keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Sine Ira - KG & LL



Sine Ira - KG & LL
Yellowmic Records, 2010

Biisilista
01. KG & LL
02. Ihmemies
03. Haista klubi! ft. Michael J. Fix
04. Pinta
05. Sormet sorviin ft. JV
06. Lempibii-SI
07. Itselleen
08. Yhdet
09. Niitä ja näitä
10. Elämän julkasu
11. ...ja sen jatko-osa
12. Pohja ft. Katko
13. Oikeesti

Helsinkiläinen Monspin farmiyhtiö pienlevy-yhtiö Yellowmic Records on muodostunut loistavaksi ponnahduslaudaksi kotimaisille rap-artisteille. Solonen levytti lafkan suojissa "Harmaanaaman kirous" -klassikon, Juno pääsi radiosoittoon jo vuonna 2008 ja Cheddar poltti kaikki räppilevynsä. Yellowmicin myötä jokainen on saanut ansionsa mukaan: kaksi ensimmäisenä mainittua tekevät nykyään uraa arvostetulla Monsp Recordsilla, kun taas jälkimmäinen ottaa kitaratunteja.

Kun yhtiötä kaiken lisäksi pyörittää yksi suomiräpin tärkeimmistä taustahahmoista (Pyhimys) ja rosterista löytyy kovaan suosioon kohonnut Heikki Kuula, on helppoa ymmärtää miksi Sine Ira julkaisi debyyttilevynsä "KG & LL" Löyly-Viihteen sijaan juuri Yellowmicin kautta. Kenneth G:n (KG) ja Llapsen (LL) muodostama kaksikko on kylpenyt pienten piirien arvostuksessa jo useamman vuoden ajan. Sen sijaan valtaosalle tätä merkintääkin lukevista koko projekti voi tulla täysin uutena juttuna.

Sine Iran jätkiä on totuttu kuulemaan levyllä harvakseltaan. Kyseessä on kuitenkin sen verran vakuuttavia tekijöitä, että uusien kuuntelijoiden lisäksi vanhemmatkin hoppipäät saattavat yllättyä riimittelyn tasosta. Varsinkin KG on harvinaisen piristävä "uusi" tuttavuus. Vantaalaisen räppärin arvaamaton flow saattaa esimerkiksi pitää outoja, normaalia pidempiä hengähdystaukoja kesken versen. Sanoituksissa KG on puolestaan panostanut kollegaansa enemmän ns. teknisiin hienouksiin (pitkät riimijonot, sanaleikittelyt, kaksoismerkitykset).

"Mä poltan sen, niinku mul on tapana / niinku sillon ku tuli vittuileen se kakara / "kuka?" no, se oli yks kasiseiska / halus et mä bätlään, no se oli ykskasiseiska" (Niitä ja näitä)

Albumi käynnistyy nimikkoraidalla KG & LL, jonka upeasta biitistä on vastuussa Don P. Ensimmäiset viisi kappaletta antavat odottaa hengästyttävän hyvää kokonaisuutta: neljä menevää biisiä ja yksi rauhallisempi pohdiskelu (Pinta). Eräänlainen käänteinen klubibiisi, Michael J. Fix:n tähdittämä ja Sammybap:n tuottama Haista klubi! sekä JV:n vittumaisilla räpeillä höystetty Sormet sorviin puskevat joukosta väkisin kohokohdiksi. Sanoituksissa on hauskoja kohtia ja asenne on kohdillaan.

Tämän jälkeen fiilistellään tenaciousdmäisen (!) nokkelan, suomiräppilevyjen täytebiisejäkin parodioivan Lempibii-SI:n tahtiin ennen Itselleen-träkin hienoa kertosäettä. Sitten fiilistellään taas lisää. Mitä?! Mihin se levyn alkuosan lupauksia herättävä meininki katosi? Yhdetkin on yrityksestään huolimatta vain laimea tuopinpohjallinen poronkusta. TOSIN, kaipausballadin ja dokausbiisin yhdistelynä kunnioitettava yritys tehdä jotain kyynelkanavat avaavaa materiaalia.

Laimea meno loppuu onneksi jo kymmenennen raidan kohdalla. Elämän julkasu on monella tasolla oivaltava kappale mm. räppielämästä ja kaikista levyjen julkaisemiseen liittyvistä säädöistä. Haippi, paineet ja turhautuminen. Varsinkin Llapselta hyvä värssy, mutta KG:kin loistaa rinnastaessaan levyn työstämisen vauvantekohommiin. Ja mikä biitti! Vaikka taustalla ei voksusampleja tai raaputuksia kuullakaan, Otto Martikaisen väsäämä instru on suorastaan PREMOISH-kamaa.

Loppulevyltä mainittakoon vielä, että on ne Katkon jätkät vaan kovia räppäämään. Muutoin täytyy myöntää levyn olevan liian pitkä. Noin 50 minuutin kesto ei ole niinkään ongelma, mutta ilmeisesti levy tasaantuu keskivaiheilla tunnelmaltaan liian latteaksi. Viimeisten biisien aikana miettii vain albumin päättymistä. Ehkä tunnelmalliset biittivalinnat ovat liian samankaltaisia, ehkä KG:n vittuiluräppi ja Llapsen syvällisempi tyyli toimii paremmin (yhdessä) menevämmissä kappaleissa. Jokin tässä mättää.

Sinänsä äkillinen kyllästyminen Sine Iran levyyn on outoa, sillä ainakin räpit ja sanoitukset vaikuttavat lähes jokaisella biisillä olevan hyviä. Ja LL osaa todellakin kirjoittaa myös kevyempää materiaalia kuin mitä hänen ylistetty "Hiekka ja sumu" -soolonsa sisälsi. "KG & LL" on joka tapauksessa niitä ehdottomasti tarkastamisen arvoisia levyjä tämän vuoden räppisumassa.

3½ / 5

Oho!
Albumin elokuvamainen kansitaide on juonikuvioineen ja valokuvineen harvinaisen siisti. Ja CD-levy on periaatteessa Coca-Colaa. En kuitenkaan suosittele sen juomista.

Blogi:
sineirablogi.wordpress.com
Levy-yhtiö: www.yellowmic.com
MySpace: www.myspace.com/sineiramusic
Video: Lempibii-SI
YouTube: www.youtube.com/user/SineIraMusic

TILAA "KG & LL" THE FUNKIESTISTA

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki



Kemmuru - Meiltä puuttuu kaikki
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Sika läävässään ft. Super Janne
02. How 2 Survive ft. Hannibal, Stepa & Säkä
03. Mitä vaa voi tapahtuu ft. Siriushu
04. Pittää se
05. Tikiksen Prince ft. Ruudolf
06. Kobehärkä
07. Humehii ft. DXXXA
08. Korkki narisee
09. Meya rahat ft. Super Janne
10. Äiti äiti

Huom! Tässä arvostelussa arvostellaan myös arvosteluja. Get it?

Teen heti alkuun tunnustuksen, joka syönee uskottavuutta tältä arviolta ja koko blogilta. Luin keväällä muiden kirjoittamia arvosteluita tästä levystä. Olen yrittänyt välttää vastaavaa uteliaisuutta jo vuosia, sillä pahimmillaan se johtaa omien ajatusten menettämiseen. On vaikeaa tuoda julki mitään uutta, jos taitavampi kirjoittaja on ilmaissut huomioitasi osuvammin jo ennestään. Tässä vaiheessa annankin rehellisen suosituksen siirtyä lukemaan Petri Rautiaisen niputtamaa loistavaa arviota Basson nettisivuilta.

Siinä missä edellä linkitetty teksti on julkaistu jo kaksi kuukautta sitten, vastaavasti omassa soittimessani Kemmurun "Meiltä puuttuu kaikki" -albumi sai ensipyörityksensä noin viikko takaperin. Ja toisin kuin Savon Sanomien Aapo Siippainen, ihastuin heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien juuri platan spontaaniin toteutustapaan. Pelkästään jo satunnaiset tuplaukset, levylle päätyneisiin ottoihin jääneet naurahdukset ja esimerkiksi Ruudolfin sanasekoilut ("mä haluun... mä ehdottomasti EN haluu et sä kosket mun takkiin!") päästävät kuuntelijan ainutlaatuisella tavalla osaksi studiosessioiden kuvitteellista yleisöä.

En nimittäin liene ainoa, joka tuntee ajoittain olevansa lähes paikan päällä todistamassa nauhoitusten etenemistä, yhdessä muiden eri puolilla Suomea levyä kuuntelevien kanssa. Näin autenttista kokemusta ei luoda rahalla. Siihen vaaditaan ammattitaitoa, kekseliäisyyttä ja uskallusta, joita kaikkia Kemmurulta vaikuttaa löytyvän yhä edelleen. Onhan se tietysti ikävää, että Humehii päättyy naurunpurskahdukseen. DXXXA kun kuitenkin käsittelee biisin lopussa niinkin vakavia aiheita kuin syyttäjän puutarhatontun ja Facebook-profiilin raiskaamista sekä liesituulettimen nuolemista.

"Meiltä puuttuu kaikki" -levyn yleissoundi on toinen asia, mikä tekee välittömästi vaikutuksen. Upeita samplevalintoja, tuhteja bassolinjoja. Pittää se -raidan vinyylinrahinainen räppibiitti huipentuu scratchien myötä täydellisen ysärihenkiseen kertsiin. Kobehärkä alkaa lähes 40 sekunnin fiilistelyllä ennen kuin ns. paska tipahtaa koukusta. Tällaisilla taustoilla pitäisi olla täydet mahdollisuudet pärjätä kansainvälisestikin, mikäli suomen kieli julistettaisiin ensin yleisesti "eksoottisen kuuloiseksi". Biittien lisäksi tunnustusta täytyy antaa luonnollisesti myös Aksimin ja Jodarokin räpeille, joista Soundin Asko Kauppinen saa selittää lisää. Etenkin Aksimin räppääminen kuulostaa siltä kuin mies hengittäisi hiphopia.

Tästä albumista on vaikeaa repiä mitään negatiivista sanottavaa. Ainoa asia mikä useamman toistokerran jälkeen jää ärsyttämään, on Siriushun liiankin tunteikas paasaaminen biisillä Mitä vaa voi tapahtuu. Vierailun perusteella nainen on etevämpi sanoittamisessa kuin räppäämisessä. Muutoin: ei mitään. Ei edes yhden yhtä terävää pikkukiveä hiertämässä kengänpohjassa.

Levyn kaikki mieleenpainuvimmat raidat ovat samalla kestoltaan niitä pisimpiä biisejä. Vaikka kappaleen laatuun nähden sillä ei ole mitään merkitystä pyöriikö träkki kolme minuuttia vai tuplasti enemmän, pidempiin teoksiin on mahdutettu ikimuistoisempia hetkiä. DXXXA:n kulttistatuksen ansaitsevat jorinat Humehiilla, Ruudolfin hauskat intoilut Tikiksen Princellä, äkkinäinen tunnelmanmuutos sekä Super Jannen tarttuva laulu Meyan rahat -biisillä... Puhumattakaan Kobehärän ja Pittää se -kappaleen omaperäisistä tarinoista tai How 2 Surviven tasaisesta mittelöstä neljän hyvän räppärin kesken.

"Kehumatta paras" oli aikoinaan jonkinlainen positiivinen käännekohta kotimaisessa rap-musiikissa. "Meiltä puuttuu kaikki" menee vielä pidemmälle. Klassikkoja molemmat.

5 / 5

Arvio: Kemmuru - Kehumatta paras
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=6055694894
Kotisivut: www.kemmuru.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/kemmuru
Video: Äiti äiti

TILAA "MEILTÄ PUUTTUU KAIKKI" THE FUNKIESTISTA
LATAA "MEILTÄ PUUTTUU KAIKKI" KEMMURUN KOTISIVUILTA

torstai 15. heinäkuuta 2010

Brädi - Repullinen hiittiä



Brädi - Repullinen hiittiä
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Lentoon ft. Mika Tauriainen
02. Mä tarjoon ft. Illi
03. Parempaa kangasta
04. Kättä hiusrajaan
05. Kuka hän on
06. Vihreempää ft. Redrama
07. Niin kauan ft. Sami Saari
08. Vasemmalla kädellä ft. Cheek
09. Kato mun käteen
10. Kuka eka ft. Elastinen & Tasis
11. Selkä suoraan ft. Nikolai Alho
12. Taistelutoverit ft. TS
13. Mä lähden ft. Jontte Valosaari
14. Jatkan matkaa ft. Timo Pieni Huijaus & Osmo Ikonen

Brädi on ottanut vuosien saatossa paikkansa kotimaisen hiphop-kulttuurin tunnetuimpien naamojen joukosta. Hänet muistetaan kollegoidensa arvostamana diplomaattisena persoonana, joka pyörittää omaa vaatekauppaa Lahdessa ja vierailee mukana isoilla possebiiseillä. Yksi 5th Element -kollektiivin perustajajäsenistä on tuttu näky myös Cheekin keikoilla kiertävästä Herrasmiesliigasta. Omaa pitkäsoittoa mieheltä ei ole kuitenkaan kuulunut. Ei, ennen kuin "Repullinen hiittiä" ilmestyi toukokuussa 2010.

