perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!



Jouluaaton pöhinät on täällä suunnalla jo niin kovassa vauhdissa, että pakenen hetkeksi blogin ääreen hengähtämään. Aikeenani oli tulla postaamaan kuva Mikael Forssellin legendaarisesta 50 Cent -arviosta, mutta tarkemmin ajateltuna se olisi tässä yhteydessä silkkaa typeryyttä. Jouluna annetaan anteeksi.

Toivottavasti allekirjoittanutkin saa anteeksi sen, että moni tänä vuonna julkaistuista levyistä odottaa yhä arviotaan yksiöni hyllyllä. Juhlapyhien jälkeen kirjoitettavaa riittää ainakin Palefacen, Liljan Loiston, Timo Pieni Huijauksen, Idän Ihmeen, Ruger Hauerin, Freepoint Crewn ja lukuisien muiden artistien teoksista. Lopulta helmikuun tienoilla seuraa vuoden 2010 annin niputtava, perinteinen (krhm), Tuoreet Platat Awards.

Toivotan kaikille bataattipitoista joulua ja suomiräpintäyteistä uutta vuotta! Olkaa kiltisti, niin pukki saattaa yllättää teidät tuoreilla platoilla. Kuvassa ostoskärryjä työntelevä Lordi ei liity mitenkään mihinkään.

M

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Fredi ja Stefu - Himo



Fredi ja Stefu - Himo
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä
03. Kielletty hedelmä
04. Timantit on ikuisii
05. Puhelimet hälyttää
06. Himo
07. Koputa puuta
08. Rahat tiskiin
09. Helsinki
10. Painajaisii

Fredi ja Stefu kunnostautuivat viime kesänä voittamalla Mestarisoundin järjestämän demoskaban, jonka pääpalkintona toimi lavan jakaminen mm. Devin the Duden kanssa Turku Soundcheck -festivaaleilla. Samoihin aikoihin helsinkiläisduolta ilmestyi myös "Himo"-niminen omakustanne.

Mistään keltanokista ei ole kuitenkaan kyse, sillä Fredi ja Stefu ovat tehneet musiikkia niin yhdessä kuin erikseenkin jo kymmenen vuoden ajan. Kokemus tulee kaksikon materiaalissa parhaiten esille itsevarman asenteen muodossa. Levy alkaa korostetun energisellä Introlla ja päättyy yhtä kunniakkaasti kappaleeseen Painajaisii. Jätkien tyylit eivät ole kovinkaan poikkeuksellisia, mutta riimittely on puhdasta ja hyvät lauluäänet takaavat useita messeviä kertosäkeitä.

Siinä missä ns. tekninen puoli on hallussa, Fredi ja Stefu kompastuvat monien muiden artistien tavoin kiveen nimeltä omaperäisyys. Saatekirjeessä kerrotaan* kuinka "kokoonpanon musiikki ei ole sidottu vain yhden tyylin hiphopiin, vaan omakustanne tarjoaa monipuolisen paketin undergroundista popahtavampaan materiaaliin ja kaikkeen siltä väliltä, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin". Levy on kyllä monipuolinen, mutta niin on Cheekin albumitkin. "Himo" muistuttaa juuri niitä.

Naiset, raha, kotiseutu... Tuttua kamaa. Luottamusta puhelimien ja velkojen kautta käsittelevä Puhelimet hälyttää on niin ikään tehty juuri samalla idealla (mutta huomattavasti paremmin) Cheekin synkällä raidalla Pelkkää puhetta. Sen sijaan Paras tapa vihaajille kostaa on menestyä kuulostaa nimensä puolesta juuri sellaiselta biisiltä, jolla saatettaisiin kuulla piilovittuilua noin väsyneistä aiheista räppääviä kohtaan. Ei kuulla. Tälläkään kertaa kaikkien miellyttäminen ei tuota onnistunutta lopputulosta.

"Himo" on helposti lähestyttävä platta, mutta juuri tylsät aiheet vievät parhaan terän pirtsakasta meiningistä. Kiusauksia enemmänkin luonnollisina asioina kuin syntisinä laittomuuksina käsittelevä Kielletty hedelmä, yhden teeman ympärille rakennettu nimikkobiisi Himo ja menevä Koputa puuta edustavat omakustanteen selkeää parhaimmistoa.

* Saatekirjeen tekstiä muutettu hieman loogisemmaksi, sisältö sama.

2½ / 5


perjantai 3. joulukuuta 2010

Olli Peks - Palava sielu



Olli Peks - Palava sielu
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Peli käyntiin
02. Palava sielu
03. Polttaa ft. Essi Kujala
04. Suut
05. Värejä ft. Eero Mäkelä
06. Välisoitto ft. Ruu
07. Täysii ft. Korkki
08. Paluu tulevaisuuteen
09. Ikkunan takana
10. Kadotettuja rakkauksia ft. Eero Mäkelä
11. Viimeinen tanssi ft. Korkki
12. Kaupunki nukkuu ft. Korkki
13. Viimeinen mahdollisuus

Länsirannikon edustaminen jatkuu, sillä Naantalissa vaikuttava Olli Peks julkaisi Get Wet Tuotannon tavoin levyllisen räppiä viime elokuussa. "Palava sielu" -omakustanteella noudatellaan tosin hyvin erilaista tyylisuuntausta Riku Riettaaseen ja kumppaneihin nähden. Gangsta rapin sijaan nyt riimitellään genrerajoja rikkovien eurosoundien päälle.

Tällainen tyylisuuntaus yhdistetään hyvin helposti Adam Tenstan nimeen. Tässä tapauksessa ko. lokerointi ei ole vääryys, sillä vaikutteita on ilmiselvästi otettu nimenomaan Ruotsin suunnalta. Electrobiittien päälle vaaditaan ehdottomasti itsevarma ja teknisesti vakuuttava mc, mitä Olli Peks yrittää toki parhaansa mukaan ollakin. Tuloksena on vain hieman liian vaikeaa flowta tavoitteleva räppäri, jonka artikulointi jää kiireen takia vastustamattomasti keskinkertaiseksi puuroksi.

Aihevalinnat ovat niitä perinteisiä räppikeloja: paskanjauhantaa selän takana, rakkautta, likkojen pokaamista, oman tyylin esittelyä ja kuvailua unohtamatta yökyöpelin elämää, josta pusketaan nykyään aika monilla albumeilla. Idearikkaampaa osastoa edustaa elämän väriloistoa käsittelevä ja jonkin tunnetun suomi-iskelmän melodiaa mukaileva Värejä. Se on, vähemmän yllättäen, "Palava sielu" -levyn paras kappale. Omaperäisyys ja tarttuvuus tehoaa aina.

13 raitaa sisältävän lätyn pahimmaksi heikkoudeksi ei kuitenkaan muodostu keskinkertainen ulosanti saati sitten persoonallisuuden puute. Eniten hiertää se kuinka ulkomaisissa tuotannoissa harmittomilta kuulostavia ratkaisuja yritetään kääntää suomen kielelle. Jo pelkästään osa kappaleiden nimistä kertoo oleellisen: Peli käyntiin, Polttaa, Täysii... Tulee mieleen 2000-luvun alku ja omakustanteet, joita on vaikeaa kuunnella nykyään ilman myötähäpeää.

Pakko on narista myös kertosäkeistä, joista osa on aika järkyttävää kamaa. Vierailevat laulajat Eero Mäkelä ja Korkki saattavat kuulostaa paremmilta vaikkapa rock-biiseillä, mutta näihin biitteihin nuo kärsiviltä kuulostavat toteutukset eivät sovi sitten yhtään. Tulee ihan oikeasti mieleen Get Wet Tuotannon läpällä tehdyt taustavoihkinnat. Lisäksi jotkin voksuchoppailut ja samplet kuulostavat äärimmäisen epäolennaisilta, varsinkin Suut-biisin epäonnistunut ns. They Wanna Know -episodi.

Odotan mielenkiinnolla lisää materiaalia Olli Peksiltä, sillä ihan ideoiden tasolla biiseissä on jonkin verran potentiaalia ja flow hioutuu varmasti ajan myötä oikeaan kuosiin. "Palava sielu" -levyllä ainoita hurrauksen aiheita antaa lähinnä tuottaja Ruu, jonka taustat ovat kelvollista euroräppijytkettä omalla pienellä mausteella.

2 / 5

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Get Wet Tuotanto - Vol. 1



Get Wet Tuotanto - Vol. 1
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Jookkeri - Silvotut tissit (intro)
02. Riku Rietas - Playa
03. Roska - Kellokortti
04. Roska & Retku - Kiikarit part. 2
05. Roska - Lähiöhuudit
06. Riku Rietas - Kaljaa saatana!
07. Mertenmies - Sillo enne
08. Riku Rietas & Pahennus-Kus - Saatanan vuosi 2009
09. Herra Kurki - Kurkipotku (skit)
10. Riku Rietas, Retku, Pahennus-Kus & Tempsi - Demoneit ja roinaa
11. Roska, Haamu & J. Kriisi - Glubi
12. Roska & Heimo AK - Tävek
13. Riku Rietas - Yä
14. Riku Rietas - Puu
15. Heimo AK - MPSSS
16. Outro

Siinä missä vuosi 2010 on hiillostanut useat nimekkäät suomiräppärit julkaisemaan uutta musiikkia ja tarjonnut tilaisuuden monen ikuisuusprojektin valmistumiselle, murroksen aika on luonut myös ilahduttavan paljon tuoretta verta kentälle. Get Wet Tuotanto sopii hyväksi esimerkiksi tästä. Riku Rietas -nimisen artistin johtama turkulaiskollektiivi julkaisi elokuussa tuhdin kokoelman, jonka myötä länsirannikko näyttäytyy meille muille suomalaisille hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin.

Levyn avausraidat antavat hyvää osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Kaarinalainen elävä legenda, Jookkeri, korkkaa julkaisun käyntiin sekavalla riimittelyllä silvotuista tisseistä. Tätä seuraa platan pääarkkitehdin sooloträkki Playa, joka kertoo (kirjaimellisesti) pelimiehen arjesta. Mainioilla vinkunoilla säestetty biisi on lopun juonenkäänteineen ehdottomasti kokoelman kärkitasoa.

Levyllä nojataan pääosin perinteisiin aihevalintoihin kuten kosteat illanvietot, mielenterveys, kotikulmat sekä menneet ajat. Persoonallisempina teemoina käsitellään yksinäisyyttä (Puu) ja raastavaa kyttäämistä (Kiikarit pt. 2). Harvasta ideasta saadaan mitään poikkeuksellista irti, mutta ainakaan 16 raidan joukossa ei ole päällekäin meneviä konsepteja. Näin pitkällä levyllä tällainen saavutus on jo hatunnoston arvoinen.

