sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Huge L - Touché



Huge L - Touché
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. 23 tuntia
03. Maailmanlaidallaan
04. Touché
05. Se menee näin (kuuntele)
06. Ns. tyly
07. Ränsistynyt talo
08. Matka mun kengissä
09. Vaik ois
10. Muut oksia
11. Pystyä voi ft. Asa & Davo
12. Tekotaidetta
13. Lakoninen
14. Jos mul ois milj000000na
15. Pelinappuloita ft. Pyhimys
16. Luontoäiti
17. Ristiriita
18. Varmageddon ft. Pyhimys, Tommishock & Armo Murha
19. Sävyjä ft. Tommishock
20. Oon nähnyt
21. Kielimuuri

Huge L:n ensimmäinen levy-yhtiön kautta julkaistu pitkäsoitto on ollut jo yli puoli vuotta ulkona. Monsp Recordsin julkaisema "Touché" on vain niin ristiriitainen julkaisu, ettei siitä osaa sanoa oikeastaan mitään. Monet kerrat olen jo aloittanut arvostelun kirjoittamisen vain todetakseni, etten pysty jatkamaan yhtä kappaletta pidemälle sanojen puutteessa. Silti kiekko on soinut kaikki kuusi kuukautta soittimessani ilman, että sen kuunneltavuus olisi laskenut tippaakaan. Päinvastoin.

Yrittäessäni aluksi päästä levyn sanoituksiin ja ajatusmaailmoihin sisälle, ajattelin biisien "hajoamisen" johtuvan siitä etten kuunnellut riimejä tarpeeksi huolellisesti tai käsittänyt kaikkia päälaelleen käännettyjä vertauskuvia. Hugella kun on tapana räpätä pelkästään kertosäkeen aikana enemmän asiaa kuin moni suomiräppäri tarinoi koko biisin aikana. Voitte kuvitella minkälaista on, kun pysähtymättömän informaatiotulvan aikana jää ihmettelemään esimerkiksi tällaista lainia: "huomenna mieti eilist / ja eilen mieti huomist peilist". Biisihän sujahtaa ohi niin nopeasti, että kuuntelija ei ehdi edes tajuamaan asiaa. Varsinkin kun kyseessä on paikoitellen erittäin sulavasti yhteen miksattu kokonaisuus.

Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että monilla kappaleilla tunnutaan vaan yhdisteltävän hyviä läppiä ilman sen suurempaa punaisempaa lankaa. Kertosäkeet kuulostavat aina järkeviltä, mutta versejen aikana eksytään aiheesta aivan muualle ennemmin tai myöhemmin. Niin sanottuja quotable-läppiä löytyy kyllä jokaisesta "Touchén" kappaleesta, mutta yksittäinen biisi ei sanoituksiltaan paljoa lämmitä mikäli se on täynnä hyviä, mutta toisistaan irrallisia rivejä.

On helppoa ymmärtää biisejä kuten nimikkoraita Touché, Se menee näin tai Ns. tyly, joilla vittuillaan varsinkin muille räppäreille olan takaa. Sen sijaan esimerkiksi 23 tuntia - mikä aluksi kuulostaa kertovan siitä kuinka elämä on 90% ajasta pelkkää paskaa, mutta riimien tullessa kuvioihin biisissä ei ole enää oikein mitään päätä eikä häntää - on hyvin vaikeasti hahmotettavissa. Tai ajatellaan vaikka levyn seitsemättä träkkiä Ränsistynyt talo: välillä sen vertauskuvat ovat osuvia, mutta välillä aivan liian kaukaa haettuja.

Ei sillä, kyllä "Touchélta" löytyy tietysti myös tarpeeksi biisejä, joissa idea säilyy läpi keston. Platasta voisi tulla vaikka klassikko, mikäli siltä karsisi hieman kappaleita pois. Missään muussa ei nimittäin ole vikaa, kuin hieman liian pitkässä kestossa sekä harhailevissa lyriikoissa. Huge L räppää intohimoisella otteella sen enempää miettimättä meneekö tuplaukset kohdilleen. Normaalisti tällainen vituttaa, mutta Hugella on sen verran pudottavia läppiä ja munaa kantaa rosoisen räppärin viittaa päällään, että raaka riimittely kuulostaa alottelijamaisuuden sijaan kunnon räpiltä. Huge ei pahemmin levyllä laulele, vaan keskittyy olennaiseen: räppäämiseen.

Biitit ovat kauttaaltaan ainutlaatuisia yksilöitä. Varsinkin levyn alkupuolella kuultava mahtipontisuus, joka myöhemmin kääntyy melankolisemmaksi soundiksi, on aivan mahtavaa kuunneltavaa. Tällaisia biittejä ei työstä kukaan, missään. Vaikka biiteissä käytetäänkin samoja tuotantomenetelmiä joidenkin elementtien (kuten rumpujen) suhteen, niin erilaiset samplet sävyttävät upeasti "Touchén" äänimaailmaa. Taustojen kehittyminen, monipuolisuus, värikkyys... Päräyttävää.

Ankeahkosta äänestään huolimatta Hugen räppäystä jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Jotain koukuttavaa tässä albumissa on, kun siihen aina tasaisin väliajoin tarttuu ja laittaa soimaan. Vierailijoista en mene sanomaan tällä kertaa juuri mitään, sillä Huge L on 21 raidan albumilla pääasia. Oli sanoitukset kaukaa haettuja tai ei, niin takuuvarmaa on, että Huge saa kuuntelijansa sekä nauramaan että ajattelemaan. Levyltä suosikkibiiseikseni ovat nousseet ainakin Touché, Tekotaidetta, Ristiriita, Oon nähnyt sekä Varmageddon.

Hyvä levylafka-debyytti. Vaikka järki yrittää laskea "Touchén" arvosanaa, haluaa hyvästä musiikista pitävä tunteeni antaa levylle:

4 / 5

LINKIT
Huge L:n kotisivut
Huge Myspacessa
Kuuntele remix kappaleesta Vaik ois
Hugen haastattelu vuodelta 2008
Hugen ja Moden haastattelu vuodelta 2007
Huge L - Huge Nro. 1 (arvostelu)
Huge L - Supermania (arvostelu)
Huge & Mode - Seministit (arvostelu)
Monsp Records
Tilaa "Touché" The Funkiestista

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen



Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen
Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Vitun vapautunu
03. Kemikaalikyynel
04. Solmussa
05. Mies ja biitti
06. Tekonauruu
07. Jollekin
08. Pitkä kolmonen
09. Kehäkuvitelma
10. Ihmisestä apinaksi
11. Arvoitus ft. Heikki Kuula & Juno
12. Ihminen
13. Yömatelija
14. Lähtölaskenta
15. Ihminen (Ola remix)

Johdatus ja vertailu
Rähinä Recordsin Timo Pieni Huijaus ei pysty näemmä vieläkään kirjoittamaan kokonaisia biisejä. Vuosien varrella mieheltä ollaan kuultu kymmeniä feattiversejä ja yhteisträkkejä muiden räppäreiden kanssa. Ehtipä TPH väsätä levyn Elastisenkin kanssa, mutta kokonaan omia biisejä häneltä on kuultu erittäin harvakseltaan. "Arvoitus koko ihminen" -levylläkään Timon ei tarvitse kirjoittaa kokonaisia biisejä yksin, sillä vastuun kappaleista hänen kanssaan jakaa Monsp Recordsin Pyhimys.

Jo ennen Pyhimyksen ja Timo Pieni Huijauksen yhteistyötä kirjoitettiin paljon kommentteja, joiden mukaan kyseiset räppärit muistuttaisivat ainakin kirjoitustyyleiltään paljon toisiaan. Meikäläinenkin on kirjoittanut tällaisia ajatuksia varmasti jossain vaiheessa viimeiten vuosien aikana. Viimeistään levyä kuunnellessa kuitenkin huomaa, ettei heidän kirjoitus- saati räppäystyylinsä muistuta toisiaan juuri ollenkaan.

Molemmat ovat toki ns. normaaleihin suomiräppäreihin verrattuna paljon pohdiskelevempia artisteja, mutta kelailut esitetään toisistaan poikkeavilla tavoilla. Siinä missä Pyhimys tarttuu kappaleen teemaan runsaasti vertauskuvia käyttäen ja tietyllä tapaa johdonmukaisesti tekstiä kuljettaen, TPH tuntuu kirjoittavan sanoituksiaan katkonaisemmin ja suoremmin. Pyhimys räppää tässä kaksikossa usein objektiivisemmasta näkökulmasta, kun taas TPH lähtee esittämään enemmän subjektiivisa näkemyksiä aiheista.

Ulosanneiltaankin herrat poikkeavat toisistaan. Timo Pieni Huijaus kuulostaa siltä kuin räppäisi jokaisen säkeen täysin samalla flowlla. Matalaääninen, tiukka delivery iskee kuuntelijan tajuntaan kiitettävällä auktoriteetillä, mutta silloin tällöin kaipaisi jotain pientä piristystä tuohon perinteiseen tyyliin. Pyhimys koittaa tuoda räppeihinsä paljon enemmän ilmeikkyyttä mm. erilaisilla painotuksilla ja välillä mies intoutuu myös kikkailemaan flown kanssa oikein kunnolla. Erityisesti muutamalla tämän albumin kappaleella Pyhi on hakenut tyyliinsä vaikutteita ja kokeillut toimisiko uudet tuulet hänen riimittelyssään.

Tuotanto
Kaksikko toimii eroavaisuuksistaan huolimatta ihan mukavasti yhteen. Tosin silloin kun alla on huono biitti, tuntuu kappaleet latistuvan samoin tein todella tylsiksi kokonaisuuksiksi. Biitit ovatkin yksi "Arvoitus koko ihminen" -platan kulmakiviä, joden takia joko kaadutaan tai noustaan uudelle tasolle. Levyltä löytyy suhteellisen paljon ajatonta, sielukkaalta kuulostavaa soundia, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama elektrovaikutteisempi rilluttelu. Taustojen taso vaihtelee meikäläisen korviin aika rajustikin läpi levyn.

Esimerkiksi joku Kehäkuvitelma ei uppoa sitten yhtään, jo hirveä voksusample takaa sen ettei koko biisiä jaksaisi kuunnella ollenkaan. Lupaavasta alusta huolimatta myös Arvoitus, Vitun vapautunu -sekasikiö sekä kuulemma Pelle Miljoonaa samplaava Yömatelija ovat suorastaan ärsyttäviä renkutuksia. Vastaavasti esim. Kemikaalikyynel, Mies ja biitti sekä Pitkä kolmonen ovat niin kovia taustoja, että välillä tekee mieli itkeä mielihyvästä niitä kuunnellessaan. Levyllä esiintyy sen verran paljon eri tuottajia, että en lähde tässä namedroppaamaan niitä ketkä ovat tehneet paskaa ja ketkä hyvää, tarkastakaa levynkansista.

Lyriikat
Ja niistä teksteistä. Välillä Pyhi ja TPH pureutuvat räppärinä olemiseen, toisena hetkenä yleismaailmallisempiin asioihin haaveista motiiveihin sekä muihin ihmisyyden saloihin. Kehäkuvitelmalla erityisesti Pyhimys tavoittaa jotain todella oleellista juuri edellä mainituista haaveista ja unelmista. Suorastaan upeasti kirjoitettua pohdiskelua aiheesta, jota on tullut itsekin pyöriteltyä unettomina öinä ja näin ollen tekstiin pystyy samaistumaan. Huomatkaa seuraavasta pätkästä kuinka räppäri voi tehdä vaikka minkälaisia "multi-taidonnäytteitä" menettämättä sanoituksien merkitystä: "Mä vertaan aina ylöspäin et on kai taso nolla / omas skaalas hunningolla, polla rappiolla / vastatuules vaikee aina olla optimisti-jolla".

Timo Pieni Huijaus taas on elementissään räpätessään ihmismieltä huijaavista hetkellisistä nautinnoista sekä kivunpoistajista Kemikaalikyyneleellä. "Jos oon ees hetken hiljaa, kuulen huutavan tarpeen / mä tarviin jotain, joka irrottaa mut arjest / Kadut saa taas kiillon, hyvällä tai pahal / tunnen, hengitän, kosketan itseni kavaltajan". Huh huh, paremmin ei voisi biisiä aloittaa ja kuunnelkaa erityisesti kuinka loistavasti tyyli natsaa biittiin!

Vaikka Vitun vapautunu on yksi levyn väsyneimmistä raidoista erityisesti ärsyttävän kertosäkeen sekä biittinsä takia, niin se sisältää silti ihan hauskaa lyriikkaa taiteelliseksi heittäytyvistä artisteista. Näin loppuvuodesta kuunneltuna tuntuu siltä, kuin koko biisi olisi omistettu Kanye Westille, hahah. Pyhimys on selvästi kokeillut Saurus-yhtyeen vokalistin Keskenin tajunnanvirtamaista kirjoitustyyliä ja laulumaista ulosantia ko. raidalla, mikä tuo hymyn kasvoille.

Tekonauruu on kokonaisuudessaan yksi iso puukko myös allekirjoittaneen lihaan, osuvaa tekstiä ja kärjistämistä. Jollekin taas on ehkä koko "Arvoitus koko ihminen" -kiekon suosikkibiisini lyriikoidensa sekä biittinsä puolesta. Ei näitä tyyppejä voi juurikaan mennä lyriikoiden takia osoittelemaan, sillä molemmat hoitavat ruutunsa sanoituksien osalta mallikkaasti aina. Niin tälläkin pitkäsoitolla.

Yhteenveto
Hyvistä teksteistä huolimatta "Arvoitus koko ihminen" ei anna allekirjoittaneelle levynä ja musiikkina aivan sellaista nautintoa, mitä siltä odotin. Tuotannon taso heittelehtii voimakkaasti ja siinä sivussa tuntuu, että samoin tekee kertosäkeetkin. Välillä meininki käy ylitsepääsemättömän tylsäksi. "AKI" toimii parhaiten niinä hetkinä, jolloin on aikaa vain istua nojatuolissa ja oikeasti kuunnella lyriikoita. Paljon soittoa kestävänä musiikkina tämä kokopitkä ei sen sijaan olisi ainakaan omalla listallani korkealla.

3½ / 5

PS. Pakko sanoa, että levyn kansilehtistä on kuvituksensa takia erittäin hämmentävää selata.

LINKIT
Pyhimyksen kotisivut
Pyhimys Myspacessa
Timo Pieni Huijaus Myspacessa
Pyhimyksen haastattelu alkuvuodelta 2008
Pyhimyksen kolmiosainen haastattelu vuodelta 2007
Timo Pieni Huijauksen haastattelu kesältä 2006
Pyhimyksen haastattelu vuodelta 2006
Arvostelu Pyhimyksen "Tulvasta" (2008)
Arvostelu Pyhimyksen "Salaisesta maailmasta" (2007)
Yellowmic Records
Monsp Records
Rähinä Records
Tilaa "Arvoitus koko ihminen" The Funkiestista

lauantai 15. marraskuuta 2008

Vastarannan Monnit - EP



Vastarannan Monnit - EP
Löyly-Viihde, 2008

Biisilista
01. Päättömät kanat
02. Kuka meitä hallitsee?
03. Pinkkii pinkkii
04. Perkele (kuuntele)
05. Piilo
06. Manatkaa nää pois
07. Kato ku mä tanssin
08. Päivän päätteeksi

Jyväskyläläiset VilleVille ja J-Romance julkaisivat muutama vuosi takaperin "Lähtöpiste"-nimisen omakustanteen. Ennen kyseistä levyä räppäri VilleVille oli jo hätäisimpien kotikriitikkojen näppäimistöillä tuomittu surkeaksi artistiksi kahden klubipainotteisen mixtapensa takia. Tuottaja J-Romance taas oli esiintynyt mm. Voittajafiiliksen "Jokanen on voittaja" -pitkäsoitolla biitintekijänä. "Lähtöpiste" oli molempien osalta aloitus puhtaalta pöydältä, eikä ollenkaan hassumpi sellainen. VilleVille oli kehittynyt kirjoittajana ja räppärinä. J-Romancen biitit taas olivat poikkeuksetta todella hyviä.

Tämän takia ei ollut kovin yllättävää, että sama kaksikko päätti jatkaa työskentelyä yhdessä ja perustaa Vastarannan Monnit -nimisen kaksikon. Pienlevy-yhtiö Löyly-Viihde kiinnostui yhtyeen palveluksista ja julkaisi lopulta heidän ensimmäisen julkaisunsa, kahdeksan biisin EP:n, syyskuussa 2008. Nimettömällä julkaisulla roolit ovat edelleen tutut ja turvalliset: VilleVille räppää, J-Romance tuottaa. Ei turhia fiittejä eikä turhia tuottajavierailijoita.

EP alkaa lupaavasti, kun avausraidalla Päättömät kanat kyseenalaistetaan yhteiskunnan luomat säännöt ja ihmisten oma ajattelukyky. VilleVille kuvailee mukiinmenevästi kiireistä nykyaikaa ja ihmisiä, jotka tekevät kaiken muiden ohjeita noudattaen. VilleVillen rauhallisessa räppäystyylissä on auktoriteettiä ja tietynlaista painoarvoa, laidback tyyli tuntuu sopivan miehelle todella hyvin muutenkin. Värssyjen loppupuoliskoilla VV intoutuu tosin nopeampaan flowitteluun, mikä tukee hyvin tarinointia kiireestä, mutta kuulostaa huonommalle kuin rauhallinen tyyli.

Kun säännöt on kyseenalaistettu, siirrytään kyselemään Kuka meitä hallitsee? Aasian suuntaan kumartava biitti on hyvä ja kertosäe sopivan iskevä. Muulla tavoin kappale ei juuri mitään tarjoakaan kuuntelijalleen: sanoituksia kirjoitettaessa on haettu jotain mystisempää, kaukaa haettua tyyliä, millä on yritetty tehdä lyriikoista parempia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kappale sisältää muutaman osuvan kuvauksen vallanpitäjistä ja heidän asemastaan, mutta suurimmaksi osaksi tuotoksesta jää mitäänsanomaton fiilis.

Juuri kun EP tuntuu etenevän loogisesti, kokonaisuus pirstaloituu jo kolmannen raidan kohdalla, kun Pinkkii pinkkii villitsee VilleVillen räppäämään pillun tavoittelemisesta. Vaikka kappaleen sijoittaminen juuri tähän kohtaan onkin vähän outoa, niin biisi itsessään on yllättävää kyllä hyvä. Edellisiin taustoihin verrattuna meininki on iloisempi ja vauhdikkaampi. EP:llä on myös toinen hauskanpidosta kertova riehakkaampi raita Kato ku mä tanssin, mutta sen taas toivoisi hautautuvan jonnekin todella syvälle peliin. Kyseisen kappaleen yksinkertaisesti typerät sanoitukset saavat päälle kovan myötähäpeän. "Kato ku mä tanssin ku Justin, katon sua ku tanssit ku Beyonce" + kaiken maailman "hikiset hilloviivat"... Huh huh. Nämä kaksi raitaa ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tehdä onnistunut klubiralli (Pinkkii pinkkii) ja kuinka tehdä sama asia täydellisen väärin (Kato ku mä tanssin).

Muista biiseistä sanottakoon, että Piilo-kappaleella on omat hetkensä. Kyseessä on tarina rakkaudesta, mitä sävyttää chipmunk-voksusamplella varustettu hyvä biitti. Myös Perkele on ihan hyvää tilitystä rankasta päivästä ja patoutumien kasautumisesta, mikä voi johtaa flippaukseen. Ja raita on tehty vieläpä ennen tätä pysäyttävää Kauhajoen tapahtumaa.