31-vuotiaan räppärin esikoisalbumi iskeytyi kauppoihin Illin kanssa tehdyn Mä tarjoon -singlen siivittämänä. Brädin omien kappaleiden toistaminen tuntui aluksi oudolta, ihan jo senkin takia ettei häneltä ole totuttu kuulemaan juuri yhtä värssyä pidempiä levytyksiä. Ensimmäinen sinkku toi kaiken lisäksi mieleen Flo-Ridan, jonka ääni on ulkonäköön nähden suhteellisen persoonallinen ja joka keskittyy sisällön sijaan riimittelyn teknisyyteen. Lähtökohtaisesti Brädiltä odottaisi paljon nykyistä karismaattisempaa, painavampaa ulosantia.

"Repullinen hiittiä" tempaisee kuitenkin mukaansa jo toisella kuuntelukerralla, lahtelaisartistin tyylin tullessa tutuksi kuuntelijalle. Parhaiten levyn etenemistä voi kuvailla nopealla "biisi biisiltä" -läpileikkauksella.

Pitkäsoitto käynnistyy Lentoon-nimisellä esittelyraidalla, jolla Brädi osoittaa olevansa etenkin sujuva kirjoittaja. Kappaleen sanoitus sisältää nimittäin nokkelan tiivistämisen lisäksi myös selvästi haasteellisempia kohtia. Entwine-yhtyeen laulajan Mika Tauriaisen mahtavaa ääntä on käytetty kertosäkeessä juuri sopivalla maulla, koko levyn tuottaneen MGI:n luodessa odottavaa tunnelmaa taustalla. Avausraitaa seuraa vuorostaan Brädin ulosannillista osaamista korostava Mä tarjoon, joka saattaa olla sinkkubiisiksi jopa liiankin tekninen veto. Kappale nojaa erinomaisesti toteutetun kertosäkeen varaan.

Parempaa kangasta yhdistää old school -meiningin ja uudet virtaukset tyylitajuisesti yhteen. Kappaleella Brädi ei esittele ainoastaan tietämystään vaatteista, vaan myös 90-luvun rap-musiikista. Vanhan 5th Element -parran, Kunkun, käyttäminen kertosäkeessä on ollut hauska idea. Kättä hiusrajaan jatkaa levyn alkuosan hyväntuulista meininkiä. MGI:n biitti muistuttaa Rich Harrisonin onnistuneimpia tuotoksia. Tässä vaiheessa täytyy myös mainita, että levyllä on ilahduttavan paljon erilaisia c-osia. Harmiton Kuka hän on ei lukeudu omiin suosikkeihini, mutta täyttää paikkansa levyllä siinä missä muutkin träkit.

Useiden positiivisten tuuttausten jälkeen Vihreempää pysähtyy yllättäen miettimään elämän mielekkyyttä. Aihetta tarkastellaan sekä tähtiartistin että perheellisen peruspentin näkökulmasta. Vaikka kappaleen kompromissia hakeva vuoropuhelu raidan lopulla meneekin ennen pitkää teennäiseksi, kyseessä on onnistunut biisi, jonka merkittävyyttä lisää Redraman suomenkielinen vierailu kertosäkeessä. Niin kauan taustoittaa Brädin elämää henkilökohtaisilla lyriikoilla ja Sami Saaren upealla laulannalla. Biisiltä löytyy faneille yksityiskohtia, joita haastatteluissa tullaan tuskin kuulemaan.

