sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Paasto alkaa myös blogissa



Moi

Tuoreet Platat viettää seuraavan viikon ajan hiljaiseloa. Oheinen kuva saattaa paljastaa miksi.

Pääsiäisen jälkeen syyniin pääsee ainakin instrumusaa, mixtapea, EP:tä ja vaikka mitä. Pysyhän linjoilla. Samalla TP:n yhden miehen armeija miettii, pitäisikö blogin ympärille perustaa kunnon nettisivusto? Vaikuta ratkaisuun jättämällä oma mielipiteesi tämän merkinnän kommentteihin, kiitos.

Nyt pitää rientää. Palataan. Take it easy in the talouskriisi, aight!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Tuoreet Platat @ Facebook



Tuoreet Platat nyt myös Facebookissa. Klikkaa kuvaa tai tästä liittyäksesi faniksi. Kiitos tuesta!

Fintelligens - Mun tie tai maantie



Fintelligens - Mun tie tai maantie
Rähinä Records, 2010

Biisilista
01. Hinta ft. Timo Pieni Huijaus
02. Kaikkien aikojen paras
03. Maha määrää
04. Mun tie tai maantie
05. Mikä boogie
06. Suut käy
07. Kaiku
08. Runeberginkatu
09. Sato tai paisto
10. Valmiina ft. Sean P.
11. Rotko ft. Spekti & Tasis
12. Hätänumero ft. Andu
13. Purettu palasiin

Fintelligens teki paluun vuonna 2008, kun yhtyeen molemmat jäsenet saivat ensin sooloiluviettinsä tyydytettyä. Ilmestyi "Lisää", jota en ole rehellisesti sanottuna kertaakaan pystynyt kuuntelemaan yhdeltä istumalta läpi. Nyt kaupoista löytyy "Mun tie tai maantie". Elastinen ja Iso H käsittelevät levyllä muiden aiheiden lomassa omaa menestystarinaansa kolmentoista kappaleen verran. Vierailijalistalta löytyy tuttujen Rähinä-artistien lisäksi yhdysvaltalainen Sean Price, kun taas sävellyksistä on vastannut lähes yksinomaan Elastinen itse. Vierailevina tuottajina häärivät ainoastaan legendaarinen Pete Rock (Kaiku) sekä Sakke (Mikä boogie, yhteistyössä 'genssien kanssa).

Todetaan uutuuslevystä yksi asia heti kärkeen. Lähes jokaisella biisillä muistetaan viitata Fintelligensin menestykseen. Miten jätkät aloittivat koko suomiräpin, miten seiniä koristaa kultalevyt todisteena tinkimättömyydestä, miten heille nauraneet ovat jo luovuttaneet jne. Yllättäen erityisesti Iso H jaksaa kehuskella ja kuittailla joka käänteessä. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä jannujen retostelua ärsyttävänä, sillä duohan latoo ainoastaan faktat tiskiin. Siellä jossain ne kultalevyt oikeasti pölyttyy. Näillä jätkillä on todelliset meriitit, joiden pohjalta he ovat myös oikeutettuja leveilyyn. Lisäksi kuittailut on puettu mukavan piikikkääseen muotoon, minkä pitäisi räpissä olla vain ja ainoastaan plussaa.

Sen sijaan Fintelligensin valistusräppi ärsyttää. Terveellisistä ruokailutottumuksista kertova Maha määrää nyt vielä menee, koska sen idea on persoonallinen ja Iso H:n värssy on alusta loppuun silkkaa knowledgea. Levyä kuunnellessa tulee kuitenkin toistuvasti olo, että mä olen murrosikäinen pentu ja nyt mulle kerrotaan vähän miten elämässä on mahdollista saavuttaa jotain. Tarkoitus on tietysti hyvä. Useimmilla raidoilla on jokin positiivinen sanoma, josta nuorten toivoisi ottavan mallia. Oppirahojen maksaminen, itseensä uskominen, kunnianhimo tai vaikkapa ystävien tärkeys. Sanoituksetkin on ihan näppäriä, ei siinä mitään. Mutta se sävy. Se holhoava sävy.

Sen takia esimerkiksi Sato tai paisto, joka on aurinkolasien takaa kirjoitettu tarina häikäisevästä menestyksestä (ja tekosyy Iso H:lle pitää blehoja keikoilla), kuulostaa ajoittain ennemminkin luennolta UV-säteilyn vaaroista. Kun kuuntelen räppiä, en halua tuntea olevani terveystiedon tunnilla istuva yläastelainen. Jotenkin vaikeaa löytää tältä levyltä lyriikoita, joita varttuneemman populan voisi kuvitella fiilistelevän täysillä. Nuoremmalle väelle varmasti mitä mainiointa hengennostatus-musaa.

Jatketaan vielä hetki negatiivisten asioiden parissa. Rotko. Joo, varsinkin Elastiselta ja Spektiltä hyvää läppää horoista. Mutta mikä tän kappaleen funktio on? Rotko vaikuttaa sellaiselta pakolliselta biisiltä, jolla Fintelligens todistelee osaavansa myös rivommat lyriikat. Siksi onkin sääli, että tällaisia vakuutteluita pitää löytyä vielä viidenneltäkin studioalbumilta. Suut käy on puolestaan kappale kaikille, jotka puhuvat Fintelligensistä selän takana pahaa. Tässäkin on taas hyvät riimit: molemmat selvästi tietävät mistä räppäävät. Se vaan jaksaa aina ihmetyttää, että minkä takia tällaisia träkkejä "vihaajille" tehdään, jos lyriikoissa vakuutellaan ettei näistä disauttajista välitetä ollenkaan?

Samalla raidalla sekä Elastinen että Iso H antavat vahvasti ymmärtää, etteivät arvosta ns. vitsiräpillä ratsastavia tähdenlentoja. Sinänsä ihan oikein. Ehkä duo voisi silti opetella huumoriräppäreiden asenteesta jotain. Nimittäin Andun kanssa tehty Hätänumero ja varsinkin sen totinen kertosäe on aika hullunkurinen tekele kaiken kaikkiaan. Kappalehan kertoo ystävistä: niiden tärkeydestä ja kuinka ystävyyssuhteet muuttuu ajan myötä niin, ettei enää tule pidettyä yhteyttä. Ilman mitään pahansuopaisuutta pakko sanoa, että biisistä tulee tahtomattakin mieleen Sinkkuelämää. Että Rähinän jätkät kokoontuu porukalla kylpylään, ottaa kasvonaamiot, mussuttaa vähän suklaata ja valvoo läpi yön jutellen naishuolistaan.

Fintelligensin kohdalla sortuu hyvin helposti ylikriittisyyteen ihan jo yhtyeen aseman takia. Siirrytäänpä siis levyn hyviin puoliin ennen kuin on liian myöhäistä. Hinta on kertosäettä lukuun ottamatta mainio avausraita levylle. Timo Pieni Huijaukselta useita yksittäisiä, erittäin oivaltavia läppiä feattiversessään. Levyn nimikkokappaleessa on hieno biitti, varsinkin rummut potkii nätisti! Kunnon hiphop-fiilis tulee Pete Rockin shoutouteista biisillä Kaiku. Legendan väsäämä biittikin on kova, ei todellakaan mitään jämäpaskaa. Träkin teema ei ole maailman idearikkain (musiikki), mutta siitä saadaan paljon irti. Hyvä biisi.

Runeberginkatu on ehkä se albumin kaikkein kovin veto. Elastiselta aivan järjetön biitti, joka aiheutti kylmät väreet ensimmäisellä kuuntelukerralla ja tekee sen saman edelleen. Jo biisin alku, loppu ja pysäytykset luo kappaleen ylle dramaattisen tunnelman. Kyseessä on myös yksi levyn ainoista träkeistä, jolla ei valisteta pätkääkään. Intohimo räpeissä on kohdallaan, kuvailu on mieleenpainuvaa... yksinkertaisesti hieno veto. Sean Price aloittaa Valmiina-biisin hyvin. "Elastainen" on väsännyt "Ruckuksen" tyylille täydellisesti sopivan biitin. Tosin värssyn loppua kohden mieheltä tuntuu ideat vähän katoavan, mutta P hoitaa homman pelkällä rutiinilla himaan. Purettu palasiin on taasen sopiva päätösbiisi albumille.

Ja niin, kyllähän Fintelligensillä on jotain, mitä monilta muilta puuttuu. Vuosien ammattitaito. Omaleimainen tyyli. Jos ei huomioida Hoon väkisin väännettyjä "tänne viiton ne" -laineja Mikä boogiella, jätkät osaavat biisien tuottamisesta "kaiken". Teknisesti sulavat räpit, lyyrisesti vähintäänkin ok-tason riimittelyä, biitit taattua laatua. Väliosia riittävästi. Kertosäkeitä toistetaan hillitysti. Värssyt pysyy kompakteina. Ainoa asia mistä voi naputtaa, on varsinaisten vuorottelujen puute. Elastinen ja Iso H toki jakavat versejä puoliksi, mutta parempaankin pystyttäisiin.

"Mun tie tai maantie". Miten tämän nyt niputtaisi. Oikeastaan yllättävän monipuolinen levy. Mukana on vanhaa Fintelligens-meininkiä, mutta myös kosolti uusia (comebackin jälkeisiä) tuulia. Kappalejärjestys on mielenkiintoinen. Sen vuoksi levyä kuunnellessa ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt aika pitkäksi. Plussaa hyvistä biiteistä, onnistuneesta Pete Rock -yhteistyöstä ja ajoittain vahvoista hiphop-fiiliksistä. Miinusta valistuksesta, "pakollisista biiseistä" ja huonosti toteutetuista kertosäkeistä.

3½ / 5

LINKIT
Facebook: www.facebook.com/pages/Fintelligens/17807121725?ref
Kotisivut: www.fintelligens.com
Levy-yhtiö: www.rahina.com
MySpace: www.myspace.com/fintelligens
Video: Fintelligens - Mikä boogie
Tilaa "Mun tie tai maantie" The Funkiestista

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Juan Muteniac - Koko Suomi



Juan Muteniac - Koko Suomi
Northgrind Music, 2010

Biisilista
01. Ulkona nyt
02. Isä teidän ft. Markiisi Skandaali
03. Pelle ft. Ezkimo
04. Alaluokan valtaa ft. Ikonen
05. Mä kuljen ft. Kymppilinja
06. Rakastan ft. Gee
07. Esittely
08. Vaivan palkka ft. Timo Pieni Huijaus
09. Sydäntä ft. Vapaapudotus
10. Hereille! ft. Tasis
11. Kahdeksantena päivänä ft. Joniveli
12. Tyhjä värssy ft. Asa
13. (Outro)

25-vuotias Juan Muteniac on ehtinyt tuottajauransa aikana säveltää taustoja mm. Ambassalle sekä yhdysvaltalaiselle Outerspacelle, unohtamatta Christianin ja Karri Koiran upeaa Aika lentää -bängeriä. Vielä viime syksynä mies tuotti kokonaan isoveljensä Ezkimon "Muteniaatikot"-levyn. Nyt on kuitenkin koittanut pikkuveljen vuoro astua artistien varjosta esiin. Tuottajalevy "Koko Suomi" on Juanin perustaman Northgrind Musicin ensimmäinen julkaisu ja samalla näyte siitä, millaista soundia se helsinkiläistynyt latino-lappalainen oikein väsääkään.

