sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Get Wet Tuotanto - Vol. 1



Get Wet Tuotanto - Vol. 1
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Jookkeri - Silvotut tissit (intro)
02. Riku Rietas - Playa
03. Roska - Kellokortti
04. Roska & Retku - Kiikarit part. 2
05. Roska - Lähiöhuudit
06. Riku Rietas - Kaljaa saatana!
07. Mertenmies - Sillo enne
08. Riku Rietas & Pahennus-Kus - Saatanan vuosi 2009
09. Herra Kurki - Kurkipotku (skit)
10. Riku Rietas, Retku, Pahennus-Kus & Tempsi - Demoneit ja roinaa
11. Roska, Haamu & J. Kriisi - Glubi
12. Roska & Heimo AK - Tävek
13. Riku Rietas - Yä
14. Riku Rietas - Puu
15. Heimo AK - MPSSS
16. Outro

Siinä missä vuosi 2010 on hiillostanut useat nimekkäät suomiräppärit julkaisemaan uutta musiikkia ja tarjonnut tilaisuuden monen ikuisuusprojektin valmistumiselle, murroksen aika on luonut myös ilahduttavan paljon tuoretta verta kentälle. Get Wet Tuotanto sopii hyväksi esimerkiksi tästä. Riku Rietas -nimisen artistin johtama turkulaiskollektiivi julkaisi elokuussa tuhdin kokoelman, jonka myötä länsirannikko näyttäytyy meille muille suomalaisille hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin.

Levyn avausraidat antavat hyvää osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Kaarinalainen elävä legenda, Jookkeri, korkkaa julkaisun käyntiin sekavalla riimittelyllä silvotuista tisseistä. Tätä seuraa platan pääarkkitehdin sooloträkki Playa, joka kertoo (kirjaimellisesti) pelimiehen arjesta. Mainioilla vinkunoilla säestetty biisi on lopun juonenkäänteineen ehdottomasti kokoelman kärkitasoa.

Levyllä nojataan pääosin perinteisiin aihevalintoihin kuten kosteat illanvietot, mielenterveys, kotikulmat sekä menneet ajat. Persoonallisempina teemoina käsitellään yksinäisyyttä (Puu) ja raastavaa kyttäämistä (Kiikarit pt. 2). Harvasta ideasta saadaan mitään poikkeuksellista irti, mutta ainakaan 16 raidan joukossa ei ole päällekäin meneviä konsepteja. Näin pitkällä levyllä tällainen saavutus on jo hatunnoston arvoinen.

Mikissä vierailee monenlaista tekijää. Suurimman huomion varastaa luonnollisesti Mertenmiehen ja Riku Riettaan muodostama Roska, jota edustetaan lähes kaikilla biiseillä joko yhdessä tai vain toisen jäsenen panoksella. Kaksikolla on sana hallussa eikä Raimolta peritty rytmitajukaan kuulosta hullummalta asenteen ollessa kohdillaan. Toisaalta levyltä löytyy pienissä rooleissa myös sen tason tekijöitä (Pahennus-Kus), että Haamu ja J. Kriisi kuulostavat heidän jälkeensä suorastaan ylivertaisilta suomiräppäreiltä.

Materiaalia on väsätty pilke silmäkulmassa, mikä kuuluu valmiista tuotoksesta niin hyvässä kuin pahassakin. Meininki pysyy läpi levyn hyvänä ja rosoinen riimittely irroittaa muutamat kunnon naurutkin hauskoilla iskuilla. Toisaalta yksi biisien tärkeimmistä elementeistä, kertosäe, on onnistuttu kurauttamaan melkeinpä kaikkien kappaleiden kohdalla. Välillä vika on aneemisessa vokalistissa, välillä biitissä. Muutamassa tapauksessa tarkoituksellisessa perseilyssä (Glubi).

Aiemmin mainitun Playan lisäksi kokoelman kohokohtiin voidaan lukea myös Demoneit ja roinaa. Rietas ja Retku onnistuvat asettumaan ahdistavien hallujen vietäviksi juuri oikealla tavalla, toisin kuin Pahennus-Kus ja Tempsi jotka tuhlaavat hyvän biitin tyhjänpäiväisyyksiin. Heimo AK tyylittelee osuvasti syrjäytymisestä sekä mielenterveydellisistä ongelmista träkillä MPSSS ja oluelle tehty suoranainen g-balladi Kaljaa saatana! ylittää niin ikään kokoelman keskitason.

Kaiken kaikkiaan Get Wet Tuotannon "Vol. 1" on tarkastamisen arvoinen omakustanne, jos gangsta-henkinen soundi uppoaa ja mikäli hauskat tarinat ovat enemmän mieleesi kuin täydellisesti ajoitettu flow. Koko pläjäyksen tuottanut Riku Rietas on sen tason lupaus, että häneltä jään odottamaan mielenkiinnolla jopa soololevyä.

2½ / 5

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hannes H. - Ei turhia paineita



Hannes H. - Ei turhia paineita
Skill Street Entertainment, 2010

Biisilista
01. Alkusoitto
02. Ei turhia paineita
03. Mä vihaan mun pomoo
04. Kevät ft. Jussi Kuoma & Are
05. Tsekkaa sun mikkis ft. Rekku & Jani Laguuni
06. Leuka rintaan
07. Tuntenut satoja, rakastanut muutamii ft. W. Kempton
08. Mikä on kun ei taidot riitä ft. Eino Antiwäkki
09. PMP ft. W. Kempton
10. Kesä Californian ft. Rakki
11. Kahen vaiheil ft. W. Kempton
12. Mun sydän sykkii
13. Onks tää sitä elämää (remix)
14. Rukoile mulle

Hannes H:n debyyttialbumi "Ei turhia paineita" päätyi pienlevy-yhtiö Skill Street Entertainmentin neljänneksi viralliseksi julkaisuksi. Lukijoille taustoitettakoon, että olen saanut etuoikeuden seurata lahtelaisräppärin kehitystä viimeisten viiden vuoden ajan. Tämän seurauksena kovalevyltäni löytyy läjäpäin hänen tekemiään instruja, sessareita, lyhytaikaisia projekteja sekä kunnollisia biisejä. Tiedän siis potentiaalin.

Hannes Hauskan suurimpana ongelmana on aiemmin ollut se, ettei mies ole jaksanut hioa kappaleitaan valmiiseen kuosiin. Raidat on jätetty keskeneräisiksi ja sen jälkeen julkaistu nettilevitykseen huvin vuoksi. Debyyttilevyä varten tämä ongelma on saatu ilahduttavasti aisoihin. Hanneksen artikulointi sekä flow ovat parantuneet niin paljon, että materiaali kuulostaa huomattavasti hallitummalta kuin ennen. Hänen äänensä on ollut aina vahva ja tyyli riittävän omalaatuinen, mutta nyt koko tekeminen on muodostunut jotenkin varmemmaksi.

Henkilökohtaisen kehityksen lisäksi myös oikeiden yhteistyökumppanien valinta on ollut tärkeässä roolissa "Ei turhia paineita" -levyllä. Hannes saa kiittää avusta etenkin W. Kemptonia, sillä kyseinen herrasmies on tuottanut valtaosan albumista ja tekee kolme vakuuttavaa vierailua myös mikissä. Kempton osoittautuu molemmissa rooleissa yllättävän kovaksi tekijäksi: biitit mukailevat 2000-luvun parasta mainstream-jenkkiräppiä, ääni ja tyyli ovat puolestaan kylmäkiskoisen röyhkeitä.

Itse kokonaisuus on yksi tasaisimmista kotimaisista räppilevyistä, joita olen tähän ikään mennessä kuullut. Hannes H seikkailee pitkäsoitoilla hyvin pitkälti egotrippailujen ja itseironisten aiheiden välillä. Erillisiksi teemoiksi nousevat lähinnä Jussi Kuoman ja Aren sävyttämä Kevät sekä klassinen "viesti hiphopille" -asetelma Mun sydän sykkii -träkin muodossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, ettei Hannes räppää yhdelläkään kappaleella yli kahta verseä.

Biiseiltä löytyy oivaltavia yksittäisiä laineja, mutta valtaosaksi läpät ovat sellaista yleismaailmallista peruspuskemista. Tulevaisuudessa Hannes H:n toivoisikin ehkä panostavan selkeämpiin konsepteihin ja vahvempiin näkökulmiin, jotta kappaleiden sanoituksellinen anti ei jäisi tylsäksi. Samaten Tsekkaa sun mikkis -tyylistä asennetta olisi mukavaa kuunnella enemmänkin. Nyt jää sellainen fiilis, ettei Hannes H ole osannut päättää onko hän levyllään sympaattinen kovan onnen kundi vaiko hyvään itseluottamukseensa nojaava räppäri.

Ehkä joistakin päällekkäisistä aihevalinnoista huolimatta "Ei turhia paineita" -levyllä ei ole ainuttakaan heikkoa biisiä eikä biittiä. Kyseessä on huoletonta perusräppiä. Ei enempää eikä vähempää.

3½ / 5

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

lauantai 20. marraskuuta 2010

2010 lähenee loppuaan



Hyvä artisti tai levy-yhtiön edustaja:

Muistathan, että Tuoreet Platat Awards tulee taas. Eeppisessä blogipostauksessa listataan tänä vuonna julkaistut teokset järjestykseen ja arvostetaan eri kategorioiden parhaita levyjä kunniamaininnoin. Edellisen merkinnän löydät tämän linkin takaa.

Kaikki arvosteltavaksi lähetetyt kiekot pääsevät automaattisesti listauksiin mukaan, kunhan ne saapuvat perille 31.12.2010 mennessä.


Hyvä lukija:

Tuoreet Platat -sivuston itsenäistyminen viivästyy. Teknisten seikkojen ja ulkoasun uudistaminen on nimittäin aloitettu alusta uusien tekijöiden kanssa. Tehtävään on pestattu henkilöt, jotka tuskin jättävät ketään kylmäksi. Tiedotan aikataulusta ja prosessista lisää myöhemmin.


Mukavaa levyvuoden loppua kaikille!

torstai 18. marraskuuta 2010

Nopsajalka - Kuningas Soundi



Nopsajalka - Kuningas Soundi
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Kelei pitelee ft. Paha-Nuutti
02. Tervetuloo paratiisiin ft. Stig Dogg
04. Hiki pintaan ft. Posteljoona
05. Puu kaatuu
06. Stereot ft. Juno
07. Superperjantai ft. Dj Svengali
08. Mun minimi ft. Paleface
09. Teet mitä teet ft. Juno & Super Janne
10. Matkamies ft. Leijonamieli, Stepa & Are

Monsp Records teki aikoinaan yllättävän siirron kiinnittämällä Nopsajalan artistikaartiinsa. Muutamissa huippusuosituissa reggae-kokoonpanoissa vaikuttamisen lisäksi hänet tunnetaan ulosanniltaan genrensä ehdottomasti taitavimpana tekijänä. Nyt helsinkiläiseltä on ilmestynyt jo kolmas soololevy nimeltään "Kuningas Soundi".

Albumin idea on hieno. Nopsajalka ja hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa Dj Svengali nimittäin pyörittävät kesäisin Kuningassoundi-nimistä klubia Helsingin Vanhassakaupungissa. Kiekon kaikki kappaleet on nauhoitettu perjantaisin kesäklubin esiintyjien kanssa ennen heidän keikkojaan. Näin ollen vierailijoita kuullaankin kaikilla muilla biiseillä paitsi träkillä Puu kaatuu.

Klubia hehkutetaan luonnollisesti paljon, onhan se toiminut yhtenä tärkeimmistä inspiraatioista näille raidoille. Perinteisen reggaen tyyliin asiaa riittää myös lemmenleikeistä ja naisista. Kappaleesta toiseen toistuvaksi teemaksi nousee ehkä kuitenkin stressittömyys. Biisit kuten Kelei pitelee sekä Paineet tippuu ovat kaikessa huolettomuudessaan mitä parhainta mainosta Kuningassoundille, sillä rytmit ja sanoitukset ilmentävät automaattisesti myös keikkailtojen hyvää tunnelmaa.

Nopsajalka on levyllä parhaimmillaan silloin, kun hän pääsee käyttämään voimakasta ääntään estoitta hyväkseen. Jo mainittujen esimerkkien lisäksi Hiki pintaan, Puu kaatuu ja Mun minimi tuovat tätä taitoa paremmin esille. Sen sijaan vähänkin aneemisemmat taustat tai vierailijat eivät oikein istu levylle. Tervetuloo paratiisiin sekä Teet mitä teet edustavat juuri tätä osastoa.

