tiistai 31. maaliskuuta 2009

Maaliskuun wanha: Kimarr - The Way You Used To



Kimarr - The Way You Used To
Softone Music, 2005

Biisilista
01. The Way You Used To ft. Minnylee
02. Miss You Already ft. Tommishock & Dj Leo Luxxxus
03. You Define Me So Well ft. Dj Apostoli
04. It Is ft. Minnylee
05. All In The Family ft. Tommishock
06. Upsides
07. Downsides ft. Tommishock, Tiinatee & Dj Leo Luxxxus
08. Trapped ft. Taivas
09. Autumn ft. Tommishock & Minnylee
10. Saving Face ft. The Original Slowhand
11. In No Uncertain Terms
12. Miss You Already (remix)

Huomasin juuri, että tänäänhän on maaliskuun viimeinen päivä enkä ole muistanut valita uutta levyä "Vanhat platat" -sarjaan! Tällä kertaa esiteltävä julkaisu on valittu ihan randomilla levyhyllystä. Ensimmäisenä käsiin tarttui Kimarrin "The Way You Used To". Vuonna 2005 julkaistu pitkäsoitto on pienlevy-yhtiö Softone Musicin historian toinen julkaisu. Tänä vuonna kumpikaan ei toimi enää ainakaan aktiivisesti: ei lafka eikä myöskään artisti. Kimarr tekee nykyään musiikkia KA SO RE -projektissa.

"The Way You Used To" on tavallaan tuottajalevy, vaikka sellaiseksi sitä en olekaan kuullut aiemmin kutsuttavan. Kimarrin säveltämien taustojen päällä kuullaan vokalisteja (mm. Tommishock, Taivas, Minnylee) ja muutamilla raidoilla meininki on instrumentaalipainotteinen korkeintaan Dj Leo Luxxxuksen, Dj Apostolin tai Kimarrin itsensä raaputteluilla höystettynä. Huomio ei kiinnity sanoituksiin vaan nimenomaan äänimaailmoihin.

Pitkäsoitto alkaa lupaavasti. Nimikkobiisi The Way You Used To käynnistää kolmen kauniin biisin sarjan haikeilla Setä G:n piano-osuuksilla sekä Taivaan pehmeillä vokaaleilla. Avausraitaa seuraa Tommishockin räpeillä varustettu Miss You Already, mikä on vuosien saatossa pysynyt lyriikoiltaankin relevanttina. Tommi tiputtaa riiminsä hienolla asenteella funkahtavaan taustaan ja biisin outrona Leo Luxxxus piristää ammattitaitoisilla cutseillaan. Hienon alun päättää Apostolin kanssa tehty instrumentaalirykäisy You Define Me So Well.

Tämän jälkeen "The Way You Used To" lähtee luisumaan alamäkeen. It Is on karsea biisi, jolla Minnyleen venytetyt laulannat eivät sovi yhtään taustaan. Tätä taasen seuraa läjä mitäänsanomattomia haikeilufiilistelyjä, joista ei oikein saa minkäänlaista otetta. Tekee mieli skipata taas sinne kolmeen ensimmäiseen biisiin tai lopettaa koko teoksen kuuntelu. Kuuntelijan herättää vasta kymmenes raita Saving Face, joka osoittautuu myös omaksi suosikkikappaleekseni koko levyltä.

Tilasin tämän Funkiestista alunperin hyllyntäytteeksi, ikään kuin osaksi kokoelmaa ja sellaisena sitä pidän vieläkin. Levyllä on neljä hyvää biisiä, mutta muuten meininki käy hyvin tylsäksi. Vähän liian koukutonta downtempoa.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Kimarr Myspacessa
Kimarrin uusi projekti KA SO RE
Softone Music
Tilaa "The Way You Used To" The Funkiestista

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Aggressivos - Controversial Music



Aggressivos - Controversial Music
Helsinki Freedom Records, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Protect And Serve
03. From B To The Boy ft. Hulabaloo
04. Rhyme And Flow ft. Christian
05. Harmonie ft. Pyhimys
06. Blow
07. Jump To The Bus
08. Playersball ft. Carl Finer
09. To The Tango Floor... ft. Ezra
10. ...From Samba World
11. In Remembrance Of Us
12. Here, Now And Then
13. I Got It (Yo Lo Tiengo) ft. Norlan
14. Contro. Verse. Is
15. Skit
16. Tribal Flow

Helsinki Freedom Records pukkaa jälleen uutta levyä markkinoille. Lafkan kolmas julkaisu vuonna 2009 on Ba-Freakista ja Di-Soldierista koostuvan Aggressivos -duon debyyttialbumi "Controversial Music". Kyseessä on yksi kevään mielenkiintoisimmista julkaisuista, sillä Angolasta Suomeen muuttanut kaksikko räppää levyllä niin englanniksi, suomeksi kuin myös portugaliksikin. Toisinaan jopa kaikkia näitä kieliä yhden versen aikana sekoittaen. Albumin monipuoliselta vierailijalistalta taasen löytyy Pyhimyksen, Norlanin ja Hulabaloon kaltaisia tunnettuja tekijöitä.

En ole ikinä ollut eri kieliä sekoittavien räppibiisien ystävä enkä valitettavasti ole sitä tämänkään albumin jälkeen. Aggressivosin räppäreillä on arvostettava asenne musiikin tekemistä kohtaan. Nuorten artistien biiseistä välittyy innostuneisuus ja hulvattomaksi äityvä meininki. Ba-Freak ja Di-Soldier haluavat selvästi tuoda jotain uutta rap-musiikin saralle, mutta he muistavat myös kunnioittaa tämän hienon musiikkityylin juuria. Portugali ei vain esityskielenä toimi meikäläiselle. Lisäksi englanti tuntuu sujuvan kunnolla vain hauskoissa skiteissä, mutta itse biiseillä englannin artikulointi on aika vaikeaselkoista kuunneltavaa.

Näin ollen levyn vierailijat varastavatkin valitettavan usealla biisillä huomion itse Aggressivosilta. Vaikka keneltäkään ei kuulla mitään ihmeellisempiä värssyjä (ei edes Pyhimykseltä), niin jotenkin sitä vaan kuuntelee suomenkielistä leissausta ennemmin kuin vieraalla kielellä räppäämistä. Esimerkiksi Ezran featti biisillä To The Tango Floor... on oikein hyvä ja tuo lisäarvoa kyseiselle raidalle. Muutamaa biisiä lukuunottamatta on pakko sanoa, etten kuuntelisi tai ostaisi tätä levyä vapaaehtoisesti.

"Controversial Musicin" ainoaksi voimavaraksi jää kappaleiden sävellykset. Pitkäsoitolla on monipuolinen kattaus erilaisia biittejä aina isoista iskulinja-anthemeista latinorytmeihin ja breakbeatista klassisempiin räppibiitteihin. Aika moni tausta jättää kuitenkin kylmäksi tasokkaan kuuloisesta tuotannostaan huolimatta. Parhaita biittejä ovat varmaankin Armen Jamzin tekeleet (Protect & Serve + To The Tango Floor...) sekä brasilialaisten (Guela Beats & Leozito Beats) tuottamat ...From Samba World ja I Got It (Yo Lo Tiengo).

Aggressivos on kuitenkin tarkastamisen arvoinen yhtye, vaikka tämä arvostelu ei kovin mairitteleva olekaan. "Controversial Musicin" kompastuskiviä ovat lähinnä tulkitsemiskielet, hajanainen kokonaisuus ja ajoittain hieman liiankin päätön meininki. Räppäreinä Ba-Freakilla ja Di-Soldierilla on tarpeeksi pilkettä silmäkulmassa ollakseen viihdyttävä kokoonpano esimerkiksi keikoilla. Levyn ehdottomasti paras biisi on hieman yllättäen Norlanin kanssa tehty I Got It (Yo Lo Tiengo).

2 / 5

LINKIT
Aggressivos Myspacessa
Katso: Aggressivos - Contro. Verse. Is (musavideo)
Helsinki Freedom Records
Tilaa "Controversial Music" The Funkiestista

torstai 19. maaliskuuta 2009

Ambizionz - Chapter One



Ambizionz - Chapter One
Helsinki Freedom Records, 2009

Biisilista
01. Follow The Light
02. Skit
03. Beginning
04. Lickle Bwoy ft. Ras Henry
05. Remember ft. Carl Finer
06. We Came To Ride
07. Ridin N Grindin ft. Carl Finer
08. Dramatize
09. From Tha Hood
10. Fastlane ft. Carl Finer
11. I'm a Ridah ft. Nermin
12. Stay Real ft. Ras Henry
13. How I Met Ya ft. Nermin
14. Heavy ft. Carl Finer & Ras Henry

Edesmennyt Tupac Shakur avasi menestyksekkäimmän studioalbuminsa "All Eyez On Me" kappaleella, jolla mies korosti kunnianhimoista elämänasennettaan muiden kunnioittamana gangstana. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, kunnianhimoisuus ja Tupacin vaikutus ovat läsnä myös kolmesta helsinkiläisestä koostuvan Ambizionzin musiikissa. Kolmikon jäsenet Kareem, Lucky ja Mo' saivat vihdoin kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen debyyttilevynsä valmiiksi Helsinki Freedom Recordsin avustuksella.

"Chapter One" lähtee käyntiin odotusten vastaisesti. Avausbiisillä Follow The Light paasataan paikkansa löytämisestä vähän liian vakavalla otteella. Tylsää raitaa seuraa naurettava skit, jossa Lucky vapautuu vankilasta. Reilun minuutin mittaiseen pätkään tiivistyy kaikki mahdolliset kliseet: Joe Pesciltä kuulostava jäbä inisemässä "SAY HELLO TO MY COUSIN" ja itse Lucky huokailemassa vankilan porttien ulkopuolella kaikkea myötähävettävää. Lopuksi on tietenkin tehtävä legendaarinen puhelinsoitto Ambizionzin jätkille, pyytäen kamuilta kyytiä kotona odottavan naisen ja lapsen luokse. Tyh-jen-tä-vää!

No, onneksi rimaa nostetaan tämän jälkeen korkeammalle ja loput julkaisusta on tasaisen hyvää thuggailumeininkiä niille, jotka sellaisesta pitävät. Mitään kovin omaperäistä "Chapter Onesta" on hankala löytää. Lyriikat vievät kuuntelijan Ambizionzin karuille kotikulmille, missä eletään vaaran vyöhykkeellä ja naureskellaan entisille kavereille, joista on ajan myötä tullut keinotekoisia gangstoja. Kuten Mo' sanoisi: oma clicki on se kovin juttu ja muiden kannattaa perääntyä pois tieltä. Siinä sivussa Lucky jaksaa muistutella istumastaan kakusta ja Kareem toistelee tasaisin väliajoin kuinka hän on "thuggin', huggin' & fuckin'". Tarinoita värittelevät myös Helsinki Freedom Recordsin lahjakas kultakurkku Carl Finer, reggaemaisella julistusmeiningillä räppäävä Ras Henry sekä laulaja Nermin.

Vaikka sanoitukset eivät ole kaikkein omaperäisimpiä, niin tuotannollisesti katsottuna "Chapter One" on oikein onnistunut paketti. Pääosin Mats Takilan työstämät taustat luovat biiseille uskottavuutta ja risteilevät mielenkiintoisesti ns. mainstreamin klubisoundin sekä raffimpien katubiittien välillä. Kaikki kolme räppäriä erottuvat toisistaan tarpeeksi hyvin omilla tyyleillään ja hyvästä asenteestakin on annettava plussaa. Kyllä sen kuulee, ettei yksikään näistä jätkistä ole ensimmäistä kertaa sylkemässä. Omaksi suosikikseni muodostuu ehkä Lucky vahvalla ulosannillaan.

Tasaisen pitkäsoiton parhaiksi biiseiksi voisi nostaa ainakin videobiisi Ridin N Grindinin, jolla on yllättävän tarttuva meininki. Mukaansa tempaavat myös Lickle Bwoy, Fastlane ja Stay Real. Hyvät biitit ja viihdyttävät räpit miellyttävät aina, vaikka lyriikat olisivatkin pelkkää vanhojen aiheiden toistelua. Vaisuinta osastoa edutavat sen sijaan pliisut herkistelyt kuten jo aiemmin mainittu Follow The Light tai vaikkapa Remember.

Hyvä yritys. Ansaitsisi tuotannollisesti katsoen korkeamman arvosanan.

2½ / 5

LINKIT
Ambizionz Myspacessa
Katso: Ambizionz ft. Carl Finer - Ridin N Grindin (musavideo)
Katso: Ambizionz - Beginning (musavideo)
Helsinki Freedom Records
Tilaa "Chapter One" The Funkiestista

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Huge L - Laatuaika



Huge L - Laatuaika (EP)
ILS, 2009

Biisilista
01. Alkusointu
02. Nai sen naisen
03. Mun muija
04. Mies vs nainen
05. Unelmavävy
06. Vuoronumero
07. Tulee yöks
08. Loppusoitto

No johan nyt on. Huge L on ehditty nimittämään suomalaisen rap-musiikin Leevi & The Leavingsiksi, sillä hän ei Gösta Sundqvistin ja kumppaneiden tyyliin esiinny yleisölle. Ystävänpäivänä mies kuitenkin repäisi vetämällä livekeikan vantaalaisessa ravintolassa. Eikä tässä vielä kaikki. Uudella "Laatuaika" EP:llä Hugea on mahdollista kuulla räppäämässä taustabändin säestyksellä kutsuvieraille - omissa häissään!

Edelleen kovaa julkaisutahtia pitävä Huge L riimittelee uudella levyllään lähes yksinomaan naisista. "Laatuajalla" kuvaillaan muutamia naistyyppejä yleisellä tasolla (Vuoronumero, Tulee yöks), verrataan miehen ja naisen eroja (Mies vs nainen) ja kerrotaan vielä tähän päälle kolme erilaista tarinaa. Kappaleella Nai sen naisen Huge himoitsee sanaleikittelyn ohessa naista, joka osoittautuu biseksuaaliksi. Mun muijalla tarinoidaan siitä, millaista on elää vähän rankemman mimmin tossun alla ja Unelmavävyllä puolestaan ehditään rakastumaan lohduttomasti sekä äitiin että tyttäreen.

Mikäli kauniimman sukupuolen edustajat pääsevät tähän levyyn käsiksi, saatetaan Huge L monessa taloudessa leimata "sovinistisiaksi". Naisia halventavilta Hugen lyriikat kieltämättä kuulostavatkin, mikäli EP:tä kuuntelee väärällä asenteella tai vaihtoehtoisesti valikoivalla kuulolla. Räpit syljetään nimittäin hugemaiseen tyyliin hyvin suorasukaisesti, mitään kaunistelematta. Todellisuudessa "huolimattomille naisille" kohdistetun vittuilun lomasta löytyy myös vastakkaisen sukupuolen kehumista.

Esimerkiksi EP:n kaksi ensimmäistä raitaahan ovat suoranaisia ylistyslauluja naisia kohtaan. Nai sen naisen -kappaleella löydetään intohimoinen hameväen edustaja, jota biisin "kertoja" kuvailee erikoislaatuiseksi tapaukseksi: "en oo tottunut, et ulos vien kaikkii / mut tää mimmi uskals myöntää / et vihas Barry Whitee." Naisen varjopuolena on ainoastaan kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan. Samanlaista tykitystä on myös Mun muija. Biisi alkaa lupaavasti: "Mun muija on niin ghetto / et se pieksee sut tosta vaan, koska vaan / ja tulee seuraavana aamuna kostamaan." Tämänkin neidon pimeä puoli valottuu mitä pidemmälle raita etenee ja lopulta träkki päättyykin laineihin: "mun mustat silmät peittää nää pleksit / eukko löi ku en suostunu heittämään westit / meen nyt keittämään teflonil veden / parempi tossun alla ku ghetto heaven."

Vastaavasti EP:n parhaalla biisillä Vuoronumero riimitellään herkästi antavista jakorasia-naisista, mutta rivien välistä on luettavissa myös miehille suunnattua - joko tahatonta tai tahallista - kritiikkiä hyväksikäyttämisestä.

"Laatuaika" EP:n ensimmäinen näytebiisi, digisinglenäkin julkaistu Tulee yöks on ensimmäinen räppibiisi, mistä olen ostanut laillisen mp3-tiedoston netin kautta. Pidin sitä pienenä pettymyksenä ja ehkä vähän väsähtäneenäkin raitana, mutta onneksi se ei anna koko kuvaa tästä EP:stä. Tulee yöks -biisin lisäksi vain Unelmavävy on sellainen träkki, mikä ei oikein hauskuuta tai kiinnosta kuin taustansa takia. Äiti-tytär -asetelmasta olisi saanut mielestäni paljon enemmänkin irti. Mutta muut neljä pitkää kappaletta ovat taattua Huge-laatua.

Yhteenvetona: kaksoismerkitykset vilisevät sanoituksissa, biittien toteutuksessa on käytetty ihailtavan paljon mielikuvitusta ja EP:n kansitaide on legendaarisen karua. Periaatteessa mikään ei ole siis muuttunut, kun verrataan "Laatuaikaa" Huge L:n aiempiin julkaisuihin. Käytännössä tällä levyllä on kuitenkin persoonallisempia aiheita kuin aiemmilla omakustanteilla sekä ennen kaikkea yhtenäinen teema. "Laatuaika" on ehdottomasti vastinetta rahoille, mutta tuleeko se kestämään soittoa kauan? En usko. Ja kahdeksan raidan julkaisulla (määrään sisältyvät intro ja outro) kaksi mitäänsanomatonta biisiä on kuitenkin varsinaisista kappaleista jo yksi kolmasosa (1/3).

"Laatuaika" peittoaa syksyllä 2008 julkaistun "Huge Nro. 1:n" ja on Luciferilta hyvä aloitus tälle vuodelle. Parhaat biisit: Vuoronumero, Nai sen naisen sekä Mies vs nainen.

3½ / 5

Oho! (spoileri)
Levyn kansilehtiseen on tällä kertaa panostettu oikein kunnolla, mukana nimittäin tulevat kaikkien biisien sanoitukset. Lyriikat ovat vielä siinä muodossa, että niistä näkee mitä laineja tai mahdollisia "featteja" on jätetty kappaleilta pois. Todella positiivinen juttu, mistä isot propsit artistille!

LINKIT
Huge L
Huge L Myspacessa
Arvostelu: Huge L - Vintage
Arvostelu: Huge L - Huge Nro. 1
Arvostelu: Huge L - Touché
Arvostelu: Huge L - Supermania
Arvostelu: Huge & Mode - Seministit
Huge L:n haastattelu vuodelta 2008
Monsp Records
"Laatuaika" tulee aikanaan tilattavaksi The Funkiestiin

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Steen1 - Runoja kontrollihuoneesta



Steen1 - Runoja kontrollihuoneesta
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Kaapissa on natsi
03. RIP AIDS-Timppa ja Mats
04. Puuhamaa
05. Kelaa ft. Asa
06. Sananvapauden väärinkäyttäjät ft. Pyhimys
07. Käyttöohje
08. Mä en oo enää töissä täällä
09. Muistilappuja
10. Seitsemän vuotta
11. Sinä

Kontrollihuoneita on olemassa useisiin eri tarkoituksiin. Yleensä niiden päällimmäinen tarkoitus kuitenkin on, kuten nimikin jo kertoo, säädellä ja hallinnoida. Kontrolloiminen voi koskea niin ihmisiä kuin laitteitakin. Levytysstudiossa kontrollihuone on tarkoitettu musiikin äänittämistä ja käsittelemistä varten. Kyllä te tiedätte, se on se huone, missä tuottajat ja muut oudot napinvääntelijät valvovat eristettyä muusikkoa lasin takaa.

Steen1:n uusi, Monsp Recordsin kautta julkaistu kolmas pitkäsoitto "Runoja kontrollihuoneesta" onkin tätä näkökulmaa vasten osuvasti nimetty. Koko albumi todella kuulostaa kontrollihuoneessa väsätyiltä tarinoilta. Levyn biisilistaan on merkitty tarkoituksellisesti yksitoista biisiä, mutta itse julkaisulla on kuitenkin vielä enemmän skittejä kuin kokonaisia biisejä. Skiteistä kymmenen on laitettu omiksi raidoikseen ja muutama tähän päälle löytyy vielä kappaleiden aluista tai lopuista.

Näillä lyhyillä skiteillä kuullaan sylkemässä muita suomalaisia rap-artisteja, joilla kaikilla on selvästi oma tunnistettava tyylinsä. Lisäksi oma osuutensa on myös Stenkan "omalla" bändillä, Spürmalla sekä näyttelijä Kari Hietalahdella. Biisien lomissa tulevien skittien ansiosta pitkäsoitto saa oman häiriintyneen tunnelmansa. "Runoja kontrollihuoneesta" kuulostaa ensimmäisten soittokertansa jälkeen siltä kuin se kuvailisi 2000-lukua saman aikakauden rap-artistien silmin. Asan kanssa tehdyltä loistavalta Kelaa-biisiltä voisikin poimia lainin, joka kuvaa koko levyä enemmän kuin voisi arvatakaan:

"Digitaalipoika voi skippaa muttei kelata"

Siinä missä laini on käsitettävissä simppelisti niin, että nykyajan mediantoisto-ohjelmissa skippaaminen (oli kyse albumin biiseistä tai elokuvien kohtauksista) on kelaamista korostetumpi ominaisuus, tarkoittaa se myös luonnollisesti sitä, että 2000-luvun nuori mieluummin jättää kaiken haastavan ja epämiellyttävän sikseen kuin pysähtyy ajattelemaan asiaa. Skittien takia tietynlainen kappaleilla hyppiminen näyttelee myös isoa roolia koko pitkäsoitolla. Ennen kaikkea tuo kyseinen laini kuitenkin kertoo Steen1:n kehittymisestä sanoittajana.

Lyriikoiden metaforat ja monitasoisuudet ovat aivan eri tasolla verrattuna Stenkan aiempiin sooloihin, joista nyt on vierähtänytkin aikaa yli kolme vuotta. Sanoitukset ovatkin se juttu, mitä tämän levyn osalta pitäisi hehkuttaa uusien tahtilajien ja parantuneiden räppäystaitojen sijaan. Steen1 kehittyi ulosannillisesti tavallaan tälle tasolle jo erilaisilla feateilla ja omakustanteilla vuosien varrella. Kehityksen huomasi viimeistään "Ajatusrikoksia" -kokoelmalla vuonna 2007.

Yksi syy parantuneisiin kirjoitustaitoihin on voinut olla Pyhimys, joka on toiminut levyllä eräänlaisena vokaalituottajana. Yhteistyön hedelmällisyydestä antaa osviittaa heidän yhdessä tekemä biisi Sananvapauden väärinkäyttäjät, jolla miehet vittuilevat sarkastisesti kaikelle mikä liikkuu ja erityisesti toisilleen. Biisin jälkeen ei tarvitse enää miettiä, miten kaksikko on työskennellyt kappaleiden parissa...

Meni tahtilajit sitten miten tahansa, niin levyn tuotanto on kyllä ihailtavan eläväistä. Intron ja levyn päätösraidan Sinä välillä ehditään kulkea jos jonkinlaisissa soundimaailmoissa synkistä bängereistä (Kelaa) autenttisempaan bändimeininkiin (Puuhamaa). Kuulin viime kesänä pari biittiä tältä julkaisulta, mutta albumiversioina niihin on tehty vielä jatkuvuuden kannalta hyviä lisäyksiä. Spürmastakin tutut Nalle Österman (rummut) ja Dani Nuutinen (kitara) ovat yhdessä Anssi Ahvenniemen (basso) sekä Liukkaan Niklaksen (levyn toinen tuottaja Steen1:n lisäksi) kanssa luoneet albumille taustoja, joista allekirjoittanut kyllä diggaa ilman poikkeuksia.

Omat suosikkibiisini levyltä ovat Intro, Kelaa, Muistilappuja sekä Sinä. Hämmentävää on, että kaksi jälkimmäistä tuo jollain oudolla tavalla mieleeni Leevi & The Leavingsin varsinkin kertosäkeiden aikana. Muistilappuihin on muuten soittanut ja säveltänyt makean kitaran"kulun" Jarkko Martikainen. Huonoja biisejä en oikeastaan tältä levyltä löydä. Saan jokaisesta kappaleesta jotain uutta kuunnellessani niitä uudelleen ja mikä tärkeintä, yksikään biisi ei vaan kerta kaikkiaan kuulosta kokonaisuutena paskalta. Ainoat miinuspisteet lähtee ehkä siitä, että aina jossain vaiheessa "Runoja kontrollihuoneesta" -levyä kuunnellessani tulee hetkeksi aikaa fiilis: "eikö tästäkin aiheesta ole jo riimitelty ihan tarpeeksi?"Stenkan aiemmista pitkäsoitoista en ole juurikaan pitänyt, mutta tämä kolahti lujaa.

Kaikki haluaa kontrollihuoneeseen, mutta kukaan ei halua sen ulkopuolelle. En ainakaan minä.

4½ / 5

LINKIT
Steen1.com
Steen1 Myspacessa
Steen1:n haastattelu syvallapelissa.comissa kesältä 2006
Monsp Records