maanantai 26. lokakuuta 2009

Lokakuun wanha: Kapasiteettiyksikkö - Usko parempaan



Kapasiteettiyksikkö - Usko parempaan
Rähinä Records, 2004

Biisilista
01. Lost Kapasitetos (intro)
02. Kato mua
03. Niit on jokapuolel
04. Usko parempaan
05. Kierteet
06. Kaiken tän jälkeen ft. Srkkpjt
07. Soitappa mulle
08. Meilläpäin
09. Sut on niin nähty
10. Anna palaa
11. Maailmankirjat ft. Max 'C
12. Millä helvetillä
13. Saarna ft. Paha Pastori
14. Älä nyt
15. Lähdössä
16. Pientä mutta suurta
17. Kiitos ft. Iso H
18. Hengitä

Kapasiteettiyksikkö nousi viimeistä kertaa lavalle vuoden 2008 Blockfesteillä. Mikäli yhtyeen päätös lopettamisesta pitää, jään muistelemaan kolmikon huippuvuosia katkerana. Syy tälle löytyy KY:n neljänneltä pitkäsoitolta "Usko parempaan".

Kyseessä on Rähinä Recordsin historian toinen julkaisu, joka laskettiin maailmalle vuoden 2004 lopulla. Toisin kuin Kapasiteettiyksikön kolmella aikaisemmalla levyllä, tällä kertaa albumilta ei saatu irroitettua mitään varsinaista hittisingleä. Nimikkobiisistä tehty musiikkivideo ei pyörinyt juuri millään kanavilla. Potentiaalinen Soitappa mulle piipahti radioaalloilla, mutta poistui taajuuksilta rivakasti. Lähdössä taas päätyi "Tyttö sinä olet tähti" -elokuvan soundtrackille. Mikään edellä mainituista kappaleista ei kuitenkaan nauttinut erityisen suurta menestystä.

Itse asiassa "Usko parempaan" taitaa olla listasijoituksillakin mitattuna yhtyeen heikoin teos. Se mahtui avausviikollaan hädin tuskin viidentoista myydyimmän levyn joukkoon ja poistui Suomen viralliselta listalta seuraavan viikon romahduksen (38.) jälkeen kokonaan. Heikosta myynnistä huolimatta albumi on täynnä hyviä ralleja. Andu, Tasis ja Uniikki ovat aina osanneet tuottaa oman tyylisuuntansa biisejä eikä tämäkään levy ole ollut poikkeus. "Usko parempaan" on oma suosikkini Kapasiteettiyksikön tasaisesta diskografiasta.

Vaikka albumi on hieman ylipitkä, sillä on enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia. Platan vankin kivijalka on erinomainen tuotanto. Tällä tarkoitan niin sävellyksiä kuin biisien rakenteitakin. Soundimaailmaan oman osansa ovat antaneet mm. Elastinen, Jukka Immonen, RPK aka Roope K, Sakke ja Wretch (Trilogia). Kun ajatellaan vuotta 2004, voidaan näin jälkikäteen sanoa biittien olleen "Usko parempaan" -levyllä jopa aikaansa edellä. Hyviä sampleja, monipuolista meininkiä ja osin futurististakin soundia.

Erityisen suuri yllätys tuli vastaan raidan numero 17 kohdalla. Fintelligensin dj:nä toimiva Ewok on nimittäin tuottanut kyseisen Kiitos-biisin, jolla vierailee Iso H. Aivan tajuton bängeri! Siis niin törkeän potkiva ettei mitään rajaa. Muistan vieläkin ensimmäisen kerran kun kuulin ko. biitin. Mitään muuta biisiä ei sitten tullutkaan kuunneltua pariin päivään, koska sitä taustaa oli vaan pakko päästä toistamaan uudestaan ja uudestaan. Kävin useampaan otteeseen Kapasiteettiyksikön keikoillakin siltä varalta, että tuon biitin käynnistyttyä voisi flipata totaalisesti. Valitettavasti en ole vielä tähän päiväänkään mennessä kuullut Kiitosta livenä ja siitä aloituskappaleessa mainitsemani katkeruus.

Aiemmin mainittu Soitappa mulle taas kolahti erityisen hyvin siitä syystä, että sen viettelevä kertosäe jäi soimaan päähän. Kertsinhän vetää Jenni Vartiainen. Harvalla bändillä on varaa jättää Vartiaisen nimi vain levyn kansilehdykkään ilman suurempaa featurointi-mainintaa takakannessa. Kapasiteettiyksiköllä oli vuonna 2004. Kertosäe kuulostaa vielä paremmalta näin "myöhemmällä iällä", kun Vartiaisen debyyttisooloon tuli hullaannuttua aika tavalla. Hänen lisäkseen tällä levyllä vierailevat laulamassa myös mm. Illi ja Max 'C.

Nimikkobiisin kertosäkeessä kolmikkoa avustaa puolestaan Itä-Helsingin Musiikkiopiston Lapsikuoro Sonetti. Yleensä erinäiset lasten laulamat kertsit räppibiiseissä on aika suspect-meininkiä, mutta Usko parempaan -kappaleella Sonetin riipaisevan jylhä laulanta toimii. Muita hyviä kipaleita on Pahan Pastorin säestämä Saarna, joka todistaa Kapasiteettiyksikön jätkien osaavan nauraa itselleen. Lisäksi Anna palaa ja mielenkiintoinen Kaiken tän jälkeen jää mieleen ylitse muiden. Jälkimmäisenä mainitulla biisillä vierailee siis Serkkupojat eli RPK ja HZÄ. Kaiken tän jälkeen oli vuoden 2004 eräänlainen hippien sekä tirehtöörien kädenpuristus.

"Usko parempaan" sisältää myös jokaiselta jäseneltä omat soolobiisit, jotka ovat hyvä piriste pitkän levyn linjaan. Albumilta lyyrisesti parhaimpana erottuu Andu, jonka verset ovat huomattavasti muita tasapainoisempia ja järkevämpiä. Tasis sen sijaan omaa niin viihdyttävän räppäystyylin, ettei fillerilainit tai harkitsemattomat läpät taituroinnin välissä juuri häiritse. Uniikki ei esitä albumilla parastaan, muttei varsinaisesti ole huonokaan. Jää väliinputoajaksi.

Älä anna naurettavan kansikuvan hämätä.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Kotisivut: www.rahina.com/artistit/kapasiteettiyksikko
Levy-yhtiö: www.rahina.com

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Huge L - Egotaide



Huge L - Egotaide
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Tervetuloa
02. Limited
03. Olemisenmuoto
04. PAMC
05. Lähiölupiini
06. Puhallettu 25 sec.
07. Autotune
08. Vähän niinku
09. Vaatekappale
10. Pukeudun puhun nukun
11. Qhan vittuilin part 2
12. Egolooginen

Petri Nygård teki aikoinaan kiroilusta taidetta. Nyt Huge L tekee minuudesta taidetta uudella "Egotaide"-pitkäsoitollaan. Monsp Recordsin julkaisema kiekko on Hugen ensimmäinen digipack-kansiin pakattu teos ja järjestyksessään toinen levy-yhtiön kautta julkaistava virallinen äänite. Toisin kuin aiemmalla "Touché"-albumilla, tällä levyllä ei kuulla vierailijoita. Huge on jälleen kerran tehnyt projektin eteen lähes kaiken itse: ainoastaan miksauksessa ja masteroinnissa on ollut apurina Tommishock.

"Egotaide" käynnistyy kahdella kertosäkeettömällä raidalla, joiden tarkoitus näyttää olevan lähinnä yleinen piikittely ja taitojen osoittaminen ilman sen kummempaa aihetta. Varsinkin ensimmäinen raita Limited toimii. Biisi alkaa pienellä... sanotaanko "kunnianosoituksella" Juice Leskistä kohtaan ja lähtee rullaamaan Hugelle ominaisella hyvällä alkuläpällä: "ekoil treffeil parisuhdeterapias / ku en oo koskaan lämmenny Metallicast". Riimit laimenee biisin edetessä, mutta hyvää samplea käyttävä biitti potkii niidenkin edestä.

Loppulevyn aikana kappaleiden aiheet on eritelty selkeämmin ja jokaisella biisillä on oma teemansa. Lähiöelämästä tarinoivalla Lähiölupiinilla kuullaan huikeaa multiriimittelyä varsinkin ensimmäisessä versessä. Vähän niinku on puolestaan albumin egosentrisin kappale ja onnistuu tehtävässään repeilyttävistä alkuläpistä lähtien. Qhan vittuilin part 2 on suhteellisen onnistunut jatko-osa alkuperäiselle, "Summa summarum" -levyllä ilmestyneelle tylytysbiisille. Muun muassa Niko & Tapsa, Sere, Stepa sekä Jan Zapasnik namedropataan lyhyehköllä träkillä.

Loppulevyltä tosissaan erottuu kuitenkin vain kaksi biisiä. Biisilistaa silmäilemällä raita numero seitsemän vaikuttaa siltä, että sillä disautetaan jo väsyneeksi käynyttä aihetta - autotunea. Kappaleen käynnistyessä minimalistisella jumputuksella ja pienillä avaruusfiboilla, tulee välittömästi tunne siitä kuinka kohta alkaakin räikeä autotunen käyttö. Mutta ei. Biisi on kirjaimellisesti Autotune eli autosävelmä. Huge välttää ansan ja keskittyy epätavallisen pitkällä kappaleella vain riimittelemään autosta sekä autoilusta. Painostava taustakin luo oudolla tapaa mielikuvan auton ajamisesta öisessä tunnelissa.

Autotunen jäädessä hyvästä tunnelmasta ja muutamista iskevistä läpistä huolimatta keskinkertaiseksi vedoksi, albumin päättävä Egolooginen sen sijaan on koko teoksen tasapainoisin ja kovin biisi. Jälleen kerran erittäin tiputtavat avauslainit: "mun on hankala olla suomiräppäri / ku mua vituttaa asuu Suomes ja räppää vaatehuonees". Kappaleella Huge L tiputtaa yllättävän henkilökohtaisia tiedonmuruja elämästään kuuntelijoille. Erittäin hauskoja ja Hugen mystistä persoonaa edes jonkin verran avaavia läppiä. Tällaista matskua ei olla Hugelta juurikaan kuultu, joten yllättävä rehellisyys nostaa kipaleen arvoa. Onnistunut linjaveto.

Kaikille "Egotaiteen" kappaleille on jollain tapaa yhteistä, luonnollisesti, minäkeskeinen ajattelu. Lähiölupiinilla pyydetään "koita ymmärtää mua / ei lähiö tuu ymmärtään sua". Biisillä lähiöjannu ei kaipaa nurkilleen kuin tietynlaisia ihmisiä ja halveksuu ns. pukumiehiä. Autotunen keskeinen idea on "minä ja mun auto". Vaatekappaleella nenilleen saavat uusavuttomat materialistit. Itsensä jalustalle nostaminen ja muiden väheksyminen kuuluu tietysti biisien kaavaan suurissa määrin, onhan kyseessä räppilevy ja etenkin Huge L. Toisaalta PAMC:llä kritiikkiä saa myös puolueellinen/mielikuvitukseton media ja artistien promomeiningillekin naureskellaan osuvasti.

"Egotaide" on ihan perusviihdyttävää Hugea. Albumilla tulee vaan yhä selvemmin esille yksi ko. artistin yhtäaikaisista "lahjoista ja kirouksista": ne kovat avausläpät. Petrinygårdmaisesti voisi sanoa, että Huge hyppää raidoille sisään erittäin vakuuttavasti ja kappaleet lähtee muutaman kovan lainin myötä hyvin käyntiin. Vastaavasti riimittelyn taso kuitenkin vääjäämättä laskee biisin loppupuolelle mentäessä (satunnaisia kovia heittoja lukuunottamatta). Pidemmät biisit saattavat heikompien läppien jälkeen muuttua jopa puuduttaviksi.

Flow on kunnossa, nokkeluutta sekä sanakikkailua löytyy entiseen malliin ja biititkin on edelleen monipuolisia. Uskomatonta kyllä, edelleen värssyissä on myös tarpeeksi uusia oivalluksia eikä riimejä ole jouduttu kierrättämään edellisiltä levyiltä. Toisaalta paikoitellen tuntuu siltä, että esimerkiksi Olemisenmuoto sekä Pukeudun puhun nukun -biiseillä on tyydytty liian helposti keskinkertaisuuteen. Mutta tämä on se Huge, jonka me tunnemme. Tuottelias, innovatiivinen, sanavalmis, huoleton, inhimillinen. Ja niinpä tälläkin kertaa on todettava, että Hugen uusimmasta vaan puuttuu se jokin. Se viimeinen silaus.

Takakannen provosointi ei tällä kertaa ihan toimi:

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.monsp.com/hugel
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals
YouTube: www.youtube.com/user/huugouuno
Tilaa "Egotaide" The Funkiestista

lauantai 17. lokakuuta 2009

Dilemma - Rahaton rakkaus



Dilemma - Rahaton rakkaus
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Touchdown
02. Katkenneet siivet ft. Carl Finer
03. Reunalla ft. Nikolai Alho
04. Perhosii haavissa ft. Mike
05. Lanka palaa ft. Nikolai Alho
06. Syvemmälle
07. Hallelujah
08. Yhteiset arvet
09. Rahaton rakkaus ft. Mali Ambassador
10. Johdata mut valoon
11. Anna olla
12. Kaatosateessa

18-vuotias Dilemma julkaisi viime viikolla debyyttialbuminsa "Rahaton rakkaus". Helsinkiläisen räppärin omakustanteella on vaikuttavan kansitaiteen lisäksi mukana myös liuta nimekkäitä tuottajia. Muun muassa OP Beats, LX-Beats, Don P ja Salonen Productions ovat vastuussa pitkäsoiton taustoista.

Nimekkäät biitintekijät eivät kuitenkaan riitä paikkaamaan "Rahaton rakkaus" -platan lukuisia puutteita. Ensimmäisenä levyä kuunnellessa tulee ihmeteltyä Dilemman ulosantia. Artistin omaperäisessä flowssa ei itsessään ole mitään vikaa. Räpit ei rullaa mitenkään älyttömän sujuvasti eteenpäin, mutta eivät myöskään takeltele. Sen sijaan räppääminen kuulostaa hirveän väkisin puristetulta. Yliyrittäminen ja itsevarmuuden tavoittelu kuulostaa tässä tapauksessa siltä kuin Dilemma kärsisi mikkikopissa puhdasta tuskaa jokaisen lainin aikana. On myös kuuntelijalle kovin raskasta kuunnella noin jäykkää tyyliä biisistä toiseen.

Ilmeisesti Dilemma on itsekin huomannut räppien tuskaisuuden, joten meininkiä on koitettu elävöittää laittamalla autotunea useiden versejen päälle. Ideana hyvä - toteutus valitettavasti karsea. Autotune saa Dilemman räppäämisen kuulostamaan vielä hämmentävämmältä kuin ennen: ihmeellisiä värinöitä äänensävyssä, epäselvää artikulointia ja ennen kaikkea rytmin ajoittaista katoamista. Levyllä kuullaan paljon myös ns. "jumitus-efektiä", minkä monet suomalaiset tunnistaa paremmin "Tensta-efektinä". Eli r-r-r-räpit m-m-m-menee väli-väli-vä-vä-v-v-v-välillä nä-nä-nä-näin.

Kun Dilemman räppäystyyli alkaa tulla tutuksi ja "Rahaton rakkaus" on pyörinyt pari kertaa soittimessa läpi, herää tärkeä kysymys. Miksi Dilemma tekee räppiä? Levyn riimittelypuoli on nimittäin valitettavan ympäripyöreää. Vakavahenkisellä Katkenneet siivet -raidalla kerrotaan esimerkiksi: "Kun oppii lentään, pitäis oppii laskeutuun / mä leikin aikuista, joka puhuu lapsen suul / jol on muutakin ku oma lehmä ojassa / mä tanssin mun arkun pääl arjes leuattomassa". Hienoa, että sanoituksiin on yritetty saada syvyyttä. Mä en vaan henkilökohtaisesti hirveästi tykkää kuluneista diipadaapa-fraaseista, joita "Rahaton rakkaus" pitää sisällään läjäpäin.

Räpätään kuinka äidillä ei ollut helppoa kasvattaa nuorta Dilemmaa. Räpätään lojaaliudesta. Räpätään vaikeuksista. Räpätään kuinka "ne ei uskonu, nyt ne pääsee katsomaan". Juostaan loskasateessa. Ollaan kaatosateessa sateenvarjo kattona. Nukutaan koiranunta. Koira ei pääse karvoistaan. Aika on rahaa. Sydäntä ei voi ostaa. Tää on ku köydenvetoo köydel joka on rasvattu. Rikas mieli, mut ajatukset köyhii. Oot erkka mun mailas, pilvet mun taivaal, valo mun majakas. jne. jne. jne. jne. (pitkä haukotus)

Tällainen tyhjästä jauhaminen on monien aloittelevien räppäreiden ongelma. Haluaisi räpätä ja haluaisi sanoa jotain merkityksellistä, mutta biisit kääntyy huomaamatta kliseisiksi. Myös muiden artistien vaikutus omaan musiikkiin näkyy debyyttilevyillä poikkeuksellisen vahvasti. Esimerkiksi Dilemman biisi Yhteiset arvet voisi olla Cheekin, Näkökulman ja Don P:n & Jamin yhteissessio. "Pidän sua hihasta, vartioin veljeäni / sanat ei kuole, siteet ei hävii!" Kertosäkeestä löytyy esimerkiksi Cheekin Jos mä oisin sä -hitistäkin tuttu "EI, EI!" -tehokeino: "Se on mun veli, ei kannata koskea (ei, ei!)". Ja Don P -tyylinen raffi heitto "tää menee sulle määäään!"

Positiivisina tekijöinä mainittakoon ainakin se, ettei Dilemman s-vika häiritse räppien kuuntelemista niin paljoa kuin ennakkoon kuvittelin. Vaikka albumin lopetusraita meneekin aikamoiseksi sössöttämiseksi, levyn alkupuolella s-vikaan ei kiinnitä oikein edes huomiota. Pidän myös Dilemman reippaasta asenteesta, yliyrittämisestä ja jäykkyydestä huolimatta. Miken ja Mali Ambassadorin feattiverset on hyviä. Useampi biitti miellyttää korvaa... joskin pakko tässäkin yhteydessä huomauttaa, ettei kaikki taustat välttämättä sovi ihan kappaleiden teemoihin. Hallelujah, Rahaton rakkaus ja Perhosii haavis on levyn potentiaalisimmat biisit.

Dilemman debyytti on hyvin perinteinen aloittelevan artistin ensilevytys. Voisi kuvitella, että Cheekin ensimmäiset omakustanteet on varmasti kuulostaneet tietyllä tapaa samanlaisilta. Ainakaan vielä tässä vaiheessa en kuitenkaan fiilistele Dilemmaa räppärinä saati sanoittajana oikeastaan yhtään. Sylkemiseen on löydyttävä rentoutta, sanoitusten tulisi olla ehkä hieman konkreettisempia ja monipuolisempia, autotunen käyttö pitää jättää tai toteuttaa eri tavalla.... Siinä varmaan ne tärkeimmät kehityspisteet. Yrityksestä ja kappaleiden tuotannosta (en tarkoita vain biittejä) kuitenkin:

1½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/jondedilemma
Tilaa "Rahaton rakkaus" The Funkiestista

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Clymax & Tapez - Ruff Kutz



Clymax & Tapez - Ruff Kutz
Ruff Kut Records, 2009

Biisilista
01. Clymax - Intro
02. Tapez - Wanted
03. Clymax - Shitty Kiks
04. Tapez - Methods
05. Clymax - Rigo Mortis
06. Tapez - Take It Back
07. Clymax - Street Knowledge
08. Tapez - One Melody
09. Clymax - Crippled Avengers
10. Clymax - Twisted Trees (interlude)
11. Tapez - U Make Me
12. Clymax - Explorer
13. Tapez - KPO State of Mind
14. Clymax - 4:20
15. Tapez - Others
16. Clymax - Chillin'
17. Tapez - It's All Over pt. II

Suomeen on syntynyt uusi hiphop-tuottajien tiimi. Ruff Kut Records koostuu lahjakkaasta Maramicesta, Levil:n kanssa yhteistyötä tehneestä Clymaxista ja (ilmeisesti) kuopiolaisesta Tapezista. Näistä kaksi jälkimmäisenä mainittua ovat julkaisseet nyt yhteisen instru-/biittilevyn, joka kantaa linjanmukaisesti nimeä "Ruff Kutz". Heidän mielestään 17 raidan platta on passeli teos esimerkiksi freestyle-sessioihin.

Vapaatyylittelijöistä en tiedä, mutta ainakaan allekirjoittaneen kaltaisille normaaleille räppidiggareille "Ruff Kutz" ei anna yksinkertaisesti mitään. Yksikään taustoista ei ole tarpeeksi monimuotoinen ollakseen miellyttävä instrumentaalina. Ensinnäkin, erilaiset nostatukset ja sävellysten kasvattamiset puuttuvat taustoilta lähes tyystin. Raidat eivät kehity, vaan junnaavat paikoillaan. Ei eloa, ei yllätyksellisyyttä eikä tarpeeksi koukkuja.

Instrujen sijaan pääsetkin "Ruff Kutz" -levyn myötä kuuntelemaan pelkkiä straight up räppibiittejä ilman räppejä. Useimpia näistä biiteistä leimaa ärsyttävät luuppimaiset samplet, jotka suorastaan huutavat skip-nappulan painamista jo minuutin kuuntelun jälkeen. Esimerkiksi Methodsissa Tapez on löytänyt yhden mielestään toimivan samplen ja sitä sitten pyöritetään aina uudelleen reilun kolmen minuutin ajan. Tätä mielikuvituksetonta junnausta säestää minimalistisin muutoksin äärimmäisen väsynyt komppi, random-kiljahdus ja säännöllisesti toistuva "tässä-on-nyt-sitten-paikka-kertosäkeelle" -osuus.

Toinen asia mikä ärsyttää, on biittien yleinen munattomuus. Kuten teoksen nimikin antaa jo ymmärtää, nämä 17 raitaa ovat erittäin riisuttuja ja kolkon kuuloisia sävellyksiä. Toisin sanoen raakileita. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella biittejä, jotka kuulostavat kovalevyn Ö-kansion pohjalta poimituilta verrattuina suomalaisen hiphop-tuotannon korkeaan yleistasoon. Raidat eivät ole saaneet lähellekään tarpeeksi syötävää eli ne EIVÄT ole läskejä, kuten mun mielestä hyvien räppibiittien kuuluu olla. Rummut ei sytytä sitten yhtään.

"Ruff Kutz" -levyllä on vain kaksi biittiä, joiden alkaessa herää toivo paremmasta. Clymaxin Street Knowledge ja Explorer sisältävät molemmat potentiaalisia elementtejä, mutta kuivuvat nekin ennen pitkää kasaan mielikuvituksen puutteessa. Kaksikosta tunnetumpi Clymax on muutenkin yllättävän vaisu tällä kokonaisuudella. Miehen biitit eivät juuri erotu Tapezin mitäänsanomattomista kyhäilyistä, vaikka Clymaxilta aiemmin kuulemani taustat ovat olleet suhteellisen hyviä.

All in all, yritystä kuitenkin piisaa eikä "Ruff Kutz" - kaikesta huolimatta - kuitenkaan kuulosta ihan ajattelemattomasti kasatulta paketilta. Vaikka biitit ei todellakaan lämmitä, ainakin levyn soundi tuntuu olevan yhtenäinen. Platan taustat voivat hyvinkin sopia freestyle-sessareihin. "Pentti Peruskuuntelija" (mikä termi!) ei levystä vaan hyödy millään tavoin. Kehnoja perusbiittejä rumissa kansissa.

2 / 5

LINKIT
Clymax MySpacessa: www.myspace.com/fuseaclass
Tapez MySpacessa: www.myspace.com/tapezproductions
Tilaa "Ruff Kutz" The Funkiestista