata.

Onhan tämä maamme kärkikastia mutta emmekö voisi vaatia artisteilta vähän enemmän OMAA pohdintaa. Nykyartistit näyttäis tekevän lehtien otsikoista omat laininsa :(

Mikko kirjoitti...

Totta, pelkkä ongelmien poimiminen ei tee kenestäkään kielineroa. Mikä albumin nimikkobiisistä sitten tekee niin ansiokkaan, on Palefacen kyky rakentaa näistä huomioista järkevä ja poikkeuksellisen vetoava biisi.

Jos nykyartistit tekevät lehtien otsikoista laininsa, kymmenisen vuotta sitten niitä lehtiä ei osattu varmaankaan vielä edes lukea. Meininki kehittyy koko ajan ja uusin suomenkielistä räppiä eteenpäin vievä hahmo näyttäisi olevan Paleface. Ja nimenomaan uusin, ei ainoa.

Anonyymi kirjoitti...

Helvetin hyvä arvostelu kaikin puolin. Tätä levyä on arvosteltu musiikkilehdissä verrattaen paljon enemmän kuin muita TP-merkintöjä ja heittämällä asiantuntevin arvostelu kyseisestä julkaisusta.

Levyllä on pari loistavaa stygeä ja lukuisia nokkelia riimipareja, mutta kokonaisuus jätti yllättävän vaisun kuvan ja tämä arvostelu puki omankin fiiliksen hyvin sanoiksi.

Hyvää duunia Mikko!