maanantai 18. tammikuuta 2010

Half Past Never Band - As it Should Be



Half Past Never Band - As it Should Be
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Blue Night ft. Valveuni
03. Can't Stop ft. Heikki Räisänen (kitarat)
04. Streets of Warsaw
05. As it Should Be
06. Fourth Song ft. Salla Viitasalo
07. Looking for Answers
08. Theirs, Yours and Mine

Levyarvostelijanakin tunnettu Timo Korander hyppää välillä tuomiota odottavan artistin saappaisiin. Helsinkiläismiehen luotsaamalta Half Past Never Band -projektilta on nimittäin ilmestynyt uusi omakustanne, "As it Should Be". Muun muassa jazzista, funkista, afrosta, hip hopista ja itämaisista rytmeistä vaikutteita ottava HPNB on käytännössä Koranderin oma yhden miehen yhtye. Albumin kahdeksasta raidasta kahdella kuullaan vierailevaa vokalistia, loput ovat instrumentaaleja.

Maltillisesti rakentuvan, jazzahtavan Intron jälkeen seuraa heti yksi platan hienoimmista kappaleista. Yli yhdeksän minuuttia kestävä leikkisä Blue Night on paljon muutakin kuin pelkkä vastaisku levottomalle mp3-aikakaudelle. Kappale osoittaa heti kättelyssä kuinka mestarillisesti Korander osaa kuljettaa juonta ja tunnelmaa eteenpäin. Blue Night lähtee ikään kuin tyhjästä, potkaisee käyntiin ja sukeltaa vielä kerran pohjamutiin vain noustakseen taas auringon lailla uuteen hohtoonsa. Upean vuoristoradan kruunaa Valveunen hauraat vokaaliosuudet. Yhdeksän minuuttia on kulunut ennen kuin huomaatkaan.

Seuraavat raidat, etenkin rempseä Streets of Warsaw, poikkeavat Blue Nightin tunnelmasta. Ne eivät enää onnistu tempaisemaan kuuntelijaa mukaansa samalla tapaa. Tietynlaisesta kolmen kappaleen väliosuudesta mielenkiintoisin veto on nimikkobiisi As it Should Be, joka ryöstäytyy elokuvamaisen alun jälkeen melkoiseksi sekamelskaksi. Sen sijaan Fourth Song kolahtaa vähintään yhtä lujaa kuin tuo Valveunen tähdittämä yhdeksänminuuttinen. Myös Fourth Song sattuu olemaan vokaalien sävyttämä kappale, mutta laululla ei varsinaisesti ole suurta merkitystä biisien laadukkuuden kannalta. Tässäkin träkissä enemmän viehättää sen eläväisyys kaikkine käänteineen.

Looking for Answers ja Theirs, Yours and Mine päättävät albumin tyylikkäästi.

Half Past Never Band ei rakenna instruja jonkin yhden hienon oivalluksen varaan, vaan jokainen kappale on todella osiensa summa. On ihailtavaa kuinka Korander saa pidettyä kaikki ne lukuisat yksityiskohdat ja instrumentit hallinnassaan. Biisit pysyvät eheinä kokonaisuuksina, vaikka vaikutteita on otettu sieltä ja täältä eikä musiikkia voi lokeroida minkään tietyn genren alle. HPNB:n soundimaailma on niin aidon tuntuinen ja viettelevä, ettei kuulokkeita malttaisi ottaa pois päästään ollenkaan. Vaikka levylle onkin eksynyt muutama mitäänsanomattomampi pätkä, varsinaiseksi heikkoudeksi voi mainita ainoastaan liian tylsästi valitut ja käytetyt voksusamplet.

"As it Should Be" tarvitsee ehdottomasti oman aikansa ja rauhansa toimiakseen, joten kaikkein malttamattomimpien lienee turha vaivautua kuuntelemaan. Aluksi vain CD:nä julkaistun omakustanteen voit ladata nyt myös ilmaiseksi itsellesi merkinnän lopussa olevan linkin kautta. Platta toi Half Past Never Bandille ns. diilin Skill Street Entertainment -lafkalle. En ihmettele.

3½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/halfpastneverband
Lataa "As it Should Be" ilmaiseksi tästä

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Life and Death Productions - Dream Control



Life and Death Productions - Dream Control
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Profilic ft. Cryptic Wisdom
02. Lanka palaa ft. Dilemma & Nikolai Alho
03. Tää ilta ft. Terveisin Tero & Ideaali
04. Pray for Me ft. Kritikal
05. Broken Symmetry ft. Immaculate
06. Kukaan ei välitä meist ft. Flowboysfam & Carl Finer
07. Shine 4 U (remix) ft. Carmen and Camille
08. Reunalla ft. Dilemma & Nikolai Alho
09. Life of Mine ft. Kritikal
10. Mystery on the Block ft. Randam Luck
11. Friend or Foe ft. Cryptic Wisdom
12. Hope You're Happy ft. Cryptic Wisdom (Bonus Song)

Sanooko nimi Life and Death Productions mitään? Mikäli ei, kyseessä on yksi niistä nuorista suomalaisista tuottajista, jotka pyrkivät saamaan taustojaan myös ulkomaisten artistien levyille. 19-vuotiaan biittinikkarin sävellykset ovat huhujen mukaan alkaneet olla suosittua kauppatavaraa varsinkin Turkin hiphop-piireissä. Miehen ensimmäisellä tuottajalevyllä "Dream Control" ei kuitenkaan kuulla aivan niin eksoottista riimittelyä.

Ilmaiseksi ladattavissa olevalla Internet-julkaisulla räppäävät vain amerikkalaiset ja suomalaiset tekijät. Kaikista tunnetuin platalle saatu nimi lienee Babygrande Recordsille levyttävä Randam Luck -jenkkikolmikko. Lisäksi MTV:n The Hills -sarjassa tehosoittoon päätyneet kanadalaissiskokset Carmen and Camille ovat joukon jatkona Life and Death Productionsin remixattua poppareiden Shine 4 U -singleä. Tuoreet Platat -blogista tuttuja artisteja edustavat puolestaan Carl Finer, Dilemma ja Ideaali.

Julkaisulla räppäävät "amerikaanot" ovat kaikki vihaisia. Kasvutarinat ja katujen raadollisuus käyvät tutuiksi, kun aiemmin mainittu Randam Luck, yhdysvaltalainen Kritikal ja kanukki Immaculate sylkevät tylsillä tyyleillään perinteisistä aiheista. Suomalaista tuottajaammekin nuorempi Cryptic Wisdom Arizonasta onnistuu pesemään nämä sällit pelkällä persoonallisella äänellään ja kovalla asenteellaan. Esimerkiksi levyn avausraita Profilic (oikeasti siis Prolific) on ihan mukiinmenevä träkki artistin tuotteliaisuudesta ja suhtautumisesta musiikin tekemiseen.

Koska ulkomaiset tekijät ovat aggressiivisella tuulella, on helppo arvata millaisien taustojen päälle he haluavat tilittää tuntojaan. Isojen. Niinpä lähes jokainen heidän käyttämänsä tausta on joko haikea pianonpimputtelu tai "eeppiseksi" pyrkivä biitti. Se taas ei ole Life and Death Productionsille eduksi: yksitoikkoiset perusbiitit eivät tuo ainakaan hänen mahdollista monipuolisuuttaan tarpeeksi esille. Tuottajalupauksella on taitoa virittää taustat lupaavaan alkuun, mutta alkunostattelujen jälkeen biitit eivät oikein lähde käyntiin missään vaiheessa. Yllätyksellisyyttä ja (eeppisten sävellysten kohdalla) räjähtävyyttä tulee ikävä.

"Dream Control" -platan huippukohdat tarjoileekin suomalaisten artistien valitsemat biitit. Terveisin Teron ja Ideaalin yhteinen klubiralli Tää ilta erottuu taustaltaan ehkä parhaiten muista. Biitin perusrakenne jyllää clappeineen tarttuvasti eteenpäin ja sen tärkeän ylimääräisen mausteen tuo sitten huilu sekä kertsiosuudet. Kappale on muutoinkin yllättävän hyvä: Ideaali käyttää autotunea sopivan räikeästi ja Terveisin Tero täyttää kokeneena räppärinä paikkansa, vaikka riimit ei mullistavia olekaan. Kehut lähtee myös viuluvetoisesta fiilistelystä Flowboysfamin ja Carl Finerin kappaleella Kukaan ei välitä meist. Kokonaisvaltaisesti poikkeuksellisen hyviä biittejä ei näitä kahta enempää löydy, vaikka Life of Minessa onkin muista taustoista erottuvat rummut ja Mystery on the Blockille on saatu rakennettua mielenkiintoista jännitettä.

Life and Death Productionsin ensimmäinen tuottajalevy jää valitettavasti hieman tylsäksi CV:ksi. "Minä tahansa julkaisuna" kuunneltuna platalta löytyy vain muutama keskitasoa parempi biisi. Tuottajalevynäkin se on ehkä hieman liian hätäisesti kasattu, mutta antaa kuitenkin ymmärtää parempaa olevan tulossa. LADP on lupaava, viimeisteltyä jälkeä väsäävä tekijä. Tuottajamerestä erottuakseen hänen on vielä kivuttava sille kuuluisalle seuraavalle tasolle.

2½ / 5

LINKIT
Facebook: www.facebook.com/pages/Life-and-Death-Productions/110157953193
MySpace: www.myspace.com/lifeanddeathmusic
Lataa "Dream Control" ilmaiseksi tästä

perjantai 15. tammikuuta 2010

Eetu Newman & Ra Viidakko - $lummien Fryckmanit



Eetu Newman & Ra Viidakko - $lummien Fryckmanit
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Rikollinen
02. Isot pojat ft. Teme Kanuuna
03. Läpi galaksin
04. Keinolapset
05. Uskomaton
06. Kokovartalosekundakondomi
07. $lummien Fryckmanit ft. Frygä Baby
08. Pankkii beibi
09. Laiva (Ramix)
10. Skrugu mua frygäks

Huh! Taannoisesta Tuoreet Platat Awards -listauksesta jäi valitettavasti mainitsematta yksi viime vuoden positiivisimmista yllätyksistä. Nimittäin Eetu Newmanin ja Ra Viidakon yhteinen Internet-julkaisu "$lummien Fryckmanit".

Peter Fryckmanin mukaan nimetty levy on kestoltaan alle puolituntinen, vaikka sisältääkin yhteensä kymmenen kappaletta. Tämä ei tarkoita sitä, että julkaisu olisi kasattu vasemmalla kädellä huitaistuista raakileista. Ehei. Nopeasti etenevältä platalta on ainoastaan jätetty kaikki epäolennainen pois. Ei mukahassuja välispiikkejä, ei liian usein toistuvia kertosäkeitä eikä ylipäätään minkäänlaista fillerimeininkiä. Sinänsä rohkea, mutta fiksu veto nuorilta artisteilta.

Lyhyillä biiseillä räpätään... no, räpätään. Monilta biiseiltä on vaikeaa erottaa isompia teemoja, sillä pelkästään taitavan riimittelyn perässä pysytteleminen on työlästä. Etenkin Ra Viidakko tekee vaikutuksen suoraviivaisella tyylillään. Sälliltä löytyy sitä kovasti kaivattua swäggeriä. Eetu Newman omaa puolestaan hieman monipuolisemman ulosannin. Vaikka mitään vuorottelun kaltaista toimintaa ei levyllä kuulla, tuntuu duon kemia tästä huolimatta toimivan. Parhaimmillaan kaksikko kuulostaa Suomen vastineelta Mobb Deepille.

Silloin kun biiseiltä onnistuu hahmottamaan käsiteltävän aiheen, löytyy lisää kehun aiheita. Esimerkiksi platan huikein raita Keinolapset sivuaa kadonnutta lapsuutta ja nuorten mielenterveysongelmia. Normaalilla suomirap-levyllä aiheesta räpättäisiin kyynel silmäkulmassa, esittäen erilaisia "viisaita" kysymyksiä taustalla soivan pianonpimputuksen päälle. Eetu Newman ja Ra Viidakko lähestyvät sekä käsittelevät teemaa tuoreemmalla tavalla. Läpät on kirjoitettu enemmänkin iskulinjamaiseen muotoon eikä itsevarmaa ns. katuasennetta ole heivattu nurkkaan.

Erillisen mainintansa ansaitsee vielä julkaisun biitit, joita ilman "$lummien Fryckmanit" ei olisi mitään. Levyn taustoista on pääosin vastannut Ra Viidakko itse. Tyyppi ei ole ainoastaan lupaava räppäri, vaan myös hyvin lahjakas tuottaja. Platalta löytyy koko kavalkadi: bängäävä "electro"-kikkailu (Uskomaton), minimalistiset street synkistelyt (Keinolapset, $lummien Fryckmanit), ysärimelankoliaa (Laiva), funkkivaikutteista kamaa (Skrugu mua frygäks) jne.

"$lummien Fryckmanit" -levyä ei voi laskea vuoden 2009 parhaimpien julkaisujen joukkoon, mutta se on selvästi yksi pirteimmistä yllätyksistä vähään aikaan. Vaikeaa keksiä mitään pahaa sanottavaa. Ja tätä saa ilmaiseksi? Huh.

3½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/slummienfryckmanit
Lataa "$lummien Fryckmanit" ilmaiseksi tästä

torstai 14. tammikuuta 2010

Rimma - Viimeinen vuoteni



Rimma - Viimeinen vuoteni
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Sisään
02. Vastauksii ft. Debi-B
03. Hei älä itke
04. En tiiä miten kiittää
05. Tää on
06. Edelleenki täällä
07. Enkelten kyynelillä ft. Stilisti
08. Viimeset sanat
09. Auringon jälkeen ft. Toni Pandora
10. Katupolitiikkaa
11. Pahuudenkartano
12. Ulos

Tuoreet Platat käynnistää uuden vuosikymmenen omakustanteella, jonka takaa löytyy nainen. 23-vuotias Rimma on nimittäin vastuussa "Viimeinen vuoteni" -nimisen kokonaisuuden sisällöstä.

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi törmännyt suomalaisen naisräppärin julkaisuun. Esimerkiksi Mariskan tuorein albumi "Suden hetki" julkaistiin jo viitisen vuotta sitten. Rimma ei pääse kuitenkaan yllättämään täysin puskista: kuopiolaista ollaan kuultu mm. Don Bigileonen kulttisuosioon nousseella debyyttilevyllä viime kesänä.

Platan nimi "Viimeinen vuoteni" voisi olla yhtä lailla "Viimeinen levyni". Rimma tekee nimittäin hyvin selväksi, että aikoo tämän rykäisyn jälkeen pitää määrittelemättömän pituisen tauon räpin väsäämisestä. Itse kappaleet käsittelevät musiikinteon sijaan elämää ja erityisesti sen päättymistä. Esimerkiksi biisit Viimeiset sanat, Enkelten kyynelillä ja Hei älä itke kuuluvat jälkimmäisenä mainittuun kategoriaan.

Rimmasta välittyy kappaleiden kautta uskottava kuva. Hän omaa ensinnäkin äänen, jota on miellyttävä kuunnella niin räpeissä kuin lauluosuuksissakin. Tekstit ovat yksinkertaisia pohdiskeluita, jotka on kuitenkin kirjoitettu hyvin sujuvaan muotoon. Kappaleet (ja itse asiassa koko levy) tuntuvat etenevän loogisesti. Ja ennen kaikkea: Rimma kuulostaa luonnolliselta. Hänen riimittelyssään ei ole pätkääkään yliyrittämistä tai mitään muutakaan epäolennaista todistelua.

Näin alkuihastuksen jälkeen on kuitenkin sanottava, että tylsyys iskee tätä levyä kuunnellessa nopeasti. "Viimeinen vuoteni" kun on tosiaan kasattu turvallisesti perusasioiden äärellä pysyen ja sanoituksissa vakava ote säilyttäen. Mitä jää sen jälkeen, kun Rimma todetaan vastakkaisen sukupuolen edustajana yllättävän vakuuttavaksi räppäriksi? Koruttoman perinteinen räppilevy.

Rimma hallitsee tiettyjä osa-alueita paremmin kuin monet miespuoleiset kollegansa. Näitä ovat mm. itsekriittisyys, luonnollisuus ja sanoitusten jatkuvuus. Se ei kuitenkaan tee hänestä tai tästä levystä mitenkään erityisen poikkeuksellista tapausta. Platan parhaaksi kappaleeksi nousee Rimman kumppanille osoitettu feelgood-raita Tää on.

2½ / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/rimma

lauantai 9. tammikuuta 2010

TUOREET PLATAT AWARDS 2009


(Mikäli Pirkka tai tämä heidän aivan ihastuttava mallinaisensa ottavat kierroksia kuvan luvattomasta käyttämisestä & muokkaamisesta, ottakaa yhteyttä ja poistan sen mitä kunnioittavimmin näkyvistä)

Suomiräpissä meininki on yleensä TBA, mutta tällä kertaa homman nimi on TPA! Tuoreet Platat Awards 2009 on täällä!

Tuoreet platat ennätti arvioida yhteensä 49 erilaista vuoden 2009 aikana julkaistua levyä. Näiden julkaisujen keskiarvosanaksi muodostui 2,96 eli 3 eli "OK". Tämä lienee tarkistamattakin heikompi tulos kuin vuosina 2008 tai 2007. Levyillä räpättiin mm. englanniksi, portugaliksi, suomeksi ja venäjäksi. Reggae-levyjä saapui arvosteltavaksi kaksi, loput olivat räppiä sen erilaisissa muodoissa (indierap, kokeellinen jne). Ja taisi siellä olla instrumentaalimusiikkiakin joukossa.

Vuoden ehdottomasti huikeimmasta julkaisusta vastasi Solonen uudella pitkäsoitollaan "Harmaanaaman kirous", josta muodostui vuoden 2009 ainoa klassikkolevy. Parhaan omakustanteen teki Levil ("Peeaa"). Levy-yhtiöistä Monsp Records julkaisi sen verran paljon laadukkaita levyjä, että varasti vuoden lafkan palkinnon heti Yellowmic Recordsin edestä. Suhinators vastasi puolestaan vuoden debyyttialbumista. Vanha kunnon T-Money väsäsi vuoden hienoimman kansitaiteen Petri Nygårdin "Kaikkee pitää olla" -pitkäsoitolle.

Seuraavassa muutamia TOP 5 -listoja BLOGIN merkinnöistä.


Vuoden 2009 parhaat omakustanteet
1. Levil - Peeaa
2. Haamu - Melkein mies
3. The Megaphone State - Home of the Knockout Artist
4. Huge L - Laatuaika EP
5. Meissi - (Sanat kertoo enemmän kuin) 1000 kuvaa


Vuoden 2009 parhaat debyyttialbumit
1. Suhinators - Suhinators
2. The Megaphone State - Home of the Knockout Artist
3. Teflon Brothers - T
4. Ideaali & Jay Who? - Piste.
5. Vieläki Lepposaa - TKU808


Vuoden 2009 parhaat levy-yhtiöt
1. Monsp Records
2. Yellowmic Records
3. Helsinki Freedom Records
4. Karma Musiikki
5. Studio Red


Vuoden 2009 upeimmat kansitaiteet
1. T-Money (Petri Nygård - Kaikkee pitää olla)
2. Åke Petman (Äyriäiset - Kuorineen kaikkineen)
3. Another Media (The Megaphone State - Home of the Knockout Artist)
4. Jussi P. Koistinen, Jouni Väänänen & Marko Saarelainen (Liekehtivä Sikiö - Pesismaila ja Ananas)
5. Jumio & SK Faabio (OPP - Kadonneet lapset)


Vuoden 2009 kommentoiduimmat merkinnät
*
1. The Megaphone State - Home of the Knockout Artist
2. ADK - Tää on mun show
3. TommiPerkele - Julkaisuksi täysi läppä
4. Don Bigileone - Biginologia
5. Jumal Olo Lavis - Lyrikaalinen bagebooli / Mikael Gabriel - 5 miljoonaa muuta / Teflon Brothers - T
* Ylläpitäjän kommentteja ei oteta huomioon

Kaikista tärkeimmän listan eli TUOREET PLATAT TOP 49 pääset lukemaan klikkaamalla alta:

Tuoreet platat: yhteenveto 2009


(Solonen - Kuva: Samu Hintsa)

Huh heijaa!

Vuosi 2009 on saatu nyt niputettua yhteen. Muutama ko. vuonna julkaistu levy on vielä tulossa arvioitavaksi, mutta ne eivät kerinneet näihin karkeloihin enää mukaan. Seuraavaksi on vuorossa listausten laatiminen. Sitä ennen, tässä recap blogin vuodesta 2009 kuukausi kuukaudelta.

TAMMIKUU


Uuden vuoden kunniaksi Tuoreet platat paransi blogin toimivuutta lisäämällä etsintää helpottavia tunnisteita sivuston oikeaan laitaan. Lisäksi käyttöön otettiin "Vanhat platat" -kirjoitussarja, missä pyrittiin esittelemään mielenkiintoisia vanhempia julkaisuja ilman kummempaa arvosanojen miettimistä. Ensimmäisenä esittelyssä oli Kesken:n soololevy "Jäi" (2006). Muutoin tammikuu sujui edellisvuoden julkaisuja arvioidessa. Tuomion saivat mm. Monsp Recordsin kautta julkaistu Huge L:n remix-levy "Vintage" sekä Kalevin ja Levil:n omakustanteet. Kuukauden mielenkiintoisin julkaisu tuli kuitenkin nuoremman polven tekijältä.

Tammikuun tuorein: Redelisko - Sydäntalvi EP


HELMIKUU

Helmikuun pakkasilla viime vuoden julkaisuista päästiin jo suurimmaksi osaksi eroon. Tosin Llapsen Yellowmicin kautta julkaistu pitkäsoitto "Hiekka & sumu" ehti vielä saamaan ylistävän arvion. Uusista julkaisuista TommiPerkele yllätti mixtapellaan ja Nopsajalka taas petti odotukset enemmän livekeikoille sopivalla materiaalillaan. Mikael Gabriel julkaisi debyyttialbuminsa ja Absiltakin ehti tulla omakustanne. Mixtapea, reggaeta, debyyttiä, lähes klassikko-statusta hipovaa räppilevyä... Kaikkee pitää olla.

Helmikuun tuorein: Llapsi - Hiekka & sumu


MAALISKUU

Eipä aikaakaan, kun viime vuodellekin saatiin oma "lähes-klassikko". Steen1:n "Runoja kontrollihuoneesta" teki ison vaikutuksen maaliskuussa. Helsinki Freedom Records puski lisää levyjä ulos: debyyttinsä saivat Aggressivos ja Ambizionz. Ensimmäisenä mainitun ryhmän platalla kuullaan englantia, portugalia ja suomea. Tuottelias Huge L taas kuvaili laatuaikaa omaan hauskaan tyyliinsä yhden EP:n verran.

Maaliskuun tuorein: Steen1 - Runoja kontrollihuoneesta


HUHTIKUU


Huhtikuu ei ollut niitä vuoden tuotteliaimpia kuukausia, joskin "pahempaa" oli vielä luvassa. Osasyyllisenä olivat työ- ja koulukiireet, mutta myös köyhä julkaisukuukausi. Arvionsa saivat vain kaksi plattaa. Toinen oli Porvari Veljet & Köyhä Seppo -nimihirviön kasamaa pitkäsoitto ja toinen taas tuottajalevy, jolla kuultiin nimekkäitä vierailijoita aina Deacon the Villainista Redramaan.

Huhtikuun tuorein: LX-Beats - Poor Man's Luxury


TOUKOKUU

Jostain syystä toukokuu on suomiräppäreille se suosituin kuukausi julkaista oma tekeleensä. Kesän korvilla ilmestyi peräti 23 erilaista levyä, joista arvosteltavaksi päätyi lopulta seitsemän. Uusi Rutilus Records -levymerkki julkaisi Nikoa & Tapsaa, kun taas Karma Musiikki luotti Saurukseen ensimmäisenä julkaisunaan. Haamu, Ideaali & Jay Who? sekä Vieläki Lepposaa pysyivät omakustanne-linjalla. Suhinators vastasi kuukauden reggae-tarjonnasta ja Lossi Turunen taas kuukauden ehdottomasti hämmentävimmästä levystä. Viimeisintä lukuun ottamatta kaikki platat kolahtivat harvinaisen hyvin.

Toukokuun tuorein: Saurus - Neon Saurus


KESÄKUU

Hyvin vilkasta kuukautta seurasi kesä. Niityllä kirmaamiseen jäi kosolti aikaa, sillä arvosteltavaksi saapui vain Markat Takas! -yhtyeen esikoislevy. Löyly-Viihteen julkaisema kokonaisuus sisälsi Saastealueen kaltaisia bängereitä, mutta ei ainakaan tuolloin saanut osakseen kovin suurta arvostusta.

Kesäkuun tuorein: Markat Takas! - Markat Takas!


HEINÄKUU

Heinäkuussa otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoittelin pientä sepustusta kahdesta jollain tapaa räppiin liittyvästä kirjasta. Myös yksi single päätyi pitkästä aikaa blogin käsittelyyn. Albumeista löytyi pääosin todella hienoja yllätyksiä. Esimerkkeinä Ameban indierap-levy, Teflon Brothersin "T" ja The Megaphone Staten ansiokas debyytti. Antiolla tekaisi kokeellista, spoken word -tyylistä räppiä. Yllätysten vastapainoksi ADK teki yhden huonoimmista levyistä, mitä on tullut ikinä kuunneltua. Ja sitten oli tietysti se yksi klassikko - tämän vuoden ainoa sellainen.

Heinäkuun tuorein: Solonen - Harmaanaaman kirous


ELOKUU

Blockfestit työllistivät allekirjoittanutta elokuussa ja tämä verotti arvioiden määrää edelliskuukaudesta aika lailla. Kaikki arvostelut koskivat vieläpä suhteellisen tuntemattomia nimiä, joista kukaan ei onnistunut vakuuttamaan mitenkään poikkeuksellisen hyvin. Yksi platta tuli arvosteluun kaksi vuotta myöhässä. Kuukauden parhaaksi vedoksi suoriutui ilmainen Internet-julkaisu.

Elokuun tuorein: Kalevi - Venusmusiikkii


SYYSKUU

Syksy saapui ja toi mukanaan erittäin mielenkiintoisia teoksia. Tamperelainen Jimmy Smallz julkaisi englanninkielisen mixtapensa ilmaiseksi netissä. Ezkimo teki comeback-levyn yhdessä veljensä kanssa. The Gambit sai uuden lisäyksen meriittilistalleen uudelleenversioimalla jenkkiräppäreiden tähdittämiä stygejä. Levil yllätti täysin uudella albumillaan, vaikka Firma Records kusi sen julkaisun ja levy ilmestyi lopulta omakustanteena. Ei voi olla unohtamatta Don Bigileonea, jonka debyyttilevy "Biginologia" nauttii marginaalisissa piireissä huikeaa kulttisuosiota.

Syyskuun tuorein: Levil - Peeaa


LOKAKUU


Lokakuussa päänsä pölkylle änkesivät kolme artistia / yhtyettä. Yksi hieman suuntaansa hakeva nuori artisti ja yksi jumittunut tuottajatiimi. Sekä suoranainen julkaisumasiina Huge L. Hänen Monsp Recordsin kautta julkaistu "Egotaiteensa" oli lokakuun ylivoimaisesti paras julkaisu. Jos ajatellaan Hugen koko vuotta Tuoreissa platoissa, niin ehkä "Laatuaika EP" oli kuitenkin piirun verran parempi kokonaisuus kuin "Egotaide".

Lokakuun tuorein: Huge L - Egotaide


MARRASKUU

Alkuvuodesta Steen1-trilogiansa päättänyt Seppo Lampela palasi taas julkaisurintamalle. Tällä kertaa nimellä Liekehtivä Sikiö. Ossi Goldberg ja Antagonistit tekivät "Kräkkiä" yhden mixtapen verran. Kuukauden mielenkiintoisin platta oli ehdottomasti Kuristajan vuonna 2008 duunattu "Vankimielisairaala", jolla mesottiin mm. horrorcoren hengessä.

Marraskuun tuorein: Liekehtivä Sikiö - Pesismaila ja Ananas


JOULUKUU

Levyvuoden 2009 päätti joulukuu, tuo joulustressille pyhitetty kuukausi. Arvosteltavaa saapui Espoosta, Oulusta ja Tampereelta. Kerrankin Manse voitti.