Julkaisun kappalejärjestys on tuottajalevyille hyvin tyypillinen: intro, viisi raitaa räppien kera, eräänlainen välisoitto, toiset viisi vierailijoiden kanssa tehtyä träkkiä ja outro. Sen sijaan harvalta tuottajalätyltä löytyy viihdealan monitoimimiehen Jari Karjalaisen eeppisiä hehkutuksia, saati yhtä nimekästä vierailijalistaa. Kymmenestä vierailevasta aktista jokainen on julkaissut pitkäsoiton/pitkäsoittoja levy-yhtiön kautta ja päässyt valtakunnalliseen radiosoittoon. Yksi tapa arvioida tuottajalevyjen onnistumista onkin miettiä sitä, millaisia vierailevien artistien sävyttämistä raidoista on muodostunut verrattuna heidän normaaliin tasoonsa.

Lähdetään liikkeelle onnistumisista. Heti ensimmäisessä varsinaisessa biisissä on nimittäin aivan käsittämättömän sairas tausta. Markiisi Skandaali pääsee vetämään Juanin tuotannolle tyypilliseen mahtipontiseen biittiin ja käyttää tilaisuuden hyödyksi. Skandaali kyseenalaistaa vanhalla kunnon vittumaisella tyylillään muiden suomiräppäreiden motiivit. Hieman liian samankaltaisista värssyistä huolimatta biisi on ehdottomasti parasta Markiisia moniin vuosiin ja hienoa, vuoteen 2010 päivitettyä katuräppiä.

Myös Geen kappale Rakastan on miehen onnistunein kappale comebackin jälkeen. Ei sillä, että väsyneet läpät graindaamisesta ja unelmista rapakon toisella puolen sytyttäisi, mutta Remon laulama hyväntuulinen kertosäe iskee. Lisäksi Geen flow on tarpeeksi skarppi, laadukkaasta tuotannosta puhumattakaan. Diggaan myös Timo Pieni Huijauksen träkistä Vaivan palkka. Karismaattinen räppäri ei voi epäonnistua kuoro-nostatuksen ja syvältä riipaisevan viulubiitin jälkeen. Riimit kateudesta ja kiittämättömyydestä sopii taustalla pauhaavaan sävellykseen ja päinvastoin.

Onnistuneisiin vetoihin laskisin vielä myös Vapaapudotuksen stygen Sydäntä ja Joniveljen kappaleen Kahdeksantena päivänä. Yksi "Koko Suomi" -levyn merkittävimmistä teoista on nimittäin juuri Vapaapudotuksen jätkien saaminen studioon. Juanin biitti on saattanut sytyttää vaasalaiskaksikossa isommankin kipinän, sillä huhujen mukaan jätkät suunnittelevat uuden albumin tekemistä. Taustassa etenkin huilu ja basso toimii helvetin hyvin, räpeissä taasen vuorottelu ja kertsi. Mitä tulee Joniveljeen... ihan kuin mies räppäisi sadepisaroiden säestämänä. Hieno, seesteinen tunnelma. Läpät kahdeksannesta päivästä eli meille monille muille "huomisesta", kolahtaa täysillä.

Ezkimo, Ikonen, Tasis ja Asa räppäävät oikeastaan sillä omalla "keskitasollaan". Ikosella on hyvä meininki, mutta en oikein fiilaa biittiä saati flowta. Hereille! -raidassa on liikaa yhtäläisyyksiä Kapasiteettiyksikön materiaaliin, vaikka tausta on tehty Tasikselle kuin mittatilaustyönä. Hieno bridge biisin lopulla on kappaleen parasta antia. Asa puskee niin paljon omaa materiaalia, erilaisia kokkaribiisejä ja featteja, että värssyjen pitäisi olla erinomaisia, jos kappaleen haluaa jotenkin erottuvan joukosta. Ezkimon ensimmäinen verse erikoisine Stepa-läppineen tulee olemaan spekuloinnin kohteena vielä pidemmän aikaa; herkkähipiäisimmät voisivat pitää kappaletta Eesaun julkisena erona Guerra Nortesta.

Ainoa suoranainen floppi on Kymppilinjan kanssa tehty Mä kuljen. Vaikka biisissä on hyvä sanoma, läpät on Linjan tasoon nähden todella mitäänsanomattomat. Jannew kuulostaa (nimiä mainitsematta) kuin erään aloittelevan räppiklikin sylkijältä.

En tiedä edustaako vierailijalista lopulta ihan "Koko Suomea", mutta ehkäpä tässä on jätetty pelivaraa mahdollisille jatko-osille, joilla kuultaisiin taas uusia nimiä. Riimeissä ja biiteissä "Koko Suomi" tulee jollain lailla esiin, jos asian niin haluaa ajatella. Onhan useampi kappaleista kuitenkin sidottu Suomeen, suomalaisuuteen tai puhtaasti suomiräppiin. Ja siinä missä Ikonen penää Alaluokan valtaa, Joniveli on toiveikas tulevaisuuden suhteen ja Gee yltyy suorastaan rakastamaan. Tunnelmat ja mielentilat vaihtelee.

Juan Muteniac on saanut kasaan ihan ansiokkaan tuottajalevyn. Vierailijoiden lukumäärä on pysynyt hallinnassa ja jälki on viimeisteltyä. Juan on rakentanut periaatteessa jokaiselle biisille hyvät lähtökohdat. Välillä häiritiseekin ehkä se, että biiteistä on tehty tietyille artisteille liian tuttuja ja turvallisia. Isojen biittien lisäksi levyllä kuullaan myös erilaisempaa soundia kappaleiden Sydäntä, Kahdeksantena päivänä ja Tyhjä värssy muodossa. "Koko Suomi" ei ole mitenkään poikkeuksellisen yhtenäinen tuottajalevy, mutta sen kuuntelee paljon mieluummin läpi kuin monet muut vastaavat platat. Oman kiitoksensa tästä ansaitsee itse kapellimestarin ohella myös Iso H.

4 / 5

LINKIT
Arvio: Ezkimo - Muteniaatikot
Facebook: www.facebook.com/pages/Juan-Muteniac-Koko-Suomi-10032010/340197426816?ref=ts
MySpace: www.myspace.com/juanmuteniacsuomi
YouTube: www.youtube.com/user/NorthgrindMusic
Tilaa "Koko Suomi" The Funkiestista

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Stepa - Made in Sodankylä



Stepa - Made in Sodankylä
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Hyvien puolella
02. Kiviranta
03. Kaikki hyvin
04. Joskus vuosien päästä
05. I Don't Give A Fuck ft. Tapani Kansalainen
06. Kuolleet miehet
07. Päivi Paunu lailla ft. Tykopaatti, Edorf & Hannibal
08. Hullut jätkät ft. Are & Tapani Kansalainen
09. Lastenlaulu
10. Toiseksi viimeiset dollarit
11. Ei ft. Laineen Kasperi
12. Made in Sodankylä

Stepa on hyvä esimerkki siitä, miten haippi jonkun artistin ympärillä voi kasvaa ikään kuin luonnostaan. Sodankylässä varttunut räppäri päätyi erinäisten kokoelmien myötä julkaisemaan oman mixtapen ja yhä edelleen virallisen soolodebyyttinsä Joku Roti Recordsin kautta. Vain hieman kärjistäen voisi sanoa, että yhden biisin julkaisemisesta on syntynyt positiivinen kierre, jolle ei ole näkyvissä loppua.

"Made in Sodankylä" on puolestaan erinomainen esimerkki siitä, miltä itseironialla höystetyn huolettoman suomiräpin tulee kuulostaa. Nykyään valitettavan moni yrittää olla "renttu", joka "osaa nauraa itselleen" ja on muka jotenkin poikkeuksellinen käsitellessään "oravanpyörää". Yhtä usein nämä yritykset myös jäävät sellaisiksi. Onneksi Stepa ei yritä olla mitään, mitä ei oikeasti ole. Uudella levyllään hän käsittelee aiheita rehellisellä ja sympaattisella otteella. Vaikka riimit on väritettyjä, niitä kirjoittaessa on selvästi pidetty jalat tukevasti maan kamaralla.

Seurauksena on kaksitoista monipuolista kappaletta, joilta ei puutu omintakeista näkökulmaa, nokkelaa huumoria saati yllätyksellisyyttä. Varsinkin pitkäsoiton alku on erittäin vakuuttava. Positiivissävytteiset kappaleet kertovat mm. maailman hullunkurisuudesta, elämänmyönteisyydestä, kuolleista muusikoista sekä välinpitämättömyydestä. Samalla muistellaan myös menneitä ja vastapainoksi mietitään tulevaisuutta. Stepan asuttama Kiviranta taasen muuttuu riimien perusteella nykyaikaiseksi versioksi Lagon kylästä, joka tehtiin tunnetuksi Clint Eastwoodin elokuvassa "Ruoska".

Levy pyörii ihailtavan mutkattomasti eteenpäin. Erityisesti tuotanto on aivan eri tasolla kuin Stepan edellisen "MC"-levyn kohdalla. Kun biitit ennen kuulostivat melkeinpä yksittäisiltä loopeilta, nyt ne tukevat albumia kokonaisuutena. Voidaan puhua enemmänkin omasta soundimaailmastaan kuin pelkistä taustoista. Lisäksi Stepa on kehittynyt kirjoittajana. Vaikka lyriikoista löytyy edelleen fillerilaineja, joilla yritetään saada hyvä läppä väkisin rimmaamaan jonkin kanssa, sanoitukset ovat nyt selkeästi jatkuvampia kuin ennen.

Icecubemainen possebiisi Hullut jätkät rikkoo seitsemän träkin ajan jatkuneen harmonian. Monella tapaa poikkeuksellisella kappaleella käytetään yhteensä kuutta eri taustabiittiä, jotka muut suomiräppärit ovat jo tehneet tutuiksi. Näiden joukossa mm. Kemmurun Ray Charlz ja Jontin & Shakan Kolmatta linjaa. Dj Massimo on sekoittanut aineksista kiitettävän hämmentävän sopan, jolla etenkin Are on aivan pitelemätön. Hullu flow, vielä hullummat läpät ja kaikista hulluin asenne. Tapani Kansalainen on myös harvinaisen viihdyttävä heiluessaan delirium-päissään kaupungilla, haluten hakata Seppo Lehdon.

Kun eriskummalliselle linjalle päästiin, niin jatketaan nyt vielä tovi. Seuraava biisi Lastenlaulu on Hulluihin jätkiin verrattuna kuin toisesta maailmasta. Tuottaja 10th Wonder on selvästi kuunnellut Will Smithia säveltäessään semi-funkahtavaa discojytkettä. Levyn pisin biisi korostaa mm. lastenlaulujen järjettömyyttä irrationaalisilla tarinoillaan hirvistä ja hai-kaloista. Levyn viimeisten kolmen träkin ajaksi palataan taas seesteisempiin tunnelmiin. Toiseksi viimeiset dollarit on tietynlainen kiitoskappale Stepan äidille (ja muulle perheelle), mutta erityisen ansiokkaasti sillä onnistutaan kuvailemaan vanhempien eroa.

"Ja isä hyvä, tää menee myös sulle / et ees tiiä kuinka hyvä esimerkki oot mulle / ei tää elämä oo aina helppoa / täällä isät jättää äidin ja lapsensa / ja moni äiti ei anna isän nähdä lastaan / ja moni lapsi ei tiedä kummastakaan / oon siunattu siitä, että mul on molemmat / ja te oletta ylpeitä siitä että oon olemas"

Suorasukaista, mutta harvinaisen totta. Valitettavasti levyn ainoa paska biitti on osunut juuri tämän vedon kohdalle. Laineen Kasperin kanssa tehty biisi yhden sanan ja pessimismin ympäriltä, Ei, on Stepan uran parhaimmistoa. Platan ainoasta soundiltaan synkemmästä raidasta kuoriutuu yllättäen aika tarttuvakin tekele. Levyn nimikkobiisi Made in Sodankylä pistää vielä paremmaksi. Läpät Sodankylän tilanteesta + tunnelmallinen biitti + Stepan flow = Stepan paras kappale toistaiseksi.

Viimeinen vuosi, jonka Stepa on käyttänyt "Made in Sodankylän" tekemiseen, ei todellakaan ole valunut hukkaan. Kyseessä on kaikin puolin parempi teos kuin "MC"-levy oli vuonna 2008. Ainoa isompi valittamisen aihe on kappalejärjestyksessä. Hullut jätkät vielä toimii loistavan alkulevyn jälkeen, mutta Lastenlaulu alkaa useamman toistokerran jälkeen menettää nopeasti hohtonsa (varsinkin ylipitkän pituutensa takia) ja Toiseksi viimeiset dollarit -biisissä on se jumalattoman ärsyttävä tausta. Jotenkin Lastenlaulu vaan rikkoo kokonaisuuden.

Made in Sodankylän ja Ei-biisin lisäksi albumin parhaimmistoa edustaa Päivi Paunun lailla sekä Kuolleet miehet. Ensimmäisenä mainitussa on upea biitti vinyylinrahinoineen kaikkineen ja etenkin kertosäe, jonka takia joudun taas hehkuttamaan Tykopaatin monipuolisuutta. Edorfilla lisäksi erittäin makea tyyli toisessa värssyssä. Kuolleet miehet on nerokas idea jo sinällään, mutta entistä hohdokkaammaksi kappaleesta tekee sen jouheva nimitiputtelu.

Tiukkoja biittejä, asiansa osaava mc. Sitä on "Made in Sodankylä".

4½ / 5

LINKIT
Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com
MySpace: www.myspace.com/stepapalupa
Tilaa "Made in Sodankylä" The Funkiestista

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Opaali - Hinnalla millä hyvänsä



Opaali - Hinnalla millä hyvänsä
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Hinnalla millä hyvänsä
02. Raskaat huvit ft. Tykopaatti
03. Puutetta massista ft. Puukko-B
04. Varo
05. Pisness ft. Pyhimys
06. Kiukaat ft. Idän Ihme
07. Sorilta ft. Otto M., Juju & Hannibal
08. W.M.D. ft. Aksim & Särre
09. Laitapuolen kulkija ft. Asa
10. Ryynityyli ft. Kärppä
11. Kiikun kaakun ft. Tesoman Apteekkari & Sipe-Tay
12. Osta, myy, vaihda
13. Flippaa ft. Juju
14. Ymmärrä

Opaali murtautui isompaan tietoisuuteen julkaistuaan virallisen debyyttialbuminsa Turnin' Recordsin kautta vuonna 2007. "Viisasten kivi" raivasi esimerkillisesti tietä rapakon takaa tutulle soundimaailmalle ja esitteli samalla Orivedellä varttuneen räppärin, joka pystyi riimittelemään rikollisuudesta vakuuttavammin kuin suurin osa suomalaisista kollegoistaan. Esikoisen heikkoudeksi muodostui lopulta lyriikoiden itseääntoistavuus. Tai oikeastaan kömpelöiden sanavalintojen värittämät tekstit ylipäätään.

Nyt sama mies levyttää Monsp Recordsille, joka julkaisi Opaalin toisen pitkäsoiton "Hinnalla millä hyvänsä" 24. helmikuuta. Kansikuvassa huppu on otettu pois silmiltä ja biisilistalla vierailijoiden määrä on kasvanut edellislevyyn verrattuna aika tavalla. Tuoreella teoksella kuullaan peräti kahdentoista muun artistin panostusta. Unohtamatta tietenkään biittejä, joita on ollut työstämässä kahdeksan eri tuottajaa.

Albumin runsaalla vierailijakaartilla on tietysti huomattava vaikutus levyn linjaan. Tällä kertaa kappaleet ovat aiempaa monipuolisempia feattien piristäessä normaalisti niin tummanpuhuvan gangsterin elämää. Esimerkiksi Asa hyräilemässä Kilari Audion letkeään ja varsin tunnistettavaan soundiin on jotain, mitä en uskonut kuulevani Opaalin julkaisulla. Toisaalta: jotta artisti on saanut haalittua levylleen haluamansa vierailijat, on selvästi jouduttu tekemään myös liian suuria kompromisseja. Esimerkiksi W.M.D. kuulostaa Aksimin ja Särren yhteisbiisiltä, jolla Opaali roikkuu mukana vain turhana kolmantena lenkkinä.

Uskottavuus on Suomessa näin nuoren tyylisuuntauksen parissa kaiken A ja O riippumatta siitä, ovatko sanoitukset totta vai tarua. Opaalin kannalta onkin tärkeää, että naurettavat Aku Ankka -läpät on jätetty vuoteen 2007 ja lyriikat pursuavat asiantuntevaa sekä yksityiskohtaista kuvailua. Mutta. Jälleen iso mutta. Sekä Opaalin kirjoitus- että räppäystyyli ovat kehittyneet sangen ärsyttäviksi. Laiska laidback-flow kuulostaa Opaalin äänellä yliolkaiselta mussutukselta. Siihen kun yhdistetään irrallinen, pätkivä kirjoitustyyli sekä totaalinen karisman puute, niin ulosantia on vaikeaa lähteä kiittelemään.

Opaali tuntuukin suoriutuvan parhaiten synkillä, hieman nopeatempoisemmilla biiteillä, joilla pitää räpätä skarpimmin. Näitä tapauksia löytyy lätyn loppupuolelta. Jazzy-O:n tuottamat Ryynityyli ja Kiikun kaakun (jolla Tesoman Apteekkari puskee hyvän värssyn) sekä etenkin Open Sound Productionsin tuottama ja Jujun kanssa tehty Flippaa toimii. Kovimmaksi träkiksi nousee kuudes raita Kiukaat jo pelkästään Tupla-I:n tyylittelyiden sekä Emen hienon biitin takia. Ehkä pienet golf-taputukset voi antaa vielä introlle sekä kappaleelle Varo.

Muutoin "Hinnalla millä hyvänsä" on rikkonainen albumi, joka ei yksinkertaisesti onnistu viihdyttämään odotetulla tavalla. Lopuilta biiseiltä löytyy toki yksittäisiä hyviä pätkiä, kuten Tykopaatin kertosäe träkillä Raskaat huvit tai harvoin levyllä kuultavan Otto M:n läpät possebiisillä Sorilta, mutta kokonaisuuksina ne eivät toimi. Suurin kynnys on tulla sinuiksi Opaalin tyylin kanssa. Perushyvää räppiä.

3 / 5

LINKIT
Arvio: Opaali - Viisasten kivi
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/opaali
Tilaa "Hinnalla millä hyvänsä" The Funkiestista

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Näkökulma - Odotusmusiikkia 2



Näkökulma - Odotusmusiikkia 2

Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Odota ft. MGI
02. Lahja
03. Kaikki palaa kuitenkin ft. MGI
04. Pommisuoja
05. Tiedäzä ft. Papru
06. Oikein ft. Tuomo
07. Aloillaan
08. Huominen
09. Tulee ja menee
10. Kaikki hyvin ft. MGI
11. Tuhka
12. Hyvästejä ft. MGI

Tähän alkuun pitäisi varmaan esitellä Näkökulman bio- ja diskografiaa, mutta sitä on toisteltu jo kyllästymiseen asti viime vuosien aikana. Kyllä te tiedätte Efun ja Olan. Ne veljekset Porvoosta. Suomen Clipse, kuten usein on tapana mainita. Kaksikolta ilmestyi helmikuussa "Odotusmusiikkia 2" -niminen levy, minkä voit käydä lataamassa veloituksetta merkinnän lopusta löytyvän linkin kautta. Levy on jatkoa vuonna 2008 julkaistulle ensimmäiselle osalle ja samalla yhtyeen toistaiseksi viimeinen platta, sillä osapuolet jättäytyvät tekemään omia soolodebyyttejään.

Albumin ensimmäistä kappaletta (Odota) kuunnellessa voitaisiin pysähtyä hetkeksi miettimään Näkökulmaa. Vaikka yhtye muodostuukin veljeksistä, kenelläkään ei liene vaikeuksia erottaa räppäreitä toisistaan. Efun poikkeuksellinen ääni pääsee oikeuksiinsa haikeilla kappaleilla, kun taas Ola pystyy painokkaammalla ulosannillaan hyppäämään mihin tahansa tempoon. En ole päässyt Efun tyylistä oikein koskaan yli enkä tykkää siitä vieläkään. Olan räpit sen sijaan kuulostavat enemmän kuin vakuuttavilta. Ristiriitaisuus kuuluu selvimmin tällä avausbiisillä, joka ei ehkä juuri sen takia osoittaudukaan mitenkään ihmeelliseksi vedoksi.

On kuitenkin sääli, ettei Näkökulma murtautunut ensimmäisellä virallisemmalla pitkäsoitollaan ("Elä unelmaa tai kuole mukana") suurempaan suosioon. Heillä on nimittäin kyky yhdistää positiivinen sanoma ja tarttuva soundi tyylikkäästi yhteen. "Odotusmusiikkia 2" -levylläkin kannustetaan kuuntelijoita itsevarmuuteen, samalla kun alla rullaa kappaleesta toiseen modernin hiphopin huipputuotantoa. Vaikka levy myötäilee etenkin soundinsa puolesta jenkkiräpin tuulia, en pistäisi ollenkaan pahakseni mikäli nämä biisit olisivat suomalaisten radiokanavien tehosoitossa.

No, tarkemmin itse levystä. "OM2" alkaa pirteillä, joskin hieman mitäänsanomattomilla träkeillä Odota ja Lahja. Niitä seuraa MGI:n hienosti tulkitsema (ja sanoittama?) kertosäe kappaleella Kaikki palaa kuitenkin, kunnes neljäs raita Pommisuoja aloittaa albumin kovimpien biisien putken. Pommisuojan tunnelma on sopivan häiriintynyt verrattuna avausbiisien purkkamaisuuteen. Suurin ansio tästä kuuluu tietenkin biitille (jälleen MGI:n käsialaa) sekä kylmät väreet aiheuttavalle kertsille. Räppiläpissäkään ei ole valittamista.

Viidenteen kappaleeseen mennessä albumin iloinen tunnelma on muuttunut suoranaiseksi alakuloksi. Ja silloin esiin manataan tietysti Papru. Tiedäzä. Kaikilta kolmelta räppäriltä hyvät värssyt, mutta Ola pistää kyllä tiukasti kampoihin feattikuningas Paperi T:lle. Ensinnäkin jo Olan avauslainit pudottaa: "ei huoleta kuolema nuorena / mä oon jumis ku Late Huomenta Suomessa". Myöhemmin kuullaan vielä oikeaoppinen Pusha T -räkäisy. Herranjestas. Mies on liekeissä.

Yhtä lailla Oikein laittaa pään nyökkäämään, vaikka sen kertosäe muuttuukin liian pitkän toistelun jälkeen enemmän tragikoomiseksi kuin itsevarmaksi. Efu ja Ola petaavat reilut kolme minuuttia sopivaa saumaa Tuomolle, joka räjäyttää lopulta pankin omalla featillaan. Kun edellisellä kappaleella heitettiin oikea-aikainen Lauri Karhuvaara -läppä, nyt siirrytään jo toiseen ulottuvuuteen. "Sä voit kutsuu nuoreks Spordeks vaikka / kaks yhteist tekijää: silmäpussit ja se, et on pakko painaa." !!!!!!!!!!!!!!!!!!! YOUNG SPORDE!!! REEEWIND!

"Sä voit kutsuu nuoreks Spordeks vaikka / kaks yhteist tekijää: silmäpussit ja se, et on pakko painaa."

"Sä voit kutsuu nuoreks Spordeks vaikka / kaks yhteist tekijää: silmäpussit ja se, et on pakko painaa."

"Sä voit kutsuu nuoreks Spordeks vaikka / kaks yhteist tekijää: silmäpussit ja se, et on pakko painaa."

"Me ei kreisibailata, mut kaikki lähtee mikä irtoo / su casa es mi casa, nyt sun koti on mun disko."

OMFG.

Tällaisen tykityksen jälkeen on vaikeaa enää pistää paremmaksi. Loppulevy ei tarjoakaan kuin yksittäisiä väläytyksiä. Tarinabiisissä Huominen on hyvä idea. Kaikki hyvin korostaa ihan ansiokkaasti kuinka on epänormaalia olla iloinen. Efu loistaa Tuhkalla. Ja levyn päätösraita Hyvästejä jättää Näkökulman lopulta telakalle lojumaan. Erittäin hyvä biisi edelleen, vaikka on alunperin julkaistu jo kaksi vuotta sitten Syvällä Pelissä -kokoelmalla.

"Odotusmusiikkia 2" on monipuolinen osoitus siitä, millaista jälkeä Näkökulma saa aikaan yhdessä MGI:n (ja tietysti Olan) tasoisen huipputuottajan kanssa. Muutamia erittäin kovia raitoja, muutama heikompi ralli ja kasa parempaa keskitasoa. Suosittelen etenkin suoraviivaisen räpin ystäville paketin lataamista tai kuuntelemista YouTuben kautta.

3½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/nakokulma
YouTube: www.youtube.com/nakokulma
Lataa "Odotusmusiikkia 2" ilmaiseksi täältä

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut



Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut
ILS, 2010

Biisilista
01. Pohjolan molli
02. Biitit
03. Betoniviidakos
04. Ihmisluonto
05. Edveden
06. Puolesta annoin
07. Mainoskatko
08. Vastaan otin
09. Tositv
10. Kuulematta paskaa
11. Kaikki hyvin ft. Pyhimys
12. Rentouttava
13. Mieti hetki
14. Neliapilas
15. Lumme
16. Mekaaninen
17. Syy
18. Seuraus
19. Troijan hevonen
20. Villapaita
21. Lopussa soitto molliin

Nyt täytyy tunnustaa, etten ole ihan varma miten tämän merkinnän aloittaisin. Pohjolan Molli - Turhaan arkeutunut on Huge L:n uusin sooloprojekti. Arvailujen varaan on jätetty mm. se, onko Pohjolan Molli kenties Hugen uusi alias vai pelkästään osa albumin nimeä. Levy julkaistiin joka tapauksessa epävirallisesti Suomen itsenäisyyspäivänä 2009. Kymmeneen osaan pilkottu julkaisu oli kuunneltavissa aluksi ainoastaan MySpacessa.

Kuten arvata saattaa, ei mennyt kauaakaan kun joku kuuntelijoista oli jo kaapannut soittimen biisit itselleen ja kasannut niistä huonolaatuisen paketin, jota alkoi levittämään netin kautta ilmaiseksi. Myöhemmin Huge otti kappaleet pois MySpacesta ja julkaisi varsinaisen teoksen konkreettisesti 5. helmikuuta 2010. Kuluttajille annetaan nyt päätösvalta: tyytyvätkö he kuuntelemaan demoon verrattavaa sekamelskettä ilmaiseksi vai tukevatko he artistia ostamalla aidon tuotteen.

"Turhaan arkeutunut" käsittelee eräällä tapaa ihmiskunnan kehitystä pohjoismaisesta näkökulmasta. Nykyajan nurinkurisuudet puetaan omiksi kappaleikseen, mutta ennen kaikkea tarkastelun kohteena on juuri ihmisluonne. Ja siinä sivussa kerrotaan luonnollisesti myös suomalaisten mielentilasta. Jo yhden voksusamplen ympärille rakennettu Biitit muistuttaa maamme tavasta olla mieluiten hiljaa ja jos puhumaan rohjetaan, niin aiheena on yleensä (epämiellyttävä) ilmasto. Eli annetaan biitin suosiolla puhua puolestaan.

Nämä levyn alkupuolella esiintyvät naljailut betoniviidakon keskellä asuville tuppisuisille suomalaisille eivät sinänsä ole mitään uutta. Huge on räpännyt näistä aiheista samaan sävyyn jo vuosia, oikeastaan niin kauan kuin olen miehen materiaalia kuunnellut. Tällä kertaa kokonaisuus on kuitenkin aiempaa järkevämmin kasattu. Kappaleilla on omat selkeät aiheensa, jotka on sidottu yhteen isompaan pääteemaan.

Pitkäsoiton etenemistä tukevat kymmenet sampleista koostuvat skitit tai Hugen puhepätkät, joiden keräämiseen on jo sinänsä kulunut törkeä määrä aikaa. Tuskin koskaan on kuultu näin suurta määrää skittejä suomalaisella räppilevyllä. Ainakaan ilman, että ne olisivat epäoleellisia. Taitaa olla mainitsemattakin selvää, että taustojen suhteen ei ole mitään valitettavaa. Huge on todistanut jo aiemmin olevansa melankolisten maalailujen mestari eikä petä odotuksia tälläkään kertaa. Jos lyriikoissa ei tule pohjoismainen näkökulma tarpeeksi selvästi esiin, viimeistään biitit sen osoittavat.

Mitä turhia enempää jaarittelemaan, mennään suoraan levyn kohokohtiin. Jo aiemmin mainittu Biitit on ensimmäinen kappale, joka onnistuu mahtipontisuudellaan tuomaan hyvän fiiliksen kuuntelijalle. Heti ensimmäisellä kunnon raidalla monimutkaisia riimikikkailuja, todella sujuva flow ja hieno tausta. Puolesta annoin kuvaa aggressiivisella tyylillä duunarin alistumista työn ja TV:n orjaksi. Hugen asenteessa on kuultavissa jopa kiitettävää katkeruutta. "Digiboxiin virrat, en voi elää ilman / teen töitä päivät, katon TV:tä illat."

Pyhimyksen kanssa tehty Kaikki hyvin lukeutuu myös levyn kovimpien träkkien joukkoon. Kappale kertoo ihmismielen tavasta käsitellä kaikkea valittamisen kautta, vaikka sille ei olisi minkäänlaista aihetta. Toisaalta sillä sivutaan myös tavallista tallaajaa, joka tekee kaiken yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan. Pyhimys käyttää omalla vuorollaan erinomaisesti hyväksi biitin tarjoamat temmon vaihtelut yms. Tällaisia ajattelemisen aihetta antavia, mutta samalla tarttuvia kappaleita kuulee valitettavan harvoin.

Euforisin tunne saavutetaan kahdeksannentoista kappaleen kohdalla. Juuri ennen tätä levyllä on käsitelty sotaa, vihaa ja tunteetonta täydellisyyden tavoittelua. Sitten pärähtää. Seuraus on kuin syvällä jokaisen suomalaisen sisimmässä sykkivä kansallistunne, jonka Huge onnistuu kaivamaan esille. Koko kansan rakastaman Vesa-Matti Loirin puhetta, aivan käsittämättömän huikea biitti ja luonnonläheiset, positiiviset lyriikat. Huikea fiilis! Seurauksella unohdetaan kaikki turha ja palataan perusasioiden äärille: nauttimaan ja arvostamaan luontoa. Kappaleesta vielä merkittävämmän tekee se, ettei se koskaan räjähdä täyteen loistoonsa, vaan kiusoittelee musiikin ystäviä lupauksia herättävillä rummuillaan.

Näiden neljän kappaleen lisäksi pakko nostaa hattua myös: Edvedenin monitahoisuudelle ja yllättävälle leikkimielisyydelle kertosäkeessä. Mieti hetki -biisin älyttömän tutulle Dreamy Days -tyyppiselle samplelle, jota en häpeäkseni saa millään tunnistettua sekä kappaleen multiriimeille. Lumpeen kertosäkeelle. "Viha on vaan tunne, kunnes vihan tunne löytää sydämestä vihatumme." Mekaanisen huikealle pelibiitille. Päätösraidan hauskalle monologille. Huh!

Aiemmin Huge L:n levyiltä on puuttunut se jokin. Jokaisella levylle on onnistuttu aina luomaan jotain nerokasta, mutta kokonaisuus on ollut pirstaleinen tai epätasainen. "Turhaan arkeutunut" on ensimmäinen Hugen levy, jota voi hehkuttaa oikeasti estoitta. Lähellä klassikkoa.

4½ / 5

LINKIT
Arvio: Huge & Mode - Pummien miljonääri
Arvio: Huge L - Egotaide
Arvio: Huge L - Laatuaika
Arvio: Huge L - Vintage
Arvio: Huge L - Touché
Arvio: Huge L - Huge Nro. 1
Arvio: Huge L - Supermania
Arvio: Huge & Mode - Seministit
MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals
YouTube: www.youtube.com/user/huugouuno
Tilaa "Turhaan arkeutunut" The Funkiestista