perjantai 2. tammikuuta 2009

Huge L - Vintage



Huge L - Vintage
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Ruma (remix)
02. Hou-sut (remix)
03. Perusmami (remix)
04. Haluaisin (remix)
05. Jos mul ois milj000000na (remix)
06. Matka mun kengissä (remix)
07. Vaik ois (remix) (kuuntele)
08. Ns tyly (remix)
09. Okeinoteko (Tekotaidetta remix)
10. Toigangsteri (Leikkikalugangsteri remix)
11. Katollaan (Ränsistynyt talo remix)
12. Eino-Leevi (Doupimpi ku Eino Leino remix)

Huge L ei enää kaipaa tässä blogissa sen kummempia esittelyjä. Yhä edelleen muistelen hämmästellen sitä hetkeä, kun sain "Summa summarum" -levyn käsiini ja kuuntelin Miedonkovaa-biisistä tehdyn kolmannen version - siis remixin remixin. En ollut aiemmin törmännyt vastaavaan tilanteeseen, jossa alkuperäinen artisti julkaisisi levyllä omasta kappaleestaan kolme erilaista, mutta itsetehtyä versiota. Ja nuo kaikki ovat vielä tänäkin päivänä hävyttömän kovia raitoja varsinkin biittiensä johdosta.

Remixien saralla jatketaan myös Hugen uudella levyllä, Monsp Recordsin kautta julkaistulla "Vintagella". Alunperin vain vinyylijulkaisuksi tarkoitettu teos päätyi lopulta myös CD-versioksi, höystettynä neljällä bonusbiisillä. Näin ollen "Vintagella" laitetaan viisi "Huge Nro. 1" -omakustanteen, kuusi "Touché"-pitkäsoiton ja yksi "Summa summarum"-levyn biiseistä uuteen uskoon.

Vaikka lyriikat ovatkin samat vanhat, uusien biittien takia sanoituksista saa joillain biiseillä enemmän irti kuin alkuperäisiä kappaleita kuunnellessaan. Ruma hauskuutti jo "Huge Nro 1:llä", mutta vähän chillimmän taustan kanssa fiilisteltynä träkiltä irtoaa uusia läppiä, joita ei aiemmin ole tajunnut/kuullut selvästi. Osasyyllisiä voivat tietysti olla myös pieni tauko Hugen musiikista tai kovemmalle laitetut vokaalit, mitä ainakin Rumalle on saatettu tehdä. Ensimmäisestä ja toisesta versestä ei löydy yhtäkään huonoa läppää, varsinkin kun googletti kuka on Sirpa Mansner, hahaha. Näin kirjakielellä bloggaamalla biisin timanttisuutta ei voi tarpeeksi korostaa, mutta remix siirappisemmalla biitillä todella toimii ja ensimmäiset heikommat lainit tulee vasta kolmannessa versessä.

Vastaavasti "Vintagelta" löytyy myös remixejä, jotka originaaleihin versioihin nähden kuulostavat laimeilta. Oikeastaan remixejä ei saisi varsinkaan tällaisen julkaisun yhteydessä vertailla niiden alkuperäisiin biiseihin, vaan niitä pitäisi arvostella yksittäisinä kappaleina. Puntaroiva ihmismieli on kuitenkin tällainen, etten mä ainakaan pysty jättämään vertailuja kokonaan pois. Jos mul ois milj000000nasta tehty uudelleenversiointi ei sytytä millään tapaa. Kitaralla höystetty, napakasti hakkaava perusbiitti voisi toimia jonkin toisen raidan yhteydessä loistavasti, mutta tähän kappaleeseen se ei vaan jotenkin sovi. Ehkä remixin loppupuolella kuultavia pidempiä voksusampleja olisi voinut käyttää enemmänkin, ne nimittäin kuulostaa makeilta. Niin sanottu albumiversio hakkaa remixin koska tahansa.


HUGE L - VAIK OIS (REMIX)

Toinen mun mielestä huonompi uudelleenversiointi on tehty biisistä Ns tyly. Remixin tausta on flipattu aivan päälaelleen iloista rock-poljentoa samplaamalla. Sellaisenaan kyllä tarttuva instru, mutta kuinka hyvin tausta sopii Hugen vittuilun kanssa yhteen? Mulle ei toimi. Tunnustusta täytyy silti antaa koko remixin rohkeanpuoleisesta visioinnista. Samanlaista otetta on kuultavissa myös Doupimpi ku Eino Leino -kappaleesta tehdyssä remixissä Eino-Leevi, jolla Huge samplaa erästä legendaarista, 25 vuotta toiminutta poprock-yhtyettä. Kaiken lisäksi remixille samplattu biisi on ko. yhtyeen yksi tunnetuimmista hiteistä ja esimerkiksi allekirjoittaneen suosikkiraita heiltä. Tausta toimii mainiosti (ei puhettakaan alkuperäisen klassikkobiisin raiskaamisesta), mutta tässäkin on se sama ongelma: räpit ei toimi biitin kanssa yhdessä. Hugella tulee räppäämisessä liian kova kiire, jotta pysyisi kitaramelodian tahdissa eikä taustaan osaa muutenkaan kuvitella ketään räppäriä.

Muilta osin koko "Vintage"-levy bonusbiiseineen on varsin virkistävää kuunneltavaa. Jotenkin tulee Hugen kohdalla pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tätä meininkiä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Remixeistä välittyy mielikuva, ettei olla oltu niin vakavalla asenteella liikenteessä näitä sovituksia tehdessä, vaan pikemminkin irroiteltu ja pidetty hauskaa. Ja niin homman pitääkin mennä. Tunnustan pitäneeni tällaista julkaisua hetken jo rahastuksena... mutta näiden kahdentoista raidan jälkeen kukaan tuskin voi mainita "Vintagea" ja rahastusta edes samassa lauseessa. Remixit kuulostaa rehellisiltä.

Hugen - tai siis Frank Einsteinin - biitintekotaitoja voi vaan ihailla. Miehellä ei ole mitään tiettyä soundia tai tuotantotapaa, minkä hän olisi todennut toimivaksi ja juuttunut siihen, vaan biitit ovat lähes järjestäen niin uniikkeja kuin mahdollista. Ja jos jotain tiettyä tuotantotapaa käytetäänkin paljon ("Touché" + rummut), niin ainakin muu biitti osataan naamioida niin hyvin, ettei asiaa tiedosta. Miehellä on kadehdittavan hyvä mielikuvitus ja rytmitaju, joka sovittaa räppirummut mihin tahansa biittiin.

"Vintagen" kovimmat remixit Ruman lisäksi: Toigangsteri. Kasaridisco kohtaa g-funkin ja vokaalit soljuvat erikoiskäsittelyn läpi painokkaina. Okeinoteko. Jazzia ei välttämättä jaksa kuunnella sellaisenaan, mutta näin kauniisti samplattuna kyseinen musiikkityyli on jumalaista kuunneltavaa. Haluaisin. Arvoituksellinen tausta, mistä tulee kieltämättä mieleen Dr. Dren väsäämät anthemit. Räpit osuu mainiosti kohdilleen - ja pää nyökkää. Vaik ois. Viime vuoden ehdottomasti mahtipontisin biitti. Joka kerta kylmät väreet! Einsteinin biiteillä on yleensä ottaen kaiken hyvän lisäksi paljon oivaltavia yksityiskohtia, joiden takia mielenkiinto pysyy yllä useammankin toiston ajan.

Remix-julkaisulle on aika vaikeaa antaa arvosanaa, kun en ole ennen tällaisia joutunut pahemmin arvostelemaan ja näitä ilmestyy niin harvoin muutenkin. Pitäisikö tässä antaa arvio sen mukaan, kuinka hyvin remixit pärjäävät originaaleihin nähden? Vai pitäisikö biisit arvoittaa yksilöinä? Pitääkö arvostella pelkkiä uusittuja taustoja yksityiskohtineen vai myös vanhoja sanoituksia, jotka on jo arvioitu kertaalleen? No, fuck viralliset ohjesäännöt (mitä ne sitten onkaan), annan levystä jääneellä tunnepohjalla:

4 / 5

LINKIT
Huge L:n kotisivut
Huge L Myspacessa
Arvostelu: Huge L - Touché
Arvostelu: Huge L - Huge Nro. 1
Arvostelu: Huge L - Supermania
Arvostelu: Huge & Mode - Seministit
Haastattelu: Huge L @ syvallapelissa.com (2008)
Monsp Records
Tilaa "Vintage" The Funkiestista

Ei kommentteja: