keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syyskuun wanha: Dj Otto Stadista - Paholaisen farmaseutti



Dj Otto Stadista - Paholaisen farmaseutti
Omakustanne, 2007

Biisilista
01. Intro
02. De De Deejii
03. Ei pysty ft. Tunk Yayo
04. Sipataan kvillaa 2007
05. Tapan sut (välisoitto)
06. Anna palaa
07. Älä apinoi ft. Stiuge
08. Rullaan (kuuntele)
09. Rullaan (S&C)

Hiphop-festivaali Pipefestit pidetään perinteisesti joka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tapahtuman kävijäkunta on sen verran nuorta ja sinisilmäistä, että Vuokatinrinteillä hieman keskinkertaisemmallakin räppärillä on mahdollisuus tienata kaljarahaa myymällä omakustannettaan teineille. Tästä syystä monille artisteille on muodostunut suoranaiseksi perinteeksi saada oma levytyksensä myyntiin "Pipefesteihin mennessä". Näiden Pipefest-omakustanteiden joukosta löytyy välillä myös todellisia helmiä. Yksi sellaisista on "Paholaisen farmaseutti", jonka Dj Otto Stadista sai valmiiksi juuri ennen vuoden 2007 festejä.

"Paholaisen farmaseutti" on lyhyt ja osittain huumorilla tehty levy etelä-vaikutteista räppiä. Julkaisua voi pitää kunnianosoituksena Houstonin siirappiselle meiningille tai yksinkertaisesti kasana suomenkielisiä covereita rapakon takaisista hiteistä. Platta on täynnä hävytöntä flossausta ja päihteiden ihannointia, kuten asiaan kuuluu. Tällaista materiaalia on uskaltautunut tekemään kaiken lisäksi aiemmin lähinnä tuottajana kunnostautunut henkilö, jota itse kuulin ensimmäistä kertaa mikissä vasta tällä levyllä. Yllätys olikin melkoinen, kun "Paholaisen farmaseutti" osoittautuikin oikein hyvällä maulla ja ammattitaidolla tehdyksi paketiksi.

Levy alkaa intron jälkeen raidalla nimeltä De De Deejii, jolla Dj Otto Stadista esitellään "helvetin kolavaltiaaksi" tikittävän biitin päällä. Mies sylkee riimejä rauhallisella, itsevarmalla tyylillä. Aivan kuin jätkällä olisi kasoittain patoutunutta vihaa takaraivossaan. Muutaman yksittäisen hyvän heiton jälkeen toinen verse yltää suoranaiseksi klassikkomateriaaliksi. Läpät soljuvat erinomaisesti eteenpäin ylivedetyn flossauksen, sopivan vajaan huumorin sekä trenditietoisten viittauksien välimaastossa.

"Ei, mulla ei oo grillit suussa poika, nää on parillat / niin sanotusti kuuminta hottia, sitten kamiinan / vittuun discopallot, turpavärkki näyttää rautatieltä / ja siks uus liikanimi on Richard Kiel / hammasharjat teräsvillaa ja flossaan piikkilangalla / kaikki saatanan "oldboyt" testatkaa mun hampaita / tarviit timanttiporan, jos haluut edes naarmuttaa / mä syön sun lounaas - ja putsaan legojen välit haarukal"

Loistavan esittelybiisin jälkeen seuraa infamous Kola-Ollin lausahdukseen perustuva Ei pysty, jolla kullaan räppäämässä myös Tunk Yayo. Vierailevan artistin aggressiivinen räppäystyyli tuo sopivaa vastapainoa hitaammalla käyvän "Panacod Brascon" tyylittelylle. Lisäksi Tunk Yayo parodioi samalla hyvin muutamia jenkkiräppäreitä räppien jaksottelullaan. Tälläkin biisillä on reippaasti heittoja, jotka kolahtavat ihan täysillä meikäläisen jonkinlaiseen räppihermoon. Jos sä arvostat vaikkapa Traen biisejä ja pystyt nauramaan jonkun Ron Browzin/Gucci Manen/yms liioitellulle keulimiselle musavideoilla, tää levy on juuri sua varten tehty.

"Mä kyykytän ku Kalinka / (pause) / tää ei oo Tetris mutta tiputan ton palikan!" (Tunk Yayo @ Ei pysty)

"Ja pelimiehet tietää, rahat mul on rullal / mul on lunta tupa täynnä, lasken olohuonees pulkal" (Dj Otto Stadista @ Ei pysty)

Nelosraita Sipataan kvillaa 2007 on päivitetty versio samannimisestä Pykset-kollektiivin biisistä. Träkillä tiputellaan reilusti erilaisten (särky)lääkkeiden ja rohtojen nimiä. Tämäkin toimii, joskin alkuperäisen biisin screwed & chopped -versio on vielä reippaasti parempi. Kuumottavan Tapan sut -välifiilistelyn jälkeen kaiuttimista räjähtää Don Cartagenan ja Weezyn Make It Rain -anthemista tehty mukaelma Anna palaa. "Rahat, pajat, kaiken annan palaa vaan."

"Paholaisen farmaseutti" -levyn ehkä paras biitti löytyy kappaleelta Älä apinoi, jolla riehuu Otto Massinon Pykset-kollega Stiuge. Sujuvat läpät, mahtipontinen meininki ja extravammainen kertosäe = kädet alas. Albumin päättää, sokerina pohjalla, platan ylivoimaisesti kovin biisi Rullaan sekä siitä tehty c&s-versio. Vuoden 2007 ehdottomasti parhaita biisejä ja yksi parhaista kruisailubiiseistä suomiräpin saralla. Swang-coveroinnissa on onnistuttu loistavasti. Biisillä on aivan jäätävän kovat lopetuslainit:

"Mä isken kiesin parkkiin, kun päädyn Sorsapuistolle / sytytän tän viimeisen Sorsan muistolle."

Sekä kirsikkana kakun päällä voksusample Idän Ihmeen aka Kalle Kinoksen kulttihitistä Ihme että Kinos.

Ensimmäistä kertaa koko levystä kuulevien kannalta harmi, että "Paholaisen farmaseutista" on tehty erittäin rajoitettu painos eikä sitä luultavasti saa ostettua edes käytettynä mistään. Harvinaisuutensa ja levyn legendaarisuuden takia kyseessä on ehdottomasti yksi suomiräpin isoimmista helmistä, joka viihdyttää allekirjoittanutta vielä näin kaksi vuotta julkaisunsa jälkeenkin.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Haastattelu: syvallapelissa.com/2007/07/31/dj-otto-stadista/
Kollektiivi: www.myspace.com/pyksetx

Don Bigileone - Biginologia



Don Bigileone - Biginologia
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Määritelmä
02. Kyltymätön asema
03. Arvomaailma ft. AP
04. Kymppikerrostalon katolta
05. Rikkinäinen puhelin
06. Heikkomieliset
07. Totuudelle kasvot ft. Vainoharha
08. Yksinkertaisuus pettävää ft. Rimma & Toni Pandora
09. Tinanapit (skit)
10. Mä en turvaudu kyttiin ft. Chilly Willy
11. P***alakit (skit)
12. Pojat ovat poikia ft. Suoralinja
13. Mihin tiikeri raidoistaan pääsee ft. Wety
14. Rahal valtaa ft. Teepee, Chilly Willy & Sämmy
15. Mä en kuvia kumartele ft. Pyhä Nicolas
16. Näytä mulle rakkautta ft. Miss Tilt & Misty Bee
17. Saarnapenkki
18. Veljeni vartija

"Biginologia" on hyvinkääläisen Don Bigileonen heinäkuussa ilmestynyt debyyttialbumi. Levyn inspiraationa ovat toimineet mm. Kummisetä-trilogia sekä Juice Leskisen tuotanto. 15 euron hintaiselta kokonaisuudelta löytyy myös kirjava joukko vierailijoita, joista mainittakoon erikseen Teflon Brothersin manageri Wety, pirkkalalainen(!) Suoralinja sekä peräti kolme naispuolista räppäriä. Teos on yltänyt muutamassa kuukaudessa suoranaiseen kulttisuosioon ja kun lukee nuo kolme edellistä lausetta uudestaan ajatuksella, ei liene vaikeaa arvata miksi. Bigileonen esikoislevytys on hämmentävä palapeli. Tässä merkinnässä selvitetään, sopivatko sen palat yhteen.

