perjantai 27. helmikuuta 2009

Mikael Gabriel - 5 miljoonaa muuta



Mikael Gabriel - 5 miljoonaa muuta
Helsinki Freedom Records, 2009

Biisilista
01. Riku Rikas (Money)
02. Valheet ft. Eddie B
03. Tuodaan ulos ft. Kofi & Pyhimys
04. Silloin ja nyt ft. Uniikki
05. 5 miljoonaa muuta
06. Viiltoja
07. Juna kulkee
08. Tyylil
09. Tuulee tuulee ft. Greedy
10. Johda mua harhaan ft. Pyhimys
11. Älä jätä mua ft. Chase
12. Musta

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen perustama levy-yhteisö Helsinki Freedom Records antaa pääkaupunkiseudun nuorille mahdollisuuden tutustua musiikinteon saloihin. Mikäli potentiaalinen artisti osoittaa musiikkia kohtaan peräänantamattomuutta ja kehittyneisyyttä pelkän harrastelun sijaan, on hänellä mahdollisuus päästä tekemään jopa oma soololevy, jonka julkaisee ja kustantaa HFR. 19-vuotias Mikael Sohlman alias Mikael "MG" Gabriel on yksi esimerkki artistista, joka on kulkenut tällaisen reitin onnistuneesti ja saanut palkinnoksi oman soolodebyyttinsä "5 miljoonaa muuta".

En ihmettele yhtään, että Mikael Gabrielille on nuoresta iästään huolimatta suotu mahdollisuus levyttää kahdentoista kappaleen verran musiikkia albumiksi asti. MG on nimittäin ulosannillisesti varsin etevä kaveri ikäisekseen. Flow ei takkua, artikulointi on hyvin selkeää, asenne sylkemiseen on sopivan itsevarma ja ääni on kaiken kruununa tarpeeksi persoonallinen. Vaikutteita räppäämiseen on otettu monelta suunnalta. Etenkin Huge L:n sekä levyn vastaavana tuottajanakin toimineen Pyhimyksen vaikutus nuoren artistin musiikkiin kuuluu pitkäsoitolla voimakkaimmin. Jo albumin toinen kappale Valheet osoittaa tämän niin kirjoitustyylin kuin flowailunkin suhteen.

MG tekee levyllään selväksi useaan otteeseen, että "5 miljoonaa muuta" kertoo hänen omasta elämästään ja hänen tärkeiksi kokemista asioistaan. Niinpä pitkäsoiton yleinen linja onkin yllättävän vakavahenkinen eikä varsinaisia klubihassutteluja kuulla levyllä kuin yhden biisin verran (Tuodaan ulos). Monet raidat äityvät varsinkin kertosäkeissä melko angstisiksi tilityksiksi ja niillä tuodaan levyn henkilökohtaisuutta ehkä turhankin paljon esille. Välillä tuntuu jopa siltä, että muutamat "systeemin" kritisointia tai nuorten ongelmia käsittelevät biisit on kirjoitettu vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Tai siksi, että saa enemmän uskottavuutta artistina.

Lievästä teennäisyydestä huolimatta on kuitenkin todettava, ettei levyn sanoitukset kuitenkaan sisällä pelkkiä kliseitä toistensa perään. Kyllä Mikael Gabrielilla on ollut sydänkin mukana sanoituksia tehdessä ja mies on selvästi myös kelaillut kulloisenkin aihepiirin asioita ihan kunnolla. Allekirjoittaneelle ei vaan oikein enää uppoa nimikkobiisin tai Greedyn kanssa tehdyn Tuulee tuulee -raidan kaltainen tylsä avunhuutaminen. Pitkäsoiton ehdottomasti heikoin lenkki ei ole kuitenkaan kumpikaan edellä mainituista träkeistä, vaan Uniikin sävyttämä Silloin ja nyt, jolla päivitellään aikojen muuttumista paskan biitin päälle. Pakko skipata joka kerta.

Parasta MG:tä kuullaan ehdottomasti albumin kahdeksannella raidalla Tyylil, jolla mies leikittelee seminokkelasti sanoilla ja siinä sivussa vittuilee artisteille sekä ilmiöille. Ronnie Creedin tekemä tausta on hyvä ja Mikael Gabriel osaa olla yllättävän suorasukainen. "Muotii on räppää, niinku joku muu räppää / tai muija Facebook-viestillä jättää / tyylii on olla hiljaa, jos ei oo asiaa / vaik vietäs Maijalla kuulusteluun Pasilaan." Myös platan varsinainen single Älä jätä mua on alkuspiikkiä lukuunottamatta onnistunut veto. Yleensä vieroksun "monikielisiä" biisejä, mutta jotenkin Chasen laulama englanninkielinen kertsi sopii tähän raitaan. Positiivisiin yllätyksiin kuuluvat myös Viiltoja sekä hauska Tuodaan ulos.

"5 miljoonaa muuta" sisältää jopa seitsemän taustaa Cheekiäkin tuottaneelta OP Beatsilta eikä tämänkään levyn kohdalla voi näin ollen valittaa tuotannon huonosta tasosta. Parhaiten jäävät mieleen lehmänkello-bängeri Viiltoja, voksusamplen kanssa eteenpäin rullaava Johda mua harhaan sekä nopeatempoinen Tuodaan ulos. Johnboyn tuottama Valheet on myös kappaleen teeman huomioiden sopivan veikeä. Väsyneet pianopimputtelut sen sijaan eivät juurikaan nappaa.

MG:n debyytti on parempi kuin Silloin ja nyt -näytebiisi antaa ymmärtää, mutta jättää silti aika lailla kylmäksi. "5 miljoonaa muuta" kuulostaa yllättävän ammattimaiselta levyltä ja etenee biisi biisiltä mutkattomasti. Jopa niin mutkattomasti, että albumi jää täysin huomaamatta pelkäksi taustamusiikiksi. Tämä ei ehkä ole vielä se nappisuoritus nuorelta artistilta, mutta kyllä "5 miljoonaa muuta" osoittaa, että Mikael Gabrielille löytyy paikkansa suomalaisen rap-musiikin saralla. Miehen musiikillinen identiteetti on vielä kadoksissa, mutta oma tyyli ja artistille itselleen mieluisimmat aihepiirit löytyvät kyllä aikanaan.

3 / 5

LINKIT
Mikael Gabriel Myspacessa
Tilaa "5 miljoonaa muuta" The Funkiestista

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Absi - Ketunrauta



Absi - Ketunrauta
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Ei se oo väärin
02. Soitan suuta vaan
03. Muutama varma, muutama saletti
04. Hukassa
05. Mis ootte
06. Lisää sligii (streetstyle)
07. Rukous muiden joukossa
08. Oi oi elämää
09. Oon sori mamma
10. Katujen cowboy
11. Koita olla ihmisiks
12. Katkera

Ennen myös Abstraakki-nimellä vaikuttanut Absi julkaisi toisen omakustannelevynsä alkuvuodesta 2009. Kahdentoista raidan platta on ristitty nimellä "Ketunrauta" ja sen sävellyspuolesta ovat vastanneet pääosin tuottajat Kurv, DirtyBeats, DjNK sekä Biittipää. Yhdet biitit mieheen ovat väsänneet myös Nemel ja TeeDub, yhden raidan ollessa lainataustaan tehty streetstyle. Levyn saatesanoina 22-vuotias artisti kertoo levyn olevan lyriikoiltaan suhteellisen henkilökohtaista materiaalia.

Jotta saatte kuvan Absista räppärinä, lienee paikallaan kuvailla heti kärkeen miehen tyyliä. Jos Absia pitäisi verrata johonkin kokeneempaan ja nimekkäämpään tekijään, sanoisin uransa jo kertaalleen lopettaneen Kapasiteettiyksikön Andun olevan ainakin äänensä puolesta hyvin samankaltainen mc. En mainitse tätä syyttääkseni miestä kopioinnista, vaan antaakseni teille vertailupohjaa. Absin flow ja äänenkäyttö on hyvin itsevarmaa, mikä luo heti ammattimaisemman kuvan artistista. Läpät syljetään eetteriin asenteella eikä epäröidä sen kummempia.

Mitä enemmän "Ketunrautaa" kuitenkin kuuntelee ja mitä useammin levyn pariin palaa pienen tauon jälkeen, sitä enemmän Absin ulosanti alkaa puuduttamaan kuuntelijaansa. Vaikka sylkemisen ABC onkin miehellä hyvin hallussa, ei miehen tyyli sisällä mitään hienouksia eikä näin ollen erotu massasta mitenkään. Ja kun äänenpaino ja flowaaminen pysyvät vielä kaiken lisäksi biisistä toiseen muuttumattomina, on lähes väistämätöntä, että Absin kuuntelemiseen kyllästyy nopeammin kuin ehtii huomatakaan.

Sanoituksien arvioiminen onkin hieman hankalampaa. Periaatteessa kaikkien kappaleiden lyriikat on kirjoitettu luontevasti eteneviksi, mutta kuunnellessani levyn läpi, muistan aina vain hyvät biitit sekä yhden lyriikoiltaankin miellyttävän raidan (Oon sori mamma). Ei tule mieleen hyviä versejä saati yksittäisiä läppiä. Osittain tämä menee räppäreille hyvin yleisen ongelman piikkiin: kun tyyli hukkuu massaan, ei kuuntelija välttämättä jaksa keskittyä sanoituksiin räppien soljuessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisaalta kappaleiden teemoja olisi ehkä ollut hyvä rajata enemmän. Nyt Absi on kirjoittanut biisejä aihepiireistä, jotka antavat luvan sanoa mitä vaan. Hyvä esimerkki on platan toinen raita Soitan suuta vaan, joka periaatteessa voi kertoa mistä tahansa mitä sylki Absin suuhun tuo.

Tuotannosta voisi sanoa sen verran, että se on läpi levyn tarpeeksi tasokasta. Jälleen kerran on vain päiviteltävä kuinka näinkin moni suurelle yleisölle lähes täysin tuntematon sälli on onnistunut tekemään kilpailukykyistä soundia omakustanneartistin julkaisulle. Biiteistä kohokohtina voisi nostaa esiin etenkin pari DirtyBeatsin tekelettä. Muutama varma, muutama saletti sisältää mukavan uhmakasta soundia viulusamplein höystettynä, kun taas Oi oi elämää samplaa hauskalla tavalla Irwiniä. Yhtäkään huonoa taustaa "Ketunraudalta" ei löydä.

All in all, "Ketunrauta" on erittäin tasainen levy. Siltä ei löydy rimanalituksia tai muitakaan luurankoja kaapista, vaan platta kulkee koko kahdentoista raidan mitassaan samaa tietä alusta loppuun. Se tie on tuttu ja koruton, ilman kummempia hienouksia. Ainoa keskitasoa selvästi parempi biisi on kuluneesta aiheesta tehty Oon sori mamma. Kappaleella Absi rimmaa kiitoksia äidilleen, mutta on saanut aiheesta irti paljon enemmän kuin ennakkoon odotin. Samaistuttavaa lyriikkaa. Kokonaisuutta ajatellen biisit on myös vähän liian satunnaisia muodostaakseen yhtenäisen levyn. Seuraavalle levylle panostusta ulosantiin ja rajatumpia aihepiirejä sanoituksiin, niin hyvä tulee. Biitit on levyn kovin juttu.

2½ / 5

LINKIT
Absi Myspacessa

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Nopsajalka - 5 sormee



Nopsajalka - 5 sormee
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Valmiina
02. Ihmees
03. Jäljillä
04. Koko illan
05. Näin mä näin
06. Ring Tone
07. Lanteilla
08. Villiks
09. Jano
10. Se juttu
11. Tunteet

Legendaarisen Soul Captain Bandin sekä Kapteeni Ä-ni -projektin vokalistina tunnetuksi tullut Nopsajalka aloitti varsinaisen soolouransa ryminällä vuonna 2006. Miehen debyyttialbumi "Tontilla taas" oli intohimoisine julistuksineen parasta mitä suomalainen reggae tai dancehall oli saanut kokea vähään aikaan. Muista reggae-levyistä sen erotti erityisesti tuotantopuolen modernit rytmit, joiden päällä Nopsajalka oli kuin kotonaan. Maaliskuussa esikoinen saa seuraajan, kun Monsp Records julkaisee Nopsan toisen pitkäsoiton "5 sormee" 11.3.

Tuotanto on tälläkin levyllä enemmän kuin kunnossa. Taustat sisältävät elementtejä tai vähintäänkin vaikutteita reggaen lisäksi ainakin soulista, hip hopista, iskelmästä, dancesta ja ska-musiikista. Tuotantopuolesta ovat vastanneet pääasiallisesti Ghettoblaster Soundin jätkät eli Dj Svengali ja Nopsajalka itse, mutta mukana on myös Dj Polarsoulin sekä Dub Ridersin tuottamat rytmit ja Dj Ässämixin antamat lisämausteet.

Kokeelliseen suuntaan viety soundimaailma toimii yllättävän hyvin kappaleesta toiseen. Hämmästyttävintä on, että laaja-alaisista vaikutteista huolimatta koko "5 sormee" -albumi kuulostaa tuotannollisesti yhtenäiseltä. Saman levyn alle mahtuvat niin reggaetonia ja dancea sekoitteleva Villiks kuin myös modernilta iskelmäbiisiltä kuulostava single Koko illan. Jälkimmäisenä mainittu on ilmeisesti soitettu sisään Nopsajalan levykiertueellakin nähtävän Sound Explosion Bandin toimesta. SEB:n Antti Kana nostaa muutaman pitkäsoiton taustoista aivan uudelle tasolle mahtavilla saksofoni-kuorrutuksillaan. Singlen lisäksi esimerkiksi Ihmees ja Näin mä näin kuulostavat ilahduttavan autenttisilta livebändin takia.

Nopsajalka itse tuntuu hieman löysänneen julistamistaan viime albumiin verrattuna. Siinä missä joku Mäsäks oli hyvin aggressiivinen veto Nopsalta, on suurin osaa "5 sormee" -pitkäsoiton kappaleista enemmänkin leppoisaa fiilistelyä. Vokalistina mies tulkitsee lyriikoita rytmien päälle niin kuin ennenkin - älyttömän taitavasti. Hymy nousee väkisinkin huulille, kun kuulee Nopsajalan aloituksen levyn avaavalla raidalla Valmiina: "terveiset joka puolelle ympäri Suomee / Arabiasta Karibiaan, kaikki hyvää huoment / se on iso pomo, se on capitano / woo-oou." Lahjakkaan laulajan tuoretta materiaalia on mukava kuulla pitkästä aikaa.

Valitettavasti kappaleiden sanoitukset jäävät vain harmittavan köykäisiksi. Biiseillä ladataan liian paljon energiaa vain kertosäkeiden toisteluun. Varsinaiset lyriikat kuulostavat tyhjänpäiväisiltä eikä niistä saa samalla tavalla irti kuin Nopsajalan debyyttilevyllä. Toisaalta niin kauan kuin biisejä jaksaa kuunnella, voi "5 sormee" nakata levysoittimeen lähes missä mielentilassa tahansa ja jättää murheiden kelailemisen sikseen. Nopsajalan tanssittava meininki saa hyvälle tuulelle.

Levyä kuunnellessa tulee toistuvasti mieleen, että osa biiseistä on varmasti tehty livekeikkoja silmällä pitäen. Livenä "5 sormee" todennäköisesti räjäyttääkin klubin kuin klubin palasiksi, mutta himakuunteluun albumi on vähän liian tyhjänpäiväinen. Tasaisen levyn parhaiksi kappaleiksi nousevat single Koko illan, nostalginen Ihmees, discolattiat täyttävä Lanteilla ja hypnoottisen kova Villiks. Huonoimpiin biiseihin lukeutuu puolestaan ärsyttävä renkutus Se juttu sekä mitäänsanomaton Ring Tone.

Nopsajalan Tampereen keikkaa odotellessa.

3/5

LINKIT
Nopsajalka
Nopsajalka Myspacessa
Arvio: Nopsajalka - Tontilla taas
Nopsajalan haastattelu syvallapelissa.comissa vuodelta 2006
Monsp Records
Tilaa "5 sormee" ennakkoon Monspin nettikaupasta

TommiPerkele - Julkaisuksi täysi läppä



TommiPerkele - Julkaisuksi täysi läppä (mixtape)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. YNWA
02. Tuntematon paskiainen
03. Hei, plikka
04. Pösömusaa
05. Äpäräkännit
06. Lunkisti vaan
07. Muailma kasvattaa
08. Mitä meilt puuttuu?
09. Epätoivon maa

Tampereen alueella on ollut ehkä pientä tilausta omalle Ruudolfille eli räppärille, joka osaa tehdä hyväntuulista musiikkia sopivan itseironisella otteella. Ajattelin Ghetto-Juuhanin täyttävän tämän tyhjiön soololevyllään, mutta sellaista ei ole vieläkään kuulunut lupailuista huolimatta. Niinpä Pirkanmaan musta lammas TommiPerkele riensi apuun ja todistaa uudella "Julkaisuksi täysi läppä" -mixtapellaan omaavansa tarpeeksi ison kengännumeron täyttääkseen hyväntuulisuuden suuret saappaat.

Biisilistaa silmäillessä silmiin käy heti avausraita YNWA, jonka TommiPerkele kertoo levyn mukana tulevassa pohjustustekstissä olevan "kunnianosoitus maailman parasta kohtaan." Olin sataprosenttisen varma, että biisi on kunnianosoitus NWA:lla ja että siihen on jotenkin karmaisevasti sotkettu YMCA-kappaleen melodiaa. Onneksi olin pahasti väärässä. Kyseessähän on tietenkin kovana Liverpool-fanina tunnetun TommiPerkeleen kunnianosoitus suosikkiseuraansa kohtaan legendaarisella kannustusbiisillä You Never Walk Alone.

Intron jälkeen mixtape lähtee käyntiin iskevästi reggae-rytmejä sekoittavalla kappaleella Tuntematon paskiainen. Kappaleella tilitetään siitä millaista on olla mc, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita saati erotu massasta. Hauska aloitus ja huomattavasti parempaa flowausta TommiPerkeleeltä kuin aiemmalla levyllään. Hei, plikka jatkaa hyväntuulisella huumorilinjalla, kun artisti heittäytyy omalla tavallaan romanttiseksi.

"Sä oot kuin korttipöydässä se jokeri /
armeijan metsäleirillä palasokeri
Ja nyt kun illalla katsotaan Simpsoneita /
huomataan, et sähän oot ku Marge ja mä Homeri
Ja mulla ei oo mitään millä kerskua /
ei oo luksustaloo taikka pihas Mersua
Mut sä et oo harakka, sen siitä näen /
ettet tarvii ympärilles mitään kiiltävää
Sä osaat ottaa elämässä chillisti /
ja makuuhuonees heittäytyy villiksi
Tarjoot päätä ku Zidane /
mun unelmabeibe ois yhtä likanen
ku mä."

Toisessa versessäkin jatketaan yhtä sympaattisellta otteella. Ilahduttavaa huomata, että TommiPerkele on kehittynyt eteenpäin niin sanoittajana kuin varsinaisesti räppärinäkin. Flowaaminen ei ole läheskään yhtä tönkköä kuin ennen vaan sylkeminen kuulostaa vihdoin itsevarmalta ja mies uskaltaa heittäytyä tyylittelemään biitin mukana paljon helpommin. Kuten Hei, plikka -biisistä lainatuista riimeistä näkee, niin enää versetkään ei ole sellaisia siellä täällä hyviä heittoja sisältäviä sekasotkuja vaan jouhevammin jatkuvia kokonaisuuksia.

Funkahtava Pösömusaa jatkaa hienosti alkanutta linjaa. Raidalla TommiPerkele fiilistelee kaksi vuotta moitteettomassa kunnossa pysynyttä Peugeottiaan ja suunnittelee tekevänsä jälkeläisiä sen takapenkillä. Kaiken tiivistää kappaleen lopettava heitto: "mä kiinnyin siihen ja se kiintyi muhun / niinku paras jenkkiräppi se on tehty ysikytluvul." Klubifiilistely Äpäräkännit ei ihan yllä edellisten kappaleiden tasolle, muttei ole varsinaisesti huonokaan. Lyhyellä Lunkisti vaan -biisillä taas otetaan nimensä mukaisesti löysin rantein ja kritisoidaan sitä, miksi jengi kiristelee töidensä takia hampaita aivan törkeästi yhteiskuntastatuksesta riippumatta. Tämäkin rykäisy menee siinä missä muutkin, vaikka aiheesta olisi ehkä saanut hieman enemmänkin irti.

Seitsemännellä raidalla Muailma kasvattaa alkaa mixtapen linja muuttua vakavemmaksi. Levyn viimeiset raidat Mitä meilt puuttuu? ja Epätoivon maa ovat nimittäin myös vakavempaa paatosta. Eikä siinä mitään. Kyllä TommiPerkeleeltä onnistuu ihan hyvin myös diippien aiheiden kelailu ja esimerkiksi suomalaisuudesta mies osaa löytää niitä tärkeimpiä kulminaatiopisteitä, joita kuvailemalla osutaan maaliin. Jotenkin ehkä vaan toivoisi jatkoa ajatellen, että TommiPerkele tekisi kokonaisen levyn sellaista sydäntälämmittävää musiikkia mitä levyn alkupuolisko edustaa. Tai vaikka EP:n, jos biisien tason pelätään laskevan hyvien riimien puutteessa.

"Julkaisuksi täysi läppä" on tuotannoltaankin pääosin yllättävän hyvä. Tuottaja nimeltä Bäne vastaa suurimmaksi osaksi julkaisun taustoista, sillä mies on väsännyt yhteensä viisi biittiä TommiPerkeleelle. Bänen tuotanto on tarpeeksi monipuolista, sillä siinä missä yksi biitti hakee melankolista soundimaailmaa itänaapuristamme, rullaa toinen biitti kutkuttavasti funkin tahtiin. Muailma kasvattaa on kitaravetoinen tausta, Mitä meilt puuttuu? taas torvi(?)painotteinen fiilistely. Levyn muut tuottajat Motiivi ja Immu Borgir onnistuvat duuneissaan myös hyvin. Varsinkin Motiivin värkkäämä Tuntematon paskiainen on kova.

Oli kyse sitten TommiPerkeleen räpeistä, saman miehen sanoituksista tai tuottajien tekemistä biiteistä, voi "Julkaisuksi täysi läppä" -mixtapea kutsua hyvällä syyllä rehellisen kuuloiseksi musiikiksi. Platan jakelu on myös kiitettävän omaehtoista, sillä tällaista herkkua on saatavilla vain parin euron hinnalla kädestä käteen. TommiPerkele on kehittynyt ainakin yhdellä harppauksella eteenpäin ja jos kehitys jatkuu samaa tahtia, on ihme jos ei tästä miehestä kuulla viiden vuoden sisällä valtakunnallisesti enemmänkin. Huumoripitoista ja hyväntuulista räppiä suoraan sydämestä.

Lopun tasapaksuus laskee levyltä ainakin puoli pistettä pois, mutta annan platalle VAHVAN arvosanan:

3½ / 5

LINKIT
TommiPerkele Mikseri.netissä
Arvio: TommiPerkele - Naura, Perkele!!

Llapsi - Hiekka ja sumu



Llapsi - Hiekka & sumu
Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Hiekka ja sumu
02. Valot
03. Sen pisteen yli ft. Ola
04. Tunneli ft. Akura
05. Betoni, kirjain ft. Efu
06. Asetu, näe
07. Ei katoa (kuuntele)
08. Ostajat ja myyjät
09. Kuolemantanssi
10. 3/4 ft. Pyhimys
11. Laskumiehet
12. Kolme ovea
13. Praktikum
14. Sidos

23-vuotias Llapsi julkaisi ensimmäisen levynsä "Kautta llinjan" omakustanteena vuonna 2004. Debyytin myötä kotkalainen rap-artisti sai harteilleen leiman etenkin hyvänä kirjoittajana. Ja myös tiiviin, mutta uskollisen fanikunnan, mikä jaksoi odottaa Llapsen seuraavaa pitkäsoittoa yhteensä neljän vuoden ajan. Lunastaako Yellowmic Recordsin kautta julkaistu "Hiekka & sumu" odotukset, joita levyä kohtaan on vuosien aikana ladattu? Voidaanko puhua taidokkaasta kappaleidentekijästä?

"Hiekka & sumu" on neljäntoista raidan teemalevy, jolla käsitellään nimensä mukaisesti kahdentoista biisin ajan hiekkaa ja/tai sumua. Lyhyesti sanottuna hiekka toimii etenemisen vertauskuvana, kun taas sumu on metafora näkemisen vaikeudelle. "Levyn tarkoituksena on kuvata ihmisen vaikeutta löytää paikkansa ja toimintalinjansa ja toteuttaa sitä - niin yleisellä tasolla kuin yksittäisissä tilanteissa", kuten itse artisti valaisee levyn kansilehdykässä. Albumilla on myös kaksi teemaan sinänsä liittymätöntä kappaletta, jotka kuitenkin enemmän tai vähemmän sivuavat pääaihetta.

Vaikka kansilehtisessä selvennetäänkin albumin teemaa, haluaa Llapsi tutustuttaa kuuntelijansa aihepiirin pariin myös levyn aloittavalla nimikkobiisillä Hiekka ja sumu. Vauhdikas raita toimii pitkäsoiton introna mainiosti, sillä taidokkaasti nivotut lyriikat puhuttelevat jo ensimmäisestä versestä lähtien. Biisillä kuvaillaan muun muassa sitä ahdistusta, kun elämälle ei löydetä suuntaa, kuinka siitä tulee muiden ohjeiden noudattamista ja paikallaanpolkemista.

"Hiekan & sumun" ensimmäisten kappaleiden aikana käy ilmi myös se, että vaikka Llapsi tunnetaankin ensisijaisesti hyvänä kirjoittajana, ei hänen flowssakaan ole moitteen sijaa. Monesti pitkät lainit ja asiantäyteiset verset ovat pois jostain ulosannillisesta seikasta, mutta yllättäen Llapsi hallitsee räpin tekemisen myös teknisesti eikä hänen tyylinsä kuulosta ollenkaan tylsältä. Artikulointi on hyvin selkeää, flow venyy tarvittaessa hyvinkin nopeaksi, räppäämisen rytmittäminen on paikoitellen aivan loistavaa ja mies käyttää viihdyttävästi erilaisia tehokeinoja hyväkseen (mm. painotukset, toistot). Lisäksi hänen ääntään on mukava kuunnella.

Vuolaat kehut jatkuvat myös kirjoitustyylin suhteen. Ensinnäkin, "Hiekan & sumun" kertosäkeet on iskevyydessään sanoitettu upeasti. Ne ovat monitasoisia, yleensä tarttuvia ja parhaimmillaan niistä saa asiasisällöltään enemmän irti kuin keskiverron räppärin yhdestä versestä. Sanoitukset ovat viihdyttävän lennokkaita ja kulkevat eteenpäin pysähtymättä. Kuten ulosannissakin, luonnollisesti myös biisien lyriikoissa on käytetty toistojen kaltaisia tehokeinoja onnistuneesti.

Parasta Llapsen lyriikoissa on se, että niitä kirjoittaessa ei olla kanniskeltu sivistyssanakirjaa mukanaan. Kappaleet on kirjoitettu sen verran maanläheisesti, että niiden tajuamiseen ei tarvita maisterin tutkintoa. Kuinka monta kertaa allekirjoittanut onkaan ahdistunut hyvän kirjoittajan biisin edessä, kun sen tulkitsemiseen olisi tarvinnut perehtyä ties mihin kirjallisuuteen. "Hiekan & sumun" lyriikoita voi kuunnella ikään kuin jonkun toisen tarinana tai vaihtoehtoisesti soveltaa omaan elämään. Olkoonkin, että pitkäsoiton loppupuolella tulee vastaan muutamia mystisemmin kirjoitettuja aihioita (Kuolemantanssi, Praktikum), pidän lyriikkapuolta levyn jokaisessa biisissä tasokkaana, mutta kuitenkin ymmärrettävänä.

Jokaisella levyllä on kuitenkin heikkoutensa. "Hiekan & sumun" kohdalla ongelmaksi muodostuu tuotannon taso ja muutamien kappaleiden sovitukset. Esimerkkinä Ostajat ja myyjät, jolla Llapsi todistaa osaavansa kirjoittaa biisejä muustakin kuin hiekasta ja sumusta kyseenalaistamalla motiiveja, joilla artistit tekevät musiikkiaan. Läpät naurattavat osuvilla iskuillaan, mutta biitti on huono eikä sovi kappaleeseen millään tavalla. Biitti ja tekstit kuulostavat toisistaan irrallisilta. Betoni, kirjain -kappaleen tausta on ponneton. Monet biitit, jotka olen lukenut "onnistuneiksi", ovat nekin väärällä tapaa halpojen kuuloisia, mutta tukevat kuitenkin itse biisiä tarpeeksi hyvin.

Täytyy ottaa esille myös Sen pisteen yli, jota aluksi pidin yhtenä pitkäsoiton suosikkikappaleistani. Saamattomuutta ja erityisesti sen voittamista käsittelevä biisi kyselee, kuinka päästä teoriasta käytäntöön ja sanoista tekoihin? Kappale on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että se on mielestäni ympäripyöreydessään yksi "Hiekan & sumun" huonoimpia sanoituksia. Don P:n väsäämässä biitissä taustalla oleva tamburiini/helistin -meininki puskee kaiken lisäksi ärsyttävän voimakkaasti esille. Kappaleella vierailevan Olan feattiverse on raflaavuudessaan ihan ok.

Vastaavasti parhaimpiin biiseihin lukeutuu esimerkiksi Kuolemantanssi, jota pidän viime vuoden parhaana suomalaisena rap-biisinä. Olen yleensä hyvä hehkuttamaan kappaleita, mutta tämä biisi jättää loistavuudessaan sanattomaksi. Hullu flow, erittäin hyvin sanoitettu ja toteutettu kertosäe, mielenkiintoiset lyriikat (joita en ole vielä kokonaan sisäistänyt) ja erityisesti mahtava biitti Vinnie Primalta. Kun kaikki natsaa yhteen, syntyy kappaleelle tietynlainen harmonia. Sellaisen Llapsi onnistuu luomaan varsinkin Kuolemantanssille. Sanoituksista kumpuaa riittämättömyys, rakkaus ja jo valmiiksi latistunut toivo paremmasta.

Päällimmäisenä kappaleissa käsiteltävistä asioista jää mieleen ihmisten johdatteleminen, mikä tuntuu toistuvan levyllä useasti. Varsinkin Akuran kanssa tehdyllä Tunnelilla käsitellään johdattelua ja ihmisen identiteettiä. "Aidattu tapa tehdä omaa merkitystään / kertoo valinnat vuorosanoin ja täydentää selitystään / pakko tehdä tarina, pakko kertoo se oikein / eli jakaa ja kertoo jos mä tajusin sen oikein." Molemmat räppärit riimittelevät aiheen tiimoilta varsin hyvin ja erityisesti vuorottelu toimii. Akuran hyppääminen kappaleelle mukaan on mieleenpainuvan hyvä. Kokonaisuutta täydentää Olan biitti, joka jättää tilaa myös omalle mielikuvitukselle täydentää lyriikoita.

Levystä riittäisi sanottavaa vielä pitkään, sillä kun on oivaltanut teksteistä jotain, haluaisi sen jakaa kaikille lukijoillekin. Vielä kuitenkin muutamasta biisistä lyhyesti huomioita. Valot jatkaa avausraidan tunnelmaa hyvin (molemmat Don P:n säveltämiä) ja on mielenkiintoisesti sanoitettu. Kappaleella Llapsen voi tavallaan nähdä kriittisenä äänenä modernismia ja kehittymistä vastaan, vaikka tälläkin raidalla käsitellään maailman kehittymisen lisäksi ihmisten ohjailua ja tiedon pimittämistä. Ei katoa on hyvä esimerkki siitä, kuinka Llapsi saa albumille lisäpuhtia eläytymisellään. Biisillä kuultava kapinallisuus tekee hiekkaa ja sumua vastaan taistelemisesta uskottavamman kuuloista ja on kaiken lisäksi kuuntelijan kannalta inspiroivaa!

Pyhimyksen kanssa tehdyllä 3/4 -träkillä vuorottelu toimii jopa paremmin kuin Akuran kanssa ja kappaleen rakenne on poikkeava, mikä on piristävää vaihtelua. Molemmat räppärit saavat yhä nopeutuvasta yhteiskunnasta hyvin asiaa irti ja erityisesti Pyhimyksen 3/4 -termillä leikittelevä tyyli on hyvää vastapainoa Llapsen kirjoitustyylille. Laskumiehet on albumin väliinputoaja, mutta siltä on ihan pakko lainata osuvia laineja "Ne ketkä päättää mistä puhutaan, päättää miten puhutaan / kaikest mistä puhutaan, mihin puheeseen kuulutaan." Praktikumin tausta kuulostaa hieman kämäiseltä, mutta on kehittyessään oikeasti yksi albumin nerokkaimmista biiteistä. Hyvä biisi muutenkin kuin Sonny Blastin biitin takia.

Albumin päättää biisi nimeltä Sidos, joka sitoo nimensä mukaisesti albumin hyvin yhteen. Viimeistään viimeiseltä raidalta käy selväksi, että "Hiekka & sumu" on ollut ennen kaikkea tekijälleen terapeuttinen vaihe. Yksi parhaista kuulemistani albumien päätöskappaleista suomalaisessa rap-musiikissa. Tosin olisi ollut huikeaa, jos lyriikoihin olisi piiloitettu vielä kaikkien levyn biisien nimet. Lopuksi paljon puhuva ote päätösraidalta:

"Se mikä tän kaiken sitoo viimeisillä sanoillani /
kuuluu raidoillani - en puhu paskaa enkä tarkoita sit et /
oltais menos kovaa vauhtii viimeiseen päivään /
puhun et voisin toimii, et voisin pidellä tät tänään /
ei oo parempaa ku kuulla tää soundi, sidos /
hiekka ja sumu, simppeli juttu vaik on kaikki vinos"

"Hiekka & sumu" on pitkäkestoinen albumi, joka pienestä epätasaisuudestaan huolimatta ansaitsee kaiken hehkutuksen. Kun puhutaan näistä ns. ajattelevista räppäreistä, niin Llapsi on kyllä Pyhimyksen kanssa Suomen ehdottomasti viihdyttävimpiä artisteja sillä saralla. Hienointa "Hiekan & sumun" kuuntelemisessa on oivaltamisen tunne. Tajusin vasta levyn kuunneltuani, että albumin sisäkannessa eri väreillä merkityt biisit edustivat sitä, mistä teemasta kukin kertoi. Suurin onnistumisen tunne tulikin siitä, kun huomasin luokitelleeni kappaleet teemoittain "oikein".

4½ / 5

LINKIT
Llapsi Myspacessa
Lue Llapsen haastattelu syvallapelissa.comista
Yellowmic Records
Tilaa "Hiekka & sumu" The Funkiestista

perjantai 13. helmikuuta 2009

Helmikuun wanha: Sere & SP - Perusasioiden äärellä



Sere & SP - Perusasioiden äärellä
Pyssy Recordings, 2005

Biisilista
01. Intro
02. Bisneksen tiet
03. Se menee niin
04. Taivaan täydeltä
05. Punssia
06. Vapaa sana
07. Olet ystäväin
08. Omalla tiellä
09. Heitä ne ilmaan
10. Joka hetki
11. Muistaksä sen päivän?
12. En haluu kuolla yksin
13. Kiitän
14. Tarina tähän mennessä

Vuonna 2005 starttasin mun ensimmäiset kotisivuni osoitteessa luda.urli.net. Oon jauhanu niistä jo aivan liikaa, mutta oli taas pakko mainita kun tuli tilaisuus. Samana vuonna fanitin ehkä vähän liikaakin tamperelaista rap-musiikkia. Jotenkin ehkä laskin itseni tamperelaiseksi ja koin jonkinlaista ylpeyttä, kun Mansesterin artisteilla oli niin pitkät perinteet räpin saralla. Syksyllä julkaistiin sitten suht samoihin aikoihin Maajoukkueen legendaarisesti nimetty albumi "Rakasta sitä tai vihaa" sekä Seren ja SP:n yhteislevy "Perusasioiden äärellä".

Pääsin synttäreiden kunniaksi Swampiin levyostoksille, jotka kustansi opiskelijabudjetin sijaan faija (kiitos). Vietin liikkeessä reilun vartin vain pähkäillessäni sitä, otanko nyt sen Maajoukkueen levyn vai pitäisikö sittenkin hommata Sere & SP -platta hyllyyn. Koska en osannut musiikillisin ansioin vertailla albumeita, piti asia ratkaista sitten sillä perusteella, kummassa julkaisussa on hienommat kannet. Ongelmana vaan oli, että molempiin levyihin kannet oli väsännyt Tiedemies... Lopulta koin "Perusasioiden äärellä" olevan houkuttelevampi kokonaisuus ja pistin sen heti kotimatkalla autossa soimaan.

Päätöstä ei tarvinnut katua. Aluksi oli vaikea tottua kaksikon erilaisiin ääniin, mutta pikku hiljaa Seren ja SP:n räpit alkoivat toimia kuuntelijankin korviin hyvin yhteen. Muistan kuinka ensimmäisellä kuuntelukerralla bongasin Vapaa sana -biisistä Seren loistavan läpän: "Jos kannat ristiä emsii, älä siitä lässytä / kun seuraavas biisis rikot vähintään viittä käskyä!" Ja kotikadulle käännyttäessä lähti soimaan SP:n soolobiisi Olet ystäväin, jonka biitti aiheutti välittömästi kylmiä väreitä. Katri Helena muuttuu biitillä nätisti pikkuoravaksi ja taustan runko on tarpeeksi läski meikäläisen makuun. Kyseinen biisi sopii muuten sattumoisin ystävänpäivän playlistille kuin nenä päähän.

Kotona fiilistelin levyä välittömästi lisää ja pidin laadukkaan tuotannon lisäksi maanläheisistä aihepiireistä. Tällä levyllä todellakin ollaan perusasioiden äärellä ja mun mielestä jengi on aliarvostanut tätä faktaa liikaa. Ainakin itse tykkään kuunnella enemmän arkipäiväiseen elämään liittyvää kannanottoa kuin jotain liian kryptisiä tekstejä, joita kaltaiseni tavallinen pulliainen ei heti osaa sisäistää. Plussaksi luen myös sen, ettei Sere ja SP onneksi kuulu siihen joukkoon, joka syyttelee anonyymejä "johtajia/päättäjiä" kaikesta mahdollisesta.

"Skarpit äijät, pääs ei koksuu ei edes niittejä / tää toimii ilman jenkkikliseitä ja spedefiittejä."

Näiden jätkien sanoilla on painoarvoa. Räppäävät he sitten musiikkiteollisuuden koukeroista, ihmisten ohjailemisesta tai elämästä ylipäätään, on sanoitukset relevantteja tänäkin päivänä. Riimit etenee todella sujuvasti eteenpäin ja koko ajan pysytään aiheessa. Ei ole pelkoa, että kappaleilla eksyttäisiin fillerilainien kautta sivuraiteille tai että sanoitukset olisivat täynnä kliseitä. Mun mielestä etenkin kasvamista, ystävyyttä, omia valintoja, virheitä ja kumppanin metsästystä käsitellään sopivan kypsällä otteella. Ei tiukkapipoisesti eikä liian ilmiselvillä ohjeistuksilla.

"Perusasioiden äärellä" on siitäkin harvinainen levy, että se paranee loppua kohden koko ajan ja esimerkiksi oma suosikkiraitani - levyn kohokohta - on juurikin platan viimeinen biisi Tarina tähän mennessä. Jätkät ovat selvästi panostaneet sanoituksien lisäksi flowaamiseen, sillä niin huikeita kikkailuja kuullaan välillä kummankin osuuksilla. Ainoastaan todella tunkkaisia ja päälleliimatun kuuloisia räppihuudahduksia voi kritisoida. Ne kuulostivat naurettavilta vuonna 2005 ja ovat sitä edelleen vuonna 2009.

Suosittelen kyllä metsästämään tätä muutaman vuoden takaista helmeä, joka lopulta nukuttiin aika lahjakkaasti yli vähän kaikkialla. Ansaitsee enemmän suitsutusta. Hyvä tuotanto (propsit etenkin Skillstersille), intohimoiset räpit ja fiksut sanoitukset yhdistyy hienoksi kokonaisuudeksi. Jokaisessa biisissä on jotain quotable-kohtia. Yksi avainsanoista on myös rehellisyys.

PS. Kaiken takana on nainen, niin tälläkin kertaa. Kansilehtisiä selatessani huomaan, että albumille on taustalauluja käynyt purkittamassa maailman ihanin Big Brother -kilpailija Jenni Kovanen. Oikeastaan on aika halventavaa puhua Kovasesta Big Brother -kilpailijana, kun nainen on kuitenkin lauleskellut eri seteissä jo kauan ennen koko formaatin rantautumista Suomeen. Jännä sattuma silti.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Vanhat Sere & SP -sivut
Arvostelu: SP - Kalevan poika
SP haastattelussa syvallapelissa.comissa vuonna 2007
Sere haastattelussa syvallapelissa.comissa vuonna 2006
SP syvallapelissa.comin haastateltavana vuonna 2006