maanantai 13. kesäkuuta 2011

UUSI SIVUSTO: WWW.TUOREETPLATAT.FI

Blogger on ollut hyvä isäntä, mutta en halua kangistua (liiaksi) kaavoihin. On tullut aika: Tuoreet Platat jatkaa itsenäisenä sivustona osoitteessa www.tuoreetplatat.fi. Tänne ei päivitetä enää mitään. Kiitos kaikille blogia seuranneille ja toivottavasti löydätte tienne myös toisaalle!


tiistai 15. maaliskuuta 2011

Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään



Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään
Karma Musiikki, 2011

Biisilista
01. Intro ft. Manageri
02. Uuden ajan lumisotaa ft. Juno
04. Painakaa pojat mieleen ft. Kajo & Are
05. Systeemi ft. Chyde
06. Kultasia päiviä ft. Haamu
07. Ysikuus ft. Pyhimys & Jonde
08. Muutama sana ft. Solonen, Kivat Pojat (Ben & Staffro) & Ikuboi
09. Älä luovuta ft. Saara Aalto
10. Helpompaa hulluna ft. TK, Tuomo, Elastinen, Timo Pieni Huijaus & Solonen
11. Virtaan ft. Kesken
12. Koko päivän joka päivä ft. Stepa
13. Kolme parii lenkkareita ft. SP
14. Rattaat pyörimään ft. Särre

Recluse Crew -tuottajaryhmän yhdessä Staffron kanssa muodostavat Jake the Break ja Flam saivat vihdoinkin pitkäsoittonsa julkaistuksi. Kaksikon yhteisen tuottajalevyn oli määrä ilmestyä 3rd Rail Musicin kautta jo syksyllä 2009, jolloin teokselta vuodettiin Haamun ja Stepan näytebiisit. Lopulta projekti jouduttiin kuitenkin siirtämään Karma Musiikin alaisuuteen.

"Rattaat pyörimään" kokoaa yli kaksikymmentä vokalistia laulamaan/räppäämään raumalaisten biittinikkareiden tuotoksien päälle. Vierailijoiden taso on todella korkea, sillä mukaan on saatu alan veteraaneja, freestyle-kuninkaita, lahjakkaita nuoria sekä muutamia harvoin levyllä kuultavia tekijöitä. Albumilla pyörii myös löyhä juoni näyttelijä Mikko Koukin esittäessä levy-yhtiön kusipäätä, joka yrittää biisien välillä tyrkyttää sopimusta tuottajakaksikon allekirjoitettavaksi.

Jake the Break on työstänyt valtaosan levyn biiteistä yksinään, Flamin ollessa mukana ainoastaan viiden taustan tuottamisessa. Ensinnä mainittu käyttää sävellystensä tukena kitaristien taitoja sekä koskettimia, joita platalla on soittanut hänen veljensä. Jake tuntuu laskevan paljon kulloisenkin samplen varaan, sillä hänen rumpuviritelmänsä kuulostavat yllättävän kesyiltä läpi kiekon. Suoraviivaisempaa boom bap -soundia väsäävä Flam saa sen sijaan biitteihin enemmän potkua.

Duon tekeleillä ollaan perusasioiden äärellä: tuottajalevyn harmaimmatkin biitit on nimittäin rakennettu vahvojen pohjien päälle. Jake the Break ja Flam eivät yritä hyppiä uusien muotivillitysten perässä saati keksiä pyörää uudelleen. He luottavat laadukkaaseen, perinteitä kunnioittavaan meininkiin. Ylivoimaisesti parhaaksi taustaksi ponnahtaa monien hyvien vaihtoehtojen joukosta Jaken tuottama Kultasia päiviä, jonka kertsiosuuden huikea nostalgiasaksofoni vie yksinkertaisesti jalat alta.

Kappaleittain ajateltuna levystä on kehkeytynyt varsin tasainen. Helpompaa hulluna -possebiisi tekee vaikutuksen neljän äärimmäisen karismaattisen räppärin ja Solosen hyvän kertosäkeen takia. Malminkartanon Tom Jones puskee myös itse kelvollisen värssyn länsimaisesta kulttuurista träkillä Muutama sana. Samalla stygellä kolme eri nimeä räppää kolmeen eri biittiin, joista yhden on tehnyt Staffro. Kivat Pojat -yhtyeen toinen osapuoli Ben ansaitsee maininnan hyökkäävästä, mutta hauskasta esiintymisestään.

Kajo ja Are loistavat tuttuun tyyliinsä Painakaa pojat mieleen -raidalla. "Keitä kunnioitan, keitä en" -tyyppinen trippailu ruotii ämseiden tekemisiä hauskoin sanakääntein. Chyde tiputtaa tietoutta Systeemistä ja Särre yrittää peitota kirjoitusesteitään vapaatyylillä. Kesken esittelee jälleen kerran vaivatonta flowtaan, jonka aion nyt julistaa virallisesti Suomen notkeimmaksi. Saara Aalto yllättää rohkealla äänenkäytöllään kappaleella Älä luovuta ja Stepa iskee nokkelaa riimiä vanhan koulun biittiin.

Jake the Break ja Flam selviävät useamman vuoden urakastaan puhtain paperein. "Rattaat pyörimään" vaikuttaa pitkäkestoiselta levyltä, jonka voi laittaa soimaan ulkona myllertävästä vuodenajasta riippumatta. Levyn ainoiksi napakympeiksi jäävät tosin Haamun Kultasia päiviä sekä SP:n maanläheinen Kolme parii lenkkareita. Managerin hahmo on hauska lisä levylle, mutta myyntipuheet olisivat saaneet olla enemmän sidoksissa biisien aiheisiin.

4 / 5


lauantai 12. maaliskuuta 2011

TKU Passive - Passiivista vastarintaa



TKU Passive - Passiivista vastarintaa
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. T.K.U.
02. Niin hidas
03. Menee
04. Edellä män
05. Saatanan hyvin ft. Saimon & Andy
06. Maitta vapaa
07. Tuhti stygi ft. Haamukirjoittaja Alpo Magnum
08. Et tietää voi ft. Saimon
09. Aikajuoksuaikaa
10. Passiivista vastarintaa ft. Itäpuoli & Prof. Juselius
11. TKU powwa
12. Puolin toisin
13. Laskelmointivirheitä
14. Jäniksen selässä
15. Polkemassa

Sveden Passive -kollektiiviin kuuluvat Joonah ja Neo muuttivat Turkuun. Sillä välin kun kahdeksanhenkisen porukan muut jäsenet viettivät hiljaiseloa, karkulaiset päättivät purkittaa yhteisen mixtapen. Lopputuloksena syntyi "Passiivista vastarintaa" -omakustanne, jonka kaksikko julkaisi nimellä TKU Passive.

Projektista tekee mielenkiintoisen se, että toinen vokalisteista luottaa ulosannissaan reggaen verkkaiseen voimaan ja toinen puolestaan puskee riimejä vihaisen räppimeiningin siivittämänä. Joonah käynnistää useimmiten kappaleet kiireettömällä lauleskelullaan, minkä jälkeen Neo ottaa homman haltuun.

Ensimmäisten viiden raidan aikana käy jo selväksi ettei tämä yhdistelmä toimi. Joonah:n teennäiset lauluosuudet eivät sovi taustoihin saati sitten tavoita kuuntelijan huomiota. Neon rasittava huutoräppi ei tuo biiseihin asennetta eikä kummaltakaan vokalistilta löydy edes karismaa. Valtaosa kertosäkeistäkin tunnutaan nimenomaan huutavan purkkiin (ainakin levyn alkupuolella), vaikka duossa olisi myös oma "laulaja" näille osuuksille.

Molemmat pysyvät kyllä ongelmitta biitissä, mutta muilta osin tekeminen ei yksinkertaisesti vakuuta. Sanoituksista on hyvin vaikeaa tavoittaa sanomaa tai edes päästä tekijöiden kanssa samalle aaltopituudelle. Välillä Saimon käy sylkemässä jotain ruotsiksi, kunnes sekava sanojen tulva alkaa taas soljua ohi korvien. Kai ne jostain lungista fiiliksestä ja musiikin vääntämisestä julistaa. Mene ja tiedä.

Mixtapen biittipuoli koostuu niin lainataustoista kuin kotimaisten tuottajien tekeleistäkin. Päällimmäisenä jää mieleen monet dubstep-väännöt, joita levylle on haalittu varsinkin kanadalaiselta Datsikilta ja maineikkaalta Ruskolta. Samuel K.B. liikkuu samoilla apajilla yllättävän tyylikkäästi. Mukana on kuitenkin myös vivahteita reggaesta sekä jazzahtavasta hiphopista. Kovimman taustan tarjoilee Alamaa raidalla Et tietää voi.

"Passiivista vastarintaa" jättää yhdentekevän vaikutelman TKU Passiven tuotannosta. Tyylit ei uppoa eikä sanoituksista irtoa mitään, mutta sävellykset toimii (makeista lainataustoista puhumattakaan). Levyn nimikkoraita esittelee kaksikon parasta osaamista.

2 / 5

Urbaanilegenda - 21 12



Urbaanilegenda - 21 12
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. Mariana
02. Tao tao
03. Varota varo
04. Juoksupoika
05. Koko olemuksella
06. Valinta
07. Laki on laki
08. Korttitalo
09. Missä minä olet?
10. Intiaanin nimipäivä
11. Pienet asiat tekee meistä isoja
12. Amsterdam Galactica

Urbaanilegenda on pysynyt sitkeästi Jyväskylän tunnetuimpana rap-yhtyeenä, vaikka kolmikko ei ole julkaissut yhtäkään levyä sitten vuoden 2004. He nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen samplaamalla erästä 70-luvun R&B-hittiä klubiträkillään Pelaa dominoo ja julkaisivat kaksi promolevyä, jotka ovat tätä nykyä keräilyharvinaisuuksia.

Ensimmäinen studioalbumi, "Rivien välistä", ilmestyi paikallisen 2 Fly Entertainmentin kautta ja erosi varsinkin sanoituksiltaan aiempien omakustanteiden sisältämästä materiaalista. Trion salaisena aseena toimi kolme erilaista tyyliä, jotka samalla kuitenkin tukivat toisiaan. Urbaanilegendalla oli myös hyvät välit kollegoihin ympäri Suomea ja poikkeuksellisen lahjakas tuottaja omissa riveissään.

Nyt kokoonpano on viettänyt hiljaiseloa yli kuuden vuoden ajan vain iskeäkseen uudelleen. Yhtyeen ulkomailla asuva lenkki Jonne Kuusisto piipahti nimittäin kolmen viikon joululomalla Suomessa ja tänä aikana Urbaanilegenda levytti uutta materiaalia kokonaisen albumillisen verran. Tuloksena syntyi digitaalisena julkaistava teos nimeltä "21 12". Kuusiston, Joniveljen ja Soul Valpion tuoreella hengentuotteella on kestoa noin yhden tunnin verran.

"21 12" esittelee täysin uudestisyntyneen Urbaanilegendan. Mikäli yhtyeen musiikista on ehtinyt aikoinaan vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, se kaikki kannattaa nyt unohtaa. Perinteiset räppibiitit ovat vaihtuneet elektronisen musiikin alatyyleihin ja sanoitukset ovat harpanneet entistä enemmän suuntaan, jossa kuuntelijalle jätetään vastuu tulkitsemisesta. Soul Valpio ei ole enää pelkkä räppäävä konekivääri eikä Jonne Kuusisto hampaat irvessä sanoja tukahduttava Kasanova. Joniveli puolestaan laulaa yhä enemmän.

Kappaleiden teemoista jää mieleen palasia sieltä täältä. Teksteissä käsitellään ainakin saavuttamatonta rakkautta, inhimillisyyden ja yksityisyyden katoamista lakipykälien viidakkoon, varautuneisuutta sekä rytmin voimaa. Pöydälle isketään myös politiikka - ilman sitä paskanjauhantaa. Kaiken kaikkiaan läpät on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että ne eivät ainoastaan näytä sieviltä paperilla vaan myös kuulostavat hyvältä räpättyinä.

Tuotannollisesti kyseessä on Joniveljen kaikkien aikojen onnistunein teos. Pitkätukka on luonut levylle soundimaailman, jota on mahdotonta lokeroida minkään tietyn genren alle. Platan alkupuolella tunnelma on aggressiivinen ja sähköinen, mutta seestyy huomattavasti albumin edetessä. Taustoilla kuuluu elementtejä trip rockin, housen, breakbeatin, downtempon, likaisen electron, acid jazzin, junkan, rapin ja monien muiden tyylisuuntien piiristä.

Levyn tarttuvin biisi Koko olemuksella menee jopa niin pitkälle, että samba vaikuttaa kohtaavan elektronisen musiikin koukerot huumaannuttavalla tavalla. Joniveli hoilaa lähtemättömästi rytmin ulottuvuuksista ja Soul Valpio tiputtaa hauskoja tietoiskuja tanssimisesta. Kuusisto puolestaan loistaa erinomaisella värssyllään isojen kysymysten äärellä pyörivällä Missä minä olet? -raidalla. Mainitsematta ei voi jättää eeppistä Pienet asiat tekee meistä isoja -maailmanparannustakaan, joka pysyy tiiviinä pakettina koko kahdeksan minuutin kestonsa ajan.

Urbaanilegendan paluu on kaikessa yllättävyydessään harvinaisen vakuuttava esitys. Aiempaa teatraalisemmat kappaleet tarjoavat paljon pureskeltavaa ja ajoittan teksti yltää hieman liiankin lennokkaaksi. Erinomainen tuotanto luo levylle omaleimaisen tunnelman, kun taas riimittelijöistä on kypsynyt rohkeita oman visionsa toteuttajia. "21 12" antaa hyvän syyn olla uudesta musiikista innoissaan.

4½ / 5

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Huge L - Puuton lehti



Huge L - Puuton lehti
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. Jäin
02. Don kudon
03. Prodhuger
04. Mania (remix)
05. Pätkätyö (skit)
06. Paperi rahaa
07. Arkinen
08. Maailman vauhis
09. Kolmekymmentä
10. Ihan mit vaan
11. ILS (skit)
12. Letkeempää
13. (skit)
14. Suojatiellä (kelopuu alkp.)
15. Narsissi
16. Pullopostia perheelle
17. Tulen loistos (kelopuu pois.)
18. Sä (remix)
19. Autotune (alkp.)
20. Qhan vittuilin part. 2 (alkp.)
21. Vaatekappale (alkp.)
22. Pukeudun, puhun, nukun ja tapaan sut
23. Egolooginen (alkp.)
24. Mustavalko (kelopuu alkp.)

Huge L julkaisee "Kelopuu"-nimisen pitkäsoiton Monsp Recordsin kautta 1. huhtikuuta 2011. Levyä on odotettu hartaasti, sillä sen julkaisupäivä ilmoitettiin jo viime vuoden maaliskuussa. Teoksen katsotaan olevan jatkumoa arvostetuille "Touché" sekä "Turhaan arkeutunut" -albumeille.

Yli tunnin mittainen "Puuton lehti" -mixtape tarjoaa lisää tuoretta Huge L -materiaalia niille, jotka eivät malta odottaa aprillipäivään asti. 70% kappaleista on täysin ennenkuulemattomia, loput puolestaan alkuperäisiä versioita tai remixejä aiemmin julkaistuista biiseistä. Omakustanteen viimeistelystä on vastannut Dj Leo Luxxxus.

Kotimaiset mixtapet jättävät usein aika kylmiksi, sillä julkaisumuodon kovimman suosion aikaan monet tuntuivat nimeävän teoksensa ko. termillä paremman puutteessa. Näin ollen epämääräisistä kokoelmista ja jopa ihan normaaleista albumeista leivottiin mixtapeja."Puuton lehti" on toista maata. Monipuolisista träkeistä on taitavan dj:n käsissä saatu irti juuri sellainen räppifiilis, jollainen kaikilla kunnon mixtapeilla tulee ollakin.

Varsinkin levyn alkupuoli jyrää. Lyhyiden raitojen aikana muita artisteja kylvetetään oikeutetusti karujen biittien aallokoissa. "Pummien miljonääri" -levyllä alunperin julkaistun Manian uudelleenversiointi käynnistyy puolen minuutin takaisinkelauksilla, jonka jälkeen bassolinja ja rummut ajetaan nätisti biittiin sisään. Arkinen rikkoo räppipullistelun linjan Duunijazz-tyylisellä lungilla toteutuksella.

Huge on aiemmin vaikuttanut yksinomaan säälimättömältä tylyttäjältä, mutta nykyään artisti uskaltaa asettaa myös itsensä alttiiksi vastaiskuille. Kolmekymmentä on jo toinen muistelubiisi, jolla tuodaan omaa elämänkokemusta esille. Isompi yllätys on erästä länsinaapurimme tunnettua jazz-orkesteria samplaava Suojatiellä, jolla heittäydytään herkistelemään. Mielenkiintoista kuulla millainen versio kappaleesta on tehty "Kelopuulle".

Mixtapen loppupuolelle on säästetty kasa erilaisia versioita vanhoista biiseistä. Niiden rykelmä jättää kylmäksi, sillä vain Qhan vittuilin part. 2 -raidan alkuperäisversio kolahtaa ja sekin lähinnä hauskan kontrastinsa takia (leppoisa tausta <-> disautus). Saatekirjeen perusteella moista toteutusta ei välttämättä edes haluttu, mutta remixien julkaiseminen erillisellä platalla tuntuisi rahastukselta.

"Puuton lehti" ei jää pelkäksi pitkäsoittoa edeltäväksi mainosvälipalaksi, sillä sen sisältö ja toteutustyyli riittävät peittoamaan monet Hugen varsinaiset albumitkin. Parhaina vetoina mainittakoon artistin hienoa ääntä korostavat laulut Arkinen ja Suojatiellä. Myös perinteiset räppivedot toimivat yhä, varsinkin kun ne on varustettu Leo Luxxxuksen upeilla raaputuksilla.

4 / 5


maanantai 28. helmikuuta 2011

Parhaat biisit 2010



Aikomuksenani oli koota jonkinlainen TOP 50 tai peräti TOP 100 -lista viime vuonna julkaistuista biiseistä, jotka löysivät tiensä Tuoreet Platat -blogin sivuille. Savotta kävi yhdelle miehelle hieman liian raskaaksi ja niinpä jätin raatileikit suosiolla sikseen. Ei niinkään se työn määrä, vaan paremmuusjärjestyksen mahdottomuus.

Kymmenien kovien biisien joukosta löysin sentään yhden selvän suosikin. Kemmurun (kuvassa) tarttuva Kobehärkä kolahti harvinaisen lujaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä siihen tahdo kyllästyä vieläkään. Puolen minuutin alkufiilistely tuottaa välittömästi tunteen siitä, että tulossa on jotain helvetin hienoa. Träkki onkin lopulta silkkaa tiedettä Aksimin mahtavaan biittiin verhoiltuna.

Muita biisejä en osaa sijoitella minkäänlaiseen luonnolliseen järjestykseen, joten jatketaan niistä vapaamuotoisesti. Fintelligensin "Mun tie tai maantie" -albumilta löytyisi muutamiakin ehdokkaita listalle. Maha määrää kouluttaa nuorisoa hauskaan tyyliin, Mikä boogie on muutamia turhia rivejä huomioimatta kova bileraita ja yhteistyö Pete Rockin kanssa jäi mieleen yhtenä hienoimmista tapahtumista vuodelta 2010.

Levyn ainoaksi timantiksi muodostuu kuitenkin Runeberginkatu. Voi luoja kuinka hyvä biitti. Sen ansiosta kappale onnistuu herättämään nostalgisia tunteita, mutta samalla siinä on jotain nyrjähtäneen synkkää. Ikään kuin Runeberginkadulle olisi haudattu jotain karmivaa. Elastinen ja Iso H puskevat mallikkaasti. Juuri tällaisia vetoja Fintelligensiltä on kaivattu ja odotettu. Jos ihokarvat ei nouse pystyyn, et omista sellaisia.

Hyvistä biiteistä puheen ollen, miltä kuulostaa Otto Martikaisen tuottama Mä rakastuin lutkaan? Potkii. Suomen parhaimpiin riimittelijöihin lukeutuva Idän Ihme tarttuu aiheeseen, jota on vaikeaa käsitellä uskottavasti näillä leveysasteilla ja hoitaa pisteet siltikin suvereenisti Kalevaan. "Tästä ei sitte kerrota kellekään" -kiekolta listalle kelpaisi myös tyhjentävä Älä kysy miks sekä äärettömän lungi Parempaa väkee.

Huge L kuvailee duunarin arkea täydellisesti Duunijazz-rallattelullaan. Hämyisen samplen ympärille rakennettu tausta on tuhti ja antaa puitteet suorastaan herkälle tulkinnalle. Pohjolan Molli -projektin parissa samalta tekijältä on syntynyt myös jonkinlaista kansallistunnetta hivelevä Seuraus ja leikkisä Edveden-vittuilu, jotka toimivat kokonaisuudesta irroitettuinakin.

Vuoden tiputtavimman tarinabiisin levytti jyväskyläläinen Are. Pyryn tarinassa siirrytään katutappelusta treffeille arvaamattomin seurauksin. Jutun juoni pysyy koko keston ajan hyvin kasassa, riimit on osuvia kuten ko. artistilla aina ja taustalla pauhaava biitti ottaa vaihtuvat tunnelmat huomioon. Bueno.

Opaalin "Hinnalla millä hyvänsä" -levyltä löytyy yllättävän monta hyvää värssyä vierailijoilta. Idän Ihme, Hannibal ja Aksim tekivät ehkä isoimman vaikutuksen. Artisti onnistuu itsekin muutamaan otteeseen ja tästä paras näyte on Ryynityyli. Synkällä raidalla valutaan holtittomasti mielensisäisessä avaruudessa. Ryynihehkutus on sinänsä kuvottavaa, mutta miten voi vihata biisiä jolla syljetään "erota jyvät akanoist / oonks mä sairas jos mä nautin jyvät pakaroist"?

Joku Roti -osastolta parasta osaamista edusti Hannibalin, Stepan, Tykopaatin ja Edorfin huikea Puuratti. Hienosti tuotetulla kipaleella on ainutlaatuinen tunnelmansa, jonka särkee vain muutamat tyylikkäästi toteutetut väliosat ("pumppaan Point Blankii..."). Stepan kotiseutuakin käsittelevä Made in Sodankylä, mielettömän maanläheinen Kaikki hyvin sekä Aren ja Tapani Kansalaisen kanssa duunattu suomibiiteillä riehuminen (Hullut jätkät) ansaitsevat omat mainintansa.

Vuoden hienoimmilta levyiltä, "Se syvenee syksyllä" ja "Blacksuami", voisi iskeä lähes kaikki träkit tiskiin. Puliukoista harmittoman sympaattisia hahmoja veistelevä Spuge on Heikki Kuulan parhaita vetoja ikinä. Olkoonkin, ettei tausta ole omasta takaa. Ruger Hauerin uhmakkaat Dallas ja Pettävä annostus sekä haikeampi Täällä vielä kotiutuvat myös nopeasti pään sisään.

Ruudolfin ja Karri Koiran R. Kelly -tyyppinen tsemppibiisi Leijonakuningas-laulu, Ritarikunnan lämminhenkinen Klassist ja Teflon Brothersin introraita Postikortti Jan Zapasnikille jäivät niin ikään mieleen erinomaisina kappaleina.

Mainitsematta jäi monta hyvää teosta mm. Palefacelta, Super Jannelta, Timi Lexikonilta, Notkealta Rotalta, Junolta, Matinpojalta, Timo Pieni Huijaukselta sekä Nopsajalalta, mutta nyt on pakko siirtyä eteenpäin. Seuraavissa merkinnöissä jatketaan vihdoinkin vuoden 2011 julkaisuilla.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

TUOREET PLATAT AWARDS 2010 - PARHAAT ALBUMIT


TUOREET PLATAT 2010

2. Heikki Kuula - Blacksuami (Yellowmic Records)
4. Super Janne - Munkkisaari (Upleftbass Records)

6. Stepa - Made in Sodankylä (Joku Roti Records)
8. Timo Pieni Huijaus - Emävale (Rähinä Records)
9. Brädi - Repullinen hiittiä (Rähinä Records)

11. Rekami - Iskuja vyön alle (Skill Street Entertainment)
13. Freepoint Crew - Three Amigos (Chess Piece Recordings)
14. Juno - V-Tyyli (Monsp Records)
15. Timi Lexikon - Vähät valitan (Karma Musiikki)

16. Ritarikunta - Albumi (Monsp Records)
17. Are - Jaalan elämää (Skill Street Entertainment)
20. Juan Muteniac - Koko Suomi (Northgrind Music)

22. Fintelligens - Mun tie tai maantie (Rähinä Records)
23. Matinpoika - Vasta kohta (Yellowmic Records)
24. Jussi Kuoma - Sielunauha (omakustanne)
25. Sine Ira - KG & LL (Yellowmic Records)

26. Nopsajalka - Kuningas Soundi (Monsp Records)
30. Hannes H. - Ei turhia paineita (Skill Street Entertainment)

35. Pyhimys - Vieras (Monsp Records)

37. Maw - Panda Ride (omakustanne)
38. Gasellit - EP (omakustanne)

41. Roska - Ranteet auki (omakustanne)
42. Teflon Brothers - © (Monsp Records)
44. Juno - J.K. x 2 Tunti terapiaa (Monsp Records)
45. Notkea Rotta - Notkea maa (Monsp Records)

47. Get Wet Tuotanto - Vol. 1 (omakustanne)
49. Teuski - Pakko (omakustanne)
50. Fredi ja Stefu - Himo (omakustanne)

51. Eetu Newman - Holaiinii (omakustanne)
53. Tuma - Jatkoaika (omakustanne)
55. Rimma - Viimeinen vuoteni (omakustanne)

57. Tuma - Ympäri mennään (omakustanne)
60. Pantse - Tuliaismusaa (omakustanne)

61. Olli Peks - Palava sielu (omakustanne)
63. Utopia - Minuutit (omakustanne)


TUOREET PLATAT AWARDS 2010

DRAMAATTINEN JOHDANTO

Nyt on tyhjä olo. Vuosi 2010 muodostui lopulta kotimaisen rytmimusiikin tauottomaksi ilotulitukseksi. Monien muiden musiikkisuuntausten saralla vietettiin hiljaiseloa, mutta meitä hemmoteltiin. Meitä, jotka arvostamme nokkelaa sanaleikittelyä, eläväistä tarinankerrontaa ja voimakasta sanomaa. Meitä, jotka nyökkäämme tuottajien loputtomien oivalluksien tahdissa.

Pienlevy-yhtiöt julkaisivat älyttömän määrän musiikkia. Tapahtumajärjestäjät pitivät huolen siitä, että samanhenkiset musadiggarit pääsivät tapaamaan toisiaan erilaisten festivaalien merkeissä. Moni ikuisuusprojektilta vaikuttanut levy saatiin valmiiksi, useat nuoret tekijät lunastivat harteilleen kasattuja odotuksia ja vielä useampi artisti kehittyi eteenpäin. Tämän kaiken tuloksena ilmestyi sekä arvostelu- että myyntimenestyksiä enemmän kuin koskaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että valtaosa viime vuonna julkaistuista levyistä päätyi myös Tuoreet Platat -blogin arvosteluun. On ollut häkellyttävää seurata kuinka yli 700 ihmistä on osoittanut kiinnostuksensa tällaista Bloggerin alla väännettävää yhden miehen harrastelua kohtaan. Tässä vaiheessa iso kiitos etenkin Eetu Karppaselle ja Timo Pyykölle oma-aloitteisesta jeesistä. Propsit myös artisteille, levy-yhtiöille ja lukijoille toiminnan tukemisesta.

Näin huima vuosi on niputettava jollain tavalla yhteen. Koominen "Tuoreet Platat Awards" antaa tunnustusta julkaisuille, jotka on ilmestyneet ja lähetetty blogin syyniin aikavälillä 1.1.2010 - 31.12.2010. Tsekkaa TOP 5 -kategoriat läpi ja scrollaa sen jälkeen merkinnän loppuun, josta pääset tiirailemaan vielä kattavammat listat albumeista sekä biiseistä.

Mikko Määttänen
Ylläpitäjä

[Jenni Vartiaisen alkuperäinen kuva: Numi Nummelin]


TULOKSET





VUODEN TUOREIN FIITTI
1. Idän Ihme kappaleella Kiukaat (Opaali - Hinnalla millä hyvänsä)
2. DXXXA kappaleella Humehii (Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki)
3. Karri Koira kappaleella Leijonakuningas-laulu (Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas)
4. Edorf kappaleella Sielunruokaa (Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas)
5. Elastinen kappaleella Kuka eka (Brädi - Repullinen hiittiä)


VUODEN TUOREIN KANSITAIDE
3. Heikki Kuula (Heikki Kuula - Blacksuami)
4. Jouni Salonen (Sine Ira - KG & LL)
5. Anselmi Oksman (Juno - J.K. x 2 Tunti terapiaa)



VUODEN TUOREIN LEVY-YHTIÖ



VUODEN TUOREIN MUSIIKKIVIDEO
1. Stepa - Kaikki hyvin (Ohjaus: Miikka Niemi)
2. Notkea Rotta - Syö! Juo! Nai! (Juuso Westerlund)
3. Juno - Pelotteluu (Pablo Films)
4. Brädi - Kato mun käteen (Lauri Aalto)
6. Sine Ira - Lempibii-SI (Joona Mielonen)
7. Super Janne - Kaikki muuttuu (Kride Södergård)
8. Freepoint Crew - FIN (Totte Rautiainen)
10. Gasellit - Silmäpussit (Tuomo Kujala)



VUODEN TUOREIN NETTIJULKAISU



VUODEN TUOREIN OMAKUSTANNE



VUODEN TUOREIN TUOTTAJA



VUODEN KOMMENTOIDUIN ARVIO


lauantai 5. helmikuuta 2011

Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu



Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Ei viikset miestä pahentanu
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. 50 laakia
02. Syypää
03. Nopeeta massia
04. Pahat tytöt ft. Tommi Perkele & Mainio
05. Pistä SE biisi
06. Puhelinlasku ft. Mainio
07. Kolmen työnnön mies ft. Hoivis
08. Taantumamusaa ft. Mainio
09. Jätä Sepolle pohjat
10. Veljesten ja Sepon lauantai
11. Vuosisadan darratarina
12. Kehen sä luotatkaa
13. Porvari veljiä ja köyhiä Seppoja
14. Täällä tapetaan ihmisii
15. Katkeriasäkeitä
16. Väkivaltakunta
17. Paremmist päivist ei oo kuulunu ft. Mainio
18. Pysähdy

Porvari Veljet ja Köyhä Seppo on julkaissut vuodesta 2008 lähtien yhden levyn per vuosi eikä uudelle vuosikymmenelle siirtyminenkään tuottanut tähän poikkeusta. "Ei viikset miestä pahentanu" on 18 kappaleen mixtape, joka ilmestyi lokakuussa ladattavaksi Internetin syövereihin.

Yhtyeen kehitys on ollut lupaavaa. Kolmikon ensimmäinen tekele oli ennakkoluulottomalla asenteella väsätty EP, jota seurasi harkitummin viimeistelty pitkäsoitto "Yhtä suurta teatteria". Uuden mixtapen perusteella kehitys on toistaiseksi pysähtynyt paikoilleen. Kappaleet tukeutuvat samoihin teemoihin kuin aikaisemminkin ja riimittelijöiden heikkoudet korostuvat yhä selvemmin. Olkoonkin, että kyseessä on vain nettijulkaisu.

Henkka S., VeliKalevi ja Seppo ovat edelleen yhtä persoonattomia räppäreitä keskenään. Heidän flownsa laahaavat eteenpäin pirkanmaalaisen itseriittoisuuden säestämänä eikä kukaan tunnu oikein tietävän miksi tai keille he näitä biisejä tekevät. Puolet mixtapesta keskittyy hauskanpitoon ja loput ajasta yritetään käsitellä vakavempia aiheita. Nimenomaan yritetään, sillä träkeistä ei ole kuoriutunut kovinkaan uskottavia. Trion räppäämistä jaksaa kuunnella tasan niin kauan kuin taustalla pauhaava biitti kolahtaa.

Tällä kertaa sävellyksiä on peräti seitsemältä eri tekijältä (kahden lainabiitin lisäksi). Just Berkeles samplaa brittiläistä trip hopia (Pistä SE biisi), Henkka S. tekee 60-luvun kotimaisesta ikivihreästä toimivaa discojytää (Veljesten ja Sepon lauantai), Jon keskittyy pelisoundeihin (Nopeeta massia) ja Inkki loistaa helvetin tarttuvalla kumarruksellaan jenkkilän suuntaan (Kolmen työnnön mies). Mukaan mahtuu myös erinomainen c&s -kertsi (Syypää) sekä - vihdoinkin - Stuntin'-biitin käyttäminen suomiräpissä.

Lienee selvää mikä "Ei viikset miestä pahentanu" -mixtapessa kiehtoo. Aivan oikein: biitit. Vierailijoista Tommi Perkele onnistuu vetämään hauskan versen aiheesta, jota Huge L käsitteli samalla tapaa jo vuonna 2009 ja Mainio kuulostaa köyhän miehen VilleGallelta. Julkaisun eteen on nähty vaivaa ja jätkillä itsellään on varmasti ollut hauskaa studiossa. Paketin kuunteleekin muutamaan kertaan mielellään läpi, jonka jälkeen se poistuu kovalevyltä bittiavaruuteen.

2½ / 5


torstai 3. helmikuuta 2011

Tuma - Ympäri mennään



Tuma - Ympäri mennään EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Ympäri mennään
02. Odottavan aika
03. Psykoosi
04. Nappaa liekki
05. Verestetään muistoi pt. 2 (RIP Nolla)
06. Virran viemää ft. Riikka
07. Minne jalat kantaa?

Tuma on hautaamassa nykyistä artistinimeään mullan alle. Tämän aliaksen viimeiseksi julkaisuksi on jäämässä "Ympäri mennään" -niminen EP, joka julkaistiin vuoden 2010 lopulla veloituksetta Internetissä.

20-vuotias nurmeslainen ei selvästikään hallitse kansitaiteen suunnittelua, mutta sen sijaan hän on kehittynyt artistina pitkin harppauksin eteenpäin. Asenne on edelleen helvetin hyvä ja viimeisten vuosien aikana muodostunut tyylikin kuulostaa lupaavalta. Sanoittajana jannu on selvästi pyrkinyt pois itsestään selvän kerronnan parista. Tämä kaikki tekee Tuman räppäämisestä miellyttävää kuunneltavaa, vaikka jokaisella osa-alueella onkin vielä varaa kehittyä paremmaksi.

Pliisujen pimputusbiittien vihaajana en pysty fiilistelemään "Ympäri mennään" -levyn alkua. Todella ärsyttävän avausbiisin jälkeen seuraa vielä Coldplay-samplella varustettu haikeilu, jolla yritetään puskea teknisesti paremmin kuin mihin kyvyt vielä riittää. Meininki paranee EP:n edetessä, mutta mikään biiseistä ei oikein tunnu pysyvän hyvänä kokonaisuutena. Aina löytyy joku notkahdus - oli se sitten laimea biitti, huono kertosäe tai tekstien vaatimattomuus.

Totisen biisiryppään parhaaksi vedoksi nousee kolmas raita Psykoosi, joka jää mieleen omalaatuisen tunnelmansa takia. On harmi, että EP:n lataamiselle on vaikeaa keksiä yhtäkään hyvää syytä, vaikka sen tekijällä on selvästi potentiaalia päästä parempiin ympyröihin. Suomenkielisen rap-musiikin nykyinen taso jättää värittömät omakustanteet entistä julmemmin jalkoihinsa.

2 / 5

Mikseri.net: www.mikseri.net/njz

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ



Lampaita ja trikoita - ZZARDOZ
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Pakkolasku kannibaalisaarelle
02. Näkymätön mies
03. Galactuksen luona kahvilla v2.0
04. Kaksintaisteluplaneetta
05. Adom
06. Luodinkestävä Passat
07. Pankkiryöstö
08. Panasonic

Toisinaan postiluukusta tipahtaa hyvinkin persoonallisella visiolla tehtyjä albumeita. Lampaita ja trikoita -kollektiivin ensimmäinen levy toimii tästä hyvänä esimerkkinä. "ZZARDOZ" sisältää kahdeksan omituisesti nimettyä kappaletta, jotka on purkitettu omaan tahtiin 17 kuukauden aikana. Platalla räppää peräti viisi eri tekijää (Late, Reko, Schimanski, Teukka 42 sekä Tommi) ja tuotannosta vastaa Jouni 24H.

Tässä vaiheessa pintaan nousee kaksi tunnetta. Ensimmäisenä tajuntaan hiipii varovainen odotus siitä, josko persoonalliselta vaikuttava julkaisu paljastuisi mullistavan hyväksi levyksi. Sen sijaan vuosien myötä kehittynyt pessimismi varoittaa toivomasta liikoja, toimien usein paljon terveellisempänä lähestymistapana. Kuten tälläkin kertaa. "ZZARDOZ" on nimittäin yksi viime vuoden huonoimmista julkaisuista.

Albumilla riimitellään lähinnä sarjakuvahahmoista, tieteisseikkailuista ja roolipeleistä. Ei siinä mitään, näille aiheille löytyy varmasti oma kuuntelijakuntansa. Ensin pitäisi vaan osata räpätä. Lähes kaikki viisikon jäsenet kuulostavat siltä kuin olisivat siirtyneet ysärin alkuvuosista aikakoneella suoraan suomiräpin kultakauteen. Kankeat tyylit ja väkisin väännetty uhmakkuus tuovat elävästi mieleen Raptorin.

Läpät eivät kuitenkaan naurata edes hyvinkääläisen hassuttelijakolmikon vertaa. Luulisi, että esimerkiksi historiallisten hahmojen kaksintaisteluista saisi aikaan viihdyttävän biisin. Lampaita ja trikoita on venyttänyt aiheesta seitsemän minuuttia kestävän tajunnanvirran voimannäytön, joka lopahtaa jo minuutin jälkeen yhdentekeväksi jorinaksi. Lahtelaisrykelmän "hengellinen johtaja" Jouni 24H viimeistelee onnettoman paketin hengettömillä taustoillaan.

Ainoa positiivinen asia koko projektissa on se vilpitön into, ettei musiikintekoa oteta niin vakavasti. Se ja kappaleiden irrationalisuus jaksavat lämmittää lyhyen hetken ajan. "ZZARDOZ" vaikuttaa vaan valitettavasti siltä, että joukko jätkiä on aloittanut vääntämään räppiä kylmiltään koska se on niin helppoa. Aina ensin pitäisi kehittää jonkinlaista varmuutta ja vasta sitten alkaa miettiä niitä makeita konsepteja, ei toisinpäin.

1 / 5

lauantai 29. tammikuuta 2011

Freepoint Crew - Three Amigos



Freepoint Crew - Three Amigos
Chess Piece Recordings, 2010

Biisilista
01. Three Amigos
02. Still Alive
03. Old News
05. Good Year
06. Small Town Kids
07. Continuous Motion
08. 12 Days in Seoul ft. The Quiett
09. Money Making Machine
10. Time to Cook
11. Change for the Better

Porvoossa alkunsa saanut ja sittemmin helsinkiläistynyt Freepoint Crew -kolmikko on pyrkinyt koko 2000-luvun ajan kohti läpimurtoa, jollaista heille ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi suotu. Ensimmäinen omakustanne "Rhytmic & Melodic" ilmestyi jo vuonna 2003 ja seuraava tuotos, heidän oman Chess Piece Recordings -levymerkkinsä kautta julkaistu "Tailor-Made" näki päivänvalon 2008.

Yhtye ei ole kuitenkaan lähtenyt muuttamaan strategiaansa edes kolmannella pitkäsoitollaan. "Three Amigos" koostuu aiempien levyjen tapaan Maz:n englanninkielisestä riimittelystä sekä JMA:n ja Mathiaksen samplepohjaisista biiteistä. Kotimaan markkinoiden miellyttäminen on jätetty Hanna Pakariselle, Palefacelle ja sadoille muille artisteille, jotka ovat vaihtaneet esityskielensä yleisöystävällisempään suomeen.

Mikä tärkeintä, Freepoint Crew ei ole katkeroitunut kotikonnuilleen. Oman musavideonkin saanut FIN käsittelee suomalaisuutta rehellisen ylpeään sävyyn piilottamatta ikäviäkään tilastoja muun maailman korvilta. Maz on ujuttanut muidenkin kappaleiden sanoituksiin runsaasti suomalaisia nimiä (Kekkonen, Seppo Räty, Neste jne.) tuomaan persoonallista sisältöä kansainvälisille vesille.

Levyltä ei löydy mitään isompaa teemaa: suomalaisuuden vastapainoksi vieraillaan Etelä-Korean pääkaupungissa (12 Days in Seoul), opastetaan aloittelevia artisteja tekemään paperia (Money Making Machine) ja seurataan kuinka nuoren unelmille käy iän karttuessa (Small Town Kids). Oman osansa saavat myös ilmiöiden ja trendien turhankin vilkas liikenne (Old News) sekä tunnelmat "Tailor-Made" -levyn julkaisun jälkeen (Good Year).

Maz on räppärinä niitä luottojäbiä, jotka hallitsevat tarvittaessa niin yksityiskohtaisen kuvailun, tarinankerronnan kuin sanaleikittelynkin. Tyyli on sujuva, mutta perinteinen. Mitään poikkeuksellisia kykyjä ei löydy eikä kypsällä asenteella varustettu räppäri sellaisia näytä tarvitsevankaan. JMA ja Mathias ovat puolestaan sorvanneet ikivihreitä taustoja sanailun tueksi. Biittipuolelle ei jää yhtäkään notkahdusta.

"Three Amigos" on luultavasti tasaisin levy, jonka FPC on tähän mennessä julkaissut. Kaikkein onnistuneimmat raidat ovat aiheiltaan yksinkertaisimpia. Kokoonpanoa ja ryhmän musiikintekoa esittelevät Still Alive sekä Continuous Motion lukeutuvat juuri tähän joukkoon, samoin kuin albumin tyylikkäästi päättävä Change for the Better. Hyväntuulinen albumi olisi ehkä kaivannut muutaman rosoisemman träkin painuakseen vielä paremmin takaraivoon.

4 / 5

Oho!
Albumista on ilmestynyt sekä ilmaiseksi ladattava nettijulkaisu että rajoitettu CD-painos. Nettiniilot jäävät hienon kansitaiteen lisäksi paitsi Korean arvostetuimpiin räppäreihin lukeutuvan The Quiett:n versestä.


torstai 27. tammikuuta 2011

Taskumatti & Rokuli K - Käpälämäkeen



Taskumatti & Rokuli K - Käpälämäkeen
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Raato
02. Käki
03. Leijonaharjaa
04. Robin Hood
05. Hirvikärpäsiä
06. Jänishousu ft. 6mäki
07. Käpälämäkeen
08. Käpälämäki

Musta Perjantai oli tamperelainen yhtye, joka julkaisi joulukuussa 2007 suodatinpussiin sullotun levyn ja lopetti toimintansa seuraavana vuonna. Viisikon jäsenistä Kauhukoira vieraili myöhemmin Tykopaatin pitkäsoitolla, P-a-täri esiintyi Hannibalin & Joku Roti Mafian debyytillä aliaksella Manhattan Dynamiitti ja Suomen virallinen talkbox-mestari 6mäki jatkoi eri artistien tuottamista aktiivisesti. Nyt myös loput kaksi jäsentä, Taskumatti ja Rokuli K (ent. Kukkonen) puskevat julkaisurintamalle yhteisellä EP:llään.

Marraskuussa ilmestynyt "Käpälämäkeen" sisältää jonkin verran kokeellisempaa rytmimusiikkia kuin kotimaiset räppilevyt keskimäärin. Mietoja grime-vivahteita ja suhinaa. Rokuli K on tuottanut kaikki biitit, kun taas Taskumatti vastaa persoonallisella tyylillään räpeistä. Riimipolitiikka kulkee yhtä karuilla linjoilla kuin levyn äänimaisemakin: päätöntä elämää pyöritellään sekä kaupungin sykkeessä että sen ulkopuolella.

Taskumatin ulosantia voisi kuvailla arvaamattomaksi. Flow on parhaimmillaan äärimmäisen nopea ja kuulostaa hyvältä, mutta jo saman värssyn aikana räpit saattaa sotkeutua epäselväksi sanailuksi ohi biitin. Kaikesta päätellen Taskumatti arvostaa räppäämisessä enemmän tunnelmaa kuin jotain teknisesti puhdasta urheilusuoritusta. Hänen äänensä erottuu selkeästi massasta ja samoin tekee myös miehen hengitystekniikka. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tällaisesta asiasta, mutta Taskumatti ottaa happea ärsyttävän usein kuin olisi hukkumaisillaan.

Kappaleisiin on keskityttävä toden teolla, jos sanomista haluaa saada jotain irti. Lyriikat eivät ole sitä kuuluisaa rakettitiedettä, mutta holtittoman kerrontatyylin mukaan on vaan vaikeaa hypätä. Lopulta kolme biisiä siirtyy kokonaan skipattavien listalle: Raato, Leijonanharjaa sekä Käpälämäki. Vastaavasti muita positiivisemmassa valossa mieleen jäävät Käki ja 6mäen upeilla talkbox-osuuksilla kuorrutettu Jänishousu.

Henkilökohtaisesti en saanut ihan täyttä selkoa siitä, onko "Käpälämäkeen" lopulta lintu vai kala. Lupaavalta kuulostanut julkaisu ei kuitenkaan kolahtanut läheskään niin lujaa kuin olisin toivonut. Kokonaisuus jää valjuksi.

2½ / 5


sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Roska - Ranteet auki



Roska - Ranteet auki
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Kylil ft. Heimo AK
03. Perustuu tositapahtumiin
04. Oikee suunta ft. H&H
05. Paheksuvat katseet
06. Kiikarit part. 3
07. Ei järkee
08. Lataamo ft. Heimo AK, Haamu, Helppo J, Isimasa & LempiJoe
09. Ranteet auki
10. Ittensä surma ft. Pahennus-Kus & J. Kriisi
11. Maailmanloppu

Roska on Mertenmiehen sekä Riku Riettaan muodostama yhtye, jonka tukikohtana toimii Euroopan tämänhetkinen kulttuuripääkaupunki Turku. Heidät esiteltiin Get Wet Tuotannon elokuussa 2010 julkaisemalla kokoelmalla. Nyt parivaljakolta on ilmestynyt "Ranteet auki" -niminen pitkäsoitto.

Kuten albumin kansikuvasta ja tittelistä voi jo päätellä, materiaali ei ole järin positiivista. Tai kuten herrat itse asian ilmaisevat: "me ei olla sit mikään vitun Super Janne". Tällä levyllä elämää ei tunneta tarkoituksenmukaisena, vaan mielessä pyörii ennemminkin itsetuhoiset ajatukset sekä maailmanloppu. Onneksi raskaita aiheita keventää kappaleilla viljeltävä musta turkulaishuumori.

Kaksikko riimittelee toisistaan poikkeavilla tyyleillä, joten tunnistamisen kanssa ei tule ongelmia. Mertenmiehen erottaa etenkin hillittömistä raivonpuuskista. Aina kun kömpelöllä flowlla räppäävän ämseen läpät alkavat mennä ohi biitin, hän yrittää päästä takaisin rytmiin vetämällä seuraavat riimit hampaita kiristellen. Mertenmiehen eräänlaiseksi tavaramerkiksi voisi laskea myös täysin puskista tulevat, turun murteella syljetyt tiputtavat lainit kuten:

"turha on elää, turha on kuolla / turha on vanhojen naisten VITTUJA nuolla"

Täysin omaleimainen tyyli on ehdoton vahvuus, vaikka se ei aina kuulostaisikaan kovin sulavalta. Riku Rietas räppää sen sijaan jo hieman vakuuttavammalla flowlla. Hän on tehnyt myös kaikki levyllä kuultavat taustat ja on sillä saralla selvä lahjakkuus. Hieman hapuilevat, mutta hyvillä sampleilla varustetut eteläbiitit tuovat jollain tavalla mieleen Huge L:n varhaisen tuotannon. Ei siksi että soundimaailmat kohtaisivat, vaan juuri persoonallisuuden vuoksi.

"Ranteet auki" sisältää monia ihan mielenkiintoisia vetoja. Kuumottava kyttäyssaaga Kiikarit on edennyt jo kolmanteen osaansa ja Lataamo vie seitsemän turkulaista räppäriä (mm. Haamu & LempiJoe) psykiatriseen sairaalaan. Roskan biisit erottuvat kaiken lisäksi kohtuullisen helposti perinteisestä suomiräpistä meininkinsä takia. Samalla on kuitenkin vaikeaa löytää syitä, miksi juuri tämän levyn poimisi hyllystä uudelleen soittoon. Pelkästään yksittäiset repeilyt ja tuoreet taustat eivät auta muita teoksia vastaan.

Roska on kehittynyt kaveripiirin hassutteluista varteenotettavaksi yhtyeeksi, jolla on kuitenkin vielä paljon matkaa parhaisiin teoksiinsa. Onneksi kehityskäyrä näyttää suuntautuvan ylöspäin.