Aivan ensimmäiseksi on asiallista huomauttaa, että Don Bigileone on selvästi elänyt levyn tekoprosessin aikana kunnon räppielämää. Tämän huomaa jo teoksen kansikuvasta, jossa Bigileone näyttää Karl Kanin talvitakkiin pukeutuneena kuinka iso hauki mieheltä pääsi karkuun viimeisimmällä kalastusretkellä. Vakavasti puhuen, hyvinkääläisen asenne ja poikkeuksellisen vahva ääni ovat kuin luotuja räppäämiseen. Biiseillä mm. vittuillaan poliiseille ja puututaan epäkohtiin arkailematta. Taustalla pumppaa positiivisella tapaa äärimmäisen raakoja räppibiittejä, joiden peruselementit ovat kunnossa. Julkaisun hienoin puoli onkin se, kuinka nuoren artistin vilpitön intohimo räppäämistä kohtaan ja oma selkeä visio välittyvät myös kuuntelijalle 69 minuuttista teosta kuunnellessa.

Valitettavasti persoonallisesta äänestä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos sen käyttöä ei osaa jalostaa tarpeeksi. Don Bigileone räppää lähes koko levyn ajan samalla puuduttavalla äänenpainolla ja muutamilla biiseillä (esim. Arvomaailma) räpit tuntuvat kaiken lisäksi kiertävän sen verran oudosti, että riimittelystä tulee oikeasti mieleen Puhuva pää. Lisäksi artikulointi on varsinkin levyn alkupuolella todella epäselkeää. Vähän kuin Bigileonen nielurisoihin olisi juuttunut banaani poikittain. Varsinainen flow ei kuitenkaan ole auttamaton, vaikka kehitettävää myös sillä saralla löytyy (lisää erilaisia variaatioita tyyliin, jaksottamista, ajoittamista).

"Biginologian" varsinainen kompastuskivi on sanoitukset. Ei riitä, että täytyy yrittää ottaa selkoa huonosti artikuloivan räppärin riimittelystä, vaan pitäisi päästä sisään myös Don Bigileonen kirjoitusmielentilaan. Jo albumin avausraidalta löytyy aivan järjettömiä laineja. Kaksi helmeä: "asiantuntemus lisää lastentarhafobiaa*" sekä "ymmärrän tiedon, en itseäni - siinä pointti lymyy". Lastentarhafobia? LASTENTARHAFOBIA? Varsinkin niillä kappaleilla, joilla Bigileone ei saa seuraa vierailevasta räppäristä, sanoituksissa on tunnuttu pyrkivän mystisempään esitysmuotoon kuin mihin artistin rahkeet todellisuudessa riittävät. Riimeistä on todella vaikeaa saada minkäänlaista otetta. Levyn alkupuolella keskityin miettimään mitä pitää vetää, että pääsee samalle aaltopituudelle näiden riimien kanssa. Levyn loppupuolella taas mietin, millaista Dreamhouse Studion Jykä Aholalla on ollut masteroidessa tätä pakettia kasaan.

Surkuhupaisiakin seikkoja löytyy. Nimittäin aivan kaikki johdatuspuheet, loppuläpät ja skitit. Kappale nimeltä Totuudelle kasvot käsittelee nykynuorten rappiotilaa. Biisillä pohdiskellaan syitä nuorten joutumiselle päihteiden kouriin ja kritisoidaan kaupunkia nuorisotilojen olemattomuudesta. Kyseessä on "Biginologian" yksi selväjärkisimmistä kappaleista ja täten myös yksi parhaista biiseistä. Träkin ensimmäiset 20 sekuntia aiheuttaa kuitenkin todella pahoja huutonauru-kohtauksia.

"Mä olin yks lauantai-aamupäivä ostaan aseman kahviosta kahvia itelleni... Ku sinne tuli muutama tuttu pikku youngsteria mua vastaan ja sano... Hei Bigi! Mun ystävä täytti tänään just viistoista vuotta, et mä annan rahaa, et jos sä viittit käydä ostaan sille Prisman Alkosta pullon viinaa? Mä sanoin et... VITUT! TSEKKAA IKÄS KONTROLLI!"

Jos mä kehtaisin näyttää naamani, postaisin nyt YouTubeen videon siitä kuinka vaikeaa on olla nauramatta tuota rimpsua kuunnellessa.

Myös poliisien kohtaamisesta kertovat skitit Tinanapit sekä P***alakit ovat aivan käsittämättömän timanttista tykitystä. En viitsi kirjoittaa noita reilun minuutin pituisia tarinoita kokonaan tänne, mutta esimerkiksi ensimmäinen noista väliraidoista käsittelee sitä kuinka Don Bigileone ja hänen "homeboynsa" kävivät "Expertillä katteleen kaikkee uutta hifi-tekniikkaa", kunnes poliisi luuli heidän varastaneen mp3-soittimen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Bigileone keskustelee skiteillä itsensä kanssa.

Albumia sävyttävät myös naurettavuuksiin menevät "C'MOOOOOOON" -taustahuudot, joita esiintyy lukematon määrä läpi levyn. Lisäksi platalle on eksynyt diippien tilitysten sekaan myös Pikku G:n maailmanparannus-biiseiltä kuulostava Näytä mulle rakkautta. Kertosäkeen alku: "Merkit ilmas kumppanit / näemme liikaa pahuutta!" Biisillä feattaa kaksi naisräppäriä, joista varsinkin jälkimmäinen aiheuttaa lievää myötähäpeää. "Jos annat mahiksen niin koooeeeetettaan / istutaan täs laudal, kelaa variksetkin voitetaan". Jep jep. Onneksi levyn kolmas naisräppäri Rimma on sentään yllättävän kova tapaus.

Jos jätetään skitit ja tuo lässytysbiisi sikseen, niin "Biginologiaa" ei kuitenkaan voi pitää minään pelkkänä kasana paskaa. Kyseessä ei ole lähellekään vuoden huonoin levy. Oudoista riimeistä huolimatta biiseillä on yritystä ja ideaa. Jos Don Bigileone harjoittelee äänenkäyttöäään, lopettaa sanakirjan selaamisen riimejä kirjoittaessa, selkeyttää artikulointiaan ja pitää saman asenteen yllä kuin nyt, hyvinkääläinen voi löytää vielä oman paikkansa suomiräpin saralta. Vaihtoehtoisesti "Biginologiasta" voisi julkaista deluxe editionin, missä on mukana kaikkien kappaleiden sanoitukset. Silloin biisejä voisi käsitellä nykyistä analyyttisemmin.

"Marlon Brando sanoi: jos emme ole veljiemme vartijoita, älkäämme ainakaan olko heidän teloittajiaan... (yeah!)"

1½ / 5

*HUOM! En takaa lyriikoiden oikeellisuutta.

LINKIT

Dailymotion: www.dailymotion.com/bigileone
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=193122737666
Mikseri.net: www.mikseri.net/artists/?id=47358
MySpace: www.myspace.com/donbigileone
YouTube: www.youtube.com/user/donbigileone
Tilaa "Biginologia" The Funkiestista

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Levil - Peeaa



Levil - Peeaa
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Palkkapäivä09
02. Peeaa
03. Ainoo tääl
04. Viikko selvinpäin ft. Tykopaatti
05. Päivätyöläinen
06. ASR
07. Melekee ohi
08. On mitä on ft. Hannibal & Laiska Leppone
09. En saa lohtuu näistäkään
10. Se ei lopu koskaan

Keski-Suomesta kotoisin oleva Levil on viime vuosien aikana osunut silmiini yritteliäisyytensä vuoksi. Miehen tyyli on ollut hiomaton ja kankea, mutta kehitystä on tapahtunut julkaisu julkaisulta. Nyt Levil:ltä puskee jälleen uutta omakustannetta kun hämeenlinnalainen Firma Records julkaisee hänen viidennen pitkäsoittonsa "Peeaa". Kiekko sisältää edellisen "Tuntematon mies" -levyn tapaan biittejä nimekkäiltä tuottajilta - tällä kertaa siis mm. Aksimilta, Joniveljeltä, Staffrolta ja Tapani Kansalaiselta.

Usein jonkun räppijulkaisun mainostaminen nimekkäiden tuottajien varjolla on tae siitä, ettei itse artistin kyvyissä ole paljoakaan hehkutettavaa. Tämä ajatus hiipii mieleeni myös "Peeaa"-levyn kahden ensimmäisen raidan kohdalla. Levil:n flow on avausbiisillä Palkkapäivä09 yhtä jäykän oloinen ja ärsyttävä kuin edellisilläkin levyillä. Katkonaista ja paikoin epäselvästi artikuloitua räppäystä. Tätä seuraavalla albumin nimikkokappaleella flowaus sujuu jo paljon paremmin, mutta sen sijaan rönsyilevät sanoitukset aiheuttavat päänvaivaa. Riimeihin on vaikea tarttua ja kappaleen punainen lanka tuntuu olevan kadoksissa.

Juuri kun olen vaipumassa epätoivoon, Levil yllättää meikäläisen loppulevyn aikana useaan otteeseen. Kahden ensimmäisen biisin jälkeen poukkoilevat riimit ja huono flow pysyttelevät visusti piilossa. Levil:n asenne ja samalla presenssi on huomattavasti rohkeampi kuin ennen. Nyt tuntuu siltä, että kuuntelen artistia enkä vain biitin päälle kuiskivaa aloittelijaa. Sanoitukset sisältävät todella paljon namedroppauksia sekä viittauksia suomalaisiin rap-biiseihin. Useimmat niistä vieläpä ihan viihdyttäviä. Toisin kuin aiemmin, Levil on kirjoittanut biiseille yllättäviä käänteitä, tekee nokkelia huomioita ympäristöstään sekä tarttuu sanoituksissaan ohimennen myös ajankohtaisiin aiheisiin, kuten Michael Jacksonin kuolemaan tai vaikkapa taannoiseen "lasinsirua safkan joukossa" -skandaaliin.

Ennen kaikkea Levil on jalostanut omaa räppäystyyliään niin, että hän kuulostaa nykyään tarpeeksi persoonalliselta. Valitettavan moni persaukista rahatilannettaan käsittelevä räppäri kuulostaa näinä päivinä Tykopaatin kopiolta. Sama vaara on Levililläkin, sillä "Peeaa"-levyllähän vierailee Tyko niin omana itsenään kuin voksusamplejenkin muodossa. Levil onnistuu kuitenkin välttämään kopioimisen hyvin eikä matki edes Ruudolfia tai Kemmurua, toisin kuin viime levyllä vähän tuntui.

"Peeaa"-levyn uusi alku lähtee käyntiin Tapani Kansalaisen tuottaman Ainoo tääl -biisin kautta. Kappaleella pohditaan pitäisikö hyvää elämää lähteä rakentamaan ensisijaisesti varallisuuden vai mielekkään elämäntyylin mukaan. Lyriikat pysyvät hyvin koossa ja kertosäe on yksi kiekon parhaimmin purkitetuista vedoista. Taustan orgaaninen ote tuo vaihtelua levyn soundimaailmaan ja erityisesti biitin rummut on soitettu nätisti tukemaan kappaletta.

Tykopaatin kanssa tehty Viikko selvinpäin on myös onnistunut ihan yksittäisenäkin biisinä. Kappaleen ensimmäinen verse sisältää hauskan tarinan ja Tyko räppää toisen versen narulle rautaisella varmuudella. Kolmannessa versessä Levil ja 'Paatti kuullaan vetämässä pientä back to backin tynkää. Vaikka herrat eivät aivan pääsekään esimerkiksi Solosen ja Kosolan tasolle (biisillä Rehellinen rikollinen), vuorottelu tuo hyvää monipuolisuutta träkille.

ASR on myös loistava veto. Rakkaustarina paljastuu biisin lopussa oodiksi legendaariselle klassikkosampleri/-sekvensseri ASR-10:lle, jolla taikojaan on tehnyt mm. The RZA lukuisten muoden huipputuottajien ohella. Oma mainintansa on annettava vielä "it is what it is" -heiton ympärille rakentuvasta On mitä on -biisistä, jolla on yhdistetty hienosti kolme erilaista näkökulmaa. Levil kertoo "tulokkaana" millaista oli kasvaa Keski-Suomessa hiphopin pariin, Hannibal taas muistelee ysärin alkua Rollossa pioneerin elkein ja Laiska Leppone osuu näiden kahden välimuodoksi kertoessaan meiningistä preesensissä.

Levyn loput biisit ovat aika lailla samaa vankkaa perustasoa keskenään, mutta eivät aivan yllä yhtä mieleenpainuviksi kuin edellä eritellyt biusat. Tuotannon taso pysyy läpi levyn suhteellisen korkeana. Aksim on luonut ehkä yksittäisinä biitteinä toimivimmat tekeleet tälle platalle. Läski, hyvien bassokuvioiden värittämä Peeaa lähestyy levyn soundimaailmaa funkilla otteella, kun taas loistava kasaribiitti Melekee ohi antaa mahdollisuuden Levil:n aggressiivisempaan ilmaisuun. Erityisen ilahduttavaa on räppisoundin sekä koko suomalaisen hiphop-kulttuurin kannalta "Peeaa"-albumilla tiuhaan esiintyvät voksusamplet suomenkielisistä räppibiiseistä. Raidoille on samplattu mm. MC Taakibörstaa, Asaa, Jodarokia, Aksimia ja Tykopaattia.

Levil ansaitsee golf-taputukset kehityksestään tähän pisteeseen asti. "Peeaa" yllättää olemalla muutakin kuin pelkkää rappioromantiikkaa. Mielenkiintoisia biisejä, hyviä biittejä ja huimasti kehittynyt räppäri. Tyyli jakanee kehityksestä huolimatta edelleen mielipiteitä, mutta mulle flowaus toimii vihdoinkin. Se on mitä se on. Lisäpisteitä tuo albumin sujuva eteneminen: biisit tuntuu olevan oikeilla paikoillaan ja levyllä on mittaa juuri sopivasti. Tähän mennessä syksyn hienoimpia yllätyksiä.

4 / 5

LINKIT
Arvio: Levil - Tuntematon mies (2008)
Levy-yhtiö: www.myspace.com/firmarecords
MySpace: www.myspace.com/levil00
Tilaa "Peeaa" The Funkiestista

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kultajousi - Suuret kuviot



Kultajousi - Suuret kuviot (mixtape)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Osa yksi
02. Tavallinen ihminen ft. Markhys
03. Uusi aika
04. RLSM
05. Sotahuuto ft. Pebe
06. Pilipalimusiikkia
07. Parasta
08. Ihmeitä mikkikopista ft. Pebe
09. Suuret kuviot

Vuonna 2007 Pirkanmaalla tapahtui kuntaliitos, kun Toijalan kaupungista ja Viialan kunnasta muodostettiin uusi uljas Akaan kaupunki. Ilmeisesti samoihin aikoihin Toijalan puolella räppärit Leima, petriX ja Poistajanpoika kehittelivät kuumeisesti omaa yhtyettä. Klikin nimi valittiin eräänä iltana lattialla lojuneen muovipussin mukaan ja näin ollen kolmikosta tuli Kultajousi. Kyllä, juurikin sen korukaupan mukaan. Ja nyt jätkiltä on ilmestynyt ilmaiseksi saatavilla oleva "Suuret kuviot" -mixtape.

"Suuret kuviot" pitää sisällään yhdeksän ilmeisen maistissa tehtyä räppibiisiä, joista yksikään ei tarjoa kuuntelijalleen mitään lataamisen arvoista. Niin maestrojen kuin vierailevien artistienkin räppääminen on karseaa kuultavaa. Ajoitus ja rytmi on täysin hukassa, minkä vuoksi varsinaista riimittelyä on välillä vaikea erottaa "hauskoista" väliläpistä. Toisin sanoen Kultajousi-kolmikko on loistava esimerkki siitä, minkä takia räppiä kutsutaan kirjaimellisesti puhemusiikiksi.

Oman osansa epämiellyttävään kuuntelukokemukseen tuo huono laitteisto / äänitysolosuhteet, joiden surkeaa tasoa ei olla edes yritetty lähteä peittelemään. Muutama biisi kuulostaa tasokkaamalta ja on ilmeisesti purkitettu uudella studiolla, mutta muutoin raidoilta löytyy vaikka minkälaista rätinää.

Biitit on yhtä taustaa lukuunottamatta Mikseri.netin Beatfactorysta otettuja tai "katutyylejä" eli lainattuja. Mikserin Beatfactoryssa on siis biitintekijöiden jämätaustoja, jotka eivät ole menneet kaupaksi ja joita saa käyttää veloituksetta kuka tahansa. Biittien taso ei olekaan huimaava, mutta löytyy joukosta ainakin AK Beatsin semihyvä Sotahuuto-tekele. Osa biiteistä on saanut vielä jälkikäteen lisää sisältöä, kun Kultajousen jätkät ovat lisäilleet kehnoja "voksusamplea" (huomaa lainausmerkit) taustoille ilman raaputuksia.

Biisien aiheet ovat äärettömän tylsiä. Kuinka väsynyttä on räpätä "oravanpyörästä" tai kritisoida poppiräppäreitä ilman perusteita? Kenelläkään kolmikosta ei ole kappaleilla mitään uutta sanottavaa. Esimerkiksi vertauskuvat noudattelevat tällaista tasoa: "mieli ku Suomen kesä - AIKA VIILEE!" Ei tainnut olla ihan ensimmäisiä kertoja, kun joku vääntää vitsiä Suomen kesistä... Kuluneen räppijauhannan lomassa kuullaan tosin yllättäviä paljastuksiakin, kuten Sotahuuto-biisillä: "kyl mäkin nuolen persettä, mut vaan muijani pakaralihaksii". .... ok!

Vaikea tältä mixtapelta on keksiä mitään positiivisia asioita, sillä jurrinen räppääminenkään ei oikein jaksa hauskuuttaa. Kiekon ainoa viihdearvo on kertosäkeissä, jotka äityvät lähes poikkeuksetta tragikoomisiksi. Esimerkiksi raidalla RLSM on vaikea pidätellä naurua, kun Leima alkaa ponnettomasti toistella olevansa "suomiräpin King Kongi! mä oon se matafakin King Kongi!" Sotahuudolla taas "mä huudan mun mikkiin, mä huudan sen rikki / huudan mikkiin, huudan sun pillus irti / huudan sotahuudon, huudan sen ääneen / ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" 'Nuff said?

Puntaroin kuumeisesti vaihtoehtoa, että "Suuret kuviot" ja koko Kultajousi olisi taitava parodia. Ikävä kyllä - ei se taida olla. Lainaus vielä avausraidan toisesta versestä: "Mut pakko myöntää, ei aina tääkään kiinnosta / flow tökkii, ei tuu tekstii, paskan kuulosta / mutta usein tää toimii ja tykkään tästä hommasta / niinku kuulette, mut on valettu kullasta".

Räppääminen kuulostaa haluttomalta: [x] kyllä [ ] ei
Flow tökkii: [x] kyllä [ ] ei
Paskan kuulosta: [x] kyllä [ ] ei
Usein tää toimii: [ ] kyllä [x] ei
Valettu kullasta: [ ] kyllä [x] ei

1 / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/kultajousi
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=yJNINpKmgwY

tiistai 15. syyskuuta 2009

Carl Finer - From the Beginning to the End



Carl Finer - From the Beginning to the End
Helsinki Freedom Records, 2009

Biisilista
01. Dreams
02. North Side
03. Strapped Up
04. My House
05. Remember ft. Ambizionz
06. Waiting So Long
07. Outrageous ft. Janely
08. Hypnotized
09. You're Mine
10. Can't Seem to Say No
11. Why?

Virosta Suomeen keväällä 2008 muuttanut Carl Finer on melkoinen sonni. 19-vuotias laulajalupaus, oikealta nimeltään Karl-Jörgen Viskus, on tuottanut, säveltänyt sekä sanoittanut debyyttilevynsä "From the Beginning to the End" kokonaan itse. Helsinki Freedom Recordsin kautta julkaistu pitkäsoitto pitää sisällään yksitoista englanninkielistä R&B-raitaa ja sillä vierailevat ainoastaan Ambizionz-yhtye sekä laulajatar Janely.

"From the Beginning to the End" -albumilla unelmoidaan, erotaan, kaivataan, rakastetaan, raportoidaan tanssilattialle ja astellaan klubille freshien kledjujen kanssa. Kappaleet käsittelevät siis R&B-levylle hyvin tyypillisiä aiheita; Finer on löytänyt eniten sanottavaa ihmissuhteista ja hauskanpidosta. Kansilehtisen mukaan kaikki kappaleet perustuvat artistin omiin kokemuksiin joulukuun 2007 ja elokuun 2008 välillä.

Romantisoiduissa lyriikoissa ei ole mitään vikaa. Carl Finerin debyytillä häiritsevää on ainoastaan sanoituksien ennalta-arvattavuus ja kansainvälisellä mittapuulla tylsä toteutustapa. North Side -kappaleella kuullaan yllättävä disautus, kun Viskus halveksuu helsinkiläisen Toinen Kadunpoika -räppärin suhtautumista virolaisen musiikkiin. Neljännellä raidalla My House taasen kuullaan rkellymäisen suorasanaista palautetta pettävälle naiselle. Muutoin "From the Beginning to the End" on valitettavan tylsää tarinointia aiheiltaan.

Carl Finerin tulkintatyyli on tunteikas ja viihdyttävä. Kappaleista välittyy kuuntelijalle eräänlainen ilmeikäs esiintyminen mikin takana, mikä on pelkästään positiivista. Poikamaisen kimakalla äänellä laulava Finer omaa selvästi lahjoja niin vokalistina kuin myös biisien tekijänä. Vaikka suurin osa biiseistä kuulostaa aikamoisen kuluneelta rnb:ltä, on selvästi nähtävissä kuinka nuori Finer osaa jo esikoisellaan rakentaa näpsäköitä väliosia ja kertosäkeitä biiseihinsä. Kunnioitusta herättää myös miehen sovitukset.

Kuitenkin, kun artisti tekee debyyttilevynsä kaikilla osa-alueilla lähes kokonaan itse, lopputulos ei ole välttämättä aina se paras mahdollinen. "From the Beginning to the Endillä" olisi muutamilla träkeillä jonkinlainen ulkopuolinen vokaalituottaja/-tarkkailija ollut tarpeen. Varsinkin albumin lopetusbiisillä huomaa selvästi, kuinka biisiä olisi voinut parantaa huomattavasti äänittämällä niitä ylitse meneviä määkimisiä uudelleen. Sävellykset on ihan ok, mutta niidenkin osalta olisi voinut tehdä asioita toisin ja taitavemmin.

Ylivoimaiseksi suosikkibiisikseni pitkäsoitolta nousee kohtalokas Strapped Up. Upeasti purkitettu kertsi, viihdyttävät "vitut kaikesta" -läpät ja ennen kaikkea hyvä tunnelma. "Don't you know that you can't fuck with me / while I'm alive / so I'm gonna stay a G / 'til the day I die". Herkempi biisi Hypnotized toimii myös loistavasti ja tuo esiin Finerin taitavahkoa äänenkäyttöä. Muutoin levy on aika tasaista siirappia.

Carl Finer palloilee tällä hetkellä Kööpenhaminassa ja suorittaa käsittääkseni pian intin Virossa. Mies on ilmoittanut kurkottelevansa kohti Lontoon ympyröitä. Potentiaalia tällä rnb:n Helmut Lotilla on vaikka kuinka pitkälle, mutta eri asia on kuinka hyvin potentiaali saadaan jalostettua konkreettiseksi hyväksi pitkäsoitoksi. "From the Beginning to the End" ei ole mikään rnb:n riemuvoitto, mutta alle parikymppisen laulajanuorukaisen esikoiseksi toiveita herättävää jälkeä.

3 / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/carlfinernorthside

torstai 10. syyskuuta 2009

Ninjameininki - Kung-Funk



Ninjameininki - Kung-Funk
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Tää on ninjameininki ft. Ähtäri, Ran-Kuo, Hiki-Kura, Tam-Pong & Reino-Sama
02. Pompidi pom ft. Tam-Pong, Ran-Kuo, Hiki-Kura
03. Varo ninjaa ft. Hurji-Tzu
04. Käärmehyökkäys ft. Ähtäri
05. Ninjan päiväkirja pt. 1
06. Kung-funk
07. Teetuokio ft. Ran-Kuo & Hiki-Kura
08. Macchiato
09. Hyvä olla ninja
10. Ninjamiehen vapaapäivä ft. Tam-Pong, Ken-Do-Yanare & Reino-Sama
11. ...että musta tuli ninja ft. Ran-Kuo
12. Dollareita
13. Ylivoimainen vastustaja
14. Ninjan päiväkirja pt. 2
15. 3 danin sensei ft. Ähtäri
16. Meditaatiohetki pandakarhujen kanssa ft. Ran-Kuo & Ken-Do-Yanare
17. Kapulainen treeninukke
18. Ninjan päiväkirja pt. 3

Sain heinäkuussa linkin Ninjameininki-nimisen yhtyeen MySpace-sivuille. En ehtinyt edes käymään sivuilla, kun seuraavaksi Facebookin inboxiin tipahti linkki heidän musavideoonsa. Tosin kummallakaan kerralla yhteyttä ei ottanut yhtyeen edustajat. Projekti vaikutti hauskalta ja sen eteen oli nähty aivan älyttömästi vaivaa, joten ajattelin selvittää mistä Ninjameiningissä on kyse sekä pyytää arvostelukappaletta heidän "Kung-Funk" -albumista omatoimisesti. Yleensä en näin tee.

Ninjameininki koostuu pääosin MrDeefistä ja Ninjarista. Heidän lisäkseen levyn raidoilla kuullaan myös useita vierailijoita, joista mainittakoon mm. Ken-Do-Yanare ja Tam-Pong. Tekijät ovat hyvin tarkkoja oikeiden identiteettiensä suhteen eivätkä rehellisesti sanottuna paljastaneet oikeita (artisti)nimiään edes meikäläiselle. Spordemaisen salapoliisityön avulla satun kuitenkin tietämään, että kyseessä on joukko jo vuosia musiikkia tehneitä sekä levyttäneitä artisteja.

Odotukset albumia kohtaan olivat luonnollisesti suuret: kotisivut tekivät vaikutuksen, musiikkivideo näytti todella hienolta ja näytebiisi Varo ninjaa herätteli myös toiveita hauskasta levystä. Mutta kuten niin monesti aiemminkin, moni kakku päältä kaunis. "Kung-Funk" osoittautui lopulta suureksi pettymykseksi. Levyn kahdeksastatoista raidasta vain harva tarjoaa kunnon ninjameininkiä kuuntelijalleen.

Vartuin ala-asteella katsellen elokuvia, joiden joukosta löytyi luonnollisesti myös ninja-aiheisia pläjäyksiä. Eläväisimmin on jäänyt mieleen koulukaverin lainaama ninja-leffa, jossa oli mukana tasapuolisesti niin seksiä, väkivaltaa kuin mustaa huumoriakin. Jouduin luonnollisesti palauttamaan leffan hyvin rivakasti, kun vanhemmat näkivät materiaalia. "Kung-Funkilla" ninjameininki on rallattelua sekä lapsellista räppiä ninjojen vapaapäivistä, teehetkistä yms. Edes sävellykset eivät lupauksista huolimatta juurikaan muistuta ninjoista, vaan sen sijaan levylle on ängetty omituisia funk- ja downtempo-välisoittoja vähän kuin täytteeksi.

Edes jokseenkin vakuuttavia raitoja ovat lähinnä Varo ninjaa, painostava Käärmehyökkäys ja Ninjan päiväkirja pt. 2 -instru. Muilta osin en kuuntelisi tätä vapaaehtoisesti. Räppäreiden tyyleissä ei sinänsä ole vikaa ja musiikki on laadultaan korkeatasoista. Studiossa ollaan osattu vääntää oikeista vivuista. Eikä taustatkaan huonoja ole, mutta ne eivät vain jotenkin istu ninja-aiheiselle levylle yhtään. Eniten harmaita hiuksia tuottava karmea(t) naisvokalisti(t) sekä kappaleiden sanoitukset.

Täällä ollaan piirityksen keskellä /
pelataan korttii vaik on ruokaa liedellä

piirittäjät meille dojon ulkopuolel huutaa
/
ninjat pesee hampaitaan ja huuhtoo suutaan
kuvittelis että meillon paskat housuis
/
mut rauhallisuutta opetetaan ninjakouluis

ei meillä täs tuu oleen mitää hätää /
kohta avataan ovet, lähetään hyökkäämää.

Argh. Kappaleilla on korkeintaan muutamia hyviä laineja. Vaikka ninja-terminologia onkin hallussa, liian helpot riimiparit ja käsittämättömän lässyt lyriikat ei vaan jaksa innostaa. Kaikesta päätellen kyseessä on jonkinlainen lopputyö. Tai lapsille suunnattua suomenkielistä ninjaräppiä (Kengurumeininki -> Ninjameininki), mutta sekään yhtälö ei taida pitää paikkansa. Raidoilla kun kuitenkin mainitaan ohimennen narkkari, seksi, vittu jne.

2 / 5

LINKIT
Kotisivu: www.ninjameininki.com
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=2A_1-einxqs
MySpace: www.myspace.com/ninjameininki

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Deams - The Legacy EP (The Gambit remixes)



Deams - The Legacy EP (The Gambit remixes)
Queen Gambit Laboratoires, 2009

Biisilista:
01. Underground ft. Ice-T
02. The Boom Bap Experience ft. De La Soul

Gangstarr Productions -levymerkki julkaisee ensi viikolla hollantilaisräppäri Deamsin "The Legacy EP:n". Teosta on markkinoitu lähinnä nimekkäiden yhdysvaltalaisvierailijoiden (Dj Premier, De La Soul, Ice-T, Big Daddy Kane, Chuck D & Jeru The Damaja) voimin. Kuriositeettina on kuitenkin pakko mainita, että itse Deamsin nimeä ei löydy edes Wikipedian hollantilaisesta hiphop-kulttuurista kertovalta artikkelisivulta.

No, en ole saanut arvioitavakseni Deamsin EP:tä, vaan kahdesta kyseisen julkaisun kappaleesta tehdyn remix-levyn. Uudelleenversiointien takana piileskelee turkulainen The Gambit, joka julkaisi oman debyyttialbuminsa "Rosary" vuonna 2007 ja joka valittiin ristiriitaisesta palautteesta huolimatta Turun parhaaksi rap-artistiksi viime vuoden lopulla (City-lehti). "The Legacy EP (The Gambit remixes)" julkaistaan saatekirjeen mukaan 16. syyskuuta.

The Gambit on tuottanut ja miksannut Deamsin raidoista uuteen uskoon Ice-T:n kanssa tehdyn Underground-kappaleen sekä De La Soulin kera väsätyn The Boom Bap Experience -fiilistelyn. Molemmat kappaleet on masteroinut Universal Mastering Studiosin liepeillä yhdysvaltalainen Peter Doell, joka taasen on pitkän studioinsinöörin uransa aikana ehtinyt työskennellä mm. Frank Sinatran kanssa. Studiosäätöjen osalta biisit siis tuskin pettävät ketään.

Ja kyllä, sekä Underground että The Boom Bap Experience ovat tuotannollisesti erittäin laadukasta kamaa. Puhdasta, sopivan kliinistä soundia. Yksityiskohtaisemmin eriteltynä myös varsinaiset biitit toimii erittäin hyvin. Oli jengi mitä mieltä tahansa The Gambitin räpeistä, niin tuottajana miehellä on selvästi lahjoja. Varsinkin Undergroundin remix sopii Ice-T:n äänelle ja flowlle mainiosti.

Sikäli kumpaakaan raitaa on vaikea lähteä arvioimaan sen enempää remixeinä, kun alkuperäisiä biisejä ei ole vielä mahdollista kuulla mistään. Mutta itsenäisinä raitoina molemmat träkit rullaavat eteenpäin moitteetta. Itse Deams ei ansaitse minkäänlaista erikoishehkutusta taitojensa takia ja lyriikatkin on kansainvälisten yhteistöiden tyyliin kirjoitettu aika lailla vasemmalla kädellä. Tyylit, biitit ja kertsit jaksaa sen sijaan viihdyttää oman aikansa.

Huomioitavaa on, että The Gambit on onnistunut tekemään omasta tuotantotyylistään tunnistettavan. Molemmat biitit kuulostavat juuri turkulaisen tuottamilta tiettyjen tuttujen elementtien takia, joita en maallikkona osaa valitettavasti sen kummemmin kuvailla tai nimetä. West coast -tyylistä meininkiä kuitenkin.

Jos "The Legacy EP (The Gambit remixes)" sattuu silmiisi levykaupassa ja hinta on kahden raidan kokonaisuudelle kohtuullinen, suosittelen poistamaan omaan hyllyyn. Alkuperäisiä raitoja kuulematta uskaltaisin sanoa, että kyseessä on maailman luokan uudelleenversiointeja.

3½ / 5

LINKIT
Deamsin kotisivut: www.deamsmusic.com
Deams MySpacessa: www.myspace.com/deams
Levy-yhtiö: www.qgl.fi
The Gambitin kotisivut: www.thegambit.fi
The Gambit MySpacessa: www.myspace.com/thegambitqgl

lauantai 5. syyskuuta 2009

Japi & Jopi - Ei nimi miestä pahenna



Japi & Jopi - Ei nimi miestä pahenna
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. 2, 3, 4
02. Samat kadut
03. Masennus
04. Viha ft. Mäpi
05. Haaveita ft. Vastis & Kielo
06. Viileetä
07. Järki käteen ft. Meissi
08. Elämäni
09. Vakaat askeleet
10. Et pysty pysäyttään ft. Meissi
11. Jopin posti

Veljenpojat-kollektiiviin kuuluva Japi & Jopi -kaksikko pyöräytti alkukesästä pihalle debyyttialbuminsa "Ei nimi miestä pahenna". Veljenpoikien yhteydessä muistetaan aina mainita heidän kova maineensa energisenä liveryhmänä, mutta varsinaisia julkaisuja on ilmestynyt vain possen kolmannelta jäseneltä Meissiltä. Niinpä Japi ja Jopi pääsevätkin omakustanteellaan näyttämään ensimmäistä kertaa taitonsa kunnon levytyksien muodossa.

"Ei nimi miestä pahenna" -pitkäsoitolta löytyy yksitoista raitaa, joista suurin osa on nimetty kappaleen sisältöä harvinaisen hyvin kuvaavasti. Biisilistaa katsomalla köyhän miehen Sherlockitkin osannevat päätellä millaisista aiheista levyllä räpätään. Aiheet on rajattu biisikohtaisesti hyvin ja niinpä albumin sanoituksista saakin tarpeeksi monipuolisen kuvan.

Albumi käynnistyy aika nöyrällä linjalla, sillä ensimmäiset viisi träkkiä kertovat räppiin tutustumisesta, kotikulmista, synkistä tunteista ja lopulta myös haaveista. Kappaleista ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville. Biiseillä Samat kadut sekä Viha on hyvät kertosäkeet ja jälkimmäisenä mainittu rykäisy sisältää vielä kelpo vierailunkin Markat Takas -yhtyeen Mäpiltä.

Masennukseen on puolestaan tehty aika väsyneen kuuloinen s&c -osuus kertosäkeeseen. Albumin alkupuolen ainoaksi huonoksi biisiksi tuomitsen kuitenkin vain Vastiksen ja Kielon sävyttämän lässytyksen Haaveita, joka ei vaan miljoona kertaa kuultuine sanoituksineen ota lähteäkseen käyntiin. Asiaa ei auta haikea, suorastaan kliseinen biittivalinta.

Tämän jälkeen nöyrät biisit vaihtuvat kuitenkin eräänlaiseen flossaukseen, kun jätkät kertovat erilaisin komparatiivein ja lopulta superlatiivein omasta paremmuudestaan muihin räppäreihin nähden. Hehkutus ei ylly mitenkään noloksi tai härskiksi kenenkään kannalta, vaikka ns. tahdittomat ämseet saavatkin kuulla kunniansa.

Huvittaa vaan, kun vielä kappale numero seitsemän (Meissin kanssa tehty Järki käteen) on osittain itseironinen biisi siitä kuinka suomiräpillä ei elätä itseään. Hyvällä raidalla samplataan Kapasiteettiyksikön Älä nyt -biisiä ja kehoitetaan olla seuraamatta ääneessä olevien artistien uravalintaa. Mutta albumin päättävällä Jopin posti -kappaleella ollaankin jo romantisoimassa suomiräppäryyttä sanakääntein kuten "elän elämääni leveesti" ja "mä elän unelmaani".

Pitkäsoiton tuotannosta on vastannut lähes kokonaan Jylhä Musicin Joonas Jylhä, joka kansitekstien mukaan on osallistunut myös Samat kadut -biisin (kertosäkeen?) sanoittamiseen. Mies työstää parhaimmillaan meneviä nykyaikaisia räppibiittejä ja mukailee/samplaa taustoillaan ennakkoluulottomasti tunnettujakin hittejä. Esimerkiksi vahvasti "teknovaikutteinen" Viileetä on aivan ylivoimainen tunnelman nostattaja. Died In Your Arms Tonight -sample on kuitenkin hieman liikaa Elämäni-biisillä, varsinkin aihe (rakkaus räppiin) huomioon ottaen.

Jos räppäreitä haluaa vertailla, niin Jopin tyyli ei alkulevyn aikana istu oikein niin hyvin biittien päälle kuin Japin vastaava. Syy kuitenkin selviää pian: Japi on parhaimmillaan synkempien biisien parissa, Jopi taas kuuntelijaystävällisemmillä träkeillä. Jopi on kaksikosta näemmä ahkerampi osapuoli, sillä miestä kuullaan albumin aikana yhteensä kymmenellä raidalla Japin seitsemää vastaan. Molemmilla on ihan hyvät tekniset valmiudet, mutta molemmilla on myös varaa vielä kehittää ulosantiaan paremmaksi.

"Ei nimi miestä pahenna" on Japilta ja Jopilta onnistunut debyytti julkaisurintamalle. Tasaiselta levyltä olisi voinut jättää pois Haaveita-biisin, mutta muutoin paketti on ihan laadukas katsaus kaksikon elämään ja ajatuksiin. Nyt kun kliseisimmät biisit omista kotikulmista ja räppiin tutustumisesta on duunattu, voi herrat keskittyä hyvällä omatunnolla vähän omaperäisempiin aihevalintoihin. Täytyy silti sanoa, että ehkä ne menevämmät raidat (Viileetä, Et pysty pysäyttään, Samat kadut) on kuitenkin sitä parasta Japia & Jopia. Vahva kolmonen.

3 / 5

LINKIT
Kollektiivi: www.veljenpojat.com
MySpace: www.myspace.com/japijopi
Tilaa "Ei nimi miestä pahenna" The Funkiestista

torstai 3. syyskuuta 2009

Ezkimo - Muteniaatikot



Ezkimo - Muteniaatikot
Playground Music, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Suurmestarit
03. Tänään ja huomen
04. Mee matalaks
05. Mikä tilanne?
06. Agentti Sumo
07. Juan Breaks
08. Lähemmäks ft. Chris Lee
09. Tottakai
10. Lah
11. Vasen kaks ft. Asa
12. Jos ft. Mariska
13. Rauha meidän kaa ft. Big J
14. Kysymys

Ezkimo kuului 2000-luvun alussa niiden räppäreiden joukkoon, jotka raivasivat tietä suomenkielisen rap-musiikin esiinmarssille ja jotka samalla uhrautuivat isojen levy-yhtiöiden vietäviksi. Viimeiset viisi vuotta mies on kuitenkin monen muun vanhan konkarin tavoin pitänyt arvoituksellista hiljaiseloa. Ensi viikolla hiljaisuus päättyy lopullisesti, kun Ezkimo tekee paluun uudella "Muteniaatikot"-levyllään. Tuoreella pitkäsoitolla "Iso E" on huomionarvoisesti kaatunut M-kirjaimeksi (katso kansikuva), sillä Ezkimon tuottajaveli Juan Muteniac näyttelee kokonaisuudella tasavertaista roolia säveltämällä kaikki platan taustat.

Albumin ensimmäinen kappale Suurmestarit ei lupaa hyvää. Tunkkaiselta kuulostava Ezkimo yrittää biisillä luoda itsestään vittumaista hahmoa ja räppää mm. niinkin väsyneestä aiheesta kuin "vihaajat". Träkki sisältää myös useampia lapsellisen huonoja heittoja kuten "Sä oot Pelle mä oon Peloton!" sekä pakolliset Rockin Da North -viittaukset, jotka jäävät onneksi levyn ainoiksi sellaisiksi. Sama meininki jatkuu hyvän Tänään ja huomen -raidan jälkeen, kun herra kehoittaa: Mee matalaks. Kappaleella ohjeistetaan miten virkavallan kanssa tulisi toimia, kun kytät nappaa sut kamarille kesken koulupäivän.

Sinänsä ihan ajankohtainen aihe, kun jengiä tuntuu lähtevän virkavallan juttusille yhä oudommista asioista kouluammuskelujen vuoksi. Mutta toteutus on surkea. Varsinkin myötähävettävän pitkään kestävät "poliisin puheenvuorot" ovat kiusallista kuunneltavaa, kun Ezkimo matkii poliisisetää ylikorostetusti jopa puolen versen ajan! Siis hetkinen. Biisin sanoitusten perusteella kappaleen kohdeyleisö löytyy ala-asteen pulpeteista.

Kaikkien osapuolien onneksi meininki kuitenkin paranee epätasaisen alun jälkeen ja hiljalleen levyä kuunnellessa muistaa, mikä Ezkimossa oli aikoinaan hehkuttamisen arvoista. Kiekon ensimmäinen single Tottakai käy hyvin esimerkiksi. Loistava sinkkuvalinta pyörii eteenpäin Juanin painostavan mahtipontisen biitin sekä "tottakai"-hokeman voimin. Mihin tilanteisiin voi joutua, kun ei vaan osaa sanoa "ei"? Nopea flowaus sujuu mallikelpoisesti ensimmäisen värssyn aikana ja läpät on valtavirralle sopivan mutkattomia. Lyhyt väliosakin ennen viimeistä huukkia toimii!

Huomio keskittyy kuitenkin tarttuvaan kertosäkeeseen, jossa on mukana eräänlaista vuoropuhelua Satu Hamed:n kanssa. Vuoropuhelulla ei selvästikään yritetä irroittaa halpoja nauruja eikä niitä ole tarkoitettu puhtaaksi huumoriksi. Kyseessä on vain oiva tehokeino, jonka avulla saadaan yksinkertaisesta kertosäkeestä kaikki irti, pitäen biisissä kuitenkin sen "uudelleentoisto-arvon". Tällaisia keskusteluosuuksia käytti aikoinaan Ezkimon lisäksi kertosäkeissä myös mm. Flegmaatikot sekä Kapasiteettiyksikkö ja siksi mulle itselleni tulee näin pienestä asiasta jotenkin nostalginen fiilis. En tiedä voiko sitä sanoa karismaksi, mutta Ezkimolta löytyy sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmasta.

Tottakai-singlen lisäksi "Muteniaatikot"-albumin parhaisiin biiseihin lukeutuu viides raita Mikä tilanne?, jolla kuullaan myös Joniveljen raaputuksia. Biisillä samplataan Asan legendaarista "Mikä vittu on nyt tilanne?" -lainia Fintelligensin 7 veljestä -biisiltä sekä mukaillaan Hannibalin "jauhakaa huhujanne, ihan omillanne" -heittoa Met' ollaan vaan lappalaisia -träkiltä. Suomenkielisistä räppibiiseistä otetut voksusamplet luo biisille aina yhtä räpin tunnelman. Mahtavaa. Eikä lyriikoissakaan (käsittelevät selän takana juoruavia ihmisiä) ole vikaa.

Ilahduttavaa on kuulla myös Agentti Sumo -biisillä esiintyvät lainit kuinka Ezkimo ja Juan Muteniac "sen muovisoundin aalloilta karkottaa / sä kysyt mitä Muteniaatikot tarkottaa / se meinaa hyvää musaa ja hyvää hoppii / ei pelkoo, et nää jannut alkas dusaa synapoppii / tai kääntäs takkii vaikkei räppi enää toimiskaan". Ja lainit ei valehtele: tällä levyllä ei tosiaan autotunea käytetä tai tekno-vaikutteita esiinny. Ilmiö esiintyy sekä hyvässä että pahassa: luonnollisesti siistiä kuulla kunnon räppiä, mutta toisaalta ne arvion alussa mainitut huonot biisit ovat syntyneet juuri 2000-luvun alkuun jämähtämisen takia.

Levyn vierailijoista sanottakoon, että ehdottomasti edukseen erottuu Mariska. Nainen laulaa levyllä taustalauluja parilla biisillä ja vetää Jos-biisin kertosäkeen todella upeasti. Norjalainen Chris Lee tuo myös lisäarvoa Lähemmäks-kappaleelle kertosäkeellään. Sen sijaan Asa on skrivannut platalle tavallaan itseän toistavan värssyn. "Ilman latin latia pureskelemas lakia", "smurffei jouaa" yms. samanlaiset ilmaisut alkavat olla mieheltä jo vähän liian kuultua kamaa. Asakin on vanhojen riimiensä kanssa kuitenkin todellinen Jumala verrattuna itävaltalaiseen Big J:hin.

Kelatkaa eurooppalainen jätkä, joka tituleeraa itsensä ämseeksi vaikka oikeasti miehen skilssit rajoittuvat englanninkielisten sanojen ja fraasien peräkkäin asettelemiseen. Kuvittele vielä, että tämä sama jannu sekoittaa lontoon jauhannansa sekaan omaa äidinkieltään. Näet mielessäsi Big J:n. Onhan se tietysti siistiä, että levylle on saatu kansainvälistä yhteistyötä ja niin edelleen. Kuuntelijan näkökulmasta aika hieno juttu. Mutta Big J:n funktiota en yksinkertaisesti käsitä. Ote: "Yo Brooklyn's finest and L.A. niggaz machen figgest(????) ball with the L.A. Clippers" + "Dieheiff floppen (???) cuz izizdzidza ain't no stoppin' / the game schulfsstifasfai OKAYY I GET IT POPPIN'! (pause) UNNGGGHHH! Yeah! We keep it thoro"

Muutamista huonommista hetkistä huolimatta "Muteniaatikot" on yllättävän vahva paluu Ezkimolta. Levyn alkupuoli koostuu menevämmistä biiseistä ja Juanin välisoiton jälkeen sanoitukset muuttuvat pohdiskelevimmiksi. Kaiken kruununa levyn päättävä Kysymys, joka antaa mietittävää enemmän kuin koko aiempi levy yhteensä. Juan Muteniac on loistava tuottaja, joka on parhaimmillaan voksusampleja käyttävien mahtipontisten sävellysten parissa. Ezkimo ei ole maailman paras sanoittaja, mutta on hyvä biisien tekijä. Ja "Muteniaatikot" on omassa sarjassaan eräänlaisena valtavirta-räppilevynä onnistunut.

Albumin parhaita raitoja: Tottakai, Mikä tilanne?, Jos, Tänään ja huomen, Agentti Sumo sekä Lah.

3½ / 5

LINKIT
Levy-yhtiö: www.playgroundmusic.fi
MySpace: www.myspace.com/ezkimo998
Tilaa "Muteniaatikot" The Funkiestista

tiistai 1. syyskuuta 2009

Jimmy Smallz - Unsigned Hype vol. 1



Jimmy Smallz - Unsigned Hype -mixtape vol. 1
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Introskit
02. Around the Year
03. Punchline Nightmare
04. My Coldest Nights
05. Love and Hate ft. Don P
06. Gossip / Slapped
07. Rep Your Hood
08. Your Favourite Rapper
09. Boot On Fire
10. Part of the Game
11. Still I Rise
12. Rebirth (skit)
13. Rebirth
14. Fuckboy (skit)
15. You're A Fuck Boy
16. What I Need
17. No Better Than That

Niin sanottu mixtape-kulttuuri ei ehtinyt koskaan rantautua Suomeen jäädäkseen, vaikka esimerkiksi Alarm Entertainmentin ja 2 Fly Entertainmentin artistit sitä yrittivät. Totta kai niitä tehdään edelleen, mutta nykyään ne jäävät paljon helpommin muiden julkaisujen jalkoihin kuin ennen. Olen itse nähnyt mixtapet oivana välineenä nouseville artisteille tuoda omia kykyjään esille. Nimekkäämmille artisteille tällaiset halvat julkaisut voivat taasen olla väylä kokeilla rajojaan, irroitella sekä antaa innokkaimmille faneille keräilyharvinaisuuksia.

Tamperelainen Jimmy Smallz pitää omalla panoksellaan mixtape-kulttuuria elossa. Vielä toistaiseksi täysin tuntematon räppäri julkaisee ensimmäisen mixtapensa "Unsigned Hype vol. 1" ilmaiseen nettilevitykseen tämän blogin yhteydessä. Löydät latauslinkin merkinnän lopusta. Levyä isännöi porvoolainen Don P, joka on osallistunut myös kappaleiden miksaamiseen, jälkikäsittelyyn sekä tuottamiseen. Onpa mieheltä feattikin biisillä Love And Hate.

Englanniksi räppäävä Jimmy Smallz on selvästi kuunnellut jenkkiräppiä koko nuoruutensa. Mies ottaa biisiensä aiheisiin sekä tyyliinsä rutkasti vaikutteita rapakon takaa. Hän ei kuitenkaan tee mitään ysärille juuttunutta sielunmusiikkia saati tekno-vivahteista klubiräppiä. Jimmy Smallzin alaa on teknisyyttä ja asennetta vaativat räppiträkit, joita erityisesti 2000-luvun mixtape-räppärit Yhdysvalloissa suosivat.

Heti ensimmäisistä biiseistä lähtien kuulee, että Smallzilla riittää nälkää. Kuulostaa siltä kuin mies voisi elää räppäämällä. Asenne ei ole lainkaan anteeksipyytelevä tai epävarma, vaan sopivan varma ja vittumainen. Jimmy Smallzilla on persoonallinen ääni ja miehen äänenkäyttö erilaisten painotuksien suhteen on jo nyt hallittua. Myöskään hänen aksenttia, artikulointia tai muutakaan lausumiseen liittyvää ei tarvitse hävetä.

Diggaan myös flowsta ja riimittelyn teknisestä tasosta. Sanakikkailua esiintyy mukavasti. En äkkiseltään keksi ulosannista mitään isoja puutteita, joita pitäisi parantaa tai korjata. Kun mennään sitten itse kappaleiden sanoituksiin, niin ne eivät toki mitään huikeuksia tarjoa. Seitsemästätoista raidasta kun vain yksi kestää yli kolme minuuttia, ei träkeillä ehditä sanoa paljoa tai kehitellä kummoisempia tarinabiisejä.

Sanotaanko näin, että kappaleet ovat ihan viihdyttäviä. Vertauskuvat voisivat olla omaperäisempiä (kuten myös biisien aiheet) ja versejä voisi olla enemmän, mutta oikeastaan... mitä väliä? Tykkään kuunnella, kun joku oikeasti räppää terveellä itsetunnolla sielunsa kyllyydestä. Tällainen intohimo kun puuttuu monelta lontooksi vääntävältä suomiräppäriltä. Biittivalinnat on hyviä ja taitotaso välittyy kuuntelijalle. Koska kyseessä on mixtape, nämä seikat alkaa jo riittää.

Pitkästä aikaa on myös mukava kuunnella hostattua mixtapea, jolla Don P tekee erinomaista työtä shoutouttien kanssa. Veikkaan, että jokainen nuori suomiräppäri haluaisi Don P:n omalle mixtapelleen haippaajaksi. Se kertoo jo jotain Jimmy Smallzin tasosta: tuskin porvoolainen haippaa ketään ulkopaikkakuntalaista turhaan. Saati sitten suostuu liittämään nimensä tällaisen julkaisun yhteyteen. Miksaus on moitteetonta ja julkaisusta tulee rehellinen fiilis.

Nyt kun Jimmy Smallz on näyttänyt että hänessä piilee rutkasti potentiaalia, herää muutamia kysymyksiä. Parin minuutin tekeleet toimii, mutta osaako mies kirjoittaa tulevaisuudessa täyspitkiä kolmen värssyn biisejä? Entä jatkuuko jenkkiräppäreiden pienoinen kopiointi myös pitkäsoitolla vai kehittyykö tyyli omaan suuntaansa? "Unsigned Hype vol. 1" ja erityisesti biisit Rep Yo Hood, Love And Hate, Still I Rise sekä Punchline Nightmare on siihen asti ehdottomasti tarkastamisen arvoista materiaalia.

3½ / 5

LINKIT
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=UtPnrafhw3w
MySpace: www.myspace.com/jimmysmallz
Lataa "Unsigned Hype vol. 1" ilmaiseksi tästä