torstai 22. tammikuuta 2009

Tammikuun wanha: Kesken - Jäi



Kesken - Jäi
Omakustanne, 2006

Biisilista
01. Klikktro
02. 1n kotona
03. Päätit
04. Paskana
05. Musiikki
06. Upea
07. Ei pysty etenemään
08. Pimeää
09. Mitähä
10. Kynttilä

Vuosina 2005 ja 2006 tutustuin netin välityksellä moniin hyviin tyyppeihin, jotka pyrkivät tekemään omaa juttuaan määrätietoisesti. Joku suunnitteli vaatteita, toinen puuhasteli omakustanne-meiningillä paperilehteä. Ajauduin myös kuuntelemaan kahta netissä toiminutta radiokanavaa, Basement Soundsia sekä myöhemmin toimintansa aloittanutta Beat Goes Onia.

Nykyään molemmat ovat syystä tai toisesta lopettaneet. Ehkä lupa-asiat tulivat vastaan tai mielenkiintoa vapaa-ajan puuhasteluun ei enää löytynyt. Beat Goes On -lähetyksiä kuunnellessa löysin kuitenkin Kesken -nimisen artistin syksyllä 2006. Miehen Myspace oli sekava ja erityisesti miehen "Jäi"-levyn kansista tuli jostain syystä mieleen tekotaiteellisuus, jota siihen aikaan kammoksuin. Ja kammoksun luonnollisesti edelleen. Voit tsekata kannet tämän merkinnän alusta - huomautettakoon, että kuvassa on siis sekä pahvitaskun etu- että takakansi.

Jäin kuitenkin pidemmäksi toviksi selailemaan Keskenin profiilia ja havahduin siihen, kun Myspacen soittimesta lähti pyörimään raita nimeltä Ei pysty etenemään. Andy Gymhillin luoma tausta kyseiseen biisiin kuulosti jotenkin todella päräyttävältä. Ensimmäisestä kuuntelukerrasta tulee myös mieleen se, kun biisi lähti käyntiin ja Kesken alkoi räpätä. Wau. En ollut ikinä aiemmin kuullut suomalaiselta räppäriltä noin hienoa tyylittelyä. Fiilis on varmasti verrattavissa niihin hetkiin, kun suomalaisissa kansakouluissa esiteltiin tummaihoisia ihmisiä täysille saleille kuin he olisivat maailman kahdeksansia ihmeitä.

Keskenin flow mullisti mun käsityksen räpistä. Mies sylki riimejä suustaan aivan helvetinmoisella nopeudella, mutta osasi silti artikuloida täysin selkeästi ja pystyi missä kohtaa tahansa vaihtamaan räppäämisen lauluksi, jos halusi. Se ääni ja se laulaminen... Ei kuulostanut hassummalta, itse asiassa todella hyvältä. Vauhdikastempoinen biitti erikoisine pörinöineen oli kuin tahtipuikko, mikä vauhditti Keskenin räppejä. Vasta monien kuuntelukertojen jälkeen pystyin ensimmäistä kertaa keskittymään flown sijasta myös sanoituksiin ja huomasin, että Keskenin tajunnanvirtamainen kirjoitustyyli on myös jokseenkin ainutlaatuista.

Muutamien päivien tehosoiton jälkeen aloin selaamaan lisää tietoa tästä artistista ja huomasin, että häneltä oli ilmestynyt puoli vuotta kyseisestä hetkestä taaksepäin soololevy "Jäi", jolta löytyisi myös suurenmoinen Ei pysty etenemään. Levyä oli painettu vain sata kappaletta ja se oli ehditty myydä loppuun lähtiessäni metsästämään tätä, joten jouduin pulittamaan tästä kymmenen raidan paketista lähes triplahinnan saadakseni sen käytettynä.

Levy itse asiassa pölyttyi hyllyssä aika pitkään, kunnes kuuntelin sen eräänä yönä ajatuksella läpi. "Jäi" on teemalevy ja sillä keskitytään pääsemään yli juuri hajonneesta parisuhteesta. Biisien kirjoitusprosessi on toiminut Keskenille terapiana ja osittain tästä syystä mies ei taida haluta muistella tätä sooloa kovinkaan paljoa. Siksi myös painosmäärä oli pieni. On kuitenkin turhaa jättää näin erinomainen julkaisu vailla huomiota. "Jäi" on täynnä toinen toistaan kovempia tilitysbiisejä, joihin kaikki kotiovensa kynnyksen joskus ylittäneet voivat samaistua.

Platan paras biisi on ehkä Musiikki, jolla Kesken muistelee mennyttä suhdettaan musiikin kauta Gymhillin loistavan taustan päälle. Tunnetilat vaihtelee biisillä lämpimistä muisteluista raastavaan kaipaukseen, mutta kuten kertosäkeessä mainitaan: "musiikki jatkaa soimistaan". Musiikki on oikeasti niitä harvoja ikivihreitä räppibiisejä, joita ei voi kuluttaa liiallisella soitolla puhki. Kipale ei periaatteessa poikkea Keskenin freestylenomaisesta kirjoitustyylistä, mutta pysyy läpi kestonsa selvästi paremmin kasassa kuin mikään muu hänen tekemänsä biisi tähän päivään mennessä. Musiikki välittää kuuntelijalleen jotain ainutlaatuista ja jotain todella henkilökohtaista artistin omasta elämästä.

