sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Heinäkuun wanha: Raimssi - Kotiinpäin



Raimssi - Kotiinpäin

EMI / Open Records, 2003

Biisilista
01. Mitä mulla ois
02. Äänen kuulen
03. Vitosia rivissä
04. Kuka olen / kuka olet
05. Mun ei tarvi (Kotiinpäin)
06. Et uppoo aakkosiin (alku)
07. Et uppoo aakkosiin
08. Koti
09. Huomenna
10. Nousu & tuho
11. Arvottomat
12. Kuinka kauan (Kysymyksiä)

Kuulin Raimssista ensimmäistä kertaa vuonna 2003, kun mies esiintyi Kukkaisrockin Päivä pihalla -festivaaleilla. Samana päivänä Tampereen Ratinanniemessä nähtiin mm. Maajoukkueen, Nueran, Kapasiteettiyksikön, Palefacen ja Fintelligensin keikat. Aurinko paistoi koko päivän ja Seren Chillaa meidän kanssa -hittikin kajahti ilmoille. Urbaanilegenda myöhästyi hitusen omalta keikaltaan, koska saivat muistaakseni sakot ylinopeudesta. Päivä oli ainakin tällaisen yleisön edustajan mielestä harvinaisen onnistunut.

Samana vuonna (silloin 15-vuotiaalta) Raimssilta ilmestyi debyyttialbumi "Kotiinpäin". Se ei koskaan yltänyt edes lähelle samanlaista suosiota kuin Pikku G:n "Räjähdysvaara". Harva rap-musiikin ystäväkään uskalsi myöntää kuuntelevansa levyä. Itse lainasin pitkäsoiton kirjastosta, kunnes ostin sen myöhemmin kirppikseltä keräilymielessä.

Nykyään jengi muistaa "Kotiinpäin"-levystä enää kolme asiaa. Raimssin poikamaisen äänen ja vanhempien kuuntelijoiden mielestä tylsät aiheet. Sekä tietysti sen, että jossain vaiheessa plattaa oli saatavilla viidellä sentillä Anttilasta. Kelatkaa, viidellä sentillä. Ratkiriemukasta.

Tänään otin kyseisen levyn pitkästä aikaa kuunteluun. Raimssin ääni on poikamainen, mutta erottuu persoonallisuudellaan erittäin hyvin muista artisteista. Tietyllä tapaa toivoisin, ettei Raimssille olisi ikinä tullut äänenmurrosta. Mulle tuo korkeuksissa kulkeva ääni ei ole ikinä ollut minkäänlainen kynnys. Hyvä vaan, että erottuu joukosta ja vähän melodisemmatkin osuudet sujuu.

Toinen huomiota herättävä seikka on tuotannon taso. Big Vili, Skem ja Tiedemies ovat leiponeet levyn täyteen hyviä biittejä. Ainoastaan Arvottomat ei oikein toimi - muistuttaa liikaa Zabazin Seeker-rimputtelua. Tiedemies samplaa Marionia todella hyvin Mun ei tarvi -biisillä ja vähintään yhtä mahtipontinen on Skemin tuottama Et uppoo aakkosiin. Pirteiden voksusamplejen vastapainoksi löytyy myös melankoliaa (Huomenna).

Ja Raimssin riimittely. Monet 15-vuotiaat ovat ulosantinsa kanssa yhtä hyviä nykyään kuin Raimssi vuonna 2003. Mutta sanoitukset ja Raimssin puskeminen nostaa tamperelaisen edelleen muiden "ikäistensä" yläpuolelle. Levyllä räpätään omakohtaisista asioista, kuten koulumenestyksestä, saamattomuudesta, kirjoitustaidoista, kodista ja musiikista. Aiheet eivät varmasti kolahda monellekaan vähänkään varttuneemmalle kuuntelijalle, mutta koska ne eivät ole ympäripyöreitä ja muka-fiksuja pohdiskeluja, niistä saa silti paljon enemmän irti kuin muiden teinien "kasvutarinoista".

Huomioitavaa on sekin, että toisin kuin monet muut aloittelevat artistit, Raimssi tiesi jo debyyttilevyllään heikkoutensa. Esimerkiksi jo Mitä mulla ois -avausraidalla huomautetaan äänestä, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Raimssin riimivirta kuulostaa pysähtymättömältä miehen räpätessä ja tekniseen kikkailuun on panostettu kuin luonnostaan sanojen kuljettamisen ohella. Ja vaikka platalla riimitellään esimerkiksi koulusta, ei värssyt ole kuitenkaan mitään kliinistä nössöilyä.

"Oon Raimssi - nimikin kertoo / et usein uudet riimitkin irtoo / teidän pikku päiden ohessa / mun riimit? vittu räin ne oikeestaan"

Vaikka mun "Kotiinpäin"-fiilistelyt jäävät yhteen kertaan vuodessa, haluaisin silti nostaa levyä korkeammalle jalustalle kuin missä sitä nyt pidetään. Kuinka monen 15-vuotiaan räppärin levy on ollut yhtä hyvä kuin tämä? Mä en ainakaan tunne minkäänlaisia häpeän tunteita kuunnellessani kiekkoa nyt, kuusi vuotta julkaisunsa jälkeen.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/raimssi

Ei kommentteja: