sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Absi - Ketunrauta



Absi - Ketunrauta
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Ei se oo väärin
02. Soitan suuta vaan
03. Muutama varma, muutama saletti
04. Hukassa
05. Mis ootte
06. Lisää sligii (streetstyle)
07. Rukous muiden joukossa
08. Oi oi elämää
09. Oon sori mamma
10. Katujen cowboy
11. Koita olla ihmisiks
12. Katkera

Ennen myös Abstraakki-nimellä vaikuttanut Absi julkaisi toisen omakustannelevynsä alkuvuodesta 2009. Kahdentoista raidan platta on ristitty nimellä "Ketunrauta" ja sen sävellyspuolesta ovat vastanneet pääosin tuottajat Kurv, DirtyBeats, DjNK sekä Biittipää. Yhdet biitit mieheen ovat väsänneet myös Nemel ja TeeDub, yhden raidan ollessa lainataustaan tehty streetstyle. Levyn saatesanoina 22-vuotias artisti kertoo levyn olevan lyriikoiltaan suhteellisen henkilökohtaista materiaalia.

Jotta saatte kuvan Absista räppärinä, lienee paikallaan kuvailla heti kärkeen miehen tyyliä. Jos Absia pitäisi verrata johonkin kokeneempaan ja nimekkäämpään tekijään, sanoisin uransa jo kertaalleen lopettaneen Kapasiteettiyksikön Andun olevan ainakin äänensä puolesta hyvin samankaltainen mc. En mainitse tätä syyttääkseni miestä kopioinnista, vaan antaakseni teille vertailupohjaa. Absin flow ja äänenkäyttö on hyvin itsevarmaa, mikä luo heti ammattimaisemman kuvan artistista. Läpät syljetään eetteriin asenteella eikä epäröidä sen kummempia.

Mitä enemmän "Ketunrautaa" kuitenkin kuuntelee ja mitä useammin levyn pariin palaa pienen tauon jälkeen, sitä enemmän Absin ulosanti alkaa puuduttamaan kuuntelijaansa. Vaikka sylkemisen ABC onkin miehellä hyvin hallussa, ei miehen tyyli sisällä mitään hienouksia eikä näin ollen erotu massasta mitenkään. Ja kun äänenpaino ja flowaaminen pysyvät vielä kaiken lisäksi biisistä toiseen muuttumattomina, on lähes väistämätöntä, että Absin kuuntelemiseen kyllästyy nopeammin kuin ehtii huomatakaan.

Sanoituksien arvioiminen onkin hieman hankalampaa. Periaatteessa kaikkien kappaleiden lyriikat on kirjoitettu luontevasti eteneviksi, mutta kuunnellessani levyn läpi, muistan aina vain hyvät biitit sekä yhden lyriikoiltaankin miellyttävän raidan (Oon sori mamma). Ei tule mieleen hyviä versejä saati yksittäisiä läppiä. Osittain tämä menee räppäreille hyvin yleisen ongelman piikkiin: kun tyyli hukkuu massaan, ei kuuntelija välttämättä jaksa keskittyä sanoituksiin räppien soljuessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisaalta kappaleiden teemoja olisi ehkä ollut hyvä rajata enemmän. Nyt Absi on kirjoittanut biisejä aihepiireistä, jotka antavat luvan sanoa mitä vaan. Hyvä esimerkki on platan toinen raita Soitan suuta vaan, joka periaatteessa voi kertoa mistä tahansa mitä sylki Absin suuhun tuo.

Tuotannosta voisi sanoa sen verran, että se on läpi levyn tarpeeksi tasokasta. Jälleen kerran on vain päiviteltävä kuinka näinkin moni suurelle yleisölle lähes täysin tuntematon sälli on onnistunut tekemään kilpailukykyistä soundia omakustanneartistin julkaisulle. Biiteistä kohokohtina voisi nostaa esiin etenkin pari DirtyBeatsin tekelettä. Muutama varma, muutama saletti sisältää mukavan uhmakasta soundia viulusamplein höystettynä, kun taas Oi oi elämää samplaa hauskalla tavalla Irwiniä. Yhtäkään huonoa taustaa "Ketunraudalta" ei löydä.

All in all, "Ketunrauta" on erittäin tasainen levy. Siltä ei löydy rimanalituksia tai muitakaan luurankoja kaapista, vaan platta kulkee koko kahdentoista raidan mitassaan samaa tietä alusta loppuun. Se tie on tuttu ja koruton, ilman kummempia hienouksia. Ainoa keskitasoa selvästi parempi biisi on kuluneesta aiheesta tehty Oon sori mamma. Kappaleella Absi rimmaa kiitoksia äidilleen, mutta on saanut aiheesta irti paljon enemmän kuin ennakkoon odotin. Samaistuttavaa lyriikkaa. Kokonaisuutta ajatellen biisit on myös vähän liian satunnaisia muodostaakseen yhtenäisen levyn. Seuraavalle levylle panostusta ulosantiin ja rajatumpia aihepiirejä sanoituksiin, niin hyvä tulee. Biitit on levyn kovin juttu.

2½ / 5

LINKIT
Absi Myspacessa

Ei kommentteja: