torstai 30. huhtikuuta 2009

LX-Beats - Poor Man's Luxury



LX-Beats - Poor Man's Luxury
Skill Street Entertainment, 2009

Biisilista
01. Intro ft. Karim aka Nightclubber Lang
02. Bluegrass Swagger ft. Jaylacage
03. Poor Man's Luxury ft. Deacon the Villain & Point Game
04. Happy Juice (12 Steps Backwards) ft. Prime
05. Crazy Venomous ft. Mac Lethal & Neyedus
06. How You Like Me Now ft. Mattafact
07. Interlude
08. Thug or What ft. Sage & Mac Lethal
09. How To Make A Song ft. Kronic Plague
10. All I Know ft. Xcursion
11. Take Your Medicine ft. Finale
12. Battle Scars ft. Copywrite, Redrama & Point Game
13. Never Know What She Thinks ft. Neyedus
14. Mindplay ft. Profayne
15. Watch Me ft. Kilby
16. Outro

MGI aloitti Suomessa pienimuotoisen tuottajalevyjen buumin julkaistuaan "Cratest Hits" -kokoelman vuonna 2004. Samana vuonna ilmestyi myös LX-Beatsin tuottajalevy "Music vol. 1". Tämän jälkeen moni muukin tuottaja ryhtyi työstämään samanlaista "käyntikorttia" omien sävellyksiensä monipuolisuudesta. "Cratest Hitsin" ja "Music vol. 1:n" julkaisuista on ehtinyt kulua jo viisi vuotta eikä tuottajalevyt ole olleet enää pitkään aikaan mitenkään kova sana. Nyt jyväskyläläinen LX-Beats on tuomassa meininkiä kuitenkin uudelleen kehiin "Poor Man's Luxury" -levyllään.

Pienlevy-yhtiö Skill Street Entertainmentin kautta julkaistavalle levylle on päätynyt mukaan yllättävän kovia nimiä. LX-Beatsin taustojen päälle räppäävät muun muassa CunninLynguistsien Deacon the Villain, entinen Weathermen-possen jäsen Copywrite sekä Suomen oma Redrama. Pienemmistä nimistä mielenkiintoisia tuttavuuksia ovat ainakin köyhän miehen Method Manilta kuulostava Xcursion sekä arvostetun Rhymesayers Entertainmentin riveissä vaikuttava Mac Lethal.

Huonoja tusinaräppäreitä "Poor Man's Luxurylle" ei onneksi ole haalittu, vaikka Karim aka Nightclubber Lang nyt pilaakin mahtavasti alkavan Intron sössötyksellään. Tyydyttävän tason lisäksi levyllä vaikuttavat riimittelijät erottuvat tarpeeksi toisistaan niin ääniltä kuin tyyleiltäänkin. Levyn jatkuvuuden ja pitkäikäisyyden kannalta se on tärkeää, vaikka teoksen tarkoituksena onkin ennen kaikkea esitellä LX-Beatsin tuotantoa. Kukaan ei nimittäin jaksa kuunnella täyden levyllisen verran ontuvia räppäreitä, vaikka biitit vakuuttaisivatkin.

Itse tuotantopuolella ei olla lähdetty revittelemään turhaan. LX-Beats on noudattanut sävellystyössään tietynlaista maanläheistä linjaa läpi levyn, mikä tarkoittaa sitä ettei nykyajan uusiin virtauksiin olla lähdetty mukaan. Genrerajojen rikkomisen sijaan pysytään perusasioiden äärellä. Ei klubibängereitä, ei autotunea, ei dubstep/bassline -vaikutteita... Ei edes minkäänlaisia kovassa huudossa olevia ns. tekno-vivahteita, mitä nyt Crazy Venomous -kappaleen kertosäkeessä meininkiä piristetään hillitysti käytetyllä konemusiikilla.

"Poor Man's Luxuryn" biittejä on aika vaikeaa lähteä kuvailemaan. Päällimmäisenä jää oikeastaan mieleen kohtalokas ja isoksi rakennettu soundimaailma, joka koostuu tavallaan useista pätkityistä sampleista muodostaen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Kun biitti lähtee rullaamaan, elementit hyppäävät sille mukaan todella jouhevasti sitä mukaa kun tausta kehittyy. Paljon yksityiskohtia sisältävät taustat eivät ainakaan jää tylsiksi. Taustoja ei voi verrata mihinkään ysäri boom-bapiinkaan, mutta sanotaanko, että LX-Beats tekee perinteitä kunnioittavaa soundia päivitetyin ottein.

Julkaisun negatiivisest ja positiiviset puolet on helppo erotella toisistaan. Kesäinen Happy Juice (12 Steps Backwards) ei lämmitä. Biisillä räppäävä Prime ei sovi biittiin ja vaikka miehen lähestymistavassa onkin pilkettä silmäkulmassa, niin sanoitukset ja koko raita muutenkin jättää aika lailla kylmäksi. Never Know What She Thinksillä on hirveät rummut (varsinkin kertosäkeissä), jotka latistavat tunnelmaa. Lyhyt All I Know, jolla vierailee aiemmin mainitsemani kahden markan Method Man, jää puolestaan räppärin osalta aika pliisuksi kopioinniksi.

Positiivisina seikkoina mieleen jää esimerkiksi nimikkobiisi Poor Man's Luxury, jolla kuullaan rutinoituneen hyvän räppäämisen lisäksi hyvää lyriikkaa. Eeppinen biitti. Crazy Venomous on tunnelmaltaan aivan erilainen biisi, mutta lähes yhtä onnistunut rykäisy. "Fuck Young Jeezy, I ain't feeling his steez / and I'm tired of all these dance songs killin' my knees". Hauskan tyylittelyn kruununa on tarttuva kertosäe. Kronic Plaguen sanailu on niin ikään varsin kuuntelukelpoista How To Make A Songilla, vaikka biitti onkin simppelimmästä päästä. Luonnollisesti myös Copywriten, Redraman ja Point Gamen yhteisbiisi Battle Scars lämmittää sydäntä. Viettelevä biitti, mikä sopii loistavasti varsinkin Redraman flowlle ja äänelle.

Tuottajalevynä "Poor Man's Luxury" ilmentää hyvin LX-Beatsin työstämää uniikkia soundia ja sen monipuolisuutta. Kuten sanottu, levyllä vierailevat räppärit eivät ole ihan ketä tahansa paikallisen Mikseri.netin peruskäyttäjiä, vaan rutinoituneita riimittelijöitä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että biisit hukkuvat aika nopeasti harmaaseen englanninkielisen hiphopin massaan, mikäli raitoja aletaan vertailemaan valtavirtaan. Muutama biisi jää pidempään soittoon. Tuottajalevynä:

3½ / 5

LINKIT
LX-Beats Myspacessa
Skill Street Entertainment

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Yhtä suurta teatteria



Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Yhtä suurta teatteria
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Avaus
02. Kuvitelmaharhaa
03. Jos sä sattusit tietää
04. Sateessa
05. Ymmärrys laajenee
06. Kiitolliset rikolliset
07. Pelkotila ft. Juju
08. Nxtileveli
09. Naapurit vituttaa ft. TommiPerkele
10. Viha pinnassa ft. Hoivis
11. Pintaliitoja
12. Muistois ne pysyy
13. Yksinäisyys

Kotiviinikellarista ponnistavat VeliKalevi, Henkka Saari ja Köyhä Seppo eli tuttavallisemmin Porvari Veljet & Köyhä Seppo tulivat blogin lukijoille tutuksi viime kesänä. Tällöin kolmikolta ilmestyi heidän ensimmäinen omakustanteensa, kahdeksan biisiä kattanut "Nätti-EP". Nyt trio on jälleen täällä. Pirkanmaalaisten räppäreiden ensimmäinen kokopitkä levy kantaa nimeä "Yhtä suurta teatteria".

Porvari Veljet & Köyhä Seppo erottuivat viime kesänä muista nuorista kilpailijoistaan ennakkoluulottomuudella. He eivät pelänneet käyttää autotunea tai räpätä klubitaustojen päälle. Uudella albumilla autotunen käyttöä on onneksi rajoitettu voimakkaasti. Sen sijaan tuotannon taso on pysynyt laadukkaana ja levy on taustojensa puolesta hyvin yhtenäinen paketti. Levyn biiteistä suurin osa on lähtöisin Henkka Saaren tietokoneelta, mutta myös VeliKalevi ja Inkki ovat osallistuneet soundimaailman luomiseen.