"Yhessä monilla keikoilla käytiin / kun laitettiin himas ruokaa, kuunneltiin Jamie Cullumii, Egotrippii... / Näit biisei kun kuuntelet, niin ajattele mua / Parhaimpii hetkii oli kun lauloit mulle hellästi ja kauniisti Saden By Your Sidee / Kun sä lähit mä kuuntelin The Streetsin Dry Your Eyesii"

Seuraava raita, Overmen tuottama Upea jatkaa sympaattista linjaa kuvailemalla entistä rakasta erilaisin adjektiivein. Yli kuusiminuuttinen kunnianosoitus on myös niin hieno tekele, että lupasin joskus aikoinaan mielessäni soittaa tämän seuraavalle naiselle, johon ihastun. En lopulta soittanut, vaan soitinkin sen sijasta Musiikin. Mä ymmärrän, että esimerkiksi tämän biisin lyriikat voivat näin jälkikäteen tuntua kiusallisilta artistin itsensä näkökulmasta, mutta siihen ei oikeasti ole mitään aihetta. Ihailtavan rehellistä tekstiä. Rakkauden ilotulitusta, johon juuri kukaan muu suomiräppäri ei todellakaan pysty.

Kun "Jäi" -levyä alkaa kuuntelemaan pitkästä aikaa, sen kuuntelua on todella vaikea lopettaa. Tätä tekstiä kirjoittaessa olen kuunnellut levyä läpi neljä kertaa. Tässä on joku ainutlaatuinen fiilis. En tiedä johtuuko se Keskenin eläytymisestä biitteihin, soundimaailman persoonallisuudesta vai biisien yhtenäisyydestä. Kun mua ahdistaa, mä odotan niin kauan, että koko kaupunki nukkuu ja mä kaivan tän levyn esiin. Kuuntelen tätä kuulokkeilla uudestaan ja uudestaan, kunnes tunne menee ohi. "Jäi" on uskomattoman tärkeä levy mulle.

Andy Gymhillin ja Overmen lisäksi levyä ovat olleet tuottamassa Pik3, Nektaryn Seq ja Tuukka. Tästä ei oikesti löydä mitään pahaa sanottavaa. Päätit, Musiikki, Upea, Ei pysty etenemään, Pimeää... Aivan tajuttoman kovia biisejä. Täytyy vielä nostaa esille erikseen yksi huippukohta levyltä. Pik3 samplaa Päätit-biisin kertosäkeeseen The Zombiesin Maybe After He's Gone -kappaletta vuodelta 1968 ja huh huh kuinka hyvin se sopii tuohon! Kylmät väreet kulki selkäpiitä pitkin kuullessani biisin ensimmäistä kertaa.

Jouduin vähän aikaa sitten laittamaan lähes koko levykokoelmani myyntiin rahapulan takia. En kuitenkaan laittanut tätä pitkäsoittoa myytävien joukkoon. "Jäi" on ylivoimaisesti mun kaikkien aikojen suosikkilevy suomalaisen räpin saralta.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Kesken Myspacessa
Arvostelu: Saurus - Son dynyy
Kesken haastattelussa syvallapelissa.comissa 2006

Tuoreet platat vuonna 2009

Normaalista kaavasta poiketen kirjoitan tähän väliin yhden merkinnän tästä blogista ylipäätään. Tuoreet platat -blogin tarkoituksena on esitellä suomalaisia rap-musiikin julkaisuja laidasta laitaan. Arvioitaviksi pääsevät ainoastaan ne levyt, mitä mulle lähetetään promomielessä ilmaiseksi postissa ja ne nettijulkaisut, joita artistit erikseen osoittavat mulle arvosteltaviksi. Blogi on nyt pyörinyt lokakuusta 2007 lähtien ja tähän päivään mennessä olen ehtinyt arvioida 65 erilaista julkaisua saman katon alle. Kiitokset siis levy-yhtiöille ja artisteille blogin tukemisesta sekä lukijoille erityiskiitokset kommenteistanne.

Koska blogit ja Internet ylipäätään mahdollistavat pidempien juttujen väsäämisen mitä paperilehdet, olen hyödyntänyt tilaa ja pyrkinyt arvioimaan albumeita normaalia pidemmän kaavan mukaan. Tämän takia blogissa esiintyy varmasti myös toistoa ja turhaa jaarittelua, samojen adjektiivien käytöltä kun on pidempien arvioiden yhteydessä vaikea välttyä. Pidän kuitenkin siitä, että voin kirjata levystä saatuja fiiliksiä vapaammin tänne. Pitkät arviot ovat kaksiteräinen miekka, mutta kuitenkin persoonallisempia tekstejä kuin muutamiin lauseisiin typistetyt "ammattilaisten arviot", joita voi käytännössä tehdä kuuntelematta levyä ollenkaan.

Nyt kun päästiin alkuun, niin on hyvä korjata muutama väärinkäsitys. Jotkut ovat ihmetelleet sivuston oikeassa reunassa sijaitsevaa Hall of Fame -listaa ja kyselleet, onko tuossa todella kymmenen kaikkien aikojen suosikkilevyäni. Korjataan oletus viimeistään nyt: ei ole. Hall of Fame -listasta löytyy kymmenen parasta levyä, jotka minulle on tähän blogiin lähetetty arvioitavaksi. Arvosteluasteikossa en muuten käytä plussaa tai miinusta ollenkaan, ainoastaan kokonaisia ja puolikkaita numeroita välillä 0-5.

Toinen joukko taas on ihmetellyt hidasta päivitystahtia ja sitä, miksi en arvioi albumia X, joka ilmestyi juuri. Heille vastattakoon, että kirjoitan merkintöjä siis vain levyistä, joita meikäläiselle lähetetään. Myös päivitystahti kulkee promolevyjen saapumisen ehdoilla. Tietysti on olemassa poikkeustapauksia, jotka vaativat pidempää mietintää ja arvion tekeminen viivästyy tällöinen ihan allekirjoittaneen jumittamisen seurauksena.

Isot muutokset eivät ole mieleeni, jos löydän jonkun toimivan systeemin. Haluan usein pitäytyä tutuissa ja turvallisissa ratkaisuissa, joten sen vuoksi Tuoreiden plattojen ulkoasu tuskin vuosien varrella muuttuu mitenkään radikaalisti. Pahoittelut siitä kaikille kaavamaisuuteen ja paikoilleen jäämiseen kyllästyneille. Jotain todella pieniä uudistuksia on kuitenkin tulossa vuodelle 2009.

Ensinnäkin, otan tästä lähtien joka kuukausi syyniin myös jonkun vanhan levyn omasta hyllystä. Kyseessä voi olla jokin klassikkoalbumi, vähälle huomiolle jäänyt julkaisu tai muuten vaan mielenkiintoinen kiekko, mikä sattuu käsiin osumaan. Tämä levysarja tulee kulkemaan nimellä "Vanhat platat" ja en anna kyseisille levyille arvosanoja. Kirjoitan niistä vaan fiiliksiä ja omia muistoja sekä esittelen teoksia jonkun verran lukijoille. Sana "vanha" tarkoittaa tässä tapauksessa mitä tahansa kirjoitushetkeä aiempaa vuotta, käytännössä esittelyssä voisi olla tällä hetkellä esimerkiksi joku julkaisu viime vuodelta.

Toinen simppeli ja hyvin vaatimaton uudistus liittyy tunnisteisiin. Olette ehkä saattaneet huomata, että blogia alaspäin scrollatessa oikeassa reunassa on hirveä määrä numeroita ja sanoja, joilla on helppo hakea jonkun tietyn artistin levyä. Niitä käyttämällä voitte katsoa esimerkiksi tiettynä vuotena julkaistujen levyjen arviot, tietyn levy-yhtiön julkaisemien levyjen arviot, tiettyjen yhtyeiden levyjen arviot ja tietyn arvosanan saaneiden levyjen arviot. Nyt pyrin lisäämään tunnistelinkkejä myös arvioiden leipätekstiin. Esimerkiksi jos jollakin levyllä vierailee räppäri, jonka omia levyjä on arvosteltu Tuoreissa platoissa, lisään nimen kohdalle linkin kyseisiin arvioihin.

Saatan kirjoittaa myös joitakin erikoisarvioita. Nykyään räppärit tekevät musiikin lisäksi paljon muutakin - kirjoja, runoja, DVD:eitä yms. Siksipä ainakin muutama kirja-arvostelu on tulossa viimeistään ensi kuun aikana.

Mukavia lukuhetkiä Tuoreiden plattojen parissa ja jos pidätte sivun palveluista, muistakaa vinkata tästä myös kavereillenne. Kehitysehdotuksia, palautteita, promohommia ja muita kyselyitä voitte kirjoittaa joko sähköpostilla (mikko@syvallapelissa.com) tai merkintöjen kommentteihin, joita pyrin tsekkailemaan aktiivisesti.

Hyvää levyvuotta 2009 kaikille!

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Redelisko - Sydäntalvi EP



Redelisko - Sydäntalvi EP
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Lumo
02. Sinimorfus
03. Elävät vedet ft. Maagi
04. Pandora ft. Kalevi
05. Odessa

Ennen Redfox -nimellä esiintynyt Redelisko julkaisi marraskuussa ilmaiseen nettilevitykseen oman EP:n. "Sydäntalveksi" ristitty kokonaisuus sisältää viisi kappaletta, joilla artistin itsensä lisäksi ovat mukana yhden versen verran myös Maagi sekä tässäkin blogissa tiuhaan esiintynyt Kalevi. Raitoihin 2-4 Redelisko on tehnyt itse biitit, loppuihin kahteen taustat on värkännyt ysärisoundistaan tuttu Maramice. Ja hienoista kansista puolestaan on vastannut Marko Tynninen.

Kuten aloituskappaleesta voi päätellä, "Sydäntalvi" ei todellakaan ole mikään yhdessä yössä huitaistu nettipläjäys, jolle on lainattu biittejä rapakon takaa ja räpätty jotain vasemmalla kädellä kirjoitettua riimittelyä. "Sydäntalvi" on talkoovoimin kasattu julkaisu, mihin projektissa artistia auttaneet tekijät ovat selvästi panostaneet normaalia enemmän. Tynninen on suunnitellut muutamia kansia, muttei koskaan näin hienoja. Vierailevat räppärit yrittävät antaa verseissä kaikkensa niin tyylillisesti kuin lyrikaalisestikin. Maramicen taustat kuuluvat hänen tuotantonsa laadukkaimpiin teoksiin. Ja sitten on kaiken kapellimestari - Redelisko.

Reden räpeistä huokuu itsevarmuus. Hän on sinut sanoituksiensa kanssa ja tietää tarkalleen, millä tapaa haluaa lyriikkansa tulkita. Räppääminen kuulostaa harvinaisen määrätietoiselta eikä ollenkaan siltä, että artisti räppäisi paperista lukien riimejä tiukassa järjestyksessä. En ole kertaakaan aiemmin kuullut 18-vuotiasta räppäriä, jolla olisi näin voimakas ääni. Redelisko räppää säkeensä samanlaisella äänenpainolla, mikä kieltämättä tuntuu ainakin aluksi aneemiselta ja tylsältä, mutta tekee kuitenkin kuuntelijaansa vaikutuksen persoonallisuudellaan. Elastisella on valovoimaista mikkipresenssiä, mutta Redelisko ei välttämättä edes tarvitse sellaista tuolla äänellä.

Nuoren artistin tyyliin kuuluu kunnioitusta herättävän äänen ja määrätietoisuuden lisäksi mystinen kirjoitustapa. Kuuntelijalle annetaan työkalut, joiden avulla on ensin avattava yksittäisten lainien tarkoitus auki ja myöhemmin oivallettava koko biisin punainen lanka. Tässä kuuntelijaa auttavat hyvin kirjoitetut kertosäkeet, joista on hieman helpompi saada tolkkua kylmiltään kuin itse versejen sanoituksista. Lisäksi ne myös kuvaavat kappaleita parhaiten. Lyriikoita avatessa täytyy yhdistellä sitä Wikipedia-tietoutta ja mielikuvitusta sopivassa suhteessa keskenään, löytääkseen oman tulkintansa sanoituksista.

Kaikki kappaleet eivät myöskään etene samalla tapaa. Levyn avaava raita Lumo on ikään kuin iskulinja-räppiä, mutta vaan paljon kryptisempään muotoon pakattuna kuin yleensä on totuttu. Jo seuraava kappale Sinimorfus taas etenee enemmän tarinamaisesti kuin Lumo. Levyn sanoituksia on vaikea lähteä availemaan ja vaikka monet julkaisua kommentoineet tuntuvat kuvailevan lyriikoita, ei kukaan uskalla tarkastella niitä syvemmin. Itsekään en ymmärrä edes puolia levyn sanoituksista enkä näin ollen halua niitä kovin syvällisesti ruotia.

Kuvaavaa on, että luin Lumon sanoituksia ja yritin yhdistellä laineista jotain punaista lankaa Googlen, Wikipedian sekä Tietojätti-sanakirjan avulla, kunnes kärsivällisyys loppui ensimmäisen versen jälkeen. Myöhemmin ymmärsin, että verset ei ehkä tässä biisissä olekaan mikään jatkuva tarina, vaan juuri iskulinjan tapaista riimittelyä omasta valveutuneisuudesta, sensuurista ja yhteiskunnan tietynlaisesta vinoutuneisuudesta.

Levyn soundimaailmat ovat jänniä. Lumo on lämmin ja odottava. Vedenalaisissa tunnelmissa uiskenteleva Sinimorfus on arvaamaton. Elävät vedet on samantyyppistä meininkiä - yhtä tummanpuhuva ja kutkuttava kuin Sinimorfuskin. Pandora etenee aggreessiivisella voimalla kohtalokkaasti eteenpäin, kunnes Odessa palaa taas lämpimiin ja seesteisiin tunnelmiin. Jokainen biitti natsaa teemaan todella hyvin ja olen yllättynyt siitä, kuinka hyvää soundia Redelisko itsekin on julkaisulleen työstänyt.

Ilmeisesti vesi ei ole allekirjoittaneelle rakkaimpia elementtejä, sillä pidän "Sydäntalven" huippukohtina avausbiisi Lumoa sekä loppupään Pandoraa ja Odessaa. Näissä lyriikoiden ja soundimaailmojen kohtaaminen on jotenkin vaan kiehtovaa + tuntuu siltä, että välillä pääsen kärryillekin sanoituksista. Kertosäkeet ei ole pelkästään kirjoitettu hyvin, vaan myös esitetty mahtavalla tyylillä. Täytyy myös antaa tunnustusta Pandorassa vierailevalla Kaleville, joka rytmittää flownsa feattiversessä hyvin!

Mitään suuria miinuksia tästä julkaisusta ei voi antaa. Kuuntelijoiden kannalta voisi olla jatkossa parempi, että tekstit olisivat edes himpun verran maanläheisempiä ja artikulointiin panostettaisiin vähän enemmän. Mystisissä teksteissä on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden ansiosta biisit pysyvät todella pitkäikäisinä. Ellei kuuntelija sitten suhtaudu liian vakavasti lyriikoiden vaikeuteen ja jätä levyä kokonaan kuuntelematta turhautuessaan. On hassua antaa arvosanaa musiikille, minkä sanomasta ei ole välttämättä pienintäkään hajua. Koen silti kuunnelleeni ja pohtineeni näitä biisejä sen verran, että olen saanut niistä omat käsitykseni. Taitavaa työtä joka suhteessa.

4 / 5

LINKIT
Redelisko Mikseri.netissä
Lataa "Sydäntalvi EP" ilmaiseksi tästä
Tue artistia ja lataa "Sydäntalvi EP" maksullisena tästä

lauantai 17. tammikuuta 2009

Kalevi - 2aks0olla1ks2aks



Kalevi - 2aks0olla1ks2aks
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Alkulauseet
02. Rikon rajoja
03. Täynnä vihaa
04. 29. marraskuuta
05. Lucifer (välisoitto)
06. 2012

Äärimmäisen ärsyttävästi nimetty "2aks0olla1ks2aks" on rap-artisti Kalevin kolmas nettijulkaisu vuoden sisään. Molemmat aiemmista lyhyistä julkaisuista ovat olleet ihan potentiaalisia tapauksia, mutta kumpikaan ei ole lupaavasta otteestaan huolimatta noussut laadultaan vakuuttavaksi. Kun aiempaa rumemmat kannetkaan ei varsinaisesti houkuttele teosta lataamaan on selvää, että tuntemattoman artistin julkaistessa ilmaislevyjä liian nopeaan tahtiin, nousee kynnys niiden tarkastamiselle kovin korkeaksi. Kalevin onneksi miehen vierailu Redeliskon "Sydäntalvi" EP:llä oli hyvä ja lisäksi mies on saanut uudelle julkaisulleen tuotantotyötä Sonny Blastilta, mikä sai meikäläisen jälleen imuroimaan uuden "omakustanteen" koneelle.

Kuten jokainen vähänkin uutisia seurannut osaa arvata, Kalevin uutukaisen nimi viittaa maailmanloppuun. Levyhän julkaistiin netissä 21.12.2008 ja jos tiettyihin mayojen, kiinalaisten ja egyptiläisten ennustuksiin on uskominen, koittaisi maailmanloppu täsmälleen neljä vuotta tuosta päivästä eteenpäin. Jo levyn Alkulauseissa aletaankin nähdä merkkejä jostain lähestyvästä uhkasta. "Lumihiutaleet ku kamikaze-lentäjii", "millää ei oo välii, tänään töistä tulee potkuu" ja "kato pihalle, siel on pelkkää pimeetä / Jumalasi nukkuu unta pirullisen sikeetä" kertovat kaiken oleellisen tilanteesta.

Rauhallisten, ehkä hieman järkyttyneidenkin toteamusten jälkeen seuraavat biisit ovatkin täynnä hämmennystä, sekavuutta ja vihaa. Näiden kappaleiden - Rikon rajoja sekä Täynnä vihaa - on kaiketi tarkoitus kuvastaa ihmisten ensimmäisiä reaktioita siitä kuinka he näkevät lopun todella tulevan. Ok, epäuskoiset fiilikset tulee kyllä esiin sanoituksissa, mutta kumpikaan biisi ei onnistu välittämään maailmanloppua pelkäävien ihmisten tunteita kuuntelijalle niin hyvin kuin voisi odottaa. Täynnä vihaa -raidan pelkkä biittivalinta on tähän tarkoitukseen aivan liian pirteä, vaikka läpät ja tyyli aggressiivisuudessaan natsaa aiheeseen hyvin.

Rikon rajoja -kappaleen taustan olen kuullut aiemmin ilman räppejä ja silloin pidin siitä. Nyt haitsumeiningit kuulostavat räppien kanssa liian hyökkääviltä ja yksinkertaisesti ärsyttäviltä, vaikka biitin melodia onkin hyvä. Lisäksi taustan alkunostatuksesta leikatut sekunnit olisi saanut jättää ennalleen, jotta biisin tunnelmaan pystyisi virittäytymään paremmin. Samaisen kappaleen sanoituksetkaan ei oikein sytytä millään tasolla, toisin kuin Täynnä vihaa -lyriikat. Voi tietysti olla, ettei artisti ole kelannutkaan sijoittaa levyn alkupuolelle mitään kuvailemiani tunteita, mutta se tuntuisi kokonaisuuden kannalta järkevältä ratkaisulta.

Neljäs raita 29. marraskuuta on edellisistä biiseistä poiketen mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Sillä Kalevi leikittelee päivän uutisaiheilla, jotka vaihtelevat vakavista onnettomuuksista aina typeriin laihdutusvinkkeihin asti. Biisillä on ideaa ja Alkulauseita lukuunottamatta ensimmäinen räppeihin hyvin sopiva biitti. Sonny Blastin tausta jättää Kaleville sopivasti tilaa toimia uutistenlukijana ja tämän tilan Kalevi myös käyttää edukseen. Mainittakoon, että kerrankin räppibiisillä on mukana myös hyvä "ääninäyttelijä", mikäli alussa juonnon heittävä sälli tällainen on.

Lyhyen, vähän ehkä turhankin välisoiton jälkeen kajahtaa ilmoille levyn päätösraita ja samalla koko julkaisun tärkein biisi. Sonny Blastin biitillä ei kuulla mahtipontisia jyrähtelyjä eikä hätääntyneitä voksusampleja, vaan seesteistä tunnelmaa. Jo pelkkä biitti herättää mielikuvan rauhasta ja valkoisesta väristä eli aivan kuin maailmanloppu voisikin olla kaunis tapahtuma. Myös Kalevi itsee herättää hienosti kirjoitetuilla lyriikoillaan jatkuvasti mielikuvia kuuntelijalle, pystyn kuvittelemaan lähes koko biisin sana sanalta päässäni. Aiemmin tällä julkaisulla hieman väkinäinen räppäystyyli vaihtuu päätösraidalla hyvin hallituksi ja selkeäksi kuvailuksi, tarinankerronnaksi. Kerrassaan hieno lopetus nettijulkaisulle! Yksi lainaus, joskaan ei ehkä edes paras mahdollinen, ko. biisistä:

Perhoset tippuu ja kukat lakkaa kukkimasta
taivas palaa, puut teitä tukkimassa
Verta kadulla niin paljon, et me hukutaan siihen
kaikki pysähtyy, kellään ei oo mihinkään kiire
Ollaan hiljaa, kuunnellaan ku elämä pois virtaa

Pakko kuitenkin edelleen kritisoida biisien rakenteita. Näillä kappaleilla kikkailua on se, että biitti pysäytetään hetkeksi. Muuten mennään ilman kertosäkeitä todella kaavamaisesti. Mun mielestä kannattaa panostaa niihin erilaisiin siltoihin, joilla yhdistää versejä ja kertsiä. Silloin tietää onnistuneensa, kun kuuntelija ei enää huomaa, että "jaahas, nyt loppui verse ja tässä nyt kuunnellaan vähän aikaa biittiä kunnes verse taas alkaa". Tällöin kappaleesta todella tulee kappale. Eli lisää erilaisia osia biiseihin tai edes jotain väliläppiä, kiitos.

Muuten "2aks0olla1ks2aks" on kyllä parempi julkaisu kuin muutaman kuukauden takainen "Sanoja biiteille". 2012 on Kalevin ns. uran paras kappale ja 29. marraskuutakin menee. Levyn konsepti on mielenkiintoinen, mutta sitä ei olla osattu hyödyntää tarpeeksi. Julkaisun alkupuolen heikkous laskee myös pisteitä. Jos käyttäisin plus ja miinus -asteikoita, "2aks0olla1ks2aks" olisi selvästi 3-. En kuitenkaan käytä, joten on puntaroitava jättääkö julkaisu vielä kahteen ja puoleen vai olisiko tämä jo kolmosen luokkaa?

