lauantai 17. lokakuuta 2009

Dilemma - Rahaton rakkaus



Dilemma - Rahaton rakkaus
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Touchdown
02. Katkenneet siivet ft. Carl Finer
03. Reunalla ft. Nikolai Alho
04. Perhosii haavissa ft. Mike
05. Lanka palaa ft. Nikolai Alho
06. Syvemmälle
07. Hallelujah
08. Yhteiset arvet
09. Rahaton rakkaus ft. Mali Ambassador
10. Johdata mut valoon
11. Anna olla
12. Kaatosateessa

18-vuotias Dilemma julkaisi viime viikolla debyyttialbuminsa "Rahaton rakkaus". Helsinkiläisen räppärin omakustanteella on vaikuttavan kansitaiteen lisäksi mukana myös liuta nimekkäitä tuottajia. Muun muassa OP Beats, LX-Beats, Don P ja Salonen Productions ovat vastuussa pitkäsoiton taustoista.

Nimekkäät biitintekijät eivät kuitenkaan riitä paikkaamaan "Rahaton rakkaus" -platan lukuisia puutteita. Ensimmäisenä levyä kuunnellessa tulee ihmeteltyä Dilemman ulosantia. Artistin omaperäisessä flowssa ei itsessään ole mitään vikaa. Räpit ei rullaa mitenkään älyttömän sujuvasti eteenpäin, mutta eivät myöskään takeltele. Sen sijaan räppääminen kuulostaa hirveän väkisin puristetulta. Yliyrittäminen ja itsevarmuuden tavoittelu kuulostaa tässä tapauksessa siltä kuin Dilemma kärsisi mikkikopissa puhdasta tuskaa jokaisen lainin aikana. On myös kuuntelijalle kovin raskasta kuunnella noin jäykkää tyyliä biisistä toiseen.

Ilmeisesti Dilemma on itsekin huomannut räppien tuskaisuuden, joten meininkiä on koitettu elävöittää laittamalla autotunea useiden versejen päälle. Ideana hyvä - toteutus valitettavasti karsea. Autotune saa Dilemman räppäämisen kuulostamaan vielä hämmentävämmältä kuin ennen: ihmeellisiä värinöitä äänensävyssä, epäselvää artikulointia ja ennen kaikkea rytmin ajoittaista katoamista. Levyllä kuullaan paljon myös ns. "jumitus-efektiä", minkä monet suomalaiset tunnistaa paremmin "Tensta-efektinä". Eli r-r-r-räpit m-m-m-menee väli-väli-vä-vä-v-v-v-välillä nä-nä-nä-näin.

Kun Dilemman räppäystyyli alkaa tulla tutuksi ja "Rahaton rakkaus" on pyörinyt pari kertaa soittimessa läpi, herää tärkeä kysymys. Miksi Dilemma tekee räppiä? Levyn riimittelypuoli on nimittäin valitettavan ympäripyöreää. Vakavahenkisellä Katkenneet siivet -raidalla kerrotaan esimerkiksi: "Kun oppii lentään, pitäis oppii laskeutuun / mä leikin aikuista, joka puhuu lapsen suul / jol on muutakin ku oma lehmä ojassa / mä tanssin mun arkun pääl arjes leuattomassa". Hienoa, että sanoituksiin on yritetty saada syvyyttä. Mä en vaan henkilökohtaisesti hirveästi tykkää kuluneista diipadaapa-fraaseista, joita "Rahaton rakkaus" pitää sisällään läjäpäin.

Räpätään kuinka äidillä ei ollut helppoa kasvattaa nuorta Dilemmaa. Räpätään lojaaliudesta. Räpätään vaikeuksista. Räpätään kuinka "ne ei uskonu, nyt ne pääsee katsomaan". Juostaan loskasateessa. Ollaan kaatosateessa sateenvarjo kattona. Nukutaan koiranunta. Koira ei pääse karvoistaan. Aika on rahaa. Sydäntä ei voi ostaa. Tää on ku köydenvetoo köydel joka on rasvattu. Rikas mieli, mut ajatukset köyhii. Oot erkka mun mailas, pilvet mun taivaal, valo mun majakas. jne. jne. jne. jne. (pitkä haukotus)

Tällainen tyhjästä jauhaminen on monien aloittelevien räppäreiden ongelma. Haluaisi räpätä ja haluaisi sanoa jotain merkityksellistä, mutta biisit kääntyy huomaamatta kliseisiksi. Myös muiden artistien vaikutus omaan musiikkiin näkyy debyyttilevyillä poikkeuksellisen vahvasti. Esimerkiksi Dilemman biisi Yhteiset arvet voisi olla Cheekin, Näkökulman ja Don P:n & Jamin yhteissessio. "Pidän sua hihasta, vartioin veljeäni / sanat ei kuole, siteet ei hävii!" Kertosäkeestä löytyy esimerkiksi Cheekin Jos mä oisin sä -hitistäkin tuttu "EI, EI!" -tehokeino: "Se on mun veli, ei kannata koskea (ei, ei!)". Ja Don P -tyylinen raffi heitto "tää menee sulle määäään!"

Positiivisina tekijöinä mainittakoon ainakin se, ettei Dilemman s-vika häiritse räppien kuuntelemista niin paljoa kuin ennakkoon kuvittelin. Vaikka albumin lopetusraita meneekin aikamoiseksi sössöttämiseksi, levyn alkupuolella s-vikaan ei kiinnitä oikein edes huomiota. Pidän myös Dilemman reippaasta asenteesta, yliyrittämisestä ja jäykkyydestä huolimatta. Miken ja Mali Ambassadorin feattiverset on hyviä. Useampi biitti miellyttää korvaa... joskin pakko tässäkin yhteydessä huomauttaa, ettei kaikki taustat välttämättä sovi ihan kappaleiden teemoihin. Hallelujah, Rahaton rakkaus ja Perhosii haavis on levyn potentiaalisimmat biisit.

Dilemman debyytti on hyvin perinteinen aloittelevan artistin ensilevytys. Voisi kuvitella, että Cheekin ensimmäiset omakustanteet on varmasti kuulostaneet tietyllä tapaa samanlaisilta. Ainakaan vielä tässä vaiheessa en kuitenkaan fiilistele Dilemmaa räppärinä saati sanoittajana oikeastaan yhtään. Sylkemiseen on löydyttävä rentoutta, sanoitusten tulisi olla ehkä hieman konkreettisempia ja monipuolisempia, autotunen käyttö pitää jättää tai toteuttaa eri tavalla.... Siinä varmaan ne tärkeimmät kehityspisteet. Yrityksestä ja kappaleiden tuotannosta (en tarkoita vain biittejä) kuitenkin:

1½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/jondedilemma
Tilaa "Rahaton rakkaus" The Funkiestista

2 kommenttia:

fembo kirjoitti...

Iso kiitos kansikuvan haippaamisesta!(:

+Mikan miksaukset koska s-vika ei erotu niin selvästi
+kovat featit

-liikaa sanoja laineissa eikä painotus ole lopputavussa
-muijien laulut
-"päällekäyvä" räppäys, liian raskasta ja sekasta
-runokirja riimit ilman järkee
-matalasta korkeesee ääneen hyppiminen (ns. JayWho?:n tyylin matkimist, mut huono yritys siit)
-ei mitään omaa, liikaa vaikutteita muilta
-just noi lainaukset mist puhuit nää "god damned" ja yms heitot

Mikko kirjoitti...

Eipä mitään, komia kansi! Ja kiitti perustellusta kommentista.