sunnuntai 24. elokuuta 2008

TommiPerkele - Naura, Perkele!!



TommiPerkele - Naura, Perkele!!
Omakustanne, 2008

Biisilista:
01. Intro
02. Internet-pelimies ft. Immu Borgir
03. Tällänen mä olen (kuuntele)
04. Koitetaan skarpata ft. Immu Borgir
05. Mun maailma ft. Immu Borgir
06. 100% pelle
07. Jos mä oisin känksteri ft. Immu Borgir
08. Paremmin ku hyvin

Juupajoelta Nokialle muuttaneen TommiPerkeleen elämä ei ole hienostelua. Liverpool-fani pitää itseään perinteisenä suomalaisena junttina ja yrittää selviytyä vähillä rahavaroillaan, leikkien tämän kaiken sivussa vähän räppäriä. Tämä käy ilmi nuorukaisen kahdeksan kappaleen mittaiselta esikoisjulkaisulta "Naura, Perkele!!", jota artisti nimittää ilmeisesti lyhyiden biisien takia vielä EP:ksi.

TommiPerkele on kertonut 100% pelle -kappaleen kuvaavan EP:tä niin hyvin, että se voisi olla kokonaisuudessaan platan sampleri. Heitto vastaa todellisuutta aika hyvin, sillä siinä missä kyseinen biisi on tasapaksua räppäämistä satunnaisilla huippukohdilla eli yksittäisillä laineilla, on koko "Naura, Perkele!!" EP:kin tasapaksua vääntämistä muutamilla kliimakseilla.

Lyhyehköillä kappaleilla TommiPerkele ei onnistu antamaan kuvaa, jonka perusteella pystyisi kantamaan vaikkapa kolme verseä hallitusti yksinään läpi. Osasyynä tähän on se, että jostain kumman syystä mies on ottanut esikoisteokselleen neljään biisiin vierailevan ämseen, mikä syö pääartistin aikaa mikissä isolla kädellä. Tällänen mä olen ja Intro -raitoja lukuunottamatta niillä lopuilla biiseillä TommiPerkeleen oma kynä puolestaan tylsistyy loppua kohden eikä biisit tunnu pysyvän oikein kasassa.

Intro on kuin suoraan oppikirjasta: siinä tulee ilmi levyttävän artistin nimi, kotikulmat, räppärin omakuva ja tekninen osaaminen. TommiPerkele ei ole mikään OG Ikosen tasoinen flowaaja vaan itse asiassa tekniikan kanssa on vielä puutteita, mutta muulla tavoin miehen tyyli kuulostaa sopivan luonnolliselta ja selkeältä. Erityisesti ääni on mukavaa kuunneltavaa. Kirjoittajanakin on vielä parantamisen varaa, mutta perusasiat on kunnossa ja erityisesti hauskojen tekstien tulkitsijana TommiPerkele tulee olemaan tulevaisuudessa omimmillaan.

Tasapaksujen kappaleiden ylitse nousee EP:n huippukohta, kolmantena raitana oleva Tällänen mä olen. Bänen rennon biitin päälle lasketeltu sympaattinen lurittelu on varsinkin ensimmäisen värssynsä osalta niin hyvä, että se saa allekirjoittaneen aidosti hymyilemään. Muutenkin biisi tuntuu olevan parempi kokonaisuus loppuun asti, vaikka läppien taso vähän ensimmäisestä versestä laskeekin. Kertosäe myös todella tarttuva!

Biittipuolella Bäne on tehnyt laadukasta työtä vääntämällä taustoja, jotka kuulostavat siltä kuin ne olisi tehnyt isompikin bändi puhallinsoittimien kera. Erityisesti Tällänen mä olen, Koitetaan skarpata ja 100% pelle ovat loistokamaa. Muiden tuottajien tekeleet eivät ole niin vakuuttavia, mutta menevät räppien taustalla ilman ongelmia. Mikissä vieraileva Immu Borgir on aika perinteinen feattaaja sinänsä, ettei esitä mitään mullistavaa, mutta hoitaa hommansa mukiinmenevästi ja jopa huomaamattomasti kotiin. Satunnaisia ok-läppiä, that's it.

TommiPerkele on vielä uusi tuttavuus, joka kehittyessään voi harpata isommillekin estradeille luonnollisuudellaan. Tämä EP on vielä kovin mitäänsanomaton, vaikka rento tunnelma tästä kuuntelijalle välittyykin. Kappaleiden yhteenmiksaamisesta täytyy antaa plussaa. Kirjoittajana kehitettävää.

3 / 5

LINKIT
TommiPerkele Myspacessa
TommiPerkele & Motiivi - Mitä meilt puuttuu (mp3)

Huge L - Huge Nro. 1



Huge L - Huge Nro. 1
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Lähetys
02. Jumitus
03. 1Sanal
04. Haluaisin
05. Sytämellä
06. Perusmami
07. Rakkautenlaiva
08. Kannel (mukana Mode)
09. Urheilu
10. Hou-sut
11. Selitys
12. Leikkikalugangsteri (mukana Mode)
13. Ropleema
14. Ruma
15. Levykaupassa
16. Bonari
17. Haastattelu

Kun Huge L julkaisi keväällä 2008 ns. virallisen levy-yhtiödebyyttinsä "Touché" Monsp Recordsin kautta, tuntui julkaisuprosessi menneen vähän liian viralliseksi. Laadukkaat kannet, laaja levikki ja biiseillä hillitty linja. Hugen uusin tuotos, kolme kuukautta (!!) "Touchén" jälkeen ilmestynyt "Huge Nro. 1" palaa kuitenkin takaisin sydäntälämmittävälle omakustanne-linjalle. Hommahan menee niin, että Huge ilmoittaa tehneensä levyn, joka ilmestyy kohta ainoastaan The Funkiestista ostettavaksi. Eräänä elokuisena päivänä sama jätkä tulee aivan puskista nettifoorumeille toteamaan albumin nyt ilmestyneen. Ei muuta kuin äkkiä hankkimaan omansa, vain jotta pääsisi kuuntelemaan mustavalkoisiin ghettokansiin sekä "streettape"-koteloon puettua 45 minuutin irroittelua.

"Huge Nro. 1" on eräänlainen kunnianosoitus Uuno Turhapuroa kohtaan. Hahmoa, jonka Vesku Loiri toi persoonallisella näyttelijätyöllään tutuksi kaikille suomalaisille. Koko julkaisun biitit ovat nimittäin kasattu pääosin sampleista, jotka taas on napsittu Turhapuro-elokuvien soundtrack-levyltä. Lisäksi skitit on otettu suoraan elokuvista levyn tunnelmaa ja kokonaisuutta vahvistamaan. Idean omakustanteeseen Huge kertoo saaneensa Sue-lehden haastattelun aikana, kun haastattelija uteli mitä Huge L meinaa tehdä lafka-esikoisensa jälkeen. Vastausta kelatessaan vantaalaiselle tuli mieleen tehdä teemalevy "Uuno on numero 1:stä" vanhaan tyyliin.

Pakko ihailla Hugen ideoita ja persoonallisia lähestymistapoja rap-musiikkiin. Ja rohkeutta, millä mies on tätäkin projektia lähtenyt tekemään. Samalla "Nro 1" jättää kuitenkin aika sanattomaksi sekavalla sisällöllään. Rankkaa piilovittuilua, repeilyttäviä yksittäisiä laineja, douppeja biittejä ja yhdellä sanalla nimettyjä kappaleita riittää tuttuun tyyliin PALJON, mutta tällä kertaa tuntuu jo siltä, että alkaa saamaan liikaa samaa annosta. Levyllä ei esiinny juurikaan kierrätettyjä läppiä aiemmilta platoilta, mikä on suoranainen ihme Hugen diskografiaa selatessa, mutta se on se yleinen meininki ja muutamat "hohhoijaa"-biisit mitkä alkavat puuduttaa.

Yhden sanan ympärille perustuva Perusmami on toki ihan hauska, mutta erittäin tylsistyttävä. Selitys kuulostaa siltä, kuin se olisi luettu suoraan paperista yhdeltä seisomalta, mikä ei valitettavasti tee vaikutusta. Jumitus on yksi heikoimpia Hugen biisejä vähään aikaan eikä kaikki skititkään tunnu niin sopivilta, mitä ne voisivat olla. Poikkeuksina tosin täytyy mainita Sytämellä ja Kummelia loistavasti samplaava Rakkautenlaiva.

Pakko se on kuitenkin taas koko kiekon pyöräytettyään myöntää: "Nro 1:ltäkin" löytyy enemmän niitä positiivisia kuin negatiivisia asioita. 1Sanal on jopa pelottavan kova fronttausbiisi, missä jokaisella lainilla tunnutaan murhaavan joku ihmistyyppi. Leikkikalugangsteri on yhtä lailla hauska ja oivallisesti väännetty gangsta-flipautus, kun Ruma naurattaa läpillään vielä usean toistokerrankin jälkeen. Urheilussa on loistava biitti ja Bonari on eräänlainen siisti Turhapuro-remix Touché-albumin nimikkobiisistä. Ilahduttavaa on myös ILS:n (Infernaalinen Lyriikka Säätiö) toisen jäsenen, Moden vierailu kahdella kappaleella multiriimiensä kanssa. Siis muutenkin kuin vain samplattuna.

Ja pakko hehkuttaa vielä tuota 1Sanal -träkkiä. Helvetillinen määrä namedropautusta, joista osa vielä aika riskejä (monet varttuneemmat tuskin hyväksyisivät Aki Sirkesalo -läppää, onhan Suomen omasta julkkiksesta muodostunut joillekin ihmisille muita uhreja "pyhempi" menehtyminen). Hugelta intohimoista räppäämistä ja biittikin on uhkaavuudessaan niin hyvä, että se saa miettimään onko tämäkin tausta todella rakennettu Uuno-sampleista? Kyllä se on.

Huge L:n faneille pakollinen ostos, mutta ei hifistelijöille, jotka eivät siedä vasemmalla kädellä tehtyjä levykansia sekä rosoista räppäämistä.

3 / 5

LINKIT
Huge Myspacessa
Huge L:n haastattelu vuodelta 2008
Huge L - Se menee näin (mp3)
Huge L:n "Supermania" syvallapelissa.comin arvioitavana
Hugen ja Moden "Seministit" syvallapelissa.comin arvioitavana
Hugen ja Moden haastattelu vuodelta 2007
Huge - PA Kassanova (mp3)
Hugen videoita Youtubessa
Tilaa "Huge Nro. 1" The Funkiestista

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Ruudolf - Born In The U.S.A.



Ruudolf - Born In The U.S.A.
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Hot Chocolate
02. Mr. Universum ft. Karri Koira
03. Tiikerinsilmä ft. Särre
04. Meksikolainen yö
05. Van Damme ft. Karri Koira
06. Äijilleki sanon ft. Karri Koira
07. Hunk
08. Born In The U.S.A.

Kun Ruudolfilta ilmestyi viime vuonna uutta materiaalia, olin erittäin innoissani asiasta. Vaikka suomalainen räppi oli laadukasta ja monipuolista, niin jollain tapaa silti jäi kaipaamaan sitä kaiken överiksi vetävää Rudya. Äijää, joka hankki faneja jo pelkällä karismallaan ja joka sanoituksien sijaan käytännössä friistailasi levynsä kasaan. Kesäkuussa Ruudolf palasi Monsp Recordsin kautta julkaistulla kokopitkällä (jota joissain keskusteluissa nimitettiin myös tupla-EP:ksi), "Born in the U.S.A.".

Ennakkoon kuullut Mr. Universum sekä Jay-Z:n I Just Wanna Love Youta lainaileva Van Damme toimivat edelleen. Leppoisat biitit, Ruudolfin perushauskat riimit ja erityisesti Karri Koiran läsnäolo on pettämätön yhdistelmä. Myös Ruudolfin presenssi tuntuu näillä kahdella raidalla olevan eri luokkaa kuin koko muulla levyllä. Karri Koiran kolmas vierailu kuullaan Aksimin tuottamalla Äijilleki sanon -raidalla, missä äijä vetää lämpimän smoothin versen laulujen kera.

Levyn muilla kappaleilla huomaa, että Ruudolf ei ole Ruudolf ilman Karri Koiraa rinnallaan. Esimerkiksi Meksikolainen yö on kaikin puolin ihan kelpo biisi: tausta on ok ja riimipuolella kuullaan hauskoja heittoja perä perään. Träkin lopetuskin on jäätävässä kylmyydessään kova. Silti koko biisin keston ajan takaraivossa kaivelee ajatus, "tästä puuttuu jotain". Ja se joku on Karri Koira. Lähimmäksi parasta tasoaan ilman sidekickiä Ruudolf pääsee Hunkilla, johon mies on väsännyt aivan järjettömän hienon taustan. Ajattomassa, soul-samplen voimalla pyörivässä träkissä kuullaan platan parasta Ruudolfia teknisesti, vaikka vanhat riimit ei kummoiset olekaan.

Muut biisit jättää enemmän tai vähemmän kylmiksi. On vähän surullista kuunnella, kuinka Ruudolf räppää puolitosissaan:

Mä oon vanhus, yritän pysyä ajankohtasena /
mua masentaa ku mietin mun asemaa
Tottunu seikkaileen, kiertään planeettaa /
mä haluun päästä keikkaileen tai hymyileen kameraan
Ne sanoo et mä oon väsähtäny ja vanhanaikanen /
mä pyyhin surun silmistäs, niinku Pave Maijanen
...Tai Kirka rest in peace /
2004 kaikki halus olla mun bestiksii
2007 Ruudolf on out /
joten ymmärrän, jos sä haluut kulkee eri kaut
Mut sä uskot muhun, etkä vinoile

Levyllä Ruudolf onkin selvästi parempi biittinikkarina kuin räppärinä. Lyhyt levy on ns. perusmukavaa kuunneltavaa ja menee hyvin taustamusana, mutta muulla tavoin "Born in the U.S.A." ei sytytä.

3 / 5

LINKIT
Ruudolfin kotisivut
Ruudolf Myspacessa
Monsp Records
Ruudolf - Mä oon hunk (mp3)
Tilaa "Born In The U.S.A." The Funkiestista

lauantai 9. elokuuta 2008

Loost Koos - Ei väistetä jos ei tunneta



Loost Koos - Ei väistetä jos ei tunneta
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Muusshia
02. Taivas kattona
03. Kotibileet
04. Valmis maailma ft. Jodarok
05. Näin me tunnelmoidaan
06. Pakkasta (kräkkräk) ft. HZÄ
07. Syntymäpäivät ft. Stepa & Aksim
08. Ei kantsi käydä mitään leijuu
09. Ikävästi moottorin tiellä
10. Kukkia kotiin ft. Super-Janne
11. Helsinkii
12. Tartun tavaraa
13. Kotkan päälle ft. Edu Kehäfaija

Loost Koos on palannut ja vahvistunut viime albumiin nähden yhdellä uudella jäsenellä, Väiskillä. Osaksi tämän takia uusi "Ei väistetä jos ei tunneta" albumi onkin piristynyt soundimaailmaltaan edeltäjäänsä nähden, kun Väiski on yhdessä Dj Arsin kanssa pähkäillyt taustoja kuntoon. Yksi allekirjoittanutta edellisen Loost Koos -levyn kohdalla vaivannut asia hiertää edelleen: MC Särren ääni. Miehen armottoman tylsältä kuulostava värisevä ääni ja outo, koko ajan pysähtelevä flow eivät ole herkkua meikäläisen korville.

Varsinkin pitkäsoiton alkupuoli menee taas tähän ärsyttävään, mutta kieltämättä massasta poikkeavaan mörinään totutellessa. Kaksi ensimmäistä träkkiä ovat tuskastuttavan pitkiä: Muussia -biisillä lentää kohtalaisen hyvää iskulinjaa, mutta biitti ei kolahda. Taivas kattona on yhtä tylsä ja sanoituksiltaan harvinaisen sekava kappale elämästä sekä kuolemasta. Kun edes läpät eivät kiehdo millään tasolla, niin Loost Koos on huonoimmillaan järkyttävän tuskaista kuunneltavaa. En pääse vieläkään siitä eroon, kuinka ahdistavalta krapulaiselta vaikuttava Särre kuulostaa.

Onneksi koko loppulevy onkin tasaisen laadukasta jälkeä. Päräyttävät biitit, tipauttavat läpät ja hyvät vierailijat vuorottelevat läpi pitkäsoiton. Hauska Kotibileet kertoo nimensä mukaisesti kotibileiden meiningistä kahdesta eri näkökulmasta: teinin ja tästä kymmenen vuotta myöhemmin itsevarmemman opiskelija-räppärin perspektiivistä. Ajaton tausta, johon Särre fiilistelee hyviä keloja. Jodarokin feattaamalla biisillä taas isketään piilovittuilevaan sävyyn herjaa siitä, kuinka ihmiset päivittäisten arkirutiinienkin aikana ajautuvat tekemään jos jonkinnäköistä haurautta ympäristöä kohtaan. Erittäin osuvaa tekstiä ja Loost Koosin debyyttilevyn tavoin ämseiden vuorottelu toimii mutkattomasti.

Levyn keskivaiheilla tunnelmoidaan upeaan taustaan, jota leimaa ensin hienosti käytetty voksusample ja joka kesken biisin vaihtuu Pojast miehex -tyylisesti vähän raffimpaan hifistelyyn. Pakkasta (kräkkräk) on yksi vuoden kovimmista party anthemeista - ainakin biitti kuuluu tämän vuoden ehdottomaan eliittiin! Järjetön bängeri, jolla HZÄ intoutuu heittämään kylmänviileiden räppien lisäksi smoothia lauleskelua peliin. Ja hyvä meininki jatkuu edelleen, kun päästään Syntymäpäiville. Aksimilta ja Särreltä kyseiseen biisiin ihan ok verset ja tausta miellyttää, mutta eniten ilahduttaa Stepan tuliset lainit. Vittu mitä läppää taas kerran. Ja lopussa ilmoille kajahtava Timpe-läppä tulee niin puskista, ettei sille voi olla repeämättä.


LOOST KOOS - TAIVAS KATTONA

Pakko mennä vielä raita raidalta läpi. Kahdeksannessa raidassa Särre tylyttää minimalistisen biitin päälle lippatukkaräppäreitä. Payperworkinakin tunnettu riimittelijä todella palauttaa fronttaajat maanpinnalle kahdella versellään. Ikävästi moottorin tiellä on yksi levyn suosikkejani, sillä sen tunnelma on jotenkin siisti. Tarttuva kertosäe, kulutusta kestävä tausta ja ilmeisesti keikkailuun ja musiikin tekoon yleensä liittyvää tarinointia. Kukkia kotiin on jokaiselle rakastuneelle ja ihastuneelle varmasti kolahtava hempeily, jolla Super-Janne ylittää jälleen kerran itsensä.

Vaikken asukaan pääkaupungissa, on myös Helsinkii ihan mukiinmenevä edustusraita. Tartun tavaraa sisältää levyn toisen kovan bängeribiitin, jota lyhyen raidan aikana fiilistelläänkin instruna lähes puolet ajasta. Versen mittaisessa kappaleessa samoillaan klubilla Virossa ja varoitellaan petollisista muijista. Levyn päättää groovaava Kotkan päälle, jolla vierailee Kehäfaija.

Kunhan selviää niistä kahdesta ensimmäisestä biisistä, alkaa platta maistua jo huomattavasti paremmin kuuntelijalle. "Ei väistetä jos ei tunneta" on jopa aika iso skarppaus viime vuonna ilmestyneeseen "Perunaan & timanttiin" verrattuna: taustat ovat värikkäämpiä ja kokeilevampia + läppää lentää mielenkiintoisemmista aiheista. Väiski ja Arsi ovat tehneet loistavaa työtä soundipuolella, kun Särre puolestaan on yksi maan hauskimmista räppäreistä.

4 / 5

LINKIT
Loost Koosin profiili Myspacessa
Monsp Records
Loost Koosin haastattelu syvallapelissa.comissa vuodelta 2007
Loost Koosin "Peruna & timantti" syvallapelissa.comin arviossa
Tilaa "Ei väistetä jos ei tunneta" The Funkiestista

Cheek - Kuka sä oot



Cheek - Kuka sä oot
Alarm Entertainment, 2008

Biisilista
01. Etsintäkuulutettu
02. Liekeissä
03. Kanssa tai ilman ft. Illi
04. Housut roikkuu pt. 2 ft. SP & Elastinen
05. Koukussa ft. Jimi Pääkallo
06. Side ft. Näkökulma
07. Etsi joku toinen ft. Johanna Försti
08. Kurkipotku ft. Herrasmiesliiga
09. Ukonilmalla ft. Kristiina Wheeler
10. Eksä tiedä kuka mä luulen olevani
11. Samaa rataa ft. Sami Saari
12. Kulje mun kanssa
13. Housut roikkuu pt. 2 (remix) ft. MGI, Joniveli, Jaise, Pyhimys, Leijonamieli, Markiisi, Steen1, Brädi & Iso H

Cheekin uraa on varsinkin kuluneen vuoden menestyksen takia sävyttäneet lukuisat syytökset flirttailusta mainstreamin kanssa. Sinkkujen perusteella miehen musiikki on alan pienissä ja ahdasmielisissä piireissä kategorisoitu enemmän popiksi kuin räpiksi, samalla kun mies on hankkinut päivittäin uusia kuuntelijoita rap-musiikin pariin. On totta, että Cheekin musiikki ei ole mitään ysäri-boom bapia vaan aikaansa seuraavaa - paikoitellen konemusiikkiin nojaavaa - 2000-luvun räppiä. Kummallista kyllä, tästä kaikesta huolimatta lahtelaisen uusin ja järjestyksessään neljäs sooloalbumi "Kuka sä oot" on yksi vuoden räpeimmältä kuulostavista suomijulkaisuista.

Rähinä Recordsin alamerkin Alarm Entertainmentin kautta julkaistu levy on tasainen kokonaisuus, jolle on hankittu mukaan kattava ja värikäs vierailijalista. Platalla kuullaan legendaarista Sami Saarta, enemmänkin rock-kukkona tunnettua Jimi Pääkalloa, arvostettuja soulimman osaston hallitsijoita Johanna Förstistä Kristiina Wheeleriin sekä armoton kasa räppäreitä Lahdesta, Helsingistä, Tampereelta, Porvoosta sekä Jyväskylästä. Vierailijoiden suuri lukumäärä on levylle hyväksi, sillä Cheekin raspikurkkuinen tyyli ei missään nimessä kantaisi yksin kokonaista albumia. Cheek osaa pitää kokonaisen biisin kasassa hyvin yksinkin ja laulaa vaikka kertsitkin itse, mutta meininki kääntyisi aivan varmasti tylsäksi tällä tekniikalla.

Tamperelaisen SP:n kappaleesta tehty jatko-osa Housut roikkuu pt. 2 ja sen remix tarjoavat levyn hienoimmat hetket. SP ja varsinkin Elastinen vetävät kenties parhaimmat värssynsä hetkeen, Leijonamielen featti on aivan järjettömän hienoa kuultavaa hiljaiselon jälkeen ja kaikki muutkin remixillä sylkevät nostattavat suorituksillaan kylmiä väreitä räppidiggarille. Myös Side, jolla Näkökulman Ola vetää suvereenit 12 lainia, kuuluu levyn parhaimmistoon. Kaveripiirin tuesta ja luottamuksesta kertova raita rullaa eteenpäin koko kestonsa ajan ihailtavalla temmolla.


CHEEK - LIEKEISSÄ

Etsintäkuulutettu on hyvä introbiisi, missä jatketaan Cheekin edelliseltä "Kasvukipuja" -albumilta tuttua henkilökohtaista linjaa. Liekeissä on edelleen, satoja kertoja radiokanavien tehosoiton takia kuultuna energisen hyvä nostatusbiisi ja Kanssa tai ilman puolestaan yllättävänkin osuva sekä hauska biisi naisista, tietysti Illin hienojen lauluosuuksien säestämänä. Koukussa ja Ukonilmalla iskevät myös, molemmissa on hyvä aihe, sanoitukset sekä kertosäkeet, joista pisteet vierailijoille. Erityisesti Kristiina Wheeler vaihteeksi suomen kielellä, huh huh!

Levyllä tulee pieniä töksähtäviä kohtia vastaan silloin, kun sanoituksissa kuulee tarkoituksella heitettyjä nuorille kuuntelijoille suunnattuja läppiä. Ja ne on väistämättä huonoja. Viime levyllä oli viittaus Cola-Olliin, tällä kertaa löytyy yhtymäkohta esimerkiksi Salattujen elämien Ismoon. Cheekin oman ryhmän eli Herrasmiesliigan biisillä Kurkipotku löytyy paljon hyviä läppiä, mutta jokaisen mc:n verseen tuntuu sisältyneen myös yksi suorastaan heikko kohta. Hetken pudistelen päätäni, kun Brädi rimmailee vuorikiipeilijästä ja lipunnostosta, mutta tilanne korjaantuu kun vanha "parta" heittää versensä loppuun hyvää multiriimi-tykitystä - tietysti mielettömällä asenteella.

Vielä pari sanaa. Samaa rataa on sinänsä hieno kappale: sen sanoma on hyvä varsinkin nuorempia kuuntelijoita ajatellen ja tarinamuotoon puetut riimitkin olisi muuten hyviä, mutta kun ne on laitettu kliseisen ja jopa lapsellisen kuuloisesti "Roopen" elämästä kertoviksi. Samassa kappaleessa Sami Saari näyttää miksi on niin arvostettu laulaja. Kertosäkeen sanoitus on upea. Levyllä on vain yksi huono raita: kunnon kusipää anthem / keikkabiisi Eksä tiedä kuka mä luulen olevani. Ihan hirveä meininki, vaikka sen tarkoituksena onkin ehkä ärsyttää itsevarmoilla läpillään tällaisia peruskuuntelijoita.

Tuotantopuolella MGI ei ole jämähtänyt vieläkään paikoilleen. Mies on tuottanut erittäin kovia biisejä levylle ja panostanut projektiin enemmän kuin ehkä muihin suomijuttuihinsa. MGIn takana tamperelainen tuotantokaksikko Millionaire Men on tehnyt hyvää jälkeä ja suurelle yleisölle esitellään nyt myös yksi pinnan alla lujaa vääntänyt tuottaja, OP Beats. Levyllä on myös extramaustona paljon "oikeita" soittimia ja soittajia, mikä luo monille kappaleille autenttisempaa tunnelmaa liian muovisuuden sijaan.

"Kuka sä oot" on Cheekin pitkän uran tasapainoisin levy ja onnistuu pitämään musiikin räppinä siitä huolimatta, että tämän päivän soundivirtaukset vaihtelee aivan muualle kuin perinteisessä hiphopissa ollaan totuttu. Cheek on kehittynyt sanoittajana, flowaajana ja ennen kaikkea biisien tekijänä. Eksä tiedä kuka mä luulen olevani -raitaa lukuunottamatta kaikki biisit pysyvät hyvin koossa ja niissä on tarpeeksi eloisuutta sekä tarttumapintaa. Samalla kun levy onnistuu kuulostamaan räpiltä, siltä voisi lohkaista useammankin singlen radioon. "Kuka sä oot" onnistuu siis myös tasapainoilemaan mainstreamin ja puristisemman räpin välimaastossa, minkä vuoksi tämän levyn myötä tuskin vanhatkaan fanit katoavat.

Kuka sä oot?

4 / 5

Oho!
Levyn kansitekstejä plärätessä huomaa, että isoja nimiä ei vieraile ainoastaan mikissä. Taustojen kanssa ovat nimittäin auttaneet muun muassa bassoa soittanut Esa Mäkynen, pianon kanssa leikitelleet Lenni-Kalle Taipale ja Jukka Keränen sekä kitaraa laulujensa lisäksi soittanut Sami Saari. Sofia Zida puolestaan laulaa taustalauluja yhdelle biisille, kun MGIn yhdysvaltalainen tuottajakaveri Good Will on auttanut Side-biisin tekemisessä.

LINKIT
Cheekin kotisivut
Cheek Myspacessa
Cheekin blogi
Alarm Entertainment
Rähinä Records
Cheekin haastattelu syvallapelissa.comissa vuodelta 2007
Elastinen, Cheek & Lord Est - Syvällä Pelissä (mp3)
Majakka, Brädi & Cheek - Deluxe Anthem (mp3)
Cheek - Hip Hop Is Dead (freestyle) (mp3)
Herrasmiesliigan haastattelu syvallapelissa.comissa vuodelta 2006
Tilaa "Kuka sä oot" The Funkiestista

Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Nätti-EP



Porvari Veljet & Köyhä Seppo - Nätti-EP
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Hyvä, paha ja ruma
02. Mikään ei oo ilmasta
03. Mut vai noi
04. Vapaapäivä
05. Kesäkalja
06. Elämää ilman paineita
07. Älä pitele kii
08. Uskallanko enää

"Nätti-EP" on kesäkuussa ilmestynyt esikoisjulkaisu kolmelta orivesiläiseltä artistilta. Porvari Veljet & Köyhä Seppo -kokoonpano on ollut kasassa vasta keväästä lähtien, kun samalla studiolla levyttäneet VeliKalevi, Henkkasaari ja Seppo päättivät kokeilla millaista musiikkia syntyisi yhteistyön tuloksena. Jotta homma olisi vähän sekavampaa, niin kolmikko kuuluu vielä Kotiviinikellari -nimiseen kollektiiviin, jossa heidän lisäkseen pyörivät räppäri Hoivis sekä tuottaja Inkki.

Levylle on saatu tuottajiksi kokoonpanon oma biittinikkari Henkkasaari sekä Jon (taustoja Opaalille & Jujulle) ja savonlinnalainen Vapaus. Se, mikä EP:tä kuunnellessa iskeekin ensimmäisenä päin kasvoja, on tuotannon tasokkuus. Henkkasaari osaa vääntää erittäin tuoreita, konemaisuutensa takia ajan hermolla rullaavia klubitaustoja. Taustat biiseissä kuten Mikään ei oo ilmasta, Vapaapäivä ja Älä pitele kii pistää nyökyttelemään ankarasti. Myös Vapauden väsäämä Kesäkalja-biitti on älyttömän kova - jopa niin kova, että se hukuttaa biisin räpit täysin alleen.

Tämän jälkeen huomio kiinnittyy siihen, että nuoret jätkät ovat käyttäneet levyllä isosti autotunea kertosäkeisiin ja erilaisiin väliosiin. Erikoista tässä vaan on se, että autotune tampereen murteella esitettynä kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta ja loppupeleissä koko äänenmuunninta käytetään biiseillä hieman liikaa. Silti täytyy antaa propsit rohkeudesta, kovin monella tuntemattomalla artistilla on tuskin pokkaa käyttää klubibängereitä ja autotunea esikoisjulkaisullaan.

Mistä levyllä sitten riimitellään? Niistä perinteisistä asioista, mistä parikymppiset miehenalut nyt yleensäkin. Räpätään naisista, kaljasta, kasvamisesta, vastuusta, työnteosta, irroittelemisesta sekä rahasta. Levyn kuitenkin avaa aika omituinen Hyvä, paha ja ruma -raita, jolla kolmikko ottaa kukin itselleen edellä mainitut (hyvä, paha, ruma) roolit ja räppää olemuksestaan. Mielenkiintoinen idea, mutta ei toimi tällä kertaa yhtään.

Muutenkin levyn alkupuolella sanoitukset menevät vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mikään ei oo ilmasta -biisillä yritetään esimerkiksi välillä leikkiä liian ovelia tai hienostuneita riimien kanssa, kun yksi ämseistä vetää turhanpäiväisiä yhtymäkohtia Leevi & The Leavingsiin sekä Rauli Baddingiin. Seuraavalla raidalla Mut vai noi koko konkkaronkka kuulostaa enemmän tai vähemmän Majakalta, tarinoidessaan naisen huomion voittamisesta.

Loppua kohden meininki kuitenkin paranee. Elämää ilman paineita on jo sanoituksiltaan hieman parempaa kamaa, mutta biitti ja autotunen liikakäyttö eivät ole kappaleelle eduksi. Älä pitele kii on erittäin tarttuva klubibiisi, ehkä jopa levyn parasta antia. "Nätti-EP:n" päättävä Uskallanko enää taas miellyttää siksi, että siinä ensimmäistä kertaa levyn aikana todella pohditaan biisin aihetta (kasvamista sekä valintoja) ja sanoitukset antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta kolmikolle myös kirjoituspuolella.

Esikoisjulkaisuksi "Nätti-EP" on vakuuttava teos ja ennen kaikkea hyvä alku, josta on hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuutta uusille projekteille. Porvari Veljet & Köyhä Seppo eivät ole pelänneet tehdä kokeiluja debyytillään, mistä täytyy antaa vielä kerran kiitosta. Tuotantopuoli on hyvin hallussa ja tekniikat kolmikolla on suhteellisen perustasoa. Uusia aiheita, harjoitusta riimien kirjoittamisessa ja enemmän asennetta sylkemiseen, niin näistä Oriveden ihmeistä voidaan kuulla jatkossakin.

2½ / 5

LINKIT
Kolmikko Myspacessa

perjantai 8. elokuuta 2008

Aste - ADHD



Aste - ADHD
Löyly-Viihde, 2008

Biisilista
01. Yhteen suuntaan
02. AD/HD
03. 45910
04. Hyvii haltioit
05. Mitä sul on siel ft. Henrytsaari
06. Mitä sä tääl ft. Brädi
07. Elossa
08. Odota aamuun
09. Mä näin unen
10. Poissa ikkunoista ft. Mängi & Markiisi
11. Kaislikossa suhisee (kuuntele)
12. Ruohonjuuritasolta
13. Laului ja arpii ft. Efu

Kun Löyly-Viihteen uusin kiinnitys Aste julkaisi keväällä singlen "ADHD" -debyyttialbuminsa nimikkobiisistä, oli vastaanotto eräällä nettifoorumilla jotenkin huvittava. Kunnon klubibiitillä varustettu träkki ei miellyttänyt "vanhoja faneja" alkuunkaan ja Astetta kritisoitiin siitä, että mies oli lähtenyt tekemään aiemman tuotantonsa vastaisesti jotain bilebiisejä. Kun Asten eli entisen Asteriksin historiaa tutkailee, niin mieheltä ei kuitenkaan löydy kovinkaan montaa julkaistua soolobiisiä menneisyydestään. Kaikki tämä kertoo siitä, että Astelle asetetaan välittömästi ennakkoarvo, jonka mukaan Voikkaalta ponnistavan artistin odotetaan riimittelevän niistä elämän varjopuolista.

Raa'empia lyriikoita odottavat fanit voivat olla huoleti, sillä Asten ensi keskiviikkona julkaistavalta esikoiselta löytyy yllin kyllin niitä raffeja läppiä aina parisuhdeväkivallasta katutappeluihin asti. Yllättävää "ADHD":lla on kuitenkin se, että levyltä löytyy paljon myös toivoa herättäviä kohtia kuten koko Odota aamuun. Useammalla biisillä välitetään hyvää sanomaa eteenpäin tai löydetään karusta lähiöarjesta jotain positiivista. Suhisevan ässän ja kovan asenteen takaa löytyy yllättäen siis myös kirjoittaja, joka osaa kertoa ympärillään näkemistään asioista luonnollisesti ja joka ei koko levyn aikana yritä esittää mitään muuta kuin itseään. Aste on heittänyt kaikki mahdolliset roolit romukoppaan.

Levyn alku on melkoista tykitystä. "ADHD" lähtee nimittäin käyntiin yhdellä tämän vuoden parhaista introbiiseistä Yhteen suuntaan, jolla Aste kertoo kaunistelemattomasti menneisyydestään ja esittelee itsensä, samalla kun MGIn hyvä biitti ja Jivefunkin loistavat raaputukset tukevat sanoituksia taustalla. Rankan intron jälkeen levy jatkuukin yllättävästi sillä klubimmalla nimikkobiisillä AD/HD, mutta kas kummaa, träkki tuntuu sopivan kokonaisuuteen todella hyvin! Suhteellisen väsyneestä biitistä huolimatta läpät ovat jossain määrin hyvää jatkoa introlle.

Kolmantena raitana kuullaan Asten kotikuntaa Voikkaata kuvaileva 45910, jolla paljastetaan myös enemmän artistin tappeluiden täyttämistä nuoruusvuosista. Mukavan synkkä biitti ja kertosäkeessä samplattu hyvin toista albumin biisiä. Paljon tipauttavia läppiä, joiden myötä väkivallan sävyttämää tarinaa on helppoa kuunnella.

Käytä päätä - älä nyrkkii, me naurettii /
samal ku hedareita nenänvarteen puskettii
En oo katkera tai syytä ketään mistää /
mut hyvä jos olis ollu muutakin tekemistä
...
Pinna voi palaa varottamat, älä sönkötä /
jollet haluu huomen kalastaa hampaitas pöntöstä
Herrasmieselkeet on meillä ihan omat /
toivotan "kauniita unii" ennenku kuristan tajuttomaks
...
Ota rauhassa, älä älä pelkää /
vaik äijät takana näyttäiski vähän nälkäseltä
Ei täällä purematta niellä /
mut jos seisot tiellä nii ---

Levyn hyvän alun päättää Deejp:n mielenkiintoisella biitillä rullaava Hyvii haltioit, jolla kerrotaan pääasiallisesti siitä kuinka paljon huolia ja vastuuta Astella on kannettavanaan. Toisessa versessä tosin räppäillään aika puun takaa naisesta. Mutta hyvin räpätäänkin. Sen jälkeen paketti tuntuu vähän hajoavan käsiin. Kappaleet kuten Mitä sul on siel, Elossa ja Mä näin unen sisältävät sitä aiemmin mainostettua hyvää sanomaa, mutta vastapainoksi biisit jäävät harmittavan pliisuiksi ja mitäänsanomattomiksi. Mä näin unen -biittiä lukuunottamatta taustatkaan eivät iske yhtään.

Onneksi loppupuolelta löytyy myös hyviä veisuja, joista mainittakoon ainakin levyn vanhin mutta silti paras biisi Ruohonjuuritasolta. Loistava biitti, loistava tunnelma, loistavat sanat! Poissa ikkunoista -kappaleella kuullaan tarina naapurista kantautuvista väkivallan äänistä ja ihmisten välinpitämättömyydestä. Yksi levyn raa'immista biiseistä ja vierailijoina toimivat Mängi sekä Markiisi onnistuvat omissa verseissään mukiinmenevästi. Lisäksi Herrasmiesliigan Brädin feattaama Mitä sä tääl on lyhykäisyydessään tiukka kovistelu, jonka lopun vuorottelusta on vielä annettava extrapisteet ämseille.

Periaatteessa kaikilla biiseillä sanoitukset ovat hyvässä kuosissa ja Aste vetää jokaisen raidan läpi hyvällä asenteella. Silti jostain syystä levyn keskivaiheilla paletti tuntuu menevän sekaisin, kun tylsäksi käyviä biisejä ei jaksakaan kuunnella hyvistä sanoituksista huolimatta. Onkin erikoista, että "ADHD":n arvosana voisi päivästä riippuen heitellä jopa yhdellä numerolla ellei useammallakin. Erityisesti tuotantopuoli tuntuu pettävän odotukset. Toisena päivänä arvosana voisi olla 3/5, toisena taas...

4 / 5

Oho!
Levyn päättävällä Laului ja arpii -kappaleella kerrotaan, kuinka Aste ja Näkökulmasta tuttu Efu tutustuivat. "Se kertoo meiningistä grimystä / Efun kanssa tutustuttiin kesken joukkoflaidista / Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl"

LINKIT

Aste Myspacessa
Löyly-Viihteen nettisivut
Asten haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "ADHD" The Funkiestista

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Redrum-187 -kokoelma



Redrum-187 -kokoelma
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Jodarok - Luodista päähän
02. OG Ikonen - Rikollinen Ikonen
03. LempiJoe - Yölasit
04. Julma-Henri & Syrjäytyneet - Julma-Henri
05. Laiska Leppone ft. Lasse K - Seteli verenpunainen
06. Pahat Viinit - Huslaa huslaa
07. Haittavaikutus - Syyntakeettomat
08. Roitown INK - Maksa velekasi
09. Stepa - Ympäri kaupunkii
10. Heikki Kuula - Nukkumatti korjaa
11. Tykopaatti - Säteilen
12. Notkea Rotta & Rohtori Laine - Idän astunta
13. Musta Perjantai - Läpi yön
14. Korpilaki - Sotakirves
15. Petos & Kuningas Pähkinä - Alibi-ainesta
16. Lommo & DJ Kridlokk - Pimeydes
17. Jontti, Shaka & Koivuniemen Herrat - Varkauksien kautta voittoon
BONUS TRACK
18. Muinaiset - Uhri on valmis

Jo reilut kaksi vuotta toiminut gangsta rap -sivusto Redrum-187 päätti ottaa askeleen eteenpäin ja kasata levyllisen verran sivujensa henkeen sopivaa suomalaista rap-musiikkia. Tuloksena syntyi heinäkuussa julkaistu omakustanne "Redrum-187 -kokoelma", jolla ääneen pääsevät niin isot nimet (Jodarok, Julma-Henri & Syrjäytyneet, Pahat Viinit, Stepa yms) kuin myös tuntemattomammatkin aktit (Laiska Leppone, Haittavaikutus, Musta Perjantai yms). Vaikka soundien ja läppien puolella pääosaa näytteleekin gangsta rap, kuullaan kokoelman biiseillä vivahteita myös funkista, rockista ja semisti myös grimestä/dubstepistä.