Albumin yleisilmettä kuvataan tiedotteessa synkäksi ja ainakin taustojen osalta voin yhtyä mielipiteeseen. Muutamat biitit äityvät jopa ihailtavan nyrjähtäneiksi sävellyksiksi. Tummanpuhuvat biitit asettavat kuitenkin räppäreille haasteen: kuinka pitää kuuntelija tyytyväisenä läpi levyn, kun levyn lähes kaikki kolmetoista raitaa liikkuvat yhtä syvissä vesissä? Kuinka elävöittää räppejä niin, että kappaleet eivät kuulosta samanlaisilta?

Valitettavasti vielä tässä vaiheessa kehitystään Porvari Veljet & Köyhä Seppo ei onnistu viihdyttämään kuuntelijoitaan läpi levyn keston. Kaikilla kolmella räppärillä artikulointi sujuu ja flow rullaa tyydyttävästi. Mutta se jokin vaan puuttuu, mikä saisi meikäläisen innostumaan tästä projektista tai kuuntelemaan trioa herkeämättä. Yksi päällimmäisistä syistä tähän on se, ettei räppäreitä erota toisistaan. Periaatteessa kaikki kolme tyyppiä kuulostavat samalta ilman mitään kummempia poikkeavuuksia.

Toiseksi, kappaleet kuulostavat jotenkin kaavamaisilta. Kappaleiden rakenne pysyy samanlaisena, kertosäkeissä käytetään paljon samoja koukkuja ja ne räppäystyylit eivät juurikaan muutu levyn keston aikana. Vaihtelua tuovat vain vierailevat räppärit Juju, TommiPerkele sekä Hoivis. Ehkä välillä tulee myös mieleen, että herrojen räppäämisessä saisi olla enemmän tunnetta mukana. Virkamiesmäistä rimmailua ei jaksa kuunnella kovin kauaa.

Saattaa myös olla, että yksi syy biisien tylsyyteen voi olla sanoitukset. Kenties kolmikko on rustannut huonosti etenevää tai irrallista lyriikkaa. Sanoituspuoli jää rehellisesti sanottuna meikäläiselle hieman arvoitukseksi, sillä en useiden kuuntelukertojen aikana jaksanut keskittyä kappaleiden sanomiin paljoakaan tylsän räppäämisen vuoksi. No, ainakin erilaisia tunteita käsitellään aina vihasta yksinäisyyteen ja pelkotiloihin.

Yritystä miehillä kuitenkin riittää ja se tuottaa tällä levyllä negatiivisen palautteen lisäksi myös hedelmää. "Yhtä suurta teatteria" -levyn parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti biisi Naapurit vituttaa, jolla erityisesti TommiPerkele heittää yhden oman artistiuransa parhaista verseistä. Kiitolliset rikolliset miellyttää myös kokonaisuutena: hyvä kertosäe, muhkea biitti lehmänkelloineen ja osuvat räpit. Erikseen voisi vielä mainita Pintaliitoja-biisin, jolla nimensä mukaisesti disautetaan näyttäytyjiä ja onnenonkijoita. Tarttuva träkki. Huonompia biisejä ovat ärsyttävä Jos sä sattusit tietää -renkutus, kasarihenkinen Muistois ne pysyy ja Hoiviksen kanssa tehty Viha pinnassa.

"Yhtä suurta teatteria" kannattaa tarkastaa, mikäli haluat kuulla hyviä konemaisia biittejä ja teknisesti kunnossa olevaa riimittelyä nuorilta lupauksilta. Muussa tapauksessa kannattaa antaa Porvari Veljet & Köyhä Seppo -trion vielä kypsyä. Levy on kuitenkin harppaus eteenpäin edellisestä EP:stä.

3 / 5

LINKIT
Kotiviinikellari Ent
Arvostelu: Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Nätti-EP
Tilaa "Yhtä suurta teatteria" The Funkiestista

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Arviot viivästyvät

Hyvä lukija ja/tai artisti,

Valitettavasti nyt työn alla olevat arviot myöhästyvät aika lailla suunnitelluista aikatauluista. Työ- ja opiskelukiireet painaa sen verran pahasti päälle, että ehdin tekemään muutamasta levystä arvostelut vasta viikkojen päästä.

Pahoittelut!