Meininki muuttuu entistä rosoisemmaksi Cheekin kanssa tehdyllä träkillä Vasemmalla kädellä, joka ei luojan kiitos kerro siitä kuinka "muilla räppäreillä ei oo selkärankaa". Kyse on yksinkertaisesti vasenkätisyydestä. Molemmilta hyvät värssyt, mutta Brädin kolmannessa versessä on tainnut ideat loppua kesken sanoitusten palatessa edellisen stygen tunnelmiin. Kato mun käteen onkin sitten jo saatananmoinen bängeri perinteisemmän räpin ystäville. Jännää, että Elastisen lähes latinovaikutteiselta Nuori nero -biisiltä on löydetty leimoihin liittyvä voksusample ja flipattu siitä näinkin synkkä katuträkki.

Kymmenennen biisin kohdalla se koittaa. Levyn kohokohta. Mullistava raita. Kuka eka. Kyseessä on kappale, joka antaa yksinään syyn kirjoittaa tiedotteeseen albumin olevan "aikuisempaan makuun". Rohkeasta vedosta ei oikein tiedä onko se jatkobileiden hullu teemabiisi, suomenkielistä rnb-räppiä vai molempia. Joka tapauksessa kohdeyleisönä on naiset ja Tasikselta kuullaan hänen paras kertosäkeensä koskaan. Elastinen jättää Brädin varjoonsa huikealla featilla. Rähinän CEO tappaa träkin yhtä tehokkaasti kuin Ludacris rapakon takana.

Tämän jälkeen albumin viimeiset neljä kappaletta tuntuvat laimeilta, etenkin kun ne ovat tunnelmaltaan juuri räppilevyn niputtamiseen sopivia. Mainittakoon kuitenkin, että Taistelutoverit on levyn ainoa turha biisi. Vuorottelusta huolimatta koko asetelma on niin tylsä kuin vaan voi olla ja kliseinen kertosäe kruunaa kokonaisuuden. Timo Pieni Huijaus vetää taasen hyvin albumin päättävällä fiilistelyllä Jatkan matkaa.

Hengästyttävän pitkän tarinoinnin jälkeen on aika niputtaa ajatukset yhteen. "Repullinen hiittiä" on tuotettu erinomaisesti. MGI:tä ja miksauksesta sekä masteroinnista vastannutta Iso H:ta ei kehuta turhaan, kun halutaan kuulla laadukasta soundia. Albumin biisijärjestys on suorastaan loistava. Brädi onnistuu debyytillään esittelemään itsensä sooloartistina niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Henkilökohtaisuuden ja menestyksen lisäksi levyltä löytyy tekstejä myös tuoreemmista aiheista. Yksi parhaista kotimaisista mainstream-levyistä hetkeen.

4½ / 5

Facebook: www.facebook.com/bradi03
Kotisivut: www.bradi03.com
Levy-yhtiö: www.rahina.com
Video: Mä tarjoon ft. Illi

TILAA "REPULLINEN HIITTIÄ" THE FUNKIESTISTA

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Eetu Newman - Holaiinii



Eetu Newman - Holaiinii (mixtape)
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Moi
02. Normii
03. Meininki hyvä
04. Elämä on raffii
05. Idiootti
06. Holaiinii
07. Kookoo
08. Naapurist kuuluu ääniä ft. Infektio & Få Flow
09. Paskalaulu ft. Ra Viidakko
10. Huurre
11. Älä koske
12. Uhopullien laulu
13. Sielust kumpuavaa

Vuonna 2006 ongin erilaisilta keskustelupalstoilta uusien kotimaisten rap-artistien kappaleita. Eetu Newman jäi tuolloin mieleen siitä, että tönköstä flowstaan huolimatta hän halusi kehittyä rakentavan palautteen kautta eteenpäin ja lisäili koko ajan biisejä muiden kommentoitavaksi. Tämän vuoden alussa kuulin Newmania pitkän tauon jälkeen uudelleen, kun jannu julkaisi Ra Viidakon kanssa "$lummien Fryckmanit" -nimisen omakustanteen. Levy osoittautui positiiviseksi yllätykseksi eikä vähiten siksi, että Eetu tuntui löytäneen oman varman tyylinsä.

Nyt häneltä on ulkona mixtape nimeltä "Holaiinii". Lätyn voi ladata vapaasti Internetin syövereistä (linkki löytyy merkinnän lopusta) tai ostaa suoraan artistilta fyysisenä tuotteena, mikäli pienestä painoksesta on vielä tavaraa jäljellä. Mixtapen raidat on tehty pääasiassa lainabiitteihin, mutta mukana on myös kolme erinomaista taustaa Ra Viidakon tuottaja-aliakselta Ra Junglelta. Vierailevina räppäreinä platalla kuullaan Viidakkoa, teknistä Infektiota ja Få Flowta.

Eetu Newman jatkaa tällä teoksella samoilla linjoilla kuin "$lummien Fryckmanit" -levyllä. Tyyli on edelleen oma ja sanoitukset on puettu hieman normaalia mystisempään muotoon. Ajoittain Newman tuntuu tosin keskittyvän liiaksi siihen, että kuulostaisi muiden korvissa uskottavalta. Pahimmillaan se syö kappaleiden sisältöä, kun keskelle verseä sijoitetaan läppää jota ei pysty millään liittämään biisin aiheeseen. Flow on joillakin raidoilla (oman tyylin löytymisestä huolimatta) hapuilevan oloinen, minkä arvelen johtuvan biittivalinnoista. Nykivät konetaustat soveltuvat Newmanin räpeille paremmin kuin vaikkapa "livebändin" soitanta.

Parhaimmillaan räppäri on silloin, kun hän antaa mielikuvitukselleen enemmän tilaa. Naapurista kuuluvat äänet on paljon mielenkiintoisempi aihe kuin velat. Yhden kiellon ympärille rakentunut Älä koske on toteutukseltaan koukuttavampi kuin pari suoraa verseä aiheesta X. Mixtapelle on eksynyt valitettavasti liikaa tyhjänpäiväisiä kappaleita, jotka eivät herätä oikein minkäänlaisia tunteita. Tällaisia träkkejä ovat esim. Uhopullien laulu, Kookoo (Don Bigileone -läpästä huolimatta), Normii ja Huurre.

Vastaavasti positiivisia yllätyksiä on lähinnä kaksi. Elämä on raffii erottuu helposti kovimpana raitana koko levyltä. Biisi alkaa Pasi Viheraho -samplella ja perustuu näkökulmalle, jonka mukaan elämän tuleekin yllättäen olla vaikeaa mikäli sen haluaa elää oikein. Ra Junglen upea biitti antaa hyvät puitteet Eetu Newmanin räpeille ja tekee kappaleesta jopa jonkin tason anthemin! Paskalaulun ensimmäisessä versessä taas otetaan mallikkaasti kantaa konkurssiin asetetun Reuman sairaalan kohtaloon, jonka jälkeen Ra Viidakko tilittää omalaatuisella tyylillään toisen värssyn purkkiin.

Ilmeisesti Heinolan pohjalta nimensä saanut ja ko. kaupungin tilannetta myös jonkin verran käsittelevä "Holaiinii"-mixtape ei ole parasta Eetu Newmania. Levystä on pyritty tekemään ainakin biittivalintojen perusteella suhteellisen monipuolinen paketti, mutta lopputuloksena on syntynyt aiheesta toiseen pomppivaa tylsää räppiä. Kappaleiden tasot heittelehtivät myös kirjaimellisesti eli masterointien ja miksauksien suhteen on jäänyt niin ikään parannettavaa.

2½ / 5


Arvio: Eetu Newman & Ra Viidakko - $lummien Fryckmanit
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=108106265883716&ref=ts
MySpace: www.myspace.com/eetunewmanmusic

LATAA "HOLAIINII" ILMAISEKSI TÄSTÄ

torstai 1. heinäkuuta 2010

Are - Jaalan elämää



Are - Jaalan elämää
Skill Street Entertainment, 2010

Biisilista
01. Ylijäämä alku
02. Pitäs varmaan
03. Räppäreillä roilottaa
04. Yöt syö miestä
05. Nollataan tilanne ft. Stepa
06. Pyryn tarina
07. Teknologiafobia
08. Jaalan elämää
09. Pidän breikin ft. Kriso-K
10. Keltinmäkibiisi
11. Hyvät tuulet (uudenvuoden räpit)

Skill Street Entertainment teki viisaan ratkaisun kiinnittäessään JKL Funk Days -kollektiivista tutun Aren riveihinsä. Vuoden 2007 rapin Suomen mestaruuden voittanut jyväskyläläinen on yksi tämän hetken valovoimaisimmista tekijöistä kotimaisen riimittelyn saralla. Rap SM -tittelin jälkeen Are on viihdyttänyt yleisöä soolokeikoilla ja Stepan apurina. Toukokuussa ilmestynyt debyyttialbumi "Jaalan elämä" osoittaa, miten hänen tarinointinsa toimii levyllä.

Aren esikoislevytyksellä räpätään arkisista aiheista nokkelien huomioiden sävyttämänä. Artistin asema kuuntelijaan nähden on normaalia tuttavallisempi: Are pudottautuu meidän tavallisten kuuntelijoiden tasolle avoimuudellaan ja rehellisyydellään. Esimerkiksi köyhyyttä sekä noloja tilanteita käsitellään messevän itseironian voimin. Tässä tapauksessa artisti ei siis tavoittele asemaa kuuntelijoiden yläpuolella - saavuttamattomissa - vaan on ennemminkin "yksi meistä".

"Ei erotu väestä tai diivaile / lähinnä vaan häpeissään kun haisee vanhalle viinalle" (Are - Keltinmäkibiisi)

No, ei tässä nyt sentään ihan normaalista sohvaperunasta kirjoiteta. Aren erottaa muista vastaavista artisteista (ja ennen kaikkea meistä kuluttajista) tekninen osaaminen sekä poikkeuksellisen terävä tilannetaju. Hänen eläväinen tyylinsä räpätä kuulostaa luonnostaan kehittyneeltä ja sopii hyvän huumorintajun myötä oivallisesti tarinankerrontaan. Are räjäyttää pankin omituisesti alkavilla kielikuvillaan, joita kuunnellessa tulee välillä miettineeksi: mitenköhän tämänkin voi kääntää vielä nauruksi?

"Mun tyyli on pajautus, melkein kaikki ämseet käyttää sitä" (Are - Ylijäämä alku)

"Keikan jälkeen rentoutumiseen satsataan / mut missään ei oo turvassa, bäkkäritki ratsataan / mutten kii jää vaikka valvontaa lisätään / mä oon vitun kova kusihätä, mua ei voi pidättää" (Are - Räppäreillä roilottaa)

Parasta on, ettei Aren nokkeluus jää vain satunnaisiin riveihin. "Jaalan elämää" alkaa HULLULLA SAIRAALLA fantastisella introlla. Epäkuvaavasti nimetty Ylijäämä alku ei sisällä yhtäkään huonoa riimiä. Räppäreillä roilottaa kuvailee hauskasti (ja pelottavan totuudenmukaisesti) suomalaisen räppärin elämää. Hauskojen kappaleiden jälkeen Yöt syö miestä on yllättävä, mutta kaivattu tyylinmuutos levyn alkupuolelle vakavammin toteutettuine pohdiskeluineen. Pyryn tarina on tajunnanvirtamaisen tarinankerronnan riemuvoitto ja kunnianosoitus Biz Markien sekä Slick Rickin kaltaisten legendojen suuntaan.

Albumin jokaisen kappaleen voisi nostaa joiltain osin tarkempaan käsittelyyn. Säästetään Internetiä ja poimitaan viimeiseksi Pidän breikin -biisi, jolla on Kriso-K:n tekemä jumalainen biitti. Kriso tuottaa muutenkin vuoden 2010 valtavirrasta radikaalisti poikkeavaa soundia. Luuppailuissa pysytään perusasioiden äärellä ja biitit pidetään raakoina, muttei kuitenkaan raakileina. Voksusamplet on napattu suomenkielisistä biiseistä, mutta toisin kuin yleensä, käytetyt läpät eivät ole mitään tunnettuja lausahduksia esimerkiksi Ceebroilta.

"Jaalan elämää" pursuaa viihdyttäviä biisejä jo pelkästään laadukkaiden sanoitusten takia. Joidenkin kappaleiden rakenteisiin olisi kuitenkin toivonut panostettavan hieman enemmän (Pitäis varmaan, Jaalan elämää, Teknologiafobia..). Ajoittain levyä kuunnellessa kalvaa myös ikävä pysähtynyt tunnelma, mikä jättää platan loppupuolella hieman valjun jälkivaikutuksen pitkäsoitosta. Are: vahva mc, "Jaalan elämää": vahva debyytti, arvosana: VAHVA nelonen.

4 / 5

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

TILAA "JAALAN ELÄMÄÄ" THE FUNKIESTISTA!