torstai 30. heinäkuuta 2009

KIRJA: Matti Huhta - Aamunkoista tähtivyöhön



Matti Huhta - Aamunkoista tähtivyöhön (Laululyriikan fraasikirja)
Ajatus kirjat, 2008

KIRJA

Matti Huhta tunnetaan tätä blogia lukevien keskuudessa paremmin Serenä. Vuosituhannen vaihteessa suurinta suosiotaan nauttineen Seremoniamestarin debyyttialbumi "Omin sanoin" oli ensimmäinen suuren levy-yhtiön julkaisema suomalainen rap-albumi. Lopulta mies ehti julkaista yhteensä neljä soololevyä, yhden kokoelman sekä yhteislevyn SP:n kanssa. Vuoden 2005 jälkeen hän on vaikuttanut lähinnä tuottajana ja viime vuodesta lähtien myös kirjailijana, kun Ajatus kirjat julkaisi hänen esikoisteoksensa "Aamunkoista tähtivyöhön - laululyriikan fraasikirja".

228 sivuinen teos käsittelee suomenkielisten laulutekstien käytetyimpiä ilmauksia lukuisten esimerkkien ja johdatustekstien kera. Suurin osa esimerkeistä on otettu iskelmämusiikin parista, koska kyseisen genren parissa toistuvat samat tekstien rakennuspalikat ylivoimaisesti useimmin, kuten Huhta mainitsee teoksen johdattelussa. Myös ns. nuorisomusiikkia on napattu mukaan riittävästi aina Chisusta Uniklubiin. Räppi on kirjassa karsittu aivan minimiin. Pikaisella muistelulla teoksen ainoiksi rap-musiikin esimerkeiksi on otettu Jonnan ja Elastisen Ei heru sekä kirjailijan itsensä klassikkobiisi Viesti.

"Aamunkoista tähtivyöhön" on jaoteltu selkeästi yhdeksään eri aihepiiriin, joiden käytetyimpiin heittoihin ja ilmaisuihin pureudutaan tarkemmin alakappaleissa. Huhta viljelee kirjassa teräviä piikkejä ja huomioita sanoituksista - tosin hyvin lämmihenkisesti. Varsinkin kirjan alkuvaiheilla tulee naurettua useaan otteeseen jopa ääneen. Myös sanoitusten upottaminen Huhdan ajatusvirran sekaan toimii. Pidemmän päälle kirjan kaavamaisuus ja viisastelu alkaa olla kuitenkin rasittavaa, joten tällaisen sanoituksista ei niin kiinnostuneen lukijan pitää nauttia kirjaa vain säännöllisin annoksin.

Matti Huhta on nähnyt älyttömän paljon vaivaa kirjan taustatyön kanssa, mutta kirjan perusteella tuntuu siltä kuin hänellä olisi ollut jopa hauskaa esimerkkejä etsiessä. "Aamunkoista tähtivyöhön" -teosta varten Huhta on käynyt läpi mm. äänitetietojen hakupalveluja, nuottijulkaisuja sekä muuta kirjallisuutta. Useat iskelmä-artistit saavat (kyseenalaisen?) kunnian esiintyä kirjan sivuilla kymmeniä kertoja - joko hyvinä esimerkkeinä tai hyvinä piikittelyn kohteina. Itse naurahdin erityisesti Heidi Kyrön tuotannosta otetuille esimerkeille, sillä niitä riittää p-a-l-j-o-n.

"Aamunkoista tähtivyöhön - laululyriikan fraasikirja" kannattaa tarkastaa, mikäli olet poikkeuksellisen kiinnostunut sanoituksista tai olet kenties itse sanoittaja. Aloitteleva sanoittaja löytää kirjasta varmasti paljon hyviä vinkkejä ja esimerkkejä, osaavampi sanoittaja saanee hyvät naurut tai tuntee kenties piston sydämessään. Itse en ole niin kiinnostunut sanoituksista, että jaksaisin kahlata tämän teoksen vapaaehtoisesti läpi. Taustatyön määrä, selkeä jaottelu ja sujuva kieli nostavat joka tapauksessa kirjan arvoa.

3 / 5

Oho!
Pyysin tästä teoksesta arvostelukappaleen viime syksynä, mutta en keksinyt arvostelulle lopulta hyvää julkaisupaikkaa ja koko arvion tekeminen unohtui kokonaan. Haluaisin myöhästymisen takia kiittää Ajatus kirjoja sekä erityisesti Mari Lääperiä arvostelukappaleesta, joka tällaisen amatöörin käsissä meni täysin hukkaan. Kiitos ja anteeksi!

LINKIT
Esittely: www.ajatuskirjat.fi/suomi/kirja.asp?KirjaID=4556
Kustantamo: www.ajatuskirjat.fi/
Matti Huhta: fi.wikipedia.org/wiki/Sere

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

The Megaphone State - Home of the Knockout Artist



The Megaphone State - Home of the Knockout Artist
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Let Y'all Know
02. Finally
03. Why We Fall
04. 7 A.M.
05. Get it Together
06. Magic
07. Anonymous Strangers
08. Never Leave You
09. Directions
10. Something New
11. Bread
12. Shine

The Megaphone Staten räppäri Ekow ja tuottaja SimonSound pysyttelevät perusasioiden äärellä debyyttilevyllään "Home of the Knockout Artist". Omakustanteena julkaistua pitkäsoittoa kuvaa hyvin sen riisuttu kansikuva, joka on pelkistämisestä huolimatta erittäin tyylikäs.

Platan sisällöstäkin on jätetty kaikki epäoleellinen pois. Kahdentoista kappaleen aikana ei kuulla vierailuja, ellei vokalisti Anna-Kreettan muutamia lauluosuuksia lasketa sellaisiksi. Pääosin SimonSoundin luomat lämminhenkiset biitit kunnioittavat perinteisen räpin elementtejä, edeten verkkaisesti ja sisältäen runsaasti sampleja. Ekow puolestaan räppää tutuista aiheista harvinaisen sujuvalla lontoolla ja rehellisellä flowlla.

Yksinkertainen on monesti tyylikästä ja niin The Megaphone Statenkin kohdalla. Hyvältä soundaavaan räppibiisiin ei tarvita kuin hyvä mc, johdonmukaisesti etenevät sanoitukset ja onnistunut biitti. Tarttuva kertosäe on luonnollisesti plussaa. Tämän takia "Home of the Knockout Artist" onkin erittäin tasainen levy, sillä Ekow:lla ja SimonSoundilla on homman ydin hallussa. Kaksikko ei ole lähtenyt tekemään mitään, mitä ei osaa.

Kokonaisuudesta on hankala etsiä varjopuolia. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin ehkä yksi plata paheista on kuitenkin unettavuus. Välillä tulee nimittäin hetkiä, jolloin tuttu ja turvallinen ysärimeininki tuudittaa kuuntelijansa lähes unen partaalle. Onneksi "Home of the Knockout Artist":n keskivaiheilta löytyvä nopeatempoisempi poljento Get it Together herättelee takaisin todellisuuteen.

Ekow:n tuottama Anonymous Strangers on eniten arvostelijan mieleen. Kappaleen hyvin sanoitettu kertosäe kertonee tarvittavan aiheesta: "There you are with a piece of my heart to show / I see your scars, they match to my own / and my heart that is burning slow / but I know I can't never come home". Erittäin kova biisi, jolla Ekow intoutuu myös hieman lauleskelemaan. Muihin huippukohtiin lukeutuvat kappaleet Something New, Bread ja 7 A.M., jolla muuten käytetään samaa samplea kuin Loost Koosin kappaleella Näin me tunnelmoidaan.

"Home of the Knockout Artist" on kypsä esitys tekijöiltään. Mikki vinkuu ja räppi on räppiä. Samalla albumi voi olla joillekin räppidiggareille tylsä kokonaisuus, sillä mitään kokeellista tai mullistavaa tällä ei kuulla. Rehellisen enkkuräpin ystäville ehdoton hankinta.

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.megaphonestate.com
Myspace: www.myspace.com/themegaphonestate
Tilaa "Home of the Knockout Artist" The Funkiestista

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Teflon Brothers - T



Teflon Brothers - T

Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Viimeinen puritaani ft. 2Pac
02. Vexi oli velkaa
03. Pelihimo ft. Olli PA
04. Malminkartanon PETO
05. Sääpallo
06. Hoodilammas ft. Juju
07. Hikoilen ku raiskaaja
08. In Tolu
09. Ei oo ilmasii tissei
10. Veljee ei voi valita
11. Sä et voi mennä kotiin
12. Ujo darra

Kevät 2010, peruskoulun päättäjäiset Keravalla. 9D-luokan kovin panomies Lennu saapuu koulutoverinsa Allun kämpille valmistelemaan illan railakkaita kotibileitä. Vanhemmat on luonnollisesti Teneriffalla.

Allu: Mis jäbä on vittu ollu? Kreisibailut alkaa ihan just ja sun piti syyhkii juomat, vitttuuuuu!
Lennu: No saatana, tabascot oli loppu joka VITUN kaupasta ni kesti vähän.
A: Kai sä sait ne, kai sä sait ne?!?!
L: Yeah mayne... Kyl jäbä tietää miten tää homma menee alas. Puolet tabascoo..
A: ...puolet minttuu!
Molemmat (yhteen ääneen): SAA PEKKA POUDANKI KÄYMÄÄN MILIISIN KIMPPUUN! EI MITÄÄN SIDUKKAA!
A: Hahaha, yeah mayne! Heitetää femmat!
L: Parempi sit lohkee sitä punanii tänää. Ei ollu mitii iisii kantaa näit kamoi hirvees heltees... Vittu et puskee soijaa. Hikoilen ku raiskaaja.
A: No mut kylhän sä tiet, et ei oo ilmasii tissei.
L: Yeah mayne! Teflon, beibi, Teflon! Heitetää femmat.

Mikäli Teflon Brothersin debyyttilevy "T" breikkaa samalla tapaa kuin Pyhimyksen ja Heikki Kuulan viimeisimmät albumit, yllä oleva skenaario kahden innokkaan teinipojan keskusteluista voi olla täysin mahdollinen. Esikoisellaan Teflonit eli Michael J. Fix (Pyhi), Sexual Hexual (Kuula), Voliver Panis (Voli) ja manageri Wety käyttävät rap-musiikin ohjenuoria hyödykseen ja testaavat, kuinka härskiä läppää kuluttajat nielevät korvakäytäviinsä mukisematta.

"T" pitää sisällään tarttuvia ralleja, joista noin puolet on tehty klubibiitteihin ja puolet hieman perinteisempiin räppitaustoihin. Mukana on mm. Elastisen ja Timo Pieni Huijauksen Fisuu-hittiä parodioiva juomalaulu Sääpallo sekä Hempsteri-liikettä ja hamppuvaatetta avoimesti mainostava Hoodilammas, jolla räppää myös Tampereen kaupalla puuhasteleva Juju. "Tuotesijoittelun" lisäksi platalla heittäydytään myös muiden räppilevyjen kliseiden armoille, räppäämällä esimerkiksi nostalgisista nuoruusmuistoista ja veljesrakkaudesta.

Kiekon ylivoimaisesti tunteita herättävin biisi lienee Hikoilen ku raiskaaja, jolla stalkataan netin kuvagallerioiden antia. Biisin härskiys, kertosäkeen yksinkertaisuus ja tunnelmaa nostattava biitti tekee kappaleesta valitettavasti erittäin tarttuvan. On ihan käsittämätöntä, että eilen kaupan kassalla teki mieli huutaa "HIKOILEN KU RAISKAAJA!" vaan sen takia, että biisi pyöri koko ajan päässä. Odotankin innolla Teflon Brothersin keikkoja, kun satakunta 13-20 -vuotiasta fania huutaa kurkku suorana kertosäettä. "Unissani homma menee: sisään, ulos, ravista / Hikoilen ku raiskaaja - AAAAAH / Hikoilen ku raiskaaja - AAAH". Ihmisen saa tekemään näemmä mitä vaan, jos on taito hallussa.

Kaikkien räppäreiden heittäytyminen suorastaan naurunalaisiksi on ihailtavaa. Harva uskaltaa uhrata arvovaltaista statustaan samalla tavalla kuin Heikki Kuula levyn viimeisellä piiloraidalla, jossa mies matkii tönköllä tyylillä harvinaisen kliseisistä nuoruusmuistoista räppäävää artistia. Tai kuten Voli, toistamalla laineja usealla biisillä. Tai kuten Pyhimys, joka räppää normaaliin tasoonsa nähden itsestäänselvyyksiä Michael J. Fix -aliaksellaan.

Parodiointi on onnistunutta, joskin Vexi oli velkaa, Sä et voi mennä kotiin ja Viimeinen puritaani eivät sanoituksistaan huolimatta jaksa oikein säväyttää. Mun puolesta levy olisi voinut olla kokonaan täynnä yhtä hyviä klubibiittejä kuin mitä esimerkiksi OP Beats on tähän tuottanut. Välillä biisit kuulostavat myös enemmän siltä kuin riimejä olisi kirjoitettu sisäpiirivitseinä kaveripiirille.

Teflon Brothersin "T" on hauska levy ja kaikin puolin ammattitaitoisesti väsätty kokonaisuus. Kyseessä ei huumorista huolimatta ole mikään kahden markan sivuprojekti, jolla yritetään irroittaa halpoja nauruja. Mutta silti jäljelle jää kysymys: mitä sitten, kun naurut on naurettu?

3½ / 5

Oho!
Wety räppää levyllä ainoastaan yhden versen s&c-osuuden, dj-huudon ja sumutorvien saattelemana. Värssy onkin ehdottomasti levyn kohokohtia. Ei oo ilmasii tissei -kappaleella vierailee lauleskelemassa Tykopaatti, mikäli en kuule harhoja.

LINKIT

Julkaisija: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/teflonbrothers
Tuotantoyhtiö: www.yellowmic.com
Tilaa "T" The Funkiestista

maanantai 20. heinäkuuta 2009

t-Ryhmä - Sunnuntai



t-Ryhmä - Sunnuntai (single)
Helsinki Freedom Records, 2009

Biisilista
01. t-Ryhmä - Sunnuntai

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus ja Helsingin Sanomat järjestivät viime vuonna valtakunnallisen Beats & Sounds -katselmuksen, jonka tarkoituksena oli löytää nuoria hiphop / r&b -kykyjä. Tiukan finaalin jälkeen voittajaksi selviytyi kolmihenkinen turkulaisyhtye nimeltä t-Ryhmä. Palkinnoksi G-Lokki, Kameleontti ja Possupoika saivat mm. singlejulkaisun Helsinki Freedom Recordsin kanssa. Nyt kyseinen sinkku on julkaistu ja se kantaa nimeä Sunnuntai.

Kipaleella korostetaan levon merkitystä ja riimitellään huolettomasta sunnuntaipäivästä erittäin chillin biitin päälle. Nuoret räppärit kuljettavat kappaletta eteenpäin hieman tajunnanvirtamaisella otteella, kuvaillen omaa sunnuntain viettoaan. Kappale käynnistyy hauskasti pienen vuorottelun jälkeen: "suoritusvaatimukset katossa / vaan siinä harvinaisessa tapauksessa, että katto on maan tasolla / jotkut ei tunnista itestään lepäämisen tarvetta / ja ne tyypit kyllä tunnistaa kasvoista"

Karseista mc-nimistään huolimatta jätkät räppäävät hyvin ja ennen kaikkea omalla rauhallisella tyylillään. Ainoastaan kertsissä äidytään uhoamaan enemmän, mikä luo kappaleelle oudon kontrastin. Mielettömän letkeästi sujuvat räpit vaihtuvat smoothin väliosuuden myötä aggressiiviseen kertosäkeeseen, mikä jää kyllä päähän soimaan, mutta kuulostaa kaiken sen rentoilun jälkeen vähän epäolennaiselta. Kappaleen rakenne on muutenkin varsin persoonallinen, ottaen huomioon viiden minuutin pituuden.

Sunnuntaissa on kuitenkin ajatusta mukana. Lyriikoista paistaa paitsi oman jutun tekeminen, myös ilahduttava itseironia. Samalla kyseessä lienee t-Ryhmän historian laadukkaiden kappale ihan jo biitin sekä miksauksen vuoksi. Singlen perusteella haluaisin kuulla tätä kokoonpanoa enemmänkin ja odotan myös mielenkiinnolla tämän vuoden Beats & Sounds -kilpailua, jos sieltä kerran näinkin potentiaalisia ryhmiä nousee esille.

3 / 5

LINKIT
Beats & Sounds: nk.hel.fi/beatsandsounds
Levy-yhtiö: www.myspace.com/helsinkifreedomrecords
MySpace: www.myspace.com/tryhma
Kuuntele "Sunnuntai" kokonaisuudessaan tästä

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Heinäkuun wanha: Raimssi - Kotiinpäin



Raimssi - Kotiinpäin

EMI / Open Records, 2003

Biisilista
01. Mitä mulla ois
02. Äänen kuulen
03. Vitosia rivissä
04. Kuka olen / kuka olet
05. Mun ei tarvi (Kotiinpäin)
06. Et uppoo aakkosiin (alku)
07. Et uppoo aakkosiin
08. Koti
09. Huomenna
10. Nousu & tuho
11. Arvottomat
12. Kuinka kauan (Kysymyksiä)

Kuulin Raimssista ensimmäistä kertaa vuonna 2003, kun mies esiintyi Kukkaisrockin Päivä pihalla -festivaaleilla. Samana päivänä Tampereen Ratinanniemessä nähtiin mm. Maajoukkueen, Nueran, Kapasiteettiyksikön, Palefacen ja Fintelligensin keikat. Aurinko paistoi koko päivän ja Seren Chillaa meidän kanssa -hittikin kajahti ilmoille. Urbaanilegenda myöhästyi hitusen omalta keikaltaan, koska saivat muistaakseni sakot ylinopeudesta. Päivä oli ainakin tällaisen yleisön edustajan mielestä harvinaisen onnistunut.

Samana vuonna (silloin 15-vuotiaalta) Raimssilta ilmestyi debyyttialbumi "Kotiinpäin". Se ei koskaan yltänyt edes lähelle samanlaista suosiota kuin Pikku G:n "Räjähdysvaara". Harva rap-musiikin ystäväkään uskalsi myöntää kuuntelevansa levyä. Itse lainasin pitkäsoiton kirjastosta, kunnes ostin sen myöhemmin kirppikseltä keräilymielessä.

Nykyään jengi muistaa "Kotiinpäin"-levystä enää kolme asiaa. Raimssin poikamaisen äänen ja vanhempien kuuntelijoiden mielestä tylsät aiheet. Sekä tietysti sen, että jossain vaiheessa plattaa oli saatavilla viidellä sentillä Anttilasta. Kelatkaa, viidellä sentillä. Ratkiriemukasta.

Tänään otin kyseisen levyn pitkästä aikaa kuunteluun. Raimssin ääni on poikamainen, mutta erottuu persoonallisuudellaan erittäin hyvin muista artisteista. Tietyllä tapaa toivoisin, ettei Raimssille olisi ikinä tullut äänenmurrosta. Mulle tuo korkeuksissa kulkeva ääni ei ole ikinä ollut minkäänlainen kynnys. Hyvä vaan, että erottuu joukosta ja vähän melodisemmatkin osuudet sujuu.

Toinen huomiota herättävä seikka on tuotannon taso. Big Vili, Skem ja Tiedemies ovat leiponeet levyn täyteen hyviä biittejä. Ainoastaan Arvottomat ei oikein toimi - muistuttaa liikaa Zabazin Seeker-rimputtelua. Tiedemies samplaa Marionia todella hyvin Mun ei tarvi -biisillä ja vähintään yhtä mahtipontinen on Skemin tuottama Et uppoo aakkosiin. Pirteiden voksusamplejen vastapainoksi löytyy myös melankoliaa (Huomenna).

Ja Raimssin riimittely. Monet 15-vuotiaat ovat ulosantinsa kanssa yhtä hyviä nykyään kuin Raimssi vuonna 2003. Mutta sanoitukset ja Raimssin puskeminen nostaa tamperelaisen edelleen muiden "ikäistensä" yläpuolelle. Levyllä räpätään omakohtaisista asioista, kuten koulumenestyksestä, saamattomuudesta, kirjoitustaidoista, kodista ja musiikista. Aiheet eivät varmasti kolahda monellekaan vähänkään varttuneemmalle kuuntelijalle, mutta koska ne eivät ole ympäripyöreitä ja muka-fiksuja pohdiskeluja, niistä saa silti paljon enemmän irti kuin muiden teinien "kasvutarinoista".

Huomioitavaa on sekin, että toisin kuin monet muut aloittelevat artistit, Raimssi tiesi jo debyyttilevyllään heikkoutensa. Esimerkiksi jo Mitä mulla ois -avausraidalla huomautetaan äänestä, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Raimssin riimivirta kuulostaa pysähtymättömältä miehen räpätessä ja tekniseen kikkailuun on panostettu kuin luonnostaan sanojen kuljettamisen ohella. Ja vaikka platalla riimitellään esimerkiksi koulusta, ei värssyt ole kuitenkaan mitään kliinistä nössöilyä.

"Oon Raimssi - nimikin kertoo / et usein uudet riimitkin irtoo / teidän pikku päiden ohessa / mun riimit? vittu räin ne oikeestaan"

Vaikka mun "Kotiinpäin"-fiilistelyt jäävät yhteen kertaan vuodessa, haluaisin silti nostaa levyä korkeammalle jalustalle kuin missä sitä nyt pidetään. Kuinka monen 15-vuotiaan räppärin levy on ollut yhtä hyvä kuin tämä? Mä en ainakaan tunne minkäänlaisia häpeän tunteita kuunnellessani kiekkoa nyt, kuusi vuotta julkaisunsa jälkeen.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/raimssi

lauantai 18. heinäkuuta 2009

KIRJA: Seppo Lampela - Hullu klovni



Seppo Lampela - Hullu klovni
Monsp Records, 2008

Kirja-arvostelu

En keksinyt tälle parempaa julkaisupaikkaa, joten vaihtelun vuoksi myös yksi kirja-arvostelu blogin lukijoille. Huomautettakoon, että luin aktiivisesti kirjoja viimeksi yläasteella ja sen jälkeen kirjallisuuteen perehtyminen on jäänyt satunnaisiin teoksiin. En todellakaan ole mikään asiantuntija ja sen kyllä huomaa.

Steen1 heittäytyy erilaisiin projekteihin mielellään mukaan. Hänellä on artistiuransa lisäksi kokemusta mm. pienlevy-yhtiön pyörittämisestä, nuorisotyöstä, tv-toimittamisesta, politiikasta ja kivityöstä raksalla. Viime vuonna Stenkka, oikealta nimeltään Seppo Lampela, sai uuden sulan hattuunsa, kun Monsp Records julkaisi miehen pöytälaatikossa jo vuosia muhineen "Hullu klovni" -romaanin.

Lampelan esikoiskirja kertoo työnsä ja perheensä menettävästä helsinkiläismiehestä, joka alkaa kavereidensa kanssa suunnittelemaan kostotoimia entistä työnantajaansa kohtaan. Varsinaisen tarinan ohessa kirjan minä-kertoja myös mm. kuvailee elämää Itä-Helsingissä sekä viljelee runsaasti piikkejä kulutusyhteiskuntaa vastaan.

Lampela kirjoittaa aktiivisesti Basso.fi -keskustelufoorumin viestiketjuihin ja "Hullu klovni" -teoksen sivuille onkin päätynyt lukuisia puheenaiheita sekä sanavalintoja Basson keskustelupalstalta. Esimerkiksi sivulla 33 vilahtava maininta jättiläistuhatjalkainen-videosta sekä sivulta 59 löytyvä heitto Pelle-Hermannin pelkäämisestä ovat molemmat perua Bassosta. Lisäksi "mjönjääh" ja "hieno mies" -tyyppiset sanavalinnat ovat tuttua Basso-/ff2-kamaa. Tuntuu myös siltä, että minä-kertojan ja hänen ystävänsä Happiksen dialogien puheenaiheet on välillä napattu satunnaisista keskustelupalstan otsikoista, jotka ovat kirjan kirjoittamisen aikaan olleet pinnalla. Esimerkiksi Sin Cityn vuokraaminen ja vappumarssista keskusteleminen.

Muitakin räpin ystäville tuttuja viittauksia löytyy. MC Horisontin riimit on kirjoittanut Cheek ja sen kyllä huomaa toisesta värssystä, mikä kirjassa esiintyy. Riimeissä kun vilahtelee Cheekille ominaisia "tuoretta - Suomesta, liekeis, otan askeleen eteen" -läppiä. Sivulla 156 heitetty toteamus "Se ämmä voi kuitenkin lähteä äkkiä niinku Vanhasen uskottavuus" on kuin suoraan Heikki Kuulan "PLLP"-levyltä. Syvällä Pelissäkin mainitaan sivulla 119. Ja kaikista paras läppä, tosin todennäköisesti tahaton sellainen, on Spesiaali-K maininta Pommi Recordsin yhteydessä. Ne, jotka ovat käyneet Club Deluxeissa, tietävät Dj Special K:n olevan nimittäin tamperelainen tiskijukka.

Yksityiskohdat sikseen. Pienen alkukankeuden jälkeen "Hullu klovni" lähtee todella hyvin käyntiin ja lukijan mielenkiinto säilyykin korkealla aina kirjan loppuun asti. Erityisesti kappaleiden loppumiseen on panostettu. Kirjan keskivaiheilla jokainen kappale loppuu niin herkullisesti, että on pakko aloittaa seuraava heti perään - varsinkin kun kappaleet ovat tehty houkuttelevasti vain muutamien aukeamien pituisiksi.

Kirjan päähenkilö on sympaattinen ja kirja etenee jotenkin rennosti eteenpäin mustan huumorin, yhteiskuntakriittisyyden ja tarinankerronnan varjolla. Henkilökuvailut ovat hyviä ja ns. slangi toimii. Juonessa on sopivasti käänteitä, jännitystä sekä arvailujen varaan jätettävää mystiikkaa. Kirjailija osoittaa myös selvästi tuntevansa miljöön, mistä kirjoittaa. Se tekee tarinasta uskottavamman ja on ehdottomasti yksi teoksen suurimpia plussia.

Välillä henkilöiden keskustelut hieman riistäytyvät käsistä joko epäolennaiseksi tai ylipitkäksi jorinaksi. Kieli on välillä kömpelöä, mitä en sinänsä laskisi miinukseksi. Tuntuu vaan siltä, että välillä kirjakieli ja slangi vaihtavat oudosti paikkaa keskenään. Myös kirjan loppu on pieni pettymys, sillä kaikkien nokkelien käänteiden jälkeen loppuratkaisu tuntuu hätäisestsi kirjoitetulta. Toisaalta kirjan lopussa on se hyvä puoli, että selittelyjen puuttuessa lukija saa itse jäädä miestiskelemään loppuratkaisua ja koko kirjaa kokonaisuutena.

Itse hämmästelin kirjaa lukiessa lähinnä sitä ihmisluonteen pahuutta, miltä yleensä sulkee silmänsä. Tää on ihan tosi juttu: "Hullun klovnin" lukemisen jälkeen mä oon oikeasti monta kertaa kelaillut safkatessani, että syönköhän mä nyt jotain jäniksen raatoa mikä on verhoiltu kanakeitoksi. Tai kun mä ostan shampoota, mä en todellakaan ota enää hyllyn reunimmaista purnurkkaa. Jostain syystä ei ole tullut mieleenkään, että joku katkera syrjäytynyt voisi valuttaa kaupan shampoo-purkkeihin sinne kuulumattomia ja terveydelle haitallisia aineita - niin naivilta kuin se kuulostaakin.

Sinänsä tärkeää sinisilmäisyyden ravistelua. "Hullu klovni" on viihdyttävä ja otteessaan pitävä kirja, joka on oikeasti yllättävän hyvä kokonaisuus ajatellen tämän olevan Lampelan ensimmäinen teos. Läpyskän lukee kannesta kanteen yhdeltä istumalta - enkä näin kirjoittamalla kritisoi sen pituutta.

3½ / 5

LINKIT
Kirjoittajan kotisivut: www.steen1.com
Levy-yhtiön kotisivut: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/steenone
Tilaa "Hullu klovni" The Funkiestista

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Ameba - Once Said



Ameba - Once Said
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Morning Glory
02. Travellin' Man
03. Delivered to the World ft. Iwere & Nadasdi
04. Friends
05. Sudden Changes
06. Ups and Downs
07. Could You Be
08. Can't Help It (Interlude)
09. Back Against the World
10. Pain
11. My Blues
12. Wheels of Fortune
13. Just Another Page of a Daydreamer's Diary (Ameba remix)
14. Grasp the Moment

Tuntuu huvittavalta, kun Suomen kokoisessa maassa rap-artisteja jaotellaan mainstreamiin ja undergroundiin. Piirit kun ovat niin pienet, että useimmiten tarkan rajan vetäminen näiden lokeroiden välille muodostuu mahdottomaksi. Ameban kohdalla voitaneen kuitenkin puhua ug-artistista ilman syyllisyyden tunnetta. 28-vuotias räppäri, tuottaja ja rullalautailija on vaikuttanut mm. Syvä Vesi -projekteissa ja julkaissut läjän kassuja vuosien varrella. Ameba ei kuitenkaan soi radiossa, komeile lehtien palstoilla tai herätä kiivasta keskustelua edes foorumeilla. Moni tietää nimen, mutta harva on kuullut materiaalia.

Alkuvuodesta CD-formaatissa ilmestynyt "Once Said" -pitkäsoitto oli meikäläisellekin ensimmäinen kerta, kun Ameban musiikkiin on tullut perehdyttyä oikein ajan kanssa. Platta ei todellakaan sisällä ns. hifistelyä, sillä pelkästään vokaalien kuulemiseksi ääntä saa kääntää puolet isommalle kuin normaalien suomirap-julkaisujen parissa. Mutta toisaalta 14 raitaa sisältävä levy ei ole myöskään mitään suhinaa tai rosoisemman äänenlaadun itsetarkoituksellista ihannointia. Itse asiassa musiikki on yllättävän kliinistä, kun huomioi Ameban menneisyyden kassujen parissa.

"Once Said" on kasattu kokoelmamaisesti vuosien 2004 - 2009 välillä syntyneestä materiaalista. Englanninkieliset riimittelyt pohtivat huomattavan usein elämää ja sen monimuotoisuutta. Erityisesti elämän hämmästyttävät käänteet ja niistä aiheutuvat reaktiot tuntuvat olleen pääinspiraationa Ameban teksteille. Sanoitukset ovat välillä liiankin itsestäänselviä ja lopulta aika harvat biisit aiheuttavat riimiensä puolesta minkäänlaisia "ahaa!" -elämyksiä. Tällä levyllä tekstejä tärkeämpää lienee tunnelma, joka kohoaa välillä jopa aika uskonnollisiin sfääreihin.

Ameban räppääminen on persoonallista ja hyvin kiireetöntä. Flow kuulostaa välillä hieman hapuilevalta, mutta se ei kumma kyllä haittaa, vaikka yleensä arvostan teknistä osaamista korkealle. Ameban ääni on törkeän hyvä tällaiseen fiilistelyräppiin, missä pohditaan elämän koukeroita minimalististen biittien päälle. Koska kyseessä ei ole mitään uhmakasta doubletime-räppiä kovine iskulinjoineen, moni voi pitää tätä levyä homona runoilijapoika-räppinä. Välillä itsellekin tulee vähän epäilyttävä fiilis. Esimerkiksi kuunnellessa Friends-biisiä, jossa riimitellään honottavasti kuinka "We can have an open joke about the good and bad times, because we know that it's not a friendship - if we just hide."

Totuus on kuitenkin se, että tällainen suhtautuminen kertoo enemmän musiikin kuuntelijasta kuin sen tehneestä artistista. Kokeellinen rap on tyylilaji muiden joukossa ja sen pitäminen "homona" alkaa olla jo viime vuosituhatta. Kaikista tärkeintä kun kuitenkin on se, että sanoitukset ja räppääminen ei kuulosta teennäiseltä. Ainakin Ameban rehelliset lainit tai vilpitön ulosanti on kaukana siitä.

Omaan makuuni liian lässyä Friends-biisiä lukuunottamatta "Once Said" ei notkahtele juuri mistään kohdilta. Pitkä levy etenee jollain tapaa yllättävän johdonmukaisesti, kun muistetaan kiekon olevan kuitenkin kokoelma biisejä viideltä eri vuodelta. Vahvuuksia sen sijaan on helppo poimia muiden biisien joukosta.

Koko pitkäsoiton paras biisi lienee Could You Be, jolle on luotu käsittämättömän hieno tunnelma. Riisutun taustan päällä kuullaan Ameban tunnelmointia hänen tavoittelemalleen naiselle, joka huipentuu todella smootheihin kertosäkeisiin. Flowauskin on kunnioitettavan luonnollinen. Could You Be:ltä löytyy sitä fiilistä ja sielua. Myös Kaliyuga Pro:n tuottama Pain ja Travellin Man' ovat hienoja stygejä - molemmissa toimii sekä räpit, sanat että biitit. Mainittakoon myös, että Iweren vierailu Delivered to the Worldilla lämmittää.

"Once Said" on omassa tyylilajissaan hyvä kokonaisuus. Plattaa leimaa toiveikkuus ja positiivinen elämänasenne. Hienoa, että taantumasta huolimatta useammat suomalaiset räppärit ovat päätyneet julkaisemaan juuri toivoa antavia levyjä. Kaikki puristit, jotka eivät siedä rauhallisempaa ja runollisempaa "Hyviä juttuja -räppiä", pysykää kaukana. Itselle Ameban persoonallinen ote putoaa.

(HUOM! Jostain syystä kansikuva muuntautuu Bloggerissa ihmeellisen haaleaksi. Oikea kansi on paljon tummasävyisempi ja näyttävämpi)

3½ / 5

LINKIT
Equal Dreams: fi.equaldreams.com/ameba
MySpace: www.myspace.com/amebatunes
Tilaa "Once Said" The Funkiestista

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Solonen - Harmaanaaman kirous



Solonen - Harmaanaaman kirous
Yellowmic Records, 2009

Biisilista
01. Tyylillä
02. Jostain ei tingitä
03. Peilikuva (Hukas pt. 2) ft. Alamaa
04. Hyvät puhuu ft. Eetee
05. Harmaanaaman kirous
06. Tajuu (Itseäsi enempää)
07. Teesse ft. Asa
08. Vapaat tyylit
09. Rehellinen rikollinen ft. Kosola
10. LÄSKI ft. Kosola & Alamaa
11. Yhden päivän ihminen
12. Mekömuka

Pohjanmaan perukoilta Helsinkiin muuttanut Solonen on vaikuttanut suomenkielisen rap-musiikin saralla vuosituhannen vaihteesta lähtien. Räpin SM-kisojen voitto lohkesi vuonna 2002 ja debyyttisoolokin julkaistiin jo 2003. Mies on tullut tutuksi myös osana Avaintekijöitä sekä Narcoticia. Viime vuosina Solosta ei olla kuitenkaan kuultu nettijulkaisuja enempää, johtuen osittain hänen totaalikieltäytymisestään ja siitä seuranneesta linnareissusta. Nyt suomiräpin jättiläinen on palannut ja vieläpä uuden levyn kera.

Solosen musiikki on aina ollut jollain tapaa luotaantyöntävää. Pelkästä artistinimestä tulee välittömästi mielleyhtymä Alamaahan, jonka kanssa Solo on tehnyt musiikkia teinivuosista aina tähän päivään asti. Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että mun on hyvin vaikea fiilistellä Alamaan persoonallista ulosantia. Ja kyseisen kaksikon kappaleet ovat aina olleet vähän tunkkaisia. Sellaisia samanlaisia, itseään toistavia ja hätäisen oloisia sessareita. Onneksi "Harmaanaaman kirous" on jotain ihan muuta.

Kahden ensimmäisen biisin jälkeen on jo selvää, että Solonen on kehittynyt ämseenä valtavasti eteenpäin. Voin kirjoittaa tämän ilman värikyniä: Solonen tekee mikissä aivan mitä haluaa. Asenne räppäämiseen on intohimoinen ja ennen kaikkea mielettömän nälkäinen. Flow ei voisi juuri paremmin kulkea, sillä nopeatempoisista biiteistä tai teknisistä kikkailuista huolimatta räppääminen ei kuulosta pätkääkään päälleliimatulta. Äänenkäyttö on miellyttävää ja voisi kai Solosta karismaattiseksikin haukkua.

Solonen kuljettaa myös tekstiä erittäin oivallisesti eteenpäin. Riimeistä löytyy sopiva sekoitus spontaaniutta ja nokkeluutta, mutta myös sanomaa ja ajateltavaa. Fillerilaineja "Harmaanaaman kiroukselta" ei löydy metsästämälläkään. Levyn sanoituspuolta leimaa samanaikaisesti kapinallisuus, rehellisyys ja toiveikkuus. Kerrotaan oma kasvutarina, piristetään/kannustetaan ihmisiä ja viljellään teräviä kritiikkejä tasaisin väliajoin. Lähes jokaiselta raidalta löytyy quotable-materiaalia.

Biitit ovat kautta linjan ensiluokkaisia. Taustat koostuvat samplepohjaisesta tuotannosta. Funkia? Soulia? Raaputuksia? Löytyy. Erityisesti molemmat Aksimin biitit lämmittävät. Kliseistä kirjoittaa näin, mutta "Harmaanaaman kiroukselta" löytyy tietynlainen yhtenäinen soundi. Kaavan rikkovat ainoastaan Rehellinen rikollinen ja Hyvät puhuu -biisien biitit. Molemmat ovat hyviä taustoja, mutta ne eivät oikein istu muun levyn linjaan.

Ensimmäisenä mainittu on alusta loppuun aikamoista kansanlaulu-meininkiä ja kertosäkeenä kuullaan ikään kuin katkelma jostain iskelmästä, mutta samplen sijaan kyseessä lienee ihan itse tehty tunnelmointi. Hyvät puhuu -biitti on sen sijaan mitä ominaisinta Eetee-soundia (persoonallista, konemaista, bängäävää), mutta biisin alussa ja kertosäkeessä raikaa kitaran säestämä huuliharppu.

Vierailijat toimivat, etenkin painostavalla LÄSKI! -kappaleella. Alamaankin räppejä kuuntelee muiden mukana ihan mielellään. Kappaleiden aiheet ovat tarpeeksi monipuolisia ja albumi niitä kahta biittiä lukuunottamatta todella eheä kahdentoista raidan paketti. Solonen on loistava räppäri. En olisi tätä ennakkoon uskonut, mutta "Harmaanaaman kirous" on suomenkielisen räpin klassikkoteos. Pitkästä aikaa viiden tähden levy. Ajattelin lyriikoiden lainaamisen olevan turhaa, mutta laitetaan nyt lopuksi Jostain ei tingitä -biisin ekan versen alku:

"Vietin ysärini teininä, kuunnellen House of Painia / pomppien pitkin seiniä - vittu se oli siistiä / se c-kasetti soitti 60 minsaa samaa biisiä / litraset kädes laulettiin Gangsterin Paratiisia / laukus appelsiinii, giniä, budia, hasaa, biniä / se on Solonen - edelleen sama mc-nimi ku skidinä"

5 / 5

LINKIT
Levy-yhtiö: www.yellowmic.com
Mikseri: www.mikseri.net/solonen
MySpace: www.myspace.com/solonen
YouTube: www.youtube.com/user/seonsolo
Tilaa "Harmaanaaman kirous" The Funkiestista

maanantai 13. heinäkuuta 2009

ADK - Tää on mun show



ADK - Tää on mun show
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Superräppi ft. AK & Cheini
02. Ei kilpailua
03. Matkan varrella
04. Hello itkuräppi (Tcheep Instr)
05. Haluut olla
06. Nyt erillään ft. Sharon & Ele (2006)
07. Tää on mun show
08. Ole itsevarma
09. Kaikista kaikkein
10. Kiitollinen (Tcheep Instr)
11. A-Style Fo' Live ft. LC Nick
12. Matkan varrella (Radio edit)
13. Elämä on
14. Ole itsevarma ft. LC Nick
15. Big Brother 2008
16. Älä kysy (remix)
17. My Rap ft. LC Nick (Full Version)

"Kun sä lasket koulussa numeroita poika / niin mä lasken kotona buckseja poika! / Kaks vuotta meni ja nyt Kaucas imee / kaks vuotta sitten Avain piti vielä nimee / Nyt se on itkuräppii - paskasta valettu / ja Kehäkettunen... on suomiräpin kettu!"

Näin riimittelee 20-vuotias Andrei Koivumäki, artistinimeltään ADK, kappaleellaan Hello itkuräppi. Lappeenrannasta Lahteen muuttaneen räppärin biisi on saanut kyseenalaista mainetta lähinnä yhdellä keskustelufoorumilla, mutta muualla koko kaverista saati tästä raidasta ei puhuta yhtään mitään. Biisi löytyy kuitenkin ADK:n debyyttilevyltä "Tää on mun show", jonka sain hiljattain arvosteltavakseni.

"Tää on mun show" on tuntemattoman artistin esikoisjulkaisuksi aika pitkä teos, sillä se koostuu seitsemästätoista kokonaisesta kappaleesta. Ei skittejä, välisoittoja tai muitakaan lyhyitä rykäisyjä. Valitettavasti syy levyn pituudelle selviää hyvin pian albumia kuunnellessa. Tekstejä kierrätetään biisistä toiseen rankalla kädellä. ADK:n kappaleet rakentuvat siten, että ensin kerrotaan yhden riimiparin verran siitä kuinka hyvä hän itse on ja sen jälkeen aletaan keksiä nimettömästä vastahenkilöstä niin paljon disautettavaa kuin mahdollista. Kun mies ei keksi enää uusia loukkauksia, palataan takaisin lähtöpisteeseen kuvailemaan omaa paremmuutta ja sitä kautta jälleen toisten huonoutta. Kehää kiertävien lyriikoiden lisäksi levyltä löytyy myös useita omituisuuksia.

Levyn yhdeksäs raita Kaikista kaikkein on lähes täysin sama biisi kuin Haluut olla, ainoastaan kahdeksan sekuntia lyhyempänä. Matkan varrella -biisistä on tehty levylle radio edit, vaikka on selvää ettei alkuperäinen biisi tule soimaan edes yksityishenkilöiden pitämissä nettiradioissa. Kappaleesta Ole itsevarma on levyllä kaksi versiota. Ensimmäisessä versiossa ADK sylkee kaksi verseä, toisessa versiossa ADK:n toisen versen tilalla on LC Nickin riimittelyä. Miksi albumille ei olla voitu laittaa yksinkertaisesti versiota, jossa on kolme verseä? Biisistä olisi tullut vierailun myötä korkeintaan neliminuuttinen, mutta ilmeisesti tämä olisi ollut liikaa.

Pisimmän korren vetää "Tää on mun shown" yhdestoista raita. A-style fo' live, joka näin kuriositeettina on muuten kirjoitettu väärin, alkaa Lil' Jonin räyhäämisellä. Sen jälkeen kuullaan kuinka edellä mainittu LC Nick hehkuttaa mahtavassa versessään mm. aidosti innostuneena kuinka "muijat sheikkaa meille, hei tsekkaa, WOU!!" Ensimmäistä värssyä seuraa ADK:n omat läpät, jotka kuitenkin on feidattu jostain syystä kesken versen. Kappaleen loput kaksi minuuttia kuunnellaankin hiljaisuutta ja näin jälkikäteen mietittynä kyseisen kappaleen biittikin taitaa olla lainattu rapakon takaa.

Huvittavaa on myös se, että levyä mainostetaan kuin jonain likaisen katuräpin ylösnousemuksena ja "itkuräppäreitä" mollataan, mutta silti levylle on ängetty esimerkiksi vuosia vanha slovari kaiken machoilun väliin? Vuonna 2006 tehty Nyt erillään -biisi on nimittäin itkuräppiä sen puhtaimmassa muodossa - pianonpimputuksineen ja muijakertseineen. Kiitollinen -kappaleella herkistytään jopa niin paljon, että kuullaan röyhkeän artistin suusta sanat kiitos ja anteeksi.

