maanantai 28. joulukuuta 2009

OPP - Kadonneet lapset



OPP - Kadonneet lapset
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Alkusoitto
02. Mattimyöhäne, Rikihatka & Jumio - Paremmasa paikasa
03. Jumio, Olli-PA, Holtiton D & Soholo ft. Kala - Nevadaa
04. Jumio, Sekopa, Rikihatka & Mattimyöhäne ft. Mvee - Herrään vasta huomenna
05. Jumio Stubastian - Klo 3:30
06. Jumio & Holtiton D - Vaihe vappaalle
07. Jumio, Rikihatka, Sekopa & Maikstoun - Siis hä?
08. Holtiton D & Jumio ft. Kelepo - Ei tähän jalakoja tarvita
09. Sekopa, Jumio & Holtiton D ft. P. Siltala & Refu - Päätöntä läppää
10. Välisoitto
11. Kelepo, Jumio & Kala - Lupaus
12. Jumio Stubastian & Maikstoun - Illan matto
13. Mattimyöhäne, Holtiton D, Rikihatka & Jumio - Jokutrippi 2
14. Olli-PA & Jumio - Mies yli venneen
15. Holtiton D, Jumio, Rikihatka & Olli-PA ft. Kelepo - Go
16. Jumio Stubastian - On tavallaan
17. Kelepo & Jumio - Menolippu minne?
18. Jumio & Sekopa - Isommalle
19. Olli-PA & Jumio - Ei oo

Oulusta (ja välillisesti Tampereelta) tärähtää. 19 biisiä, yli kymmenen eri räppäriä ja lähes kymmenkunta tuottajaa. O(man)P(ihan)P(orukka). Kollektiivin tunnetuin jäsen lienee Olli-PA, jonka viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy "Syke" keräsi kiitoksia niin kollegoilta, kriitikoilta kuin kuluttajiltakin. Ehkäpä juuri siksi "Kadonneet lapset" antaakin muille ryhmän jäsenille enemmän tilaa näyttää osaamistaan. Projektin selkärankana on toiminut Jumio, joka on masteroinut, miksannut ja kuvittanut tuotoksen. Paljon kertoo sekin, että linkki OPP:n sivuille vie hänen MySpace-profiiliinsa.

Jumio on kokoelmamaisella levyllä myös äänessä jokaisella raidalla. Kyseessä on eittämättä lahjakas räppäri, jolta luonnistuu riimittely niin suomen kuin venäjänkin kielellä. Hänen tyyliinsä kuuluu sanojen venyttely ja rallattelumainen flow. Rennolla otteella puskeva mies ei pelkää puhjeta lauleskelemaan. Koska Jumio on niin keskeinen henkilö levyllä, hänestä muodostettu mielipide vaikuttaa isosti myös koko levyn arvosanaan. Jos diggaat Jumiosta, diggaat todennäköisesti koko levystäkin. Henkilökohtaisesti havaitsin kuuluvani siihen joukkoon, joka ei syty tyypin tyylille.

Vaikka albumilla on tosiaan yli kymmenen räppäriä äänessä, välillä tuntuu (kärjistetysti) kuin he kaikki kuulostaisivat samalta. Jo aiemmin tutuksi tulleen Olli-PA:n lisäksi levyltä erottuu lopulta positiivisessa mielessä Holtiton D, Rikihatka ja vain yhdellä raidalla piipahtava Refu. Muut jäävät tasaiseen massaan, mistä on vaikeaa erottaa yksilöitä.

"Kadonneet lapset" on muodostunut erinäisten sessioiden pohjalta, mutta sillä on kuitenkin yksi kaikkia biisejä yhdistävä teema. Elämästä nauttiminen. Sanottavaa löytyy siitä kuinka nuoruutta ei kannata pilata töitä orjallisesti tekemällä, vaan ottamalla lungisti kera päihteiden. Muuta näistä yhdeksästätoista raidasta ei oikein jääkään mieleen, vaikka tuskin kokonaisuudesta on minkäänlaista erityisen kantaaottavaa levyä tarkoitettukaan. Ja hyvä niin.

Siinä mielessä "Kadonneet lapset" onnistuu tehtävässään hyvin, että mainioita biittejä ja letkeitä ouluräppejä kuunnellessa ainakin rentoutuu. Valehtelematta ensimmäisten neljän kuunteluyrityksen aikana nukahdin joka kerta kesken levyn enkä mainitse tätä nyt vain negatiivisessa mielessä. Kirjaimellisesti leppoisaa, mutta ei välttämättä kovin viihdyttävää, tunnelmointia. Levyn parhaat hetket koetaan yllättäen silloin, kun meininki on vähiten rap.

2½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/jumioo
Tilaa "Kadonneet lapset" The Funkiestista

torstai 24. joulukuuta 2009

Hyvää joulua!


(Kuva: TV2)

Oikein hyvää joulua kaikille blogin lukijoille ja tukijoille! Toivottavasti juhlapyhänne sujuu rauhallisissa merkeissä.

Ainakaan täällä Tampereen kupeessa ei ole pulaa lumesta eikä varsinkaan kuluneen vuoden aikana julkaistusta hyvästä musiikista. Sen vuoksi Tuoreet platat ei vetäydykään juhlapyhien ajaksi pois verkosta. Seuraavan viikon aikana on tarkoituksena julkaista vielä kaksi levyarviota. Myöhemmin vuoden vaihtuessa on kaiken lisäksi luvassa blogin historian ensimmäinen ns. palkintogaala, jossa palkitaan ansioituneita tekijöitä kunniamaininnoin.

Kannattaa siis pysyä linjoilla.

- Mikko

torstai 17. joulukuuta 2009

RJaarli - Avaa silmäs



RJaarli - Avaa silmäs
Pass The Mic Organization, 2009

Biisilista
01. Avaasilmäs ft. Eemeli
02. Tekojenseurauksia
03. Hitailla
04. Synninpäästö ft. Pikkolo
05. Faktahommaa
06. Mieti
07. Vääräsuunta ft. Mike
08. Tanssiriemusta
09. Aseeton ft. Levil
10. Kunneslopulta ft. Eemeli
11. Sunnuntai ft. Oiva Vedätys, Pikkolo, Puge, Jake & Sugar Ray Nixxa
12. Loppuun alkuun koskettaa (Outro) ft. Eemeli

Huhtikuussa 2009 perustettu Pass The Mic Organization laajenee levy-yhtiöksi. Aiemmin vain tapahtumajärjestäjänä toimineen lafkan ensimmäinen julkaisu on espoolaisen RJaarlin debyyttialbumi "Avaa silmäs".

Levy käynnistyy yhdessä Eemelin kanssa tehdyllä nimikkoraidalla Avaasilmäs. Kappaleella esitetään lievästi sanottuna pintapuolista kritiikkiä anonyymeille "päättäjille" ja kehoitetaan kuuntelijoita heräämään todellisuuteen. Samanlainen kantaaottava linja jatkuu myös seuraavien biisien aikana. RJaarli käyttää rap-musiikin mahdollisuuksia hyväkseen ja mahduttaa verseihin paljon asiaa. Sillä on kuitenkin myös varjopuolensa: välillä räpeissä joudutaan kiirehtimään turhaan eikä itsestäänselviltä valistuksiltakaan voi välttyä.

Pitkäsoiton alku ei opettajamaisessa paasauksessaan ole itse asiassa kovin vakuuttava. Flow on hapuileva, biitit eivät sytytä ja riimeistä on vaikea saada mitään irti. "Avaa silmäs" -platan ensimmäinen vakuuttavampi biisi pyörähtääkin käyntiin vasta viidennen raidan kohdalla. Jaarlin itsensä tuottama Faktahommaa kyseenalaistaa median välittämiä arvoja. Nokkela TV-sarjojen käyttö disautuksen apuna syöttää formaateille niiden omaa lääkettään.

Seitsemän biisin jälkeen levyn vakava pohdiskelu kääntyy astetta huolettomampaan suuntaan. Reggae-vaikutteita, sunnuntaichillausta ja rakkautta. Etenkin Levil:n tunteellinen vierailu Aseeton-träkillä piristää levyä huomattavasti. Yksi "Avaa silmäs" -levyn erikoisuuksista on, että kappaleiden vierailijat saattavat vetää sen normaalin yhden värssyn lisäksi myös toisen versen heti perään ja heittää vielä kertosäkeenkin purkkiin. Plussaa kaavamaisuuden rikkomisesta.

Levyn kliimaksi koetaan ennen outroa, kun RJaarli kumppaneineen kerääntyy tekemään rentoa possebiisiä Sunnuntain hyvistä ja huonoista puolista. Oiva Vedätys jättää muut räppärit varjoonsa hauskalla petosmaisella tyylillään ja läpillään. Biittipään jumittava tausta sopii välittömän biisin tunnelmaan loistavasti. Samalta tuottajalta on levyllä kaksi muutakin erinomaista biittiä: Vääräsuunta sekä Tanssiriemusta. Miehen neljäs sävellys Hitailla ei ihan yllä samalle tasolle ja on kaiken lisäksi käytetty jo Kultajousen toimesta aiemmin tänä vuonna.

RJaarlille täytyy antaa pisteet siitä, että "Avaa silmäs" -debyytistä on yritetty tehdä monipuolinen, mutta kriittinen kokonaisuus. Valitettavasti sanoitukset eivät vaan tarjoa uutta ajateltavaa tai oivaltavia havaintoja eivätkä ne oikein edes viihdytä. Tärkeimpänä täytyy mainita, että RJaarlilta puuttuu karismaa. Jonkinlainen särmä tai tunnepitoisempi itseilmaisu toisi jo paljon eloa virkamiesmäiseen räppäämiseen. "Avaa silmäs" jää taas yhdeksi mitäänsanomattomaksi suomirap-levyksi, jolta tosin löytyy omat huippukohtansa (Sunnuntai, Faktahommaa, Aseeton, Vääräsuunta).

2½ / 5

LINKIT
Levy-yhtiö: www.passthemic.org
MySpace: www.myspace.com/rjaarli

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Äyriäiset - Kuorineen kaikkineen



Äyriäiset - Kuorineen kaikkineen
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Aamustondis
02. Ylös, ulos, lenkille ft. SP
03. Räppifiguuri
04. Motarilla
05. Kelpaisiko seksi?
06. Revolverisankari ft. TommiPerkele
07. Kaiken takana on Spielberg
08. Putsaa naamas
09. Kovanonnen kundi
10. Pussikeittoo ft. Tykopaatti

Äyriäiset rantautuivat suomiräpin pariin lokakuussa, kun yhtye julkaisi debyyttilevynsä "Kuorineen kaikkineen" omakustanteena. Tamperelaisen duon muodostavat keikkajärkkärinäkin tutuksi tullut mc/tuottaja Älli Leipäjuusto sekä hieman tuntemattomampi räppäri Kipee Bill. Keikoilla (ja levylläkin) kaksikon taustalla häärii Dj Katkarapu. Että sellaiset artistinimet tällä kertaa...

No, suomiräpin ei tarvitse aina olla niin vakavaa. Sen Äyriäiset todistaa muutenkin kuin artistinimillään. "Kuorineen kaikkineen" tarjoaa 42 minuutin pituisen kurkistuksen kahden aikuistuvan miehen elämään. Heidän arkeaan pyörittävät periaatteessa laiskuus, seksi ja unelmat. Kenen tahansa nuoren miehen onkin helppo samaistua levyyn heti Aamustondiksesta kertovasta avausraidasta lähtien. Tavanomaisista aiheista riimitellään itseironiaa tihkuvalla huolettomalla tyylillä.

Molemmat räppärit tekevät ihan oivaltavia havaintoja arjesta ja onnistuvat välillä naurattamaankin kuuntelijaa. Mikissä piipahtavat nimekkäät vierailijatkaan eivät ole mitään paskaa, kuten Rähinä Recordsin uusi slogan kuuluu. Nyt seuraa kuitenkin se kuuluisa mutta. Kun kaikki kymmenen kappaletta käsittelevät arkisia aiheita samanlaisella tyylillä, "Kuorineen kaikkineen" käy väistämättä kovin tylsäksi levyksi. Esimerkiksi itseironia on jo neljännen biisin kohdalla kulutettu loppuun.

Unettavaa kuuntelukokemusta lisäävät itseään toistavat biitit. Kirjoitin seitsemännen raidan kohdalla ylös, että funk- ja soul-samplet alkaa pursuamaan jo korvista ulos. Lopulta ainoastaan seuraavan biisin (Putsaa naamas) tausta eroaa albumin muista, lämminhenkisistä letkeilyistä painostavuudellaan. Lisäksi jokaisen biisin loppuun on jätetty about puolen minuutin jälkifiilistelyt. Oon henkilökohtaisesti ns. loppubiittien ystävä, mutta levyn eheyden kannalta jatkuvat suvantohetket ovat hieman liikaa.

Kun kritiikin makuun päästiin, niin lisättäköön nyt vielä sekin, että Kipee Bill on ottanut räppäystyyliinsä häiritsevän paljon vaikutteita Ruudolfilta ja etenkin Tykopaatilta. Arvostelijan keystyle-näyte: Tsikidi-tsekkaan pikidi-Billin räppei venytetyil laidback ää-päätteil-lääääh, ungghhhh, voi jummi jammi neiti ottaa huiviin...

Kiteytettynä. Äyriäisten sanoitukset ovat hyviä, mutta pyörivät liian arkisissa aiheissa. Äyriäisten räppärit osaavat räpätä, mutta sylkevät riimejään valitettavan yksipuolisella tyylillä. Äyriäisten valitsemat biitit ovat tasokkaita, mutta toistavat itseään rankan lailla. Ristiriitaisuuden tuloksena "Kuorineen kaikkineen" jää eräänlaiseksi tasapaksuksi väliinputoajaksi suomiräpissä 2009. Se ei ole missään nimessä huono levy. Siinä on vaan liikaa käyttämätöntä potentiaalia. Toiminee paremmin kesällä.

Kohokohdat: Kaiken takana on Spielbergin hauska ensimmäinen verse (Kipee Bill), Kelpaisiko seksi?, Älli Leipäjuuston ensimmäinen verse biisillä Putsaa naamas ja 6mäen talkbox @ Pussikeittoo.

3 / 5

LINKIT
Facebook: www.facebook.com/pages/Ayriaiset/117710553673
MySpace: www.myspace.com/ayriaiset
Tilaa "Kuorineen kaikkineen" The Funkiestista

lauantai 28. marraskuuta 2009

Ossi Goldberg ja Antagonistit - Kräkkiä



Ossi Goldberg ja Antagonistit - Kräkkiä (mixtape)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Kräkkiä
02. Teen mitä haluun
03. Hymyilen ft. Jones
04. Faktoi pöytään ft. Jami & Jani Laguuni
05. Antagonistit ft. Pake & Kneebro
06. Mä haluun enemmän ft. Jiiro
07. Walkhard ft. Hannes H.
08. Pelonsekaista ft. Kolmas Tahti
09. Unelmii

Lahden suunnalta pukkaa jälleen uutta arvosteltavaa. Tällä kertaa kyseessä on Ossi Goldbergin ja Antagonistien mixtape "Kräkkiä". Ossi on toiminut sooloartistina jo vuodesta 2003 lähtien sekä julkaissut musiikkia myös yhdessä Eisein kanssa Dynaaminen Harmonia -yhtyeessä. Antagonistit taas ovat yhtä kuin tuottaja/mc:t Kneebro ja Pake. Nämä yhdeksän raitaa ovat ensimmäinen näyte kolmikon yhteistyön hedelmistä.

Mixtapeille tyypillisesti tältäkin julkaisulta löytyy pari lainabiittiä, mm. Alchemistin Smile. Suurin osa (7/9) taustoista on kuitenkin Paken tekemiä. Platan ensimmäiset Paken biitit ovat ärsyttäviä, varsinkin viulu-vetoinen Faktoi pöytään. Sitten räjähtää. Antagonistit-biitti on kuin mestarillisten hiphop-sävellysten oppikirjasta. Nostatus, koukuttava melodia, basari. Viimeisen kertsin aikana biitti tuntuu kasvaneen samalla tapaa kuin Travis Barkerin kuuluisat remixit. Myös Pelonsekaista on keskitasoa kovempi tausta. Erityisesti oudosti käytetyistä / tehdyistä voksusampleista diggasin isosti.

Ossi Goldberg on siinä mielessä hyvä räppäri näiden taustojen päälle, että hänen tyylinsä on tarpeeksi viihdyttävä ja suoritusvarmuuttakin löytyy kokemuksen myötä. Lisäksi Ossi tuntuu aidosti fiilistelevän biittejä itsekin, sillä sen verran innokkaalla asenteella mies puskee lyriikkaa narulle. Harmi vaan, että ne sanoitukset jättääkin sitten aika kylmäksi. Pääosin biiseillä keskitytään uhoamiseen ja nauramaan "uran" alkuajoille. Tätä tavoitteistaan ja unelmistaan kertovaa jengiä on ns. kolmetoista tusinassa ja niistä harvalla varsinaiset teot lopulta kohtaa suuret puheet.

"Ei menty massan mukana", "mä haluun enemmän", "virheit täytyy tehä et niist oppii ja tajuaa"... Kuulostaako tutulta? Varsinkin päätösraidan (Unelmii) läppiin olisi herkullinen sauma tarttua, mutta lainataan vaivan säästämiseksi pelkkä kertosäe tähän. "Mahtavalt tuntuu pärjää sil mitä tekee / älä välitä muista vaan ota askel nyt eteen... (...päin!) / mä teen mitä haluan, jälleen kerran / unelmat on tehty toteutettavaks ja nyt teen vaan."

No, ei ne lainit nyt ihan noin kliseisiä ole koko mixtapen ajan. Ihan sitä samaa keskitason riimittelyä kuin monilla muillakin Ossi Goldbergin kollegoilla, tuossa nyt vaan niitä räikeimpiä läppiä. Pointtina lähinnä se, ettei "Kräkkiä" kuitenkaan sanoituksillaan tuo mitään uutta tähän genreen. Kaikki vierailijatkin Hannes H:ta lukuun ottamatta tyytyvät laukomaan aika mitäänsanomatonta läppää. Hannes Heezyn lisäksi Antagonistit-possebiisin tokalla vetäjällä (Pake?) ja Jiirolla taasen on siistit tyylit.

Parhaaksi biisiksi kohoaa ilman muuta Pelonsekaista. Jo aiemmin kehumani biitti sekä Ossi Goldbergin nokkelat läpät nuorista ja päihteistä sopivat hyvin yhteen. Ilmeisesti kritisoidaan myös Lahden kaupunkia. Mixtapen huonointa antia taasen on Faktoi pöytään, jolla Goldbergin lisäksi Jami ja Jani Laguuni kertovat tylsästi kehityksestään artisteina. Näiden ääripäiden välillä "Kräkkiä" on pirteä ja eheä, mutta harmittavan sisältököyhä mixtape. Goldbergilla on tyyli kunnossa, mutta uusia aiheita kaivataan kipeästi. Pake on tuottajana lupavaa tapaus.

Varsinaista albumia odotellessa.

2½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.ossigoldberg.com
MySpace: www.myspace.com/ossigoldberg

tiistai 24. marraskuuta 2009

Marraskuun wanha: Jumal Olo Lavis - Lyrikaalinen bagebooli



Jumal Olo Lavis - Lyrikaalinen bagebooli
Omakustanne, 2006

Biisilista
01. Intro
02. Tsekkaa se lutka
03. Lleidbäkkk
04. Jos sä pidät sitä enkelin
05. Roger Moore vs. Val Kilmer ft. Pyhimys
06. Itsenäiset miehet ft. Eino Antiwäkki
07. Itämaisia ihmeitä
08. Hyi saatana mä vihaan talvee
09. John Merrick 2006
10. Paska elämä

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, ilmaisten Internet-julkaisujen määrä suomiräpin saralla on vuosien saatossa kasvanut huomattavasti. Tunnetuista nimistä esimerkiksi Armo Murha, Eino Antiwäkki, Näkökulma, Raimssi, Sere ja Voittajafiilis ovat puskeneet vain nettilevitykseen tarkoitetun levyn ulos. Pelkästään tänä vuonna suomiräppäreiltä on tullut jopa parisenkymmentä nettijulkaisua. Luvallisesti ladattavissa olevia levyjä ei kuitenkaan arvosteta ihan yhtä korkealle kuin konkreettisia julkaisuja. Varsinkin kun aletaan miettimään genren klassikkoteoksia, nettijulkaisut jätetään automaattisesti spekulointien ulkopuolelle.

Väheksytyn julkaisumuodon piiristä löytyy kuitenkin yksi teos, jonka voi nostaa täysin kivuttomasti muiden klassikkojen rinnalle. (Jumal Olo) Lavis laittoi vuonna 2006 nettilevitykseen omakustanteensa "Lyrikaalinen bagebooli". Tämä kymmenen raitaa sisältävä platta on ehkä hauskin suomirap-levy, mikä on koskaan duunattu. Biiseillä riimitellään ajattomista aiheista, jotka vieläpä poikkeavat normaaleiden räppilevyjen teemoista kuin Ilves Tapparasta. Esimerkiksi Roger Mooren ja Val Kilmerin taistelu hauskuuttanee Simon Templar -faneja vielä tulevinakin vuosikymmeninä.

Lavis on yksinkertaisesti elämänsä vedossa. Miehen itsensä tuottamat biitit ovat suurimmaksi osaksi erinomaisia synafiilistelyjä. Osuvien iskulinjojen täyttämät lyriikat ovat pullollaan yllättäviä käänteitä. Mikissä Lavis ei kunnioita ketään. Häpeilemätöntä ja rivoa tylytystä äärimmäisen itsevarmalla asenteella. Räpeissä on innokkuutta ja improvisoidun kuuloista taitavaa äänenkäyttöä. Ainoastaan artikulointi pettää välillä, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että ymmärtääkseni Lavis on vetänyt biisit purkkiin lähinnä yhdellä otolla.

Levyltä on vaikeaa lähteä erittelemään yksittäisiä huippukohtia. Yhtäkään huonoa biisiä ei nimittäin löydy. Yleensä en diggaa mistään teinijätkien tekemistä naisia alentavista ralleista, mutta Lavis on vetänyt läpät niin överiksi, ettei niitä voi olla fiilistelemättä. Jos tehdään ns. flossausräppiä, niin sitten tehdään sitä kunnolla eikä anteeksipyytelevän hihittämisen kera. Osa läpistä on vajaita, lapsellisia ja järjettömiä, mutta Lavis saa kaiken kuulostamaan hauskalta ilmeikkäällä räppäämisellään.

"Miten sä saat selville, onks sun raxxxulla / tapana olla muille matafakaseille paksuna / lavastat tilanteen, pistät asialle kamusi / järjestät riidan kanssa hanibaninamusi / sattumalta niin et frendis sitä lohduttaa / amiksena koittaa koskettaa sitä kohdusta / koittaa sitä vitun lainii crossaa / kysyy onks webcamii, mikä meseossa?"

Siis ihan järjetöntä tykitystä biisistä toiseen. Pettämistä, nössöjä miehiä ja kuumia mimmejä käsittelevä Tsekkaa se lutka. Mielekästä elämäntyyliä hehkuttava Llleidbäkkk. Naisen nyrkin ja hellan väliin komentava Jos sä pidät sitä enkelin. Loistavalla Pyhimys-featilla siunattu Roger Moore vs. Val Kilmer. Miesten itsenäistymisen pohdiskelua yhdessä Eino Antiwäkin kanssa. Itämaat, vittumainen talvi ja Elefanttimiehen tarina. Kaiken kruunuksi yhdeksän minuuttia (!) kestävä Paska elämä, jolla käydään läpi tavallisen tallaajan elinkaari. Oon sanaton.

"Lyrikaalisen bageboolin" voi laittaa koska tahansa soimaan ja se saa sut paremmalle tuulelle, jos omaat vähääkään samanlaisen huumorintajun kuin allekirjoittanut. Levy on verrattavissa loistavaan stand up -esitykseen tai huvipuistojen kestosuosikki-laitteisiin. Ikivihreä klassikko. Tätä saa näemmä nykyään myös fyysisenä tuotteena Laviksen sivuilta, mikäli plattaan rakastuu palavasti.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Kotisivut: www.saunalahti.fi/lavis
MySpace: www.myspace.com/lavis1
YouTube: www.youtube.com/lvs1
Lataa "Lyrikaalinen bagebooli" ilmaiseksi täältä

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kuristaja - Vankimielisairaala



Kuristaja - Vankimielisairaala (EP)
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Kylmä Suomi
02. Kasvoton huone
03. Nollakolme ft. Lahen Vihatuin
04. Punasia valoja ft. Klovni
05. Vuosisadan rakkaustarina
06. Mielentilayksilöt
07. Valkosen takana ft. Vastis

Blogissa palataan tällä kertaa viime vuoden tunnelmiin, kun arvosteltavaksi tipahti Kuristajan keväällä 2008 julkaistu EP "Vankimielisairaala". Nykyään Kotkassa asuva räppäri on alunperin kotoisin Lahdesta ja kuuluu muutaman muun artistin ohella 03 Posse -kollektiiviin.

Seitsemän biisiä käsittävä "Vankimielisairaala" on heti ensikuulemalta lähtien varsin mielenkiintoinen teos. EP:llä on pohdiskelevampia biisejä, joilla riimitellään erityisesti mielenterveydellisistä ongelmista. Vastaavasti muutamalla kappaleella lipsahdetaan väkivaltaisuudessaan suoranaisen horrorcoren puolelle.

Vuosisadan rakkaustarina on hyvä esimerkki Kuristajan jälkimmäisestä "puolesta". Kertosäkeettömällä kappaleella käsitellään brutaalia rakkaustarinaa, jossa 25-vuotias mies ja 34-vuotias nainen ajautuvat suhteeseen. Mitä pidemmälle suhde etenee, sen väkivaltaisemmaksi tarina muodostuu.

"Nainen itkee suu täynnä haavoja / mies nauraa katsoessa raatoa / höylää niskasta raastimella paloja / työntää pilluun akvaariokaloja"

Lainauksen humoristisesta sävystä huolimatta Vuosisadan rakkaustarina on oikein onnistunut kuvailu, jonka loppuun on kaikkien sairaiden mielitekojeen jälkeen onnistuttu ujuttamaan vielä kutkuttava käänne. Kuristajan tarinankerronnan ja kappaleen ahdistavan tunnelman takia biisi pitää kuuntelijaa otteessaan. Kertoja kuulostaa ennen kaikkea vakuuttavalta, mikä on horrorcoren kaltaiselle tyylilajille elintärkeää.

Kuristajan flow on piristävän omaperäinen. Sanoja ja laineja ikään kuin tiputellaan oikea-aikaisesti, kappaleiden tarinamuoto silti säilyttäen. Jos jotain vertauskuvia pitäisi etsiä, niin esimerkiksi avausbiisi Kylmä Suomi tuo mieleen Heikki Kuulan kappaleen Musta päivä, vaikka herrojen tyylit poikkeavatkin vahvasti toisistaan. Lisäksi Kuristajan ulosannissa on paljon tunnetta mukana, mikä on ehdottomasti positiivinen asia.

Se, mikä "Vankimielisairaalassa" sitten mättää, on biisien surkea rakenne. Kertosäkeet on toteutettu onnettomasti. Joko ne eivät erotu millään tavalla verseistä tai sitten kertsin esittäjä aiheuttaa hirveää myötähäpeää. Tarkoitan viimeisellä lähinnä kolmosbiisin jannua Lahen Vihatuin, joka kuulostaa täsmälleen Poliisiopiston Zediltä. Ymmärrän mistä mies on saanut nimensä... Kaikki biisit Vuosisadan rakkaustarinaa lukuunottamatta ovat kovin lyhyitä. Toki osa Vastiksen tuottamista seitsemästä biitistä on myös täysin ala-arvoisia, mutta taustojen heikkous pelastetaan hyvällä tunnelmalla ja sanoituksilla.

Jos diggaa normaalista linjasta poikkeavasta räpistä ja etenkin horrorcoren tyylisestä musasta, kannattaa "Vankimielisairaala" hankkia jostain itselleen. Kuristaja on yllättävän kova mc, jolla on oikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa potentiaalia tehdä tyylilajinsa ensimmäinen hyvä, varteenotettava pitkäsoitto. Eikä tyyppi ole vain yhden tempun koira - horrorcoren lisäksi sanoitukset muistakin aiheista näyttävät luonnistuvan.

Parhaat biisit: Vuosisadan rakkaustarina, Kasvoton huone ja Kylmä Suomi.

3 / 5

LINKIT
Kollektiivi: www.myspace.com/03posse
MySpace: www.myspace.com/kuristaja

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Tuma - Julmat aikeet



Tuma - Julmat aikeet (EP)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Julmat aikeet (Intro)
02. Tryffelisadetta
03. Kukat kuihtuneet
04. Nukkuvan laulu
05. Varastettu ego

Tuntuu siltä, että tätä nykyä Suomen jokaisella paikkakunnalla on oma räppärinsä. Ei väliä asuuko kunnan kirjoilla viisi tuhatta vai viisikymmentä tuhatta ihmistä. Itä-Suomessa sijaitseva Nurmes ei ole poikkeus. Vajaan yhdeksän tuhannen asukkaan kaupunki on tuottanut suomiräpin pariin 18-vuotiaan Tuman, jonka vuoden alussa julkaistu EP kantaa nimeä "Julmat aikeet". Platta on Mikseri.netin kautta edelleen ilmaisjakelussa.

"Julmat aikeet" ei tuo mitään uutta räntäsateen alle. Lyhyen julkaisun aikana ehditään käsitellä ne tavanomaisimmat huolestuksen aiheet. Päivitellään kuinka ihmiset ja maailma muuttuvat kylmemmiksi. Ihmetellään jatkuvaa kiirettä ja kahlitsevaa arkea höystettynä suomalaisella mentaliteetilla. Yritetään piikitellä artisteja, jotka räppäävät saavutuksista vailla totuuspohjaa. Mukaan mahtuu myös tunnepitoinen tilitys eron tiimoilta.

Monien muiden artistien kohdalla hokemani ympäripyöreys tekee riimeistä tylsiä. En ole ikinä fiilistellyt ns. kantaa ottavien kappaleiden kohdalla sitä, että jengi vaan pyörittelee aihetta tuomatta vahvempia mielipiteitä esille. Silloin, kun sanoituksissa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ollaan mun mielestä huteralla pohjalla. Ympäripyöreydestä ja kuluneista aiheista huolimatta tekstit on kuitenkin kirjoitettu ihan ajatuksen kanssa eikä ne pursua suoranaisia kliseitä, mistä plussaa.

Kehut ansaitsee myös Tuman ulosanti. Hänellä on itsevarma asenne ja hyvä ääni. Artikulointi on selkeää. Räpit hukkuu välillä Mikseri.netin "ilmaisbiittien" alle, mutta tällöinkään syy ei välttämättä ole äänenkäytössä, vaan käytettävissä olevasta studio-osaamisesta / laitteistosta. Harmi, että levyllä käytetyt freebeatit eivät tue ulosantia kovinkaan kunniakkaasti. Aika munattomia ja latteita taustoja.

"Julmat aikeet" EP:n perusteella Tumalle löytyy kyllä oma paikkansa näistä suomiräpin pienistä piireistä. Potentiaalia löytyy, kehitystä ja kasvamista tarvitaan vielä. Tryffelisadetta lienee julkaisun kovin biisi ihan tunnepitoisuutensa vuoksi.

2 / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/njz
MySpace: www.myspace.com/perustuma
Lataa "Julmat aikeet" EP ilmaiseksi täältä

lauantai 7. marraskuuta 2009

Liekehtivä Sikiö - Pesismaila ja Ananas



Liekehtivä Sikiö - Pesismaila ja Ananas
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Intro
02. Aidon paskan paluu
03. Astetta parempi ft. Michael J. Fux & Massmurda-Pena
04. Rotsi auki
05. Liian paljon kusipäitä, liian vähän luoteja ft. Massmurda-Pena
06. Pesismaila & Ananas ft. 66KES88
07. Itäraja-skit ft. Detroit Makaveli & Michael J. Fux
08. Mee töihin ft. Kisumirri Nukke & Timi Pleksit On
09. Hoppichicksi ft. Michael J. Fux
10. Donitsityttö ft. Detroit Makaveli & Massmurda-Pena
11. Mun body (Summermix '03) ft. Michael J. Fux
12. Parhaat bileet ft. Massmurda-Pena

Seppo Lampelan meriiteistä on kirjoitettu Tuoreissa platoissa jo riittämiin. On tullut selväksi, ettei helsinkiläinen moniosaaja pelkää heittäytyä uusien haasteiden pariin. Maaliskuussa Lampela päätti Steen1-artistinimellä tehdyn levytrilogiansa erinomaiseen "Runoja kontrollihuoneesta" -teokseen. Nyt CV paisuu entisestään miehen muuntauduttua ainakin yhden levyn ajaksi Liekehtiväksi Sikiöksi. Monsp Recordsin julkaisemalla "Pesismaila ja Ananas" -pitkäsoitolla irvaillaan räppäreille ja sellaisiksi haluaville.

Kahteen osaan jaetulla albumilla käsitellään kärjistetyn mustavalkoisesti rap-artistien molempia ääripäitä. Ensin sohitaan aitopäisiä puristeja (Pesismaila) ja myöhemmin revitellään valtavirrassa uivien tekijöiden kustannuksella (Ananas). Ajoittain molempia leirejä onnistutaan pilkkaamaan jopa samalla raidalla, kuten käy esimerkiksi Aidon paskan paluulla. Yksinkertaisesta vastakkainasettelusta huolimatta "Pesismaila ja Ananas" paljastuu kuitenkin yllättävän moniselitteiseksi albumiksi.

Levy alkaa rap-musiikille ominaisilla egobuustauksilla ja "kilpailijoiden" vähättelyillä. Ensimmäiset kuusi kappaletta sisältävät mollivoittoista, perinteisen riisuttua räppisoundia. Raakaa on myös ulosanti. Sikiön provosoivat riimit sinkoilevat ympäriinsä kuin sokeiden sarjatuli. Flow on hyvin suora ja verseillä on panostettu myös niihin kuuluisiin teknisiin kikkailuihin. Steen1 ei multiriimeillä aikoinaan mässäillyt, mutta Liekehtivän Sikiön punchline-muotoiset tekstit mahdollistavat Lampelan sisäisen kikkailijan päästämisen valloilleen.

Erikoisen Itäraja-skitin jälkeen tuotanto muuttuu kerta heitolla päinvastaiseen suuntaan. Ajan hermolla kulkevat nextin levelin "electro"-flipautukset astuvat esiin ja autotune raikaa. Tuotannollisesti se kovin kliimaksi koetaan lopulta Mun Bodyn kohdalla, kun kipale paljastuu hävyttömäksi eurotranceksi sympaattisen Tanden osittain sanoittamana. Vierailijoiden määrä kasvaa muuten loppulevyllä niin paljon, ettei yhtäkään biisiä vedetä läpi ilman lisäapua. Luonnollisesti kappaleiden aiheet ja Liekehtivän Sikiön tulkintatyyli muuttuvat myös radikaalisti.

"Pesismaila ja Ananas" voidaan kuitenkin kahden erillisen EP:n sijaan nähdä aivan hyvin myös yhtenä tarinana. Levyn alussa epäkypsä ja itseään Jumalana pitävä räppäri kritisoi kaupallisia fruittariräppäreitä, kuten asiaan kuuluu. Tyylit menee biisin tuottamisen edelle. Kuudennella raidalla Pesismaila & Ananas aletaan kuitenkin pohtia ääripäiden rajoja vähän syvemmin ja levyn teema saatetaan yhteen. Potkivan Mee töihin -vittuilun jälkeen kappaleet pehmenevät hillitympään suuntaan. Räppäri ei pidä enää itseään Jumalana, mutta keskittyy kyllä jumaloimaan omaa vartaloaan peilin edessä.

Niinpä Parhaat bileet on jotenkin normaalia eeppisempi päätösraita tälle levylle. Sen voi tulkita simppelisti haikeaksi lopetukseksi. Sen voi tulkita ottavan kantaa siihen kuinka dokaaminen tarkoittaa Suomessa automaattisesti hyvää meininkiä, oli yhden illan seuraukset sitten kuinka pahat tahansa. Sen voi tulkita myös disautuksena kliseisiä, "kaikki kamut yhes koos, ei huolen häivää" -tyylisiä yltiöpositiivisia rallatteluita kohtaan.

Mutta ennen kaikkea: se alkulevyn nulikka huomaa kasvaneensa menneitä muistelevaksi aikuiseksi, joka fiilistelee kavereiden juhlissa hyvää musiikkia. Kovanaamasta on tullut vässykkä, joka löytää itsensä Onnelasta napatun muijan kämpiltä paskat housuissa. Kannan ottamisen sijaan tehdään hittejä ja riimitellään pintapuolisesti bulimian kaltaisesta kuluneesta aiheesta, koska "levyllä nyt vaan täytyy olla yks koskettava biisi". "Pesismaila ja Ananas" siis kertoo - tahattomasti tai tarkoituksellisesti - kaiken vittuilun ohella tarinan perus rap-artistista, jonka terävät kulmat hioutuvat pois iän myötä.

Mahdollisimman vähän mediaseksikkyyttä tihkuvan Liekehtivä Sikiö -aliaksen debyytti onkin eittämättä onnistunut teos. Levyllä on juoni, todella hyvät tuottajat ja rooleihinsa sopivat vierailijat. Erityisesti Kisumirri Nukke pitkästä aikaa suomen kielellä lämmitti sydäntä ja Massmurda-Pena suorastaan murhaa, nimensä mukaisesti, kertosäkeissä. "Pesismaila ja Ananas" on myös viihdyttävä levy. Mikäli verrataan tätä Teflon Brothersin "T"-albumiin, näkisin julkaisujen olevan aika tasoissa. "Pesismaila ja Ananas" on hitusen yhtenäisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus. "T" on hitusen hauskempi levy ja ehti ilmestyä aikaisemmin. Molemmilla levyillä biisien taso heittelehtii.

Parhaat biisit: Mee töihin, Astetta parempi, Hoppichicksi, Liian paljon kusipäitä - liian vähän luoteja, Mun body (Summermix '03)

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.steen1.com
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/steenone
Tilaa "Pesismaila ja Ananas" The Funkiestista

maanantai 26. lokakuuta 2009

Lokakuun wanha: Kapasiteettiyksikkö - Usko parempaan



Kapasiteettiyksikkö - Usko parempaan
Rähinä Records, 2004

Biisilista
01. Lost Kapasitetos (intro)
02. Kato mua
03. Niit on jokapuolel
04. Usko parempaan
05. Kierteet
06. Kaiken tän jälkeen ft. Srkkpjt
07. Soitappa mulle
08. Meilläpäin
09. Sut on niin nähty
10. Anna palaa
11. Maailmankirjat ft. Max 'C
12. Millä helvetillä
13. Saarna ft. Paha Pastori
14. Älä nyt
15. Lähdössä
16. Pientä mutta suurta
17. Kiitos ft. Iso H
18. Hengitä

Kapasiteettiyksikkö nousi viimeistä kertaa lavalle vuoden 2008 Blockfesteillä. Mikäli yhtyeen päätös lopettamisesta pitää, jään muistelemaan kolmikon huippuvuosia katkerana. Syy tälle löytyy KY:n neljänneltä pitkäsoitolta "Usko parempaan".

Kyseessä on Rähinä Recordsin historian toinen julkaisu, joka laskettiin maailmalle vuoden 2004 lopulla. Toisin kuin Kapasiteettiyksikön kolmella aikaisemmalla levyllä, tällä kertaa albumilta ei saatu irroitettua mitään varsinaista hittisingleä. Nimikkobiisistä tehty musiikkivideo ei pyörinyt juuri millään kanavilla. Potentiaalinen Soitappa mulle piipahti radioaalloilla, mutta poistui taajuuksilta rivakasti. Lähdössä taas päätyi "Tyttö sinä olet tähti" -elokuvan soundtrackille. Mikään edellä mainituista kappaleista ei kuitenkaan nauttinut erityisen suurta menestystä.

Itse asiassa "Usko parempaan" taitaa olla listasijoituksillakin mitattuna yhtyeen heikoin teos. Se mahtui avausviikollaan hädin tuskin viidentoista myydyimmän levyn joukkoon ja poistui Suomen viralliselta listalta seuraavan viikon romahduksen (38.) jälkeen kokonaan. Heikosta myynnistä huolimatta albumi on täynnä hyviä ralleja. Andu, Tasis ja Uniikki ovat aina osanneet tuottaa oman tyylisuuntansa biisejä eikä tämäkään levy ole ollut poikkeus. "Usko parempaan" on oma suosikkini Kapasiteettiyksikön tasaisesta diskografiasta.

Vaikka albumi on hieman ylipitkä, sillä on enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia. Platan vankin kivijalka on erinomainen tuotanto. Tällä tarkoitan niin sävellyksiä kuin biisien rakenteitakin. Soundimaailmaan oman osansa ovat antaneet mm. Elastinen, Jukka Immonen, RPK aka Roope K, Sakke ja Wretch (Trilogia). Kun ajatellaan vuotta 2004, voidaan näin jälkikäteen sanoa biittien olleen "Usko parempaan" -levyllä jopa aikaansa edellä. Hyviä sampleja, monipuolista meininkiä ja osin futurististakin soundia.

Erityisen suuri yllätys tuli vastaan raidan numero 17 kohdalla. Fintelligensin dj:nä toimiva Ewok on nimittäin tuottanut kyseisen Kiitos-biisin, jolla vierailee Iso H. Aivan tajuton bängeri! Siis niin törkeän potkiva ettei mitään rajaa. Muistan vieläkin ensimmäisen kerran kun kuulin ko. biitin. Mitään muuta biisiä ei sitten tullutkaan kuunneltua pariin päivään, koska sitä taustaa oli vaan pakko päästä toistamaan uudestaan ja uudestaan. Kävin useampaan otteeseen Kapasiteettiyksikön keikoillakin siltä varalta, että tuon biitin käynnistyttyä voisi flipata totaalisesti. Valitettavasti en ole vielä tähän päiväänkään mennessä kuullut Kiitosta livenä ja siitä aloituskappaleessa mainitsemani katkeruus.

Aiemmin mainittu Soitappa mulle taas kolahti erityisen hyvin siitä syystä, että sen viettelevä kertosäe jäi soimaan päähän. Kertsinhän vetää Jenni Vartiainen. Harvalla bändillä on varaa jättää Vartiaisen nimi vain levyn kansilehdykkään ilman suurempaa featurointi-mainintaa takakannessa. Kapasiteettiyksiköllä oli vuonna 2004. Kertosäe kuulostaa vielä paremmalta näin "myöhemmällä iällä", kun Vartiaisen debyyttisooloon tuli hullaannuttua aika tavalla. Hänen lisäkseen tällä levyllä vierailevat laulamassa myös mm. Illi ja Max 'C.

Nimikkobiisin kertosäkeessä kolmikkoa avustaa puolestaan Itä-Helsingin Musiikkiopiston Lapsikuoro Sonetti. Yleensä erinäiset lasten laulamat kertsit räppibiiseissä on aika suspect-meininkiä, mutta Usko parempaan -kappaleella Sonetin riipaisevan jylhä laulanta toimii. Muita hyviä kipaleita on Pahan Pastorin säestämä Saarna, joka todistaa Kapasiteettiyksikön jätkien osaavan nauraa itselleen. Lisäksi Anna palaa ja mielenkiintoinen Kaiken tän jälkeen jää mieleen ylitse muiden. Jälkimmäisenä mainitulla biisillä vierailee siis Serkkupojat eli RPK ja HZÄ. Kaiken tän jälkeen oli vuoden 2004 eräänlainen hippien sekä tirehtöörien kädenpuristus.

"Usko parempaan" sisältää myös jokaiselta jäseneltä omat soolobiisit, jotka ovat hyvä piriste pitkän levyn linjaan. Albumilta lyyrisesti parhaimpana erottuu Andu, jonka verset ovat huomattavasti muita tasapainoisempia ja järkevämpiä. Tasis sen sijaan omaa niin viihdyttävän räppäystyylin, ettei fillerilainit tai harkitsemattomat läpät taituroinnin välissä juuri häiritse. Uniikki ei esitä albumilla parastaan, muttei varsinaisesti ole huonokaan. Jää väliinputoajaksi.

Älä anna naurettavan kansikuvan hämätä.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Kotisivut: www.rahina.com/artistit/kapasiteettiyksikko
Levy-yhtiö: www.rahina.com

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Huge L - Egotaide



Huge L - Egotaide
Monsp Records, 2009

Biisilista
01. Tervetuloa
02. Limited
03. Olemisenmuoto
04. PAMC
05. Lähiölupiini
06. Puhallettu 25 sec.
07. Autotune
08. Vähän niinku
09. Vaatekappale
10. Pukeudun puhun nukun
11. Qhan vittuilin part 2
12. Egolooginen

Petri Nygård teki aikoinaan kiroilusta taidetta. Nyt Huge L tekee minuudesta taidetta uudella "Egotaide"-pitkäsoitollaan. Monsp Recordsin julkaisema kiekko on Hugen ensimmäinen digipack-kansiin pakattu teos ja järjestyksessään toinen levy-yhtiön kautta julkaistava virallinen äänite. Toisin kuin aiemmalla "Touché"-albumilla, tällä levyllä ei kuulla vierailijoita. Huge on jälleen kerran tehnyt projektin eteen lähes kaiken itse: ainoastaan miksauksessa ja masteroinnissa on ollut apurina Tommishock.

"Egotaide" käynnistyy kahdella kertosäkeettömällä raidalla, joiden tarkoitus näyttää olevan lähinnä yleinen piikittely ja taitojen osoittaminen ilman sen kummempaa aihetta. Varsinkin ensimmäinen raita Limited toimii. Biisi alkaa pienellä... sanotaanko "kunnianosoituksella" Juice Leskistä kohtaan ja lähtee rullaamaan Hugelle ominaisella hyvällä alkuläpällä: "ekoil treffeil parisuhdeterapias / ku en oo koskaan lämmenny Metallicast". Riimit laimenee biisin edetessä, mutta hyvää samplea käyttävä biitti potkii niidenkin edestä.

Loppulevyn aikana kappaleiden aiheet on eritelty selkeämmin ja jokaisella biisillä on oma teemansa. Lähiöelämästä tarinoivalla Lähiölupiinilla kuullaan huikeaa multiriimittelyä varsinkin ensimmäisessä versessä. Vähän niinku on puolestaan albumin egosentrisin kappale ja onnistuu tehtävässään repeilyttävistä alkuläpistä lähtien. Qhan vittuilin part 2 on suhteellisen onnistunut jatko-osa alkuperäiselle, "Summa summarum" -levyllä ilmestyneelle tylytysbiisille. Muun muassa Niko & Tapsa, Sere, Stepa sekä Jan Zapasnik namedropataan lyhyehköllä träkillä.

Loppulevyltä tosissaan erottuu kuitenkin vain kaksi biisiä. Biisilistaa silmäilemällä raita numero seitsemän vaikuttaa siltä, että sillä disautetaan jo väsyneeksi käynyttä aihetta - autotunea. Kappaleen käynnistyessä minimalistisella jumputuksella ja pienillä avaruusfiboilla, tulee välittömästi tunne siitä kuinka kohta alkaakin räikeä autotunen käyttö. Mutta ei. Biisi on kirjaimellisesti Autotune eli autosävelmä. Huge välttää ansan ja keskittyy epätavallisen pitkällä kappaleella vain riimittelemään autosta sekä autoilusta. Painostava taustakin luo oudolla tapaa mielikuvan auton ajamisesta öisessä tunnelissa.

Autotunen jäädessä hyvästä tunnelmasta ja muutamista iskevistä läpistä huolimatta keskinkertaiseksi vedoksi, albumin päättävä Egolooginen sen sijaan on koko teoksen tasapainoisin ja kovin biisi. Jälleen kerran erittäin tiputtavat avauslainit: "mun on hankala olla suomiräppäri / ku mua vituttaa asuu Suomes ja räppää vaatehuonees". Kappaleella Huge L tiputtaa yllättävän henkilökohtaisia tiedonmuruja elämästään kuuntelijoille. Erittäin hauskoja ja Hugen mystistä persoonaa edes jonkin verran avaavia läppiä. Tällaista matskua ei olla Hugelta juurikaan kuultu, joten yllättävä rehellisyys nostaa kipaleen arvoa. Onnistunut linjaveto.

Kaikille "Egotaiteen" kappaleille on jollain tapaa yhteistä, luonnollisesti, minäkeskeinen ajattelu. Lähiölupiinilla pyydetään "koita ymmärtää mua / ei lähiö tuu ymmärtään sua". Biisillä lähiöjannu ei kaipaa nurkilleen kuin tietynlaisia ihmisiä ja halveksuu ns. pukumiehiä. Autotunen keskeinen idea on "minä ja mun auto". Vaatekappaleella nenilleen saavat uusavuttomat materialistit. Itsensä jalustalle nostaminen ja muiden väheksyminen kuuluu tietysti biisien kaavaan suurissa määrin, onhan kyseessä räppilevy ja etenkin Huge L. Toisaalta PAMC:llä kritiikkiä saa myös puolueellinen/mielikuvitukseton media ja artistien promomeiningillekin naureskellaan osuvasti.

"Egotaide" on ihan perusviihdyttävää Hugea. Albumilla tulee vaan yhä selvemmin esille yksi ko. artistin yhtäaikaisista "lahjoista ja kirouksista": ne kovat avausläpät. Petrinygårdmaisesti voisi sanoa, että Huge hyppää raidoille sisään erittäin vakuuttavasti ja kappaleet lähtee muutaman kovan lainin myötä hyvin käyntiin. Vastaavasti riimittelyn taso kuitenkin vääjäämättä laskee biisin loppupuolelle mentäessä (satunnaisia kovia heittoja lukuunottamatta). Pidemmät biisit saattavat heikompien läppien jälkeen muuttua jopa puuduttaviksi.

Flow on kunnossa, nokkeluutta sekä sanakikkailua löytyy entiseen malliin ja biititkin on edelleen monipuolisia. Uskomatonta kyllä, edelleen värssyissä on myös tarpeeksi uusia oivalluksia eikä riimejä ole jouduttu kierrättämään edellisiltä levyiltä. Toisaalta paikoitellen tuntuu siltä, että esimerkiksi Olemisenmuoto sekä Pukeudun puhun nukun -biiseillä on tyydytty liian helposti keskinkertaisuuteen. Mutta tämä on se Huge, jonka me tunnemme. Tuottelias, innovatiivinen, sanavalmis, huoleton, inhimillinen. Ja niinpä tälläkin kertaa on todettava, että Hugen uusimmasta vaan puuttuu se jokin. Se viimeinen silaus.

Takakannen provosointi ei tällä kertaa ihan toimi:

3½ / 5

LINKIT
Kotisivut: www.monsp.com/hugel
Levy-yhtiö: www.monsp.com
MySpace: www.myspace.com/ilstrumentals
YouTube: www.youtube.com/user/huugouuno
Tilaa "Egotaide" The Funkiestista

lauantai 17. lokakuuta 2009

Dilemma - Rahaton rakkaus



Dilemma - Rahaton rakkaus
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Touchdown
02. Katkenneet siivet ft. Carl Finer
03. Reunalla ft. Nikolai Alho
04. Perhosii haavissa ft. Mike
05. Lanka palaa ft. Nikolai Alho
06. Syvemmälle
07. Hallelujah
08. Yhteiset arvet
09. Rahaton rakkaus ft. Mali Ambassador
10. Johdata mut valoon
11. Anna olla
12. Kaatosateessa

18-vuotias Dilemma julkaisi viime viikolla debyyttialbuminsa "Rahaton rakkaus". Helsinkiläisen räppärin omakustanteella on vaikuttavan kansitaiteen lisäksi mukana myös liuta nimekkäitä tuottajia. Muun muassa OP Beats, LX-Beats, Don P ja Salonen Productions ovat vastuussa pitkäsoiton taustoista.

Nimekkäät biitintekijät eivät kuitenkaan riitä paikkaamaan "Rahaton rakkaus" -platan lukuisia puutteita. Ensimmäisenä levyä kuunnellessa tulee ihmeteltyä Dilemman ulosantia. Artistin omaperäisessä flowssa ei itsessään ole mitään vikaa. Räpit ei rullaa mitenkään älyttömän sujuvasti eteenpäin, mutta eivät myöskään takeltele. Sen sijaan räppääminen kuulostaa hirveän väkisin puristetulta. Yliyrittäminen ja itsevarmuuden tavoittelu kuulostaa tässä tapauksessa siltä kuin Dilemma kärsisi mikkikopissa puhdasta tuskaa jokaisen lainin aikana. On myös kuuntelijalle kovin raskasta kuunnella noin jäykkää tyyliä biisistä toiseen.

Ilmeisesti Dilemma on itsekin huomannut räppien tuskaisuuden, joten meininkiä on koitettu elävöittää laittamalla autotunea useiden versejen päälle. Ideana hyvä - toteutus valitettavasti karsea. Autotune saa Dilemman räppäämisen kuulostamaan vielä hämmentävämmältä kuin ennen: ihmeellisiä värinöitä äänensävyssä, epäselvää artikulointia ja ennen kaikkea rytmin ajoittaista katoamista. Levyllä kuullaan paljon myös ns. "jumitus-efektiä", minkä monet suomalaiset tunnistaa paremmin "Tensta-efektinä". Eli r-r-r-räpit m-m-m-menee väli-väli-vä-vä-v-v-v-välillä nä-nä-nä-näin.

Kun Dilemman räppäystyyli alkaa tulla tutuksi ja "Rahaton rakkaus" on pyörinyt pari kertaa soittimessa läpi, herää tärkeä kysymys. Miksi Dilemma tekee räppiä? Levyn riimittelypuoli on nimittäin valitettavan ympäripyöreää. Vakavahenkisellä Katkenneet siivet -raidalla kerrotaan esimerkiksi: "Kun oppii lentään, pitäis oppii laskeutuun / mä leikin aikuista, joka puhuu lapsen suul / jol on muutakin ku oma lehmä ojassa / mä tanssin mun arkun pääl arjes leuattomassa". Hienoa, että sanoituksiin on yritetty saada syvyyttä. Mä en vaan henkilökohtaisesti hirveästi tykkää kuluneista diipadaapa-fraaseista, joita "Rahaton rakkaus" pitää sisällään läjäpäin.

Räpätään kuinka äidillä ei ollut helppoa kasvattaa nuorta Dilemmaa. Räpätään lojaaliudesta. Räpätään vaikeuksista. Räpätään kuinka "ne ei uskonu, nyt ne pääsee katsomaan". Juostaan loskasateessa. Ollaan kaatosateessa sateenvarjo kattona. Nukutaan koiranunta. Koira ei pääse karvoistaan. Aika on rahaa. Sydäntä ei voi ostaa. Tää on ku köydenvetoo köydel joka on rasvattu. Rikas mieli, mut ajatukset köyhii. Oot erkka mun mailas, pilvet mun taivaal, valo mun majakas. jne. jne. jne. jne. (pitkä haukotus)

Tällainen tyhjästä jauhaminen on monien aloittelevien räppäreiden ongelma. Haluaisi räpätä ja haluaisi sanoa jotain merkityksellistä, mutta biisit kääntyy huomaamatta kliseisiksi. Myös muiden artistien vaikutus omaan musiikkiin näkyy debyyttilevyillä poikkeuksellisen vahvasti. Esimerkiksi Dilemman biisi Yhteiset arvet voisi olla Cheekin, Näkökulman ja Don P:n & Jamin yhteissessio. "Pidän sua hihasta, vartioin veljeäni / sanat ei kuole, siteet ei hävii!" Kertosäkeestä löytyy esimerkiksi Cheekin Jos mä oisin sä -hitistäkin tuttu "EI, EI!" -tehokeino: "Se on mun veli, ei kannata koskea (ei, ei!)". Ja Don P -tyylinen raffi heitto "tää menee sulle määäään!"

Positiivisina tekijöinä mainittakoon ainakin se, ettei Dilemman s-vika häiritse räppien kuuntelemista niin paljoa kuin ennakkoon kuvittelin. Vaikka albumin lopetusraita meneekin aikamoiseksi sössöttämiseksi, levyn alkupuolella s-vikaan ei kiinnitä oikein edes huomiota. Pidän myös Dilemman reippaasta asenteesta, yliyrittämisestä ja jäykkyydestä huolimatta. Miken ja Mali Ambassadorin feattiverset on hyviä. Useampi biitti miellyttää korvaa... joskin pakko tässäkin yhteydessä huomauttaa, ettei kaikki taustat välttämättä sovi ihan kappaleiden teemoihin. Hallelujah, Rahaton rakkaus ja Perhosii haavis on levyn potentiaalisimmat biisit.

Dilemman debyytti on hyvin perinteinen aloittelevan artistin ensilevytys. Voisi kuvitella, että Cheekin ensimmäiset omakustanteet on varmasti kuulostaneet tietyllä tapaa samanlaisilta. Ainakaan vielä tässä vaiheessa en kuitenkaan fiilistele Dilemmaa räppärinä saati sanoittajana oikeastaan yhtään. Sylkemiseen on löydyttävä rentoutta, sanoitusten tulisi olla ehkä hieman konkreettisempia ja monipuolisempia, autotunen käyttö pitää jättää tai toteuttaa eri tavalla.... Siinä varmaan ne tärkeimmät kehityspisteet. Yrityksestä ja kappaleiden tuotannosta (en tarkoita vain biittejä) kuitenkin:

1½ / 5

LINKIT
MySpace: www.myspace.com/jondedilemma
Tilaa "Rahaton rakkaus" The Funkiestista

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Clymax & Tapez - Ruff Kutz



Clymax & Tapez - Ruff Kutz
Ruff Kut Records, 2009

Biisilista
01. Clymax - Intro
02. Tapez - Wanted
03. Clymax - Shitty Kiks
04. Tapez - Methods
05. Clymax - Rigo Mortis
06. Tapez - Take It Back
07. Clymax - Street Knowledge
08. Tapez - One Melody
09. Clymax - Crippled Avengers
10. Clymax - Twisted Trees (interlude)
11. Tapez - U Make Me
12. Clymax - Explorer
13. Tapez - KPO State of Mind
14. Clymax - 4:20
15. Tapez - Others
16. Clymax - Chillin'
17. Tapez - It's All Over pt. II

Suomeen on syntynyt uusi hiphop-tuottajien tiimi. Ruff Kut Records koostuu lahjakkaasta Maramicesta, Levil:n kanssa yhteistyötä tehneestä Clymaxista ja (ilmeisesti) kuopiolaisesta Tapezista. Näistä kaksi jälkimmäisenä mainittua ovat julkaisseet nyt yhteisen instru-/biittilevyn, joka kantaa linjanmukaisesti nimeä "Ruff Kutz". Heidän mielestään 17 raidan platta on passeli teos esimerkiksi freestyle-sessioihin.

Vapaatyylittelijöistä en tiedä, mutta ainakaan allekirjoittaneen kaltaisille normaaleille räppidiggareille "Ruff Kutz" ei anna yksinkertaisesti mitään. Yksikään taustoista ei ole tarpeeksi monimuotoinen ollakseen miellyttävä instrumentaalina. Ensinnäkin, erilaiset nostatukset ja sävellysten kasvattamiset puuttuvat taustoilta lähes tyystin. Raidat eivät kehity, vaan junnaavat paikoillaan. Ei eloa, ei yllätyksellisyyttä eikä tarpeeksi koukkuja.

Instrujen sijaan pääsetkin "Ruff Kutz" -levyn myötä kuuntelemaan pelkkiä straight up räppibiittejä ilman räppejä. Useimpia näistä biiteistä leimaa ärsyttävät luuppimaiset samplet, jotka suorastaan huutavat skip-nappulan painamista jo minuutin kuuntelun jälkeen. Esimerkiksi Methodsissa Tapez on löytänyt yhden mielestään toimivan samplen ja sitä sitten pyöritetään aina uudelleen reilun kolmen minuutin ajan. Tätä mielikuvituksetonta junnausta säestää minimalistisin muutoksin äärimmäisen väsynyt komppi, random-kiljahdus ja säännöllisesti toistuva "tässä-on-nyt-sitten-paikka-kertosäkeelle" -osuus.

Toinen asia mikä ärsyttää, on biittien yleinen munattomuus. Kuten teoksen nimikin antaa jo ymmärtää, nämä 17 raitaa ovat erittäin riisuttuja ja kolkon kuuloisia sävellyksiä. Toisin sanoen raakileita. Ei ole kovin mieltä ylentävää kuunnella biittejä, jotka kuulostavat kovalevyn Ö-kansion pohjalta poimituilta verrattuina suomalaisen hiphop-tuotannon korkeaan yleistasoon. Raidat eivät ole saaneet lähellekään tarpeeksi syötävää eli ne EIVÄT ole läskejä, kuten mun mielestä hyvien räppibiittien kuuluu olla. Rummut ei sytytä sitten yhtään.

"Ruff Kutz" -levyllä on vain kaksi biittiä, joiden alkaessa herää toivo paremmasta. Clymaxin Street Knowledge ja Explorer sisältävät molemmat potentiaalisia elementtejä, mutta kuivuvat nekin ennen pitkää kasaan mielikuvituksen puutteessa. Kaksikosta tunnetumpi Clymax on muutenkin yllättävän vaisu tällä kokonaisuudella. Miehen biitit eivät juuri erotu Tapezin mitäänsanomattomista kyhäilyistä, vaikka Clymaxilta aiemmin kuulemani taustat ovat olleet suhteellisen hyviä.

All in all, yritystä kuitenkin piisaa eikä "Ruff Kutz" - kaikesta huolimatta - kuitenkaan kuulosta ihan ajattelemattomasti kasatulta paketilta. Vaikka biitit ei todellakaan lämmitä, ainakin levyn soundi tuntuu olevan yhtenäinen. Platan taustat voivat hyvinkin sopia freestyle-sessareihin. "Pentti Peruskuuntelija" (mikä termi!) ei levystä vaan hyödy millään tavoin. Kehnoja perusbiittejä rumissa kansissa.

2 / 5

LINKIT
Clymax MySpacessa: www.myspace.com/fuseaclass
Tapez MySpacessa: www.myspace.com/tapezproductions
Tilaa "Ruff Kutz" The Funkiestista

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syyskuun wanha: Dj Otto Stadista - Paholaisen farmaseutti



Dj Otto Stadista - Paholaisen farmaseutti
Omakustanne, 2007

Biisilista
01. Intro
02. De De Deejii
03. Ei pysty ft. Tunk Yayo
04. Sipataan kvillaa 2007
05. Tapan sut (välisoitto)
06. Anna palaa
07. Älä apinoi ft. Stiuge
08. Rullaan (kuuntele)
09. Rullaan (S&C)

Hiphop-festivaali Pipefestit pidetään perinteisesti joka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tapahtuman kävijäkunta on sen verran nuorta ja sinisilmäistä, että Vuokatinrinteillä hieman keskinkertaisemmallakin räppärillä on mahdollisuus tienata kaljarahaa myymällä omakustannettaan teineille. Tästä syystä monille artisteille on muodostunut suoranaiseksi perinteeksi saada oma levytyksensä myyntiin "Pipefesteihin mennessä". Näiden Pipefest-omakustanteiden joukosta löytyy välillä myös todellisia helmiä. Yksi sellaisista on "Paholaisen farmaseutti", jonka Dj Otto Stadista sai valmiiksi juuri ennen vuoden 2007 festejä.

"Paholaisen farmaseutti" on lyhyt ja osittain huumorilla tehty levy etelä-vaikutteista räppiä. Julkaisua voi pitää kunnianosoituksena Houstonin siirappiselle meiningille tai yksinkertaisesti kasana suomenkielisiä covereita rapakon takaisista hiteistä. Platta on täynnä hävytöntä flossausta ja päihteiden ihannointia, kuten asiaan kuuluu. Tällaista materiaalia on uskaltautunut tekemään kaiken lisäksi aiemmin lähinnä tuottajana kunnostautunut henkilö, jota itse kuulin ensimmäistä kertaa mikissä vasta tällä levyllä. Yllätys olikin melkoinen, kun "Paholaisen farmaseutti" osoittautuikin oikein hyvällä maulla ja ammattitaidolla tehdyksi paketiksi.

Levy alkaa intron jälkeen raidalla nimeltä De De Deejii, jolla Dj Otto Stadista esitellään "helvetin kolavaltiaaksi" tikittävän biitin päällä. Mies sylkee riimejä rauhallisella, itsevarmalla tyylillä. Aivan kuin jätkällä olisi kasoittain patoutunutta vihaa takaraivossaan. Muutaman yksittäisen hyvän heiton jälkeen toinen verse yltää suoranaiseksi klassikkomateriaaliksi. Läpät soljuvat erinomaisesti eteenpäin ylivedetyn flossauksen, sopivan vajaan huumorin sekä trenditietoisten viittauksien välimaastossa.

"Ei, mulla ei oo grillit suussa poika, nää on parillat / niin sanotusti kuuminta hottia, sitten kamiinan / vittuun discopallot, turpavärkki näyttää rautatieltä / ja siks uus liikanimi on Richard Kiel / hammasharjat teräsvillaa ja flossaan piikkilangalla / kaikki saatanan "oldboyt" testatkaa mun hampaita / tarviit timanttiporan, jos haluut edes naarmuttaa / mä syön sun lounaas - ja putsaan legojen välit haarukal"

Loistavan esittelybiisin jälkeen seuraa infamous Kola-Ollin lausahdukseen perustuva Ei pysty, jolla kullaan räppäämässä myös Tunk Yayo. Vierailevan artistin aggressiivinen räppäystyyli tuo sopivaa vastapainoa hitaammalla käyvän "Panacod Brascon" tyylittelylle. Lisäksi Tunk Yayo parodioi samalla hyvin muutamia jenkkiräppäreitä räppien jaksottelullaan. Tälläkin biisillä on reippaasti heittoja, jotka kolahtavat ihan täysillä meikäläisen jonkinlaiseen räppihermoon. Jos sä arvostat vaikkapa Traen biisejä ja pystyt nauramaan jonkun Ron Browzin/Gucci Manen/yms liioitellulle keulimiselle musavideoilla, tää levy on juuri sua varten tehty.

"Mä kyykytän ku Kalinka / (pause) / tää ei oo Tetris mutta tiputan ton palikan!" (Tunk Yayo @ Ei pysty)

"Ja pelimiehet tietää, rahat mul on rullal / mul on lunta tupa täynnä, lasken olohuonees pulkal" (Dj Otto Stadista @ Ei pysty)

Nelosraita Sipataan kvillaa 2007 on päivitetty versio samannimisestä Pykset-kollektiivin biisistä. Träkillä tiputellaan reilusti erilaisten (särky)lääkkeiden ja rohtojen nimiä. Tämäkin toimii, joskin alkuperäisen biisin screwed & chopped -versio on vielä reippaasti parempi. Kuumottavan Tapan sut -välifiilistelyn jälkeen kaiuttimista räjähtää Don Cartagenan ja Weezyn Make It Rain -anthemista tehty mukaelma Anna palaa. "Rahat, pajat, kaiken annan palaa vaan."

"Paholaisen farmaseutti" -levyn ehkä paras biitti löytyy kappaleelta Älä apinoi, jolla riehuu Otto Massinon Pykset-kollega Stiuge. Sujuvat läpät, mahtipontinen meininki ja extravammainen kertosäe = kädet alas. Albumin päättää, sokerina pohjalla, platan ylivoimaisesti kovin biisi Rullaan sekä siitä tehty c&s-versio. Vuoden 2007 ehdottomasti parhaita biisejä ja yksi parhaista kruisailubiiseistä suomiräpin saralla. Swang-coveroinnissa on onnistuttu loistavasti. Biisillä on aivan jäätävän kovat lopetuslainit:

"Mä isken kiesin parkkiin, kun päädyn Sorsapuistolle / sytytän tän viimeisen Sorsan muistolle."

Sekä kirsikkana kakun päällä voksusample Idän Ihmeen aka Kalle Kinoksen kulttihitistä Ihme että Kinos.

Ensimmäistä kertaa koko levystä kuulevien kannalta harmi, että "Paholaisen farmaseutista" on tehty erittäin rajoitettu painos eikä sitä luultavasti saa ostettua edes käytettynä mistään. Harvinaisuutensa ja levyn legendaarisuuden takia kyseessä on ehdottomasti yksi suomiräpin isoimmista helmistä, joka viihdyttää allekirjoittanutta vielä näin kaksi vuotta julkaisunsa jälkeenkin.

Tämä blogimerkintä on osa kuukausittaista Vanhat platat -kirjoitussarjaa, jonka muita merkintöjä pääset katsomaan täältä.

LINKIT
Haastattelu: syvallapelissa.com/2007/07/31/dj-otto-stadista/
Kollektiivi: www.myspace.com/pyksetx

Don Bigileone - Biginologia



Don Bigileone - Biginologia
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Määritelmä
02. Kyltymätön asema
03. Arvomaailma ft. AP
04. Kymppikerrostalon katolta
05. Rikkinäinen puhelin
06. Heikkomieliset
07. Totuudelle kasvot ft. Vainoharha
08. Yksinkertaisuus pettävää ft. Rimma & Toni Pandora
09. Tinanapit (skit)
10. Mä en turvaudu kyttiin ft. Chilly Willy
11. P***alakit (skit)
12. Pojat ovat poikia ft. Suoralinja
13. Mihin tiikeri raidoistaan pääsee ft. Wety
14. Rahal valtaa ft. Teepee, Chilly Willy & Sämmy
15. Mä en kuvia kumartele ft. Pyhä Nicolas
16. Näytä mulle rakkautta ft. Miss Tilt & Misty Bee
17. Saarnapenkki
18. Veljeni vartija

"Biginologia" on hyvinkääläisen Don Bigileonen heinäkuussa ilmestynyt debyyttialbumi. Levyn inspiraationa ovat toimineet mm. Kummisetä-trilogia sekä Juice Leskisen tuotanto. 15 euron hintaiselta kokonaisuudelta löytyy myös kirjava joukko vierailijoita, joista mainittakoon erikseen Teflon Brothersin manageri Wety, pirkkalalainen(!) Suoralinja sekä peräti kolme naispuolista räppäriä. Teos on yltänyt muutamassa kuukaudessa suoranaiseen kulttisuosioon ja kun lukee nuo kolme edellistä lausetta uudestaan ajatuksella, ei liene vaikeaa arvata miksi. Bigileonen esikoislevytys on hämmentävä palapeli. Tässä merkinnässä selvitetään, sopivatko sen palat yhteen.

Aivan ensimmäiseksi on asiallista huomauttaa, että Don Bigileone on selvästi elänyt levyn tekoprosessin aikana kunnon räppielämää. Tämän huomaa jo teoksen kansikuvasta, jossa Bigileone näyttää Karl Kanin talvitakkiin pukeutuneena kuinka iso hauki mieheltä pääsi karkuun viimeisimmällä kalastusretkellä. Vakavasti puhuen, hyvinkääläisen asenne ja poikkeuksellisen vahva ääni ovat kuin luotuja räppäämiseen. Biiseillä mm. vittuillaan poliiseille ja puututaan epäkohtiin arkailematta. Taustalla pumppaa positiivisella tapaa äärimmäisen raakoja räppibiittejä, joiden peruselementit ovat kunnossa. Julkaisun hienoin puoli onkin se, kuinka nuoren artistin vilpitön intohimo räppäämistä kohtaan ja oma selkeä visio välittyvät myös kuuntelijalle 69 minuuttista teosta kuunnellessa.

Valitettavasti persoonallisesta äänestä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos sen käyttöä ei osaa jalostaa tarpeeksi. Don Bigileone räppää lähes koko levyn ajan samalla puuduttavalla äänenpainolla ja muutamilla biiseillä (esim. Arvomaailma) räpit tuntuvat kaiken lisäksi kiertävän sen verran oudosti, että riimittelystä tulee oikeasti mieleen Puhuva pää. Lisäksi artikulointi on varsinkin levyn alkupuolella todella epäselkeää. Vähän kuin Bigileonen nielurisoihin olisi juuttunut banaani poikittain. Varsinainen flow ei kuitenkaan ole auttamaton, vaikka kehitettävää myös sillä saralla löytyy (lisää erilaisia variaatioita tyyliin, jaksottamista, ajoittamista).

"Biginologian" varsinainen kompastuskivi on sanoitukset. Ei riitä, että täytyy yrittää ottaa selkoa huonosti artikuloivan räppärin riimittelystä, vaan pitäisi päästä sisään myös Don Bigileonen kirjoitusmielentilaan. Jo albumin avausraidalta löytyy aivan järjettömiä laineja. Kaksi helmeä: "asiantuntemus lisää lastentarhafobiaa*" sekä "ymmärrän tiedon, en itseäni - siinä pointti lymyy". Lastentarhafobia? LASTENTARHAFOBIA? Varsinkin niillä kappaleilla, joilla Bigileone ei saa seuraa vierailevasta räppäristä, sanoituksissa on tunnuttu pyrkivän mystisempään esitysmuotoon kuin mihin artistin rahkeet todellisuudessa riittävät. Riimeistä on todella vaikeaa saada minkäänlaista otetta. Levyn alkupuolella keskityin miettimään mitä pitää vetää, että pääsee samalle aaltopituudelle näiden riimien kanssa. Levyn loppupuolella taas mietin, millaista Dreamhouse Studion Jykä Aholalla on ollut masteroidessa tätä pakettia kasaan.

Surkuhupaisiakin seikkoja löytyy. Nimittäin aivan kaikki johdatuspuheet, loppuläpät ja skitit. Kappale nimeltä Totuudelle kasvot käsittelee nykynuorten rappiotilaa. Biisillä pohdiskellaan syitä nuorten joutumiselle päihteiden kouriin ja kritisoidaan kaupunkia nuorisotilojen olemattomuudesta. Kyseessä on "Biginologian" yksi selväjärkisimmistä kappaleista ja täten myös yksi parhaista biiseistä. Träkin ensimmäiset 20 sekuntia aiheuttaa kuitenkin todella pahoja huutonauru-kohtauksia.

"Mä olin yks lauantai-aamupäivä ostaan aseman kahviosta kahvia itelleni... Ku sinne tuli muutama tuttu pikku youngsteria mua vastaan ja sano... Hei Bigi! Mun ystävä täytti tänään just viistoista vuotta, et mä annan rahaa, et jos sä viittit käydä ostaan sille Prisman Alkosta pullon viinaa? Mä sanoin et... VITUT! TSEKKAA IKÄS KONTROLLI!"

Jos mä kehtaisin näyttää naamani, postaisin nyt YouTubeen videon siitä kuinka vaikeaa on olla nauramatta tuota rimpsua kuunnellessa.

Myös poliisien kohtaamisesta kertovat skitit Tinanapit sekä P***alakit ovat aivan käsittämättömän timanttista tykitystä. En viitsi kirjoittaa noita reilun minuutin pituisia tarinoita kokonaan tänne, mutta esimerkiksi ensimmäinen noista väliraidoista käsittelee sitä kuinka Don Bigileone ja hänen "homeboynsa" kävivät "Expertillä katteleen kaikkee uutta hifi-tekniikkaa", kunnes poliisi luuli heidän varastaneen mp3-soittimen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Bigileone keskustelee skiteillä itsensä kanssa.

Albumia sävyttävät myös naurettavuuksiin menevät "C'MOOOOOOON" -taustahuudot, joita esiintyy lukematon määrä läpi levyn. Lisäksi platalle on eksynyt diippien tilitysten sekaan myös Pikku G:n maailmanparannus-biiseiltä kuulostava Näytä mulle rakkautta. Kertosäkeen alku: "Merkit ilmas kumppanit / näemme liikaa pahuutta!" Biisillä feattaa kaksi naisräppäriä, joista varsinkin jälkimmäinen aiheuttaa lievää myötähäpeää. "Jos annat mahiksen niin koooeeeetettaan / istutaan täs laudal, kelaa variksetkin voitetaan". Jep jep. Onneksi levyn kolmas naisräppäri Rimma on sentään yllättävän kova tapaus.

Jos jätetään skitit ja tuo lässytysbiisi sikseen, niin "Biginologiaa" ei kuitenkaan voi pitää minään pelkkänä kasana paskaa. Kyseessä ei ole lähellekään vuoden huonoin levy. Oudoista riimeistä huolimatta biiseillä on yritystä ja ideaa. Jos Don Bigileone harjoittelee äänenkäyttöäään, lopettaa sanakirjan selaamisen riimejä kirjoittaessa, selkeyttää artikulointiaan ja pitää saman asenteen yllä kuin nyt, hyvinkääläinen voi löytää vielä oman paikkansa suomiräpin saralta. Vaihtoehtoisesti "Biginologiasta" voisi julkaista deluxe editionin, missä on mukana kaikkien kappaleiden sanoitukset. Silloin biisejä voisi käsitellä nykyistä analyyttisemmin.

"Marlon Brando sanoi: jos emme ole veljiemme vartijoita, älkäämme ainakaan olko heidän teloittajiaan... (yeah!)"

1½ / 5

*HUOM! En takaa lyriikoiden oikeellisuutta.

LINKIT

Dailymotion: www.dailymotion.com/bigileone
Facebook: www.facebook.com/group.php?gid=193122737666
Mikseri.net: www.mikseri.net/artists/?id=47358
MySpace: www.myspace.com/donbigileone
YouTube: www.youtube.com/user/donbigileone
Tilaa "Biginologia" The Funkiestista

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Levil - Peeaa



Levil - Peeaa
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Palkkapäivä09
02. Peeaa
03. Ainoo tääl
04. Viikko selvinpäin ft. Tykopaatti
05. Päivätyöläinen
06. ASR
07. Melekee ohi
08. On mitä on ft. Hannibal & Laiska Leppone
09. En saa lohtuu näistäkään
10. Se ei lopu koskaan

Keski-Suomesta kotoisin oleva Levil on viime vuosien aikana osunut silmiini yritteliäisyytensä vuoksi. Miehen tyyli on ollut hiomaton ja kankea, mutta kehitystä on tapahtunut julkaisu julkaisulta. Nyt Levil:ltä puskee jälleen uutta omakustannetta kun hämeenlinnalainen Firma Records julkaisee hänen viidennen pitkäsoittonsa "Peeaa". Kiekko sisältää edellisen "Tuntematon mies" -levyn tapaan biittejä nimekkäiltä tuottajilta - tällä kertaa siis mm. Aksimilta, Joniveljeltä, Staffrolta ja Tapani Kansalaiselta.

Usein jonkun räppijulkaisun mainostaminen nimekkäiden tuottajien varjolla on tae siitä, ettei itse artistin kyvyissä ole paljoakaan hehkutettavaa. Tämä ajatus hiipii mieleeni myös "Peeaa"-levyn kahden ensimmäisen raidan kohdalla. Levil:n flow on avausbiisillä Palkkapäivä09 yhtä jäykän oloinen ja ärsyttävä kuin edellisilläkin levyillä. Katkonaista ja paikoin epäselvästi artikuloitua räppäystä. Tätä seuraavalla albumin nimikkokappaleella flowaus sujuu jo paljon paremmin, mutta sen sijaan rönsyilevät sanoitukset aiheuttavat päänvaivaa. Riimeihin on vaikea tarttua ja kappaleen punainen lanka tuntuu olevan kadoksissa.

Juuri kun olen vaipumassa epätoivoon, Levil yllättää meikäläisen loppulevyn aikana useaan otteeseen. Kahden ensimmäisen biisin jälkeen poukkoilevat riimit ja huono flow pysyttelevät visusti piilossa. Levil:n asenne ja samalla presenssi on huomattavasti rohkeampi kuin ennen. Nyt tuntuu siltä, että kuuntelen artistia enkä vain biitin päälle kuiskivaa aloittelijaa. Sanoitukset sisältävät todella paljon namedroppauksia sekä viittauksia suomalaisiin rap-biiseihin. Useimmat niistä vieläpä ihan viihdyttäviä. Toisin kuin aiemmin, Levil on kirjoittanut biiseille yllättäviä käänteitä, tekee nokkelia huomioita ympäristöstään sekä tarttuu sanoituksissaan ohimennen myös ajankohtaisiin aiheisiin, kuten Michael Jacksonin kuolemaan tai vaikkapa taannoiseen "lasinsirua safkan joukossa" -skandaaliin.

Ennen kaikkea Levil on jalostanut omaa räppäystyyliään niin, että hän kuulostaa nykyään tarpeeksi persoonalliselta. Valitettavan moni persaukista rahatilannettaan käsittelevä räppäri kuulostaa näinä päivinä Tykopaatin kopiolta. Sama vaara on Levililläkin, sillä "Peeaa"-levyllähän vierailee Tyko niin omana itsenään kuin voksusamplejenkin muodossa. Levil onnistuu kuitenkin välttämään kopioimisen hyvin eikä matki edes Ruudolfia tai Kemmurua, toisin kuin viime levyllä vähän tuntui.

"Peeaa"-levyn uusi alku lähtee käyntiin Tapani Kansalaisen tuottaman Ainoo tääl -biisin kautta. Kappaleella pohditaan pitäisikö hyvää elämää lähteä rakentamaan ensisijaisesti varallisuuden vai mielekkään elämäntyylin mukaan. Lyriikat pysyvät hyvin koossa ja kertosäe on yksi kiekon parhaimmin purkitetuista vedoista. Taustan orgaaninen ote tuo vaihtelua levyn soundimaailmaan ja erityisesti biitin rummut on soitettu nätisti tukemaan kappaletta.

Tykopaatin kanssa tehty Viikko selvinpäin on myös onnistunut ihan yksittäisenäkin biisinä. Kappaleen ensimmäinen verse sisältää hauskan tarinan ja Tyko räppää toisen versen narulle rautaisella varmuudella. Kolmannessa versessä Levil ja 'Paatti kuullaan vetämässä pientä back to backin tynkää. Vaikka herrat eivät aivan pääsekään esimerkiksi Solosen ja Kosolan tasolle (biisillä Rehellinen rikollinen), vuorottelu tuo hyvää monipuolisuutta träkille.

ASR on myös loistava veto. Rakkaustarina paljastuu biisin lopussa oodiksi legendaariselle klassikkosampleri/-sekvensseri ASR-10:lle, jolla taikojaan on tehnyt mm. The RZA lukuisten muoden huipputuottajien ohella. Oma mainintansa on annettava vielä "it is what it is" -heiton ympärille rakentuvasta On mitä on -biisistä, jolla on yhdistetty hienosti kolme erilaista näkökulmaa. Levil kertoo "tulokkaana" millaista oli kasvaa Keski-Suomessa hiphopin pariin, Hannibal taas muistelee ysärin alkua Rollossa pioneerin elkein ja Laiska Leppone osuu näiden kahden välimuodoksi kertoessaan meiningistä preesensissä.

Levyn loput biisit ovat aika lailla samaa vankkaa perustasoa keskenään, mutta eivät aivan yllä yhtä mieleenpainuviksi kuin edellä eritellyt biusat. Tuotannon taso pysyy läpi levyn suhteellisen korkeana. Aksim on luonut ehkä yksittäisinä biitteinä toimivimmat tekeleet tälle platalle. Läski, hyvien bassokuvioiden värittämä Peeaa lähestyy levyn soundimaailmaa funkilla otteella, kun taas loistava kasaribiitti Melekee ohi antaa mahdollisuuden Levil:n aggressiivisempaan ilmaisuun. Erityisen ilahduttavaa on räppisoundin sekä koko suomalaisen hiphop-kulttuurin kannalta "Peeaa"-albumilla tiuhaan esiintyvät voksusamplet suomenkielisistä räppibiiseistä. Raidoille on samplattu mm. MC Taakibörstaa, Asaa, Jodarokia, Aksimia ja Tykopaattia.

Levil ansaitsee golf-taputukset kehityksestään tähän pisteeseen asti. "Peeaa" yllättää olemalla muutakin kuin pelkkää rappioromantiikkaa. Mielenkiintoisia biisejä, hyviä biittejä ja huimasti kehittynyt räppäri. Tyyli jakanee kehityksestä huolimatta edelleen mielipiteitä, mutta mulle flowaus toimii vihdoinkin. Se on mitä se on. Lisäpisteitä tuo albumin sujuva eteneminen: biisit tuntuu olevan oikeilla paikoillaan ja levyllä on mittaa juuri sopivasti. Tähän mennessä syksyn hienoimpia yllätyksiä.

4 / 5

LINKIT
Arvio: Levil - Tuntematon mies (2008)
Levy-yhtiö: www.myspace.com/firmarecords
MySpace: www.myspace.com/levil00
Tilaa "Peeaa" The Funkiestista

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kultajousi - Suuret kuviot



Kultajousi - Suuret kuviot (mixtape)
Omakustanne, 2009

Biisilista
01. Osa yksi
02. Tavallinen ihminen ft. Markhys
03. Uusi aika
04. RLSM
05. Sotahuuto ft. Pebe
06. Pilipalimusiikkia
07. Parasta
08. Ihmeitä mikkikopista ft. Pebe
09. Suuret kuviot

Vuonna 2007 Pirkanmaalla tapahtui kuntaliitos, kun Toijalan kaupungista ja Viialan kunnasta muodostettiin uusi uljas Akaan kaupunki. Ilmeisesti samoihin aikoihin Toijalan puolella räppärit Leima, petriX ja Poistajanpoika kehittelivät kuumeisesti omaa yhtyettä. Klikin nimi valittiin eräänä iltana lattialla lojuneen muovipussin mukaan ja näin ollen kolmikosta tuli Kultajousi. Kyllä, juurikin sen korukaupan mukaan. Ja nyt jätkiltä on ilmestynyt ilmaiseksi saatavilla oleva "Suuret kuviot" -mixtape.

"Suuret kuviot" pitää sisällään yhdeksän ilmeisen maistissa tehtyä räppibiisiä, joista yksikään ei tarjoa kuuntelijalleen mitään lataamisen arvoista. Niin maestrojen kuin vierailevien artistienkin räppääminen on karseaa kuultavaa. Ajoitus ja rytmi on täysin hukassa, minkä vuoksi varsinaista riimittelyä on välillä vaikea erottaa "hauskoista" väliläpistä. Toisin sanoen Kultajousi-kolmikko on loistava esimerkki siitä, minkä takia räppiä kutsutaan kirjaimellisesti puhemusiikiksi.

Oman osansa epämiellyttävään kuuntelukokemukseen tuo huono laitteisto / äänitysolosuhteet, joiden surkeaa tasoa ei olla edes yritetty lähteä peittelemään. Muutama biisi kuulostaa tasokkaamalta ja on ilmeisesti purkitettu uudella studiolla, mutta muutoin raidoilta löytyy vaikka minkälaista rätinää.

Biitit on yhtä taustaa lukuunottamatta Mikseri.netin Beatfactorysta otettuja tai "katutyylejä" eli lainattuja. Mikserin Beatfactoryssa on siis biitintekijöiden jämätaustoja, jotka eivät ole menneet kaupaksi ja joita saa käyttää veloituksetta kuka tahansa. Biittien taso ei olekaan huimaava, mutta löytyy joukosta ainakin AK Beatsin semihyvä Sotahuuto-tekele. Osa biiteistä on saanut vielä jälkikäteen lisää sisältöä, kun Kultajousen jätkät ovat lisäilleet kehnoja "voksusamplea" (huomaa lainausmerkit) taustoille ilman raaputuksia.

Biisien aiheet ovat äärettömän tylsiä. Kuinka väsynyttä on räpätä "oravanpyörästä" tai kritisoida poppiräppäreitä ilman perusteita? Kenelläkään kolmikosta ei ole kappaleilla mitään uutta sanottavaa. Esimerkiksi vertauskuvat noudattelevat tällaista tasoa: "mieli ku Suomen kesä - AIKA VIILEE!" Ei tainnut olla ihan ensimmäisiä kertoja, kun joku vääntää vitsiä Suomen kesistä... Kuluneen räppijauhannan lomassa kuullaan tosin yllättäviä paljastuksiakin, kuten Sotahuuto-biisillä: "kyl mäkin nuolen persettä, mut vaan muijani pakaralihaksii". .... ok!

Vaikea tältä mixtapelta on keksiä mitään positiivisia asioita, sillä jurrinen räppääminenkään ei oikein jaksa hauskuuttaa. Kiekon ainoa viihdearvo on kertosäkeissä, jotka äityvät lähes poikkeuksetta tragikoomisiksi. Esimerkiksi raidalla RLSM on vaikea pidätellä naurua, kun Leima alkaa ponnettomasti toistella olevansa "suomiräpin King Kongi! mä oon se matafakin King Kongi!" Sotahuudolla taas "mä huudan mun mikkiin, mä huudan sen rikki / huudan mikkiin, huudan sun pillus irti / huudan sotahuudon, huudan sen ääneen / ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" 'Nuff said?

Puntaroin kuumeisesti vaihtoehtoa, että "Suuret kuviot" ja koko Kultajousi olisi taitava parodia. Ikävä kyllä - ei se taida olla. Lainaus vielä avausraidan toisesta versestä: "Mut pakko myöntää, ei aina tääkään kiinnosta / flow tökkii, ei tuu tekstii, paskan kuulosta / mutta usein tää toimii ja tykkään tästä hommasta / niinku kuulette, mut on valettu kullasta".

Räppääminen kuulostaa haluttomalta: [x] kyllä [ ] ei
Flow tökkii: [x] kyllä [ ] ei
Paskan kuulosta: [x] kyllä [ ] ei
Usein tää toimii: [ ] kyllä [x] ei
Valettu kullasta: [ ] kyllä [x] ei

1 / 5

LINKIT
Mikseri.net: www.mikseri.net/kultajousi
Musiikkivideo: www.youtube.com/watch?v=yJNINpKmgwY