Alkuun on pakko todeta, että kyseessä on luultavasti rehellisin räppikokoelma, mitä Suomessa on tähän päivään mennessä kyhätty. Tummanpuhuvan levyn biisilistaa katsellessa voidaan todeta, että kappaleita valittaessa ei olla ajateltu yhtään sitä, mikä valtavirtaa VOISI kiinnostaa ja mikä olisi tarpeeksi uskottavaa päästäkseen levylle. Saman huomaa myös kokoelmaa varsinaisesti kuunnellessa, sillä jokaisella raidalla on konstailemattoman rehellinen meininki. Koska kaikkia tekijöitä yhdistää jokin, oli se sitten halu auttaa Redrum-187 -sivustoa tai gangsta rapin diggailu, kokoelma vaikuttaa myös yhtenäiseltä paketilta.

Kokoelman ehdoton huippu sijoittuu biisien 9-11 välille. Stepan Ympäri kaupunkii on upea fiilistelybiisi, jossa nuorukainen räppää erittäin hyvin etenevien sanoituksien voimin gangstaläppää Ilari Aution lungin biitin päälle. Tuttuun tyyliin hauskaa lyriikkaa, mutta tällä kertaa jotenkin paremmalla flowlla ja asenteella kuin kertaakaan Stepan biiseissä aiemmin. Tarinaträkin kruunaa (ilmeisesti) Ilarin taustalaulut. Hieman yllättäen kokoelmalta löytyvä Heikki Kuula jatkaa hyvää linjaa omilla synkistelyriimeillään biisillä Nukkumatti korjaa, johon Bleakk on väsännyt simppelin toimivan taustan.

Potin korjaa kuitenkin raita numero 11 eli tamperelaisen Tykopaatin Säteilen. Aivan älyttömän kova biitti ja kertsi! Kelatkaa kuinka ristiriitaista on kuunnella lähes hymyilevältä kuulostavaa Tykoa samalla, kun mies räppää: "en oo kuullu ennen susta, tulin henkes ottaan... T-A-P-P-A-J-A". Vielä kun tajuaisi, että mitä biisiä äijä oikein mukailee. Tyyli natsaa joka tapauksessa uniikkiin taustaan täydellisesti ja Säteilen lukeutuu myös tämän vuoden ehdottomasti parhaiden biisien joukkoon.

Muista huippukohdista mainittakoon Lommon ja DJ Kridlokkin taitavasti kasaria Memphis-gangstailuun yhdistävä Pimeydes, jonka kuuntelemiseen ei yksinkertaisesti kyllästy. LempiJoen Sunglasses at Night -henkinen Yölasit iskee, samoin kuin Pahojen Viinien hieman kokeilevampi Huslaa huslaa. Kansanperinne on gangstaa vuonna 2008. Petoksen verse hänen ja Kuningas Pähkinän kappaleessa Alibi-ainesta on hyvä, kuten saman miehen väsäämä biitti kyseiseen teokseen. Kuningas Pähkinä sen sijaan ei vakuuta.

Jodarokilla on levyn kenties parhaimmat sanoitukset kokoelman avaavalla Luodista päähän -raidalla ja taustakin toimii, mutta ns. radioteatteri on kiusallista kuunneltavaa. OG Ikonen loistaa tekniikkansa kanssa Rikollisella Ikosella, vaikka kappale jostain syystä meneekin enemmän taustamusana. Panama Rayon flow ja ääni on erittäin mukavaa kuunneltavaa Haittavaikutuksen biisillä, joka muilta osin joutuu skipattavien kappaleiden joukkoon. Panama Rayon tyyli muistuttaa paljon Julma-Henriä, mutta kumpi tässä kaksikossa on ottanut vaikutteita kummalta, on eri asia.

Musta Perjantai, Korpilaki ja Muinaiset ovat mukavia yllätyksiä, joiden biisit eivät ole mitään maailmaamullistavia kovuuksia, mutta huomattavasti parempia mitä ennakkoon odotin. Kruisailua ja horroria, melkoinen skaala. Ai niin, pakko vielä mainita positiivisessa mielessä Jontin läpät Varkauksien kautta voittoon -biisiltä, jolla mies räppää mm. edesmenneestä Monsusta.

Kokoelmalta ei oikeastaan löydy mitään suurempia pettymyksiä, mutta Notkean Rotan ja Rohtori Laineen Idän astuntaa en kestä kuunnella kauaa ennen skippaamista. Roitown INKin, sekä Laiska Lepposen ja Lasse K:n biisit ovat yksinkertaisesti mitäänsanomattomia, plus Stagnationin taustassa ärsyttää ihan saatanasti överikovalle laitetut "vingutukset" kertsissä. Julma-Henrin ja Syrjäytyneiden biisi ei ole varsinaisesti huono, mutta soitettu puhki ennen kokoelman ilmestymistä kämäisen radioripin takia.

Summa summarum: "Redrum-187 -kokoelma" tarjoaa tyylikkään tummanpuhuvan kokonaisuuden ostajalleen aina kansista levyn sisältöön asti. Kuten kaikilla kokoelmilla, myös tällä on ne heikommat biisit, mutta myös joitain aivan käsittämättömän kovia tapauksia, kuten jo edellä hehkutetut Tykopaatti, Stepa, Lommo & DJ Kridlokk sekä Pahat Viinit. Vertailussa tänä vuonna ilmestyneeseen toiseen kokoelmaan, "Syvällä Pelissä -kokoelma vol. 1:seen", Redrum-187 vie helposti voiton. Ihan jo sen takia, että sen kokoamisessa on käytetty järkeä.

3½/5

Oho!
Levyllä räpätään myös saameksi.

LINKIT
Redrum-187.com
Redrum-187 -kokoelma Myspacessa
Tilaa "Redrum-187 -kokoelma" The Funkiestista