torstai 15. heinäkuuta 2010

Brädi - Repullinen hiittiä



Brädi - Repullinen hiittiä
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Lentoon ft. Mika Tauriainen
02. Mä tarjoon ft. Illi
03. Parempaa kangasta
04. Kättä hiusrajaan
05. Kuka hän on
06. Vihreempää ft. Redrama
07. Niin kauan ft. Sami Saari
08. Vasemmalla kädellä ft. Cheek
09. Kato mun käteen
10. Kuka eka ft. Elastinen & Tasis
11. Selkä suoraan ft. Nikolai Alho
12. Taistelutoverit ft. TS
13. Mä lähden ft. Jontte Valosaari
14. Jatkan matkaa ft. Timo Pieni Huijaus & Osmo Ikonen

Brädi on ottanut vuosien saatossa paikkansa kotimaisen hiphop-kulttuurin tunnetuimpien naamojen joukosta. Hänet muistetaan kollegoidensa arvostamana diplomaattisena persoonana, joka pyörittää omaa vaatekauppaa Lahdessa ja vierailee mukana isoilla possebiiseillä. Yksi 5th Element -kollektiivin perustajajäsenistä on tuttu näky myös Cheekin keikoilla kiertävästä Herrasmiesliigasta. Omaa pitkäsoittoa mieheltä ei ole kuitenkaan kuulunut. Ei, ennen kuin "Repullinen hiittiä" ilmestyi toukokuussa 2010.

31-vuotiaan räppärin esikoisalbumi iskeytyi kauppoihin Illin kanssa tehdyn Mä tarjoon -singlen siivittämänä. Brädin omien kappaleiden toistaminen tuntui aluksi oudolta, ihan jo senkin takia ettei häneltä ole totuttu kuulemaan juuri yhtä värssyä pidempiä levytyksiä. Ensimmäinen sinkku toi kaiken lisäksi mieleen Flo-Ridan, jonka ääni on ulkonäköön nähden suhteellisen persoonallinen ja joka keskittyy sisällön sijaan riimittelyn teknisyyteen. Lähtökohtaisesti Brädiltä odottaisi paljon nykyistä karismaattisempaa, painavampaa ulosantia.

"Repullinen hiittiä" tempaisee kuitenkin mukaansa jo toisella kuuntelukerralla, lahtelaisartistin tyylin tullessa tutuksi kuuntelijalle. Parhaiten levyn etenemistä voi kuvailla nopealla "biisi biisiltä" -läpileikkauksella.

Pitkäsoitto käynnistyy Lentoon-nimisellä esittelyraidalla, jolla Brädi osoittaa olevansa etenkin sujuva kirjoittaja. Kappaleen sanoitus sisältää nimittäin nokkelan tiivistämisen lisäksi myös selvästi haasteellisempia kohtia. Entwine-yhtyeen laulajan Mika Tauriaisen mahtavaa ääntä on käytetty kertosäkeessä juuri sopivalla maulla, koko levyn tuottaneen MGI:n luodessa odottavaa tunnelmaa taustalla. Avausraitaa seuraa vuorostaan Brädin ulosannillista osaamista korostava Mä tarjoon, joka saattaa olla sinkkubiisiksi jopa liiankin tekninen veto. Kappale nojaa erinomaisesti toteutetun kertosäkeen varaan.

Parempaa kangasta yhdistää old school -meiningin ja uudet virtaukset tyylitajuisesti yhteen. Kappaleella Brädi ei esittele ainoastaan tietämystään vaatteista, vaan myös 90-luvun rap-musiikista. Vanhan 5th Element -parran, Kunkun, käyttäminen kertosäkeessä on ollut hauska idea. Kättä hiusrajaan jatkaa levyn alkuosan hyväntuulista meininkiä. MGI:n biitti muistuttaa Rich Harrisonin onnistuneimpia tuotoksia. Tässä vaiheessa täytyy myös mainita, että levyllä on ilahduttavan paljon erilaisia c-osia. Harmiton Kuka hän on ei lukeudu omiin suosikkeihini, mutta täyttää paikkansa levyllä siinä missä muutkin träkit.

Useiden positiivisten tuuttausten jälkeen Vihreempää pysähtyy yllättäen miettimään elämän mielekkyyttä. Aihetta tarkastellaan sekä tähtiartistin että perheellisen peruspentin näkökulmasta. Vaikka kappaleen kompromissia hakeva vuoropuhelu raidan lopulla meneekin ennen pitkää teennäiseksi, kyseessä on onnistunut biisi, jonka merkittävyyttä lisää Redraman suomenkielinen vierailu kertosäkeessä. Niin kauan taustoittaa Brädin elämää henkilökohtaisilla lyriikoilla ja Sami Saaren upealla laulannalla. Biisiltä löytyy faneille yksityiskohtia, joita haastatteluissa tullaan tuskin kuulemaan.

Meininki muuttuu entistä rosoisemmaksi Cheekin kanssa tehdyllä träkillä Vasemmalla kädellä, joka ei luojan kiitos kerro siitä kuinka "muilla räppäreillä ei oo selkärankaa". Kyse on yksinkertaisesti vasenkätisyydestä. Molemmilta hyvät värssyt, mutta Brädin kolmannessa versessä on tainnut ideat loppua kesken sanoitusten palatessa edellisen stygen tunnelmiin. Kato mun käteen onkin sitten jo saatananmoinen bängeri perinteisemmän räpin ystäville. Jännää, että Elastisen lähes latinovaikutteiselta Nuori nero -biisiltä on löydetty leimoihin liittyvä voksusample ja flipattu siitä näinkin synkkä katuträkki.

Kymmenennen biisin kohdalla se koittaa. Levyn kohokohta. Mullistava raita. Kuka eka. Kyseessä on kappale, joka antaa yksinään syyn kirjoittaa tiedotteeseen albumin olevan "aikuisempaan makuun". Rohkeasta vedosta ei oikein tiedä onko se jatkobileiden hullu teemabiisi, suomenkielistä rnb-räppiä vai molempia. Joka tapauksessa kohdeyleisönä on naiset ja Tasikselta kuullaan hänen paras kertosäkeensä koskaan. Elastinen jättää Brädin varjoonsa huikealla featilla. Rähinän CEO tappaa träkin yhtä tehokkaasti kuin Ludacris rapakon takana.

Tämän jälkeen albumin viimeiset neljä kappaletta tuntuvat laimeilta, etenkin kun ne ovat tunnelmaltaan juuri räppilevyn niputtamiseen sopivia. Mainittakoon kuitenkin, että Taistelutoverit on levyn ainoa turha biisi. Vuorottelusta huolimatta koko asetelma on niin tylsä kuin vaan voi olla ja kliseinen kertosäe kruunaa kokonaisuuden. Timo Pieni Huijaus vetää taasen hyvin albumin päättävällä fiilistelyllä Jatkan matkaa.

Hengästyttävän pitkän tarinoinnin jälkeen on aika niputtaa ajatukset yhteen. "Repullinen hiittiä" on tuotettu erinomaisesti. MGI:tä ja miksauksesta sekä masteroinnista vastannutta Iso H:ta ei kehuta turhaan, kun halutaan kuulla laadukasta soundia. Albumin biisijärjestys on suorastaan loistava. Brädi onnistuu debyytillään esittelemään itsensä sooloartistina niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Henkilökohtaisuuden ja menestyksen lisäksi levyltä löytyy tekstejä myös tuoreemmista aiheista. Yksi parhaista kotimaisista mainstream-levyistä hetkeen.

4½ / 5

Facebook: www.facebook.com/bradi03
Kotisivut: www.bradi03.com
Levy-yhtiö: www.rahina.com
Video: Mä tarjoon ft. Illi

TILAA "REPULLINEN HIITTIÄ" THE FUNKIESTISTA

3 kommenttia:

Aku (last.fm: VIANDE16) kirjoitti...

Jou! Hyvää tekstiä kyllä, näkee että levyyn on perehdytty. Itekin kirjoittelin omaan musablogiin tästä levystä joku aika sitten, tosin en näin perusteellisesti. Levyn huippukohdista olen tasan samaa mieltä. Ja onhan Taistelutoverit vähän kliseinen, mutta oman tunnelmansa välittäjänä kuitenkin hyvä, veljiä toisista äideistä harvoin on liikaa. Tää blogi menee suoraan meikäläisen seurantalistalle, koska kirjottelen itekin uusista levyistä, tosin enimmäkseen melkoisen eri lajin julkaisuista kuin mitä täällä on mainittu. Hienoa, että tällaisia blogeja on olemassa!

Mikko kirjoitti...

Kiitos kommentista, pitääpä tsekata äijän blogi!

Anonyymi kirjoitti...

Huono.