lauantai 15. marraskuuta 2008

Vastarannan Monnit - EP



Vastarannan Monnit - EP
Löyly-Viihde, 2008

Biisilista
01. Päättömät kanat
02. Kuka meitä hallitsee?
03. Pinkkii pinkkii
04. Perkele (kuuntele)
05. Piilo
06. Manatkaa nää pois
07. Kato ku mä tanssin
08. Päivän päätteeksi

Jyväskyläläiset VilleVille ja J-Romance julkaisivat muutama vuosi takaperin "Lähtöpiste"-nimisen omakustanteen. Ennen kyseistä levyä räppäri VilleVille oli jo hätäisimpien kotikriitikkojen näppäimistöillä tuomittu surkeaksi artistiksi kahden klubipainotteisen mixtapensa takia. Tuottaja J-Romance taas oli esiintynyt mm. Voittajafiiliksen "Jokanen on voittaja" -pitkäsoitolla biitintekijänä. "Lähtöpiste" oli molempien osalta aloitus puhtaalta pöydältä, eikä ollenkaan hassumpi sellainen. VilleVille oli kehittynyt kirjoittajana ja räppärinä. J-Romancen biitit taas olivat poikkeuksetta todella hyviä.

Tämän takia ei ollut kovin yllättävää, että sama kaksikko päätti jatkaa työskentelyä yhdessä ja perustaa Vastarannan Monnit -nimisen kaksikon. Pienlevy-yhtiö Löyly-Viihde kiinnostui yhtyeen palveluksista ja julkaisi lopulta heidän ensimmäisen julkaisunsa, kahdeksan biisin EP:n, syyskuussa 2008. Nimettömällä julkaisulla roolit ovat edelleen tutut ja turvalliset: VilleVille räppää, J-Romance tuottaa. Ei turhia fiittejä eikä turhia tuottajavierailijoita.

EP alkaa lupaavasti, kun avausraidalla Päättömät kanat kyseenalaistetaan yhteiskunnan luomat säännöt ja ihmisten oma ajattelukyky. VilleVille kuvailee mukiinmenevästi kiireistä nykyaikaa ja ihmisiä, jotka tekevät kaiken muiden ohjeita noudattaen. VilleVillen rauhallisessa räppäystyylissä on auktoriteettiä ja tietynlaista painoarvoa, laidback tyyli tuntuu sopivan miehelle todella hyvin muutenkin. Värssyjen loppupuoliskoilla VV intoutuu tosin nopeampaan flowitteluun, mikä tukee hyvin tarinointia kiireestä, mutta kuulostaa huonommalle kuin rauhallinen tyyli.

Kun säännöt on kyseenalaistettu, siirrytään kyselemään Kuka meitä hallitsee? Aasian suuntaan kumartava biitti on hyvä ja kertosäe sopivan iskevä. Muulla tavoin kappale ei juuri mitään tarjoakaan kuuntelijalleen: sanoituksia kirjoitettaessa on haettu jotain mystisempää, kaukaa haettua tyyliä, millä on yritetty tehdä lyriikoista parempia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kappale sisältää muutaman osuvan kuvauksen vallanpitäjistä ja heidän asemastaan, mutta suurimmaksi osaksi tuotoksesta jää mitäänsanomaton fiilis.

Juuri kun EP tuntuu etenevän loogisesti, kokonaisuus pirstaloituu jo kolmannen raidan kohdalla, kun Pinkkii pinkkii villitsee VilleVillen räppäämään pillun tavoittelemisesta. Vaikka kappaleen sijoittaminen juuri tähän kohtaan onkin vähän outoa, niin biisi itsessään on yllättävää kyllä hyvä. Edellisiin taustoihin verrattuna meininki on iloisempi ja vauhdikkaampi. EP:llä on myös toinen hauskanpidosta kertova riehakkaampi raita Kato ku mä tanssin, mutta sen taas toivoisi hautautuvan jonnekin todella syvälle peliin. Kyseisen kappaleen yksinkertaisesti typerät sanoitukset saavat päälle kovan myötähäpeän. "Kato ku mä tanssin ku Justin, katon sua ku tanssit ku Beyonce" + kaiken maailman "hikiset hilloviivat"... Huh huh. Nämä kaksi raitaa ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tehdä onnistunut klubiralli (Pinkkii pinkkii) ja kuinka tehdä sama asia täydellisen väärin (Kato ku mä tanssin).

Muista biiseistä sanottakoon, että Piilo-kappaleella on omat hetkensä. Kyseessä on tarina rakkaudesta, mitä sävyttää chipmunk-voksusamplella varustettu hyvä biitti. Myös Perkele on ihan hyvää tilitystä rankasta päivästä ja patoutumien kasautumisesta, mikä voi johtaa flippaukseen. Ja raita on tehty vieläpä ennen tätä pysäyttävää Kauhajoen tapahtumaa.

Pureudutaanpa vielä VilleVillen tyyliin ennen lopullista tuomiota. Kun The Gambit keksi jungle rattle -tyylin, voisi VilleVille luoda oman "läähätysräppi"-genrensä. Tosin sillä erotuksella, että siinä missä jungle rattle kuulostaa aivan järkyttävän vammaiselta, läähätysräppi puolestaan toimii ihan hyvin ainakin VilleVillen esittämänä. Mies nimittäin tuntuu luottavan paljon rauhalliseen tyyliinsä, mikä äärimmäisyyksiin vietynä (esimerkiksi Piilo-biisi) kuulostaa oikeasti läähätykseltä. Mun mielestä tuota tyyliä ei kannata vaihtaa missään nimessä pois, sillä se sopii VilleVillelle oikein hyvin. Ja myös J-Romancen biitteihin.

Sen sijaan herran raapustamisessa on edelleen puutteita. Viimeistään kappaleella Manatkaa nää pois alkaa käymään jo häiritsevästi korviin kirjoitustyyli. Mulla on kirjoitustyylistä kaksi esimerkkiä juuri edellä mainitun biisin kohdalta. Ensimmäinen vaihtoehto on, että VV:n lainit jäävät versen aikana junnaamaan paikoilleen saavuttamatta lopputulosta. "Tämä yhteisö, se on suuri vitsi / ja haluun eroon siitä nimenomaan juuri siksi". Toinen vaihtoehto on, että mies ensin kysyy tai toteaa jotain ja heti seuraavassa lainissa kyseenalaistaa läppänsä turhaan. "Ei oo yhtä, pimeetä kulmaa / paitsi tää on yhtä vitun pimeetä kulmaa". Tällaiset lyriikat eivät juuri anna mitään kuuntelijalleen.

J-Romancen biiteistä: joka ikinen tausta kuulostaa hyvältä. J-Romancella on todella monipuolinen skaala työskentelytapojen ja soundimaailmojen suhteen. Biitti voi perustua voksusamplen ympärille, eri genreistä otettuihin vaikutteisiin, melodiaan tai vaikkapa orgaanisempaan meininkiin. Biitit elävät koko ajan biisin edetessä. J-Romance ansaitsisi paljon suurempaa haippia ympärilleen, kun näitä tuotoksia kuuntelee. Huh huh.

Lopuksi yhteenvetona levystä: VilleVillen ja J-Romancen yhteistyö pelaa suurimmaksi osaksi hyvin. Mikäli EP:ltä olisi poistanut kaksi tai kolme biisiä (Kato ku mä tanssin, Kuka meitä hallitsee? ja/tai Manatkaa nää pois), niin levyn arvosana olisi noussut ylöspäin. Kokonaisuuteen olisi voinut panostaa enemmän, nyt koko julkaisu kuulostaa vähän siltä kuin olisi kasattu kokoelma kaksikon viime aikojen parhaista tuotoksista. Plussaa muuten Mängin miksauksesta.

3 / 5

LINKIT
Vastarannan Monnit Myspacessa
Lue VilleVillen ja J-Romancen haastattelu vuodelta 2006
Kuuntele biisi Lepää rauhas kaksikon edelliseltä julkaisulta
VilleVillen ja J-Romancen "Lähtöpisteen" arvostelu
Löyly-Viihde

Ei kommentteja: