sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ



Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Pakkolasku kannibaalisaarelle
02. Näkymätön mies
03. Galactuksen luona kahvilla v2.0
04. Kaksintaisteluplaneetta
05. Adom
06. Luodinkestävä Passat
07. Pankkiryöstö
08. Panasonic

Toisinaan postiluukusta tipahtaa hyvinkin persoonallisella visiolla tehtyjä albumeita. Lampaita ja trikoita -kollektiivin ensimmäinen levy toimii tästä hyvänä esimerkkinä. "ZZARDOZ" sisältää kahdeksan omituisesti nimettyä kappaletta, jotka on purkitettu omaan tahtiin 17 kuukauden aikana. Platalla räppää peräti viisi eri tekijää (Late, Reko, Schimanski, Teukka 42 sekä Tommi) ja tuotannosta vastaa Jouni 24H.

Tässä vaiheessa pintaan nousee kaksi tunnetta. Ensimmäisenä tajuntaan hiipii varovainen odotus siitä, josko persoonalliselta vaikuttava julkaisu paljastuisi mullistavan hyväksi levyksi. Sen sijaan vuosien myötä kehittynyt pessimismi varoittaa toivomasta liikoja, toimien usein paljon terveellisempänä lähestymistapana. Kuten tälläkin kertaa. "ZZARDOZ" on nimittäin yksi viime vuoden huonoimmista julkaisuista.

Albumilla riimitellään lähinnä sarjakuvahahmoista, tieteisseikkailuista ja roolipeleistä. Ei siinä mitään, näille aiheille löytyy varmasti oma kuuntelijakuntansa. Ensin pitäisi vaan osata räpätä. Lähes kaikki viisikon jäsenet kuulostavat siltä kuin olisivat siirtyneet ysärin alkuvuosista aikakoneella suoraan suomiräpin kultakauteen. Kankeat tyylit ja väkisin väännetty uhmakkuus tuovat elävästi mieleen Raptorin.

Läpät eivät kuitenkaan naurata edes hyvinkääläisen hassuttelijakolmikon vertaa. Luulisi, että esimerkiksi historiallisten hahmojen kaksintaisteluista saisi aikaan viihdyttävän biisin. Lampaita ja trikoita on venyttänyt aiheesta seitsemän minuuttia kestävän tajunnanvirran voimannäytön, joka lopahtaa jo minuutin jälkeen yhdentekeväksi jorinaksi. Lahtelaisrykelmän "hengellinen johtaja" Jouni 24H viimeistelee onnettoman paketin hengettömillä taustoillaan.

Ainoa positiivinen asia koko projektissa on se vilpitön into, ettei musiikintekoa oteta niin vakavasti. Se ja kappaleiden irrationalisuus jaksavat lämmittää lyhyen hetken ajan. "ZZARDOZ" vaikuttaa vaan valitettavasti siltä, että joukko jätkiä on aloittanut vääntämään räppiä kylmiltään koska se on niin helppoa. Aina ensin pitäisi kehittää jonkinlaista varmuutta ja vasta sitten alkaa miettiä niitä makeita konsepteja, ei toisinpäin.

1 / 5

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ei pysty muuta sanoo ku et sä oot ihan pihalla, mee nussimaan adam lamberttiä

Anonyymi kirjoitti...

en tiedä millä taval toi arvostelu menee mettään? voihan tää olla pienen piirin sisäpiirijuttuna ihan kiva setti,? mutta itseltä menee täysin huti koko plätty.