Pureudutaanpa vielä VilleVillen tyyliin ennen lopullista tuomiota. Kun The Gambit keksi jungle rattle -tyylin, voisi VilleVille luoda oman "läähätysräppi"-genrensä. Tosin sillä erotuksella, että siinä missä jungle rattle kuulostaa aivan järkyttävän vammaiselta, läähätysräppi puolestaan toimii ihan hyvin ainakin VilleVillen esittämänä. Mies nimittäin tuntuu luottavan paljon rauhalliseen tyyliinsä, mikä äärimmäisyyksiin vietynä (esimerkiksi Piilo-biisi) kuulostaa oikeasti läähätykseltä. Mun mielestä tuota tyyliä ei kannata vaihtaa missään nimessä pois, sillä se sopii VilleVillelle oikein hyvin. Ja myös J-Romancen biitteihin.

Sen sijaan herran raapustamisessa on edelleen puutteita. Viimeistään kappaleella Manatkaa nää pois alkaa käymään jo häiritsevästi korviin kirjoitustyyli. Mulla on kirjoitustyylistä kaksi esimerkkiä juuri edellä mainitun biisin kohdalta. Ensimmäinen vaihtoehto on, että VV:n lainit jäävät versen aikana junnaamaan paikoilleen saavuttamatta lopputulosta. "Tämä yhteisö, se on suuri vitsi / ja haluun eroon siitä nimenomaan juuri siksi". Toinen vaihtoehto on, että mies ensin kysyy tai toteaa jotain ja heti seuraavassa lainissa kyseenalaistaa läppänsä turhaan. "Ei oo yhtä, pimeetä kulmaa / paitsi tää on yhtä vitun pimeetä kulmaa". Tällaiset lyriikat eivät juuri anna mitään kuuntelijalleen.

J-Romancen biiteistä: joka ikinen tausta kuulostaa hyvältä. J-Romancella on todella monipuolinen skaala työskentelytapojen ja soundimaailmojen suhteen. Biitti voi perustua voksusamplen ympärille, eri genreistä otettuihin vaikutteisiin, melodiaan tai vaikkapa orgaanisempaan meininkiin. Biitit elävät koko ajan biisin edetessä. J-Romance ansaitsisi paljon suurempaa haippia ympärilleen, kun näitä tuotoksia kuuntelee. Huh huh.

Lopuksi yhteenvetona levystä: VilleVillen ja J-Romancen yhteistyö pelaa suurimmaksi osaksi hyvin. Mikäli EP:ltä olisi poistanut kaksi tai kolme biisiä (Kato ku mä tanssin, Kuka meitä hallitsee? ja/tai Manatkaa nää pois), niin levyn arvosana olisi noussut ylöspäin. Kokonaisuuteen olisi voinut panostaa enemmän, nyt koko julkaisu kuulostaa vähän siltä kuin olisi kasattu kokoelma kaksikon viime aikojen parhaista tuotoksista. Plussaa muuten Mängin miksauksesta.

3 / 5

LINKIT
Vastarannan Monnit Myspacessa
Lue VilleVillen ja J-Romancen haastattelu vuodelta 2006
Kuuntele biisi Lepää rauhas kaksikon edelliseltä julkaisulta
VilleVillen ja J-Romancen "Lähtöpisteen" arvostelu
Löyly-Viihde

lauantai 1. marraskuuta 2008

Notkea Rotta - Kontula - Koh Phangan All Night Long



Notkea Rotta - Kontula - Koh Phangan All Night Long
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Täältä tullaan Bangkok
02. Mielenterveyden timpuri
03. Pattaya pomppii
04. Mä fanitan fakkia
05. Sadistiset fabiot
06. Pakaroiden planetaario
07. Pamppua jakaukseen
08. Vitun pulteissa
09. Lomalla
10. Hipat
11. Lämmin kalkkuna
12. Mulkio halkio selkiö
13. Virtapiirijatkot / Kääntöpiirikatkot

Jo kahdella edellisellä pitkäsoitollaan crossover-suosiota saavuttanut Notkea Rotta pöhisee jälleen ja tällä kertaa genresekoittelu on viety vieläkin pidemmälle. Viime vuonna Monsp Recordsin kautta julkaistulla "Kontula - Koh Phangan All Night Long" -platalla Notkis nimittäin suuntaa Thaikkuihin Liekehtivät torsionit -nimisen rock-pumpun säestämänä. Mukana menossa ovat myös vanhat tutut Rautis, Komisario Jyrkkä sekä Rohtori.

En ole hirveämmin ennen tätä teosta Notkean Rotan materiaaliin tutustunut ja täytyy sanoa, että meininki kyllä yllättää positiivisesti. Raivokas räppääminen ja rock toimii hyvin yhdessä, kun Notkis lataa nopealla flowlla verbaaliakrobatiaa tuhtien rumpujen sekä särökitaroiden päälle. Samplet, Dj Anni-Helenan raaputukset ja spessusoittimet on saatu pelaamaan hyvin yhteen Liekehtivien torsionien mättämisen lomaan, jonka seurauksena hektiset taustat kuulostavat poikkeuksellisen hyviltä.

Vaikka räppäreiden tyylit eivät todellakaan ole mitään Suomen parhaimpia, niin silti erityisesti Notkiksen vuodattaminen kuulostaa hyvältä. Läpät menevät levyn aikana useasti yli hilseen, mutta silloin kun samalle aaltopituudelle pääsee, saa hauskoista sanoituksista hyvät naurut irti. Erityisesti jätkien vertauskuvat ovat railakkaissa biiseissä repeilyttäviä, esimerkkinä Rautiksen lyriikat Mielenterveyden timpurissa. Komisario Jyrkän esiintyminen kahdella biisillä ei oikein vakuuta, mutta Rohtori puolestaan heittää suhteellisen timanttista riimiä perussuomalaisesta etelänlomasta kappaleella Lomalla.

Kiekon nopeatempoinen alkupuolisko on sen verran kovaa tykitystä, että se lämmittää allekirjoittaneen sydäntä loppupuoliskoa paljon enemmän. Täältä tullaan Bangkokin kostea lentomatka, Mielenterveyden timpurin vertauskuvat, Pattaya pomppii -biisin juonenkäänteet ja svengaava tausta, Mä fanitan fakkia -kertosäe sekä koko Sadistiset fabiot jaksaa pitää mielenkiintoa hyvin yllä.

Myöhemmin paketti vähän hajoaa, kun Komisario Jyrkkä tulee antamaan Pamppua jakaukseen ja on Vitun pulteissa. Erityisesti jälkimmäinen raidoista on suht hirveää kuraa. Lomalla ja Hipat kolahtaa taas välissä hyvin, mutta sitten jo Lämmin kalkkuna jättää nimestään huolimatta kylmäksi. Loppulevyn aikana ei saa enää samanlaisia fiiliksiä, kuin alussa. Soundimaailmoissa mennään monesti jopa aikamoisen psykedelian puolelle, mikä tuo omaa lisäänsä kokopitkän tunnelmaan.

Konstailemattomat, härskit ja vallattomat tarinat ovat pääosin jees, vaikka joidenkien biisien aikana tuntuukin, että verset ovat pelkkää nostatusta isoa kertosäettä odotellessa (Mä fanitan fakkia). Kertseihin on tosiaan panostettu läpi levyn todella paljon ja niissä piileekin iso voimavara, minkä takia kappaleet jäävät soimaan päähän ja miksi levyn kaivaa uudestaan soittimeen. Erityispropsit vielä Hipat-biisin taustalle, jossa kohtaavat mielenkiintoinen sample (tulee kovasti mieleen erään sarjan semipelottava musiikki) ja väliosuuksien mandoliini.

"Kontula - Koh Phangan All Night Long" on noin 50 minuutin kestonsa ajan mielenkiintoinen trippi, jolta hyvät ja huonot biisit erottuu nopeasti toisistaan.

3½ / 5

LINKIT
Notkea Rotta
Notkea Rotta Myspacessa
Monsp Records
Tilaa "Kontula - Koh Phangan All Night Long" The Funkiestista

Konvehdinmussuttajat - Älä mussuta!



Konvehdinmussuttajat - Älä mussuta!
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Jäykkä
02. Mussuta konvehti
03. Älä lyö naamaan
04. Katumuss ft. Shaka, Jodarok & Ville Kalliosta
05. Menetetyt konvehdit
06. A.S.T.E. ft. Kilari Audio
07. Puhdistava jogurtti (deep in there)
08. Mozartin kuulat
09. Idän yhdistetty ft. Notkea Rotta
10. Reilun kaupan konvehdit ft. Asa & Steen1
11. Yhen imun ilta ft. Stig Dogg
12. Pintahiki mayhem

Kun Monsp Recordsin legendaarinen Memmy Posse jäi tauolle, päätti kaksi sen jäsenistä jatkaa musiikin työstämistä yhdessä. Näin syntyi lyhykäisyydessään Aaveen ja Säkin muodostama Konvehdinmussuttajat, jonka ensimmäinen pitkäsoitto "Älä mussuta!" ilmestyi niin ikään Monspin julkaisemana syksyllä 2007.

Kaksikon debyytillä biiteistä vastaavat erityisesti Locc Nezz sekä Imatran Voimasta tuttu Fresh'O'Lexx, mutta myös Joku Roti Recordsin hovituottaja Kilari Audio sekä 3rd Rail Musicin vastaava Stig Dogg ovat väsänneet yhdet taustat mieheen. "Älä mussuta!" onkin tuotannollisesti erittäin kova julkaisu: taustat ovat innovatiivisia ja vaihtelevia, mutta silti Pintahiki mayhemia lukuunottamatta yhtä laadukkaita kaikki. Skwee-suuntaus yhdistyy taustoihin mutkattoman oloisesti ja piristää jo introbiisi Jäykän ensi sekunneilta lähtien levyn soundimaailmaa. Levyn keskivaiheilla Locc Nezzin instruraita Puhdistava jogurtti tasapainottaa meininkiä ihan kivasti ja Antti-Skaten raaputukset ko. träkillä on taakit.

Valitettavasti räpit jäävät korkealaatuisesta tuotannosta pahasti jälkeen. Aaveen ja Säkin flowt ovat muutamia kappaleita lukuunottamatta todella kankeat ja varsinkin Aaveen vuoristoratamainen räppäystyyli, jossa lähes joka-vitun-ikisen lainin jälkeen äänenkorkeus nousee innostuneeseen huudahdukseen, ärsyttää isolla kädellä. Kun siellä täällä kuulee puolihuolimattomasti vedettyjä tuplauksia ja muutenkin tekniikat tuntuvat olevan hukassa, niin itse sanoituksista tulee entistä vaikeampia vastaanottaa. Kaiken lisäksi itse läpät eivät naurata (jälleen kerran muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), vaikka sellaisiksi ne ovat selvästi tarkoitettu.

Biisin rakenteissa ei olla jaksettu ottaa huomioon räppäreiden vuorottelun sujuvuutta ja siirtymistä verseistä kertosäkeisiin. Otetaan esimerkiksi Katumuss, jossa vierailevilla räppäreillä (Shaka, Jodarok, Ville Kalliosta) sekä poikkeuksellisesti Säkillä on myös teknisesti mallikelpoiset värssyt. Tiukan versen jälkeen biitti jätetään soimaan samanlaisena jumputuksena taustalle vähäksi aikaa, kunnes lasketun tauon jälkeen seuraava räppäri aloittaa kuin robottina seuraavan versen. Tunnelma latistuu väkisinkin ilman minkäänlaisia bridgejä, jotka helpottaisivat siirtymävaihetta versestä toiseen tai versestä kertsiin.

Katumuksen lisäksi meikäläisen makuun olevia läppiä löytyy biiseistä Menetetyt konvehdit sekä Idän yhdistetty, jolla tunnelmoi myös Notkea Rotta. Muilla kappaleilla edes häivähdykset hymystä ovat kovin kaukana. A.S.T.E.-biisillä Aave ja Säkki tekee euroja Kilari Audion ajattoman biitin tahtiin, mikä miellyttää korvia. Kertsikin on kova. Siihen ne positiivisest puolet tuotannon lisäksi julkaisusta jäävätkin.

Konvehdinmussuttajien "Älä mussuta!" -debyytti voisi parhaimmillaan olla hyvää piilovittuilua persoonallisella tyylillä innovatiivisiin biitteihin, mutta nyt koko projekti jää vaan väsähtäneiksi läpiksi huonoilla räpeillä koviin biitteihin. Levyllistä tällaista ei pysty kuuntelemaan kovin montaa kertaa kokonaan, joten parhaiten Konvehdinmussuttajat toimivatkin yksittäisinä annoksina kohtuullisin väliajoin. Biisit kuten Älä lyö naamaan, A.S.T.E., Idän yhdistetty ja Katumuss kuuluvat omiin annostuksiini, loput ovat yhdentekeviä raitoja. Kaksi pistettä tulee melkeinpä kokonaan tuotannosta ja fiiteistä.

2 / 5

LINKIT
Konvehdinmussuttajat
Mussuttajat Myspacessa
Monsp Records
Tilaa "Älä mussuta" The Funkiestista

Steen1 - Ajatusrikoksia



Steen1 - Ajatusrikoksia
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Teille kaikille ft. Julma-Henri
02. Marssi ft. Iso H & Redrama
03. Sydän
04. Ajat on kovat ft. Diami, Asa, Jontti, Shaka, Ville Kalliosta, Pyhimys, Heikki Kuula, Pikkupiru & Akli Käärme
05. Bängeri ft. Ville Kalliosta, Syöpä & Sampsa Nuotio
06. Stikkaa lamppuun eldis ft. Ville Kalliosta
07. Ilmestyskirja
08. Tästä sä flippaat
09. Varoitus ft. Jontti
10. Terapiaa
11. Taipan Circle - Things Crumble
12. Ei ruokaa, ei aseita ft. Akli Käärme
13. Valkoinen jänis
14. Samaa uudestaan ft. Saimaa
15. Se tunne jolla ei ole nimeä
16. Yhtenä iltana humalssa ft. Illi
17. Taipan Circle - Ladiladidida
18. Katkase sähköt
19. Viimeinen hidas ft. Kaucas
20. Iltasatu

Mikseristä Monsp Recordsille 2000-luvun alussa ponnahtanut Steen1 on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on esiintynyt televisiossa niin keskusteluohjelmien vieraana kuin tv-toimittajanakin. Hän on julkaissut kirjan "Hullu Klovni". Hän on valmistunut nuoriso-ohjaajaksi ja avustanut monia aloittelevia artisteja alkuun Hattutehdas-studiolla Helsingissä. Mies on ollut ehdolla niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin, joista jälkimmäisessä hän päätyi SKP:n listoilla varasijalle. Hän toimii laulajana punk-yhtye Spürmassa. Hän on perheenisä. Tuottajana mies on väsännyt biittejä yli kymmenen vuotta erinäisille artisteille, joista mainittakoon mm. Pyhimys. Räppärinä Stenkka on lukuisten fiittiensä lisäksi julkaissut ainakin kaksi kokopitkää, kaksi omakustannetta sekä vuonna 2007 Monsp Recordsilta ilmestyneen kokoelman, "Ajatusrikoksia".

On siis ilmiselvää, että Steen1 ei pelkää uusia haasteita. Ennakkoluuloton itä-helsinkiläinen osaa aina yllättää kokeilunhaluisuudellaan, vaikka hänet tupataan yleensä lokeroida pelkästään vihaiseksi yhteiskuntakriitikoksi tai jopa gangsta räppäriksi. Ennakkoluulottomuus näkyy paitsi "ammattivalinnoissa", myös "Ajatusrikoksia" -kokoelmaa kuunnellessa. Levyllä uskalletaan tarinoida monipuolisesti erilaisista aiheista, tehdä yhteistyötä toisistaan poikkeavien artistien kanssa sekä tuoda taustoihin ja näin ollen kappaleiden yleisilmeisiin paljon erilaisia vivahteita. Kokoelmalla musiikkiin sekoittuu sulavasti niin rock (Samaa uudestaan), reggae (Valkoinen jänis) kuin elektronisempikin tyylisuunta (Viimeinen hidas). Ja tietysti soundimaailmoissa kuuluu myös rehellinen räppi.

Ei tule ihan heti mieleen artistia, joka on tehnyt yhteistyötä sekä Ähky Recordsin supersuositun Julma-Henrin että Rähinä Recordsin alamerkillä vaikuttavan Illin kanssa. "Ajatusrikoksia"-levyllä kuullaan näiden nimien lisäksi mm. Asaa, Syöpää, Redramaa, Pikkupirua, Iso H:ta, Jonttia & Shakaa, Heikki Kuulaa sekä Kaucasta. Vilahteleepa mukana myös Tehosekoittimen jätkiä, Ville Kalliosta, jo aiemmin mainittu Pyhimys sekä ulkomaalaisia artisteja. Levyllä on bonuksena myös kaksi biisiä Taipan Circle -kollektiivilta, johon Stenkka kuuluu.

"Ajatusrikoksia" ei ole tavallinen rahastuskokoelma. Sillä ei kuulla Stenkan läpimurtohittiä Jarden träkki. Sillä ei kuulla Carosol Kidiä, josta on kuvattu musiikkivideokin. Sillä ei kuulla Asan kanssa tehtyä Terroristi-kappaletta, mikä nousi Suomen viralliselle singlelistalle. Sen sijaan kaikki fanit saavat mahdollisuuden kuulla sinkkujen b-puolia, loppuunmyytyjen omakustanteiden parhaat biisit sekä mielenkiintoisia featteja, joita Steen1 on muiden levyille tehnyt. "Ajatusrikoksia" onnistuu siinä, mitä varten kokoelmia pitäisi tehdä: se tuo artistista esiin uuden puolen. Kuten edellä on käynyt ilmi, tämä aivan liian vähälle huomiolle jäänyt kokonaisuus osoittaa kuinka monipuolinen artisti Stenkka todella on ja kuinka paljon kunnioitusta hän nauttii kaikkien artistien keskuudessa.

78 minuuttia "Ajatusrikoksia" toimii itseasiassa kokonaisuutenakin oikein hyvin. Sen voi heittää soimaa milloin tahansa ja äkkiä sitä huomaa kuunnelleensa lätyn kuin vahingossa kokonaan läpi. Levyllä on toki ylä- ja alamäkensä. Niiden analysointiin menisi kappaleiden monipuolisuuden takia hirveä määrä palstatilaa, joten kiekon molemmat puolet tiivistettynä lyhyesti kahteen kappaleeseen:

HUONOA
Massiivisen possebiisin, Ajat on kovat, tausta on minimalistisuudessaan ja akustisuudessaan hirveää kuunneltavaa yli seitsemän minuutin ajan. Kaupalliselle räpille ivaileva Bängeri ei hyvistä tarkoitusperistään ja muutamista hassuista läpistään huolimatta lämmitä yhtään, vaan päinvastoin ärsyttää ihan saatanasti. Se on varmaan tarkoituskin, mutta silti. Tästä sä flippaat ei herättelystään huolimatta tarjoa varsinkaan lyriikoidan osalta mulle juuri mitään, vaan tylsistyttää.

HYVÄÄ
Aivan loistava kertsi kappaleessa Samaa uudestaan ja saman kappaleen ristiriitaisuus. Lainabiittiin tehdyn Terapiaa-raidan siisti tyyli ja aiheen kuvailu sanoituksissa. Valkoisen jäniksen läski biitti ja jälleen kerran kova flow. Kokoelmalla voi muuten seurata myös Stenkan tekniikan kehittymistä. DJPP:n törkeän kova tausta biisissä Katkase sähköt. Sydän -träkin lyriikat. Koko Stikkaa lamppuun eldis. Hoon ja Sepon vuorottelu Marssissa.

En olisi uskonut, että vasta kahden virallisen soolon jälkeen tehty kokoelma voisi toimia näin hyvin. Kaikkien Stenkan musiikkiin vihkiytymättömien kannattaa tarkastaa "Ajatusrikoksia", koska siitä saa totuudenmukaisen kuvan ko. herran materiaalista ja muuntautumiskyvystä. Totta kai pakkohankinta myös faneille, jotka eivät ole pystyneet omakustanteita ja sinkkuja tsekkaamaan.

4 / 5

LINKIT
Steen1.com
Steen1 Myspacessa
Monsp Records
Steen1 syvallapelissa.comin haastattelussa vuonna 2006
Tilaa "Ajatusrikoksia" The Funkiestista