sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Lauri Räpping Vantaanjoki - G-Lätä MIXVI**STAPE 2009



Lauri Räpping Vantaanjoki - G-Lätä MIXVI**STAPE 2009
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Raita 2 ft. Bloge
03. 25 horoo
04. Raita 4 ft. AT & Kommodori Kukkonen
05. Raita 5 ft. Hannibal & Ilari Autio
06. Raita 6 ft. Ejay, Sammyboi & Tykopaatti
07. Raita 7 ft. Savosaid & Hullutiedemiesh
08. Täs on Lauri moi!

Mä oon sanaton. Koko suomiräpin parhaimman artistinimen omaava Lauri Räpping Vantaanjoki halusi viime vuonna rahaa ja päätyi julkaisemaan mixtapen. Mixtapen, jolla on vain kahdeksan raitaa, mutta yli kymmenen vierailijaa. Mixtapen, jota on nauhoitettu Etelä-Koreassa ja lukuisissa studioissa ympäri Suomea. Mixtapen, jonka kappaleilla ei (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) ole nimiä. "G-Lätä MIXVI**STAPE 2009".

Lauri Räpping Vantaanjoen elämä pyörii pillun, päihteiden ja pätäkän ympärillä. Lyhyillä träkeillä kerrotaan "kausijuoppojen" päivittäisestä elämästä talousvaikeuksineen kaikkineen. Erityisen mieleenpainuva on mixtapen kolmas biisi 25 horoo, jolla LRVJ kertoo väkivaltaisen parittajan rankasta arjesta. "Dressmanin tulo vei puolet liiketilasta" ja edes 25 horoo ei tuota tarpeeksi fyrkkaa. It's hard out here for a pimp.

Levyn riimipuoli on muutenkin sekoitus hauskuutta, julmuutta ja kekseliäisyyttä. Mitään älyttömiä killerilaineja ei biiseillä kuulla. Kyse on enemmänkin perusviihdyttävästä räpistä, mikä säilyttää linjansa tyylikkäästi aina Introsta viimeiseen pihaukseen. Erinomaiset biittivalinnat tukee kokonaisuutta parhaansa mukaan. Mixtape alkaa rykäisyillä Pimp C:n tunnetuksi tekemään Pourin' Up -biittiin sekä The Rootsin Don't Say Nuthin' -instruun. Ja nämä ovat todellakin vasta alkua, taustat sen kuin paranee teipin edetessä.

Levyn lukuisista vierailijoista on pakko nostaa esille AT ja Hannibal, jotka täyttävät oman paikkansa muita featteja paremmin. Ilari Autio puolestaan ylittää itsensä (jälleen kerran) viidennen träkin upeassa kertosäkeessä, jota on vaikea uskoa miehen itsensä naulaamaksi. Ainoa oikeasti mitäänsanomaton värssy kuullaan Sammyboilta. Itse Riihimäellä vaikuttava Lauri Räpping Vantaanjoki kuulostaa taasen Jaakko Saariluoman ja Steen1:n oudolta risteytykseltä... positiivisessa mielessä mainittuna. Tyyli on sopivan raaka ja omaleimainen.

"G-Lätä MIXVI**STAPE 2009" on huitaistu kasaan sen enempää miettimättä. Toimintatavan hyvä puoli on ehdottomasti se, että levy kuulostaa välittömältä. Siinä on sellaista piristävää sessarihenkeä, luonnollisimpana esimerkkinä Täs on Lauri moi! -päätösraidan freestylenomaiset läpät. Huonona puolena näen levyn lyhyyden ja sen runsaan käyttämättömän potentiaalin. Huolellisemmin väsättynä tästä olisi voinut kehkeytyä moninkertaisesti viihdyttävämpi konseptijulkaisu.

Erityispropsit Laiska Lepposen kanssa tehdystä piilobiisistä. Koskettava kappale kertoo heltasta eli kaksoisleuasta. Allekirjoittanut samaistuu "jostain syystä" lyriikoihin.

3½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/laurirappingvantaanjoki

Vertikaali - Tykinkuula



Vertikaali - Tykinkuula
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Tykinkuula (intro)
02. Liekkeihin bensaa
03. Muste
04. Ääniä
05. Suunta ft. Jonibwoe
06. Jenkkilään
07. Aikuinen lapsi
08. Koskaan ei tiiä ft. Henkkapoika, Joutomies, Aakoo & Ovaali

Lapin maakunnassa sijaitsevasta Kemistä on lähtöisin useampia lahjakkaita muusikoita. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Sonata Arctican jätkät, Jori Hulkkonen ja kliseitä viljelevä Heidi Kyrö. Samoilta nurkilta ponnistaa myös 22-vuotias rap-artisti Vertikaali, joka julkaisi viime vuoden puolella "Tykinkuula" -nimisen omakustanteen. Voit ladata levyn ilmaiseksi merkinnän lopusta.

"Tykinkuulan" mukana tulevissa saatesanoissa kerrotaan, että julkaisusta piti alunperin muodostua kokopitkä albumi. Lopputuloksesta tuli kuitenkin eräänlainen välimallin nettijulkaisu: liian lyhyt varsinaiseksi pitkäsoitoksi, liian pitkä EP:ksi. Juuri siltä se valitettavasti kuulostaakin. Suht vakuuttavan intron jälkeen taso tuntuu laskevan biisi biisiltä kehnompaan suuntaan eikä sisäisiltä ristiriidoiltakaan vältytä.

Vertikaali mainitsee levyn avausraidalla musiikin olevan hänelle terapiaa eikä niinkään keino saada pikkulikat voihkimaan. Biiseistä päätellen mies onkin tilittänyt riimivihkoonsa aika kantaaottavia tekstejä. Sanottavaa riittää muun muassa markkinointikoneistoista ja artistin sekä musiikin uudistumisesta. Ehtiipä räppäri kritisoimaan myös kotikuntansa tilannetta, osin omien kokemustensa pohjalta.

Sanoituksellinen anti on tuttua tavaraa: teemoja käsitellään ennalta-arvattavista näkökulmista ja niin tutuin sanankääntein, että sinänsä arvokkaasta kriittisyydestä tulee pinnallista. Osin jopa naiivia. "Politiikka yhtä nukketeatteria / värikuva, hymy naamalla ja numero paperilla / en oo äänestäny enkä aio äänestää / sama kuka pääsee ja kuka ei sitten pääsekään". No, ainakin asenne on kohdallaan.

Asennetta riittää riimien lisäksi myös itse ulosannissa, joka on monilta osin vakuuttavampaa kuin esimerkiksi aiemmin arvioitujen Sammonlahden Lancen ja Tuman flowailut. Varsinkin Vertikaalin ääni sopii räppäämiseen. Yksi heikkous kuitenkin löytyy. Jostain syystä kemiläisen lauluosuudet sekä räpeissä että varsinkin kertosäkeissä aiheuttavat melkoista ärsytystä. Kuulostaa jotenkin väkinäiseltä ja ihmeellisesti tehostetulta hoilotukselta hyvistä lähtökohdista huolimatta.

Parhaimmillaan Vertikaali on synkkien taustojen päällä. Cribsin dubstepahtava biitti Introlla ja Sade-A:n semi-punchlinemainen tausta Musteella luotsaavat räppärin hyvään vireeseen. Siisti tekele on myös Suunta-raidan tausta. Kyseisellä kappaleella Jonibwoe puskee muuten nätin feattivärssyn. Platan ehdottomasti kehnointa antia on kappale Jenkkilään, jolla taivastellaan kuinka Yhdysvalloissa on niin kovin ihmeellistä. Eikä räppäreiden raffia laiffia sivuava päätösraita Koskaan ei tiiä onnistu sekään säväyttämään.

Ennen tätä omakustannetta Vertikaalia on kuultu mm. "Lappi itsenäiseksi" -kokoelmalla sekä Talonpoika Lallin mixtapella. Nettijulkaisut nettijulkaisuina, mutta tällä kertaa platta ei onnistunut vakuuttamaan.

2 / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/vertikaali
MySpace: www.myspace.com/vertikaali
Lataa "Tykinkuula" ilmaiseksi tästä

tiistai 16. helmikuuta 2010

Tuma - Jatkoaika



Tuma - Jatkoaika (mixtape)

Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Jatkoajan paikka
02. Laulu lapsille ft. LesoPentu
03. Tuma & Tripla T - Lungi päivä
04. Ne päivät
05. Onnellista panemist
06. Pitkää tietä
07. Päiväst arkisen
08. Homo poppii
09. Annapa ajan palaa
10. Tuma & Will - Näil sanoil
11. Mee vittuun Txxa!
12. Näkemiin

Nurmeksessa vaikuttava Tuma julkaisee musiikkia vaakuuttavaan tahtiin. Mieheltä ilmestyi helmikuussa 2009 viiden biisin netti-EP "Julmat aikeet". Tätä seurasi yhdeksän raitaa sisältänyt "Supisuomalainen" EP. Ja nyt on saatavilla hänen 19-vuotissynttäreidensä kunniaksi julkaistu "Jatkoaika" mixtape.

Tällä kertaa biisilista käsittää jo kaksitoista kappaletta. Vaikka mixtape sopiikin nimensä puolesta kirjoitushetkellä käynnistyviin Vancouverin olympiakiekkoiluihin, raidoilla ei (onneksi) räpätä lätkästä. Aiheiden kirjo on oikeastaan hyvinkin monipuolinen, kuten mixtapella kuuluu ollakin. Tuma räppää mm. lasten kasvattamisesta, onnellisen suhteen salaisuudesta sekä useamman biisin voimin ajasta. Mixtapelle on tungettu huvin vuoksi myös yksi menevämpi biisi (Homo poppii), jolla kokeillaan siipiä bileräpin parissa.

Moni saattaa kyseenalaistaa, miksi näin nuori mc räppää levyllään aiheista, jotka koskettavat lähinnä häntä tuplasti vanhempia ihmisiä. Ei kuitenkaan hätää: Laulu lapsille -träkkiä lukuun ottamatta lyriikoiden sävy ei ole mitenkään erityisen valistava. Sanoma ja tyyli ovat enemmän Tuman kuin keski-ikäisten näköisiä. Esimerkiksi aiemmin mainitun onnellisen suhteen avain löytyy panemisesta eikä mistään pariterapiasta. Suurin osa biiseistä on ihan suoraa kerrontaa ilman sen kummempia syvällisempiä keloja.

Yhtenä poikkeuksena voisi mainita mixtapen ensimmäisen mielenkiintoisemman kappaleen Pitkää tietä, jonka on tuottanut Tapez. Träkki kertoo tiivistettynä matkan tekemisestä; siitä, kun kuljet kohti asettamiasi päämääriä. Hieman salaperäisempi kirjoitustyyli, hyvä kertosäe ja monitulkintainen aihe tekevät biisistä heti normaalia houkuttelevamman. Levyn parhaat biisit käsittelevät muutenkin aikaa: sen kulumista, sen kuluttamista ja sen hyväksymistä.

Tuma on kehittynyt viimeisen vuoden aikana niin räppäämisessä kuin sanoittamisessakin. Enää ei tarvitse kuunnella vain yhtä (hyvin vakavaa) räppäystyyliä tai pelkkiä ympäripyöreitä riimejä. Esimerkiksi Lungi päivä -biisillä Tuma kuulostaa lähes eri räppäriltä vaihtaessaan asenteikkaan räppäämisensä rennompaan sanailuun. Aiheet on rajattu tarkemmin ja pohdiskeleville raidoille on tehty vastapainoa. Nyt osataan nauraa itsellekin, kuten Petri Nygårdin Mee vittuun Petri! -biisiä mukailevalla Mee vittuun Tuma!:lla tehdään. Tai kuten Annapa ajan palaa -raidalla räpätään: "... eihän tääl voi vielkään paskasta musasta sakottaa / meitsi ois varmaan lusimas sitte ... "

Tuma ei ole vieläkään mikään ns. valmis mc. Hyvästä asenteesta ja raa'asta sylkemisestä huolimatta flowta on mahdollista kehittää vielä paljon paremmaksi. Sanoitukset kaipaavat poikkeuksellisuutta. Sitäkin enemmän on tehtävää miksauksen saralla. Mutta se, mikä itsevarmuuden ja heittäytymisen lisäksi tekee Tumasta lupaavan, on hänen vaikutteensa. Miehen tyylissä on selvästi kuultavissa elementtejä suomiräpin kahdesta ääripäästä: "poppiräppäreiden" teknisestä osaamisesta ja vastaavasti "vaihtoehtoräppäreiden" materiaalista. Näillä eväillä Tumalle voi hyvinkin kehittyä ajan myötä oma persoonallinen tyylinsä.

"Jatkoaika" -mixtape on tiivistettynä 12 biisiä, jotka on tehty enimmäkseen lainataustoihin. Teos ei ole kokonaisuutena millään tavalla ihmeellinen, mutta jos levy alkoi kiinnostamaan, suosittelen aloittamaan lataamisen biisistä Pitkää tietä. "Jatkoaika" on enemmänkin osoitus Tuman henkilökohtaisesta kehittymisestä artistina ja osittain kokeiluluontoinen väliprojekti ennen hänen debyyttialbumiaan. Jos "mikseriräppi" putoaa ja haluat kuulla sivuston lupaavimpia osaajia, tsekkaa Tuman mixtape.

2½ / 5

LINKIT
Arvio: Tuma - Julmat aikeet EP
Mikseri.net: www.mikseri.net/njz
MySpace: www.myspace.com/perustuma
Lataa "Jatkoaika" -mixtape ilmaiseksi tästä

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Sammonlahden Lance - Tykki-Öljy-Massi-Pölly



Sammonlahden Lance - Tykki-Öljy-Massi-Pölly
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Nappi
02. Radalla taas
03. Transistori lojuu
04. Petollista paskaa ft. Cotton & Slaidi
05. Sotapojan laulu
06. Sekasi ft. Sekava Severi

Sammonlahden Lance on lappeenrantalainen mc, joka on aiemmin julkaissut materiaalia nimellä Balance ja kuuluu lisäksi Caaos BN -nimiseen yhtyeeseen. Miehen ensimmäinen uudella artistinimellä väsätty EP kantaa nimeä "Tykki-Öljy-Massi-Pölly". Nimihirviö on tällä hetkellä myynnissä Equal Dreams -verkkopalvelussa ja tulossa myöhemmin kaupattavaksi myös "fyysisesti".

Nykyään Joensuussa vaikuttava artisti on tullut jo aiemmin tunnetuksi yhteiskuntakriittisistä sanoituksistaan. Kuten uuden omakustanteenkin nimi antaa ymmärtää, samalla linjalla jatketaan edelleen. Heti avausraidalla jenkkien presidentillä todetaan olevan Nappi, jota painaessa "kuolee lapsi". Kappaleella mietitään ketkä tätä koneistoa lopulta pyörittävät ja millaisia mahdollisuuksia meille jää asettua heitä vastaan.

Toisaalta oman tilansa saa myöskin ihan straight up päihteet ja sekoilu. Itse asiassa Radalla taas -tyyppinen biisi suoraan Napin perään aiheuttaa aika mielenkiintoisen kontrastin. Hetken sitä miettii, mikä funktio tällaisella raidalla koko EP:llä ylipäätään on. Oli kappale sitten tehty huvin vuoksi tai ongelmien seurauksia kuvaavaksi. Träkit Petollista paskaa ja Sekasi onneksi tasapainottavat tätä tunnetta.

Sammonlahden Lancen flowsta tulee mieleen sana "amatöörimäinen" ja mielikuvaa tukee biitit, jotka puolestaan kuulostavat aika lailla raakileilta. SL ei ole huono räppäämään, mutta mitään hienouksia hänen riimittelyltään on turha odottaa. Painopiste on vakavalla, vihaisella ja puristetulla ulosannilla. Myös levyllä vierailevat tuntemattomat suuruudet ovat suurin piirtein samaa tasoa Sammonlahden Lancen kanssa.

Artistin itsensä tuottamien taustojen "halpa" taso kääntyy lopulta kuitenkin levyn eduksi. Niissä on nimittäin ideaa ja jonkinlaista selittämätöntä viehätysvoimaa. Oma osansa voi toki olla silläkin, että huipputuotantoon tottuneena sellainen aito fiilis puskee aloittelijamaisista biiteistä normaalia voimakkaammin läpi. Hiomatonta, luonnollista sekä yksinkertaista soundia.

Mitä tulee sanoituksiin, niin odotin niiden antavan enemmän ajattelemisen aihetta. "Nyt ne jenkit sotii öljyn puolesta" -tyyppinen kerronta ei puhuttele. Lyriikat kuljettaa biisejä mallikkaasti eteenpäin, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Kuudesta raidasta yksi on yli muiden. Sodasta palaavat, sankareiksi ylistetyt yhdysvaltalaissotilaat asetetaan hieman erilaiseen valoon Sotapojan laululla. Konsepti ja oikeastaan kaikki muukin biitistä kertosäkeeseen toimii.

2½ / 5

LINKIT
Equaldreams.com: fi.equaldreams.com/sammonlahdenlance
Kotisivut: www.balanceprojects.net
Mikseri.net: www.mikseri.net/caaosbn
MySpace: www.myspace.com/balanssi

HUOM! Arviointijonoon liittyvä uudistus



POSTI >>> NETTILÄHETYKSET

Nyt on valitettavasti pakko tehdä pieni uudistus blogin toimintasysteemiin. Viime aikoina tilanne on ollut se, että saan yli puolet arvosteluun lähetetyistä platoista netin kautta mp3-paketteina. Tasapuolisuuden nimissä olen arvioinut "konkreettisia" levyjä ja nettijulkaisuja siinä järjestyksessä kuin ne ovat mulle saapuneet, laittamatta kumpaakaan julkaisumuotoa etusijalle.

Tästä lähtien haluan kuitenkin arvostaa enemmän niitä, jotka näkevät vaivaa toimittaakseen aidon kopion tuotteestaan postin välityksellä. Niinpä postin mukana saapuvat levyt arvioidaan tästä päivästä alkaen aina ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen on vuorossa sähköpostitse download-linkkeinä tulleet teokset. Systeemi ei koske vielä 24. tammikuuta - 11. helmikuuta välisenä aikana lähetettyjä kiekkoja.

Esimerkiksi tällä hetkellä arviointijonossa on kuusi levyä. Niistä viisi on toimitettu mp3-tiedostoina. Kun muistetaan, että "kuka tahansa" voi laittaa Mikseriin tai MySpaceen pari biisiä ja kutsua sitä levyksi, koen oikeutetuksi nostaa konkreettisiin julkaisuihin panostavat etusijalle. Jos et tiedä mun postiosoitetta, voit kysyä sitä toistaiseksi mailin välityksellä (mikko [at] syvallapelissa . com). Nettijulkaisutkin kelpaa siis vallan mainiosti edelleen.

Oon potenut koko viikonlopun ajan flunssaa ja sen takia on jäänyt enemmän aikaa myös tälle blogille. Tänään luultavasti tulossa ainakin yksi merkintä lisää.

Hyvää ystävänpäivää!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Teuski - Pakko



Teuski - Pakko
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Pakko
03. Joenzoon poijjat ft. Haamu
04. Oodi Ekkerille
05. Maan korves
06. Sundaychill ft. Teme
07. Rakkaus on tuoksu
08. Ilmansuuntaa ft. Yrjö-Sakke & Avari
09. Kenen leipää syö
10. Teme ft. Teuski & Julia - Anna sen kuljettaa

Joensuulainen Teuski julkaisi tammikuussa ensimmäisen omakustanteensa "Pakko". 18-vuotias räppäri on vielä varsin uusi tuttavuus suomalaisen rytmimusiikin saralla, mutta esikoinen on siitä huolimatta päätynyt soittoon mm. YleX:n Mestarisoundiin. Lisäksi Super Jannen piti alunperin vierailla levyllä, joten alan ihmiset ovat selvästi vakuuttuneita nuorukaisen taidoista. Arvaamattoman tietotekniikan kanssa painiskeleva Munkkisaaren Keisari jäi kuitenkin aikatauluongelmien vuoksi pois lätyltä.

"Pakko" antaa tekijästään maanläheisen kuvan. Teuski nauraa yhteiskunnan kirjoittamattomille säännöille, mutta osaa samalla nauraa myös itselleen. Huolettomilla biiseillä sanaillaan arkisista aiheista eikä edes yritetä tavoitella mitään turhan monimutkaisia konsepteja. Esimerkiksi chillaaminen, rakkaus ja oma auto saavat ympärilleen omat kappaleensa. Teuski rikastuttaa räppäämistään alituisella sanaleikittelyllä ja hyödyntämällä suhteellisen hyvää lauluääntään.

Ongelmaksi nouseekin se, että nämä kaikki elementit ovat tyypillisiä jo kovin monelle muulle suomiräppärille. Kukapa ei olisi kuullut riimittelijää, joka tarinoi huolettomasta oman tiensä kulkemisesta itseironialla höystetyllä tyylillä. Tai käyttää melodiaa räpeissään. Aksim, Are, Ghetto-Juuhan, Haamu, Hannes Hauska, Huge L, Kipee Bill, Monsteri-Makke, Murkku, Olli-PA, Ruudolf, Stepa, Särre, Timi Lexikon, Tommi Perkele, Älli Leipäjuusto... Erilaisia tekijöitä, mutta kaikki osuvat jollain tavalla Teuskin tyyppisten räppäreiden lokeroon.

Teuskin ainoa ero näihin lonkalta heitettyihin esimerkkeihin on se, että (lähes) kaikki listatuista artisteista tekevät oman juttunsa paremmin. Mietitään ihan vaikka osa-alueittain. Ghetto-J on karismaattisempi. Huge on taitavampi sanaleikittelyssä. Haamulla on smoothimpi ääni. Lapin läänin Scarface on tarinankuljettajana etevämpi. Arella on hauskemmat läpät. Timi Lexikonilla on parempi flow. jne. jne. jne.

Tarkoituksena ei ole tylyttää esikoislevyttäjää maan rakoon vertaamalla häntä epäreilusti kokeneempiin artisteihin. Ei. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että "Pakko"-levyllä ei ole mitään mitä ei olisi tehty jo aikaisemmin. Lyriikoista on vaikeaa keksiä sanottavaa, kun niistä ei jää mitään mieleen. Ei erityisen hauskoja laineja, ei osuvia huomioita, ei yllätyksellisyyttä... Riimit ainoastaan soljuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Lisäksi Teuskin sinänsä vaikuttava ulosanti kokee nopeasti "inflaation", kun tyyli pysyy biisistä toiseen samana ja melodisuutta käytetään aivan liikaa tehokeinona. Esimerkiksi lainataustaan tehdyllä Oodi Ekkerille -raidalla tyyli kuulostaa enemmänkin ärsyttävältä.

Teuski vaikuttaa lahjakkaalta räppäriltä, vaikka "Pakko" ei tainnutkaan olla vielä ihan tarpeeksi kypsä teos julkaistavaksi. Miehen materiaalissa lupaavaa on pääosin todella sujuva flow sekä itsevarma asenne. Eikä levyn vierailijatkaan onneksi aiheuta myötähäpeää, vaikka yhden nimi on Yrjö-Sakke. Teme saa feattinsa lisäksi näyttää osaamistaan jopa oman biisin verran, mikä on toisen artistin soololevyllä aina hieman hämmentävää. Nopsajalalta kuulostava sälli ei tuo mitään lisäarvoa levylle. Sen sijaan levyn parhaaksi anniksi nousee aina yhtä vakuuttavan Maramicen biitit. Erityispropsit Rakkaus on tuoksu -biisin upeista voksusampleista, jotka on spotattu ansiokkaasti eräältä suomipopin kuningattaren kultalevyltä.

2½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/teuskiteppana
Tilaa "Pakko" The Funkiestista

perjantai 12. helmikuuta 2010

Turku 201 - Symposium



Turku 201 - Symposium

Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Symposium - Intro
02. Kalmiston Jormas - Narri
03. Isimasa - Clara & Josefina
04. Helppo J - Musta ori
05. k!RBy ft. Isä Nitro - Setä on vähän väsynyt
06. Sakea - Elämän palo
07. TKUG (Isimasa, Hot ´n´ totti & k!RBy) - Hei vaimo
08. Vieläki Lepposaa ft. Haamu - Mikki kiertää
09. Olavi Vola - Skit
10. Kalmiston Jormas - Tasapuolist mielivaltaa
11. L0ja - Ptyalismi2009
12. Dani Cooper, S-Molli & Lime - Lepoo
13. Jimisetä - Yksinpuhalteluu
14. Basick - Unique Technique
15. Gummisetä ft. Isimasa - Hölkynkölkyn pölkyllä
16. Katujen Laki - Likapyykkii
17. AKA - Piruvie
18. Heimo AK - Vastaa päivää
19. Kalmiston Jormas ft. Lempi Joe - Hyvää
20. Chyde, Isimasa, Hot ´n´ totti & k!RBy - Jos mä oisin mä

Vielä viitisen vuotta sitten oli vaikeaa listata turkulaisia räppäreitä. Ritarikunta... ja ryhmän jäsenten sooloprojektit. Ulkopuolisen silmiin hiphop näytti hetkeksi kuolleen perinteikkäästä satamakaupungista. Jopa Cheek riimitteli sinkullaan kuinka "Turku jäätyy".

Chyde teki kuitenkin ansiokasta työtä järjestäessään aktiivisesti hiphop-iltoja Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Piireihin ilmestyi uusia nimiä ja muuttovirta toi mukanaan muutamia nuoria tekijöitä lisää. Vuosien varrella "skenestä" on tullut jälleen aktiivinen. Nyt Turussa järjestetäänkin hiphop-festivaaleja ja kasaillaan kokoelmia paikallisten rap-artistien levytyksistä.

"Symposium" on jo toinen kokoelma, joka sulloo turkulaiset tekijät yhdelle ja samalle levylle. Tällä kertaa kokoamisesta ovat olleet vastuussa Kalmiston Jormas, Isimasa, Heiska-Setä sekä Heimo AK. Nelikko on onnistunut tekemään katsauksesta oikeasti laajan ja mielenkiintoisen pyytämällä lätylle mukaan useita täysin tuntemattomiakin nimiä. Kuuntelija ehtii kahdenkymmenen raidan tutustumiskierroksen aikana tavoittaa jotain oleellista turkuräpin luonteesta.

Jo levyn ensimmäinen puolisko on värikäs. Isimasa yrittää iskeä siamilaisia kaksosia kappaleella Clara & Josefina. Hyvin riimittelevä k!RBy sekä aisaparinsa Isä Nitro ovat puolestaan kyllästyneitä nykymenoon biisillä Setä on vähän väsynyt. Turkuun asettuneet nuoret tekijät Haamu ja Vieläki Lepposaa -yhtye pitävät räppimeiningin yllä, kun Mikki kiertää. Ainoasta hyvästä träkistä vastaa kuitenkin TKUG-kolmikko. Hei vaimolla haetaan oikeutusta sällien kosteille vapaailloille. "On otettava loikka siihen mielentilaan / mis voi nöyränä poikana palata taas himaan / anoo anteeksantoo ja ehtoollista / tuomioks yleensä pelkästään ehdollista." Rennon kuvailun kruunaa upea kertosäe.

Olavi Volan huonon vitsin jälkeen Kalmiston Jormas käynnistää kokoelman toisen puolen raidallaan Tasapuolist mielivaltaa. Ilmeisesti kahdesta henkilöstä koostuva L0ja yllättää oivaltavilla sanoituksillaan Ptyalismi2009:llä. Dani Cooper, S-Molli ja Lime ovat puolestaan nostaneet hyvän aiheen eli unenpuutteen tapetille. AKA sylkee Piruviellä hauskoja, mutta yllättävän raakoja läppiä. Kalmiston Jormas ja Lempijoe kertovat mikä on hyvää. Ja levyn päättää lopulta pieni kuittailu arvion alussa mainitulle Cheekille. Miehen kultaa myynyt Jos mä oisin sä -hitti kääntyy turkulaisten suussa muotoon Jos mä oisin mä. Chyden ja kumppaneiden versio tuskin juhlii myyntilistoilla samaan tapaan kuin Cheek, mutta on toteutettu tyylikkäästi.

Erikseen täytyy mainita vielä levyn kuudestoista kappale Likapyykkii. Kyseessä sattuu olemaan kokoelman ainoa lainabiittiin tehty biisi. Ainoa klubibängeriä muistuttava träkki. Yllättäen mikin takaa ei löydy esimerkiksi The Gambit, vaan pienten piirien keskuudessa kulttisuosiota nauttiva Katujen Laki! Omintakeisen tyylittelyn aikana näytetään kaapin paikka niin vihaajille kuin entiselle heilallekin. "Jos et diggaa Lakii, voit imee mun pykälää!" + "mietin mun ex-ämmää ku hyppään mun mustaan Sedaniin / miks koskaan sekaannuinkaan siihen separiin". HAHAHA, classic!!

Mielenkiintoisten ja/tai hyvien biisien vastapainoksi kokoelmalta löytyy myös useampia väsyneitä tuherruksia. Gummisetä ja Jimisetä eivät vakuuta omilla raidoillaan. Levyn ainoa lontoonkielinen styge Unique Technique on nimestään huolimatta hyvinkin tavanomaista enkkuräppiä. Basickin artikulointi on ok ja Ollimaisen Jäbän biitti kuulostaa vähän RJD2:n tuotannolta, mutta läpät on pelkkää ruosteista todistelua. Sakea ei lämmitä ja Kalmiston Jormas olisi saanut jättää panoksensa kahteen hyvään biisiin: Narri on nimittäin jotain ihan muuta kuin priimaa.

"Symposium" tuo mieleen vuosituhannen vaihteen - niin hyvässä kuin pahassakin. Tekemisen meininki, raaputukset, soundi, tilaisuuden antaminen tuntemattomille nimille... Toisaalta suvaitsevuuden takia kokoelmalle on eksynyt myös Basickin tyylisiä nimiä, jotka ovat valitettavasti jämähtäneet kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Turkulaisuutta tuodaan mukavasti esille skittien avulla.

Turku 201 -jätkien kokoelma on kaunistelematon niputus turkuräpistä 2009. Sillä on viisi hyvää biisiä: Hei vaimo, Lepoo, Likapyykkii, Hyvää ja Jos mä oisin mä. Loput jäävät syystä tai toisesta keskinkertaisiksi, vaikka aihe olisikin mielenkiintoinen tai räppärit hyviä. "Symposium" on osastoa "kannattaa tarkistaa, mutta varaudu pölyttymiseen".

3 / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/turku201
Tilaa "Symposium" The Funkiestista

lauantai 6. helmikuuta 2010

Kuulumisia ja uusi blogi

Moi!

Ensinnä hyvää vuotta 2010 niille, jotka ovat blogia eksyneet lukemaan. Toivottavasti tammikuunne sujui menestyksekkäästi.

Oma alkuvuoteni on ollut niin ristiriitaista seilaamista aallokosta toiseen, ettei aika ole tahtonut riittää Tuoreille Platoille sillä tapaa kuin olisin halunnut sen riittävän. Pahoittelut siis artisteille, jotka ovat odottaneet kenties jo viikkoja julkaisujensa arviointia. Arvostelujono lyhenee hiljalleen: tämän merkinnän alapuolelta löytyy arviot mm. Monsp Recordsin uusimmista levyjulkaisuista. Kirjoitushetkellä ainakin neljä plattaa taasen odottaa omaa tuomiotaan.

Samalla ilmoittelen, että laitoin juurikin äsken Tuoreet kelat -nimisen uuden blogin pystyyn. Kuten nimestä voi huomata, se risteilee väljästi samoissa teemoissa kuin tämäkin saitti. Eli sinne vaan lukemaan ja kommentoimaan, jos mielenkiintoa riittää. Blogin osoite on siis: http://tuoreetkelat.blogspot.com/

Hyvät viikonloput kaikille!

Juno - V-Tyyli



Juno - V-Tyyli
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Aamukahvit ft. Pyhimys
03. Kirjotuspöytä
04. Kukka kedolla
05. Pullopostii
06. Pohjanmaan kautta ft. Heikki Kuula
07. Sitaatti
08. Postapocalyptica ft. Matinpoika
09. Viihdepallo ft. Jontti & TPH
10. Tervetuloo, tervemenoo ft. Matinpoika
11. Ei pitäis
12. Talviunta

21-vuotias Juno julkaisi debyyttialbuminsa "13" Yellowmic Recordsin kautta vuonna 2008. 22-vuotias Juno sai vakuuttavan esikoisjulkaisun myötä ns. levytyssopimuksen Monsp Recordsille vuonna 2009. 23-vuotias Juno julkaisi toisen pitkäsoittonsa "V-Tyyli" Monspin kautta 27. tammikuuta vuonna 2010. Ja tähän stop. Millainen lätystä tuli? Mihin suuntaan helsinkiläisen räppärin artistiura on menossa? Mitä tekee 24-vuotias Juno?

"V-Tyyli" alkaa erinomaisella Introlla. Flamin taustaan tehdyllä avausraidalla Juno esittelee itsensä sekä uutukaisen teoksensa. Samalla mies käyttää tilaisuuden hyväksi ja kuittaa Asa-vertaukset, joita kriitikot sekä kuluttajat esittivät hänestä debyyttilevyn kohdalla. Hienosti tiivistetyn infopaketin lomassa artistin sujuva flow ja rohkea äänenkäyttö tulevat vaikuttavasti esiin. Juno antaa itsestään huomattavan itsevarman ja rehellisen kuvan. Varsinaisesti levyn - ja monien muiden vuorokaudet - käynnistää kuitenkin Aamukahvit, jolla mukana on myös suomiräpin aktiivisin värssynlainaaja Pyhimys.

Junon mielentilaa ja luonnetta avataan kappaleilla Kirjotuspöytä, Kukka kedolla ja Pullopostii. Paljastuu, että kyseessä on maanläheinen luonnon ystävä, joka seuraa maailman kehittymistä varauksella. Alkoholi ja suomalainen juomakulttuuri saavat myös oman levytilansa, kun Juno tarkastelee teemaa yhdessä Heikki Kuulan kanssa. Jälkimmäisenä mainittu sylkee tavallista kryptisemmin kirjoitetut linjat, joiden aikana mainitaan mm. Shakiran lanne ja pirivauvat. Wau. Haluan heti t-paidan, jota koristaa ahdistavaan verseen sisältyvä läppä "elämä on aivotärähdys likasel tiellä".

Lisää sitaatteja löytyy seuraavalta raidalta (Sitaatti). Päätön meno toimii eräänlaisena väliaikana tulevalle, sillä Postapocalyptica aloittaa "V-Tyylin" kolmen biisin kriittisemmän osion. "Trilogian" ehdoton helmi on Jontin ja Timo Pieni Huijauksen kanssa tehty Viihdepallo. Biisillä ei ainoastaan yhdisty kolme eri levy-yhtiötä, vaan myös kolme eri näkemystä harhaanjohtamisesta, manipuloinnista sekä kansalaisten lammasmaisuudesta. Poukkoilevan biitin päällä elementissään on erityisesti Jontti, joka räppää mm. lasten muuttumisesta hyperaktiivisiksi hortoilijoiksi. Elämästä ja maailmasta ylipäätään kertova Tervetuloo, tervemenoo ei jää paljoa jälkeen: Matinpoika tekee vahvan featin niin kertosäkeessä kuin räpeissäkin.

Albumia ei suinkaan lopeteta liian vakaviin tunnelmiin. Siitä pitää huolen (hyvällä tapaa) siirappinen kunnianosoitus Junon elämän naiselle ja samalla "baby mommalle" - Ei pitäis. Sekä Talviunta-nimellä kulkeva päätösraita, joka kuitenkin kertoo lähinnä yksittäisestä työmatkasta ja keloista sen aikana. Oikeastaan samalla sulkeutuu Aamukahvit-raidan käynnistämä ympyrä: aamurutiineista on päästy yli 40 minuutin räppäämisen jälkeen takaisin aamurutiineihin. Platan ostavia hoppipäitä hemmotellaan vielä salaisella bonusbiisillä. Gangsta-vinkunoihin nauhoitetussa musafiilistelyssä on mukana yllättävä vierailija pohjoisesta.

Pitkäsoiton biitit periaatteessa puoliksi tehneet Janne K. ja Puukko-Jere ovat tehneet vierailevien räppäreiden tavoin hyvää duunia. Ja Juno on tietysti tehnyt osuvia biittivalintoja. Varsinkin Jannen taustojen käyttäminen on hienoa, sillä kyseessä on yksi tämän hetken taitavimmista hiphop-tuottajista Suomessa. Nättejä sampleja, upeita tunnelmia ja nostalgiaa. Ai että. Puukko-Jeren kokeilevampi ja vauhdikkaampi tuotanto sopii taas mainiosti muihin träkkeihin.

Nyt kun koko arvion ajan on länkytetty muista kuin itse levyn päänerosta, niin lienee aika ottaa myös Juno käsittelyyn. Edellislevyllään mies todella otti jopa liikaa vaikutteita Asan tyylistä. "V-Tyylillä" Juno on päässyt kyseisestä ongelmasta kokonaan eroon. Nyt räppääminen, sanoitus, presenssi... kaikki on enemmän Junoa. Ja siten tietysti luonnollisemman ja persoonallisemman kuuloista. Riimittelijänä herra on taitava. Sanoittajana kypsempi kuin koskaan ennen. Tärkein kehitys on kuitenkin tapahtunut juuri mikkipresenssin saralla. Kuten jo aiemmin mainitsin: Junon itsevarmuus on aivan eri luokkaa kuin "13":ta.

Memento. Palataan alun kysymyksiin. "V-Tyyli" on vakuuttava kokonaisuus, jolla ei ole heikkoja raitoja. Biisejä ja Junon räppäämistä kuuntelee mielellään. Kaikki tuntuu vaan olevan "oikein": tekijät, riimit, riimien paikat jne. Levyltä kuitenkin puuttuu vielä se ominaisuus, joka erottaa sen hyvistä levyistä loistavien joukkoon. Se ei puhuttele, se ei ole kovin yhtenäinen eikä aihevalinnat ole persoonallisimmasta päästä. Mutta se on rap, viihdyttävä ja kypsä. Toki nämä määritelmät eivät (puolin ja toisin) päde kaikkiin biiseihin. Helsinkiläisräppärin ura jatkuu ehdottomasti nousujohteisena. 24-vuotias Juno saattaa olla jo Monsp Recordsin uusi keulakuva.

4 / 5

LINKIT
Arvio: Juno - V-Tyyli
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/juno09
Tilaa "V-Tyyli" The Funkiestista

maanantai 1. helmikuuta 2010

Huge & Mode - Pummien miljonääri



Huge & Mode - Pummien miljonääri
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Introineen
02. Pilvet ladontaa
03. Kaupunkiin
04. Getonit
05. Flowretten syndrooma
06. Datablues
07. Hetekka haze
08. Tunne kuollut
09. Räimettäs
10. Duunijazz (mono)
11. Mitä sä haluut
12. Ajatelmia
13. Don Juon
14. Älä leiki ittelläs
15. Sanatukotus
16. Taantumakasvo
17. Mania
18. Varjosta aurinkoon
19. Lopputekstit

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Huge L:n ja Moden vuonna 2007 ilmestynyt yhteislevy "Seministit" käynnisti koko Tuoreet platat -blogin. Nyt kaksikko on täällä taas.

Monsp Recordsin julkaisema "Pummien miljonääri" etenee hieman samalla tapaa kuin Hugen kiitelty soololevy "Touché". Albumin ensimmäisellä puoliskolla brassaillaan nokkeluudella, kun taas jälkimmäisellä siivulla heittäydytään syvällisemmäksi. Yhdistävänä tekijänä toimii myös levyn pitkä kesto: 19 raidassa ja 74 minuutissa riittää pureskeltavaa.

Ei ole yllätys, että sanaleikittelyistään tunnettu multiriimi-kuningas Huge L hallitsee platan avauspuoliskoa. Vantaalainen on elementissään saadessaan tarkastella esimerkiksi digitaalista kulttuuria (Datablues) ja nekrofiliaa (Tunne kuollut) lennokkaan huumorin kautta. "Vaik on tyttö siin vieres / silti nollii ja ykkösii mieles" -tyylisiä kuningasläppiä riittää joka raidalle. Matalaääninen Mode pääsee samalle tasolle ainoastaan käsitellessään seksiä isälliseen sävyyn.

Hugen dominointi huipentuu hänen soolokappaleeseensa Duunijazz (mono). Äärimmäisen verkkainen tausta on vastakohta kaikelle sille hektisyydelle, minkä biisin aihe (työnteko) tuo mieleen. Huge tulkitsee eheät riiminsä hänelle epätyypillisen pehmeällä tyylillä, välillä jopa eläytyen laulamalla. Juuri erinomainen tyylittely ja ainutlaatuinen tunnelma tekevät Duunijazzista pitkäsoiton parhaan biisin. "Mulla on töihin hyvä tatsi, en ota sitä vakavasti / siit asti ku olin lapsi, mua on kiinnostanu bucksi / mut ei se, et viikkorahaa antaa joku natsi"

Tämän jälkeen Huge siirtyy enemmän taka-alalle ja levyä alkaa kuljettaa suoraviivainen, hyvinkin irrallisista pohdinnoista versensä kasaava Mode. Käytännössä Moden soolobiiseiksi voisi laskea raidat Mitä sä haluut, Don Juon ja Sanatukotus. Levyn alkupuolta hallinneet tiukasti rajatut teemat vaihtuvat samalla löyhemmiksi aihepiireiksi. Tarkoitan tällä sitä, että kappaleilla pyöritellään useampia eri aiheita päällekäin yhden tietyn sijaan.

Räpeissä vilahtelee näistä aiheista useimmin raha. Varsinkin Mania kulminoituu siihen kuinka kaikki pyörii paperin ympärillä. Soolobiiseillään Mode räppää myös minäkeskeisyydestä sekä ihmisten ajelehtimisesta materian maailmassa. Jälkipuoliskon parhaaksi träkiksi nousee Varjosta aurinkoon, etenkin loistavan kertosäkeensä takia:

"Varjosta aurinkoon, mä varjostan aurinkoo / jos joudun vararikkoon, meen varjosta aurinkoon / varjosta aurinkoon, mä varjostan aurinkoo / jos ei maailmas kaunist oo, sama kai sit mis oon"

Paikka auringossa on tavoittelemisen arvoinen, mutta kun aseman vihdoin saavuttaa, tiedätte mihin isokenkäiset haluaa vilvoittelemaan. Varjoon. Ja kun asiaa ajattelee kaunistelematta: lopulta on se ja sama missä sitä luuraa, "jos ei maailmas kaunist oo".

Levyllä ollaan tehty muutamia mielenkiintoisia ratkaisuja. Vaikuttaa siltä, että Hugelle ja Modelle yksi verse voi tarkoittaa mitä tahansa kahdesta barista muutamaan A4:seen. Värssyillä ei siis ole mitään vakiopituuksia eikä rakenteissa ilmene muutakaan kaavamaisuutta. Paitsi se, että levyn neljällä ns. aiheettomalla räppibiisillä (Pilvet ladontaa, Flowretten syndrooma, Räimettäs ja Ajatelmia) ei ole kertosäkeitä. Koska Moden flow osoittautuu keskinkertaiseksi, kappaleiden taustat vaihtuvat usein niin, että ne sopivat miehen tyyliin.

"Pummien miljonääri" latistuu kuitenkin hyvän alun jälkeen raskaaksi ja sekavaksi paketiksi. Levyn alku viihdyttää Hugen ja Moden poikkeuksellisen nokkeluuden takia. Samaa poikkeuksellisuutta ei kuitenkaan kuulla enää, kun nokkeluudesta pitäisi siirtyä kantaaottavammalle linjalle. En sanoisi levyn olevan liian pitkä, mutta ehdottomasti liian tylsistyttävä yhteen putkeen kuunneltavaksi.

Muita isoja miinuksia "Pummien miljonäärillä" ei ole. Edeltäjäänsä omaleimaisempi paketti (koska vastaavana tuottajana on Antti Innasen sijaan Huge) ja iso kehitysharppaus eteenpäin "Seministeistä". Toivottavasti ILS-tuotanto ei lopu tähän.

4 / 5

LINKIT
Arvio: Huge & Mode - Seministit
Levy-yhtiö: www.monsp.com
Musiikkivideo: Getonit
Musiikkivideo: Hetekka haze
Musiikkivideo: Kaupunkiin
MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals
Tilaa "Pummien miljonääri" The Funkiestista