2½ / 5

LINKIT
Kalevi Myspacessa
Arvostelu: Kalevi - Sanoja biiteille EP
Arvostelu: Kalevi - Lika EP
Lataa 2aks0olla1ks2aks tästä

perjantai 2. tammikuuta 2009

Huge L - Vintage



Huge L - Vintage
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Ruma (remix)
02. Hou-sut (remix)
03. Perusmami (remix)
04. Haluaisin (remix)
05. Jos mul ois milj000000na (remix)
06. Matka mun kengissä (remix)
07. Vaik ois (remix) (kuuntele)
08. Ns tyly (remix)
09. Okeinoteko (Tekotaidetta remix)
10. Toigangsteri (Leikkikalugangsteri remix)
11. Katollaan (Ränsistynyt talo remix)
12. Eino-Leevi (Doupimpi ku Eino Leino remix)

Huge L ei enää kaipaa tässä blogissa sen kummempia esittelyjä. Yhä edelleen muistelen hämmästellen sitä hetkeä, kun sain "Summa summarum" -levyn käsiini ja kuuntelin Miedonkovaa-biisistä tehdyn kolmannen version - siis remixin remixin. En ollut aiemmin törmännyt vastaavaan tilanteeseen, jossa alkuperäinen artisti julkaisisi levyllä omasta kappaleestaan kolme erilaista, mutta itsetehtyä versiota. Ja nuo kaikki ovat vielä tänäkin päivänä hävyttömän kovia raitoja varsinkin biittiensä johdosta.

Remixien saralla jatketaan myös Hugen uudella levyllä, Monsp Recordsin kautta julkaistulla "Vintagella". Alunperin vain vinyylijulkaisuksi tarkoitettu teos päätyi lopulta myös CD-versioksi, höystettynä neljällä bonusbiisillä. Näin ollen "Vintagella" laitetaan viisi "Huge Nro. 1" -omakustanteen, kuusi "Touché"-pitkäsoiton ja yksi "Summa summarum"-levyn biiseistä uuteen uskoon.

Vaikka lyriikat ovatkin samat vanhat, uusien biittien takia sanoituksista saa joillain biiseillä enemmän irti kuin alkuperäisiä kappaleita kuunnellessaan. Ruma hauskuutti jo "Huge Nro 1:llä", mutta vähän chillimmän taustan kanssa fiilisteltynä träkiltä irtoaa uusia läppiä, joita ei aiemmin ole tajunnut/kuullut selvästi. Osasyyllisiä voivat tietysti olla myös pieni tauko Hugen musiikista tai kovemmalle laitetut vokaalit, mitä ainakin Rumalle on saatettu tehdä. Ensimmäisestä ja toisesta versestä ei löydy yhtäkään huonoa läppää, varsinkin kun googletti kuka on Sirpa Mansner, hahaha. Näin kirjakielellä bloggaamalla biisin timanttisuutta ei voi tarpeeksi korostaa, mutta remix siirappisemmalla biitillä todella toimii ja ensimmäiset heikommat lainit tulee vasta kolmannessa versessä.

Vastaavasti "Vintagelta" löytyy myös remixejä, jotka originaaleihin versioihin nähden kuulostavat laimeilta. Oikeastaan remixejä ei saisi varsinkaan tällaisen julkaisun yhteydessä vertailla niiden alkuperäisiin biiseihin, vaan niitä pitäisi arvostella yksittäisinä kappaleina. Puntaroiva ihmismieli on kuitenkin tällainen, etten mä ainakaan pysty jättämään vertailuja kokonaan pois. Jos mul ois milj000000nasta tehty uudelleenversiointi ei sytytä millään tapaa. Kitaralla höystetty, napakasti hakkaava perusbiitti voisi toimia jonkin toisen raidan yhteydessä loistavasti, mutta tähän kappaleeseen se ei vaan jotenkin sovi. Ehkä remixin loppupuolella kuultavia pidempiä voksusampleja olisi voinut käyttää enemmänkin, ne nimittäin kuulostaa makeilta. Niin sanottu albumiversio hakkaa remixin koska tahansa.


HUGE L - VAIK OIS (REMIX)

Toinen mun mielestä huonompi uudelleenversiointi on tehty biisistä Ns tyly. Remixin tausta on flipattu aivan päälaelleen iloista rock-poljentoa samplaamalla. Sellaisenaan kyllä tarttuva instru, mutta kuinka hyvin tausta sopii Hugen vittuilun kanssa yhteen? Mulle ei toimi. Tunnustusta täytyy silti antaa koko remixin rohkeanpuoleisesta visioinnista. Samanlaista otetta on kuultavissa myös Doupimpi ku Eino Leino -kappaleesta tehdyssä remixissä Eino-Leevi, jolla Huge samplaa erästä legendaarista, 25 vuotta toiminutta poprock-yhtyettä. Kaiken lisäksi remixille samplattu biisi on ko. yhtyeen yksi tunnetuimmista hiteistä ja esimerkiksi allekirjoittaneen suosikkiraita heiltä. Tausta toimii mainiosti (ei puhettakaan alkuperäisen klassikkobiisin raiskaamisesta), mutta tässäkin on se sama ongelma: räpit ei toimi biitin kanssa yhdessä. Hugella tulee räppäämisessä liian kova kiire, jotta pysyisi kitaramelodian tahdissa eikä taustaan osaa muutenkaan kuvitella ketään räppäriä.

