perjantai 6. elokuuta 2010

Heikki Kuula - Blacksuami



Heikki Kuula - Blacksuami

Yellowmic Records, 2010

Biisilista
01. Sun nimi on Kuula
02. Subutexcowboy
03. Kallio-Herska
04. Paskannan sieluusi
05. Spuge
06. 270183-213H
07. Sutenöörin blues
08. Huoralta pääsi kyynel
09. Kurita mua mutsi
10. Luutarhassa
11. Postikortteja reunalta
12. Poistakaa makkaraa

Niille, jotka eivät ole kuunnelleet levyä

Yellowmic Recordsin kautta ilmestynyt "Blacksuami" on Heikki Kuulan neljäs soolojulkaisu. Vuonna 2008 julkaistu "PLLP" merkitsi helsinkiläisen rap-artistin läpimurtoa suuremman yleisön tietoisuuteen ja siitä kehkeytyikin hänen toistaiseksi menestynein albuminsa. 2000-luvun aikana Kuula on vaikuttanut sooloprojektiensa ohella myös erilaisissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon kaksi pitkäsoittoa julkaissut Teflon Brothers. Lisäksi hän on jättänyt kädenjälkensä muutamien suomirap-albumien kansiin graafikon roolissa.

Heikki Kuulan uutuuslevy ei ole uusi "PLLP", vaikka kappaleet osittain sijoittuvatkin samaan miljööseen ja aihepiirit liikkuvat yhtä synkissä tunnelmissa. "Blacksuami" on äänitteen muotoon puettu elokuva. Joskin hyvin radikaalisti leikattu sellainen. Siinä on 12 kohtausta, moniulotteinen juoni, useita henkilöhahmoja ja jopa takaum(i)a. Kappaleiden sanoituksia voi tulkita monin eri tavoin (osin jo pelkän toteutuksenkin takia). Tekstit eivät kuitenkaan missään tapauksessa äidy liian kryptisiksi.

Sujuvasti käytetyn stadin slangin lisäksi myös hillittyä ilmaisua voi pitää yhtenä levyn sanoituksellisena vahvuutena. Kappaleet ovat kestoiltaan normaalia lyhyempiä ja koko albuminkin kuuntelee läpi reilussa puolessa tunnissa, vaikka tapahtumia riittää koko rahan edestä. Teksteissä on keskitytty olennaiseen, minkä takia kaikki sanottava saadaan tiivistettyä kahteen värssyyn per biisi. Ulosannillisesti Heikki räppää erilaisilla tyyleillä henkilöhahmon/näkökulman mukaan: Spuge on kokonaan laulettu träkki, Huoralta pääsi kyynel on enemmänkin puhetta kuin riimittelyä ja 270183-213H on puolestaan tiukkaa räppäämistä, näin esimerkkeinä.

Taustat, joista ilmeisesti muutamassa ilmenee härskiä "lainaamista" ja loput ovat räppituottajien käsialaa, luovat kappaleille oikeanlaista tunnelmaa. Taas esimerkkejä luettelomaiseen tyyliin: Jazzy-O:n elokuvamainen kruisailubiitti (tulee mieleen "Death Proof") enteilee juuri oikeanlaisia lopunajan tunnelmia biisillä Postikortteja reunalta, Kuulan karnevaalimainen bluesjamittelu tekee Kallio-Herskasta painajaismaisen hallun ja Bleakk:n sävellys Subutexcowboylla maalailee todellisia epätoivon verivanoja seinille.

"Blacksuamen" suurimpia saavutuksia on sen omaperäisyys, mutta myös se, kuinka albumi toimii SEKÄ kokonaisuutena ETTÄ lukuisina erillisinä loistokappaleina.

Niille, jotka ovat kuunnelleet levyä (VAROITUS: SISÄLTÄÄ MAHDOLLISIA PALJASTUKSIA):

Kuten todettua, "Blacksuami"-albumin sanoituksia voi tulkita monella tapaa. Olen pitkästä aikaa nauttinut siitä kuinka kotimaista rytmimusiikkia edustavan julkaisun kohdalla voi muodostaa erilaisia teorioita kuulemastaan. Ei tarvitse luokitella biisejä (2 naisista, 3 kotikulmista, 4 nuoruudesta...) vaan voi syventyä yhteen isoon juoneen kaikkine yksityiskohtineen.

Mulla on useampia erilaisia keloja "Blacksuamen" punaisesta langasta. Vaikkei kyseessä ole mitään rakettitiedettä, tarina vaan tempaa mukaansa tällä tapaa. Yhdessä luotan siihen, että lähes jokaisessa albumin biisissä on eri kertoja. Toisessa luotan siihen, että Kallio-Herska onkin koko lätyn päähenkilö. Seuraava teoria on kuitenkin se, mistä mä pidän kiinni, vaikka huomaankin tässä olevan liikaa aukkoja (erityisesti saatekirjeen luettuani). Homma menee näin:

"Blacksuamella" on yhteensä seitsemän erilaista henkilöhahmoa. Nimetön päähenkilö (jota tästä lähtien tulen kutsumaan Heikiksi), tämän vanhemmat, sutenööri, Tatjana, Kallio-Herska ja spuge.

Sun nimi on Kuula pohjustaa tulevan levyn tapahtumia. Uhmakkaissa säkeissä tehdään selväksi Kallion alueen kylmä ilmapiiri ja sivutaan Heikin vaikeita suhteita vanhempiin. Piritorin huumekauppa houkuttelee. Subutexcowboylla kuolemannälkäinen Heikki ajautuu epätoivoon. Mies yrittää kiristää mutsiltaan lapsellisella tavalla rahaa kamaan, vaikka oikeasti haluaisi äidin katkaisevan poikansa kierteen. Heikki tuntee jopa häpeää: "synnyit jo yhen persläven kanssa, mitä vittuu sä enää mul teet".

Kallio-Herska esittelee Kallio-Herskan, vallasta nauttivan huumediilerin. K-H kuvataan häikäilemättömänä ja julmana tyyppinä. Biisi voi olla Heikin oma painajainen tai yksinkertaisesti kuvaus siitä, millaiselle tyypille päähenkilö on velkaa. Katkeransuloinen Paskannan sieluusi tuo esille sen kuinka paljon Heikki ihaili alkoholisti-isäänsä. Jopa niin paljon, että tämän opetukset ja teot vaikuttavat Heikkiin vielä haudan takaakin. Biisillä on toki yhteys myös edelliseen kappaleeseen.

Viides kappale Spuge tuntuu aluksi harmittomalta siirtymältä tai välisoitolta, jolla ei ole juonen kannalta merkitystä. Kuula tekee puliukoista hauskalla ja iskevällä kerronnallaan yhtä suurta taidetta kuin Ihmebantu sketsissään "Tyttö ja spurgu". 270183-213H on takauma. Selväpäinen virastokäynti pohjustaa sitä, miksi Heikki on ajautunut nykyiseen tilanteeseensa. Työttömällä miehellä on perhe... ja velkaa. Ehkä tämä on yksi seikoista, mikä on ajanut Heikin Piritorin houkutusten pariin, pois perheensä luota.

Sutenöörin blues tuo levylle sivujuonen. Parittaja kertoo työstään ja erikoislaatuisesta suhteestaan Tatjana-nimiseen prostituoituun, joka on yksi hänen alaisistaan. Huoralta pääsi kyynel sekoittaa uudet henkilöhahmot mukaan Heikin tarinaan. Kappaleesta ei käy ilmi onko Heikki kenties Tatjanan "vakiopoka", kuten edellinen biisi antaa hieman ymmärtää. Joka tapauksessa Heikki tappaa Tatjanan. Sekin jää mysteeriksi, johtuuko teko sukukalleuksille potkaisemisesta, huoran ja räppärin vertaamisesta keskenään vai kenties piripään äkkipikaisuudesta.

Kurita mua mutsi on myös eräänlainen takauma. Sen myötä opimme lisää Heikin suhteesta vanhempiinsa: faija lähti toisen naisen mukana "merille" tämän ollessa vielä lapsi. Maailman välinpitämättömin yh-äiti taasen osoitti rakkautta lapselleen vain väkivalloin. Tämän takia Heikki ymmärtää isäänsä ja syyttää osittain äitiään faijan ongelmista. Mutsiltaan hän ennen pitkää suorastaan kerjäsi kurittamista, jotta sai edes jonkinlaista huomiota. Ajatuksissaan hän kerjää sitä myös nyt - tapettuaan naisen. Kurita mua mutsi antaa myös Spugelle uuden merkityksen:

"... taas pihan ämmät juoruu, isä lähtenee merille ...." (Kurita mua mutsi)

"... tappaa merimiehen jossain kaukana ..." (Spuge)

Tappoiko faijan siis alkoholismin sijasta satunnainen spuge?! Ainakin se on herkullinen vaihtoehto.

Postikortteja reunalta kertoo kuinka sutenööri kostaa Tatjana-rakkaansa kuoleman puukottamalla Heikin. Samalla sutenööriä on alkanut kuvottaa oma työnkuvansa. Hän jahtaa kuolemaa toisen rakkaansa (amerikanrauta) kanssa ja päätyy lopulta itsemurhaan, jotta pääsisi ajasta ikuisuuteen Tatjanan luo. Luutarhassa on ehkä Heikin isän näkökulmasta kerrottu hämmentävä välifiilistely toispuoleisesta. Poistakaa makkaraa päättää tarinan taivaallisiin ksylofonisointuihin.

Lopputulos

Puhdas vitun klassikko, saatana.

5 / 5

Arvio: Heikki Kuula - PLLP
Facebook: fi-fi.facebook.com/pages/Heikki-Kuula/113651218652400?ref=ts
Levy-yhtiö: www.yellowmic.com
MySpace: www.myspace.com/heikkikuula
YouTube: www.youtube.com/user/heikk1

TILAA "BLACKSUAMI" THE FUNKIESTISTA

9 kommenttia:

Ville kirjoitti...

True dat. Helevetin kova levy

Anonyymi kirjoitti...

Itselle jäi ekalla kerralla fiilis, että tästä puuttuu se jokin. Toisella kuuntelu kerralla sitä alko löytymään ja kolmannella avautui sitten aivan kunnolla. Itsellehän tämä kilahti postiluukkuun viikko julkasupäivän jälkeen ja vieläki soi säännöllisesti luureista. Klassikko ja helkari hyvä arvostelu!

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta merimiehestä pitää sanoa että sehän on vanha sanonta jos kynttilästä sytyttää tupakan että silloin tappaa merimiehen jossain. Toki se merimies voi olla Heikin isäkin heh

Mikko kirjoitti...

Kiitti kommenteista! Etenkin jälkimmäinen oli yleissivistyksen ja Spuge-biisin ymmärtämisen kannalta "IHAN" hyödyllinen tieto, hahah.

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä Herska on Herska, eikä sen diilaaja. Se huume osaa räpätä. Paskannan sieluusi!

Mikko kirjoitti...

Samaa kelailin myös itse varsinkin biisin alun perusteella. Kappaleella on kuitenkin sen verran "ihmisen hahmosta" kertovia ilmaisuja, että idea alkoi tuntua kaukaa haetulta (vähän kuten mun merimies-läppä).

Nyt kun kuuntelin träkin taas uusiksi, niin voihan ne lyönnit, puhumiset, auton rekkarit, frendit, suihinotot sun muut toisaalta olla vertauskuviakin. Mene ja tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin oon ollu vähän kahden vaiheilla kertooko biisi ihmisestä vai subusta. Toi suihinottoläppä ainakin kyllä mun mielestä nimenomaan kallistuu subun suuntaan "huoraa kelaa mua ku suus on terska", tuskin kukaan huora ite miestä kelaa poskeen ottaessaan, että rahaa sais.

Anonyymi kirjoitti...

Moro!
Oon tässä jonku aikaa seuraillu tätä sun sivua ja mielenkiinnolla olen lukenut monia teksteistösi. Tykkään paljon näistä arvosteluistasi ja monissa tapauksissa olen samaa mieltä. Itse en aiemmin ole pahemmin Heikistä lämmenny, mutta tämä Blacksuami on aivan mahtava levy, yksi suosikeistani suomiräpin saralla. En heti hoksannut ajatella tätä levyä ja kappaleita yhtenäisenä tarinana ja loputkin, mitä en heti tajunnut, aukesi kun luin tämän arviosi täältä. Kiitos siitä! Muutenkin olet tehnyt arvosteluissa paljon sellaisi huomioita, mitä itse en ole aina hoksannut. Tässä muuten linkki Funkiestin viime vuoden myydyimpien listaan, mikäli et ole mahdollisesti sitä huomannut: http://www.thefunkiest.fi/forum.php?forum=2&topic=4158 Blacksuami kyllä ansaitusti kärjessä.

Mikko kirjoitti...

Kiitos linkistä ja palautteesta! Mahtavaa, jos blogista on ollut hyötyä.