Joulukuun tuorein: Äyriäiset - Kuorineen kaikkineen

Meissi - 1000 kuvaa



Meissi - (Sanat kertoo enemmän kuin) 1000 kuvaa
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. 1000 kuvaa
02. Tutka ft. MGI
03. Tähti ft. Krisu
04. Oikein ft. Cheek
05. Pinnan alla ft. Japi
06. Avaimet ft. Iisakki
07. Piilossa
08. Unta ft. Jopi & Matu
09. Katkeraa kalkkia ft. Veljenpojat
10. Valot ft. Vesa Suonto
11. Laiha lohtu
12. Elämäni vedossa
13. Ääneen ft. Krisu
14. Tyytyväinen
15. Aikuisia
16. Ei tänään ft. Japi
17. Viimeiseen hengenvetoon ft. Ideaali & Jay Who?

Tuoreet platat -blogi laittaa aivan tuota pikaa viime vuoden kovimmat levyt järjestykseen. Ehdokkaiden listalle viimeisenä pinnisti Meissi, joka julkaisi pitkäsoittonsa "(Sanat kertoo enemmän kuin) 1000 kuvaa" juuri ennen joulunpyhiä. Kyseessä on Veljenpojat-kollektiiviin kuuluvalle räppärille jo neljäs omakustanne.

Albumin käynnistävä nimikkobiisi 1000 kuvaa antaa ymmärtää, että levyllä tullaan kuulemaan hyvinkin henkilökohtaista tekstiä. Meissi esittelee tiukan tilityksen lomassa myös teknistä osaamistaan: napakat multiriimittelyt nopeatempoisemmalla flowlla luonnistuvat kuin vettä vaan. Heti tämän jälkeen tapahtuu kuitenkin yllättävä käänne: seuraava biisi ei olekaan raastavaa vuodatusta, vaan levyn hyväntuulisin bileralli Tutka. Sash!:n ysärihitti Ecuadoria samplaava träkki on lajityypissään erinomainen tekele - eikä vähiten MGI:n valtavan panostuksen vuoksi (biitti, kertosäe, adlibit).

Levyn aloitus kertookin jo kaiken tarvittavan "1000 kuvaa" -albumin pääasiallisesta linjasta: heitellään tasaisin välein pohdiskelevampia biisejä ja jotta platasta saadaan monipuolinen, pidetään kuuntelijoiden mielenkiintoa yllä menevämmillä raidoilla niiden välissä. Joitakin poikkeuksia tietysti löytyy, kuten Cheekin kanssa tehty träkki Oikein. Kappale käsittelee ennalta-arvattavasti (mutta hyvin) suomalaisten räppäreiden työmoraalia. Eli lupaillaan ja puhutaan, mutta mitään ei tehdä - ainakaan annetun aikataulun mukaisesti. Oikein voisi tosin kertoa myös ulostamisesta, sillä molemmat räppärit käyttävät ko. toimenpidettä vertauskuvana.

Useimmiten artisti on parhaimmillaan silloin, mitä enemmän hän antaa itsestään raidalle. Meissi ei ole mikään poikkeus. Levyn kohokohta on nimittäin Laiha lohtu, jolla mennään oikeasti pintaa syvemmälle tervakoskelaisen räppärin menneisyyteen. "1000 kuvaa" -albumin pisin kappale onnistuu kuvailemaan jopa koskettavalla tavalla pienen pojan elämässä tapahtuvia mullistuksia ja sitä, kun ei ole ketään jolle niistä kertoa. Yllättävän rehelliseksi äityvää biisiä edeltää toinen hyvä kappale: öisestä inspiraatiosta ja tuotteliaisuudesta kertova Valot. Vuoden 2008 Idolsista tuttu Vesa Suonto niittaa raidalle aivan uskomattoman kovan kertosäkeen!

Kuten Laiha lohtu -kappaleen kertosäkeessäkin todetaan: tällaisiin tarinoihin on helppo samaistua. Sitä kautta myös Meissiin on helppo samaistua. Se on yksi levyn vahvuuksista. Toinen on hänen hyvä verkostonsa ja visionsa: "1000 kuvaa" on pullollaan hyviä kertosäkeitä ja etenkin päräyttäviä biittejä ammattitaitoisilta tekijöiltä. Kappaleet etenee niin luontevasti, ettei niiden rakenteisiin tarvitse kiinnittää sen suurempaa huomiota. Mielenkiintoinen on myös Meissin lähestymistapa räppäämiseen: asenne kuulostaa välillä munattomalta, mutta flow on silti sujuva.

Meissi jätti edellisellä soololevyllään ("Kauas pilvet karkaa", 2007) itsestään hieman teennäisen kuvan. Tällä platalla tuo ongelma on saatu suurimmaksi osaksi karistettua. Olkoonkin, että levyltä löytyy yhtymäkohtia Cheekin vastaaviin. Räjähtävä intro, ristimänimensä paljastaminen, choppaukset, henkilökohtaisuus... Cheekin kopiota ei Meissistä saa, mutta samoja piirteitä löytyy. Oli ne sitten tahattomia tai tahallisia. Sanoitukset ovat yleisesti ottaen varsin päteviä, vaikka teemat useasti käytettyjä olisivatkin.

Seitsemäntoista biisin joukkoon mahtuu kuitenkin myös aimo annos kliseitä. Ja varsinkin pari aivan turhaa raitaa, jotka olisivat voineet jäädä korkeintaan nettijulkaisuiksi. Mikä tää Katkeraa kalkkia esimerkiksi on? Ihan ymmärrettävää, että tehdään Veljenpojat-reppausraita, mutta toi helpon kaavan mukaan tehty rähinä siitä kuinka jätkät ovat kasvaneet räpin parissa nykyhetkeen on äärimmäisen tylsää. Samaten Ei tänään, vaikka Meissiltä taas taidokasta kikkailua kuullaankin. Älkää hei tulko tänään haastaan meille riitaa tai Japi näyttää teille palan. Oh shiiieeet!

Muutamaa ongelmakohtaa ja levyn sekavuutta lukuun ottamatta "1000 kuvaa" on hyvä albumi. Potentiaalia riittäisi jopa kaupalliseen menestykseen, mikäli sama sisältö olisi tyrkätty markkinoille joko ison levy-yhtiön tai tunnetun indielafkan kautta. Artisti räppää tutuista ja turvallisista aiheista, mutta tekee sen hyvin. "1000 kuvaa" on levy, jota kuunnellessa Meissin äiti voi olla ylpeä pojastaan. Ja ennen kaikkea myös Meissi itse itsestään.

Parhaat biisit: Tutka, Tähti (kemia Krisun kanssa toimii), Avaimet, Valot, Laiha lohtu.

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.veljenpojat.com
MySpace: www.myspace.com/meissi

tiistai 5. tammikuuta 2010

Pessione - Lauluni (Mein Leid)



Pessione - Lauluni (Mein Lied)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Tuulee
02. Jonoon
03. Maailmanlopun mahdollisuus
04. Aika riittää
05. Laula mulle laulu
06. Tää on mun päivä ft. Vertikaali
07. Sadeilma
08. Aurinko paistaa taas
09. Kaiva kravaatti
10. Sinä olet kaikki

Vuonna 2009 julkaistiin yllättävän paljon positiivissävytteisiä räppilevyjä. Esimerkiksi Redrama ja Solonen yrittivät piristää ihmisiä omilla pitkäsoitoillaan . Ja selvästi onnistuivat pyrkimyksissään. Samoilla linjoilla kulkee myös 16-vuotias Pessione omakustanteellaan "Lauluni (Mein Lied)".

Pessione on jännä risteytys oululaista itseään, Pikku G:tä ja Stepaa. Tiivistettynä voisi sanoa, että miehen biisit ovat siis aikamoista maailmanparannus-räppiä (Pikku G) höystettynä tilkalla itseironiaa ja huoletonta asennetta (Stepa). Erona se, että Pessione kirjoittaa kypsemmältä kuulostavaa lyriikkaa kuin G:n sanoittajat aikoinaan ja tarttuu rohkeasti isompiin teemoihin kuin Sodankylän Scarface. Levyn ensimmäisten neljän biisin aikana ehditään nimittäin riimittelemään mm. maailmanlopusta ja taloudesta sekä kertomaan elämästä köyhien näkökulmasta. Synkistä aiheista huolimatta jokaisen biisin näkökulma on elämänmyönteisen toiveikas.

Nuoren oululaisen itsevarmuus tekee heti vaikutuksen. Tällä kertaa on lähellä, ettei tarvitse kirjoittaa artistin olevan vain "ikäisekseen" hyvä, kuten usein on tapana. Albumin useat laulukertsit on toteutettu tyylikkäästi ja monipuolisesti, optimistisissa sanoituksissa on selvästi ajatusta mukana eikä mies jännitä mikissä turhia. Flow osoittautuu tosin jo Jonoon-raidan myötä hieman puutteelliseksi (liikaa turhaa tauottamista), mutta olisi epäinhimillistä vaatia täydellistä ilmaisua tällaisessa kehitysvaiheessa olevalta räppäriltä.

On kuitenkin myönnettävä, että Pessionen materiaali ei ole aivan vielä vertailukelpoista 5-10 vuotta vanhempien kollegoidensa tasoon. Tarinamuotoisilla kappaleilla tiputellaan liikaa helppoja toistoriimejä (kuuluu - kuuluu, tulee - tulee jne.), jotta teksteihin ollaan saatu jatkuvuutta. Kertosäkeitä toistellaan liikaa ja ne ovat myös välillä oudosti ristiriidassa kappaleiden verse-osuuksien sisältöön. Esimerkiksi neljännellä biisillä huudellaan kuinka Aika riittää, mutta tuloeroja ja köyhyyttä käsittelevät riimit eivät oikein anna vastausta, että miten ajan riittäminen liittyy varsinaiseen biisiin mitenkään. Lisäksi platan yksitoikkoinen yltiöpositiivisuus syö sen pitkäkestoisuutta kerta kerralta enemmän.

"Lauluni"-albumin on tuottanut kokonaisuudessaan toinen nuori lahjakkuus: vasta 14-vuotias Lenno Beats eli Lenno Linjama. Espoolaisella on oikeasti piristävä ote soundimaailmaan, mikä johtunee hänen nuoresta iästään ja erityisesti monipuolisesta musiikkitaustastaan ennen räppibiitteihin siirtymistä. Kokemattomuus kuuluu läpi ainoastaan muutamien kappaleiden taustoissa (Jonoon, Sadeilma), muutoin Linjaman sävellykset ovat tasokkuudessaan yksi pitkäsoiton tärkeimmistä kulmakivistä. Paljon itserakennettuja elementtejä laiskojen samplevalintojen sijaan ja jazz-vaikutteita. Diggaan.

Pessionen debyytti(?) on miellyttävä yllätys, jos on tottunut kuuntelemaan positiivista sanomaa välittävää räppiä. Tyyppi on ikäisekseen (tulipahan mainittua tälläkin kertaa) askeleen edellä ja ehdottomasti samaa voi sanoa myös lahjakkaasta Lenno Linjamasta. Omiksi suosikkiraidoikseni nousivat avausraita Tuulee, Sadeilma ja Maailmanlopun mahdollisuus, jolla leikitellään mm. näin:

"Demokratia on vahva enemmistö / viisaat pelkkä säälittävä vähemmistö / kuoleeko maailma tyhmyyteen? / vai sukupuutosta johtuvaan tyhjyyteen?"

3 / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/pessione

perjantai 1. tammikuuta 2010

Petri Nygård - Kaikkee pitää olla



Petri Nygård - Kaikkee pitää olla
Open Records, 2009

Biisilista
01. Seopetriii ft. Emel & Aajee
02. Sanon suoraan
03. Onko sulla pokkaa?
04. Petri on paras
05. Kotibileet ft. Emel, Ozzy & Aajee
06. Tam Tam
07. Sixkuseonix
08. Aina
09. Tuska
10. Otan kaljaa ft. Emel & Aajee
11. Mitä vittuuvaan
12. Pillumagneetti
13. Anna paukkua perkele ft. Osmo
14. Kippis kulaus
15. Kaikkee pitää olla!

"Miksei alkoholi ole ruokaympyrässä", kysyy Petri Nygård uudella pitkäsoitollaan "Kaikkee pitää olla". Vuosituhannen alussa kultaa myynyt räppäri on täällä taas. Seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen. Legendaarisen Open Recordsin julkaisemalla comeback-levyllä Nygård on yhä se sama janoinen, kiimainen ja suorapuheisen rivo provokaattori kuin silloin ennenkin. Lisäksi mies hyödyntää tälläkin kertaa onnistuneesti Internetin rajattomia mahdollisuuksia nosteen luomisessa.

"Kaikkee pitää olla" alkaa eeppisellä pullistelulla. Ensimmäiset kuusi biisiä ovat kaikki omalla tavallaan tarttuvia poljentoja. Menevien biittien, hokemien ympärille kasattujen kertosäkeiden ja yksinkertaisten iskulinjojen parissa viihtyy mukisematta. Levy etenee suorastaan hengästyttävällä vauhdilla, sillä nostatukset ja jälkifiilistelyt on pidetty hillityissä mitoissa. Vittuilun ja hauskanpidon täyttämien riimien jälkeen ensimmäinen hieman melankolisempi veto on Sixkuseonix. Kappale rakentuu kysymys-teeman ympärille, kuten yksi sen ulkomaisista serkuistaan Why? Jadakissilta. Vaikuttaa siltä, että osa träkin läpistä on jopa otettu Nygårdin omista ns. keystyleistään edesmenneeltä DJK2-foorumilta, mikä riittääkin jo arvioksi ko. tekeleestä.

Kymmenen biisin jälkeen levy alkaa käymään jo hieman puuduttavaksi. Kappalelistaan merkatut vierailijat (laulaja Emeliä lukuunottamatta) eivät nimittäin räppää kertaakaan, vaan huutelevat taustalla noin parin sekunnin välikommentteja. Nygårdin ääntä ja räppäystyyliä - vaikka ne ainutlaatuisia ovatkin - ei luonnollisestikaan jaksa kuunnella äärettömyyksiin asti. Varsinkaan samoista aiheista. Albumin päättää TV-sarja Pulkkista osuvasti samplaava Anna paukkua perkele, Nygårdin englanninkielisen Travis Bicle -aliaksen Drink It Up -biisistä tehty käännösversio Kippis kulaus sekä hauska Kaikkee pitää olla! -nimikkoträkki.

Petri Nygårdin räppäämistä kuuntelee mielellään. Ulosanti kun sattuu olemaan sopivan eläväistä ja uniikkia. Riimit on sitten se juttu, mikä jakaa mielipiteitä kahtia. Välillä mielikuvituksettomillakin iskulinjoilla metsästetään halpoja nauruja. Aika paljon kuulee sellaisia täytelaineja, jotka on heitetty johonkin kohtaan verseä vain sen takia, että seuraava hyvä läppä rimmaisi jonkin kanssa. Välillä taas sanat äityvät oikeinkin nokkeliksi ja parhaimmillaan jopa sujuvasti jatkuviksi. Selvää on kuitenkin se, ettei näitä riimejä ole tarkoitettu pohdiskelevia tarinabiisejä tai yhteiskunnallisesti merkittäviä raitoja fiilisteleville. Nygårdin riimien on tarkoitus viihdyttää.

"Kauniit ämmät saa mut, ostamaan kaljaa / rumat ämmät saa mut, juomaan kaljaa... ...'sä oot kännissä', niin oonkin, sä oot ruma / huomenna mä oon selvä, mutta sä oot silti vittu ruma"

(Otteet Nygårdin pikkujouluisesta biisistä Otan kaljaa)

Yleensä sana comeback tuo mieleen adjektiiveja kuten "säälittävä" tai "väsähtänyt". Petri Nygårdin kohdalla paluu on kuitenkin suoritettu kahdehdittavan tyylikkäästi. Biitit eivät ole enää kahden markan kilinöitä eikä artisti räppää miten sattuu, mutta silti kappaleet kuulostavat nimenomaan Petri Nygårdilta. Soundimaailmassa vanha kunnon punk-uhmakkuus ja toisaalta muodikkaat synakikkailut vuorottelevat tasaisesti läpi levyn. Monipuolisesta tuotannosta on kiittäminen erilaiset visiot omaavia Millionaire Menia ja Blehaa sekä näiden kahden välissä Jenkeistä käsin operoivaa Skemiä. Korkeatasoisten biittien joukosta ei löydy ainuttakaan heikkoa kohtaa.

"Kaikkee pitää olla" lienee osuva ja aihevalintojensa takia jopa suhteellisen ajaton valinta kaljan kittaamisen oheen. Se sisältää runsaasti tarttuvia yksittäisiä biisejä, kuten sinkut Sanon suoraan, Onko sulla pokkaa? ja Mitä vittuuvaan sekä rivibiisit Otan kaljaa, Kaikkee pitää olla! ja Tam Tam. Lisäksi paluulevynä se on yksi viime vuoden merkittävimmistä julkaisuista ja sisältää suorastaan huipputuotantoa kautta linjan. Totisille blogiarvostelijoille levy on kuitenkin liian pitkä, yksitoikkoinen ja yksinkertainen toimiakseen albumina. Suosittelen nauttimaan kohtuullisina annoksina.

3 / 5

LINKIT
Facebook: www.facebook.com/seopetriii
Kotisivut: www.petrinygard.com
Musiikkivideo: Mitä vittuuvaan / Tuska
Musiikkivideo: Onko sulla pokkaa?
Musiikkivideo: Sanon suoraan
YouTube: www.youtube.com/user/petrinygard
Tilaa "Kaikkee pitää olla" The Funkiestista