Muilta osin koko "Vintage"-levy bonusbiiseineen on varsin virkistävää kuunneltavaa. Jotenkin tulee Hugen kohdalla pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tätä meininkiä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Remixeistä välittyy mielikuva, ettei olla oltu niin vakavalla asenteella liikenteessä näitä sovituksia tehdessä, vaan pikemminkin irroiteltu ja pidetty hauskaa. Ja niin homman pitääkin mennä. Tunnustan pitäneeni tällaista julkaisua hetken jo rahastuksena... mutta näiden kahdentoista raidan jälkeen kukaan tuskin voi mainita "Vintagea" ja rahastusta edes samassa lauseessa. Remixit kuulostaa rehellisiltä.

Hugen - tai siis Frank Einsteinin - biitintekotaitoja voi vaan ihailla. Miehellä ei ole mitään tiettyä soundia tai tuotantotapaa, minkä hän olisi todennut toimivaksi ja juuttunut siihen, vaan biitit ovat lähes järjestäen niin uniikkeja kuin mahdollista. Ja jos jotain tiettyä tuotantotapaa käytetäänkin paljon ("Touché" + rummut), niin ainakin muu biitti osataan naamioida niin hyvin, ettei asiaa tiedosta. Miehellä on kadehdittavan hyvä mielikuvitus ja rytmitaju, joka sovittaa räppirummut mihin tahansa biittiin.

"Vintagen" kovimmat remixit Ruman lisäksi: Toigangsteri. Kasaridisco kohtaa g-funkin ja vokaalit soljuvat erikoiskäsittelyn läpi painokkaina. Okeinoteko. Jazzia ei välttämättä jaksa kuunnella sellaisenaan, mutta näin kauniisti samplattuna kyseinen musiikkityyli on jumalaista kuunneltavaa. Haluaisin. Arvoituksellinen tausta, mistä tulee kieltämättä mieleen Dr. Dren väsäämät anthemit. Räpit osuu mainiosti kohdilleen - ja pää nyökkää. Vaik ois. Viime vuoden ehdottomasti mahtipontisin biitti. Joka kerta kylmät väreet! Einsteinin biiteillä on yleensä ottaen kaiken hyvän lisäksi paljon oivaltavia yksityiskohtia, joiden takia mielenkiinto pysyy yllä useammankin toiston ajan.

Remix-julkaisulle on aika vaikeaa antaa arvosanaa, kun en ole ennen tällaisia joutunut pahemmin arvostelemaan ja näitä ilmestyy niin harvoin muutenkin. Pitäisikö tässä antaa arvio sen mukaan, kuinka hyvin remixit pärjäävät originaaleihin nähden? Vai pitäisikö biisit arvoittaa yksilöinä? Pitääkö arvostella pelkkiä uusittuja taustoja yksityiskohtineen vai myös vanhoja sanoituksia, jotka on jo arvioitu kertaalleen? No, fuck viralliset ohjesäännöt (mitä ne sitten onkaan), annan levystä jääneellä tunnepohjalla:

4 / 5

LINKIT
Huge L:n kotisivut
Huge L Myspacessa
Arvostelu: Huge L - Touché
Arvostelu: Huge L - Huge Nro. 1
Arvostelu: Huge L - Supermania
Arvostelu: Huge & Mode - Seministit
Haastattelu: Huge L @ syvallapelissa.com (2008)
Monsp Records
Tilaa "Vintage" The Funkiestista

torstai 1. tammikuuta 2009

Levil - Tuntematon mies



Levil - Tuntematon mies
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Väijytys (Intro)
02. Tuntematon mies
03. Takas labraan ft. Tykopaatti
04. Ajatuksen abstrakti tahti
05. Luonnollinen ft. Laiska Leppone
06. Tuliaiset
07. 6euroo
08. Livel tyylil (Tunnepohjalta)
09. Oranssi katuvalo ft. Haamu
10. Ne kuuntelee mua
11. Kuolleet kukat
12. Ikuisesti etsimässä
13. Minttukossu loppu (Outro)
BONUS:
14. Takas Labraan (remix) ft. Tykopaatti & ClymaX (kuuntele)

Saarijärveltä kotoisin oleva, mutta sittemmin Helsingin kautta Tampereelle päätynyt Levil on vaikuttanut suomalaisen rap-musiikin saralla vuodesta 2006. Tuolloin mies riimitteli nimellä Strenkku Poeka ja kuului niihin edelläkävijöihin, jotka laittoivat oman levynsä fyysisen tuotteen lisäksi myös ilmaiseen Internet-levitykseen. Lainabiitteihin tehdyt kappaleet eivät kuitenkaan olleet vielä sieltä vakuuttavimmasta päästä, minkä vuoksi herra vietti vuoden hiljaiseloa ja palasi kuvioihin keväällä 2007 nimellä Levil.

Tällä nimellä 24-vuotias räppäri on ehtinytkin julkaista jo kaksi omakustannetta, joista toisen Levil teki yhdessä tuottaja / enkku-mc ClymaXin kanssa. Joulukuussa 2008 ilmestynyt "Tuntematon mies" -pitkäsoitto on siis järjestyksessään artistin kolmas soolo, mutta mielestäni Levilin ensimmäinen varteenotettava julkaisu. Yksi syy tähän on kiekon laadukas ja yhtenäinen soundimaailma, minkä nokkelimmat näkevät jo albumin tuottajalistasta. Joniveli, Don P, Maramice, Jake The Break, R-Jaarli, ClymaX, Eemo1... Suomen parhaista ysärisoundin tuottajista levyltä puuttuvat ainoastaan Staffro ja Marks eli kyseessä on tältä kantilta katsottuna melkoisen huikea nimilista.

Viimeistään kolmannen raidan jälkeen vaikkukorvaisinkin kuuntelija huomaa, että "Tuntemattomalla miehellä" todella kumarretaan kultaisen 90-luvun räpin suuntaan. Biiteille on niitä kuvaillessa todella vaikeaa keksiä muita adjektiiveja, kuin sielukas ja ajaton. Koko pitkäsoitto on täynnä kuolemattoman huoletonta ysärisoundia ja kaikkine suomirap-biiseistä lainattuine voksusampleineen taustoista ei voi olla pitämättä, jos vähääkään on fiilistellyt samplepohjaista tuotantoa. Edellämainittuja voksusampleja riittää kerrankin suomalaiselle räppilevylle kiitettävästi, esimerkiksi heti platan alkupuolella samplattavien träkkien listalle pääsee Vähäisten Äänten klassikko Paskaaks tässä.

Levilin oma tyylikin tuntuu ottaneen vaikutteita Vähäisistä Äänistä. Ja Kemmurusta. Ja välillä riimittelyn takaa puskee mielikuva myös Fintelligensistä "Renesanssi" -levyn aikaan. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että välillä Levilin flow kuulostaa yhtä jäykältä kuin Elastisella ja Iso H:lla tuohon aikaan + joillain träkeillä kuullaan vähän liiallisuuksiin meneviä sivistyssana-comboja (nelosraita Ajatuksen abstrakti tahti). Muutoin Levil venyttelee sanoja kemmurumaisesti ja suhtautuu flowaamiseen yhtä huolettomasti kuin Ruudolf, Karri-Koira ja TontoSlonko aikoinaan.

Oikeastaan saarijärveläinen kuvaa räppäystyyliään parhaiten itse kappaleellaan Livel tyylil (Tunnepohjalta) [allekirjoittaneen vapaamielinen lainaus biisistä]: "Freestyle-filosofiaa, varustettuna hyvällä fiiliksellä tajunnassa... ...tunnepohjalta." Eli Levil sylkee ja mitä todennäköisimmin myös kirjoittaa riimejään tajunnanvirtamaisella otteella. Positiivinen puoli tässä vapaatyylittelyssä on se, että flowaus kuulostaa parhaimmillaan rennolta ja todella intohimoiselta. Negatiivinen puolena voi nähdä tietynlaisen ylieläytymisen (esim. sanoja venytetään överisti) ja fillerilainit, joilla täytetään verseihin syntyviä aukkoja. Kaikkien onneksi "Tuntemattomalla miehellä" tyylittely sujuu Ne kuuntelee mua -biisiä lukuunottamatta ihan kelvollisesti.

Ysäriräpin ihainnointiin kuuluu vahvasti myös nostalginen vanhojen hyvien aikojen muistelu ja sitä tehdään myös tämän levyn raidoilla. Esimerkiksi Takas labraan, jolla Tykopaatti vetää hyvän vierailuversen, on omistettu kokonaan aiheelle. Nimikkobiisi Tuntematon mies puolestaan kertoo niistä musiikinteon motiiveista, joita Levilillä on. Oranssi katuvalo johdattaa pääartistin ja biisillä feattaavan Haamun kelailemaan ympärillä olevaa maailmaa sekä omaa suhdetta siihen. Myös rahasta, luonnollisuudesta ja omasta tyylistä ehditään tarinoida omien biisien verran.

Mielenkiintoisempia tarinabiisejä "Tuntemattomalta mieheltä" löytyy kaksi. Kuolleet kukat kertovat nimensä mukaisesti tarinan kuolleista kukista. Vaikka biisistä voi löytää viittauksia rakkauteen ja muuttamiseen, ko. träkillä pääosaa todella näyttelevät kukat. Persoonallisesta aihevalinnasta huolimatta kappale on oikeasti jännällä tapaa kiehtova eikä vähiten Recluse Recordings -porukan Jake The Breakin luoman biitin takia. Myös Leviliä on mukava kuunnella mikissä.

Toiseen tarinamuotoiseen kappaleeseen tunnelman on taasen luonut Joniveli. Tuliaisilla kerrotaan miehestä, jonka vaimo tuo Teneriffan lomalta mukanaan sukupuolitaudin. Mies - joka jostain käsittämättömästä syystä on ristitty niinkin typerällä kutsumanimellä kuin Koutsi - ajautuu epätoivoissaan hakemaan lohtua prostituoiduista, hakaten likaista vaimoaan. Tarina ei pääty oikeastaan kummankaan osalta onnellisesti. Outona havaintona kerrottakoon, että vakavalla kappaleella onnistutaan namedroppaamaan ainakin kymmenkunta jääkiekon SM-liigan joukkuetta - ehkä siihen liittyy myös tarinan miehelle langetettu nimi. Joka tapauksessa albumin paras biisi.

Summa summarum: Levilin "Tuntemattomasta miehestä" ei voi oikein sanoa mitään pahaa. Huoletonta räppäämistä ajattomiin biitteihin on mukava kuunnella varsinkin taustamusana ja tarinabiisit antavat lisäarvoa levylle. En kuitenkaan näe tässä hyvien biittien lisäksi myöskään kehuttavaa, sillä lyriikat eivät tarjoa mulle kuuntelijana tarpeeksi iloa, jotta levyä voisi pitää hyvänä saati klassikkona. Tämän albumin hankkimisessa kukaan tuskin menettää mitään, joten suosittelen kiinnostuneita tsekkaamaan julkaisun jos jostain kynsiinne saatte.

3 / 5

LINKIT
Levil Myspacessa
Tilaa "Tuntematon mies" The Funkiestista