ADK:n sanoitukset ovat käsittämättömiä. Vertauskuvat ovat naurettavan huonoja ja vailla pohjaa syljetyt disautukset muita artisteja kohtaan ei jaksa herättää edes vitutusta. Enemmän vituttaa koko ajan toistuva pojittelu. Ei oikein kiinnosta kuunnella levyä, jolla 20-vuotias jätkä pojittelee sua koko ajan. ADK:n ääni on ärsyttävä eikä asiaa auta se, että mies venyttää varsinkin "ää"-päätteisiä sanoja oikein urakalla. "Määäää, sääääää, tiiiäksääää, poika!" Flow on aloittelijamaisen katkonainen ja ADK tuntuu pysähtelevän koko ajan, jotta pysyisi biitissä kiinni. Useita biisejä leimaa myös epäselvä artikulointi sekä tarpeeton englanninkielisten sanojen käyttäminen.

Haluut olla -kappale tarjoaa hyviä esimerkkejä ADK:n tasosta sanoittajana:

"Mää voin yksinään raiskata teitä / rumia läskejä itkuräppäreitä"

"Adi on brändi, mikä maksaa / enemmän ku teidän kolme levyy yhteensä"

"Lataa mun kuva netistä, pistä seinälle ja kattele sitä (yeah)"

Hienoa, että joku myöntää olevansa a) raiskaaja b) noin 60 euron arvoinen ja c) tyydyttynyt, kun joku katselee hänen kuvaansa.

"Tää on mun show" on niin huono levy, että se pitäisi ehdottomasti museoida tai laittaa vaikka Wikipediaan kaikille aloitteleville rap-artisteille kuunneltavaksi. Kyseessä on malliesimerkki siitä kuinka ei tehdä räppiä. Juosten kustua ja ajattelematonta. Yleensä huonojen levyjen kohdalla voin hyvillä mielin kehua albumin tuotantoa, mutta tällä levyllä sekään ei vakuuta. Three Legs Luigi on tuottanut sentään muutamia hyviä taustoja tälle, mutta muuten todella halpaa ja muovista soundia.

Mitä tästä voi enää sanoa? Sanoitukset ovat huonoja. Ulosanti on huono. Taustat ovat suurimmaksi osaksi huonoja. Vierailijat ovat huonoja, mutta ovat siltikin parempia räppäämään kuin ADK. Liikaa biisejä. Levyn eteneminen ei ole pelkästään huonoa vaan myös epäjohdonmukaista. Positiivisenä voi pitää ainoastaan ADK:n asennetta, koska sinänsä on ihan mukavaa kuunnella kun kusipää riimittelee. Skandaalikin on ollut niin kauan poissa kuvioista, että mulkkuja kaivattaisiin suomiräppiin. Kunhan ne vaan olisivat Skandaalin tavoin oikeasti hyviä räppäämään. Ja Ole itsevarma -kappaleen sanomasta pitää antaa plussaa. Kyseessä on ehkä koko levyn paras biisi.

"Sulla menee viikko tehä yks biisi / ku mä teen viikos 35 biisii." Ja sen kyllä huomaa.

½ (0,5) / 5

LINKIT
Kotisivut: www.adkhiphop.com
MySpace: www.myspace.com/ad1hiphop
YouTube: www.youtube.com/user/adkhiphop

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Minorfiction - Dry Asphalt... Now Walk



Biisilista
01. Introduction
02. Concreteflowers pt. II
03. Brainfoodlunch
04. No time; Low Time
05. Pineapple & Rum (interlude)
06. Soft Values
07. Why Do You Stand In the Rain?
08. Rottaralli
09. Kesäkatu
10. The Art of Handling the 2's & 6's
11. Phones On / Close Off
12. Don't Act Up
13. Think (Back In Time)
14. Off My Heart

Lahden rap-piireistä ponnistava Minorfiction on hieman erityyppinen artisti kuin kaupungin muut tekijät. Hänen kielenään toimii pääasiallisesti englanti, joskin miehen uudella omakustannelevyllä "Dry Asphalt... Now Walk" kuullaan myös suomenkielistä materiaalia. Kursailemattomalla, mutta maanläheisellä tyylillä sylkevä räppäri ei tunnu juuri tavoittelevan massojen suosiota, vaan tekee itsensä näköistä musiikkia omilla ehdoillaan.

Omaperäisesti nimetty "Dry Asphalt... Now Walk" -pitkäsoitto sisältää 14 hyvin lämminhenkistä raitaa. Julkaisun kesäinen soundimaailma kulminoituu lukuisiin voksusampleihin ja souliin. Minorfiction räppää itselleen tärkeistä aiheista, kuten musiikin fiilistelemisestä, kesästä, rommista ja yhteisistä hetkistä naisensa kanssa. Suomeksi on aika vaikeaa tehdä kliseetöntä ja uskottavaa kesäräppiä, joten ilmeisesti laajemman sanavaraston vuoksi esityskieleksi on valittu juuri englanti.

Valitettavasti lontoon kieli ei vaan oikein istu Minorfictionin suuhun. Artikulointi on jokaisella kappaleella hyvin epäselvää sössöttämistä. Myös tuplaukset menevät häiritsevän usein hutiin, vaikka muutoin hänen räpit rullaavatkin sujuvalla tyylillä. Kirjoitustyyli tai lyriikat yleensäkään eivät ole ihmeellisiä. Minorfictionin sanoituksissa ja räppäystyylissä on kuitenkin yksi tärkeä elementti, joka monilta kollegoilta puuttuu: vaivattomuus. Missään vaiheessa ei kuulosta siltä, että Mino olisi vääntänyt riimejään väkisin paperille. Tai että mies olisi räpännyt mikkikopissa ns. paska jäykkänä.

Siksi onkin piristävää kuulla Minorfictionia suomen kielellä kappaleilla Rottaralli ja Kesäkatu. Näillä biiseillä sössöttäminen on tiessään ja riimit omalla äidinkielellä kesäisten biittien päälle kuulostavat hyviltä. Valehtelematta kuulostaa vähän siltä kuin mikissä olisi ihan eri räppäri. Tekstit eivät ole myöskään suomeksi mitään erikoisia, mutta toisaalta niillä ei myöskään astuta sudenkuoppiin ja rimmailla jostain mielenkiinnottomasta kavereiden kanssa hengailemisesta.

Kokonaisuutta sävyttävät levyn alkupuolella lyhyemmät rykäisyt ja väli-instrut. Kokonaisuuden kannalta ne on todella, todella hyvä lisä platalle. Olisin kaivannut lyhyitä välisoittoja myös albumin loppupuolelle, sillä siitä muodostuu ilman interludeja/skittejä hieman puuduttavan oloinen möhkäle.

"Dry Asphalt... Now Walk" -levyn ehdoton vahvuus on - yllätys yllätys - sen tuotanto. Jälleen kerran joudun kirjoittamaan, ettei tältäkään levyltä löydy yhtäkään huonoa biittiä. Erityisesti Niksan tekemä tausta Concreteflowers pt. II:een ja W. Kemptonin biitti Think (Back In Time):ssa ansaitsevat jopa ison kiitoksen. Molemmissa sävellyksissä on käytetty aivan upeasti voksusampleja. Varsinkin ensimmäisenä mainitun Harold Melvin & Sharon Paige -herkistely on parasta vähään aikaan.

Todella kesäinen levy, joka on kuorrutettu epäselvillä, mutta rehellisillä räpeillä. Suosikkibiiseiksi nousevat arkiviikkoa ja oravanpyörää kuvaileva Rottaralli, No Time; Low Time, Off My Heart sekä tärkeitä asioita liukuhihnalta luetteleva Soft Values. Erinomaisten biittien takia en halua sanoa yhtäkään kappaletta huonoksi, mutta ehkä mitäänsanomattominta osastoa edustaa Phones On / Close Off. Toivottavasti Minorfictionia kuullaan jatkossa suomeksi, mutta yhtä kovien biittien päällä ja samalla asenteella.

3 / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/minoluv
Tilaa "Dry Asphalt... Now Walk" The Funkiestista

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Antiolla - Haalea kaapu



Antiolla - Haalea kaapu
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Valot
02. 28 m²
03. Kurotat
04. Miehet
05. Punainen lanka
06. Lähtöasemat
07. Halkeama
08. Kovaa ilmaa
09. Tunne itsesi
10. Mätä
11. Niteetön
12. Suuri haalea

Muistatteko vielä sen grime-/dubstep-sävytteisen EP:n, jonka kannessa komeili "läpinäkyvä" luuranko mustan takin alla? Kyseessä oli J Riskit -nimisen artistin vuonna 2007 julkaistu teos "Liikaa". Nyt sama mies on palannut julkaisurintamalle eri aliaksella. Tällä kertaa hän on Antiolla, joka on EP:n sijasta vääntänyt kokonaisen pitkäsoiton "Haalea kaapu". Uudella julkaisullaan Antiolla ottaa askeleen kohti kokeellisempaa suuntausta. Perinteisen räppäyksen sijaan artistilta kuullaan runollisempaa spoken word -tyylistä ulosantia sekä kirjoitustekniikkaa.

"Haalea kaapu" voi olla levyarvostelijan pahin painajainen tai viikon helpoin arvioitava, riippuen siitä millainen arvostelija on kyseessä. Jos platta päätyy laiskalle arvostelijalle, voi olla että artistille napsahtaa perinteinen kolme tähteä vaikkei arvion kirjoittaja olisi pyöräyttänyt levyä kertaakaan läpi soittimessaan. Kokeellisesta räpistä kun on todella helppoa kirjoittaa ympäripyöreästi, vaikka artistin syvällisistä keloista ei mitään tajuaisikaan. Jos taas levyn saa käsiinsä vähänkin tunnollisempi kaveri, kokonaisuudesta on vaikea lähteä kirjoittamaan yhtään mitään. Arvostelijoilla kun ei kuitenkaan ole kovin kauaa aikaa keskittyä yhteen julkaisuun deadlinen puskiessa päälle ja muiden promojen kasaantuessa työpöydälle jonoon.

Onkin selvää, ettei lukija saa kovinkaan paljoa irti tällaisen levyn arvioinnista. Levyyn pitää uppoutua kunnolla, mielellään vielä oikeassa mielentilassa ja ajan kanssa. Itse pääsin tämän levyn pariin vasta kaksi päivää sitten ja olen toistellut kiekkoa siitä lähtien intensiivisesti useampaan otteeseen. Arviointijono kuitenkin pitenee pitenemistään enkä haluaisi jättää tätä levyä huomiotta jonnekin elokuulle asti, joten tässä ajatukseni teoksesta näiden muutamien kuuntelukertojen jälkeen.

Antiolla on albumin sanoittamisen ja tulkinnan lisäksi säveltänyt "Haalea kaapu" -levylle musiikkia. Suurin osa taustoista on hänen käsialaansa. Mukaan on haalittu kuitenkin myös Ameban, Khidin, RPK:n ja Overmen kaltaisia velhoja. Koska tuotantopuolesta ovat vastanneet pitkälti dub- ja ambient-projektien parissa ansioituneet tekijät, pitkäsoiton soundimaailmasta muodostuu väkisinkin hyvin tummasävyinen. Taustat risteilevät painostavasta tunnelmasta sumuiseen odottavaisuuteen.

Tällainen soundimaailma sopii hyvin levyn teksteihin, joissa seikkaileva henkilö tuntuu etsivän jonkinlaista totuutta itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta. "Haalea kaapu" alkaa kappaleella Valot. Kyseisellä biisillä levyn henkilöhahmo kertoo kuinka on ilmeisesti pudottautunut pilvilinnoistaan ja omaksunut realistisemman "jalat maassa" -ajattelutavan, tiedostaen samalla levyn teeman (haalea kaapu) läsnäolon.

Ennen mä unelmoin
nykyään löydän itseni
hyvin läheltä asvalttia

Se avautuu silmille kun hiljenee
haalea kaapu kietoutuneena kaikkeen

Pitkäsoiton edetessä henkilöhahmo oppii teemasta yhä enemmän ja levyn päätösbiisi Suuri haalea onkin sanoituksiltaan jo paljon tiedostavampi ja itsevarmempi kuin mitä Valot oli. Verrattuna siihen hämmentyneeseen ja asioita kuvailevaan henkilöhahmoon mitä Antiolla pitkäsoiton alussa esittää, viimeisellä raidalla on aistittavissa määrätietoista kapinallisuutta.

Likainen valkoinen valo
pysy poissa kodistani
tää kaupunki on sun näyttämö
pelon ohjaama todellisuus
laitat salaa kivet taskuihin
ja taivaat näyteikkunoihin
mä löysin ulos vuorosanoista
kirjoitin itseni lavasteisiin
eikä mun tarvitse enää koskaan
tuntea kuulumattomuutta

Antiolla käyttää lyriikoiden toistamista levyllä hyvänä tehokeinona ja hänen ulosantiaan on sikäli mukava kuunnella, että ääni on miellyttävä ja artikulointi on selkeää. Esimerkiksi mitään angstista huudon ja kuiskailun vuoristorataa ei tältä levyltä (onneksi) löydy. Rytmittäminen saisi olla nopeatempoisemmilla osuuksilla sujuvampaa. Esimerkiksi jo 28m² ja Kurotat -biiseillä "flow" kuulostaa jotenkin kumman tönköltä, vaikka odottaisin tällaisilta kaavamaisuudesta poikkeavilta värssyiltä vähän teknistä kikkailua. Tai ainakin sulavampaa otetta räppäämiseen.

"Haalea kaapu" on jo näin muutaman kuuntelukerran perusteella vakuuttava levy. Platta on miksauksineen kaikkineen yksi iso kokonaisuus eikä siltä voi nostaa kappaleita toisten yli, vaikka mieli tekisi vähän hehkuttaa esimerkiksi kappaleita Kurotat, Tunne itsesi, Niteetön ja Suuri haalea. Mitään isompia kiksejä mä en tästä saa, vaan kiekko jäi valitettavasti aika lailla taustamusaksi ennemmin tai myöhemmin. Jos kuitenkin syvällisempi lyriikka ja erilainen ote suomenkieliseen rap-musiikkiin kiinnostaa, "Haalea kaapu" kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Eikä tää ole edes mitään tarpeetonta selkääntaputtelua tai erilaisuuden suosimista.

Kuten sanottua, tätä pitää toistaa ajan kanssa ja oikeassa mielentilassa. Tätä hetkeä odotellessa:

3 / 5


PS. Saatte itse päättää onko tällä arvosanalla ja aiemmin kuvailemallani laiskalla arvostelijalla jotain yhteistä. Toivottavasti ei.

LINKIT

MySpace: www.myspace.com/antiolla
YouTube: Valot-video
Tilaa "Haalea kaapu" The Funkiestista