maanantai 22. maaliskuuta 2010

Fintelligens - Mun tie tai maantie



Fintelligens - Mun tie tai maantie
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Hinta ft. Timo Pieni Huijaus
02. Kaikkien aikojen paras
03. Maha määrää
04. Mun tie tai maantie
05. Mikä boogie
06. Suut käy
07. Kaiku
08. Runeberginkatu
09. Sato tai paisto
10. Valmiina ft. Sean P.
11. Rotko ft. Spekti & Tasis
12. Hätänumero ft. Andu
13. Purettu palasiin

Fintelligens teki paluun vuonna 2008, kun yhtyeen molemmat jäsenet saivat ensin sooloiluviettinsä tyydytettyä. Ilmestyi "Lisää", jota en ole rehellisesti sanottuna kertaakaan pystynyt kuuntelemaan yhdeltä istumalta läpi. Nyt kaupoista löytyy "Mun tie tai maantie". Elastinen ja Iso H käsittelevät levyllä muiden aiheiden lomassa omaa menestystarinaansa kolmentoista kappaleen verran. Vierailijalistalta löytyy tuttujen Rähinä-artistien lisäksi yhdysvaltalainen Sean Price, kun taas sävellyksistä on vastannut lähes yksinomaan Elastinen itse. Vierailevina tuottajina häärivät ainoastaan legendaarinen Pete Rock (Kaiku) sekä Sakke (Mikä boogie, yhteistyössä 'genssien kanssa).

Todetaan uutuuslevystä yksi asia heti kärkeen. Lähes jokaisella biisillä muistetaan viitata Fintelligensin menestykseen. Miten jätkät aloittivat koko suomiräpin, miten seiniä koristaa kultalevyt todisteena tinkimättömyydestä, miten heille nauraneet ovat jo luovuttaneet jne. Yllättäen erityisesti Iso H jaksaa kehuskella ja kuittailla joka käänteessä. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä jannujen retostelua ärsyttävänä, sillä duohan latoo ainoastaan faktat tiskiin. Siellä jossain ne kultalevyt oikeasti pölyttyy. Näillä jätkillä on todelliset meriitit, joiden pohjalta he ovat myös oikeutettuja leveilyyn. Lisäksi kuittailut on puettu mukavan piikikkääseen muotoon, minkä pitäisi räpissä olla vain ja ainoastaan plussaa.

Sen sijaan Fintelligensin valistusräppi ärsyttää. Terveellisistä ruokailutottumuksista kertova Maha määrää nyt vielä menee, koska sen idea on persoonallinen ja Iso H:n värssy on alusta loppuun silkkaa knowledgea. Levyä kuunnellessa tulee kuitenkin toistuvasti olo, että mä olen murrosikäinen pentu ja nyt mulle kerrotaan vähän miten elämässä on mahdollista saavuttaa jotain. Tarkoitus on tietysti hyvä. Useimmilla raidoilla on jokin positiivinen sanoma, josta nuorten toivoisi ottavan mallia. Oppirahojen maksaminen, itseensä uskominen, kunnianhimo tai vaikkapa ystävien tärkeys. Sanoituksetkin on ihan näppäriä, ei siinä mitään. Mutta se sävy. Se holhoava sävy.

Sen takia esimerkiksi Sato tai paisto, joka on aurinkolasien takaa kirjoitettu tarina häikäisevästä menestyksestä (ja tekosyy Iso H:lle pitää blehoja keikoilla), kuulostaa ajoittain ennemminkin luennolta UV-säteilyn vaaroista. Kun kuuntelen räppiä, en halua tuntea olevani terveystiedon tunnilla istuva yläastelainen. Jotenkin vaikeaa löytää tältä levyltä lyriikoita, joita varttuneemman populan voisi kuvitella fiilistelevän täysillä. Nuoremmalle väelle varmasti mitä mainiointa hengennostatus-musaa.

Jatketaan vielä hetki negatiivisten asioiden parissa. Rotko. Joo, varsinkin Elastiselta ja Spektiltä hyvää läppää horoista. Mutta mikä tän kappaleen funktio on? Rotko vaikuttaa sellaiselta pakolliselta biisiltä, jolla Fintelligens todistelee osaavansa myös rivommat lyriikat. Siksi onkin sääli, että tällaisia vakuutteluita pitää löytyä vielä viidenneltäkin studioalbumilta. Suut käy on puolestaan kappale kaikille, jotka puhuvat Fintelligensistä selän takana pahaa. Tässäkin on taas hyvät riimit: molemmat selvästi tietävät mistä räppäävät. Se vaan jaksaa aina ihmetyttää, että minkä takia tällaisia träkkejä "vihaajille" tehdään, jos lyriikoissa vakuutellaan ettei näistä disauttajista välitetä ollenkaan?

Samalla raidalla sekä Elastinen että Iso H antavat vahvasti ymmärtää, etteivät arvosta ns. vitsiräpillä ratsastavia tähdenlentoja. Sinänsä ihan oikein. Ehkä duo voisi silti opetella huumoriräppäreiden asenteesta jotain. Nimittäin Andun kanssa tehty Hätänumero ja varsinkin sen totinen kertosäe on aika hullunkurinen tekele kaiken kaikkiaan. Kappalehan kertoo ystävistä: niiden tärkeydestä ja kuinka ystävyyssuhteet muuttuu ajan myötä niin, ettei enää tule pidettyä yhteyttä. Ilman mitään pahansuopaisuutta pakko sanoa, että biisistä tulee tahtomattakin mieleen Sinkkuelämää. Että Rähinän jätkät kokoontuu porukalla kylpylään, ottaa kasvonaamiot, mussuttaa vähän suklaata ja valvoo läpi yön jutellen naishuolistaan.

Fintelligensin kohdalla sortuu hyvin helposti ylikriittisyyteen ihan jo yhtyeen aseman takia. Siirrytäänpä siis levyn hyviin puoliin ennen kuin on liian myöhäistä. Hinta on kertosäettä lukuun ottamatta mainio avausraita levylle. Timo Pieni Huijaukselta useita yksittäisiä, erittäin oivaltavia läppiä feattiversessään. Levyn nimikkokappaleessa on hieno biitti, varsinkin rummut potkii nätisti! Kunnon hiphop-fiilis tulee Pete Rockin shoutouteista biisillä Kaiku. Legendan väsäämä biittikin on kova, ei todellakaan mitään jämäpaskaa. Träkin teema ei ole maailman idearikkain (musiikki), mutta siitä saadaan paljon irti. Hyvä biisi.

Runeberginkatu on ehkä se albumin kaikkein kovin veto. Elastiselta aivan järjetön biitti, joka aiheutti kylmät väreet ensimmäisellä kuuntelukerralla ja tekee sen saman edelleen. Jo biisin alku, loppu ja pysäytykset luo kappaleen ylle dramaattisen tunnelman. Kyseessä on myös yksi levyn ainoista träkeistä, jolla ei valisteta pätkääkään. Intohimo räpeissä on kohdallaan, kuvailu on mieleenpainuvaa... yksinkertaisesti hieno veto. Sean Price aloittaa Valmiina-biisin hyvin. "Elastainen" on väsännyt "Ruckuksen" tyylille täydellisesti sopivan biitin. Tosin värssyn loppua kohden mieheltä tuntuu ideat vähän katoavan, mutta P hoitaa homman pelkällä rutiinilla himaan. Purettu palasiin on taasen sopiva päätösbiisi albumille.

Ja niin, kyllähän Fintelligensillä on jotain, mitä monilta muilta puuttuu. Vuosien ammattitaito. Omaleimainen tyyli. Jos ei huomioida Hoon väkisin väännettyjä "tänne viiton ne" -laineja Mikä boogiella, jätkät osaavat biisien tuottamisesta "kaiken". Teknisesti sulavat räpit, lyyrisesti vähintäänkin ok-tason riimittelyä, biitit taattua laatua. Väliosia riittävästi. Kertosäkeitä toistetaan hillitysti. Värssyt pysyy kompakteina. Ainoa asia mistä voi naputtaa, on varsinaisten vuorottelujen puute. Elastinen ja Iso H toki jakavat versejä puoliksi, mutta parempaankin pystyttäisiin.

"Mun tie tai maantie". Miten tämän nyt niputtaisi. Oikeastaan yllättävän monipuolinen levy. Mukana on vanhaa Fintelligens-meininkiä, mutta myös kosolti uusia (comebackin jälkeisiä) tuulia. Kappalejärjestys on mielenkiintoinen. Sen vuoksi levyä kuunnellessa ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt aika pitkäksi. Plussaa hyvistä biiteistä, onnistuneesta Pete Rock -yhteistyöstä ja ajoittain vahvoista hiphop-fiiliksistä. Miinusta valistuksesta, "pakollisista biiseistä" ja huonosti toteutetuista kertosäkeistä.

3½ / 5

LINKIT
Facebook: www.facebook.com/pages/Fintelligens/17807121725?ref
Kotisivut: www.fintelligens.com
Levy-yhtiö: www.rahina.com
MySpace: www.myspace.com/fintelligens
Video: Fintelligens - Mikä boogie
Tilaa "Mun tie tai maantie" The Funkiestista

Ei kommentteja: