lauantai 27. joulukuuta 2008

Heinis - Säätöpossu



Heinis - Säätöpossu

Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Haaskaa ft. Heikki Kuula
02. Linssiin
03. Omatunnon kunto
04. Hu-tu-hu-tu
05. Tele-telepatiaa ft. Pyhimys & Laineen Kasperi (kuuntele)
06. Ilman siipii ft. Ezk
07. Ikinä takas
08. Tilit tasan
09. Hetkittäin
10. Asfaltti-ihottumaa ft. Heikki Kuula (kuuntele)
11. Ne muut
12. Alamäkee
13. Maaksi muuttuu

Täytyy myöntää, että mulla oli yllättävän suuret ennakkoluulot 22-vuotiaan Heiniksen "Säätöpossu"-levyä kohtaan. Kun näin, että levylle biittejä ovat tehneet vain Yellowmic-äijien kaveripiiriin kuuluvat tuntemattomat tuottajat, en odottanut paljoa soundimaailmalta. Olin varma, että platta on täynnä halvalta kuulostavia perusbiittejä. Ja kun muistetaan vielä, että tämä kaveri on räpännyt aiemmin nimellä Heinähattu ja esiintynyt samalla dokumentilla Mc Jugin & kumppaneiden kanssa, niin... Mitä mä voin sanoa?

Saatuani "Säätöpossun" käsiini, ilahduin kuitenkin positiivisesti Heikki Kuulan suunnittelemasta kansitaiteesta. Paljon yksityiskohtia sisältävä kansilehtinen, yhtenäinen värimaailma ja biisit merkittyinä takakanteen viivakoodeina. Eikä ensivaikutelma musiikinkaan puolesta jätä kylmäksi, sillä levyn avaava kappale Haaskaa onnistuu heti kiinnittämään mielenkiinnon. Puukko-Jeren tekemä utuinen tausta kuulostaa kaikelta muulta kuin halvalta perusbiitiltä. Hyvin yhteen sopivat rummut ja ajaton melodia pitävät koko taustan tunnelmaa mainiosti yllä.

Heinis itse räppää syrjäytymisestä ja onnistuu ujuttamaan varsinkin toiseen verseen osuvia riimejä yhteiskunnan haaskaksi ajautuvista nuorista. "Nyt on muotii täyttää saappaat jo junnuna / punnita tilanteita, käyttäytyy kunnolla / lapsuus on nyt vastuu, harhaan astu / sun täytyy löytää ratkasu, kun vanhemmat ei maksa laskuu" sekä "selitykset ei auta enää / sä et tehny sitä, mitä muiden mielestä sun pitää". Lopulta mies kehoittaakin haaskaamaan "suunnitelmat, jotka ei oo sun tekemii". Neuvo, jota monet nuoret allekirjoittanut mukaanlukien voisivat noudattaa.

Kaikki levyarvosteluja lukeneet tietää, että jos artistia aluksi nöyryytetään menneiden vuosien tapahtumilla, niin viimeistään tässä vaiheessa arvion sävy muuttuu positiivisempaan suuntaan. Niin tälläkin kertaa, sillä myönnän olleeni Heiniksen "Säätöpossun" kohdalla täysin väärässä ennakkoluuloineni. Lienee turhaa sanoa, että kiekko yllättää arvostelijan aivan puun takaa kovuudellaan. "Säätöpossulla" on korkeintaan pari-kolme huonompaa biittiä ja loput kymmenen ovat pelkkää timanttisen kovaa tykitystä. Haaskaa-biisin taustan lisäksi Palmrothin tekemät Linssiin ja Asfaltti-ihottumaa sekä Ezk:n väsäämät Hetkittäin ja Omatunnon kunto ovat yksinkertaisesti aivan törkeän kovia biittejä, huh huh.

Yhdentekeviä kappaleita albumille on eksynyt kourallisen verran. Tele-telepatiaa -raidalla Pyhimys, Heinis ja Laineen Kasperi pitävät kaikki ikään kuin omat negatiivissävytteiset puheenvuoronsa nykyteknologiasta. Biitti sopii aiheeseen, mutta jostain syystä painostava kappale latistuu tylsäksi raidaksi, joka valitettavasti tulee levyä kuunnellessa skipattua joka kerta. Tämä voi johtua tietysti siitä, että raitaa tuli soitettua paljon jo ennen pitkäsoiton ilmestymistä. Tasaa tilit -träkillä on hyvä tausta, mutta muuta kehuttavaa siinä ei sitten olekaan. "Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" -tyyppistä riimittelyä velkojen maksamisesta ja kaiken lisäksi sijoitettu biisilistassa sellaisten träkkien väliin, joiden kokonaisuuden kannalta olisi hyvä olla peräkkäin.