2½ / 5

lauantai 22. tammikuuta 2011

Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään



Idän Ihme - Tästä ei sitte kerrota kellekkään
Kaita Polku Productions, 2010

Biisilista
01. Mitalit kaulassa
02. Seksiä, valheita ja ääninauhaa ft. Soppa
03. Näkyykse päällepäin
04. Älä jäädy
05. Mä rakastuin lutkaan
06. Jotain mihin tarttua ft. Juju & Opaali
07. Lossilla vastaan ft. Hannibal
08. Soita Kalevaan (remix) ft. Otto Martikainen, SP, Spesialisti, Leijonamieli & Henrika
10. Oikotietä
11. Parempaa väkee
12. Piilokamerassa
13. Mä lähen tänää ft. Tykopaatti

Idän Ihmettä on vaikeaa lähteä esittelemään mainitsematta hänen osallisuuttaan Seren Chillaa meiä kanssa -kesähittiin. Tamperelaisen rikosrekisteristä löytyy myös mm. laittoman viihdyttävät vierailut Opaalin molemmilla albumeilla sekä keräilyharvinaisuudeksi muodostunut "Liian kuumaa käsitellä" -yhteislevy Tupla-S:n kanssa. Kaiken lisäksi sadattuhannet suomalaiset ovat huomaamattaan tutustuneet hänen materiaaliinsa Cheekin Liekeissä -singlen myötä.

"Tästä ei sitte kerrota kellekkään" -soolodebyytillä ei enää vierailla muiden mailla. Kaita Polku Productionsin julkaisemalla kiekolla on tekijänsä tavoin kaksi puolta: "välillä härski, välillä nöyrä". Ensimmäiset seitsemän kappaletta koostuvat pääosin naisista (ja naisille) esitetystä tilityksestä, jonka jälkeen siirrytään Kalevaan tarinoimaan ihmisten kaksinaamaisuudesta. Arkipäiväistä jauhantaa sävyttää multiriimien täyttämä tyyli, josta on vuosien saatossa muodostunut Tupla-I:n tavaramerkki.

Kokonaisuudesta kasattu ennakkosampleri antoi odottaa välitöntä viiden tähden klassikkoa. Idän Ihmeen taitavaa riimittelyä kuunteleekin mielellään, mutta aivan ruusuisten ennakko-odotusten korkeudelle ei ylletä. Herkullisista konsepteista (eeppinen possebiisi Kalevasta, Soderberghin ohjaustyöhön viittaava kakkosraita, oonko mä Piilokamerassa jne.) huolimatta useista kappaleista jää uupumaan tasaisuus tai jokin viimeinen silaus. Ajoittain tuntuu siltä, että multiriimittely rajoittaa Kinoksen kerrontaa ja sisältö jää puuttumaan.

Omat ongelmansa löytyy myös vierailijoista, jotka pilaavat kolme potentiaalista raitaa huonoilla esityksillään. Albumin kymmenestä varsinaisesta vierailijasta olisi saanut jättää (diplomaattisesti ilmaistuna) ainakin puolet pois. Onneksi tuotanto on sentään ollut osaavissa käsissä. Jazzy-O, Kilari Audio, Otto Martikainen ja Tiedemies vankistavat tämän lätyn jälkeen asemiaan TOP 10 suosikkituottajieni joukossa.

Teoksen kohokohdiksi jää täydellisesti rakennettu Mä rakastuin lutkaan ja kaiken maailman jadakissien "why?" -asetelmat toisin päin kääntävä Älä kysy miks. Sokeriksi pohjalle ujutettu bonusraita toimii sekin vuosien tehosoitosta huolimatta.

4 / 5

Kotisivut: www.idanihme.fi

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tilanneraportti 2011



Morjesta pöytään!

Tammikuun alun hurja postaustahti johtui pitkälti siitä, että olin tuolloin työttömänä. SPOILER: Nyt en enää ole, vaan takana on kaksi päivää erittäin mieluisassa työympäristössä. Tehtävä tuo mukanaan omat haasteensa ja siksi blogin päivitystahti tulee (jälleen) hidastumaan merkittävästi.

Olen lupaillut blogille uusittuja nettisivuja jo pitkään. SPOILER: Näyttää siltä, ettei hommasta tule yhtään mitään.

Jotkut ovat lähettäneet mailia elokuussa järjestettävää Blockfestiä koskien. SPOILER: En ole enää mukana järjestelyissä.

Tuoreet Platat Awardsin oli määrä sijoittua helmikuun tienoille. SPOILER: Lupaus tulee pitämään. Viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa rankataan vuoden plätyt järjestykseen. Uskallan myös luvata, ettei ns. gaala jää enää ensi vuonna pelkäksi nettikehujen jakamiseksi.

Terveisiä sieltä kuuluisasta oravanpyörästä toivotteleepi,

"YHTEISKUNNAN JÄSENEKSI HYVÄKSYTTY ON/OFF-MIES"

lauantai 15. tammikuuta 2011

Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä



Ruger Hauer - Se syvenee syksyllä
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Pelle Époque
02. Sig Sauerkraute
03. Dallas
04. Pettävä annostus
05. Jokaiselle jotakin
06. Täällä
07. Huomioita kävelystä veden päällä
08. Täällä vielä
09. Vampyyri
10. Marraskuu
11. Riippusilta

Wikipedian mukaan Suomessa tehdään eniten itsemurhia toukokuisin. Sen sijaan masennuslääkkeiden perään huudellaan jo aikaisin syksyllä, suurimman kysynnän osuessa lopulta marraskuille. Tämän huomasivat myös Ruger Hauer -yhtyeen jäsenet Paperi T, Pyhimys ja Tommishock, jotka suuntasivat kahden vuoden ajaksi labraan taistelemaan kaamosta vastaan. Lopputuloksena syntyi lääke nimeltä "Se syvenee syksyllä".

Monsp Recordsin kautta julkaistulla pitkäsoitolla käsitellään erityisen paljon kuolemaa. Levy käynnistyy kolkolla avausbiisillä, jolla "kauniista ajasta" on saatu yhtä kirjainta muuttamalla "paskaa aikaa". Myöhemmin ammutaan se viimeinen laukaus, mittaillaan määreitä huolimattomasti ja noustaan veden alta juuri ennen kuin happi ehtii loppua. Hyvästit jätetään hirsipuussa kiikkuen, galaksien välille riippusiltaa rakentaen.

Vaikuttaako synkältä? Ei hätää. Niin erikoiselta kuin se ehkä tuntuukin, "Se syvenee syksyllä" nimenomaan kohottaa mielialaa. Korkealentoista lyriikkaa tiputtavan Pyhimyksen, syvissä vesissä useiden omakohtaisien kokemuksiensa kanssa uivan Tommishockin ja yhden värssyn muita vähemmän räppäävän, mutta sitäkin nälkäisemmän Paprun käsissä viestikapula siirtyy riimittelijältä toiselle ilman vaihtovirheitä tai omalta radalta poikkeamista.

Asetelmaa täydentää Huge L, jonka tuotanto vaikuttaa kehittyneen jälleen isolla harppauksella eteenpäin. Lahjakkaiden tekijöiden aivoituksista syntyy nurinkurisia, mutta äärimmäisen hienoja hetkiä: kolme siviilipalveluksen suorittanutta miestä räppäämässä aseista asiaan kuuluvin efektein (Sig Sauerkraute), Papru disauttamassa vastenmielisiä poliitikkoja euforisen ujelluksen soidessa taustalla (Vampyyri) ynnä muuta vastaavaa.

Parasta on, ettei kukaan Ruger Hauerin kolmikosta jää albumilla varjoon. Jokaisen versen jälkeen voisi huudattaa sumutorvia häpeilemättä ja anella pikakelausta takaisin alkuun. Ilahduttavin yllätys on Paperi T, jota on kuultu kolmikosta vähiten ennen tätä projektia. Hänen tasonsa pysyy läpi teoksen korkealla ja itse asiassa Porvoon kasvatti suorittaa myös platan ainoan murhan, sylkemällä selkeästi parhaan värssyn Jokaiselle jotakin -biisillä. Muilla kappaleilla kolmikko pysyy hyvin pitkälti tasoissa.

Tämän takia onkin ironista, että juuri Pettävä annostus (jolla Paperi T ei siis varsinaisesti räppää) muodostuu ehdottomaksi suosikikseni tältä levyltä. Pyhimyksen flow on huikea ja Tommishock pääsee niin ikään oikeuksiinsa Hugen upean biitin päällä. Kädet nousee voiton merkiksi ilmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun filttereiden läpi matkaavan jumitusfunkin taustalta erottuu vaimea pitchattujen kasaritomtomien ääni. Kaiken lisäksi Paprun kertosäkeessä s-kirjaimet ovat kuin nyrkiniskuja 60-luvun Batmaneista!

Ruger Hauer -triolla on hämmästyttävä kyky paketoida painavat sanomat kauniisiin kääreisiin. "Se syvenee syksyllä" viihdyttää ja niin halutessaan myös koettelee kuuntelijaa. Jotain albumin tasosta kertonee se, että yhdestätoista kappaleesta peräti seitsemän kisaa papereissani vuoden parhaan biisin tittelistä (Sig Sauerkraute, Dallas, Pettävä annostus, Huomioita kävelystä veden päällä, Täällä vielä, Vampyyri, Marraskuu) eikä loputkaan raidat petä.

Slaughterhouse on tästä lähtien "jenkkien Ruger Hauer".

5 / 5

Levy-yhtiö: www.monsp.com

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Timo Pieni Huijaus - Emävale



Timo Pieni Huijaus - Emävale
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Vermo
03. Ilotalo (Nti. Heyhei)
04. Onnenpotkut ft. Gbrl
06. Mun hattu
07. Maksoin ft. Joniveli
08. Pennist
09. Robin of Velkala
10. Niin isol ku mahtuu
11. Varjoon jää
12. Kahdeksas veljes
13. Tuulimylly
14. Vedä se yli ft. Koala Kläk
15. Kuningas ft. Elastinen
16. Ruusutarha ft. Illi

Rähinä Recordsin ottopoika Timo Pieni Huijaus saattoi pitkäaikaisen projektinsa vihdoinkin päätökseen. Elastisen kanssa tehdyn mixtapen, Pyhimyksen kera levytetyn albumin ja kymmenien (muiden artistien levyillä suoritettujen) vierailujen jälkeen oma debyyttisoolo on nyt ulkona. "Emävale" paisui lopulta 16 kappaleen mittaiseksi.

Satunnaisten kuuntelijoiden keskuudessa Joniveli ja Timo Pieni Huijaus on totuttu erottamaan omaksi lokerokseen Rähinän artistikatraasta. Tämä johtunee erityisesti siitä, että kaksikko riimittelee huomattavasti nöyremmällä tyylillä kuin lafkan muut nimet. TPH:n matalaääninen tiputus on katkonaista ja teksteissä vaikuttaa aina olevan oma mystinen sävynsä. Ikään kuin mies olisi vaarassa eksyä sivuraiteille, mutta pysyisi kuitenkin koko ajan kiinni aiheessa.

Timon esikoislevyllä ei kuulla kuin neljää vierailevaa räppäriä, joten vastuu biisien pysymisestä kasassa jää valtaosin tekijälle itselleen. Viimeistään tämän albumin myötä käy selväksi, ettei TPH ole pelkkä yksittäisten säkeistöjen ihme vaan pystyy kirjoittamaan ehjiä kolmen värssyn kappaleita. Hänen valtikseen muodostuu kokemus, jonka pohjalta on syntynyt hienoja tekstejä mm. matkailusta (Mun hattu), vaikuttamisesta maalaamisen avulla (Niin isol ku mahtuu) sekä elämän tärkeistä valinnoista (Katusoittaja).

Kappaleilla esiintyy runsaasti viittauksia erityisesti kotimaisten artistien tuotantoihin, lähtien aina Olavi Virrasta Jenni Vartiaiseen asti. Sanoituksista löytyy myös sisäpiirin läppiä, joita kuuntelijan on mahdotonta tajuta ("He-Man meni Mr. Finland -kisaan ja voitti") ilman artistin selvennöksiä. Koska KAIKKI läpät syljetään tismalleen samalla äänenpainolla, monia oivaltavia rivejä huomaa vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen tai kansilehtistä selaamalla. Kaikki tämä nostaa sanoitusten arvoa, vaikkei kyseessä olekaan mitään vaikeasti sisäistettävää rakettitiedettä.

Sujuvien tekstien lisäksi levylle on eksynyt myös muutamia sairaita biittejä. Mainittakoon näin kärkeen vaikkapa Elastisen huikea boogietamppaus Vedä se yli tai saman tekijän raaka boom bap -flipautus Tee mitä pitää. TK saa rouheista rummuista ja osuvasta samplesta aikaan Ilotalon, kun taas teoksen parhaasta taustasta vastaa Ola raidalla Robin of Velkala. Biiseille on napattu myös ilahduttavan paljon voksusampleja Rähinän vanhoilta julkaisuilta (mm. Kapasiteettiyksikön suurimmilta bängereiltä Kiitos ja Mä pysyn liikkeessä).

Rähinää käsitellään paljon sanoituksissakin, sillä TPH haluaa tehdä selväksi viihtyvänsä erinomaisesti ko. kollektiivin parissa. Kahdeksas veljes -edustusbiisi saattaa mennä monien kohdalla yli hilseen, mutta sen toisessa versessä paljastetaan mielenkiintoisia yksityiskohtia artistin historiasta. Paljon aikaa käytetään myös rahan käsittelyyn. Onpa levylle ujutettu Uniikin levyllä aloitetun ja Asan platalla jatketun "trilogian" viimeinenkin osa, Tuulimylly.

Katutaiteilija T. Snellman on onnistunut työstämään viihdyttävän esikoislevyn, jonka kruunaa Koala Kläkin vierailu. Tasaisesta kokonaisuudesta on vaikeaa löytää heikkouksia.

4½ / 5

Levy-yhtiö: www.rahina.com

maanantai 10. tammikuuta 2011

Sammonlahden Lance - Unettomat matkat



Sammonlahden Lance - Unettomat matkat
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Hyvää päivää
02. Saa tarpeeks
04. Tätä luontoo
05. Rantakylän shamaani (skit)
06. Palasiks
07. 4 isoo silmää 20 jalkaa
08. Puitten takaa ft. Slaidi
09. Kotona
10. Hyvää yötä

Sammonlahden Lance (ent. Balance) julkaisi viime vuoden alussa "Tykki-Öljy-Massi-Pölly" -nimisen EP:n, joka päätyi myös tämän sivuston syyniin. Nyt 21-vuotiaalta artistilta ilmestyi jo ensimmäinen kokopitkä. "Unettomat matkat" on alusta loppuun tekijänsä voimannäyttö, sillä omakustanteen biitit, kansitaide, masterointi, miksaus, promo, riimit, räpit ja äänitys ovat olleet artistin itsensä vastuulla.

Tällainen yritteliäisyys on aina kunnioitettavaa, mutta samalla myös riskialtista. Oman vision toteuttaminen käy raskaaksi yksinään ja siihen ryhdyttäessä artistin tulee olla lahjakas, jotta kokonaisuudesta ei tule liian yksipuolista. Sammonlahden Lance olisi tarvinnut levylleen vähintään ulkopuolisen laadunvalvojan ja mielellään myös vierailevia biittinikkareita.

"Unettomat matkat" yrittää ilmeisesti olla jonkinlainen tarina omia rutiinejaan karkaavasta hahmosta, joka lähtee reissuun pitämään hauskaa ja flippaa metsän siimeksessä päihteistä/sienistä. Albumin loppupuoli kuluukin vainoharhaisissa meiningeissä. Pelkoa ja inhoa Lappeenrannassa. Tarinamuotoiseen levyyn viittaa ainakin kappalejärjestys sekä etenkin intron ja outron tittelit.

Löyhä juoni, jos sellaista ylipäätään on, ei tällä kertaa pelasta teoksen puutteita. Sammonlahden Lancen sanoitustyyli on sekava ja räppääminen raskasta. Jannu kun ei satu omistamaan kaikkein miellyttävintä ääntä eikä riimittelyssä ole mitään vetoavaa. SL ei saavuta missään vaiheessa levyä sellaista asemaa, että häntä jaksaisi kuunnella tarkkaavaisesti pitkiä ajanjaksoja. Yksinkertaisista biiteistä löytyy oma vetovoimansa, mutta lopulta ne kuulostavat liikaa samankaltaisilta renkutuksilta.

Tällä kertaa Sammonlahden Lance jää siis kauas potentiaalistaan. Esikoislevystä on muodostunut sotkuinen kasa lankaa, jonka päätä ei näy missään eikä langan katkaiseminenkaan tunnu auttavan. Platta on tätä nykyä ladattavissa myös ilmaiseksi netistä, joten oman käsityksensä voi muodostaa klikkaamalla merkinnän lopusta löytyvää linkkiä.

2 / 5

Oho!
Vaikka levy ei kolahtanutkaan, Sammonlahden Lancen promokanavat on kunnossa. Harva omakustanneartisti hyödyntää yhtä hienosti Internetin eri kolkkia. Silmäilkääpä vaikka seuraavia linkkejä.