tiistai 26. toukokuuta 2009

Haamu - Melkein mies



Haamu - Melkein mies
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Maailmat aukee ft. Chydeone
03. Alla kaupungin valojen
04. Lepposaa
05. Levyt reppuun ft. Vieläki Lepposaa
06. Sitä on ilmassa
07. Melkein mies ft. Rttu
08. Idästä länteen ft. Sofia Thurén
09. Tarinoita
10. Alla kaupungin valojen (remix)

Kuulin Haamun biisejä ensimmäistä kertaa vuonna 2006, jolloin miehen sielukas Rantakylän Babylon -kappale teki ison vaikutuksen meikäläiseen. Nykyään ko. räppäri asustaa Joensuun sijaan Turussa ja on saanut julkaistua uuden omakustanteen, joka kantaa nimeä "Melkein mies". En tiedä voiko vielä tätäkään albumia kutsua Haamun viralliseksi debyyttisooloksi, sillä kymmenen raidan joukosta löytyy yksi lainabiittiinkin tehty kappale (Sitä on ilmassa). Tasoltaan levy on kuitenkin jo paljon enemmän kuin pelkkä harrastelijamaiselta kuulostava esikoinen.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla "Melkein mies" antaa itsestään tylsän vaikutelman. Hyvän alkutykityksen jälkeen levy tuntuu lässähtävän yhtä harmaaksi kuin mitä sen takakansikin on (mustavalkoinen). Tähän osasyyllinen on yllättävästi Haamun persoonallinen, poikkeuksellisen smooth ääni. Niin uskomatonta kuin se onkin, jotenkin se kuuntelijaystävällinen ja rauhallinen ääni vaan saa kuuntelijansa uneliaaksi. Ääni lieneekin Haamun kohdalla yksi niistä asioista, joita voi kutsua samanaikaisesti sekä lahjaksi että kiroukseksi.

Albumin taustat eivät myöskään ihan vastaa odotuksia. Biitit etenevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta verkkaiseen tahtiin eivätkä juuri tarjoa mitään mullistavaa. Samanlaista ajatonta peruskamaa kuin monen muunkin biittinikkarin tuotokset. Maramice ei kuitenkaan petä Maailmat aukee -träkin biitillään. "Suomalaisen ysärimeiningin kuningas" tietää, että yksinkertainen on kaunista: sampleilla, raaputuksilla ja nasevilla clapeilla & rummuilla saa aikaan ihmeitä. Kyseisellä kappaleella vieraileva Chydeonekin vaikuttaa kaikesta tekemisestä päätellen fiilistelevän loistavasti rytmitettyä biittiä.

Jos "Melkein miestä" kuunnellessa onnistuu kuitenkin pysymään valveilla, niin kyllä se suoritus sitten palkitaankin vaivattoman kuuloisella räppäämisellä ja hyvillä sanoituksilla. Lyriikat käsittelevät lähinnä sitä monien muidenkin hokemaa huolettomuutta ja oman tiensä kulkemista. Siinä missä nämä monet muut sortuvat pelkälle "tänää ei oo huolen häivää ku meitsi dallaa paljai jaloin nurtsilla yo" tai "ayo meikä on niinku ihan pa ja ei oo massii vuokraan, mut onneks on niinku kamut joiden kaa voi hengaa ja juosta ulosottomiehii karkuu" -linjalle, Haamu kirjoittaa aiheista hieman syvemmällä otteella.

Haamun tuorein platta on ajatonta räppiä sanan todellisessa merkityksessä. Räpit eivät kangertele pätkääkään, tyyli on ainutlaatuinen ja vierailijatkin vetävät kaikki roolinsa hyvin. Biiteiltä olisi odottanut hieman enemmän.

4 / 5

LINKIT
Haamu MySpacessa
Haamun haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "Melkein mies" The Funkiestista

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Vieläki Lepposaa - TKU808



Vieläki Lepposaa - TKU808
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. TKU808
02. Se oli sillon
03. 1000 km ft. Haamu
04. Moni kysyy
05. Räppinörtin elämää
06. Naurettavaa, itkettävää
07. 22-04
08. Sano
09. Viimeinen
10. Vainoharhat päällä
11. Mä pysyn skarppina ft. Kosola

Suomalaiset räppipiirit saavat jatkuvasti lisäystä uusien artistien sekä julkaisujen muodossa. Uusista nimistä tuorein lienee kolmihenkinen Vieläki Lepposaa, jonka debyyttilevy julkaistiin äskettäin omakustanteena. Dj Behan, Makken sekä Murkun muodostaman yhtyeen nimi herättää välittömästi mielikuvia ja kuvastaa samalla kokoonpanoa osuvasti. Vuosituhannen vaihteessa suomiräppiin tutustuneille on varmasti piirtynyt pääkoppaan Päästä parhaasta -possebiisi, jolla Lempijoe lopettaa Ritarikunnan osuuden sanoihin: "TKU10 - taatusti lepposaa."

Niin, myös Vieläki Lepposaa vaikuttaa tätä nykyä Turussa. Kokoonpanon materiaalista huokuu esimerkiksi Kemmurun tai Loost Koosin tyylinen huoleton elämänasenne. Sanoituksissa viljellään paljon huumoria, mutta tarvittaessa osataan ottaa myös hieman vakavempi linja aiheen niin vaatiessa. Ja omaa kieltään kertoo myös se, että ainoastaan levyn masteroinnin ja kannen kuvan osalta ollaan jouduttu pyytämään apua muilta. Sen sijaan räpeistä, biiteistä, raaputuksista ja varsinaisesta kansitaiteesta kiitos kuuluu yhtyeelle itselleen. Kaikesta päätellen Vieläki Lepposaa on omaksunut linjan, jonka avainsanoja ovat rehtiys, hauskanpito ja huolettomuus.

"TKU808" -pitkäsoiton ja koko Vieläki Lepposaa -yhtyeen suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin se, miten erottautua muista samanhenkisistä artisteista/kokoonpanoista. On vaikeaa olla kuulostamatta jonkin kopiolta, kun jengi "pohjoisesta etelään" on vääntänyt biisejä samoista aiheista samalla tyylillä ja pahimmassa tapauksessa jopa samalla soundilla. Kolmikon kappaleista kuuluukin, jos nyt ei kopiointi, niin ainakin vahvat vaikutteet muualta. Kun räppäreiden suorituksia muistelee levyn kokonaisuudessaan kuunneltuaan, niin mieleen ei valitettavasti jää päällimmäisenä persoonallisuus.

Murkku kuulostaa useilla biiseillä aivan Tykopaatilta. Vahvimmin asia tulee ilmi kappaleella Moni kysyy, jolla laiska, välillä nopeammin etenevä flow ja äänenkäyttö tuovat mieleen "Luopioisten lujan". Pelottavinta on se, että Murkku on jo niin valmis mc, että mies kuulostaa suorastaan parannellulta versiolta Tykopaatista. Makkesta taasen jää mieleen päällimmäisenä vain r-vika, joka välillä särähtelee korviin raidoilla. Kummallakaan ei siis voi sanoa olevan kovin uniikkia räppäystyyliä. Ulosanti on kyllä muuten oikein hyvällä mallilla. Räppejä on mukava kuunnella, kun molempien ämseiden äänet soveltuvat mikkimiehen hommiin ja teknisestikin homma etenee hyvin.

Vieläki Lepposaa -yhtyeen vahvuus on keskitasoa paremmat sanoitukset. Levyn aiheet vaihtelevat nostalgisoinnista kruisailemiseen ja mielialan vaihteluista päihteiden käyttöön. Periaatteessa siis ihan perinteisiä aiheita räppilevylle. Biisit on kuitenkin kirjoitettu ajatuksella. Murkku ja Makke eivät juurikaan viljele kliseitä sanoituksissaan. Pilke silmäkulmassa tehdyssä musiikissa vertauskuvien onnistuminen on tärkeää ja niidenkään osalta ei tällä levyllä löydy valittamista. Verset etenevät johdonmukaisesti ja siellä täällä tulee vastaan hyviä huulia. Muutamia mieleen jääneitä lainauksia antamaan kuvaa läppien tasosta:

"Pöydän äärest löydät sipsii ja limukupin / sä tiiät meikän juoman - sen kuuluu kuplii" (Murkku saa nörtin elämän kuulostamaan yhtä aikaa hohdokkaalta ja säälittävältä + heittää Tykopaatti/UGK-viittauksen @ Räppinörtin elämää)

"Usko pois mä tiedän mistä puhun / näillä kulmilla itkevä mies ei oo pelkkä katuhuhu / nääkin kielikuvat kyynelillä ylös sivelsin / Aurajoki syntys kun mä kuulin Cry Me A Riverin" (Makke @ Naurettavaa, itkettävää)

"Polliisimies haluu nähä takakonttia / ja mitä se sisältää? se on laitonta / enkä kerro, en harrasta piilomainontaa" (vieraileva räppäri Haamu @ 1000 km)

Kaiken kaikkiaan "TKU808" jättää positiivisen kuvan Vieläki Lepposaa -yhtyeen meiningistä. Debyyttilevyksi meininki on sekä tuotannollisesti että ulosannillisesti vakuuttavaa. Murkku ja Makke ovat räppäreinä tasainen parivaljakko. Jos heitä välttämättä haluaa vertailla, niin ehkä Makke on parempi kirjoittajana ja Murkku taas on kovempi tekijä itse räppäämisen suhteen. Herrat esittävät parastaan pirteillä samplepohjaisilla rykäisyillä, sen sijaan Sano-kappaleen kaltaiset haikeilut ei iske ihan niin paljoa. Dj Beha tuo raaputuksillaan eloa biiseille.

Platan kaksi parasta biisiä löytyy levyn keskivaiheilta eli Räppinörtin elämää ja hyvin pumppaava huudatus Naurettavaa, itkettävää. Sano ja Mä pysyn skarppina edustavat kiekon heikointa antia. Kunhan yhtyeelle kertyy kokemuksen myötä persoonallisuutta, niin tässä on kyllä oikein tervetullut tulokas suomirap-rintamalle.

3 / 5

LINKIT
Vieläki Lepposaa MySpacessa
Vieläki Lepposaa -haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "TKU808" The Funkiestista

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Saurus - Neon Saurus



Saurus - Neon Saurus
Karma Musiikki, 2009

Biisilista
01. Huuda
02. Saurusoundii
03. Shokkii
04. Luonnonvoima
05. Tältä planeetalta
06. Steet sen
07. Son hyvyyttä ft. HZÄ
08. Uuteen maailmaan
09. Ranteet yhteen ft. Majakka
10. Aina ft. Sara Sayed
11. Tartu kii (aika rientää) ft. Loost Koos
12. Suuri räpsota ft. Pyhimys
13. Mun avaruusalus
14. Viimeiseen rantaan

Saurus ylsi vuonna 2007 ilmestyneellä "Son dynyy" -albumillaan jonkinasteiseen läpimurtoon. Kiekon julkaistuaan kaksikko - eli räppäri Kesken sekä tuottaja Pik3 - alkoi saada nimeä, radiosoittoa ja keikkoja aivan eri tavalla kuin aiemmin. Lopulta heitä siunattiin vielä levytyssopimuksella uudelle Karma Musiikki -lafkalle. Yhtyeen ensi viikolla julkaistava neljäs pitkäsoitto "Neon Saurus" määritteleekin heidän "musiikkiuransa" tulevan suunnan. Löytääkö Saurus paikkansa valtavirrasta? Onko duo muuttanut linjaansa menestyksen toivossa?

Uudelta albumilta julkaistut singlet Uuteen maailmaan ja Luonnonvoima ovat olleet taustoiltaan toivoa antavia, siitäkin huolimatta että jälkimmäinen niistä käsittelee maailmanlopun hetkiä. Siksi onkin yllättävää, että "Neon Sauruksen" avausraita Huuda on sävyltään hyvinkin uhkaava. Synkän biitin päällä kuullaan Kesken vittuilemassa räpin tekijöille ja osittain myös kuuntelijoille. Vertauskuvia satelee (liiaksikin) ja kaiken keskellä muistetaan esitellä Sauruksen jäsenet sekä heidän tehtävänsä.

Puun takaa pamahtavan avausbiisin jälkeen levy jatkuu kappaleella Saurusoundii. Raidalla esitetään ensin Saurukselle tullut kuvitteellinen palautekirje, johon Kesken vastaa toisessa versessään. Vaikka träkin idea ei ole mitenkään mullistava tai uusi, niin kappaleen avulla yhtyeen esittely hoidetaan uusia kuuntelijoita silmällä pitäen kivuttomasti. Kun muodollisuudet on saatu pois alta, levy lähtee kolmannella kappaleella Shokkii kunnolla käyntiin ja päättyy vasta Viimeiseen rantaan.

"Neon Saurus" ei ole lopulta aivan niin avaruushenkinen kokonaisuus mitä sen kansitaide tai singlet antavat ymmärtää. Toki kappaleilla esiintyy runsaasti erilaista avaruus- sekä sci-fi-termistöä ja suurin osa Pik3n tekemistä biiteistä kulkee suorastaan uusissa ulottuvuuksissa. Pinnan alta löytyy kuitenkin ihan normaaleja biisien aiheita aina dokausreissuista musiikintekoon. Ja, luojan kiitos, levyllä riimitellään myös rakkaudesta.

Kesken on nimittäin aina ollut parhaimmillaan kirjoittaessaan tai räpätessään mistä tahansa rakkauteen liittyvästä. Oli kyseessä sitten ero tai ihastus, mies heittäytyy täysin ajatustensa vietäväksi. "Neon Sauruksella" tätä osastoa edustavat vahvimmin Steet sen sekä Aina, jolla Sara Sayed laulaa vaikuttavan kertosäkeen. Keskenin lyriikat ovat erittäin rehellisiä. Oman kullan ylistäminen menee välillä niin suorasukaiseksi, ettei monikaan räppäri kehtaisi kirjoittaa saati räpätä vastaavaa tekstiä ilman naisia alistavaa muotoa tai machoilua.

Moni pitää miehen riimejä varmasti jopa lapsellisina ja sitä ne ovat meikäläisenkin mielestä ajoittain. Mutta teksteistä välittyy ihailtava vilpittömyys. Ja ne puutteet mitä Keskenillä on kirjoittajana paikkaantuvat loistavan ulosannin myötä. Esimerkiksi Shokkii on oiva näyte ko. räppärin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Kappaleella Keskenin flow ei kunnioita mitään raja-aitoja, vaan elää täysin Pik3n timanttisen biitin mukaan. Äänenkäyttö on monipuolista, artikulaatio harvinaisen selkeää flown nopeuteen nähden ja riimikikkailua riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Tunnustusta täytyy antaa myös Pik3lle, joka on aiemmilla levyillä jäänyt jotenkin Keskenin varjoon. "Neon Saurus" todistaa, että Pik3 on nero. Miestä voisi verrata säveltäjä Yann Tierseniin, joka on puhaltanut soundtrackeillaan hengen ranskalaisiin elokuviin. Pik3 tekee saman Sauruksen musiikille monipuolisilla biiteillään. "Neon Sauruksella" on ainoastaan yksi keskinkertainen biitti (ärsyttävä Son hyvyyttä). Synabiitit, mahtipontiset fanfaarit, eurodance-vaikutteiset flipautukset, samplepohjaiset ajattomuudet, sarjakuvamaiset synkistelyt... Kaikki näyttää luonnistuvan tältä suomituottajien todelliselta kameleontilta.

Uuden Saurus-albumin kolme parasta biisiä lienevät aiemmin mainitut Shokkii, Steet sen ja Aina. Shokkii on parantunut vanhasta demoraidasta aivan uuteen uskoon koneellisin keinoin ja kappale päättyy kaiken hyvän lisäksi Ludacris-viittaukseen. Varsinaisia huonoja vetoja löytyy vain yksi: mitäänsanomaton Son hyvyyttä -renkutus. Käsittämätöntä kuinka tylsän versen HZÄ pystyy rakentamaan ko. träkille. Eikä Majakan vierailukaan Ranteet yhteen -raidalla täytä odotuksia, sillä vaikka verse on sci-fi -namedroppailuineen kirjoitettu hauskasti, ei enää jaksaisi kuunnella tamperelaiselta sitä samaa "nonii likka ny mää laukeen naamalles ku (sijoita tähän hauska vertauskuva)."

Muuten "Neon Saurus" on tasainen kokonaisuus keskitasoa parempaa materiaalia. Jäljelle jäävistä biiseistä Tartu kii on huoleton kesäanthem. Vaikka biisillä ei sanoituksellisesti mitään hienouksia kuullakaan, niin Loost Koosin Väiski aka Suomen Ron Browz heittää kuitenkin lungin kertosäkeen purkkiin ja biisillä on messissä myös voksusample Ceebrolisticsien Hyviä juttuja -klassikosta. Kolmannessa versessä räppärin vaihto Keskenistä MC Särreen on myös melkoisen tipauttava.

Toisena kappaleena voisi nostaa esille eeppisen Suuri räpsota -raidan, mikä tuntuu aluksi etenevän ilman "piilomerkityksiä". Hetken päästä Kesken ja biisillä vieraileva Pyhimys kritisoivat kuitenkin jo täyttä häkää suomiräpin isoja nimiä, pioneerejä, musiikkimediaa sekä räppiä ylipäätään. Sellaisen vaikutelman läpistä ainakin saa. Esimerkiksi Pyhimys heittää kappaleen loppupuolella: "Niiden voitto alkaa aivopesusta, biitti kiinalaista vesikidutusta / uskon menettäny, taakkaa keventäny, oon alkanu jo kelaan luovutusta."

Saurus ei ole lähtenyt muokkaamaan linjaansa, vaikka onkin päivittänyt soundimaailmaansa ja lähestymistapaansa sitten viime levyn. Kolme kovaa raitaa ja timantinkova tuotanto ei kuitenkaan nosta "Neon Saurusta" klassikoksi. Tuntuu siltä, että tasainen levy saattaa kaikesta huolimatta hävitä pitkäikäisyydessä "Son dynyy" -kiekolle.

4 / 5

LINKIT
Saurus MySpacessa
Kesken MySpacessa
Pik3 MySpacessa
Arvio: Saurus - Son dynyy
Tilaa "Neon Saurus" The Funkiestista

tiistai 12. toukokuuta 2009

Suhinators - Suhinators



Suhinators - Suhinators
Studio Red, 2009

Biisilista
01. Nestori - Safe and Sound
02. Puppa J - Burn Them Bold
03. Papa Zai - Keep It Clean
04. Crosby - Lion of Judah
05. Vuorilla (intro)
06. Nestori - Vuorilla on maa
07. Prezident Brown - Groundsound
08. Papa Zai - Gimme Di Music
09. Gimme Di Dub
10. Teba Shumba - Atmosphere
11. Party Dub
12. Renegade - Vampire Style
13. Puppa J - Streets Burning
14. Politics (intro)
15. Paleface - Politics of Politkovskaya
16. Puppa J - All Ova Di Place
17. Kari Kosmos - Healer Has Come

Pitkän linjan reggae-orkesteri Suhinators julkaisi kauan odotetun debyyttilevynsä toukokuun alussa. Helsinkiläispumppu koostuu kuudesta jäsenestä: A-Roy (rummut), Melodinho (Melodica / koskettimet), Micho Dread (kitara), Mikey (koskettimet), Rootzilla (basso) ja U-Sticks (perkat) ovast vastuussa levyn äänimaailmoista. Heidän rytmiensä päällä kuullaan niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin reggae-artisteja sekä enemmän rap-artistina tunnettua Palefacea.

Mielenkiintoisen paketin ns. kynnyskysymykset koskevat levyllä esiintyviä versiointeja sekä kappaleiden sävellyksiä. Kuinka laadukkaita ulkomaisten vokalistivieraiden tekemät kappaleet ovat, kun niistä 2/3 on tehty nopeasti sessiopohjalta? Ja millä tapaa meikäläisen kaltainen räppidiggari, joka innostui esimerkiksi Nopsajalan ja Svengalin tekemistä moderneistä reggae-taustoista, fiilistelee Suhinatorsin taustoja? Luonnollisesti myös pitkäsoiton kokoelmamaisuus arveluttaa ennakkoon: onko levyllä minkäänlaista punaista lankaa vai onko se vaan hajanainen kokonaisuus vuosien varrella tehtyjä biisejä?

Kysymystulvaan löytyy nopeasti vastauksia levyä kuunnellessa. Epäilyni ulkomaalaisten artistien huonosta panostuksesta osoittautuu ainakin vääräksi. Kapkaupungista lähtöisin olevan Crosbyn pehmeä tulkinta Papa Zaille tarkoitettuun Keep it Clean -riddimiin on erittäin onnistunut. En tiedä saako reggae-kulttuurissa näitä versiointeja edes vertailla keskenään, mutta Crosbyn Lion of Judah peittoaa kyllä tunnelmaltaan Keep it Cleanin. Myös jamaikalaisen Prezident Brownin levytys Vuorilla-riddimiin on itseääntoistavuudestaan huolimatta kelpo ralli. Erilaisia versiointeja sekä dubeja on levyllä muutenkin niin hillitysti, etteivät ne onneksi pilaa levyn kokonaisuutta millään tavalla tai aiheuta automaattista skippaus-refleksiä.

Jos sitten puututaan levyn taustoihin, niin ei Suhinatorsia voi niidenkään osalta lähteä kivittämään. Herrojen soitanta tuntuu pelaavan todella hyvin yhteen ja niinpä levy onkin pullollaan toinen toistaan tarttuvampia sävellyksiä. Rytmit kuulostavat meikäläisen korvaan aika perinteisiltä, varmasti juuria kunnioittavilta teoksilta, mutta tylsiä niistä ei saa yrittämälläkään. Vuorilla-riddim on puhallinsoittimineen aivan huikea veto! Isoa ja sielukasta soundia. Kaihoisan sävellystyön vastapainona on letkeämpiä jamitteluja (Gimme Di Music) sekä levyn loppupuolella hieman hektisempiä rytmejä (Politics of Politkovskaya). Ainoa mistä voi pientä kritiikinpoikasta kirjoittaa, on semitylsät ja -ärsyttävät kosketinosuudet, joiden kanssa olisi voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta.

Levyn biisit on tulkittu lähes järjestäen englanniksi, ainoana poikkeuksena Nestorin Vuorilla on maa -raita. Kyseinen kappale on kuitenkin ehdottomasti levyn kohokohta. Hieno tausta asettaa jo isot odotukset vokalistille, mutta Nestorin tunteikas laulu ja kappaleen hyvät sanoitukset eivät jätä kuulijaansa kylmäksi. Kaikin puolin mahtava styge. Puppa J esiintyy platalla yhteensä kolmella soolobiisillä, joista kaikki kolahtaa. Jopa All Ova Di Place, vaikka se ensikuulemalta vaikuttaakin ihan kuin Turkin männävuosien Euroviisu-kappaleilta. Pupan ja Palefacen muutaman raidan mittainen "riot-putki" tuo myös mukavaa vaihtelua pitkäsoiton linjaan kiekon loppupuolella.

Toisen kapkaupunkilaisen, Teba Shumban, laiska toastaus Atmospherellä ei sen sijaan iske. Kappale kuuluu levyn heikoimpiin vetoihin yhdessä Kari Kosmoksen Healer Has Comen kanssa.

Suhinatorsin debyyttilevy on yllättävän tasainen paketti ja pysyy ennakko-odotuksista huolimatta hyvin kasassa. Hyviä rytmejä, hyviä vokalisteja ja tarpeeksi vaihtelevat aiheet. Ehdottomasti yksi kevään kovimmista levyistä, joita olen kuunneltavakseni saanut. En silti lämpene kiekolle ihan täysin. Syytä en osaa sanoa, ehkä olisin odottanut joiltakin vokalisteilta (kuten Papa Zai) hieman enemmän.

4 / 5

LINKIT
Suhinators MySpacessa

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Lossi Turunen - Räppäävän taksikuskin paluu



Lossi Turunen - Räppäävän taksikuskin paluu
Rauha Trio, 2009

Biisilista
01. UG pt. 2
02. Kukanevei
03. Takasin lämpöön
04. Seteleist centteihi
05. Huolii ft. Nainen
06. Mun kämppä
07. Fiilistely
08. Keikka metsässä
09. Kosto Argentiinassa
10. Paluu
11. Citimaasturi anthem

Espoosta lähtöisin oleva Lossi Turunen on eräänlainen nykyajan supersankari: päivisin hän työstää räppiä penthouse-asunnossaan Helsingin Kalliossa, kun taas öisin mies vaikuttaa taksikuskina. Ainakin näin asian laita on miehen ensimmäisellä virallisella pitkäsoitolla, Rauha Trion julkaisemalla "Räppäävän taksikuskin paluu" -levyllä.

Kyseessä on albumi, joka ei tule jättämään ketään kylmäksi. Avausraidalla kuvaillaan viiden minuutin ajan taksikuskin arkea. Vittumaiset pokat (eli asiakkaat) valittavat Lossi Turusen kurvailevasta ajotyylistä ja vastaavasti taksikuski itse ei huoli pokiltaan vitosen seteliä pienempää valuuttaa. Biisi on alusta loppuun uskomatonta tykitystä. Kolmannessa versessä käy ehkä parhaiten ilmi taksikuskin vaativan työn molemmat puolet:

"Mummoille avataan aina ovi koska hyvä maine pitää pitää peesissä"

"Meikä meinas äsken yhelle pokalle kilahtaa / kun se meinas mun takapenkille laattaa / ja sit se päätti simahtaa... / mut meikä dumppas sen mun trunkkiin!"

Ei helvetti kuinka kingi meininki. Viis siitä, että koomista kertosäettä toistellaan aivan liian monta kertaa kappaleen aikana tai että flow pysyy koko viiden minuutin keston ajan samanlaisena. Lossi Turunen puskee riimejä sellaisella uholla ja totisuudella, että jo avausraidan huumoriarvo on aika lailla huipussaan. Hyvin hämäräksi vaan jää se, miksi ihmeessä taksin ajamisesta kertovan kappaleen nimi on UG part 2?

Kun ollaan selvitty rankasta ajovuorosta, pankki räjähtää totaalisesti. Kukanevei vie kuuntelijan Lossi Turusen rantalomalle ulkomaille. Aurinkoa palvoessa sattuu vaan käymään niin, että joku pöllii räppäävän taksikuskin släbärit eli ns. varvastossut.

"Kuka ne vei, kuka pölli mun släbärit? / Olo on pöllö - kuin täs nyt näin kävi? / Nyt paljain jaloin dallaan tikku jalassa / asial oli voro katala, kun ei ne voi itsekseenkään karata!"

Seuraavat kolme minuuttia käytetään tämän dilemman pohtimiseen ja siihen, kun Lossi Turunen kuvailee miten vittumaista on kävellä paljain jaloin. Kaiken pohdinnan jälkeen vaativaan ongelmaan löytyy kuitenkin ratkaisu: täytyy ostaa uudet släbärit! Harmi vain, ettei paikallisesta putiikista löydy kuin kaksi kokoa liian pieniä rantajalkineita. Timanttista menoa, ei voi muuta sanoa.

Kahden hulvattoman avausraidan jälkeen meno hieman tasoittuu, mutta kyllä levyltä löytyy muitakin vähintään mielenkiintoisia teemoja. Kosto Argentiinassa kertoo argentiinalaisesta jäbästä, joka pöllii taksikuskeilta muun muassa upouuden painepesurin. Lossi Turunen ei niele tällaista rosvoutta helpolla, vaan matkustaa Argentiinaan pistämään rosvon kylmäksi. Ja sitten on Keikka metsässä, joka pärjää lyriikoiltaan vaikkapa Asan Monimuotosii-biisille koska tahansa. Biisissä tarinoidaan kirjaimellisesti Lossi Turusen livevedosta metsässä, jossa kaikki tyypit keikkajärjestäjistä yleisöön ovat erilaisia eläimiä.

Aluksi läpät ovat vielä sen verran johdonmukaisia, että ensimmäisen versen kameli- ja näätä-läpät voisi tulkita koskevan Jay-Z:n viime kesäistä RMJ-keikkaa.

"Saavun soundcheckiin ajoissa, settei testailen / järkkäri-näätä on pajoissa, kiittelee et pääsin paikalle / oli tykänny kyttyrää viime ulkomaanstara-kamelist / se oli yrittäny pokaa näädän vaimoo minkkii / minkki otti niittii ja laitto kamelille hittii / 'mee takas sinne aavikolle, minne vittu kuulutkin!' / olit paskempi räppään, ku mitä sust ees huhuttiin"

Hyvin nopeasti käy kuitenkin selväksi, ettei näissä läpissä ole mitään päätä eikä häntää. Pian räpätään nimittäin hirvistä, kyykäärmeistä, vompateista, kissoista ja vaikkapa metsoista, jotka huhujen mukaan ovat päässeet rakastelemaan teeriä. Mitä. Mitä? MITÄ?! Sanomattakin selvää, että läppä menee ko. raidalla lievästi sanottuna liian pitkälle.

No, löytyy kiekolta pari sellaistakin raitaa, joilla on jotain muuta arvoa kuin huumori-sellaista. Esimerkiksi Mun kämppä on ihan kiitettävä hehkutusraita oman asunnon hienouksista ja varsinkin biitti on päräyttävä. Fiilistely sen sijaan nostalgisoi aikoja, jolloin ei ollut waretusohjelmia vaan piti hiessä nauhoitella uusimmat biisit kassuille. Muistellaan päiviä, jolloin fiilisteltiin räppiä ja käytiin skeittaamassa. Vaikka aihe on kliseinen, niin kyllä omakohtaiset muistelut tuo aina kappaleelle lisäarvoa. Ei omista räppifiilistelyistä yksinkertaisesti voi tehdä huonoa biisiä.

Muutoin levy on tasapaksua jargonia. Biitit ovat jokaisella raidalla ihan perinteisiä räppitaustoja ilman kummempia hienouksia. Ja jos vakavoidutaan Lossi Turusen suhteen, niin miehen räppääminen on puuduttavaa. Oikeastaan Lossi Turunen on yksi esimerkki siitä, miksi räppiä kutsutaan puhemusiikiksi. Katkeilevaa uhoamista, jatkuvia samanlaisia sanojen painotuksia ja ennen kaikkea sama tyyli läpi levyn. Vähäiset nopeammat flowaus-yritykset kusevat järjestäen. Lossi Turusen vahvuuksia ovat erittäin miellyttävä ääni, selkeä artikulointi ja hyvä asenne. Ne tekevät kappaleista siedettäviä.

Suosittelen "Räppäävän taksikuskin paluuta" kaikille, joilla on vähääkään ylimääräistä rahaa. Vastalahjaksi saat neljä loistavaa trippailubiisiä, joissa on huumoriarvo kohdallaan sekä pari oikeasti kuuntelukelpoista biisiä. Tiedotteen mukaan levyä on tehty reilut kaksi vuotta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon aikaa on käytetty esimerkiksi släbärivarkaudesta kertovan biisin kirjoittamiseen. Pelkästään ignorantista sekoilusta jo puoli pistettä.

2½ / 5

LINKIT
Lossi Turunen MySpacessa
Video: Lossi Turunen - Mun kämppä
Tilaa "Räppäävän taksikuskin paluu" The Funkiestista

Niko & Tapsa - Parhaita päiviä



Niko & Tapsa - Parhaita päiviä
Rutilus Records, 2009

Biisilista
01. Pari sanaa
02. Aamusumpit
03. Mitä sä teet ft. Kesken
04. Tahti kiihtyy
05. Luottojäbiä ft. Stepa
06. Upee
07. Eteenpäin
08. Talviunii ft. Puppa J
09. Tyttöi, räppii & lenkkareita ft. Särre
10. Viimestä päivää
11. Parhaita päivii

Osa lukijoista saattaa muistaa parin vuoden takaisen "Tässä kaupungissa tuulee aina" -albumin Nikolta ja Tapsalta. Hetken hiljaiselon jälkeen samainen kaksikko on palannut uuden levyn kera ja vaihtaneet samalla julkaisijaa Fjuu Recordsista uuteen Rutilus Records -levymerkkiin. Herrojen toinen pitkäsoitto kantaa nimeä "Parhaita päiviä". Tuoretta albumia on harvinaisen helppoa tarkastella kahtena eri osana: levyn alkupuolena ja levyn loppupuolena.

Levyn alkupuoli tarkoittaa tässä tapauksessa albumikokonaisuuden viittä ensimmäistä kappaletta. Nämä raidat kulkevat niin taustoiltaan kuin sanoituksiltaankin samoja polkuja. Biisit keskittyvät huolettomaan sanailuun kiireettömistä hetkistä, hyvästä olosta ja ystävistä. Tuntemuksien kuvailut räpätään soulia ja funkia hehkuvien kesäisten biittien päälle, joista ovat läpi levyn olleet vastuussa Niko sekä kaksikon dj:nä toimiva Mikko.

En tiedä johtuuko se omasta perisuomalaisesta asenteestani, mutta jonkinlainen luontainen vastustuskyky nousee heti takajaloilleen avausbiisin (Pari sanaa) edettyä ensimmäisen kertosäkeensä ohi. Yltiöpositiivinen innokkuus ei tartu meikäläiseen. Ennemmin tekee mieli vaihtaa raitaa kuin keitellä Aamusumppeja. Levyn alkupuolella jokainen raita kuulostaa fiilispohjalta tehdyltä maailmanparannus-räpiltä ja valitettavasti juuri negatiivisessa mielessä.

Riimit etenevät kyllä johdonmukaisemmin ja jouhevammin kuin Nikon & Tapsan edellisellä levyllä, mutta kummankaan räppärin flow ei uppoa. Liian tylsää tyylittelyä vailla hienouksia. En ole myöskään ollut koskaan yhteislaulujen ystävä, joten en diggaa platalla esiintyvistä kertosäkeistä, joilla huudetaan yhteen ääneen esimerkiksi Luottojäbien merkityksestä.

Onneksi kiekon kuudennen biisin (Upee) kohdalla suunta muuttuu huomattavasti parempaan suuntaan. Sanoitukset paranevat niin, että summittaisten läppien sijaan on mahdollisuus fiilistellä kokonaisia versejä ja ulosannillisestikin duo tuntuu nostavan tasoaan. Moneen kertaan kuullun "jee aurinko paistaa ja mul on hyvä olo" -jauhannan sijaan lohdutellaankin naisia, koitetaan jatkaa elämässä Eteenpäin ja vältetään nukkumasta Talviunii. Sekä sokerina pohjalla, räpätään tietynlaisesta pyhästä kolminaisuudesta Loost Koosin Särren kanssa (Tyttöi, räppii & lenkkareita).

Näistä biiseistä eniten säväyttää Eteenpäin, joka kertoo pitkälti elämän mielekkyydestä erilaisten ehtojen ja "pakkojen" alla. Sekä Nikolta että Tapsalta kovat värssyt, jotka ovat oikeastaan kokonaan quotable-kamaa. Biitti erottuu levyn muusta soundista edukseen. Myös kaksikon ulosanti tuntuu paranevan temmon vaihtuessa edes hieman erilaiseksi. Kun ei ole tavallaan mahdollisuutta räpätä laiskasti ja ponnettomasti, tulee räpeistä heti määrätietoisemman kuuloiset.

Vierailijoista kaikki täyttävät paikkansa. Kesken sopii kuvailemaan kesäfiiliksiä tajunnanvirtamaisella tyylillään, Stepa iskee monia kivuliaan lujaa vyön alle eritellessään oikeita ystäviä sekä "naamakirja-frendejä" ja Puppa J nostaa tunteikkaalla esiintymisellään Talviunii-biisin tunnelmaa. Oma lukunsa on MC Särren semihärski verse, joka Opaali-mukailuineen tuo kyllä hymyn meikäläisen kaltaisen tosikonkin huulille kappaleella Tyttöi, räppii & lenkkareita.

Särren vaikutus Nikon & Tapsan musiikkiin on tainnut muutenkin olla suurta, sillä koko Mitä sä teet -biisi voisi aivan hyvin olla Loost Koosin kappale. Kuulostaa nimittäin siltä kuin Särki vetäisi ko. kappaleen kertosäkeen eikä biitin kosketinosuudetkaan paljoa eroa Dj Arsin sekä Väiskin vääntämästä smootheilusta.

Oikeastaan kaikki biisit Upeesta aina lopetusraitaan Parhaita päivii ovat hyvin onnistuneita. Poikkeuksena ehkä Viimestä päivää, joka tylsän biittinsä ja aiheensa vuoksi palaa levyn alkupuolen tunnelmiin. Niko & Tapsa ovat kehittyneet paljon lyriikoiden saralla ja pienen tuottajaringin takia soundikin on levyllä hyvin yhtenäistä. "Parhaita päiviä" ilmestyy hyvään saumaan näin kesää ajatellen, harmi vain että kiekon alku ei vakuuta ponnettomuudessaan yhtään.

3½ / 5

LINKIT
Niko & Tapsa MySpacessa
Video: Niko & Tapsa - Parhaita päivii
Arvio: Niko & Tapsa - Tässä kaupungissa tuulee aina
Rutilus Records
Tilaa "Parhaita päiviä" The Funkiestista

maanantai 4. toukokuuta 2009

Ideaali & Jay Who? - Piste.



Ideaali & Jay Who? - Piste.
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Piste
02. Älä särje sitä
03. Ongelmii
04. Ei vielä
05. Pysähdy
06. Jos kuljet siellä
07. Noidankehä ft. Iisakki
08. Niin pienii ft. Iisakki
09. Hengittää ft. Jannew & Ralphe
10. Tän kerran
11. Ohi
12. Yhtä täs
13. Lähtöjä
14. Täältä ft. Iisakki

Näkökulma ei ole ainoa suomalainen veljeskaksikko, joka räppää. Huhtikuussa yhteisen albumin julkaisivat myös Jokelan veljekset, tuttavallisemmin Ideaali sekä Jay Who?. Idea projektiin syntyi tiedotteen mukaan viime syksynä, kun kaksikko menestyi YleX:n demokilpailussa yhteisellä biisillään. Talven aikana työstetystä materiaalista syntyi lopulta "Piste." -nimeä kantava omakustanne.

Veljeksillä on takanaan toisistaan poikkeava musiikillinen historia: kun Ideaali on julkaissut jo neljä sooloalbumia, on Jay Who?ta kuultu lähinnä vierailijana muiden artistien biiseillä. Lisäksi jälkimmäisenä mainittu on siirtynyt suomenkielisen materiaalin tekemiseen vasta viimeisten vuosien saatossa, sillä uran alkupuolella esityskielenä toimi englanti. Erilainen menneisyys on tehnyt kaksikon välille pienen tasoeron, joka on helposti kuultavissa varsinkin heidän presenssistään. Ideaalin räpeissä on painokkuutta, kun taas Jay Who?n riimittelyt jäävät yrityksestä huolimatta kovin ponnettomiksi.

Sanoituspuolella yhtä suuria eroja ei löydy. Molemmat kirjoittavat yhtä sujuvaa lyriikkaa. Kirjoitustyyleiltään Jay Who? tuntuu kaksikosta pohdiskelevan aiheita yleismaailmallisemmin, kun taas Ideaali ammentaa tekstiä enemmän omista kokemuksistaan. Hyvänä esimerkkinä tästä lienee omakustanteen kuudes raita Jos kuljet siellä, jolla muistutellaan Don P:n nostalgisen biitin voimin kotikulmien merkityksestä identiteettiin. Ideaali mainitsee omassa versessään paljon lahtelaisten paikkojen nimiä ja tekee biisistä näin henkilökohtaisemman. Sen sijaan Jay Who? katsoo asioita laajemmassa perspektiivissä eikä niinkään tiputtele nuoruudelleen merkittävien mestojen nimiä eetteriin.

Valitettavasti "Piste."-levyn sanoitukset pyörivät liialti samojen aiheiden ympärillä. Albumin keskivaiheilla Pysähdy-kappaleesta alkaa suoranainen itseään toistavien kappaleiden putki, jonka aikana muistetaan toistuvasti päivitellä vuosien vierimistä, kritisoida koulujärjestelmää sekä kyseenalaistaa nykyaikaista elämänrytmiä. Ideaali ja Jay Who? ovat kyllä täysin oikealla asialla ottaessaan kantaa esimerkiksi nuoriin kohdistuviin paineisiin ja ainaiseen pyrkimiseen, mutta toisaalta tällaisista ongelmista on helppoa lähteä räppäämään. Tällaisia semi-yhteiskuntakriittisiä biisejä on tehty p-a-l-j-o-n ja siksi niihin on vaikeaa tuoda mitään uutta sisältöä. Veljesten sanoitukset eivät siis sinällään ole huonoja, vähän vaan liian kuultuja.

Albumin anti ei kuitenkaan jää hienoon kansitaiteeseen, sillä julkaisu on täynnä hyviä kertosäkeitä ja etenkin tuoreita biittejä. Aivan ensimmäisenä täytyy nostaa pinnalle Salosen eli S-Productionsin säveltämä Niin pienii -biitti, mikä kuulostaa heti ensimmäisiltä sekunneiltaan lähtien aivan vanhalta Fintelligensiltä! Kyllä lämmittää sydäntä huomata, että niinkin ajatonta soundia vielä tehdään jossain päin Suomea. Tämän myötä ei liene epäselvyyttä siitä, kuka tuottaa Fintelligensin seuraavan pitkäsoiton... Timo Pieni Huijaus taasen käyttää Täältä-raidan biitillä samaa samplea kuin Haukka & Pualinelssoni Opaalin Fakta-biisillä pari vuotta sitten, tosin nopeutettuna.

Muutoin "Piste." on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvin mutkatonta ja electro-vaikutteista jytää. Tätä kuppikuntaa edustaa esimerkiksi MGI:n säveltämät kaksi raitaa Lähtöjä ja Ei vielä, joka on samalla kertosäkeensä ansiosta levyn ehdottomasti tarttuvin biisi. Jay Who?n tuottamalla Hengittää-raidalla taas kohtaavat kasari ja 2000-luku muodostaen hienon electropop-vaikutteisen taustan. Kappaleella, jolla fiilistellään yön suomaa vapauden tunnetta kaupunkien ja motarien tyhjillä teillä, on mukana myös Kymppilinjan Ralphe ja Jannew. Erityisesti Ralphen karisma ja flow piristävätkin levyä ennen albumin loppupuolta.

Pitkäsoiton alkupuolelta löytyvä Ongelmii pitänee myös nostaa blogin lukijoita varten esille erikseen. TK:n tuottama biitti nimittäin suorastaan hehkuu 1990-luvun Bad Boy -soundia ja itse biisillä käsitelläänkin biittiin sopivasti rahaa sekä naisia. Tällä kertaa ei niinkään ylistävässä tarkoituksessa, vaan ongelmien aiheuttajina. Lyriikoihin on mahdutettu myös viittauksia muihin rap-kappaleisiin, kuten esimerkiksi Jay-Z:n 99 Problems, Biggien Mo' Money Mo' Problems sekä Flegmaatikkojen Mutsin luona.

Hyvä biittikorva kaksikolta siis löytyy, mutta kehujen vastapainoksi on ihmeteltävä minkä ihmeen takia Iisakki-niminen "laulaja" on otettu kolmen kappaleen kertosäkeisiin mukaan? Mies kun kuulostaa esimerkiksi Noidankehällä Lord Estiä Piippolan vaari -aksentilla matkivalta kylähullulta. Oikeasti, persoonallisuus on aina hyvästä, mutta Iisakin tilalle olisi kyllä löytynyt paljon parempiakin mieslaulajia. Muutoin kertosäkeet ovat aika lailla autotune-painotteisia. Autotunessa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun sitä käytetään niin tyylikkäästi kuin tällä levyllä, mutta sen liiallinen tunkeminen joka paikkaan hieman puuduttaa albumin loppupuolelle mentäessä.

"Piste." ansaitsee huomiota tuoreen soundinsa ja muutamien kovien biisien takia. Levyn huippukohtiin lukeutuvat kappaleet Älä särje sitä, Ongelmii, Ei vielä, Hengittää ja Yhtä täs. Ideaali & Jay Who? -kaksikko osaa parhaimmillaan tehdä hyväntuulisia tanssibiisejä, mutta tällä levyllä niitä vakavempia pohdiskeluja on vähän liikaa. Jos levyn keskivaiheilta ottaisi muutamia raitoja pois kokonaan, saattaisi kokonaisuudesta tulla paljon yhtenäisempi ja ei-niin-itseään-toistava kuin nyt. Joka tapauksessa tarkastamisen arvoinen omakustanne kaikille vähänkään kiinnostuneille.

3½ / 5

LINKIT
Ideaali & Jay Who? MySpacessa
Ideaalin kotisivut
Ideaali MySpacessa
Jay Who? MySpacessa
Tilaa "Piste." The Funkiestista