Vaikka levylle ei ymmärrettävästi ole yritettykään kirjoittaa mitään syvällisempiä sanomia, Nopsajalan ainoa heikkous taitaa löytyä tekstien parista. Mies ymmärtää biittien, koukkujen ja laulamisen päälle, mutta jää läpillään turhan useasti vierailijoiden varjoon. Matkamies tullaan muistamaan erityisesti Leijonamielen ja Stepan kovatasoisista värssyistä, Asa ja Paleface tyylittelevät yllättävän hienosti, Juno taasen käsittelee musiikkia sekä stereoita osuvammin. Jopa Svengalin ilahduttavasta featista tuntuu jäävän enemmän mieleen kuin Nopsan verseistä.

Yli puolet biiseistä on kuitenkin sen verran tarttuvia, että "Kuningas Soundi" ajaa asiansa ensi kesää odotellessa.

3½ / 5

Levy-yhtiö: www.monsp.com

perjantai 12. marraskuuta 2010

Pelikaani - Aina ei voi sataa



Pelikaani - Aina ei voi sataa EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Aina ei voi sataa
02. Vapaa ku taivaan lintu ft. Lossi Turunen
03. Siipirikko
04. Alkoholi ft. Henry Who?

"Aina ei voi sataa", toteaa Pelikaani uudella neljän biisin EP:llään ja lienee väittämässään aivan oikeassa. 26-vuotias artisti kuuluu espoolaiseen kokoonpanoon nimeltä Kaksi Ääntä, jonka toinen jäsen on lähes yhtä persoonallisen taiteilijanimen valinnut Atomi. Viime aikoina Pelikaania on voinut nähdä myös Lossi Turunen & Juoksut -yhtyeen tuplaajana.

Elokuussa julkaistulle omakustanteelle on valittu juuri sellaisia haikeita biittejä, joihin ei voi räpätä millään muulla tyylillä kuin vuolaasti tilittämällä. Riimiteltävää riittääkin juuri vakavista aiheista kuten alkoholin haitat ja vastoinkäymisten voittaminen. Samalla tunnetaan kaipuuta entistä tyttöystävää sekä vapautta kohtaan. Tällaisista aiheista on vaikeaa kirjoittaa mielenkiintoista lyriikkaa yhtä säkeistöä enempää ellei kynäniekkana hääri jonkinlainen lahjakkuus.

Pelikaanin kohdalla ei valitettavasti arvioida poikkeuksellisen kyvykästä kirjoittajaa. Näkökulmat ovat samanlaisia kuin sadoilla muilla kotimaisilla riimittelijöillä: vapauteen pyritään yllätyksettömästi sieltä surullisenkuuluisasta "oravanpyörästä", mistä jauhetaan joka kolmannella räppilevyllä. Yhtä tylsiä kaavoja noudattelevat myös sanavalinnat, minkä kuuntelija huomaa viimeistään Siipirikko-biisin kohdalla. Naisen hymyä kun verrataan aurinkoon ja ulkonäkö on niin kaunis, ettei sitä voi edes kuvailla sanoin.

Tällä levyllä suurin ongelma taitaa olla siinä, että musiikkia tehdään enemmän omalle itselleen kuin meille muille. Kaavamaiset ilmaisut ja harmaa saarnaaminen eivät välitä artistin tunteita satunnaisen kuuntelijan päänuppiin. Pelikaanin hyvä ääni ja selkeä artikulointi menevät hukkaan, kun tarinat ovat niin ilmiselviä. Kannattaako naisesta lopulta tehdä träkkiä, jos hänen kauneuttaan ei pysty edes kuvailemaan? Etenkin kun Ideaali ja Jay Who? käyttivät samaa Salosen tekemää taustaa jo viime vuonna julkaistulla yhteislevyllään.

"Aina ei voi sataa" EP:n paras asia on Atomin hieno sävellys kappaleella Vapaa ku taivaan lintu. Henry Who?:n eli Dena Henan kanssa väsätty Alkoholi sisältää puolestaan eniten yritystä. Muutoin kyseessä on tasapaksu levy, joka jää auttamatta julkaisuvuotensa muun annin jalkoihin.

2 / 5