perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!



Jouluaaton pöhinät on täällä suunnalla jo niin kovassa vauhdissa, että pakenen hetkeksi blogin ääreen hengähtämään. Aikeenani oli tulla postaamaan kuva Mikael Forssellin legendaarisesta 50 Cent -arviosta, mutta tarkemmin ajateltuna se olisi tässä yhteydessä silkkaa typeryyttä. Jouluna annetaan anteeksi.

Toivottavasti allekirjoittanutkin saa anteeksi sen, että moni tänä vuonna julkaistuista levyistä odottaa yhä arviotaan yksiöni hyllyllä. Juhlapyhien jälkeen kirjoitettavaa riittää ainakin Palefacen, Liljan Loiston, Timo Pieni Huijauksen, Idän Ihmeen, Ruger Hauerin, Freepoint Crewn ja lukuisien muiden artistien teoksista. Lopulta helmikuun tienoilla seuraa vuoden 2010 annin niputtava, perinteinen (krhm), Tuoreet Platat Awards.

Toivotan kaikille bataattipitoista joulua ja suomiräpintäyteistä uutta vuotta! Olkaa kiltisti, niin pukki saattaa yllättää teidät tuoreilla platoilla. Kuvassa ostoskärryjä työntelevä Lordi ei liity mitenkään mihinkään.

M

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Fredi ja Stefu - Himo



Fredi ja Stefu - Himo
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä
03. Kielletty hedelmä
04. Timantit on ikuisii
05. Puhelimet hälyttää
06. Himo
07. Koputa puuta
08. Rahat tiskiin
09. Helsinki
10. Painajaisii

Fredi ja Stefu kunnostautuivat viime kesänä voittamalla Mestarisoundin järjestämän demoskaban, jonka pääpalkintona toimi lavan jakaminen mm. Devin the Duden kanssa Turku Soundcheck -festivaaleilla. Samoihin aikoihin helsinkiläisduolta ilmestyi myös "Himo"-niminen omakustanne.

Mistään keltanokista ei ole kuitenkaan kyse, sillä Fredi ja Stefu ovat tehneet musiikkia niin yhdessä kuin erikseenkin jo kymmenen vuoden ajan. Kokemus tulee kaksikon materiaalissa parhaiten esille itsevarman asenteen muodossa. Levy alkaa korostetun energisellä Introlla ja päättyy yhtä kunniakkaasti kappaleeseen Painajaisii. Jätkien tyylit eivät ole kovinkaan poikkeuksellisia, mutta riimittely on puhdasta ja hyvät lauluäänet takaavat useita messeviä kertosäkeitä.

Siinä missä ns. tekninen puoli on hallussa, Fredi ja Stefu kompastuvat monien muiden artistien tavoin kiveen nimeltä omaperäisyys. Saatekirjeessä kerrotaan* kuinka "kokoonpanon musiikki ei ole sidottu vain yhden tyylin hiphopiin, vaan omakustanne tarjoaa monipuolisen paketin undergroundista popahtavampaan materiaaliin ja kaikkeen siltä väliltä, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin". Levy on kyllä monipuolinen, mutta niin on Cheekin albumitkin. "Himo" muistuttaa juuri niitä.

Naiset, raha, kotiseutu... Tuttua kamaa. Luottamusta puhelimien ja velkojen kautta käsittelevä Puhelimet hälyttää on niin ikään tehty juuri samalla idealla (mutta huomattavasti paremmin) Cheekin synkällä raidalla Pelkkää puhetta. Sen sijaan Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä kuulostaa nimensä puolesta juuri sellaiselta biisiltä, jolla saatettaisiin kuulla piilovittuilua noin väsyneistä aiheista räppääviä kohtaan. Ei kuulla. Tälläkään kertaa kaikkien miellyttäminen ei tuota onnistunutta lopputulosta.

"Himo" on helposti lähestyttävä platta, mutta juuri tylsät aiheet vievät parhaan terän pirtsakasta meiningistä. Kiusauksia enemmänkin luonnollisina asioina kuin syntisinä laittomuuksina käsittelevä Kielletty hedelmä, yhden teeman ympärille rakennettu nimikkobiisi Himo ja menevä Koputa puuta edustavat omakustanteen selkeää parhaimmistoa.

* Saatekirjeen tekstiä muutettu hieman loogisemmaksi, sisältö sama.

2½ / 5


perjantai 3. joulukuuta 2010

Olli Peks - Palava sielu



Olli Peks - Palava sielu
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Peli käyntiin
02. Palava sielu
03. Polttaa ft. Essi Kujala
04. Suut
05. Värejä ft. Eero Mäkelä
06. Välisoitto ft. Ruu
07. Täysii ft. Korkki
08. Paluu tulevaisuuteen
09. Ikkunan takana
10. Kadotettuja rakkauksia ft. Eero Mäkelä
11. Viimeinen tanssi ft. Korkki
12. Kaupunki nukkuu ft. Korkki
13. Viimeinen mahdollisuus

Länsirannikon edustaminen jatkuu, sillä Naantalissa vaikuttava Olli Peks julkaisi Get Wet Tuotannon tavoin levyllisen räppiä viime elokuussa. "Palava sielu" -omakustanteella noudatellaan tosin hyvin erilaista tyylisuuntausta Riku Riettaaseen ja kumppaneihin nähden. Gangsta rapin sijaan nyt riimitellään genrerajoja rikkovien eurosoundien päälle.

Tällainen tyylisuuntaus yhdistetään hyvin helposti Adam Tenstan nimeen. Tässä tapauksessa ko. lokerointi ei ole vääryys, sillä vaikutteita on ilmiselvästi otettu nimenomaan Ruotsin suunnalta. Electrobiittien päälle vaaditaan ehdottomasti itsevarma ja teknisesti vakuuttava mc, mitä Olli Peks yrittää toki parhaansa mukaan ollakin. Tuloksena on vain hieman liian vaikeaa flowta tavoitteleva räppäri, jonka artikulointi jää kiireen takia vastustamattomasti keskinkertaiseksi puuroksi.

Aihevalinnat ovat niitä perinteisiä räppikeloja: paskanjauhantaa selän takana, rakkautta, likkojen pokaamista, oman tyylin esittelyä ja kuvailua unohtamatta yökyöpelin elämää, josta pusketaan nykyään aika monilla albumeilla. Idearikkaampaa osastoa edustaa elämän väriloistoa käsittelevä ja jonkin tunnetun suomi-iskelmän melodiaa mukaileva Värejä. Se on, vähemmän yllättäen, "Palava sielu" -levyn paras kappale. Omaperäisyys ja tarttuvuus tehoaa aina.

13 raitaa sisältävän lätyn pahimmaksi heikkoudeksi ei kuitenkaan muodostu keskinkertainen ulosanti saati sitten persoonallisuuden puute. Eniten hiertää se kuinka ulkomaisissa tuotannoissa harmittomilta kuulostavia ratkaisuja yritetään kääntää suomen kielelle. Jo pelkästään osa kappaleiden nimistä kertoo oleellisen: Peli käyntiin, Polttaa, Täysii... Tulee mieleen 2000-luvun alku ja omakustanteet, joita on vaikeaa kuunnella nykyään ilman myötähäpeää.

Pakko on narista myös kertosäkeistä, joista osa on aika järkyttävää kamaa. Vierailevat laulajat Eero Mäkelä ja Korkki saattavat kuulostaa paremmilta vaikkapa rock-biiseillä, mutta näihin biitteihin nuo kärsiviltä kuulostavat toteutukset eivät sovi sitten yhtään. Tulee ihan oikeasti mieleen Get Wet Tuotannon läpällä tehdyt taustavoihkinnat. Lisäksi jotkin voksuchoppailut ja samplet kuulostavat äärimmäisen epäolennaisilta, varsinkin Suut-biisin epäonnistunut ns. They Wanna Know -episodi.

Odotan mielenkiinnolla lisää materiaalia Olli Peksiltä, sillä ihan ideoiden tasolla biiseissä on jonkin verran potentiaalia ja flow hioutuu varmasti ajan myötä oikeaan kuosiin. "Palava sielu" -levyllä ainoita hurrauksen aiheita antaa lähinnä tuottaja Ruu, jonka taustat ovat kelvollista euroräppijytkettä omalla pienellä mausteella.

2 / 5