keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Huge L - Egotaide



Huge L - Egotaide
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Tervetuloa
02. Limited
03. Olemisenmuoto
04. PAMC
05. Lähiölupiini
06. Puhallettu 25 sec.
07. Autotune
08. Vähän niinku
09. Vaatekappale
10. Pukeudun puhun nukun
11. Qhan vittuilin part 2
12. Egolooginen

Petri Nygård teki aikoinaan kiroilusta taidetta. Nyt Huge L tekee minuudesta taidetta uudella "Egotaide"-pitkäsoitollaan. Monsp Recordsin julkaisema kiekko on Hugen ensimmäinen digipack-kansiin pakattu teos ja järjestyksessään toinen levy-yhtiön kautta julkaistava virallinen äänite. Toisin kuin aiemmalla "Touché"-albumilla, tällä levyllä ei kuulla vierailijoita. Huge on jälleen kerran tehnyt projektin eteen lähes kaiken itse: ainoastaan miksauksessa ja masteroinnissa on ollut apurina Tommishock.

"Egotaide" käynnistyy kahdella kertosäkeettömällä raidalla, joiden tarkoitus näyttää olevan lähinnä yleinen piikittely ja taitojen osoittaminen ilman sen kummempaa aihetta. Varsinkin ensimmäinen raita Limited toimii. Biisi alkaa pienellä... sanotaanko "kunnianosoituksella" Juice Leskistä kohtaan ja lähtee rullaamaan Hugelle ominaisella hyvällä alkuläpällä: "ekoil treffeil parisuhdeterapias / ku en oo koskaan lämmenny Metallicast". Riimit laimenee biisin edetessä, mutta hyvää samplea käyttävä biitti potkii niidenkin edestä.

Loppulevyn aikana kappaleiden aiheet on eritelty selkeämmin ja jokaisella biisillä on oma teemansa. Lähiöelämästä tarinoivalla Lähiölupiinilla kuullaan huikeaa multiriimittelyä varsinkin ensimmäisessä versessä. Vähän niinku on puolestaan albumin egosentrisin kappale ja onnistuu tehtävässään repeilyttävistä alkuläpistä lähtien. Qhan vittuilin part 2 on suhteellisen onnistunut jatko-osa alkuperäiselle, "Summa summarum" -levyllä ilmestyneelle tylytysbiisille. Muun muassa Niko & Tapsa, Sere, Stepa sekä Jan Zapasnik namedropataan lyhyehköllä träkillä.

Loppulevyltä tosissaan erottuu kuitenkin vain kaksi biisiä. Biisilistaa silmäilemällä raita numero seitsemän vaikuttaa siltä, että sillä disautetaan jo väsyneeksi käynyttä aihetta - autotunea. Kappaleen käynnistyessä minimalistisella jumputuksella ja pienillä avaruusfiboilla, tulee välittömästi tunne siitä kuinka kohta alkaakin räikeä autotunen käyttö. Mutta ei. Biisi on kirjaimellisesti Autotune eli autosävelmä. Huge välttää ansan ja keskittyy epätavallisen pitkällä kappaleella vain riimittelemään autosta sekä autoilusta. Painostava taustakin luo oudolla tapaa mielikuvan auton ajamisesta öisessä tunnelissa.

Autotunen jäädessä hyvästä tunnelmasta ja muutamista iskevistä läpistä huolimatta keskinkertaiseksi vedoksi, albumin päättävä Egolooginen sen sijaan on koko teoksen tasapainoisin ja kovin biisi. Jälleen kerran erittäin tiputtavat avauslainit: "mun on hankala olla suomiräppäri / ku mua vituttaa asuu Suomes ja räppää vaatehuonees". Kappaleella Huge L tiputtaa yllättävän henkilökohtaisia tiedonmuruja elämästään kuuntelijoille. Erittäin hauskoja ja Hugen mystistä persoonaa edes jonkin verran avaavia läppiä. Tällaista matskua ei olla Hugelta juurikaan kuultu, joten yllättävä rehellisyys nostaa kipaleen arvoa. Onnistunut linjaveto.

Kaikille "Egotaiteen" kappaleille on jollain tapaa yhteistä, luonnollisesti, minäkeskeinen ajattelu. Lähiölupiinilla pyydetään "koita ymmärtää mua / ei lähiö tuu ymmärtään sua". Biisillä lähiöjannu ei kaipaa nurkilleen kuin tietynlaisia ihmisiä ja halveksuu ns. pukumiehiä. Autotunen keskeinen idea on "minä ja mun auto". Vaatekappaleella nenilleen saavat uusavuttomat materialistit. Itsensä jalustalle nostaminen ja muiden väheksyminen kuuluu tietysti biisien kaavaan suurissa määrin, onhan kyseessä räppilevy ja etenkin Huge L. Toisaalta PAMC:llä kritiikkiä saa myös puolueellinen/mielikuvitukseton media ja artistien promomeiningillekin naureskellaan osuvasti.

"Egotaide" on ihan perusviihdyttävää Hugea. Albumilla tulee vaan yhä selvemmin esille yksi ko. artistin yhtäaikaisista "lahjoista ja kirouksista": ne kovat avausläpät. Petrinygårdmaisesti voisi sanoa, että Huge hyppää raidoille sisään erittäin vakuuttavasti ja kappaleet lähtee muutaman kovan lainin myötä hyvin käyntiin. Vastaavasti riimittelyn taso kuitenkin vääjäämättä laskee biisin loppupuolelle mentäessä (satunnaisia kovia heittoja lukuunottamatta). Pidemmät biisit saattavat heikompien läppien jälkeen muuttua jopa puuduttaviksi.

Flow on kunnossa, nokkeluutta sekä sanakikkailua löytyy entiseen malliin ja biititkin on edelleen monipuolisia. Uskomatonta kyllä, edelleen värssyissä on myös tarpeeksi uusia oivalluksia eikä riimejä ole jouduttu kierrättämään edellisiltä levyiltä. Toisaalta paikoitellen tuntuu siltä, että esimerkiksi Olemisenmuoto sekä Pukeudun puhun nukun -biiseillä on tyydytty liian helposti keskinkertaisuuteen. Mutta tämä on se Huge, jonka me tunnemme. Tuottelias, innovatiivinen, sanavalmis, huoleton, inhimillinen. Ja niinpä tälläkin kertaa on todettava, että Hugen uusimmasta vaan puuttuu se jokin. Se viimeinen silaus.

Takakannen provosointi ei tällä kertaa ihan toimi:

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.monsp.com/hugel
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals
YouTube: www.youtube.com/user/huugouuno
Tilaa "Egotaide" The Funkiestista

2 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

Sanon nyt yleisesti, että olet hauska kirjoittaja ja arvioit musaa rennosti mutta tarkalla korvalla. Tällaisia blogeja saisi olla suomeksi ja suomalaisesta musiikista paljon enemmän. Jatka hyvää työtä!

Mikko kirjoitti...

Suurkiitokset!