maanantai 31. elokuuta 2009

Hoivis - Matkalla jonnekin



Hoivis - Matkalla jonnekin (EP)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Matkalla jonnekin ft. VeliKalevi
03. Ma Chéri
04. Salaa piänis ft. Köyhä Seppo
05. Elämäni huipulla ft. BMG
06. Työttömän arkee
07. Elämäni huipulla (Porvari Prod. remix)

Kotiviinikellari-kollektiiviin kuuluva Hoivis on saanut julkaistua ensimmäisen EP:nsä. 22-vuotiaan räppärin omakustanne kantaa nimeä "Matkalla jonnekin". Ei mikään maailman omaperäisin nimivalinta, mutta annetaan nyt kaverille mahdollisuus. En tiedä Hoiviksesta oikeastaan muuta kuin sen, että mies on aloittanut musiikinteon vuonna 2004 ja päätynyt tänä vuonna monien mutkien kautta vaikuttamaan Oulun seutuville.

Monet esikoisensa parissa työskentelevät nuoret räppärit kokevat paineita siitä, miten puristit suhtautuvat levyllä esiintyviin lyriikoihin ja biitteihin. Niinpä useimmat suomalaisten rap-artistien debyytit käsittelevätkin samoja aiheita ja liikkuvat samoissa soundimaailmoissa. Ilmeisesti Hoivis ei ole stressannut puristien mielipiteistä liikoja, sillä "Matkalla jonnekin" on taustoiltaan hyvin kuuntelijaystävällistä materiaalia.

Kuuntelijaystävällisellä tarkoitan tässä tapauksessa valtavirtaa myötäilevää ja hyväntuulista meininkiä. Kappaleilla on panostettu tarttuvuuteen sekä mukaansatempaaviin kertosäkeisiin. Myös biisien rakenteissa on ilahduttavan paljon vaihtelua verrattuna perinteiseen räppi-räppiin, jossa verseä seuraa tasan tarkkaan kertosäe ja päinvastoin. Välillä piristävää kuulla ns. popimpaa lähestymistapaa muiltakin kuin genren suosituimmilta nimiltä.

Nimikkobiisi Matkalla jonnekin kertoo huolettomuudesta ja päämäärättömyydestä. Matkaaminen jonnekin rinnastetaan oman tiensä kulkemiseen. Vapaus ja elämän mielekkyys tuntuvatkin EP:n perusteella olevan Hoivikselle niitä päällimmäisiä arvoja. Muilla biiseillä tarinoidaan nimittäin yrttien polttamisesta, elämän hyvistä hetkistä, työttömän arjesta ja panemisesta.

Hoivis ei tuo aihepiireihin juuri mitään uutta. Kappaleilla yritetään tuoda ajoittain esille jonkinlaista itseironiaa, mutta asenne ei välity tarpeeksi vahvasti raidoilta kuuntelijalle. On syytä kyseenalaistaa Hoiviksen kirjoittajan taidot muutenkin, sillä EP:n huonoimmat biisit ovat juuri hänen soolobiisejään (Ma Chéri, Työttömän arkee). Muilla träkeillä on mukana vierailija. "Matkalla jonnekin" antaakin ymmärtää, ettei Hoivis osaa vielä kirjoittaa kokopitkää kappaletta yksinään.

Esimerkiksi Ma Chéri - kenelle kappale on suunnattu? Biisillä kerrotaan aika halvoin sanakääntein "unelmien beibistä" ja hänen kanssaan sekstailemisesta. Huumoria on yritetty tunkea raidalle mukaan, mutta päällimmäisenä jää mieleen vain halventavat läpät. Mä en oo koskaan ymmärtänyt kuka fiilistelee tällaisia läppiä: "Hyväilen sua, jos leikkaat ton puskan / Nyt sitten vähän nopee jo poies / Ja toiseks, ihan liikaa roikkuu noi et / Suoraan luiskaan, joudut vanhojen sekaan / Ellet tee ruokaa ja mun sänkyy petaa"

Muut biisit ovat ihan mukavia rallatteluja, jotka voi sisältököyhyydestä huolimatta laittaa pyörimään hyväntuulisuutensa vuoksi. Hoiviksen räppäämisessä ei ole juuri valittamista. Kaikki tuottajat (BMG, Henkka Saari, Inkki, Bäne) ovat tehneet hyviä taustoja levylle. Ongelma on ainoastaan läpissä ja parissa tasoltaan huonommissa biiseissä. Ja ehkä sekin hieman vaivaa, että kun tehdään EP, niin sille intron ja remixin tunkeminen tuntuu vähän teennäiseltä täytteeltä.

2½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/hoivis

lauantai 29. elokuuta 2009

Kalevi - Venusmusiikkii



Kalevi - Venusmusiikkii EP
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Venusmusiikkii
02. Unelma (Uusi versio)
03. Kulun pois
04. Petihommii
05. Rakkain

21-vuotias Kalevi on päätynyt nuoresta iästään huolimatta julkaisemaan jo neljännen levytyksensä. Kyseessä ei ole vieläkään virallinen debyyttilevy, vaan edellisten teoksien tapaan ilmaisessa Internet-jakelussa oleva EP. "Venusmusiikkii" on eräänlainen teemalevy ja kertoo - yllätys yllätys - rakkaudesta. Albumin viidestä raidasta neljä on räpätty lainabiitteihin, kun taas uusi versio Unelmasta on tehty KR Beatsin taustaan.

Heti alkuun on mainittava, että Kalevi on kehittänyt itselleen kunnioitettavan persoonallisen tyylin räpätä. Flow, äänenkäyttö ja artikulointi alkavat kaikki olemaan jo valmista kauraa tämän herran kohdalla. Kehitystä on selvästi tapahtunut edellisiin levyihin verrattuna. Huomionarvoista on myös parantunut mikkipresenssi, josta aiemmin on tullut annettua kritiikkiä. Kappaleiden volatasojen vaihtelu vaan hämää.

Kahden mitäänsanomattoman avaubiisin jälkeen Kulun pois nostaa EP:n tasoa, vaikka onkin harmittavan lyhyt rykäisy. Tilitys loppuu henkilökohtaisiin tuskanhuutoihin, mikä taas antaa osviitta seuraavasta raidasta. Petihommii. Ensimmäisten viiden kuuntelukerran jälkeen en oikein tiennyt, mitä mieltä vuoden rehellisimmästä raidasta pitäisi olla. Tunteet vaihteli myötähäpeästä ihailuun. Nyt osaan jo kuitenkin antaa sille arvoa.

Petihommii kertoo rakastelusta. Sanotaanko näin, että panemisesta, nussimisesta, hyväksikäytöstä yms. on varmasti tehty suomiräpissä useampiakin biisejä. Sen sijaan rakastelusta, brutaalittomasta ja kauniista sellaisesta, ei ole kukaan tehnyt kappaletta. Ainakaan näin kuumottavan yksityiskohtaisesti kirjoitettuna.

Biisin alku:
Sydän pumppaa, posket alkaa punottaa /
kuiskaan sun korvaan, jotain mikä pudottaa
Otetaan rennosti, nyt ei oo ees kiire /
laitat käden sinne ja sä kosket siihen
Se tuntuu hyvältä, mä riisun sulta paidan pois /
hieron sun rintoi ja sanon et "voi juma noit!"

Biisin loppu:
Loppuun viel yks nopee yllättävä käänne /
sä tuut pois mun alta ja hyppäät mun päälle
Sit se on menoo, sä liikutat sun lannetta /
pyörität sitä ku mitäki kromivannetta
Onks tää ees totta, me tullaan samaan aikaan /
hypätään yhes siihen rakkauden laivaan
Seksi on parannus, joka jannun vaivaan /
seksi on sitä mitä joka päivä kaipaan

Erittäin kova biisi. Petihommii tekee tästä EP:stä merkittävän ja lataamisen arvoisen. Erittäin hyvää flowausta. Henkilökohtaista tekstiä. Sujuvaa kuvailua. Erinomaista jatkuvuutta. Hyvä biittivalinta. Heittäytymistä. Päihittää mennen tullen myös EP:n päättävän raidan Rakkain, joka kertoo räpin suurenmoisuudesta. En vaan tiedä voiko naiset tykätä ko. kipaleesta, sillä se kestää alle viisi minuuttia (hymiö).

"Venusmusiikkii" EP on vähän erilaista Kalevia mitä ennen on kuultu. Hyviä biittivalintoja ja tunteikasta räppäämistä. Kaksi ensimmäistä raitaa ei vaan niin paljoa nappaa ja muutenkin kokonaisuuden lyhyys jää hieman vaivaamaan. Levyllä kuullaan kuitenkin nuoren artistin kehitystä ja vaikka konsepti häviää Kalevin edelliselle julkaisulle, tämä on sisällöllisesti paremmin toteutettu platta. Jos haluat kuulla miltä yhdyntä kuulostaa suomeksi räpättynä, lataa tämä EP.

3 / 5

LINKIT
Arvio: Kalevi - 2aks0olla1ks2aks
Arvio: Kalevi - Lika
Arvio: Kalevi - Sanoja biiteille
MySpace: www.myspace.com/kalevi
Lataa "Venusmusiikkii" ilmaiseksi tästä

VP Vuori & Pismi - Kadonneet



VP Vuori & Pismi - Kadonneet
Omakustanne, 2007

Biisilista
01. Irti (intro)
02. Mä teen
03. Loputonta
04. Tarinoita ft. Räpmaster-Tuomas
05. Pakko avautua ft. NaNa
06. Kello tikittää
07. Me pojat ft. Pádre
08. Kadoksissa ft. NaNa
09. Yks liikaa
10. Liian vähän aikaa (In-Team Allstars)

On ehkä hieman epäreilua lähteä arvioimaan levyä, joka on julkaistu kaksi vuotta sitten. Sain kuitenkin viimein mahdollisuuden tutustua VP Vuoren & Pismin loppuunmyytyyn debyyttialbumiin "Kadonneet". Kaksikko kuuluu helsinkiläiseen In-Team Allstars -ryhmittymään, jonka muita jäseniä ovat Nana ja Pádre sekä tuottaja FatAss Productions. Kaikki edellä mainitut löytyvät myös tältä julkaisulta, jonka on masteroinut Steen1 ja jonka on miksannut Sydän, sydän -yhtyeen vokalisti Tuomas Skopa.

"Kadonneet" sisältää kymmenen nuorten miesten raitaa musiikinteosta, kunnianhimosta, tavoitteista ja lojaaliudesta. Biisit ovat sävyltään vakavahenkisiä tilityksiä eikä niinkään elämäniloisia rallatteluja. Sanoitukset ovat hyvin ympäripyöreitä ja niissä on käytetty paljon kuluneita vertauskuvia. "Hengähdän, sittaan alas, otan binin/sytytän röökin ja sit niinku skrivaan mitä mul on mieles" -tyylistä meininkiä. Levyn päättää juomisesta kertova träkki sekä possebiisi. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Tylsien sanoitusten takana piileskelee kaksi keskitason ämseetä, joilla räppäys sujui jo vuonna 2007 suhteellisen luontevasti. Muutamien biisien perusteella herrat ovat kuunnelleet artisteja kuten Llapsi ja Ville Kalliosta, ottaen samoilta tyypeiltä vaikutteita myös omaan tekemiseensä. Tyylit on hallussa, vaikka ne eivät olekaan millään tavalla mullistavia tai erityisen persoonallisia. Hyvä puoli on se, että VP Vuori ja Pismi erottuvat kiitettävän hyvin toisistaan eivätkä kuulosta samalta.

Sen verran tylsä kokonaisuus on kuitenkin kyseessä, ettei tästä viitsi mitään romaania kirjoittaa. Molemmat räppärit ovat perusvarmoja suorittajia, joilla olisi potentiaalia tehdä hyvä levy, mikäli kerrontatyyliin saisi hieman persoonallisuutta ja kappaleiden aiheet olisivat hieman omalaatuisempia. Ehkä yksityiskohtaisempaa kirjoitustyyliäkin voisi kokeilla sellaisen "tyhjän räppäämisen" sijaan. "Kadonneet" on vähän liian turvallista räppiä. Enemmän heittäytymistä ja rohkeutta peliin.

Pitkäsoiton parhaiksi biiseiksi muodostuvat Tarinoita (hyvä biitti ja c-osa) sekä lähinnä tuotannollisista syistä Me pojat, Kadoksissa ja Yks liikaa. Muut ovat samaa tasapaksua liisteriä. Kaksi vuotta sitten olisi varmasti pärjännyt paremmin muiden julkaisujen joukossa, mutta nykyään:

2 / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/kadonnutmusiikki
Lataa albumi ilmaiseksi Mikseri.netistä

perjantai 28. elokuuta 2009

Takas

Jes!

Blockfestit on tämän vuoden osalta onnellisesti ohi. Sanomattakin selvää, että oli aivan huikean hauskat festarit! Alla tilannekuva Flegmaatikkojen paluukeikalta.



Heti ensi viikon alusta alkaa arvostelujen ilotulitus virrata Tuoreet platat -blogiin. Väijykää. Mutta siihen asti: hauskaa viikonloppua!

- Mikko

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Päivitystä

Morjesta!

Pientä infoa taas vaihteeksi. Eli Blockfest häämöttää vajaan viikon päässä, mikä pitää allekirjoittaneen normaalia kiireisempänä. Kunhan akut on ladattu ensi viikonlopun jäljiltä, niin arvioita tipahtelee taas entiseen malliin.

Arviointijonosta löytyy mm:
- Internet-julkaisu
- Mielenkiintoinen teemalevy
- Muutaman vuoden takainen räppikiekko
- Vielä julkaisematon omakustanne

Jos kukaan blogin lukijoista on tulossa Palikkakekkereille, niin törmäillään mahdollisuuksien mukaan siellä. Oikein aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille ja kiitos (taas) kärsivällisyydestä!

torstai 6. elokuuta 2009

Elokuun wanha: Brandon - The Outcome



Brandon - The Outcome
Alarm Entertainment/Rähinä Records, 2005

Biisilista
01. Ring the Alarm
02. Stand Tall (Bizzo)
03. What U See ft. Elancy
04. Got Whatcha Needin' ft. Mike Mecanix
05. Put it Down
06. Mentally Fit ft. Elastinen
07. Faded
08. Away ft. Boy Mike
09. This Town
10. Limbo
11. The Outcome
12. Under the Northern Star
13. Life Song
14. Move On ft. Elancy
15. Remember the Name

Ostin vuonna 2004 Brandonin "This Town" -mixtapen heräteostoksena The Funkiestista. En ollut kuullut miehen materiaalia kertaakaan aiemmin, joten odotin platasta vähän samanlaista keskinkertaisuutta kuin edellisvuonna julkaistu Moneyn "Soundtrack II My Life" oli. Yllätys olikin suuri, kun mixtape saapui. Loistavaa artikulointia, kuuntelijaystävällinen ääni, kovia biittivalintoja sekä sujuva flow. Brandonhan oli yllättäen jo täysin valmis mc. Varsinkin mixtapen nimikkobiisistä tehty remix on edelleen päräyttävä.

Vuotta myöhemmin ilmestyi sitten Brandonin virallinen debyyttialbumi "The Outcome", joka julkaistiin Rähinä Recordsin levymerkki Alarm Entertainmentin kautta. Levy valittiin YleX:n viikon albumiksi ja muistan, kuinka kerrankin satuin olemaan radion äärellä Life Song -raidan soidessa aamutuimaan. Pirteä träkki sopi loistavasti aurinkoiseen syyskuun päivään ja kertosäkeen tarttuva rallattelu jäi päähän soimaan. Seuraavalla viikolla ostin albumin Tampereen Swamp Musicista kovien odotusten kera.

"The Outcome" oli ja on edelleen kaikin puolin hyvin ammattimaisesti kasattu teos. Levyn miksauksesta ovat vastanneet Iso H ja Jukka Immonen, joka varmasti toimi H:lle eräänlaisena studiosäädön opettajana tuohon aikaan. Suurimman osan kiekon kappaleista on tuottanut Sakke, mutta mukana on biittejä myös Elastiselta, Boy Mikelta ja TK:lta. Vierailijalistalta löytyy edellä mainitut Ela (joka muuten räppää platalla englanniksi + laulaa yhden kertosäkeenkin) ja Boy Mike sekä ruotsalainen Mike Mecanix, Elancy-duo, Illi ja raaputuksista vastannut Dj Ewok. Laadukas kansilehtinen sisältää tarinan Brandonin elämästä kuvien saattelemana ja kiekolta julkaistiin pari musavideotakin, jotka molemmat vakuuttivat ainakin meikäläisen.

Tähän soppaan kun lisätään vielä itse maisteri, Brandon, kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta kun ei vaan ole. "The Outcome" on yksi 2000-luvun tylsimmistä levyistä. Kaikki sitä kuuntelevat tajuaa, että kyseessä on laadukas platta ja sen tekemiseen on käytetty paljon aikaa. Mutta sisältö on valitettavasti niin kuultua ja nähtyä, ettei se jaksa innostaa. Lyriikat ei puhuttele kuuntelijaa. Tai ylipäätään anna mitään kuuntelemisen arvoista. Brandon on varmaotteinen mc, mutta miehen tyyli hukkuu lopulta massan sekaan. Räppääminen on lisäksi jotenkin ponnetonta läpi levyn. "Brandoneita" on kansainvälisellä mittapuulla kolmetoista tusinassa, mutta Suomessa vain yksi. Tämä fakta sokaisi ainakin meikäläisen alkuihastukseen "The Outcomea" kohtaan.

Pitkäsoitolta oikeastaan minkä tahansa biisin voisi julkaista sinkkuna, sillä ne toimivat yksittäisinä kappaleina ihan moitteettomasti. Radiosoittoon riittävät kriteerit - hyvä biitti, hyvä ulosanti ja hyvä kertsi - täyttyvät useimpien biisien kohdalla. Kokonaisena levynä tätä ei vaan jaksa montaa biisiä putkeen. "The Outcome" on jotenkin hirveän ristiriitainen julkaisu. Toisaalta sitä haluaisi hehkuttaa, toisaalta siinä ei ole mitään hehkuttamisen arvoista.

Nykyään Brandon keikkailee ja levyttää osana Signmark-projektia. Mies esiintyy mm. Blockfesteillä lauantaina 22. elokuuta Signmarkin mukana. Kyseisen yhtyeen englanninkieliseksi äänitorveksi Brandon sopii täydellisesti, sillä eräänlaisen "tulkin" ei mun mielestä pidäkään olla mikään persoonallinen tyyppi, vaan neutraaleja fiiliksiä herättävä, hyvä mc. Odotan silti toiveikkaasti myös Brandonin toista sooloa. En tiedä onko sellaista tulossa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan mies sillä lähtisi.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Levy-yhtiö: www.rahina.com/
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=XkGO-GpNB3s
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=OVjMo6Si-2k
MySpace: www.myspace.com/brandonrhymes
Signmark: www.signmark.biz/

maanantai 3. elokuuta 2009

Koodari haussa

Kuten kirjoitin vuoden alussa, en ole isojen muutosten ystävä. Haluan usein pitäytyä tutuissa ja turvallisissa ratkaisuissa niin kauan kuin ne toimivat. Nyt kun Tuoreet platat on kuitenkin pyörinyt lähes kaksi vuotta samanlaisella ulkoasulla, en liene ainoa joka alkaa kyllästyä samanlaiseen värimaailmaan.

Niinpä värimaailma on nyt vaihdettu pirteämmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Kaikki elementit, toiminnot ja sivupalkit ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Olen ollut niihin tyytyväinen, joskin scrollaamista varmasti riittää liiaksi ja tunnisteet alkavat vähitellen riistäytyä käsistä.

Koska en tee näitä arvioita pelkästään itselleni, aion Blockfestien jälkeen parantaa blogia entistä helppokäyttöisemmäksi ja tyylikkäämmäksi. Niinpä etsin ihmistä, jolla olisi luovia ideoita ulkoasun muokkaamisen suhteen täällä Bloggerissa tai joka osaisi kenties tehdä aivan uuden, mun tarkoitusperiäni palvelevan sivuston Tuoreille platoille. Ja kyllä, olen valmis maksamaan tästä työstä jonkin verran vaikka tätä blogia talkoomeiningillä ja mainosvapaana pyöritetäänkin. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä osoitteeseen mikko@syvallapelissa.com.

Ja lopuksi: muistakaa luottaa vain omiin vaistoihinne ja mieltymyksiinne, älkääkä tehkö ostopäätöksiänne pelkästään muiden mielipiteiden mukaan. Pyrin aina objektiivisuuteen arvostelujen kanssa enkä ole kertaakaan valehdellut kirjoituksissani, mutta tietyt levyt aukeavat vain tietyssä tunnetilassa tai ajan kanssa. Jokainen albumi on arvokas. Ostakaa levyjä (The Funkiestista), kuunnelkaa räppiä ja tukekaa blogia.

Kiitos.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Puro - Idolit



Puro - Idolit
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Voitosta voittoon
02. Idolit
03. Tarkotus on dissaa
04. Lisää voimaa
05. Kanye & Fifty
06. Seurauksia
07. Stadismi
08. Pannaan läskiks
09. Katulapsi
10. Vaatimus
11. Stadi

Helsinkiläinen räppäri Puro julkaisi debyyttialbuminsa "Idolit" hiljattain omakustanteena. Suomen lisäksi Ruotsissa ja Chilessä asunut artisti pyrkii levyllä tarttumaan "meitä ympäröiviin epäkohtiin niitä konkretisoivien ilmiöiden kautta". Tätä pyrkimystä tukevat biiteillään Marc Scheller, Mängi, Kaleb, J-Romance ja Otniel.

Pitkäsoiton avausraita Voitosta voittoon antaa jo esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Biisillä ihannoidaan ns. itsensä herroja, jotka elävät elämäänsä välittämättä yleisistä ohjenuorista. Sanoman julistamisen ohella kappaleen lyriikoissa keskitytään paljon sanaleikkeihin ja multiriimittelyyn. Kuten raidan ensimmäiset lainitkin menevät: "Toiset puskee voitosta voittoon, toiset aamunkoittoon / yks veti pohjat ja ittensä jojoon, yks nollat - ei yhtäkään pojoo". Yksittäisten heittojen ja iskulinjojen sijaan myös jatkuvuuteen on panostettu. Avausraidalla tällainen sanaleikittelyn ja jatkuvuuden tasapainottelu toimii ihan mukiinmenevästi.

Samaa ei voi kuitenkaan sanoa albumin kaikista kappaleista. Biisit kuten Stadismi, Lisää voimaa ja Vaatimus eivät vaan yksinkertaisesti anna sanoituksiltaan oikein mitään. Puhumattakaan Tarkotus on dissaa -raidasta, jonka pohjimmainen tarkoitus on ilmeisesti olla jonkinlainen pakollinen räppilevyn disautusbiisi ja näin ollen myös piilevää kritiikkiä tällaisia träkkejä tekeviä artisteja kohtaan. Valitettavasti näiden teoksien riimittely ei kirvoita nauruja, oivalluksia saati syvempiä ajatuksia kappaleiden teemasta.

Puron tyyli räpätä on hyvin tönkkö. Sellaista ärsyttävää, nykivää flowaamista. Myös äänenkäyttö herättää hieman ihmetystä, sillä monilla biiseillä mies räppää lähinnä huutamalla ja joillakin raidoilla kuulostaa kuin hänen jokainen riiminsä olisi tuplattu toisella vokaaliraidalla. Pahinta on kuitenkin se, kuinka "keskeneräinen" mc yrittää lisätä erilaisia tyylittelyjä tai lauluosuuksia räppeihinsä. Puro on nimittäin kaukana Jujun, Keskenin sekä Timi Lexikonin tyylisten artistien miellyttävästä ja monipuolisesta äänenkäytöstä. Niinpä esimerkiksi Lisää voimaa -kappaleen kertosäe on suoranaista korvien raiskausta eikä Vaatimus-biisin yrityksetkään valitettavasti vakuuta.

Lisäksi pitää vielä kirjoittaa erikseen biiteistä. Niitä on saatu monelta nimekkäältä tekijältä, mutta etenkin Otnielin ja Mängin taustat ovat aikamoisia jämäbiittejä. Otnielin kyhäelmät kuulostavat muutamassa hujauksessa kootuilta halvoilta väännöksiltä, jollaisia noin hyvältä tuottajalta ei uskoisi syntyvän myytäväksi. Sen sijaan drum & bass -tuottaja Kalebin flipautukset ovat valovuosia edellä muita perusbiittejä ja tuntuvat sopivan Puron tyylillekin paremmin. Tai sitten kova tausta vaan peittää mc:n heikkoudet alleen.

"Idolit"-albumin parhaiksi raidoiksi muodostuvat Pannaan läskiks, Voitosta voittoon, Stadi ja nimikkobiisi Idolit. Näillä vedoilla riimejä kuljetetaan hyvin eteenpäin ja teksti pysyy kasassa, mitä nyt Stadissa vähän ehkä eksytäänkin aiheesta. Esimerkiksi Idolit-biisi. Luulisi olevan aika väsynyttä kritisoida kyseistä formaattia vuonna 2009, kun ohjelma on kuitenkin käynnistynyt jo 2003 ja pitää ilmeisesti tänä vuonna jonkinlaista välivuotta. Mutta biisillä on ihan hyviä pointteja ja iskeviä läppiä sekä erikoismainintana albumin ainoa hyvä kertosäe. Vaikkakin on aika putkinäköistä ajatella, että joku 2000-luvun Juice Leskinen ei voisi nousta menestykseen vaikka putoaisikin Idolsin karsinnoista.

Puro saa meikäläiseltä propsit siitä, että yrittää tunkea sanomaa teksteihinsä. Välillä se onnistuu, välillä kritiikki/pohdiskelu jää vaillinaiseksi tai lapselliseksi. Kuten Katulapsi-biisin ensimmäisessä versessä, jossa otetaan käyttöön maineikas nälänhätä-kortti vertailemalla ulkomaalaisten ja suomalaisten ongelmia keskenään. Myös siitä lähtee kiitosta, että lyriikoita ei ole kirjoitettu eikä räpätty kirjakielellä vaan hyvin luonnollisella tyylillä. Paskat biitit ja ärsyttävä tyyli ovat platan pahimmat heikkoudet.

2 / 5

Oho!
Jälleen kerran pahoittelut siitä, että kansikuva ei näy kuten sen pitäisi. Blogger vaihtaa oudosti sen värit käänteisiksi. Katsokaa alkuperäinen kansi tästä.

LINKIT

Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=0Xkq8KayonE
MySpace: www.myspace.com/mcpuro
Tilaa "Idolit" The Funkiestista