Tyhjää on myös "Säätöpossun" pohjalla, nimittäin kolme viimeistä raitaa eivät tahdo millään sytyttää meikäläistä. Ne muut on mitäänsanomaton, siinä on huono tausta ja Heinis ei tunnu olevan läsnä kuin kertosäkeessä. Alamäkee on räpätty joko kännissä tai sitten hyvin epäonnistuneesti melodisuutta flowhun hakien. Maaksi muuttuu on jo hieman edellisiä biisejä parempi, mutta silti levyn huippukohtiin verrattuna äärimmäisen tylsä kipale. Loppupuolesta jääkin näiden kolmen träkin ansiosta huono maku suuhun, kun yhtäkkiä räppärin tyyli muuttuu puuduttavaksi ja riimit eivät kiinnosta tai ovat liian kaukaa haettuja.

No, onneksi hyviä kappaleita löytyy silti huonoja enemmän. Linssiin kustaan kakkosraidalla, jolla esille nousevat valehteleminen, oman edun tavoittelu sekä vasikoiminen. Sun Is Shiningia läskiin biittiin samplaava Omatunnon kunto taitaa tutkiskella isokenkäisten päättäjien omatuntoa, vaikka biisissä sitä ei ihan suoraan esitetäkään. Kehtolaulumaisella Hu-tu-hu-tulla taas räpätään siitä kuinka mitään ei voi saavuttaa pelkällä haluamisella ja toivomisella, vaan asioiden eteen täytyy tehdä myös töitä. Sen sijaan, että biisillä annettaisiin muiden artistien tyyliin toivoa huomisesta tai lohdutettaisiin, että "huomenna on uusi päivä", Heinis kertookin huomisen tuovan huolen tullessaan. Hyvät lyriikat, paska biitti Uglyfacelta.

Myös Ilman siipii kääntää yhden "kliseen" päälaelleen. Siinä missä yhä useammat unelmoivat siivistä ja lentokyvystä, Heinis pitää näitä lenninelimiä pelkkinä kahleina. Siivet selässään kun pääsee leijumaan muiden yläpuolelle, ylpistyy ja muuttuu tekopyhäksi kusipääksi. Miestä tukee enemmän taustoja pitkäsoitolla tehnyt Ezk, joka pääsee sylkemään yhden värssyn verran aiheesta eikä yhtään hullummin räppääkään. Ja jos tuottaja pääsee mikkiin, niin täytyyhän levyllä tehdä myös toisinpäin. Varsinkin tarttuvista kertosäkeistään tunnettu Heikki Kuula on nimittäin väsännyt Ikinä takas -träkille biitin, jossa hän samplaa lähes sydäntäsärkevällä tavalla Vihreät niityt -iskelmää luoden kappaleelle haikean tunnelman.

"Säätöpossun" yhdeksännellä kappaleella Hetkittäin avaudutaan ihmissuhteen vaikeista kiemuroista ja eroamisesta. Heinis tilittää välillä melkein särkyvälläkin äänellä kuinka on päässyt suhteesta yli. Toisen versen aikana räpeistä tulee parhaimmillaan mieleen Keskenin loistava soololevy "Jäi", mikä lämmittää arvostelijan sydäntä. Heinistä säestää hyvä kitaravetoinen biitti painoikkailla rummuilla ja kertosäkeisiin on lainattu Pyhimystä. Kova biisi. Seuraava kipale Asfaltti-ihottumaa onkin sitten Palmrothin kesäisen biitin ja Kuulan revittelevän kertosäkeen taidonnäytettä: kummankaan räppärin keloja ei pysty verseissä tavoittamaan, mutta vuoden kesäisimmässä biisissä sanoitukset ovat toisarvoisia. Päräyttävää!

Heiniksen tyyli räpätä on selkeä ja sitä kuuntelee mielellään. Pitkäsoiton alkupuolella kappaleilla kuten Linssiin huomaa katkonaisen flowauksen, millä Heinis jättää lainin tavallaan keskeneräiseksi ja jatkaa läppäänsä vasta seuraavalla rivillä. Hetken päästä katkonaisuuden hyväksyy jo osaksi miehen kirjoitus- ja tulkitsemistyyliä. Avausraidalta lähtien häiritsee myös ympäripyöreys. Ei osata valita vahvaa näkökulmaa, miltä kantilta tekstit kirjoitetaan ja ollaanko nyt sivustakatsojana vai mitä tehdään. Totta kai levyä kuunnellessa tulee selväksi, että Heinis seisoo koko ajan vähempiosaisten "opposition" jäsenenä ("Sua sattuu - mä tiedän / meit sattuu - ne tietää / me ollaan just se syy miks niiden kengissä - hiertää"), mutta ehkä näkökulmaa voisi tuoda vielä voimakkaammallakin otteella esille.

"Säätöpossu" antaa kuuntelijalleen enemmän kuin ottaa. En kuule Heiniksen flowssa mitään poikkeuksellista, mutta sanoitukset ovat keskivertoräppäriä harkitummat. Levyllä on ainakin neljä loistavaa biittiä ja hyviä räppikertsejä. Diggaan.

3½ / 5

LINKIT
Heinis Myspacessa
Yellowmic Records
Tilaa "Säätöpossu" The Funkiestista

lauantai 20. joulukuuta 2008

Juno - 13



Juno - 13
Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Jon audion
03. Hitto soikoon
04. Kaunein päällä maan
05. Kokonaiskuva
06. Esivedos ft. Pyhimys
07. Pliisut viisut ft. Heikki Kuula
08. Kaks raitaa ft. Timo Pieni Huijaus
09. Matkamies
10. Salaiset kansiot
11. Suu kii ft. Alamaa & Eetee
12. Neiti Ivan Ho ft. Stig Dogg
13. 13

3rd Rail Musicin artistina vielä alkuvuodesta vaikuttanut Juno hyppäsi kesällä neljänneksi lenkiksi Kylmä-kiertueen porukkaan, jonka muut jäsenet ovat siis Pyhimys (Monsp), Timo Pieni Huijaus (Rähinä) ja Heikki Kuula (Yellowmic). Tämä saattoi olla jo ensimmäinen askel kohti Junon debyyttilevyn julkaisua Yellowmic Recordsin kautta. Nimeä "13" kantava esikoinen saatiin reilu viikko sitten kauppojen hyllyille ja albumin ensimmäinen single Matkamies on ehtinyt yllättäen soida jo NRJ:llä asti. Levyn biiteistä on vastannut kokonaan Suomen kärkipään tuottajiin kuuluva Sakke. Kylmä-kiertueen jätkien lisäksi albumilla soittavat suutaan myös Alamaa, Eetee, Matinpoika ja Stig Dogg.

Junoa kuunnellessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy väistämättä miehen tyyliin, joka ottaa ehkä vähän liiaksikin vaikutteita Asan vastaavasta. Painotukset, kirjoitustyyli ja artikulointi yleensä kuulostavat häiritsevän paljon Asalta - tai oikeastaan enemmänkin vanhemmalta Avaimelta. Vaikutteiden ottamisessa ei ole mitään väärää, mutta minkä takia lahjakas artistin alku sortuu samaan kuin niin monet Asaa kopioivat teinit ja alkaa vääntämään räppiä ikään kuin toisen artistin suulla? "Kolmellatoista" nimittäin kuullaan häivähdyksiä Junon ns. omasta tyylistäkin (esimerkiksi Pliisut viisut) eikä siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin, kyseinen räppäys kuulostaa paljon luonnollisemmalta.

Oli kyseessä sitten liiaksi otetut vaikutteet tai tahaton yhteensattuma tyylien välillä, niin Junon ääneen sekä flowaukseen tottuu kyllä jo muutamien biisien jälkeen. "13" käynnistyy perinteisellä introlla, jota seuraa raidat Jon audion ja Hitto soikoon. Näistä kahdesta ensimmäisenä mainitulla Juno esittelee teknisyyttään sanoitusten kustannuksella (kappaleesta ei jää mieleen kuin yksi tai kaksi riimiparia). Hyvää flowaamista on joka tapauksessa aina ilo kuunnella ja Juno kyllä osaa tyylittelyn oikein mallikkaasti. Saken biitit eivät ihan lunasta ensimmäisten raitojen kohdalla niille asetettuja odotuksia, sillä liian pirtsakka soundi ei ole meikäläisen heiniä.

Tuo edellä mainittu Hitto soikoon puolestaan painottuu teknisten kikkailujen jälkeen enemmän sanoitusten puolelle. Biisi sisältää köykäistä kannanottoa ja kritiikkiä "johtajia" kohtaan. Träkin kertosäkeestä lainattu osa kertonee sanoituksista kaiken tarpeellisen: "Meil on maailmassa toivoo viel / hitto soikoon, mitä täs voi toivoo viel / ei yhtään mitään, pitää vaan toivoo / et joku passittaa johtajat hoitoon". Ajattelemisen sijaan Hitto soikoon laittaa kuuntelijan haukoittelemaan. Kritiikkiä esitetään kyllä muillakin levyn biiseillä (kuten Salaiset kansiot), mutta selvästi tätä kolmosraitaa paremmin.

Huonon alun jälkeen "13" saa yllättävän käänteen, kun Kaunein päällä maan yllättää ovelilla sanoituksillaan. Hyvinkirjoitetulla biisillä Juno mitä ilmeisimmin tarinoi rakkaudestaan erästä perinteistä rohdoskasvia kohtaan ja tekee sen niin sulavasti, ettei asiaa meinaa edes huomata ensikuuntelulla. Biitti ja biisi kokonaisuutenakin on oikein hyvä. Tätä ylistystä seuraa Kokonaiskuva, jolla räpätään siitä kuinka ikäisekseen paljon nähneen ja kokeneen Junon nuoruusvuodet itseään etsiessä sujuivat. Kappaleella nuorukainen mainitsee musiikin intohimokseen ja haluavansa työstää useita kokopitkiä lähitulevaisuudessa. Tällainen innostuneisuus välittyy läpi miehen musiikista läpi levyn ja on ehdottomasti hyvä asia debyyttiä kohtaan.

Pitkäsoiton ensimmäiseksi singleksi lohkaistu Matkamies on todella laadukas ja kypsä sinkkuvalinta Junolta. Biitti on freesi ja kertosäkeen hillitty autotuneilu toimii, mahtavan tarttuva meininki! Samanlaista fiilistä saa irti myös sanoituksiltaan rivommasta Neiti Ivan Ho -biisistä, jolla lauleskelee smoothit kertsit Punavuoren R. Kelly eli Stig Dogg. Molemmat biisit soundaavat järjettömän hyviltä. Pliisuilla viisuilla lentää hyvää räppiläppää. Heikki Kuula, joka ei näemmä osaa tehdä huonoja kertosäkeitä, revittelee tälläkin biisillä mainiosti. Jos jatketaan vielä kertosäkeiden parissa, niin kunniamaininta täytyy antaa myös Alamaan ja Eeteen hyvälle yhteistyölle Suu kii -kappaleen kertsissä.

Levyn ehkä kiinnostavin raita on kuitenkin Esivedos, jolla tietyllä tapaa rinnastetaan kuvataide ja räppi - katsotaan maailmaa taiteilijan silmin. Sakke on väsännyt kipaleelle erittäin kovan biitin, josta ei potkua puutu. Mahdetaanko kertosäkeessä samplata Raappanaa ja Näkökulmaa vai onkohan assosiaationi aivan väärässä? Perusbiitin aikana pyörivä voksusample on myös onnistunut lisä taustaan. Esivedoksella räppäävät Junon lisäksi siistillä tyylillä vetävä Matinpoika ja Pyhimys, joka aloittaa koko biisin hyvin mielenkiintoisella versellä.

En ole ihan varma, koittaako Pyhi pelkästään kuvailla erilaisia tunnettuja taideteoksia riimeissään vai sisältyykö värssyyn joku kunnon tarina, jonka punaista lankaa on vaikea tavoittaa. Ainakin mies viittaa 1900-luvun alussa kehitettyyn maalaustaiteen suuntaukseen kubismiin sekä sen kuuluisaan luojaan Pablo Picassoon. Myös surrealisti Salvador Dali ja hänen kuuluisa "Muiston pysyvyys" -teos, jossa esitetään mm. kolme "sulavaa" taskukelloa, saavat maininnat. Ja kolmas viittaus minkä tunnistan liittyy John Paschen suunnittelemaan The Rolling Stones -logoon ja Andy Warholiin, joka suunnitteli puolestaan ko. yhtyeen "Sticky Fingers" -levyn kannen, jossa logo ensimmäistä kertaa esiintyi. Lyriikoissa esiintyvät myös tabula rasa, jouluseimi ynnä muu, mitä en osaa liittää yhteen. Aikamoinen verse joka tapauksessa, voisin laittaa sen mielelläni tähän ellei postauksesta tulisi liian pitkä.

Alkupuolen peloista huolimatta Sakella on biittipuolella homma erittäin hyvin hanskassa. Kesäiset taustat eivät onneksi mene liiaksi perinteisen reggaejumputuksen puolelle ja varsinaista konemusiikki-vivahdettakin kuullaan vain Kokonaiskuvalla, jos oikein muistan. Oikein hyviä taustoja. Vierailijoista parhaiten mieleen jäävät varmoilla otteillaan kertosäkeiden kuninkaat Kuula, Eetee sekä Stigi. Pyhimys pistää miettimään ja samoin tekee myös TPH Kaks raitaa -biisillä räpätessään ahneudesta, konservatismista, selän takana jauhamisesta, kilpavarustelusta jne.

Ammattitaitoisista yhteistyökumppaneista huolimatta Juno vakuuttaa myös omalta osaltaan. "13" on kova debyytti luonnollisesti itse artistin ansiosta. Junon räppäämistä on teknisesti katsottuna ilo kuunnella ja kirjoittaminenkin tuntuu sujuvan aiheen ollessa kohdallaan. Yhteiskuntakritiikin tosin voisi jättää enemmän taustalle, mikäli sormella osoittamisen lisäksi ei osata tuoda mitään uutta sanoituksiin. Pitkäsoiton parhaisiin kappaleisiin kuuluvat Matkamies, Kaunein päällä maan, Neiti Ivan Ho ja Pliisut viisut.

3½ / 5

LINKIT
Juno Myspacessa
Yellowmic Records
Tilaa "13" The Funkiestista

perjantai 19. joulukuuta 2008

Tykopaatti - Luopioisten luja



Tykopaatti - Luopioisten luja
Joku Roti Records, 2008

Biisilista
01. Mä toistan itteeni ft. Idän Ihme aka Kalle Kinos & Hannibal
02. Runkatut lakanat
03. Luotan meikän miljoonaan
04. Lasse Holm vs. Timo Täyspuntillinen
05. Vaimomatskuu ft. Soppa
06. Bisset blossit ft. Stepa
07. Asioita joita joskus tein
08. Säteilen
09. Tuollapuolen
10. Kännissä
11. Hillitty, harkittu, huoliteltu ft. Jodarok
12. Eläkkeellä ft. MC Särre
13. Kyräilijät ft. Kauhukoira & Hannibal
14. Limonaadii 2009
15. Muistoissa

Tykopaatin toinen pitkäsoitto "Luopioisten luja" ilahduttaa kaikkia miehen esikoislevyyn tykästyneitä, sillä se jatkaa aiheidensa puolesta hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä. Debyytin sekä erilaisilla kokoelmilla tehtyjen vierailujen jälkeen miehellä olisi ollut hyvä sauma lisätä kuuntelijakuntaansa reippaasti muokkaamalla musiikistaan kuuntelijaystävällisempää, mutta en usko Tykon edes harkinneen koko vaihtoehtoa. Ja hyvä niin.

Uudella albumilla Tykopaatti tarinoi jälleen jokaisen miehen perustarpeista: naisista, viinasta sekä rahasta. Pari sanaa ehditään sylkeä myös polttelemisesta ja kyräilijöistä, joista kumpikaan ei ole Tykolle vieras aihe. Niin sanottuna uutena juttuna Joku Roti Recordsin artisti nostaa pöydälle muistot ja eläkeajan, jolla niitä muistoja on hyvä kelailla läpi. On selvää, että aiheet toistavat itseään jo edellislevyltä asti. Ja Tykopaatti tietää sen itsekin, tuodaanhan ko. seikka esille jo avausraidalla Mä toistan itteeni.

Tykopaatista tulee hänen biisejä kuunnellessaan mieleen kiertolaiselämää viettävä renttu, jolta löytyy joku tarina tai heitto jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Tämän vuoksi mies onkin erinomainen tulkitsemaan tekstejä, joissa hurtti huumori näyttelee pääosaa. Luontaisena tarinankertojana Tykopaatti onnistuu pitämään biisien mielenkiintoa hyvin yllä ja kertomaan väritetyt kommelluksensa tavalla, johon niin monet suomalaiset voivat samaistua. Kiireetön räppäystyyli luo jo itsessään 'Paatista eräänlaisen auktoriteetin, jota kuunnellaan silloin kun artistilla on asiaa.

"Luopioisten lujalla" on heti alkupuolella pari erittäin kovaa raitaa. Avausbiisin jälkeen Tykopaatti nimittäin kutsuu naisia yöpymään hänen sänkyynsä, josta löytyy Runkatut lakanat. Kingi konsepti, hauskat lyriikat ja räpeistä kuuluva suoranainen omistautuminen aiheelle naurattavat. Luotan meikän miljoonaan on puolestaan yksi Tykopaatin parhaita biisejä ikinä. MDMA Nummisen jännän g-funk -taustan päälle heitetyt läpät siitä, kuinka äkkirikastumista odotellessa on hyvä viettää huoletonta elämää, uppoaa ihan täysillä. "Muistan kun mun piti viedä sut elokuviin / mut pistinkin mun rahani viinaan ja huumeisiin / mutta veinhän mä sut syömään? / ja kerroin sulle kuinka kohta läpi lyödään / sitten syödään pihviä - siitä on yli vuosi / massei ei näy missään, paranee vaan kuosi..."

Limonaadii 2009 on uusittu versio "Syvällä Pelissä -kokoelmalla" julkaistusta kappaleesta. Eikä ollenkaan pöllömpi versio, sillä uusi biitti ja Karpo-samplet tuovat biisiin mukavaa piristystä. Biisissähän unelmoidaan naisesta joka litkisi vain limua, jotta talouden miesväellä jäisi rahaa laittaa ns. pelti kii. Varsinkin ensimmäinen verse on alusta loppuun niin tiputtavaa läppää, että allekirjoittaneen duunikaveri meinasi todistetusti ajaa motarilla ojaan tätä kuunnellessaan. Kännissä on biisi, joka voisi ihan hyvin syrjäyttää jonkun Hectorin Juodaan viinaa -hoilailun suomalaisten yhteisenä ryyppylauluna. Bisset blossit osoittaa Tykopaatin laadukasta teknistä osaamista flown suhteen, Muistoissa on lämminhenkisen hyvin kirjoitettu päätösbiisi ja Säteilen on valehtelematta yksi vuoden parhaimmista biiseistä.

Mitä tässä nyt voisi sanoa, kun viisitoista raitaa sisältävältä levyltä löytyy ainoastaan yksi huono biisi (Vaimomatskuu, jolla naisia alentavat läpät ovat kaikkea muuta kuin hauskoja + biitti on mielikuvitukseton). "Luopioisten luja" ei sekavan biisilistansa vuoksi tunnu oikealta kokonaisuudelta. Silti platan kuuntelee mielellään läpi ilman skippaamisia, koska kappaleet ovat sopivan pituisia ja niiden räpit sekä soundimaailmat ovat hyvässä harmoniassa keskenään. Tykopaatti ei ole maailman paras laulaja, mutta kertosäkeet ovat siitä huolimatta tarpeeksi smootheja miellyttämään meikäläisen korvia.

Tässä vaiheessa lienee tarpeen huomauttaa, että "Luopioisten luja" on varmasti täynnä rapakon takaa otettuja vaikutteita erilaisista gangsta biiseistä. En itse asiassa yllättyisi, jos jokaisella kappaleella olisi jokin Tykopaatin esikuvan lainaus c-osan, biitin, kertosäkeen tai lyriikoiden muodossa. Allekirjoittaneen musiikkitietämyksellä en kuitenkaan osaa liittää edes kaikista selvimpiä yhtymäkohtia toisiinsa, joten voin vaan kuvitella kuinka paljon enemmän gangsta diggarit saavat levystä irti. Näin maallikolle levyn tunnelma muistuttaa monin paikoin kuitenkin akteista kuten Z-Ro tai jopa Bone Thugs-N-Harmony.

Vierailijat hoitavat osuutensa moitteetta. Idän Ihme hyppää avausraidalla unohtumattomalla tavalla biitin päälle ja "Joku Roti Don" Hannibalin molemmat vierailut ovat tutun varmoja. Stepalta löytyy hyviä heittoja Bisset blossit -träkillä, vaikka ensi alkuun oudoksuin koko verseä. Jos pitää MC Särrestä Loost Koosin biiseillä, pitää jäbän versestä Tykopaatin levylläkin. "Kohti auringonlaskuu, taskuun on kädet laitettu / sanat valikoitu, lehteen painettu / aamuneljä: lehdet jaettu / nyt on syksy, lehdet pudonnu / pakko toistaa ettei unohdu". Kauhukoira sylkee vähän nälkäisemmällä asenteella oman feattinsa Kyräilijöillä eikä Jodarokin esiintymisessäkään ole juuri valittamista. Mietityttää vaan, että kuinkakohan monta feateistaan Jopolokki on uransa aikana vetänyt puhtaasti vapaatyylillä.

Pääosin MDMA Nummisen kyhäämät taustat (poikkeuksina vain raidan 7 biitti: Tapani Kansalainen & Tykopaatti, raidan 13 biitti: Veikko 6mäki) pysyvät sopivan minimalistisina läpi levyn. Erityisesti painostavat, helvetin tuhdit taustat kuten Luotan meikän miljoonaan ja Eläkkeellä saavat pään nyökkäämään. Vastapainoksi on lungimpaa ja ajattomampaa soundia, missä uiskennellaan aivan toisissa ulottuvuuksissa. Esimerkkinä Tykopaatin taustabändin Pula-Ajan Temptationsin sävyttämä Tuollapuolen, jonka korkealentoinen fiilis sopii täydellisesti biisin aiheeseen. All in all: MDMA Numminen on onnistunut työstämään "Luopioisten lujalle" persoonallisia biittejä, joissa on tarpeeksi erilaisia koukkuja. Ja kaikki Tuoreita plattoja lukeneethan tietää, että persoonallisuus on valttia.

"Luopioisten luja" on selvä harppaus eteenpäin Tykopaatin debyyttilevystä "Juomaripoika". Siinä missä edellislevy oli biiteiltään paikoitellen hyvin karu ja riisuttu, uutukainen on kehittynyt tuotannon laadukkuudessa positiivisempaan suuntaan. Tuntuu siltä, että myös Tykopaatti on kehittynyt tuotannon mukana ja löytänyt "omemman" linjansa. Soittoo oli "Juomaripoika" -levyllä loistava biisi, mutta debyytiltä ei löytynyt niin hyviä konsepteja kuin Runkatut lakanat, Limonaadii 2009, Säteilen, Luotan meikän miljoonaan tai Tuollapuolen, jotka kuuluvat "Luopioisten lujan" suosikkeihini. Smoothit kertosäkeet, tarinamuotoiset verset, itsevarmempi flow, laadukas tuotanto ja biisien rakentaminen tekevät tästä levystä teoksen, joka kestää soittoa vielä pitkään. "Luopioisten luja" ei ole timanttinen levy siinä mielessä kuin esimerkiksi Pyhimyksen levy, vaan siinä mielessä, missä Devin The Duden "Landing Gear" on.

4½ / 5

LINKIT
Tykopaatti Myspacessa
Lue Tykopaatin haastattelu loppuvuodelta 2008
Lue Tykopaatin haastattelu syksyltä 2007
Joku Roti Records
Tilaa "Luopioisten luja" The Funkiestista

torstai 4. joulukuuta 2008

Uniikki - Nuor Tolppanen vol. 1



Uniikki - Nuor Tolppanen vol. 1 (mixtape)
Rähinä Records, 2008

Biisilista
01. Däni
02. Milli ft. Timo Pieni Huijaus & Aspekti
03. Nuor Tolppanen
04. Silloin ja nyt ft. MG
05. Sä et enää rakasta mua ft. Cheek, Tasis, Brädi & Timo Pieni Huijaus (kuuntele)
06. Ekstaasiin
07. Siitähän sä tykkäät ft. Andu & Tasis
08. Vaik mitä tekis
09. Money ft. Tjes Boogie & D-Sign
10. Savu ft. Henrika

Kapasiteettiyksikön jäsenenä tunnetuksi tullut Uniikki lähti luomaan ns. soolouraa jo vuonna 2005, kun mieheltä ilmestyi debyytti "Aika ei venaa ketään". Nyt kun KY lopetti (eli mitä todennäköisimmin jäi vain tauolle), niin Uniikilla on jälleen aikaa soolomateriaalin työstämiseen. Tästä todisteena herra julkaisi uuden "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtapen, joka toimii samalla pienenä maistiaisena ämseen ensi kesänä ilmestyvästä toisesta levystä. Mixtapella on mukana biittejä Sakelta, Coach Beatsilta, OP Beatsilta, Boy Mikelta ja Millionaire Meniltä. Pari Rähinän lanseeraamaa "streetstyleäkin" löytyy, kun Uniikki sylkee Lil' Waynen sekä Jim Jonesin käyttämien taustojen päälle. Eikä vierailevien räppäreiden listakaan jätä kylmäksi: harvalla mixtapella nimittäin riimittelevät mm. Timo Pieni Huijaus, Aspekti (Trilogia), Cheek, Tasis, Brädi, Andu, tanskalainen Tjes Boogie sekä D-Sign (niin ikään tanskalaisen N.O.B.L.E. -kaksikon toinen jäsen).

Tähän väliin on huomautettava, että Uniikki on tosiaan nauhoitellut räppiä osana Kapasiteettiyksikköä jo 1990-luvun lopusta lähtien, ollen myös koko Rähinä Records -lafkan perustajajäseniä. Kymmenen vuoden kokemusta ei kuitenkaan kuule Uniikin otteista tällä mixtapella. Way backit, chicksit, bitchit, check itit ja shitit kohtaavat räpeissä suomenkieliset slangisanat sekä välillä jopa kirjakielen. Jokainen voi miettiä, kuulostaako tällainen sekasoppa sitten yhdistettynä hyvältä. Pidemmän päälle hyvin rasittava nenä-ääni ja töksähtelevän tylsä flow eivät myöskään paranna Uniikin ulosantia millään tavalla. Ja vaikka seuraava saattaakin olla tökerösti ilmaistu eikä artisti asialle mitään voikaan, niin harvoin r-vikaista räppäriä on oikeasti miellyttävä kuunnella.

Lyriikoita voi sitten jo vähän kehuakin, sillä sanoituspuolella Uniikki väläyttelee jopa yllättävän hyviä laineja/riimipareja silloin tällöin. Harmi vaan, että huono ulosanti syö monilta läpiltä niiden uskottavuuden kokonaan pois. Esimerkki: tanskalaisten räppäreiden kanssa tehdyllä Moneyllä on suht hyvä riimipari, missä onnistutaan lainaamaan Biggietä sekä Kapasiteettiyksikköä ja vielä tiivistämään kaikki olennainen rikkaudesta/julkisuudesta: "Lisää rahaa, lisää ongelmii / lisää jengi puhuu pahaa, lisää chicksei helmii". Valitettavasti Uniikin esittämänä ko. lainit aiheuttavat lähinnä naurua, jos jotain.

Mixtapen avaava Däni on sanoituksiensa puolesta aika lailla täydellinen introraita, sillä biisillä kerrotaan onnistuneesti kuinka Snoop Doggia ja Nasia fiilistellyt perussälli aloitti räppäämisen hupaisien mc-nimien kautta ja päätyi lopulta supersuosittuun Kapasiteettiyksikköön. Muistellaan yhtyeen vaikeita aikoja sekä huippukohtia aina Japanissa vedetystä keikasta lähtien. Ja lopetetaan nykyhetkeen. Tämä kaikki kolmessa versessä, hyvin kasassa pidettynä.

Uniikki voisikin jatkossa keskittyä enemmän tarinamaisten kappaleiden tekemiseen, sillä jo seuraavalla biisillä kuullaan "Dänin" toista ääripäätä sanoittajana. Vertauskuvien keksiminen ei nimittäin näytä olevan hänelle SE juttu. Vaikka Milli onkin vähemmän vakavemmalla asenteella tehty streetstyle, niin myötähäpeä-kerroin kohoaa silti huippuunsa kuuntelijan havaitessa seuraavankaltaisia laineja: "Uuuh ma', sä oot kuuma ku sähkötuoli". Tai Nuor Tolppanen -raidalla: "Käy hankkiin sun Pampersit, tää on sitä paskaa". Ja kaikista kingein, MG:n kanssa tehdyltä Silloin ja nyt -biisiltä: "Ayo mieti Dänii teinin, sillon iha hukas / no ehkä hukas, muttei koskaa kusi sukas!" Mitä helvettiä?

Tuotannollisesta näkökulmasta "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtape on ihan jees. Enemmän olisin silti kaivannut Vaik mitä tekis -tyylisiä bängereitä kuin vakavia pimputtelubiittejä väsyneillä cläpeillä (Silloin ja nyt). Jos alla vaan on hyvä biitti, niin kyllä Uniikkikin toimii räppärinä ihan hyvin. Edellä mainitulla Vaik mitä tekis -pumppauksella Uniikki ainakin saa pidettyä biisin meininkiä hyvin yllä ja flowauskin tuntuu sujuvan paremmin kuin levyn muilla raidoilla yhteensä.

Tällaisella mixtapella vierailijat on se juttu, jonka takia biisejä jaksaa myöhemmin kuunnella. Trilogiasta tuttu Aspekti on teknisesti helvetin hyvä Millillä. Pitkästä aikaa todella mukava kuulla äijää mikissä. En tiedä onko Tasiksen vetämät kertosäkeet myös hänen sanoittamiaan, mutta aivan idioottimaisista lyriikoista huolimatta Tasis kerää lauluillaan pointsit himaan. Poikkeuksellisen siisti tyyli. Cheekin verse ei ole kummoinen, mutta tyyli lopettaa värssy on sanalla sanoen jäätävä. Henrika kuulostaa hyvältä mixtapen viimeisen biisin rallatteluissa. Muiden vierailut eivät jääneet syystä tai toisesta mieleen.

Summa summarum: "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtape ei viihdytä meikäläistä tarpeeksi. Kuten todettua, Uniikin ulosanti ei lämmitä millään tasolla ja se on suurin syy, miksi tätä julkaisua ei jaksa kuunnella. Väläytyksistä huolimatta lyriikat eivät naurata, kosketa tai tarjoa muutakaan sellaista, mitä sanoituksilta musiikkia kuunnellessa haen. Uniikin debyyttisoololla oli pari hyvää raitaa ja uskon, että niitä tulee löytymään myös seuraavalta levyltä. Uniikki on sille päälle sattuessaan kelpo kirjoittaja, mutta hyväksi tulkitsijaksi hänestä ei koskaan ole. On itse asiassa aika hassua, että näin huono mc on ollut mukana yhdessä Suomen suosituimmista rap-yhtyeistä.

1½ / 5

LINKIT
Uniikki Myspacessa
Rähinä Records