Mikissä vierailee monenlaista tekijää. Suurimman huomion varastaa luonnollisesti Mertenmiehen ja Riku Riettaan muodostama Roska, jota edustetaan lähes kaikilla biiseillä joko yhdessä tai vain toisen jäsenen panoksella. Kaksikolla on sana hallussa eikä Raimolta peritty rytmitajukaan kuulosta hullummalta asenteen ollessa kohdillaan. Toisaalta levyltä löytyy pienissä rooleissa myös sen tason tekijöitä (Pahennus-Kus), että Haamu ja J. Kriisi kuulostavat heidän jälkeensä suorastaan ylivertaisilta suomiräppäreiltä.

Materiaalia on väsätty pilke silmäkulmassa, mikä kuuluu valmiista tuotoksesta niin hyvässä kuin pahassakin. Meininki pysyy läpi levyn hyvänä ja rosoinen riimittely irroittaa muutamat kunnon naurutkin hauskoilla iskuilla. Toisaalta yksi biisien tärkeimmistä elementeistä, kertosäe, on onnistuttu kurauttamaan melkeinpä kaikkien kappaleiden kohdalla. Välillä vika on aneemisessa vokalistissa, välillä biitissä. Muutamassa tapauksessa tarkoituksellisessa perseilyssä (Glubi).

Aiemmin mainitun Playan lisäksi kokoelman kohokohtiin voidaan lukea myös Demoneit ja roinaa. Rietas ja Retku onnistuvat asettumaan ahdistavien hallujen vietäviksi juuri oikealla tavalla, toisin kuin Pahennus-Kus ja Tempsi jotka tuhlaavat hyvän biitin tyhjänpäiväisyyksiin. Heimo AK tyylittelee osuvasti syrjäytymisestä sekä mielenterveydellisistä ongelmista träkillä MPSSS ja oluelle tehty suoranainen g-balladi Kaljaa saatana! ylittää niin ikään kokoelman keskitason.

Kaiken kaikkiaan Get Wet Tuotannon "Vol. 1" on tarkastamisen arvoinen omakustanne, jos gangsta-henkinen soundi uppoaa ja mikäli hauskat tarinat ovat enemmän mieleesi kuin täydellisesti ajoitettu flow. Koko pläjäyksen tuottanut Riku Rietas on sen tason lupaus, että häneltä jään odottamaan mielenkiinnolla jopa soololevyä.

2½ / 5

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hannes H. - Ei turhia paineita



Hannes H. - Ei turhia paineita
Skill Street Entertainment, 2010

Biisilista
01. Alkusoitto
02. Ei turhia paineita
03. Mä vihaan mun pomoo
04. Kevät ft. Jussi Kuoma & Are
05. Tsekkaa sun mikkis ft. Rekku & Jani Laguuni
06. Leuka rintaan
07. Tuntenut satoja, rakastanut muutamii ft. W. Kempton
08. Mikä on kun ei taidot riitä ft. Eino Antiwäkki
09. PMP ft. W. Kempton
10. Kesä Californian ft. Rakki
11. Kahen vaiheil ft. W. Kempton
12. Mun sydän sykkii
13. Onks tää sitä elämää (remix)
14. Rukoile mulle

Hannes H:n debyyttialbumi "Ei turhia paineita" päätyi pienlevy-yhtiö Skill Street Entertainmentin neljänneksi viralliseksi julkaisuksi. Lukijoille taustoitettakoon, että olen saanut etuoikeuden seurata lahtelaisräppärin kehitystä viimeisten viiden vuoden ajan. Tämän seurauksena kovalevyltäni löytyy läjäpäin hänen tekemiään instruja, sessareita, lyhytaikaisia projekteja sekä kunnollisia biisejä. Tiedän siis potentiaalin.

Hannes Hauskan suurimpana ongelmana on aiemmin ollut se, ettei mies ole jaksanut hioa kappaleitaan valmiiseen kuosiin. Raidat on jätetty keskeneräisiksi ja sen jälkeen julkaistu nettilevitykseen huvin vuoksi. Debyyttilevyä varten tämä ongelma on saatu ilahduttavasti aisoihin. Hanneksen artikulointi sekä flow ovat parantuneet niin paljon, että materiaali kuulostaa huomattavasti hallitummalta kuin ennen. Hänen äänensä on ollut aina vahva ja tyyli riittävän omalaatuinen, mutta nyt koko tekeminen on muodostunut jotenkin varmemmaksi.

Henkilökohtaisen kehityksen lisäksi myös oikeiden yhteistyökumppanien valinta on ollut tärkeässä roolissa "Ei turhia paineita" -levyllä. Hannes saa kiittää avusta etenkin W. Kemptonia, sillä kyseinen herrasmies on tuottanut valtaosan albumista ja tekee kolme vakuuttavaa vierailua myös mikissä. Kempton osoittautuu molemmissa rooleissa yllättävän kovaksi tekijäksi: biitit mukailevat 2000-luvun parasta mainstream-jenkkiräppiä, ääni ja tyyli ovat puolestaan kylmäkiskoisen röyhkeitä.

Itse kokonaisuus on yksi tasaisimmista kotimaisista räppilevyistä, joita olen tähän ikään mennessä kuullut. Hannes H seikkailee pitkäsoitoilla hyvin pitkälti egotrippailujen ja itseironisten aiheiden välillä. Erillisiksi teemoiksi nousevat lähinnä Jussi Kuoman ja Aren sävyttämä Kevät sekä klassinen "viesti hiphopille" -asetelma Mun sydän sykkii -träkin muodossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, ettei Hannes räppää yhdelläkään kappaleella yli kahta verseä.

Biiseiltä löytyy oivaltavia yksittäisiä laineja, mutta valtaosaksi läpät ovat sellaista yleismaailmallista peruspuskemista. Tulevaisuudessa Hannes H:n toivoisikin ehkä panostavan selkeämpiin konsepteihin ja vahvempiin näkökulmiin, jotta kappaleiden sanoituksellinen anti ei jäisi tylsäksi. Samaten Tsekkaa sun mikkis -tyylistä asennetta olisi mukavaa kuunnella enemmänkin. Nyt jää sellainen fiilis, ettei Hannes H ole osannut päättää onko hän levyllään sympaattinen kovan onnen kundi vaiko hyvään itseluottamukseensa nojaava räppäri.

Ehkä joistakin päällekkäisistä aihevalinnoista huolimatta "Ei turhia paineita" -levyllä ei ole ainuttakaan heikkoa biisiä eikä biittiä. Kyseessä on huoletonta perusräppiä. Ei enempää eikä vähempää.

3½ / 5

Levy-yhtiö: www.skillstreet.fi

lauantai 20. marraskuuta 2010

2010 lähenee loppuaan



Hyvä artisti tai levy-yhtiön edustaja:

Muistathan, että Tuoreet Platat Awards tulee taas. Eeppisessä blogipostauksessa listataan tänä vuonna julkaistut teokset järjestykseen ja arvostetaan eri kategorioiden parhaita levyjä kunniamaininnoin. Edellisen merkinnän löydät tämän linkin takaa.

Kaikki arvosteltavaksi lähetetyt kiekot pääsevät automaattisesti listauksiin mukaan, kunhan ne saapuvat perille 31.12.2010 mennessä.


Hyvä lukija:

Tuoreet Platat -sivuston itsenäistyminen viivästyy. Teknisten seikkojen ja ulkoasun uudistaminen on nimittäin aloitettu alusta uusien tekijöiden kanssa. Tehtävään on pestattu henkilöt, jotka tuskin jättävät ketään kylmäksi. Tiedotan aikataulusta ja prosessista lisää myöhemmin.


Mukavaa levyvuoden loppua kaikille!

torstai 18. marraskuuta 2010

Nopsajalka - Kuningas Soundi



Nopsajalka - Kuningas Soundi
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Kelei pitelee ft. Paha-Nuutti
02. Tervetuloo paratiisiin ft. Stig Dogg
04. Hiki pintaan ft. Posteljoona
05. Puu kaatuu
06. Stereot ft. Juno
07. Superperjantai ft. Dj Svengali
08. Mun minimi ft. Paleface
09. Teet mitä teet ft. Juno & Super Janne
10. Matkamies ft. Leijonamieli, Stepa & Are

Monsp Records teki aikoinaan yllättävän siirron kiinnittämällä Nopsajalan artistikaartiinsa. Muutamissa huippusuosituissa reggae-kokoonpanoissa vaikuttamisen lisäksi hänet tunnetaan ulosanniltaan genrensä ehdottomasti taitavimpana tekijänä. Nyt helsinkiläiseltä on ilmestynyt jo kolmas soololevy nimeltään "Kuningas Soundi".

Albumin idea on hieno. Nopsajalka ja hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa Dj Svengali nimittäin pyörittävät kesäisin Kuningassoundi-nimistä klubia Helsingin Vanhassakaupungissa. Kiekon kaikki kappaleet on nauhoitettu perjantaisin kesäklubin esiintyjien kanssa ennen heidän keikkojaan. Näin ollen vierailijoita kuullaankin kaikilla muilla biiseillä paitsi träkillä Puu kaatuu.

Klubia hehkutetaan luonnollisesti paljon, onhan se toiminut yhtenä tärkeimmistä inspiraatioista näille raidoille. Perinteisen reggaen tyyliin asiaa riittää myös lemmenleikeistä ja naisista. Kappaleesta toiseen toistuvaksi teemaksi nousee ehkä kuitenkin stressittömyys. Biisit kuten Kelei pitelee sekä Paineet tippuu ovat kaikessa huolettomuudessaan mitä parhainta mainosta Kuningassoundille, sillä rytmit ja sanoitukset ilmentävät automaattisesti myös keikkailtojen hyvää tunnelmaa.

Nopsajalka on levyllä parhaimmillaan silloin, kun hän pääsee käyttämään voimakasta ääntään estoitta hyväkseen. Jo mainittujen esimerkkien lisäksi Hiki pintaan, Puu kaatuu ja Mun minimi tuovat tätä taitoa paremmin esille. Sen sijaan vähänkin aneemisemmat taustat tai vierailijat eivät oikein istu levylle. Tervetuloo paratiisiin sekä Teet mitä teet edustavat juuri tätä osastoa.

Vaikka levylle ei ymmärrettävästi ole yritettykään kirjoittaa mitään syvällisempiä sanomia, Nopsajalan ainoa heikkous taitaa löytyä tekstien parista. Mies ymmärtää biittien, koukkujen ja laulamisen päälle, mutta jää läpillään turhan useasti vierailijoiden varjoon. Matkamies tullaan muistamaan erityisesti Leijonamielen ja Stepan kovatasoisista värssyistä, Asa ja Paleface tyylittelevät yllättävän hienosti, Juno taasen käsittelee musiikkia sekä stereoita osuvammin. Jopa Svengalin ilahduttavasta featista tuntuu jäävän enemmän mieleen kuin Nopsan verseistä.

Yli puolet biiseistä on kuitenkin sen verran tarttuvia, että "Kuningas Soundi" ajaa asiansa ensi kesää odotellessa.

3½ / 5

Levy-yhtiö: www.monsp.com

perjantai 12. marraskuuta 2010

Pelikaani - Aina ei voi sataa



Pelikaani - Aina ei voi sataa EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Aina ei voi sataa
02. Vapaa ku taivaan lintu ft. Lossi Turunen
03. Siipirikko
04. Alkoholi ft. Henry Who?

"Aina ei voi sataa", toteaa Pelikaani uudella neljän biisin EP:llään ja lienee väittämässään aivan oikeassa. 26-vuotias artisti kuuluu espoolaiseen kokoonpanoon nimeltä Kaksi Ääntä, jonka toinen jäsen on lähes yhtä persoonallisen taiteilijanimen valinnut Atomi. Viime aikoina Pelikaania on voinut nähdä myös Lossi Turunen & Juoksut -yhtyeen tuplaajana.

Elokuussa julkaistulle omakustanteelle on valittu juuri sellaisia haikeita biittejä, joihin ei voi räpätä millään muulla tyylillä kuin vuolaasti tilittämällä. Riimiteltävää riittääkin juuri vakavista aiheista kuten alkoholin haitat ja vastoinkäymisten voittaminen. Samalla tunnetaan kaipuuta entistä tyttöystävää sekä vapautta kohtaan. Tällaisista aiheista on vaikeaa kirjoittaa mielenkiintoista lyriikkaa yhtä säkeistöä enempää ellei kynäniekkana hääri jonkinlainen lahjakkuus.

Pelikaanin kohdalla ei valitettavasti arvioida poikkeuksellisen kyvykästä kirjoittajaa. Näkökulmat ovat samanlaisia kuin sadoilla muilla kotimaisilla riimittelijöillä: vapauteen pyritään yllätyksettömästi sieltä surullisenkuuluisasta "oravanpyörästä", mistä jauhetaan joka kolmannella räppilevyllä. Yhtä tylsiä kaavoja noudattelevat myös sanavalinnat, minkä kuuntelija huomaa viimeistään Siipirikko-biisin kohdalla. Naisen hymyä kun verrataan aurinkoon ja ulkonäkö on niin kaunis, ettei sitä voi edes kuvailla sanoin.

Tällä levyllä suurin ongelma taitaa olla siinä, että musiikkia tehdään enemmän omalle itselleen kuin meille muille. Kaavamaiset ilmaisut ja harmaa saarnaaminen eivät välitä artistin tunteita satunnaisen kuuntelijan päänuppiin. Pelikaanin hyvä ääni ja selkeä artikulointi menevät hukkaan, kun tarinat ovat niin ilmiselviä. Kannattaako naisesta lopulta tehdä träkkiä, jos hänen kauneuttaan ei pysty edes kuvailemaan? Etenkin kun Ideaali ja Jay Who? käyttivät samaa Salosen tekemää taustaa jo viime vuonna julkaistulla yhteislevyllään.

"Aina ei voi sataa" EP:n paras asia on Atomin hieno sävellys kappaleella Vapaa ku taivaan lintu. Henry Who?:n eli Dena Henan kanssa väsätty Alkoholi sisältää puolestaan eniten yritystä. Muutoin kyseessä on tasapaksu levy, joka jää auttamatta julkaisuvuotensa muun annin jalkoihin.

2 / 5

tiistai 26. lokakuuta 2010

Dr. Sykerö - SalaisuukSieni maailma



Dr. Sykerö - SalaisuukSieni maailma
Firma Records, 2010

Biisilista
01. Sekis Sykerö
02. Lakend Funk
03. Lauantaipussi ft. Latentti
04. Hatsisäätäjän vapaapäivä ft. Paha Panda & Puolikas
05. K.K.K. ft. DEX (freestyle)
06. Salaisuuksieni maailma
07. Mikä huolena
08. Paholaisen kortit
09. Trow Up ft. Genijezz, Hasalah Masala & Latentti
10. Ken huomista päivää ei nää
11. Kylähullut ft. Eino Antiwäkki & Hasalah Masala
12. Likasen räpin juhlat ft. Hasalah Masala
13. Status OG ft. Laiska Leppone

Järvenpääläinen gangsta rap -artisti Dr. Sykerö on osa sekavaa kollektiivia nimeltä Lakend4life. Porukalta oli kesään mennessä ilmestynyt ainoastaan joitakin mixtapeja, kunnes Sykerö puski "SalaisuukSieni maailma" -debyyttisoolonsa julki heinäkuussa 2010.

Kuten albumin nimestä voi jo päätellä, tällä levyllä käsitellään lähes yksinomaan päihteitä. "Diilaaminen", huonot elinolosuhteet ja sekakäyttö pulpahtavat biisistä toiseen riimittelyn vallitsevaksi teemaksi. Kaikki luovuus on tosin käytetty jo tuohon suuria ponnisteluja vaatineeseen titteliin, jonka nerokkuutta tavallisen kuluttajan olisi ollut näemmä vaikeaa huomata ilman erillistä painotusta.

Dr. Sykerö kirjoittaa kappaleensa toteavaan tyyliin. Silloin kun tapahtumia jaksetaan kuvailla edes vähän alusta, tehdään se tylsästi ja hahmogalleria jää poikkeuksetta valitettavan köyhäksi. Tällä levyllä ei siis kuulla viihdyttäviä tarinoita Järvenpään hämyisistä huumesäädöistä saati yksittäisiä tiputtavia onelinereita. Träkit perustuvat ainoastaan toistoon ja uhoamiseen, mitä nyt Sykerön kiiruhtamisesta saa selvää.

Yksi osa-alue on sentään kunnossa. Valtaosan albumin biiteistä tuottanut Latentti omaa selvästi tietyn vision soundin suhteen. Lupaavaa g-funk -pörinää kuullaan vinkunoineen kaikkineen useammallakin raidalla, joista erilliset kehut ansaitsee Mikä huolena. Levyllä samplataan luonnollisesti Heikki Määttästä (R.I.P.) eli Tohtori Sykerö -sarjan kertojaa muutamaan otteeseen ihan onnistuneesti.

Vaikka materiaali onkin läpi levyn luotaan työntävää, muutama yksityiskohta jää hieman hämmentämään. Ken ei huomista päivää nää -biisin lopussa on kolmen minuutin skitti. Siinä yritetään sekoittaa ulkomaisen pizzeriatyöntekijän päivä puhelimen välityksellä, mutta uhri luurin toisessa päässä kestää koko episodin katkaisematta keskustelua. Thug life. Oma lukunsa on virheellisesti nimetty Trow Up, joka yltää uudelle tasolle kotimaisen rapin saralla. Ensimmäisen versen aikana kuullaan nimittäin kahden räppärin vokaaliraidat päällekäin.

Edellä olevasta huolimatta "SalaisuukSieni maailma" -teoksesta on vaikeaa irrottaa edes camp-huumoria. Kompastelevan flown ja mielikuvituksettomien sanoitusten sävyttämä julkaisu on tehty juuri niin tosissaan, ettei sitä voi lytätä matalaksi muttei myöskään kehua. Latentin biittien lisäksi positiivisina asioina jäävät mieleen Hasalah Masalah:n sekava tyyli sekä bonusbiisillä kuultavan Lasse K:n miehekäs jylinä suomiräpistä.

Ja onhan tämä tietenkin kohtuullisen hyvää huumevalistusta. Tahatonta sellaista.

2 / 5

Levy-yhtiö: www.myspace.com/firmarecords
MySpace: www.myspace.com/drsykero

TILAA "SALAISUUKSIENI MAAILMA" THE FUNKIESTISTA

maanantai 25. lokakuuta 2010

KILPAILU: Yellowmic Records

Ruger Hauer on suomiräpin ensimmäinen todellinen superkokoonpano. Siihen kuuluvat rap-artistit Pyhimys, Tommishock sekä Paperi T. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto "Se syvenee syksyllä" julkaistaan Monsp Recordsin kautta vielä tämän vuoden aikana ja sen on tuottanut kokonaisuudessaan Huge L. Ensimmäinen näytebiisi, Sigsauerkraute, on nyt kuunneltavissa YouTubessa.

Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Ruger Hauerin kolmikkoa kuullaan räppäämässä samalla kappaleella. Trio riimitteli yhdessä jo vuosia sitten eräällä Yellowmic Recordsin julkaisulla. Helsinkiläislafkan tuoreimpiin kulttuuritekoihin kuuluvat esimerkiksi Heikki Kuulan "Blacksuami", Solosen "Harmaanaaman kirous" sekä Llapsen "Hiekka & sumu".

Kysymys kuuluu: millä levyllä kuultiin Pyhimyksen, Tommishockin ja Paperi T:n ensimmäinen yhteisbiisi?

Lähetä oikea vastaus sähköpostitse osoitteeseen mikko (at) syvallapelissa.com. Vastausaikaa on tämän kuun loppuun asti.

Palkintoina arvomme oikein vastanneiden kesken neljä pakettia, jotka sisältävät Matinpojan tuoreen "Vasta kohta" -albumin sekä Sine Iran uuden "KG + LL" -levyn.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Olli-PA & Funksons - Laiva lasipullossa



Olli-PA & Funksons - Laiva lasipullossa
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Merisää
02. Kaamos (VIDEO)
03. Nämä rattaat ft. Pyhimys
04. Perusjannu
05. Mikä se plääni on?
06. Lepposaan tahtiin
07. Laiva lasipullossa ft. Refu
08. Alamua
09. Mitä me soitetaan? ft. Holtiton D
10. Pikkujuttuja ft. Holtiton D

Olli-PA ponnisti vuonna 2008 ilmestyneellä "Syke"-debyytillään niin Bassoradion soittolistalle kuin Pipefestin keikkalavallekin. Erityisesti oululaisräppärin rentoa elämäntyyliä kuvaillut 33 hittaalla ku vinyyli sai tuolloin kehuja osakseen. Uudella "Laiva lasipullossa" -albumilla konetaustat ovat vaihtuneet kahdeksanhenkisen bändin soitannaksi ja omakustanne-politiikasta on puolestaan siirrytty pienlevy-yhtiö Joku Roti Recordsin alaisuuteen.

Kokoonpanon keulakuvan lisäksi räppäämästä löytyvät herrat Matti Myöhäne sekä Riki Hatka. Lyriikat käsittelevät edelleen elämistä oman aikataulun mukaan, mahdollisimman kaukana oravanpyöristä, rattaista ja virastoista. Kaikki on lungii, kun voi vaan jumittaa himassa. Ei oo paineita, ei stressiä. Ainoa huoli tuntuu koskevan sitä, että he ovat ns. systeemille kuin likaisia rikollisia halutessaan jättäytyä yhteiskunnan ohjenuorien ulkopuolelle. 33 hittaalla ku vinyyli on erinomainen biisi, mutta sama aihepiiri ei kanna enää kokonaista pitkäsoittoa.

Oulun murre mahdollistaa räppäreille hyvin nopean flown ja kuulostaa venyvine sanoineen kovin eloisalta. Mulle se ei kuitenkaan kolahda millään, vaikka oon syntynytkin Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Ei ainakaan tällä tapaa tulkittuna. Saatan olla jämähtänyt johonkin takapajuiseen Koskelan Jussin mentaliteettiin, mutta jatkuva laiskottelusta räppääminen yhdistettynä Oulun murteeseen ylittää ärsytyskynnykseni kohtuullisen kevyesti. Tämän välttämiseksi Olli-PA & Funksons -kokoonpanon tuotoksia on kuunneltava sanoitusten osalta lähinnä pintapuolisesti.

Sovitusten ja sävellysten kantilta "Laiva lasipullossa" on toteutettu oikein hyvin. Bändiltä löytyy oma tyyli, johon räpit tuntuvat istuvan ilman väkinäistä änkeämistäkin. Liveinstrumenttien käyttäminen räppilevyillä saattaa pahimmillaan aiheuttaa laimean sekamelskan, missä vokalistit yrittävät kilpalaulaa soittajat suohon. Tällä albumilla mihinkään tällaiseen ei tarvitse edes kiinnittää huomiota. Niko Konttisen (rummut), Lasse Rasinkankaan (koskettimet), Jesse Heikkisen (kitara) ja Jukka Törrön (basso) taustat toimii levylläkin, kuten tekee myös Tanja Torvikosken laulut.

Perinteisen reggae-soundin varaan rakennettu Laiva lasipullossa painautuu varsinkin hyvän kertosäkeensä takia muita kappaleita paremmin mieleen. Rytmijalan saavat vipattamaan myös nimikkoraitaa seuraavat Alamua sekä Mitä me soitetaan. Levyn sanoitukselliseksi huippukohdaksi jää Olli-PA:n säkeet kappaleella Nämä rattaat. Niissä tiivistetään levyn aihepiiristä kaikki oleellinen. Harmi vaan, että teeman käsittelyä ei jätetty tähän yhteen träkkiin.

3 / 5

Facebook: www.facebook.com/pages/OlliPA-Funksons
Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com
MySpace: www.myspace.com/ollipa

TILAA "LAIVA LASIPULLOSSA" THE FUNKIESTISTA

tiistai 19. lokakuuta 2010

Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas



Hannibal & Joku Roti Mafia - Ad Portas
Joku Roti Records, 2010

Biisilista
01. Viimiset päivät
02. Babylon palaa
03. Tähä voit luottaa ft. Jodarok
04. Kuten Funkadelic
05. Sielunruokaa ft. Edorf & Tykopaatti
06. Legendastatus
07. Porteillas ft. K-Rino
08. Eilen-tännään-huomena
09. Perusgettoarkea
10. Kuuletko kama kutsuu ft. TKK & Lempi-Joe
11. Hyvinkää Lada Ride
12. Puuratti ft. Stepa, Tykopaatti & Edorf
13. Neron heikkouet

Joku Roti Recordsia pyörittävä Hannibal juhlisti 20-vuotista taivaltaan rap-musiikin saralla julkaisemalla uuden albumin. "Ad Portas" on seuraaja viime vuonna ilmestyneelle "Streets of Nekala" -esikoiselle. Aiemmin lähinnä lukuisten kokoonpanojen riveissä vaikuttanut Baali astuu sooloillaan askeleen eteen ja asettuu paitsi levy-yhtiönsä, myös bändinsä (Joku Roti Mafia) keulakuvaksi.

Levyä on pakko lähteä purkamaan epätavallista reittiä, sillä en malta säästää tuotannon hehkuttamista arvion loppupuolelle. Kirjoittaessani ruutupaperille huomioita levystä, lähes jokaisen kappaleen aikana toistui sama virsi. "Loistava biitti!" Hannibal, Ilari Autio ja kumppanit ovat oivaltaneet, että edes yhteiskuntakriittisen musiikin ei tule olla tylsää luuppailua. Raidoilla kuullaankin paljon biittien päälle soitettua ekstraa ja piristäviä väliosuuksia.

Soundimaailmaltaan "Ad Portas" on yhtä monipuolinen kuin tekijänsä musiikintuntemus. Jo levyn ensimmäisessä siirtymässä kohtalokas Viimiset päivät vaihtuu osuvasti Babylon palaa -biisin uuteen aamuun. Ihan vielä ei sentään äidytä soittamaan suoranaista bluesia tai countrya, mutta sen sijaan esimerkiksi p-funk sekä reggae saavat oman tilansa levyltä. Yhtä lailla talkboxit ja vinkunat ovat kunnossa, onhan kyseessä sentään Joku Roti -julkaisu.

Teoksen pääosassa on tietysti Hannibal itse. Hänellä on aiempien tuotoksiensa tyyliin painavaa sanottavaa ja tällä kertaa kritiikki esitetään kenties entistä suorasanaisemmin. "Ad Portas" on barrikadiräppiä, jonka aikana ei kaihdeta oikeiden nimien tiputtelua saati valtaapitävien kyseenalaistamista. Hannibal ilmaisee varsin selkeät mielipiteensä mm. eliitistä, kovien huumeiden vaikutuksista, mediasensuurista ja radioräpistä.

Rankimmaksi biisiksi muodostuu katolista kirkkoa ja täten myös Vatikaania käsittelevä Porteillas, jolla on mukana yhdysvaltalainen K-Rino. "Stalin, Mao, Hitler kansanmurhissa ampu kovilla / mutta Paavien imperiumiin ku vertaa ne näyttää kuoropojilta." Onneksi levyn tunnelmaa on kevennetty esimerkiksi musiikintekoa käsittelevillä träkeillä ja hauskoilla skiteillä, jotta "Ad Portas" ei käy liian ahdistavaksi knowledgen jakamiseksi.

Hannibal vakuuttaa jokaisella osa-alueella. Sanoituksia ei olla rustattu musiikin kustannuksella eli kerronta on hyvin sujuvaa ja verset pysyvät sopivan kompakteina. Levyllä on paljon läppiä, joita tekisi mieli lainailla ja huudella pitkin kyliä. Tyylit on myös hallussa. Kun Hane puskee, silloin kuunnellaan hiljaa vieressä silkasta kunnioituksesta. "Ad Portas" sisältää myös paljon artistin rohkeita lauluosuuksia, mikä on ehdottomasti positiivinen asia.

Vierailijat jäävät Hannibalille selvästi kakkoseksi, joskin Edorfilla on Sielunruokaa-biisillä julmetun kova featti. "Täs on läskisoosit ja kunnon käristys / räppiä joka on hooceempaa ku munalävistys." RRREEEWIND! Hetkeä myöhemmin Hane kuitenkin tappaa biisin jatkamalla Ekin "Suomi-neidon alapää on likasempi ku pedofiilirinki" -läpästä: "Ja yläpää on lobotomoitu / lappitrendi on konstruktoitu / tyhjentämään Pohjosen talot / täyttämään Etelän lompakot."

Huonoja vierailuja platalta ei löydy, mutta K-Rinon kankea alkuspiikki on vaivaannuttava. Hieman jää myös kaivelemaan, että "Ad Portas" ei lopu Puurattiin. Se viimeistelisi laadukkaan paketin tyylikkäällä tavalla, sillä kaikki raidat välillä 1 - 12 kolahtavat allekirjoittaneelle lujaa. Neron heikkouet olisi saanut jäädä jopa kokonaan pois kiekolta. Muutoin kokonaisuudesta ei ole pahaa sanottavaa.

Onko "Ad Portas" sitten lopulta todellinen klassikko? Monet viiden tähden kriteerit täyttyvät: kiekko kestää kevyesti jopa päivittäistä soittoa, levyllä ei ole mitään merkittäviä heikkouksia ja materiaali on laadukasta. Ainoastaan maailmanloppu voi estää sen, että tätä levyä tullaan kuuntelemaan lukuisissa talouksissa vielä monien vuosienkin päästä. Kaiken lisäksi siltä todellakin löytyy 12 helvetin hyvää biisiä. Hetken epäröinnin jälkeen asiassa ei ole enää epäselvyyttä.

Stark - nimi johon voit luottaa.

5 / 5

Oho!
Levyn bonusbiisinä kuullaan posseversio kappaleesta Eilen-tännään-huomena. Kymmenen minuuttia kestävällä raidalla on mukana peräti 14 artistia, joiden joukossa yksi suomiräpin todellinen legenda ja yksi suomiräpin lupaavimmista tulokkaista.

Levy-yhtiö: www.jokurotirecords.com
MySpace: www.myspace.com/bigbaali

TILAA "AD PORTAS" THE FUNKIESTISTA

lauantai 16. lokakuuta 2010

Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas



Ruudolf - Asfalttisoturin viimeinen hidas
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Paluu tulevaisuuteen
02. Voisitsä rakastaa asfalttisoturii (VIDEO)
03. Leikkii kotii ft. Hyzä
04. Tyyttää ft. Solonen
05. Anna sen marinoituu ft. Koira
06. Kuuluuki kuplia
07. Tietää mist ne puhuu
08. Aina takas kotiin ft. Jodarok
09. Ihanku ei ois pamahtanu ft. Koira & Tonto Slonko
10. Tööttää
11. Koira ei itke ft. Koira
12. Maksimoin ft. Koira
13. Wu-Tang Is The Best
14. Leijonakuningas-laulu ft. Koira

Ruudolf lukeutuu 2000-luvun merkittävimpien suomirap-hahmojen joukkoon. Hänet tunnetaan räpin kaksinkertaisena Suomen mestarina ja poikkeuksellisen tasokkaana vapaatyylittelijänä. Diskografian puolelta löytyy mm. menestynyt klassikkoalbumi "Doupeimmat Jumala seivaa" (2004) sekä kotimaisen hiphopin tähän mennessä onnistunein dokumentti, "Multishow"-DVD (2006). Viimeisimmät vuodet Rudy on viettänyt hiljaiselossa "Born in the U.S.A." (2008) -pettymyksen jälkeen.

Monsp Recordsin elokuussa julkaisema "Asfalttisoturin viimeinen hidas" palauttaa Ruudolfin jälleen ajankohtaiseksi ja tekee sen todellisilla Mickey Rourke -tyyleillä. Uudella pitkäsoitolla liikutaan käytännössä neljän eri aihepiirin vyöhykkeillä, joista jokainen on jo ennestään tuttu kuuntelijoille. Ruudolf, Ruudolfin vaimo, Ruudolfin fanit ja Ruudolfin posse. Biitit ottavat tukea boogiesta, funkista, hiphopista ja soulista, eksyen välillä myös rockin maskuliiniseen maailmaan. Toteutuksessa ovat jeesanneet etenkin edellislevyltäkin tuttu Pianomies sekä artistin uskollinen apuri Karri Koira.

Platan alkupuolella kuullaan entisestään aikuistunutta Ruudolfia, joka on kirjoittanut jo albumin avausraidalle (Paluu tulevaisuuteen) kunnioitettavan rehellisiä tunnustuksia. Neljän ensimmäisen kappaleen aikana ehditään käsitellä huumorilla sävytettyjen vaimo-ylistyksien lisäksi mm. vakiintumista. En tunnustaudu Ruudolfin räppäystyylin suureksi faniksi, mutta karisma ja tilannetajuinen riimittely viihdyttävät sitäkin enemmän. Letkeällä taustalla ja räppäreiden hyvillä värssyillä varustettu Tyyttää onnistuu kohottamaan tunnelmaa jo hieman enemmän.

Anna sen marinoituu saa kunnian olla se biisi, joka nostaa albumin aivan uudelle tasolle. Esimerkillinen bileträkki alkaa riemastuttavalla Tag Team -mukaelmalla ja siirtyy siitä sulavasti vanhankoulun disco funkin pariin. Kappale pursuaa viittauksia jenkkirap-biiseihin - tai siltä se ainakin kuulostaa. Erityisesti Karri Koira heittäytyy omissa osuuksissaan niin afro-amerikkalaiseksi että! Ruudolfin tyylikkäästi esitetty alkoholi- sekä huumekielteisyys on kuitenkin biisin merkittävin asia. Onko koskaan julkaistu suomenkielistä bileräppiä, missä ei hehkuteta edes brenkkua tai pajaa? Nyt on.

Nopeasti tämän jälkeen käy ilmi, että Ruudolf on onnistunut tuomaan levylle jotain mitä aiemmilta teoksilta on puuttunut. Kun "meksikolainen" fiilistelee Endojäbä-voksusamplea ja erästä 80-luvun soul-klassikkoa biisillä Tietää mist ne puhuu, huomaan että Rudyn ilahduttavien radiojuontojen irroittelufiilis on onnistuttu välittämään myös levylle asti! Seitsemän ja puoli minuuttia kestävä (josta pelkkä loppufiilistely 1min 30sek) Vähäiset Äänet -mehustelu Ihanku ei ois pamahtanu jatkaa samaa mahtavaa linjaa.

Tööttää on yksi Ruudolfin kaikkien aikojen onnistuneimpia soolobiisejä (ei vierailijoita mukana). Mahtava kertosäe, pilke silmäkulmassa toteutettua tarinankerrontaa ja upea autotune-osuus. Maksimoin suorastaan huutaa Diddyä ähkimään upeiden Bad Boy -rumpujen päälle. Mario Winans ei kuulemma haluu tietää tästä. Ja lopulta. Leijonakuningas-laulu. KOSKETTAVA. RIEMASTUTTAVA. VOIMAKAS. TÄYDELLINEN PÄÄTÖS ALBUMILLE. TÄLLÄ HETKELLÄ VUODEN PARAS BIISI MUN LISTOILLA.

Jotain oleellista tästä albumista kertovat mielestäni seuraavat kaksi huomiota. 1) Pitkäsoiton laimein biisi on levyn räpeimmällä biitillä rullaava Aina takas kotiin, vaikka biisin läpät onkin hauskoja. 2) Huomasin vasta usean kuuntelukerran jälkeen, että platalla on ODB:n avautumisen lisäksi kaksi muutakin skitiä. "Asfalttisoturin viimeinen hidas" on siis mukaansatempaava ja yhtenäinen kiekko, jonka pirteydestä saa kiittää paljolti monipuolista soundimaailmaa. Lisäksi Ruudolf on voittanut luovuuskriisinsä, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Langanpäätä etsivän alun jälkeen materiaali hioutuu lähes timanttiseksi.

4½ / 5

Arvio: Ruudolf - Born in the U.S.A.
Facebook: www.facebook.com/pages/Ruudolf
Kotisivut: www.ruudolf.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
YouTube: www.youtube.com/user/mcruudolf

TILAA "ASFALTTISOTURIN VIIMEINEN HIDAS" THE FUNKIESTISTA

tiistai 12. lokakuuta 2010

Teflon Brothers - ©



Teflon Brothers - ©
Monsp Records, 2010

Biisilista
01. Postikortti Jan Zapasnikille
02. Synttärit ilman sua
03. Kokkonen on ykkönen
04. Rakastunut etkoilla
05. Skippaan duunit
06. Nuoret sydämet
07. Käsittele varovasti
08. Bikinilogia
09. IhQ nevari
10. Yö ja päivä
11. Disco Datsun
12. Jeesus Kristus

Teflon Brothers ei jäänyt yhden albumin projektiksi. Monsp Recordsin suojatit parodioivat erilaisia räppikliseitä debyyttilevyllään "T" (2009), kun taas uudella "©"-pitkäsoitolla siirrytään (saatekirjeen sanoin) "kevyemmän bossanovavaikutteisen puhelaulun" saralle. Nyt kappaleista ovat vastuussa lipevän oloinen Jan Salanick, herkkää taiteilijasielua muistuttava Miguel Santos sekä kaikki naiset kitaranrenkutuksellaan lopulta lumoava Hector Gucci.

Levy alkaa lupaavasti. Tulkinnat ovat yleistunnelmiltaan miellyttävän pehmeitä, tyylikkään överiksi vedetyt kertosäkeet jäävät päänuppiin soimaan ja muutamaan kertaan tulee naurettuakin ihan spontaanisti. Ensimmäisen kerran jo kuumottavan herkän intron aikana, kun Gucci pyytää sydäntä riipaisevasti Jan Zapasnikia soittamaan Tefloneita Bassoradiolla. "Haippaa koko Rööperii!" Myös Rakastunut etkoilla -kappaleen nerokas kertosäe ansaitsee oman erityismainintansa.

Itse räpit vaikuttavat monilla biiseillä aika lailla improvisoiduilta. Lopulta sitä huomaa vain odottavansa jokaisella biisillä niitä kertosäkeitä eikä värssyihin jaksa kiinnittää huomiota. Ei, vaikka riimit ilmaistaisiin kuin runofestareilla (Synttärit ilman sua). Alkulevyltä jäävät parhaiten mieleen kaunis Kokkonen on ykkönen, joka tosin käsittelee ihan yhtä paljon artistipalvontaa yleisenä ilmiönä kuin pelkkää Terhiä, ja äärimmäisen tarttuva Skippaan duunit.

Tämän jälkeen "©" kuulostaa sitä väsyneemmältä hassuttelulta, mitä pidemmälle kiekko etenee. Levyn toiselta puoliskolta ainoastaan Yö ja päivä -biisillä ajaudutaan niin tyhmien läppien pariin, että kuuntelijaa onnistutaan palvelemaan. Esimerkiksi Petri Nygård -räppi ekstrajuntilla fleivörillä (Disco Datsun), sisäistä kauneutta arvostava IhQ nevari ja muut täysin turhat renkutukset eivät vaan toimi millään tasolla. Varsinkaan kun koskaan ei tiedä kuinka suurelta osin taustat ovat pöllittyjä Fabio Rihmastokäden käsialaa.

Hienoa kuitenkin ettei musiikintekoa oteta Teflon Brothers -leirissä niin vakavalla otteella. Saa nähdä mitä kolmikko keksii seuraavaksi. Tämän albumin perusteella levytykset olisivat ehkä saaneet jäädä siihen yhteen pitkäsoittoon. On huutava vääryys, mikäli tällainen kama myy enemmän kuin esimerkiksi Heikki Kuulan "Blacksuami". Saati että tätä edes hehkutettaisiin enemmän.

2½ / 5

Arvio: Teflon Brothers - T
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/teflonbrothers
Twitter: www.twitter.com/teflonbrothers
Video: Skippaan duunit

TILAA "©" THE FUNKIESTISTA

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Pantse - Tuliaismusaa



Pantse - Tuliaismusaa EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Kakspistenolla
02. En sentään hosuis
03. Synnynnäisiä äänteitä
04. Skit (musik)
05. Anna mun rakastaa
06. Kesärock
07. Harhautus ja ylläpito

"Tuliaismusaa" on helsinkiläisen Pantsen uusi EP, jonka mies on työstänyt alusta loppuun täysin omakätisesti. Levy on kirjoitettu, sävelletty ja äänitetty niinkin eksoottisessa paikassa kuin Kalifornian Palo Altossa keväällä 2010. Kyseinen mesta tunnetaan esimerkiksi näyttelijä James Francon sekä rock-bändi The Donnasin kotikaupunkina ja paikka on toiminut myös Mark Zuckerbergin tukikohtana tämän lanseeratessa Facebookin täyteen toimintaansa.

Tiedän Pantsesta ainoastaan sen, että häneltä on ilmestynyt toinenkin EP ("Juokse lujempaa") vuonna 2007. Näiden kahden julkaisun välillä tapahtuneeseen kasvuun (niin artistina kuin ihmisenäkin) viitataan ilmeisesti avausraidalla Kakspistenolla, jolla räppäri kertoo erityisesti vapautuneisuuden tunteestaan. Julkaisu perustuu aika lailla perinteisen räppiläpän pohjalle, poikkeuksina lähinnä kriittisempi Anna mun rakastaa ja sitä lämpimintä vuodenaikaa ylistävä Kesärock.

Vaikka kappaleilla sekä levyn kansilehdykässä vakuutellaan Pantsen lungia otetta musiikintekoon, hänen tyylistään on vaikeaa löytää rentoutta. Riimit tiputetaan kovin kankeilla tyyleillä ja niin ponnettomasti, että artisti kuulostaa ajoittain pyytelevän suorastaan anteeksi omaa olemassaoloaan. Viimeisetkin uskottavuuden rippeet karisevat, kun jäykkään räppäämiseen yhdistetään vielä lukuisat oudot sanavalinnat / ilmaisut.

Kotikutoiset biitit ovat aika lailla parasta, mitä "Tuliaismusaa" tarjoaa kuuntelijoilleen. Luultavasti niiden kautta välittyy parhaiten myös jonkinlainen kuva Kalifornian kulmista ja tunnelmista. Synnynnäisiä äänteitä tosin käyttää samaa samplea kuin MC Manen ja Sarkastisen surullisenkuuluisa Tampere-biisi. Mielleyhtymältä on vaikeaa välttyä siitä huolimatta, että Pantse onkin käsitellyt samplea huomattavasti hellävaraisemmin kuin edellä mainittu kaksikko.

Tuoreimman EP:n hienoudet sijoittuvat aivan muualle kuin itse musiikkiin. Kierrätettäviin pahvikansiin pakattu ja vinyylin näköiseksi painatettu platta on mukavan persoonallinen lisä levyhyllyyn eikä tämän merkinnän lopusta löytyvä musavideokaan hullummalta näytä. Toistaiseksi Pantsella ei vaan näytä olevan mitään sellaisia vahvuuksia, joiden myötä hänestä olisi kehkeytymässä keskivertoa parempi räppäri.

2 / 5

Oho!
Voit valita lataatko levyn ilmaiseksi vai ostatko sen konkreettisena julkaisuna. Latauslinkki tässä (zShare).

MySpace: www.myspace.com/sesamainenpantse
Video: Harhautus ja ylläpito

TILAA "TULIAISMUSAA" THE FUNKIESTISTA

maanantai 20. syyskuuta 2010

Super Janne - Munkkisaari



Super Janne - Munkkisaari

Upleftbass Records, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Soulmään
03. Mikä duuni
04. Stadi on snadi
05. Onni on ft. Sanna Vakkilainen
06. Et mua kiinni saa
07. Missä, miten & milloin ft. Minzi Da Vinci
08. Kaikki muuttuu
09. DHNN
10. Rahamies
11. Divine Plan (skit)
12. Yhessä aina
13. Jääräpäät ft. Sanna Vakkilainen
14. Kaikille teille
15. Outro

Helsinkiläinen Super Janne esitteli itsensä kotimaisen rytmimusiikin diggareille vuonna 2006, jolloin häntä kuultiin Kemmurun sekä Nopsajalan kehutuilla pitkäsoitoilla. Samoihin aikoihin ilmestyivät myös Jannen ensimmäiset omat julkaisut: "Hyvät munkit vol. 1" ja "Henkselit"-vinyyli. Sittemmin multilahjakkuuden nimen on voinut bongata keikkajulisteista, muiden artistien levyiltä tai vaikkapa YleX:n kesäkumibiisin (2008) tekijätiedoista.

Hänen virallinen debyyttialbuminsa on sen sijaan antanut odottaa itseään jo vuosia. Julkaisua jouduttiin lykkäämään lukuisia kertoja mm. valitettavien teknisten ongelmien takia. Super Janne ei kuitenkaan tehnyt davoja, vaan sai esikoisensa lopulta purkitettua. Upleftbass Recordsin kautta kesäkuussa ilmestynyt "Munkkisaari" on valtaosin tekijän itsensä säveltämä, sanoittama, sovittama, äänittämä, miksaama, masteroima ja tuottama kokonaisuus. Poikkeuksen tekevät vain lähipiiristä poimittujen vierailijoiden osuudet.

Olen kuunnellut levyn nyt yksitoista kertaa läpi ja mielipiteeni siitä on yhä sama kuin ensimmäisen pyöräytyksen jälkeen: iiiihan vitun jepa! Tyylitajuisesti räppiä ja soulia yhdistelevä "Munkkisaari" solmii sukulaisgenrejen kohtaamisesta kauniin suomenkielisen liiton. Jos Super Jannella on ollut paineita pitkäsoiton valmistumisen takia, näillä kappaleilla väkinäisestä puristamisesta ei ole tietoakaan. Musiikki on niin rentouttavaa, että niistä yhdestätoista kuuntelukerrasta peräti kymmenen soitin vain unohtaakseni arkiset murheeni - en niinkään tähtitieteellisen syväanalyysin takia.

Levyn sanoitukset perustuvat positiivisen elämänasenteen pohjalle, jonka mukaan kukaan ei tee asioita puolestasi, mutta kaikkeen ei silti tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. Kannustavien tsemppibiisien lisäksi albumilta löytyy kappaleita rakkaudesta, Helsingistä ja artistista itsestään. Perinteisten aiheiden joukosta erottuu aika selkeästi yksi biisi pelkällä konseptillaan. Jännittävän saluunapianon säestämä DHNN ei kerro tarinaa naisen näköisestä Dustin Hoffmanista, vaan...

Valtaosa kappaleista on varustettu pehmeillä kertosäkeillä, jotka jäävät loppupäivän ajaksi päähäsi soimaan. Upeilla samplevalinnoilla kuorrutetut monipuoliset taustat sekä raitojen vaihteleva rakenne takaavat sen, että kestoltaan kuuttakin minuuttia hipovat biisit pysyvät suvereenisti kasassa. Ajattoman lätyn ehdottomiin kohokohtiin kuuluukin Super Jannen ja Niina Koposen leikkisällä "kissa & hiiri" -vuoropuhelulla varustettu Et mua kiinni saa, jonka kesto on tarkalleen ottaen 5 minuuttia sekä 57 sekuntia.

Rakkaudesta ja sen vaalimisesta pienien vastoinkäymistenkin edessä kertova Yhessä aina on toinen esimerkki Jannen suuruudesta artistina. Kappaleen sanoituksista löytyy (muun levyn tyyliin) sopiva annos itseironiaa ja lapsenmielisyyttä, mutta biisistä kehkeytyy viimeistään tunnelatautuneen kertosäkeen myötä uskottavan eeppinen lemmenlurittelu. Biisin kruunaavien kosketinosuuksien lisäksi pidän mielettömästi träkin sanomasta (pysyvä suhde), mikä sotii viime vuosikymmenten yleistä trendiä vastaan.

Kohokohtina on mainittava myös Stadi on snadi, joka sisältää todella hyvin käytetyn "supafly"(?)-voksusamplen sekä legendaarista 70-luvun klassikkoa samplaava Kaikki muuttuu. Sielukkaaseen linjaan tuovat sopivaa syvyyttä arvostettavilla rummuilla etenevä Mikä duuni ja old school -kasarimeininkiä kunnioittava Rahamies, jotka tuovat esille Super Jannen räpimpää puolta. Jääräpäät on levyn ainoa biisi, joka ei onnistu sytyttämään allekirjoittanutta. Vika on kappaleelle valitussa tyylisuuntauksessa, sillä "vanhan ajan jamittelu" kuulostaa siltä kuin Viidakkokirjasta olisi tehty paska musikaali.

"Munkkisaari" on yksi hienon levyvuoden kirkkaimmista helmistä, jota tullaan tulevaisuudessa nimittämään tyylilajinsa mullistavaksi klassikoksi. Räppiä ja soulia ei olla koskaan yhdistelty näin uskottavaan muotoon suomen kielellä. Super Janne kuvailee omaa tyyliään erinomaisen osuvasti levyn avausraidalla Soulmään: "tyyli freesi vaikkei uus / niinku Pete Rock ja CL Smooth, alan olla old school".

5 / 5

Oho!
"Munkkisaari" päätyi arvosteluun epätavallista reittiä, kun Timi Lexikon toimitti Jannen antaman ylimääräisen promon meikälle. Iso kiitos ja kaikki kunnia siis Sawoon!

Oho! #2
Levyn kiitoslista on yksi pisimpiä, joita olen elämäni aikana nähnyt.

Facebook: www.facebook.com/pages/Super-Janne/6156037445?ref=ts
Kotisivut: www.superjanne.fi
MySpace: www.myspace.com/superjanne
Twitter: www.twitter.com/Supermonni
Video: Kaikki muuttuu

TILAA "MUNKKISAARI" THE FUNKIESTISTA

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jussi Kuoma - Sielunauha



Jussi Kuoma - Sielunauha
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Vahatarinat
02. Niinku eläkkeel
03. John Belushi ft. JV
04. Eiksoo (rentoo rentoo) ft. Kalevi
05. Huomenissa Kuoma ei vastaa
06. Yhteys (välisoitto)
07. Camellia sinensis
08. Ikkunapaikka
09. Pienenä apuna ft. Haamu

Tuoreet Platat on saanut kerrankin tahtonsa läpi! Viime vuonna "Dry Asphalt... Now Walk" -albumin julkaissut Minorfiction on vaihtanut esityskieltä englannista suomeen. Samalla muuttui alias: tätä nykyä räppäri kulkee nimellä Jussi Kuoma. Hänen ensimmäinen suomenkielinen omakustanteensa, "Sielunauha", ilmestyi heinäkuussa ja poiki Kuomalle myöhemmin levytyssopimuksen Skill Street Entertainmentille.

Levyssä on käytännössä kyse silkasta fiilistelystä. Kappaleilla kuvaillaan asioita ja hetkiä, jotka tuovat hyvän mielen artistille. Vinyylit, lungit krapulapäivät, kosteat illanvietot, matkustaminen, (kiinalainen) tee, sneakerit... Kuoman vaivaton flow auttaa välittämään rennon fiiliksen myös kuuntelijalle. Hänen tyylissään on sellaista sopivaa maanläheisyyttä ja ennen kaikkea feelgood-tyylisuuntaukselle ominaista räppipäisyyttä.

Fiilistely tarvitsee tuekseen asianmukaisia biittejä. Tältä kantilta ajateltuna "Sielunauha" käynnistyy varsin onnistuneesti. Levyn avaa sielukasta rytmimusiikkia ja vinyylimetskailua kunnioittava Vahatarinat. "Sormenpäät on harmaana ku kaivosmiehellä / ja molemmilla sama tavote: timantit mielessä". Mishan kutkuttava biitti rullaa eteenpäin jazz pianon voimin, Dj Razorcutin tarjoillessa raaputukset.

Black & Whiten tuottama Niinku eläkkeel on huomattavasti pirteämpi bängeri ja on omalla tavallaan levyn nimikkobiisi, kooten Kuoman yleistä mehustusta kahden versen sisään. "Pakko selaa kicksejä Calirootsista / mun kenkälaatikot täyttää mun himan, Kuoma tarvii uusia / vinyyliä, teetä ja kirjoja / puhelin on pääl siitä syystä et Kuoma ei polta siltoja". Hyvän meiningin ansiosta kyseessä on platan parhaimpia träkkejä.

Levyn parhaimmistoon lukeutuvat edellä mainittujen lisäksi myös Eiksoo (rentoo rentoo) ja Huomenissa Kuoma ei vastaa, jotka molemmat liittyvät enemmän tai vähemmän juomiseen. Jälkimmäinen alkaa Nemel:n käsittämättömän kovalla synkistelytaustalla, mutta pettymyksekseni se feidataan 25 sekunnin jälkeen iloisempaan biittiin. Levyn yhtenäisyyden kannalta ehkä hyväkin ratkaisu. JV heittää omassa feattivärssyssään muutaman mojovan läpän ("en oo skedenny vuosiin, silti alla kuosi"), vaikka kappaleena John Belushi jääkin pettymykseksi.

Loput raidat eivät onnistu yllättämään samalla tapaa. Sellaiset pysäyttävän kovat riimit puuttuvat kokonaan, mitkä näkisin sujuvan kuvailun lisäksi tällaisen räppityylin elinehtona. Lisänegistelyinä todettakoon, että levyn biitit on hämmentävän paljon voksuja kovemmalla. Oma makukysymyksensä on puolestaan se, tarvitseeko tällainen kiekko välisoittoa vai onko se hieman turha lisä alle puolen tunnin pakettiin.

Kaiken kaikkiaan "Sielunauha" on erittäin tervetullut julkaisu suomirap-vuoteen 2010 ja on hienoa, että Lahdessa vaikuttava artisti on löytänyt oman tyylinsä vuosien takaisten ns. horrorcore-kokeilujen jälkeen. Levy on artistin ensimmäiseksi suomenkieliseksi teokseksi yllättävän kova. Hyvän mielen räppiä.

3½ / 5

Arvio: Minorfiction - Dry Asphalt... Now Walk
Facebook: www.facebook.com/pages/Jussi-Kuoma/246350060683?ref=ts
MySpace: www.myspace.com/jussikuoma

TILAA "SIELUNAUHA" THE FUNKIESTISTA

perjantai 10. syyskuuta 2010

Utopia - Minuutit



Utopia - Minuutit EP
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Minuutit
02. Suuri suunnitelma
03. Palapeli
04. Haaveisiin aikaa

Utopia on kahden lohjalaismiehen yhtye, joka hyödyntää kappaleissaan ainoastaan live-instrumentteja. Osaksi tämän takia kaksikko ei halua sitoa itseään yhteen genreen, vaan sekoittaa rap-musiikkiinsa myös muita tyylisuuntauksia. Yhtyeessä Lauri Kivelä (MC Utopia) hoitaa sanoitukset ja vokaalit osallistuen myös tuotantoon, kun taas Ilpo Satuli vastaa instrumenteistä, laulusta, nauhoituksesta sekä miksauksesta.

Neljä raitaa sisältävä "Minuutit EP" on tehty promootiota varten. Levyn tematiikka ei ole kovin kiehtovaa sorttia. Nimikkobiisillä käsitellään saamattomuutta, Suuri suunnitelma -kappaleella yritetään saavuttaa unelmia haasteet voittamalla ja Palapelillä nostetaan esille elämän monimuotoisuus. Lopulta EP päättyy itsetutkisteluun öisillä kaduilla (Haaveisiin aikaa). Teemat saattavat vaikuttaa hienoilta näin lyhyesti tiivistettyinä, mutta todellisuudessa niistä on väännetty riimiä jo koko 2000-luvun ajan.

Perinteiset aihevalinnat asettavat tietysti paineita etenkin räppärille: millä tapaa Lauri Kivelä onnistuu tarjoamaan jotain uutta kuuntelijoille? Hänellä on luotaantyöntävän vakava tyyli puskea riimejä, jotka puolestaan on kirjoitettu sellaiseen kuivan toteavaan muotoon. Kivelä ei räppää mitenkään erityisen hyvin eikä hänen asevalikoimastaan löydy myöskään mitään tehokeinoja. Lopputuloksena on ahdistavaa välimallin riimittelyä, joskin hyvin artikuloitua sellaista.

Live-instrumenteilla on rakennettu toimiva soundimaailma, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: ei live-instrumentit sellaisinaan ole mitenkään piristävä tai sykähdyttävä kokemus edes kotimaisen rap-musiikin parissa vuonna 2010. Etenkin EP:n kaksi ensimmäistä biisiä ovat tunnelmiltaan todella tylsiä räppärin saarnatessa hartaiden soitantojen päälle. Haaveisiin aikaa on kirjoitettu kiinnostavasti muihin biiseihin nähden ja siinä on hieno kertosäe, joten poimittakoon se platan positiivisimmaksi näytöksi.

Nyt kun Utopia on selvinnyt ensimmäisestä julkaisustaan, jatkossa suunta lienee vain ylöspäin. Kaikesta kritiikistä huolimatta kaksikolla on yhteistyölleen hyvä pohja, jota lähteä kehittämään tulevaisuudessa. Omalaatuisuutta kehiin vaan.

2 / 5

Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=115022218539622
MySpace: www.myspace.com/uto

TILAA "MINUUTIT EP" THE FUNKIESTISTA

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Joustava Moraali - P*skaa jatsia



Joustava Moraali - P*skaa jatsia
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. Yhetsille ft. Ghetto-Juuhan
03. Saammä elää
04. Poltetaan ensin
05. Jäälähde
06. Köyhä spurgu
07. Tai vaan lapset
08. Lähevettä ft. Timi Lexikon & Brädi

Joustavan Moraalin muodostavat Otto Martikainen ja Tuukka ajautuivat Tampereelle eri puolilta Suomea. Molemmilla tekijöillä on pitkähkö tausta kotimaisen rap-musiikin parissa: Otto on tehnyt nimeä erityisesti tuottajana (biittejä mm. OG Ikoselle ja Ruudolfille), kun taas Tuukka muistetaan esimerkiksi Konala Cartellin Tunkiona. Kaksikko on levyttänyt myös vähemmän vakavahenkistä riimittelyä Pykset-nimisen kollektiivin suojissa.

Heidän ensimmäinen yhteinen biisinsä Joustavana Moraalina (Tulijuomaa) julkaistiin keväällä 2008 "Syvällä Pelissä" -kokoelmalla. Lähes tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin päivänvalon näki ensimmäinen levy, "P*skaa jatsia". Ilmaiselle nettijulkaisulle on mitä ilmeisimmin niputettu kaikki raidat, jotka näiden muutaman vuoden aikana on saatu valmiiksi. Laiska nauhoitustahti (= kahdeksan biisiä) selittynee osaksi studiotilojen puutteella. Tämäkin platta on viimeistelty kasaan Sauna Studiolla Tampereen ulkopuolella.

Keräilyn seurauksena levystä on tullut yllättävän monipuolinen, mutta samalla kokoelmamaisen irrallinen teos. En osannut odottaa, että sama jätkä joka avausbiisillä pistää "jengiä kylmäks", räppää myöhemmin samalla levyllä henkilökohtaista läppää seurustelusuhteen karikoista (Jäälähde). Ja vieläpä harvinaisen onnistuneesti. Albumilta löytyy myös bilebiisi Yhetsille (jolla Ghetto-Juuhan pesee virkaveljensä pelkän tyylinsä ansiosta) ja toisaalta Tai vaan lapset, jonka Alchemistin synkimpiä tuotoksia muistuttava mehevä biitti tuhlataan ärsyttävään valittamiseen, vaikka mielenterveydellisiä ongelmia olisi voinut käsitellä Mac 10 Handle -tyyliin.

"P*skaa jatsia" -julkaisun huippukohdat korvaa pettymykset onneksi helposti. Timi Lexikonin keikoilta tuttu Lähevettä on helvetin hyvällä asenteella (ja taustalla) siunattu egoilu, jolla kaikki räppärit vierailijoita myöden sylkevät esimerkillisen hyvin. Otto Martikaisen soolobiisi Köyhä spurgu valloittaa jo pelkällä tarinallaan, vaikka biittikin on tarpeeksi mahtipontinen. Kappaleen keskeinen hahmo päivystää ulkomaailman tapahtumia suoranaisen tornitalon ylimmässä kerroksessa, menee juomaan Koskenrantaan vaikka "vituttaa ne animet" ja ennen kaikkea: "tyhjä katse silmissä, Grooven edessä hädissään / silti aamulla pystyy herään kahen likan välistä".

Levyn paras träkki löytyy biisilistan puolivälistä. Seminokkelaa sanailua pursuava Poltetaan ensin on yksinkertaisesti mahtava. Lätyn paras kertosäe ja uusia (hitaita) ulottuvuuksia osuvasti kuvaava biitti tukevat riimejä hienosti. Oton aloitus: "tää on vanha stoori, mut tuntuu et mihinkään ei pysty / ennen kuin on vetäny päähänsä sen mietintämyssyn". Tuukan "ei olla yhen hitin ihmeit" + "kolme pyhää p:tä: pillu, pizza, pilvi / kun mä veän pizzaa naamaan pillunkuvat silmis" kertonevat esimerkkeinä kaiken oleellisen biisin aiheesta.

Taustoista täytyy näin yleisesti sanoa sen verran, että Saammä elää -jumppabiittiä huomioimatta jokainen niistä toimii. Kaikki biitit ei välttämättä sovi Tuukan skarppiin riimittelyyn tai Oton laidback-räppäämiseen (Intron vuorottelu kuulostaa juuri tyylien ristiriitaisuuden takia hassulta), mutta yksittäisinä taustoina ne ovat hienoja kyhäelmiä. "P*skaa jatsia" osoittaa lähinnä sen, että Joustavalla Moraalilla on avaimet tehdä kotimaista räppiä omalaatuisella tyylillä. Nettijulkaisu ei vielä iske napakymppiin, mutta toivottavasti hamassa tulevaisuudessa siintävä "oikea" levy sen tekee. Siinä vaiheessa "skinitkin on räppipäissään".

3½ / 5

Facebook: www.facebook.com/joustavamoraali
MySpace: www.myspace.com/joustavamoraali
YouTube: www.youtube.com/joustavamoraali

LATAA "P*SKAA JATSIA" ILMAISEKSI TÄSTÄ

Maw - Panda Ride



Maw - Panda Ride
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Dawn
02. Change pt. 2
03. Interlude - Plum Lily Floats
04. Love It
05. Wayfaring Tales
06. Interlude - Concrete Wisteria
07. Shore Music
08. Enter the B-Side (Segue)
09. Underground
10. Tomorrow / Res
11. Path
12. Interlude - Afterthought
13. Song for Momo
14. For Anything
15. Spring
16. Day's End

Jyväskylässä vaikuttava Maw on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta tämän vuoden julkaisuillaan. Nuoren artistin samplepohjaista instrumentaali-hiphopia on kuultu mm. kesäkuussa ilmestyneen "Concrete Preservation" -albumin muodossa. Levyn julkaisi Yhdysvaltain Ohiossa sijaitseva lafka nimeltä Philly Phil Entertainment. Tätä ennen Maw putkautti "Panda Ride" -nimisen kokopitkän ilmaiseen nettilevitykseen maaliskuussa 2010.

Julkaisun nimi kuvaa sisältöä aika lailla täydellisesti. 46 minuutin tripin aikana pääsee nimittäin todella osaksi jotain epätodellista ja kaukaista seikkailua. Levy lähtee käyntiin kansikuvan tunnelmia myötäilevällä Change pt. 2 -kappaleella, joka muuntaa viulusampleista omalaatuisen raivokasta takaa-ajofunkia. Rehellisen hiphopin äärellä liikutaan viimeistään Undergroundilla ja eteerisiin sfääreihin päästään kokonaisuuden päättävällä Day's End -raidalla.

Suurimman osan ajasta olen kuitenkin sanaton: kappaleille on vaikeaa langettaa mitään tietyn tyylisuunnan leimaa. Maw on luonut oman konstailemattoman tyylinsä. Teoksella samplataan mm. luonnon ääniä, haastatteluita, katkelmia livekeikoilta sekä ennen kaikkea tietysti kamaa vanhoilta levyiltä. Yksityiskohtaisen rakentelun tuloksina on syntynyt toimivia melodioita, jotka jo sellaisinaan ovat kunniakkaita saavutuksia. Kaikesta kuulee, että musiikin eteen on nähty paljon vaivaa.

Taidokkaasta rakentelusta huolimatta en pääse kuitenkaan "Panda Riden" musiikkiin täysin sisälle. Tuntuu siltä kuin kuuntelisin miksausta, jonka sykähdyttävät hetket ovat valitettavan harvassa. Kuunteleminen on työlästä, kun instrut kehittyvät hitaasti ja jäävät lopulta vain junnaamaan paikoilleen. Sitten on lyhyitä pätkiä joilla päästään suoraan asiaan. Kummassakin tapauksessa jää sellainen fiilis, että aloitettua projektia ei viedä päätökseensä. Ajatukset karkaavat muualle ja musiikki jää soimaan taustalle.

"Panda Ride" on täynnä hyviä versoja, joista ei kehity mitään enempää. Tällaiselle tavalliselle kuuntelijalle se ei riitä. Levyn varsinainen nerokkuus sujahtaa ainakin meikäläisen korvien ohi. Mitään huonoakaan tästä on paha lähteä kirjoittamaan, kyse on vain puuttuvista elementeistä. Concrete Wisteria -niminen interlude ja joissan määrin Tomorrow sekä Song for Momo jäävät mieleen seikkailun hienoimpina hetkinä.

3 / 5

Bandcamp: mawone.bandcamp.com
MySpace: www.myspace.com/mawone

LATAA "PANDA RIDE" ILMAISEKSI TÄSTÄ

tiistai 31. elokuuta 2010

Maramice - The Fall of the Old School



Maramice - The Fall of the Old School
Omakustanne, 2010

Biisilista
01. Intro
02. The Notorious BIG - Respect
03. Edo G. - Sayin' Somethin'
04. Doom - 10 Rock Flow
05. Lost and Found (skit)
06. Nas - The World is Yours
07. Redman - Can't Wait
08. Dilla Mom (skit)
09. Nas - It Ain't Hard to Tell
10. Haamu - Alla kaupungin valojen
11. Dry Champagne (skit)
12. Cella Dwellas - Perfect Match
13. Little Indian - One Little Indian
14. Snoop Dogg & Dr. Dre - The Next Episode
15. Fade Out

Mikäli törmäät räppilevyn tekijätiedoissa Maramicen nimeen, voit olla varma että kyseiseltä albumilta tulee löytymään juurilleen uskollista ysärisoundia. Helsinkiläistuottajan sielukkaita helmiä on ehditty kuulemaan jo esimerkiksi Solosen, Haamun ja Levil:n pitkäsoitoilla. Nyt Maramice on julkaissut mixtapen, jolla kuullaan lahjakkuuden tekemiä remixejä tunnetuista klassikoista hänen omien välisoittojensa kuljettamina.

Biisilista koostuu suurimmaksi osaksi vuosien 1994 - 1996 välillä tehdystä materiaalista. Maramice uskaltautuu haastaamaan alkuperäisversioita, joiden taustoista ovat vastanneet Dj Premierin, Dr. Dren, Large Professorin ja Pete Rockin kaltaiset legendat. Uudelleenversiointiin on päätynyt kappaleita yleisesti korkealle arvostetuilta hiphopin kulmakiviltä ("Ready to Die", "Illmatic"), mutta myös muutama lajitietoisempi valinta (Perfect Match) ja yksi kotimainenkin teos (Alla kaupungin valojen).

Ensimmäinen remix Biggien Respectistä ei oikein vakuuta tönkköjen biitinvaihteluidensa kera, mutta tämän jälkeen meininki lähtee lentoon. Sayin' Somethin' remix on selvästi painokkaampi kuin Premierin alkuperäistausta, onnistuen silti pysymään lämminhenkisenä. Edo G:n tiedettä kuuntelee lopulta hyvinkin mielellään tämän taustan päällä. "Will there ever come a time, when the cryin ends? / Cause death is just a moment when the dyin ends / The very thing, is a 'Bury thing / Either everything is workin, or you workin for everything".

Kaikkein vakuuttavin remix on ehdottomasti One Little Indianista tehty sellainen. Joku suomalainen artisti on jo käyttänyt samaa biittiä omalla levyllään, en vaan saa millään päähäni kuka. Joka tapauksessa alkuperäiseen teokseen verrattuna Maramicen tausta on huomattavasti kiinnostavampi ja kertosäekin on väsätty tarttuvammaksi samplensa ansiosta. Nasin versioinnit osoittautuvat hyviksi yrityksiksi ja toimivat oman aikansa moitteettomasti. Sen sijaan hieman kolkoksi jäävästä Cella Dwellas -remixistä en erityisemmin perusta. Biisilistasta erottuva west coast -bailubiisi The Next Episode on jännä kokeilu, mutta jää liian lyhyeksi.

36 minuuttia kestävä "The Fall of the Old School" on yhtenäinen mixtape, jota voi helposti pitää töiden taustamusiikkina ja jonka pariin voi palata vielä uudestaankin vapaa-ajalla ajatuksen kanssa. Huonolaatuisuus saattaa tietyillä kappaleilla iskeä korviin (Can't Wait), mutta enemmänkin se luo tunnelmaa ysärin maanläheiseen meininkiin kuin pilaa kokonaisuutta. Ihan onnistuneita remixejä ja hyvää räppiä, siinä se. Mixtape näyttää tätä nykyä olevan myös ilmaisessa nettilevityksessä.

3 / 5


MySpace: www.myspace.com/maramice

LATAA "THE FALL OF THE OLD SCHOOL" ILMAISEKSI TÄSTÄ

maanantai 30. elokuuta 2010

Osallistu uuden sivuston kehitykseen


(Joku Roti Mafia esiintymässä Blockfesteillä 20.8.2010. Lue merkintä loppuun niin näet, miten Joku Roti liittyy mihinkään. Kuva: Samu Hintsa)

Hellurei!

Tällä hetkellä yli miljoona suomalaista on kokoontunut TV:n ääreen seuraamaan Salattujen elämien 12. tuotantokauden (?!?!?!) avausjaksoa. Kun muut tapittavat töllöä, jaan teidän kesken kolme uutista. Merkinnästä voi kehkeytyä pitkä, mutta lopussa odottaa - vielä kerran - palkintoja!

1) Päivitystahdissa tapahtumassa ryhtiliike
Kesä ja sen myötä kaikenlaiset festit on nyt virallisesti juhlittu. Kunhan saan vielä viikonlopun jäljiltä tarttuneen flunssan taltutettua, blogiin alkaa tippumaan uusia arvioita VAKAVALLA tahdilla. Tälläkin hetkellä 17 levyä kirkuu tuossa pöydällä tulleensa kaltoin kohdelluiksi ja vaativat arvostelua.

2) Uuden sivuston osalta on laitettu "koneet käyntiin"
Tapasin tänään Helsingissä tyypin, joka tulee taikomaan tästä blogista hieman vakuuttavamman itsenäisen sivuston lähitulevaisuudessa. Kannattaa silti pitää jalat maassa odotuksien suhteen. Vaikka luotankin toteuttajan kykyihin täysin, niin saitin kanssa ollaan panostamassa selkeyteen, helppokäyttöisyyteen ja pitkäikäisyyteen. Mitään mullistavaa ei ole luvassa. Sivusto on tarkoitus julkaista vielä loppuvuodesta 2010.

3) Joku Roti Recordsin massiivinen kilpailu!
Tulevaan Tuoreet Platat -nettisivuun liittyen laitetaan vielä yksi skaba käyntiin. Aiemmilla kisoilla olen muuten testaillut mitä kautta osallistujien on helpoin vastata kysymyksiin ja toistaiseksi Facebook näyttäisi osallistujamäärän perusteella olevan mielekkäin vastauspaikka. Joka tapauksessa, lue alta:

KYSYMYS: Tuoreet Platat muuttuu blogista itsenäiseksi verkkosivuksi. Saitti tulee edelleen käsittämään lähes pelkästään levyarvioita kotimaisen rytmimusiikin saralta. Mitä ominaisuuksia / sisältöä SINÄ haluaisit uusilta sivuilta löytyvän?

VASTAUS: Kirjoita oma ehdotuksesi / toiveesi tämän merkinnän alta löytyvään kommentti-osioon. HUOM! Muista liittää sähköpostiosoite vastauksen perään! Kilpailuun voi osallistua välillä 30.8. - 5.9.

PALKINNOT: Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa. Kullekin lähtee Joku Roti Recordsin paketti, jossa on mukana Stepan uusi pitkäsoitto "Made in Sodankylä", Hannibalin & Joku Roti Mafian toinen albumi "Ad Portas" sekä Olli-PA & Funksons -pumpun debyyttilevy "Laiva lasipullossa". HUH!

It's on!