maanantai 20. syyskuuta 2010

Super Janne - Munkkisaari



Super Janne - Munkkisaari

Upleftbass Records, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Soulmään
03. Mikä duuni
04. Stadi on snadi
05. Onni on ft. Sanna Vakkilainen
06. Et mua kiinni saa
07. Missä, miten & milloin ft. Minzi Da Vinci
08. Kaikki muuttuu
09. DHNN
10. Rahamies
11. Divine Plan (skit)
12. Yhessä aina
13. Jääräpäät ft. Sanna Vakkilainen
14. Kaikille teille
15. Outro

Helsinkiläinen Super Janne esitteli itsensä kotimaisen rytmimusiikin diggareille vuonna 2006, jolloin häntä kuultiin Kemmurun sekä Nopsajalan kehutuilla pitkäsoitoilla. Samoihin aikoihin ilmestyivät myös Jannen ensimmäiset omat julkaisut: "Hyvät munkit vol. 1" ja "Henkselit"-vinyyli. Sittemmin multilahjakkuuden nimen on voinut bongata keikkajulisteista, muiden artistien levyiltä tai vaikkapa YleX:n kesäkumibiisin (2008) tekijätiedoista.

Hänen virallinen debyyttialbuminsa on sen sijaan antanut odottaa itseään jo vuosia. Julkaisua jouduttiin lykkäämään lukuisia kertoja mm. valitettavien teknisten ongelmien takia. Super Janne ei kuitenkaan tehnyt davoja, vaan sai esikoisensa lopulta purkitettua. Upleftbass Recordsin kautta kesäkuussa ilmestynyt "Munkkisaari" on valtaosin tekijän itsensä säveltämä, sanoittama, sovittama, äänittämä, miksaama, masteroima ja tuottama kokonaisuus. Poikkeuksen tekevät vain lähipiiristä poimittujen vierailijoiden osuudet.

Olen kuunnellut levyn nyt yksitoista kertaa läpi ja mielipiteeni siitä on yhä sama kuin ensimmäisen pyöräytyksen jälkeen: iiiihan vitun jepa! Tyylitajuisesti räppiä ja soulia yhdistelevä "Munkkisaari" solmii sukulaisgenrejen kohtaamisesta kauniin suomenkielisen liiton. Jos Super Jannella on ollut paineita pitkäsoiton valmistumisen takia, näillä kappaleilla väkinäisestä puristamisesta ei ole tietoakaan. Musiikki on niin rentouttavaa, että niistä yhdestätoista kuuntelukerrasta peräti kymmenen soitin vain unohtaakseni arkiset murheeni - en niinkään tähtitieteellisen syväanalyysin takia.

Levyn sanoitukset perustuvat positiivisen elämänasenteen pohjalle, jonka mukaan kukaan ei tee asioita puolestasi, mutta kaikkeen ei silti tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. Kannustavien tsemppibiisien lisäksi albumilta löytyy kappaleita rakkaudesta, Helsingistä ja artistista itsestään. Perinteisten aiheiden joukosta erottuu aika selkeästi yksi biisi pelkällä konseptillaan. Jännittävän saluunapianon säestämä DHNN ei kerro tarinaa naisen näköisestä Dustin Hoffmanista, vaan...

Valtaosa kappaleista on varustettu pehmeillä kertosäkeillä, jotka jäävät loppupäivän ajaksi päähäsi soimaan. Upeilla samplevalinnoilla kuorrutetut monipuoliset taustat sekä raitojen vaihteleva rakenne takaavat sen, että kestoltaan kuuttakin minuuttia hipovat biisit pysyvät suvereenisti kasassa. Ajattoman lätyn ehdottomiin kohokohtiin kuuluukin Super Jannen ja Niina Koposen leikkisällä "kissa & hiiri" -vuoropuhelulla varustettu Et mua kiinni saa, jonka kesto on tarkalleen ottaen 5 minuuttia sekä 57 sekuntia.

Rakkaudesta ja sen vaalimisesta pienien vastoinkäymistenkin edessä kertova Yhessä aina on toinen esimerkki Jannen suuruudesta artistina. Kappaleen sanoituksista löytyy (muun levyn tyyliin) sopiva annos itseironiaa ja lapsenmielisyyttä, mutta biisistä kehkeytyy viimeistään tunnelatautuneen kertosäkeen myötä uskottavan eeppinen lemmenlurittelu. Biisin kruunaavien kosketinosuuksien lisäksi pidän mielettömästi träkin sanomasta (pysyvä suhde), mikä sotii viime vuosikymmenten yleistä trendiä vastaan.

Kohokohtina on mainittava myös Stadi on snadi, joka sisältää todella hyvin käytetyn "supafly"(?)-voksusamplen sekä legendaarista 70-luvun klassikkoa samplaava Kaikki muuttuu. Sielukkaaseen linjaan tuovat sopivaa syvyyttä arvostettavilla rummuilla etenevä Mikä duuni ja old school -kasarimeininkiä kunnioittava Rahamies, jotka tuovat esille Super Jannen räpimpää puolta. Jääräpäät on levyn ainoa biisi, joka ei onnistu sytyttämään allekirjoittanutta. Vika on kappaleelle valitussa tyylisuuntauksessa, sillä "vanhan ajan jamittelu" kuulostaa siltä kuin Viidakkokirjasta olisi tehty paska musikaali.

"Munkkisaari" on yksi hienon levyvuoden kirkkaimmista helmistä, jota tullaan tulevaisuudessa nimittämään tyylilajinsa mullistavaksi klassikoksi. Räppiä ja soulia ei olla koskaan yhdistelty näin uskottavaan muotoon suomen kielellä. Super Janne kuvailee omaa tyyliään erinomaisen osuvasti levyn avausraidalla Soulmään: "tyyli freesi vaikkei uus / niinku Pete Rock ja CL Smooth, alan olla old school".

5 / 5

Oho!
"Munkkisaari" päätyi arvosteluun epätavallista reittiä, kun Timi Lexikon toimitti Jannen antaman ylimääräisen promon meikälle. Iso kiitos ja kaikki kunnia siis Sawoon!

Oho! #2
Levyn kiitoslista on yksi pisimpiä, joita olen elämäni aikana nähnyt.

Facebook: www.facebook.com/pages/Super-Janne/6156037445?ref=ts
Kotisivut: www.superjanne.fi
MySpace: www.myspace.com/superjanne
Twitter: www.twitter.com/Supermonni
Video: Kaikki muuttuu

TILAA "MUNKKISAARI" THE FUNKIESTISTA

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jussi Kuoma - Sielunauha



Jussi Kuoma - Sielunauha
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Vahatarinat
02. Niinku eläkkeel
03. John Belushi ft. JV
04. Eiksoo (rentoo rentoo) ft. Kalevi
05. Huomenissa Kuoma ei vastaa
06. Yhteys (välisoitto)
07. Camellia sinensis
08. Ikkunapaikka
09. Pienenä apuna ft. Haamu

Tuoreet Platat on saanut kerrankin tahtonsa läpi! Viime vuonna "Dry Asphalt... Now Walk" -albumin julkaissut Minorfiction on vaihtanut esityskieltä englannista suomeen. Samalla muuttui alias: tätä nykyä räppäri kulkee nimellä Jussi Kuoma. Hänen ensimmäinen suomenkielinen omakustanteensa, "Sielunauha", ilmestyi heinäkuussa ja poiki Kuomalle myöhemmin levytyssopimuksen Skill Street Entertainmentille.

Levyssä on käytännössä kyse silkasta fiilistelystä. Kappaleilla kuvaillaan asioita ja hetkiä, jotka tuovat hyvän mielen artistille. Vinyylit, lungit krapulapäivät, kosteat illanvietot, matkustaminen, (kiinalainen) tee, sneakerit... Kuoman vaivaton flow auttaa välittämään rennon fiiliksen myös kuuntelijalle. Hänen tyylissään on sellaista sopivaa maanläheisyyttä ja ennen kaikkea feelgood-tyylisuuntaukselle ominaista räppipäisyyttä.

Fiilistely tarvitsee tuekseen asianmukaisia biittejä. Tältä kantilta ajateltuna "Sielunauha" käynnistyy varsin onnistuneesti. Levyn avaa sielukasta rytmimusiikkia ja vinyylimetskailua kunnioittava Vahatarinat. "Sormenpäät on harmaana ku kaivosmiehellä / ja molemmilla sama tavote: timantit mielessä". Mishan kutkuttava biitti rullaa eteenpäin jazz pianon voimin, Dj Razorcutin tarjoillessa raaputukset.

Black & Whiten tuottama Niinku eläkkeel on huomattavasti pirteämpi bängeri ja on omalla tavallaan levyn nimikkobiisi, kooten Kuoman yleistä mehustusta kahden versen sisään. "Pakko selaa kicksejä Calirootsista / mun kenkälaatikot täyttää mun himan, Kuoma tarvii uusia / vinyyliä, teetä ja kirjoja / puhelin on pääl siitä syystä et Kuoma ei polta siltoja". Hyvän meiningin ansiosta kyseessä on platan parhaimpia träkkejä.

Levyn parhaimmistoon lukeutuvat edellä mainittujen lisäksi myös Eiksoo (rentoo rentoo) ja Huomenissa Kuoma ei vastaa, jotka molemmat liittyvät enemmän tai vähemmän juomiseen. Jälkimmäinen alkaa Nemel:n käsittämättömän kovalla synkistelytaustalla, mutta pettymyksekseni se feidataan 25 sekunnin jälkeen iloisempaan biittiin. Levyn yhtenäisyyden kannalta ehkä hyväkin ratkaisu. JV heittää omassa feattivärssyssään muutaman mojovan läpän ("en oo skedenny vuosiin, silti alla kuosi"), vaikka kappaleena John Belushi jääkin pettymykseksi.

Loput raidat eivät onnistu yllättämään samalla tapaa. Sellaiset pysäyttävän kovat riimit puuttuvat kokonaan, mitkä näkisin sujuvan kuvailun lisäksi tällaisen räppityylin elinehtona. Lisänegistelyinä todettakoon, että levyn biitit on hämmentävän paljon voksuja kovemmalla. Oma makukysymyksensä on puolestaan se, tarvitseeko tällainen kiekko välisoittoa vai onko se hieman turha lisä alle puolen tunnin pakettiin.

Kaiken kaikkiaan "Sielunauha" on erittäin tervetullut julkaisu suomirap-vuoteen 2010 ja on hienoa, että Lahdessa vaikuttava artisti on löytänyt oman tyylinsä vuosien takaisten ns. horrorcore-kokeilujen jälkeen. Levy on artistin ensimmäiseksi suomenkieliseksi teokseksi yllättävän kova. Hyvän mielen räppiä.

3½ / 5

Arvio: Minorfiction - Dry Asphalt... Now Walk
Facebook: www.facebook.com/pages/Jussi-Kuoma/246350060683?ref=ts
MySpace: www.myspace.com/jussikuoma

TILAA "SIELUNAUHA" THE FUNKIESTISTA

perjantai 10. syyskuuta 2010

Utopia - Minuutit



Utopia - Minuutit EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Minuutit
02. Suuri suunnitelma
03. Palapeli
04. Haaveisiin aikaa

Utopia on kahden lohjalaismiehen yhtye, joka hyödyntää kappaleissaan ainoastaan live-instrumentteja. Osaksi tämän takia kaksikko ei halua sitoa itseään yhteen genreen, vaan sekoittaa rap-musiikkiinsa myös muita tyylisuuntauksia. Yhtyeessä Lauri Kivelä (MC Utopia) hoitaa sanoitukset ja vokaalit osallistuen myös tuotantoon, kun taas Ilpo Satuli vastaa instrumenteistä, laulusta, nauhoituksesta sekä miksauksesta.

Neljä raitaa sisältävä "Minuutit EP" on tehty promootiota varten. Levyn tematiikka ei ole kovin kiehtovaa sorttia. Nimikkobiisillä käsitellään saamattomuutta, Suuri suunnitelma -kappaleella yritetään saavuttaa unelmia haasteet voittamalla ja Palapelillä nostetaan esille elämän monimuotoisuus. Lopulta EP päättyy itsetutkisteluun öisillä kaduilla (Haaveisiin aikaa). Teemat saattavat vaikuttaa hienoilta näin lyhyesti tiivistettyinä, mutta todellisuudessa niistä on väännetty riimiä jo koko 2000-luvun ajan.

Perinteiset aihevalinnat asettavat tietysti paineita etenkin räppärille: millä tapaa Lauri Kivelä onnistuu tarjoamaan jotain uutta kuuntelijoille? Hänellä on luotaantyöntävän vakava tyyli puskea riimejä, jotka puolestaan on kirjoitettu sellaiseen kuivan toteavaan muotoon. Kivelä ei räppää mitenkään erityisen hyvin eikä hänen asevalikoimastaan löydy myöskään mitään tehokeinoja. Lopputuloksena on ahdistavaa välimallin riimittelyä, joskin hyvin artikuloitua sellaista.

Live-instrumenteilla on rakennettu toimiva soundimaailma, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: ei live-instrumentit sellaisinaan ole mitenkään piristävä tai sykähdyttävä kokemus edes kotimaisen rap-musiikin parissa vuonna 2010. Etenkin EP:n kaksi ensimmäistä biisiä ovat tunnelmiltaan todella tylsiä räppärin saarnatessa hartaiden soitantojen päälle. Haaveisiin aikaa on kirjoitettu kiinnostavasti muihin biiseihin nähden ja siinä on hieno kertosäe, joten poimittakoon se platan positiivisimmaksi näytöksi.

Nyt kun Utopia on selvinnyt ensimmäisestä julkaisustaan, jatkossa suunta lienee vain ylöspäin. Kaikesta kritiikistä huolimatta kaksikolla on yhteistyölleen hyvä pohja, jota lähteä kehittämään tulevaisuudessa. Omalaatuisuutta kehiin vaan.

2 / 5

Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=115022218539622
MySpace: www.myspace.com/uto

TILAA "MINUUTIT EP" THE FUNKIESTISTA

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Joustava Moraali - P*skaa jatsia



Joustava Moraali - P*skaa jatsia
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Yhetsille ft. Ghetto-Juuhan
03. Saammä elää
04. Poltetaan ensin
05. Jäälähde
06. Köyhä spurgu
07. Tai vaan lapset
08. Lähevettä ft. Timi Lexikon & Brädi

Joustavan Moraalin muodostavat Otto Martikainen ja Tuukka ajautuivat Tampereelle eri puolilta Suomea. Molemmilla tekijöillä on pitkähkö tausta kotimaisen rap-musiikin parissa: Otto on tehnyt nimeä erityisesti tuottajana (biittejä mm. OG Ikoselle ja Ruudolfille), kun taas Tuukka muistetaan esimerkiksi Konala Cartellin Tunkiona. Kaksikko on levyttänyt myös vähemmän vakavahenkistä riimittelyä Pykset-nimisen kollektiivin suojissa.

Heidän ensimmäinen yhteinen biisinsä Joustavana Moraalina (Tulijuomaa) julkaistiin keväällä 2008 "Syvällä Pelissä" -kokoelmalla. Lähes tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin päivänvalon näki ensimmäinen levy, "P*skaa jatsia". Ilmaiselle nettijulkaisulle on mitä ilmeisimmin niputettu kaikki raidat, jotka näiden muutaman vuoden aikana on saatu valmiiksi. Laiska nauhoitustahti (= kahdeksan biisiä) selittynee osaksi studiotilojen puutteella. Tämäkin platta on viimeistelty kasaan Sauna Studiolla Tampereen ulkopuolella.

Keräilyn seurauksena levystä on tullut yllättävän monipuolinen, mutta samalla kokoelmamaisen irrallinen teos. En osannut odottaa, että sama jätkä joka avausbiisillä pistää "jengiä kylmäks", räppää myöhemmin samalla levyllä henkilökohtaista läppää seurustelusuhteen karikoista (Jäälähde). Ja vieläpä harvinaisen onnistuneesti. Albumilta löytyy myös bilebiisi Yhetsille (jolla Ghetto-Juuhan pesee virkaveljensä pelkän tyylinsä ansiosta) ja toisaalta Tai vaan lapset, jonka Alchemistin synkimpiä tuotoksia muistuttava mehevä biitti tuhlataan ärsyttävään valittamiseen, vaikka mielenterveydellisiä ongelmia olisi voinut käsitellä Mac 10 Handle -tyyliin.

"P*skaa jatsia" -julkaisun huippukohdat korvaa pettymykset onneksi helposti. Timi Lexikonin keikoilta tuttu Lähevettä on helvetin hyvällä asenteella (ja taustalla) siunattu egoilu, jolla kaikki räppärit vierailijoita myöden sylkevät esimerkillisen hyvin. Otto Martikaisen soolobiisi Köyhä spurgu valloittaa jo pelkällä tarinallaan, vaikka biittikin on tarpeeksi mahtipontinen. Kappaleen keskeinen hahmo päivystää ulkomaailman tapahtumia suoranaisen tornitalon ylimmässä kerroksessa, menee juomaan Koskenrantaan vaikka "vituttaa ne animet" ja ennen kaikkea: "tyhjä katse silmissä, Grooven edessä hädissään / silti aamulla pystyy herään kahen likan välistä".

Levyn paras träkki löytyy biisilistan puolivälistä. Seminokkelaa sanailua pursuava Poltetaan ensin on yksinkertaisesti mahtava. Lätyn paras kertosäe ja uusia (hitaita) ulottuvuuksia osuvasti kuvaava biitti tukevat riimejä hienosti. Oton aloitus: "tää on vanha stoori, mut tuntuu et mihinkään ei pysty / ennen kuin on vetäny päähänsä sen mietintämyssyn". Tuukan "ei olla yhen hitin ihmeit" + "kolme pyhää p:tä: pillu, pizza, pilvi / kun mä veän pizzaa naamaan pillunkuvat silmis" kertonevat esimerkkeinä kaiken oleellisen biisin aiheesta.

Taustoista täytyy näin yleisesti sanoa sen verran, että Saammä elää -jumppabiittiä huomioimatta jokainen niistä toimii. Kaikki biitit ei välttämättä sovi Tuukan skarppiin riimittelyyn tai Oton laidback-räppäämiseen (Intron vuorottelu kuulostaa juuri tyylien ristiriitaisuuden takia hassulta), mutta yksittäisinä taustoina ne ovat hienoja kyhäelmiä. "P*skaa jatsia" osoittaa lähinnä sen, että Joustavalla Moraalilla on avaimet tehdä kotimaista räppiä omalaatuisella tyylillä. Nettijulkaisu ei vielä iske napakymppiin, mutta toivottavasti hamassa tulevaisuudessa siintävä "oikea" levy sen tekee. Siinä vaiheessa "skinitkin on räppipäissään".

3½ / 5

Facebook: www.facebook.com/joustavamoraali
MySpace: www.myspace.com/joustavamoraali
YouTube: www.youtube.com/joustavamoraali

LATAA "P*SKAA JATSIA" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Maw - Panda Ride



Maw - Panda Ride
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Dawn
02. Change pt. 2
03. Interlude - Plum Lily Floats
04. Love It
05. Wayfaring Tales
06. Interlude - Concrete Wisteria
07. Shore Music
08. Enter the B-Side (Segue)
09. Underground
10. Tomorrow / Res
11. Path
12. Interlude - Afterthought
13. Song for Momo
14. For Anything
15. Spring
16. Day's End

Jyväskylässä vaikuttava Maw on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta tämän vuoden julkaisuillaan. Nuoren artistin samplepohjaista instrumentaali-hiphopia on kuultu mm. kesäkuussa ilmestyneen "Concrete Preservation" -albumin muodossa. Levyn julkaisi Yhdysvaltain Ohiossa sijaitseva lafka nimeltä Philly Phil Entertainment. Tätä ennen Maw putkautti "Panda Ride" -nimisen kokopitkän ilmaiseen nettilevitykseen maaliskuussa 2010.

Julkaisun nimi kuvaa sisältöä aika lailla täydellisesti. 46 minuutin tripin aikana pääsee nimittäin todella osaksi jotain epätodellista ja kaukaista seikkailua. Levy lähtee käyntiin kansikuvan tunnelmia myötäilevällä Change pt. 2 -kappaleella, joka muuntaa viulusampleista omalaatuisen raivokasta takaa-ajofunkia. Rehellisen hiphopin äärellä liikutaan viimeistään Undergroundilla ja eteerisiin sfääreihin päästään kokonaisuuden päättävällä Day's End -raidalla.

Suurimman osan ajasta olen kuitenkin sanaton: kappaleille on vaikeaa langettaa mitään tietyn tyylisuunnan leimaa. Maw on luonut oman konstailemattoman tyylinsä. Teoksella samplataan mm. luonnon ääniä, haastatteluita, katkelmia livekeikoilta sekä ennen kaikkea tietysti kamaa vanhoilta levyiltä. Yksityiskohtaisen rakentelun tuloksina on syntynyt toimivia melodioita, jotka jo sellaisinaan ovat kunniakkaita saavutuksia. Kaikesta kuulee, että musiikin eteen on nähty paljon vaivaa.

Taidokkaasta rakentelusta huolimatta en pääse kuitenkaan "Panda Riden" musiikkiin täysin sisälle. Tuntuu siltä kuin kuuntelisin miksausta, jonka sykähdyttävät hetket ovat valitettavan harvassa. Kuunteleminen on työlästä, kun instrut kehittyvät hitaasti ja jäävät lopulta vain junnaamaan paikoilleen. Sitten on lyhyitä pätkiä joilla päästään suoraan asiaan. Kummassakin tapauksessa jää sellainen fiilis, että aloitettua projektia ei viedä päätökseensä. Ajatukset karkaavat muualle ja musiikki jää soimaan taustalle.

"Panda Ride" on täynnä hyviä versoja, joista ei kehity mitään enempää. Tällaiselle tavalliselle kuuntelijalle se ei riitä. Levyn varsinainen nerokkuus sujahtaa ainakin meikäläisen korvien ohi. Mitään huonoakaan tästä on paha lähteä kirjoittamaan, kyse on vain puuttuvista elementeistä. Concrete Wisteria -niminen interlude ja joissan määrin Tomorrow sekä Song for Momo jäävät mieleen seikkailun hienoimpina hetkinä.

3 / 5

Bandcamp: mawone.bandcamp.com
MySpace: www.myspace.com/mawone

LATAA "PANDA RIDE" ILMAISEKSI TÄSTÄ