perjantai 13. helmikuuta 2009

Helmikuun wanha: Sere & SP - Perusasioiden äärellä



Sere & SP - Perusasioiden äärellä
Pyssy Recordings, 2005

Biisilista
01. Intro
02. Bisneksen tiet
03. Se menee niin
04. Taivaan täydeltä
05. Punssia
06. Vapaa sana
07. Olet ystäväin
08. Omalla tiellä
09. Heitä ne ilmaan
10. Joka hetki
11. Muistaksä sen päivän?
12. En haluu kuolla yksin
13. Kiitän
14. Tarina tähän mennessä

Vuonna 2005 starttasin mun ensimmäiset kotisivuni osoitteessa luda.urli.net. Oon jauhanu niistä jo aivan liikaa, mutta oli taas pakko mainita kun tuli tilaisuus. Samana vuonna fanitin ehkä vähän liikaakin tamperelaista rap-musiikkia. Jotenkin ehkä laskin itseni tamperelaiseksi ja koin jonkinlaista ylpeyttä, kun Mansesterin artisteilla oli niin pitkät perinteet räpin saralla. Syksyllä julkaistiin sitten suht samoihin aikoihin Maajoukkueen legendaarisesti nimetty albumi "Rakasta sitä tai vihaa" sekä Seren ja SP:n yhteislevy "Perusasioiden äärellä".

Pääsin synttäreiden kunniaksi Swampiin levyostoksille, jotka kustansi opiskelijabudjetin sijaan faija (kiitos). Vietin liikkeessä reilun vartin vain pähkäillessäni sitä, otanko nyt sen Maajoukkueen levyn vai pitäisikö sittenkin hommata Sere & SP -platta hyllyyn. Koska en osannut musiikillisin ansioin vertailla albumeita, piti asia ratkaista sitten sillä perusteella, kummassa julkaisussa on hienommat kannet. Ongelmana vaan oli, että molempiin levyihin kannet oli väsännyt Tiedemies... Lopulta koin "Perusasioiden äärellä" olevan houkuttelevampi kokonaisuus ja pistin sen heti kotimatkalla autossa soimaan.

Päätöstä ei tarvinnut katua. Aluksi oli vaikea tottua kaksikon erilaisiin ääniin, mutta pikku hiljaa Seren ja SP:n räpit alkoivat toimia kuuntelijankin korviin hyvin yhteen. Muistan kuinka ensimmäisellä kuuntelukerralla bongasin Vapaa sana -biisistä Seren loistavan läpän: "Jos kannat ristiä emsii, älä siitä lässytä / kun seuraavas biisis rikot vähintään viittä käskyä!" Ja kotikadulle käännyttäessä lähti soimaan SP:n soolobiisi Olet ystäväin, jonka biitti aiheutti välittömästi kylmiä väreitä. Katri Helena muuttuu biitillä nätisti pikkuoravaksi ja taustan runko on tarpeeksi läski meikäläisen makuun. Kyseinen biisi sopii muuten sattumoisin ystävänpäivän playlistille kuin nenä päähän.

Kotona fiilistelin levyä välittömästi lisää ja pidin laadukkaan tuotannon lisäksi maanläheisistä aihepiireistä. Tällä levyllä todellakin ollaan perusasioiden äärellä ja mun mielestä jengi on aliarvostanut tätä faktaa liikaa. Ainakin itse tykkään kuunnella enemmän arkipäiväiseen elämään liittyvää kannanottoa kuin jotain liian kryptisiä tekstejä, joita kaltaiseni tavallinen pulliainen ei heti osaa sisäistää. Plussaksi luen myös sen, ettei Sere ja SP onneksi kuulu siihen joukkoon, joka syyttelee anonyymejä "johtajia/päättäjiä" kaikesta mahdollisesta.

"Skarpit äijät, pääs ei koksuu ei edes niittejä / tää toimii ilman jenkkikliseitä ja spedefiittejä."

Näiden jätkien sanoilla on painoarvoa. Räppäävät he sitten musiikkiteollisuuden koukeroista, ihmisten ohjailemisesta tai elämästä ylipäätään, on sanoitukset relevantteja tänäkin päivänä. Riimit etenee todella sujuvasti eteenpäin ja koko ajan pysytään aiheessa. Ei ole pelkoa, että kappaleilla eksyttäisiin fillerilainien kautta sivuraiteille tai että sanoitukset olisivat täynnä kliseitä. Mun mielestä etenkin kasvamista, ystävyyttä, omia valintoja, virheitä ja kumppanin metsästystä käsitellään sopivan kypsällä otteella. Ei tiukkapipoisesti eikä liian ilmiselvillä ohjeistuksilla.

"Perusasioiden äärellä" on siitäkin harvinainen levy, että se paranee loppua kohden koko ajan ja esimerkiksi oma suosikkiraitani - levyn kohokohta - on juurikin platan viimeinen biisi Tarina tähän mennessä. Jätkät ovat selvästi panostaneet sanoituksien lisäksi flowaamiseen, sillä niin huikeita kikkailuja kuullaan välillä kummankin osuuksilla. Ainoastaan todella tunkkaisia ja päälleliimatun kuuloisia räppihuudahduksia voi kritisoida. Ne kuulostivat naurettavilta vuonna 2005 ja ovat sitä edelleen vuonna 2009.

Suosittelen kyllä metsästämään tätä muutaman vuoden takaista helmeä, joka lopulta nukuttiin aika lahjakkaasti yli vähän kaikkialla. Ansaitsee enemmän suitsutusta. Hyvä tuotanto (propsit etenkin Skillstersille), intohimoiset räpit ja fiksut sanoitukset yhdistyy hienoksi kokonaisuudeksi. Jokaisessa biisissä on jotain quotable-kohtia. Yksi avainsanoista on myös rehellisyys.

PS. Kaiken takana on nainen, niin tälläkin kertaa. Kansilehtisiä selatessani huomaan, että albumille on taustalauluja käynyt purkittamassa maailman ihanin Big Brother -kilpailija Jenni Kovanen. Oikeastaan on aika halventavaa puhua Kovasesta Big Brother -kilpailijana, kun nainen on kuitenkin lauleskellut eri seteissä jo kauan ennen koko formaatin rantautumista Suomeen. Jännä sattuma silti.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Vanhat Sere & SP -sivut
Arvostelu: SP - Kalevan poika
SP haastattelussa syvallapelissa.comissa vuonna 2007
Sere haastattelussa syvallapelissa.comissa vuonna 2006
SP syvallapelissa.comin haastateltavana vuonna 2006

1 kommentti:

Seppo kirjoitti...

Itekki huomannu että tää on kyllä aika nukuttu kun ei oo pahemmin kommentteja levystä näkyny.Itekkään en oo levyä ostanu enkä edes ladannu vaikka pidän sp:tä ok:na ja seree kovana. Voisko johtua markkinoinnista tän levyn mielenkiinnottomuus, mä en tän arvostelunkaa jälkee saanu mitää "tää pitää tarkastaa" ajatusta.