maanantai 28. huhtikuuta 2008

Edu Kehäkettunen & DJPP - Hyvän olon konsultit



Edu Kehäkettunen & DJPP - Hyvän olon konsultit
Monsp Records, 2008

Biisilista:
01. Hyvän olon konsultit (intro)
02. Loota kii
03. Kolmepiippuinen juttu
04. Hajuton, väritön, mauton feat. Asa & Davo
05. Karvattomat koirat feat. Asa
06. Saanks mä murista sun muffinssiin feat. Stig Dogg
07. Kysy Ketulta (skit)
08. Ei oo valmis feat. Davo
09. Pestään pyykkiä feat. Davo
10. Supershedut feat. Superjanne
11. Oi, mitä miehiä feat. Särre
12. Kullii (skit)
13. Kullii feat. Stig Dogg
14. Karvattomat koirat feat. Asa (Gary Peitsamo -remix)

Monsp Recordsin uusin julkaisu on mielenkiintoinen tapaus. Muun muassa MC Taakibörsta -kolmikosta ja edesmenneeltä MoonTV-kanavalta tutun rääväsuun Edu Kehäkettusen sekä skootterillaan päristelevän, alati silmiään aurinkolasien turvin suojaavan DJPP:n yhteislevy "Hyvän olon konsultit" aiheuttaa nostalgisen fiiliksen. Levyn kansikuvasta kun tulee vahvasti mieleen se kursailematon haista paska -asenne, millä Edu ja kumppanit ihastuttivat sekä vihastuttivat suomalaisia 2000-luvun alussa. Joku voisi vetää tästä asenteesta jonkinlaisia aasinsiltoja myös Monspin ensimmäisiin punk-julkaisuihin ysärin lopulta. Toisaalta taustalla vaanii pelko siitä, ettei Edu ole pysynyt alati laadukkaamman suomirap-tarjonnan perässä mukana ja että levy kuulostaakin pelkältä väsyneeltä vitsiltä.

Ehkä vähän yllättäenkin, "Hyvän olon konsultit" kuulostaa ensimmäisellä soittokerrallaan kaikelta muulta kuin väsyneeltä kiekolta. Edun ja DJPP:n suurimmaksi osaksi yhdessä väsäämät taustat ovat yksinkertaisesti törkeän kovia läpi levyn. Loota kii ja Saanks mä murista sun muffinssiin -biitit ovat täydellisiä esimerkkejä biittien tasosta, vaikka ovatkin lähes vastakohtia toisilleen. Loota kii on kutkuttavan upeasti rakennettu kokonaisuus, jolla yhdistyvät Tuukka Helmisen sello, aivan poskettomasti armottomaksi ujellukseksi flipattu härö voksusample, Dj Fiskarsin skrätsit sekä biitin perustana toimivat leppoisat samplet.

Saanks mä murista sun muffinssiin
taas on loppupeleissä äärettömän minimalistinen, vain funkkaavan samplen ja matalan bassolinjan avulla koukuttava pläjäys. Eikä muutkaan biitit jää esimerkkien rinnalla kalpeiksi. Lopuista taustoista mainittakoon ainakin Supershedut -träkin kasariräpin ja g-funkin risteytys, joka tuntuu olevan kuin luotu biisissä feattaavaa Superjannea varten. Kolmepiippuinen juttu potkii kovempaa kuin Bruce Lee ja Chuck Norris "Way of the Dragonissa" yhteensä. Entä Pestään pyykkiä, jossa tunteikkaasta samplesta on revitty tarkoituksella ilo irti vetämällä homma överiherkistelyksi?

Ja mitä tulee räppeihin, niin uskallan väittää, ettei kukaan poistu tämän pitkäsoiton ääreltä nauramatta. Ainakaan mä en pystynyt olemaan repeämättä ääneen, kun jo edellä mainitulla Pestään pyykkiä -biisillä kuunnellaan ensin dramaattista voksusamplea puoli minuuttia Edun fiilistelyjen kera, kunnes artisti toteaa heti ensimmäisen versen alkuun: "Mul ei oo mitään vitun hajuu mitä toi fägäri tos sanoo... Mut ei se ookaan niin oleellista." Ja tällä levyllä, se ei todellakaan ole oleellista.

Sen huomaa jo levyn toisella raidalla Loota kii, jolla ei ole mitään muuta sanomaa kuin se, että Edulla on ns. loota kii ja kaikilla Edun mielestä hyvillä tyypeillä on myös loota kii. Silti kyseinen biisi onnistuu olemaan pirun viihdyttävä. Kehis osaa olla hauska ja tarpeen tullen erittäin härski jätkä, mutta versethän on oikeasti täynnä fillerilaineja, joilla koitetaan vaan päästä pois muutaman onnistuneen läpän jälkeisestä hämmennyksestä. Välillä tuntuukin, että Kehäkettunen puskee riimejä sanavalmiina jätkänä vapaatyylillä.

Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan sama, minkälaista kuraa ne sanoitukset on. Tällä levyllä kun ei ole kyse siitä, kuka löytää ensimmäisenä kolmannen versen kuudenteen tavuun piilotetun kaksoismerkityksen, vaan tarkoitus on viihdyttää kuuntelijaa. Edu Kehäkettunen on suorapuheinen, miellyttävällä tavalla räppäävä sekä koprolaliasta kärsivä ADHD-potilas, jonka biisien biitit ovat loistavia. Ja se jos mikä on viihdyttävää.

Feateista sen verran, että Asa ei ole koskaan kuulostanut yhtä hyvältä kuin mies kuulostaa Karvattomat koirat -biisin Gary Peitsamo remixillä. Särre ja Stig Dogg vierailevat platalla ansiokkaasti, mutta Superjanne ei vastaa ehkä ihan niin hyvin odotuksia, kuin pitäisi. Davo on sillä kuuluisalla nextillä levelillä lörpöttelyjensä kanssa: kuulostaa hyvältä... mutta siis mitä se oikein sanoo?

"Hyvän olon konsultit" on jokaisen tossun alla olevan suomalaismiehen hankinta.

3½/5

LINKIT
www.myspace.com/edukehkettunen
www.myspace.com/djstreetkobra
www.monsp.com/

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Pyhimys - Tulva



Pyhimys - Tulva
Monsp Records, 2008

Biisilista:
01. Tulva
02. Ohi
03. Uupuu
04. Eio
05. Jano
06. Lume
07. Juoru
08. Pulkasta
09. Potku
10. Klosetti
11. Taigaa
12. Vimma
13. Jäin
14. Nöfnöf
15. Kuolio
16. Tora
17. Uuras
18. Eikä
19. -

Väliprojekti. Tekotaiteellista paskaa kappaleiden nimistä lähtien. Väkisin väännettyä matskua ihan vaan sen takia, että tehdään välillä jotain erilaista kaavoihin kangistumatta. Tällaisia ennakko-odotuksia herätti Pyhimyksen toinen Monsp Recordsin kautta julkaistu pitkäsoitto "Tulva", joka ilmestyi vain puolisen vuotta levylafka-debyytti "Salaisen maailman" jälkeen. Olisinpa vaan tiennyt, millainen tästä pikkusiskosta lopulta oikein kasvoi.

Suomalaisen räpin parista löytyy vain muutamia pitkäsoittoja, joita voi sanoa hienoiksi kokonaisuuksiksi. Liian paljon julkaistaan levyjä, jonne heitetään biisejä, jotka nyt sen kummempaa punaisempaa lankaa sattuvat vaan kaiken tehdyn materiaalin joukosta kuulostamaan tarpeeksi ok:lta. Pari biisiä ihmissuhteista tuonne, ehkä yksi yhteiskuntakriittinen raita muodon vuoksi levyn keskelle, esittelyraitoja, pari iskulinja-träkkiä. Monipuolinen kokonaisuus!

Mutta rakkaat artistit, ei se toimi niin. Se, että levyllä räpätään rimaa hipoen useammasta aiheesta, ei tee levystä hyvää kokonaisuutta. Hyvässä kokonaisuudessa ei löydy skipattavia biisejä, tuotanto on jollain tapaa yhtenäistä, sanoitukset hyvin ja mielellään omaperäisesti kirjoitettuja sekä biisien järjestys miksauksien kera on mietitty tarkkaan. Jos biiseistä saa kaiken irti vain kuuntelemalla koko levyn putkeen eikä toistamalla vain biisejä sieltä täältä yksittäisinä kappaleina, levyä voi kutsua hyväksi kokonaisuudeksi.

"Tulva" - toisin kuin "Salainen maailma" - on kaikkea tätä, täydellinen kokonaisuus. Pyhimyksen esikoinenkin toimi kokonaisuutena, mutta sitä pystyy huomattavasti helpommin kuuntelemaan vain sieltä täältä, toisin kuin tätä uudempaa. Kaiken edellä mainitun lisäksi "Tulva" kuulostaa kliseisesti sanottuna tuoreelta ja kappaleilla on paljon erilaisia osia kertosäkeidenkin lisäksi, lyhyistä pituuksista huolimatta. Ikään kuin kirsikkana kakun päällä Antti Heikkinen on vielä tehnyt julkaisulle erittäin näyttävät kannet.

"Salaista maailmaa" viime vuonna arvostellessani ainoa valituksen aihe oli Pyhimyksen ulosannin tylsyys ja tietynlainen karisman puute. Mitä pidemmälle levyä pääsi, sitä puuduttavammaksi biisien kuunteleminen kävi. "Tulvalla" tällaista ongelmaa ei löydy millään. Tuotantokaksikko Twang Kings sekä yhdet biitit mieheen tehneet Kimarr ja Dead Walken ovat luoneet Huge L:n ja Tommishockin avustuksella levylle aivan uskomattoman koukuttavan soundimaailman. Pelkästään elektrovaikutteiset, tarttuvat taustat tuovat eloa biiseihin niin paljon, että Pyhimys voisi aivan hyvin räppäämisen sijaan kuorsata biittien päälle, kuulostamatta tylsältä. Laadukas tuotanto on tarttuvimman kuuloista nopeatempoisilla taustoilla, joihin on vielä jälkikäteen säädetty rumpuja ja bassolinjoja fätimmiksi tai lisäilty uusia melodioita mukaan.

"Tulvalla" on monia kappalesarjoja, jotka käsittelevät samaa aihetta, liittyvät jollain tapaa toisiinsa tai jopa ovat käytännössä samaa biisiä, mutta eri raitanumerolla ja biitillä. Varsinkin levyn alussa edetään useammalla peräkkäisellä biisillä lopun aikoja ja kappaleet tuntuvat olevan jatkumoa toisilleen. Levyn nimikkokappale johdattelee kuuntelijan levyn fiiliksiin: vesi tulvii, jätevuori kasvaa nopeammin kuin eroosio etenee ja tulva, pohjattoman syvä sellainen, nousee. "Kertoja" kroolailee mainoksien seassa ja seuraa ihmisten hukkumista Ikean sänkyihin.

Ohi sijoittuu, tulkinnasta riippuen, ehkä vähän aikaisempaan vaiheeseen kuin ensimmäinen raita. Siinä ihmisiä kalvaa huono omatunto luonnonmullistuksen aiheuttamisesta ja kaikki toivovat, että joku sankari keksisi keinon pelastua tulvan alta. Tappavat taudit, myrskyt, risteytykset ja auringonpimennykset odottaa nurkan takana, mutta silti ihmiset ovat eksyksissä eivätkä ajattele toisiaan.

Biisissä viitataan myös Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ("Syntisenä syntyneiden puolesta on kuollu jo joku"), mistä jatketaan myös kolmannella biisillä Uupuu. Siinä kerrotaan uupuneista kansalaisista, jotka antavat kohtalonsa korkeampien voimien käsiin ("Mä marionetti annan valjaani pois") eivätkä jaksa enää taistella vastaan. Luovuttaneiden selkärangat murentuvat hiekaksi, keuhkoja lävistävät kaksi tikaria ja lopulta: "Kehost tuli öylätti / veret valutettiin pikariin" - aivan kuten ehtoollisessa leipä edustaa Jeesuksen ruumista ja viini verta.

Lume puolestaan käsittelee yhteiskunnan asettamia sääntöjä, ohjenuoria, kriteerejä ja velvollisuuksia, joita ihmisille syötetään silmät ja korvat täyteen. "Lume on se, miten kuuluu olla". Juorussa Pyhimys kuiskailee sekä mies- että naisnäkökulmasta yhteiskunnan ja lähimmäisten odotusten pettämisestä. Rokkivaikutteisen biitin päällä kuullaan kuinka miehestä piti tulla jotain konkreettista, kuten palomies, mutta miehestä tulikin köyhä hiphop-kulttuurin viemä laiskuri, jonka tulevaisuudennäkymät ei mairittele. Sama juttu naisen kohdalla: kauniissa kuvitelmissa naisesta piti tulla sukupuoliennakkoasenteiden poistaja, mutta todellisuudessa tarina ei mennytkään ihan niin...

Monilla muillakin kappaleilla käännellään ja väännellään laiskuutta, saamattomuutta ja ehkä vähän uusavuttomuuttakin. Tällaisia träkkejä ovat biisit kuten Potku, Pulkasta ja hauskimpana ehkä Klosetti, jossa jännän minimalistisen biitin päälle riimitellään omien aatteiden sekä omien tekojen & halujen ristiriidasta. "Voin kynttilät sammuttaa, otan energiaa hehkulampuista / elintaso meitä mukavuuteen kannustaa / Me ei luovuta kuumista kankuista / kovasti vastustan fissioo / Mul on missio, sähkösaunassa / riidat ristis on, en kelaa liikoi / Omatunto kohentu jo päästökaupassa"

Ihmissuhdetta käsitellään kolmesta eri näkökulmasta biiseillä Jano, Taigaa ja Tora. Lääkkeistä pälistään Kuoliossa, duunarin arjesta Uuraalla. On siellä yksi biisi räpistäkin, nimeltä Vimma. Biisi loppuu hämmentävästi pitkäsoiton kovuutta ajatellen: "Tää muovikiekko varattu mun eritteille".

Pyhimyksen tyyli sopii biitteihin loistavasti. Kirjoittaminen sujuu edelleen mutkattomasti. Biitit tuovat biiseihin eloa. Miksaus on todella hyvin hoidettu. Biisit on monikäyttöisiä. Sanoitukset ovat sopivan haasteellisia, varsinkin silloin, kun Pyhimys päättää taivutella sanoja samassa lainissa useampaan muotoon nopeasti flowaten. "Mun jalkaterällä on liikaa nostopaineit / liikaa kostoaikeit ja ostossa aineit / Liikaa likaa liikenteestä". Vuosi 2007 ei tuottanut klassikoita mun arvosteltavaksi, "Tulva" sen sijaan on klassikko isolla K:lla. Yksi vuoden 2008 tärkeimpiä teoksia artistin uudistumisen ja itsensä kehittämisen kannalta.

Läski saa lentokonees kaks paikkaa
Se saastuttaa tuplasti mut sitä ei haittaa
Kun kysymys on sille ihmisarvosta
Vaik se on yks harvoista joil on siihen varaa
Pyhimys - Nöfnöf

Sun silmänpohjan luu vähän murtu
Surku, mä mursin sun kurkun
Mä tunsin sun pumpun, luulisin
Kai mä nyt kuulisin, jos sun henki ei kulkis
Vielä väri palaa huuliin
Mä lähin meneen viel lähes selvänä luulin
Mut pätkittäinhän ne muistikuvat palaa
Tossa mä huidon, tossa mä halaan
Ja tossa taas, niin entä jos
Emmä usko, mut en vanno valaa
Pyhimys - Tora

5/5

LINKIT
Pyhimys
Monsp Records
Pyhimys - Tulvaa odotellessa (haastattelu)
Pyhimys - Salainen maailma (levyarvostelu)
Pyhimys -haastattelu (2007)
Pyhimys -haastattelu (2006)
Tilaa "Tulva" The Funkiestista

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Heikki Kuula - PLLP



Heikki Kuula - PLLP
Yellowmic Records, 2008

Biisilista:
01. Pese selkää
02. Musta päivä feat. Tommishock
03. Arjen sankarit feat. Heinis
04. Sporissa
05. Kallion poika
06. Cannathugs
07. Pöllin polkupyörän
08. Melankolia
09. Subutexprinssi
10. Hasla ei friistailaa feat. Pyhimys
11. Isi itkee
12. Kallion kirkko
13. Sinipunasii
14. Tää maa

25-vuotias graafikko ja rap-artisti Heikki Kuula on tullut monelle Yellowmic Recordsin julkaisuja seuranneelle tutuksi vuonna 2006 julkaistuista "Vihreä salmiakki" sekä "Wordcup" -levyistä, joista jälkimmäisen mies teki levy-yhtiötoverinsa Volin kanssa. Viime vuonna Kuulaa saattoi kuulla esimerkiksi Pyhimyksen esikoislevyllä "Salainen maailma" sekä "Adihasla" -leffan soundtrackilla, ennen kuin mies matkusti Barcelonan lämpöön Espanjaan. Nyt mies on palannut - tuliaisen nimeltä "PLLP" kera, mitä myös Heikki Kuulan viralliseksi debyyttilevyksi kutsutaan.

Heikin jonkinlaiseksi tavaramerkiksi on aiemmin kehittynyt sydäntäsärkevällä tunteella vedetyt kappaleet rakkaudesta, kuten En ees tiedä nimees, Chiki Lee, Popcorn tai Eturivin tyttö. Siksi "PLLP" -pitkäsoiton ensimmäiset biisit kuulostavatkin kliinisyydessään varsin oudoilta. Neljä ensimmäistä raitaa ovat suorastaan tylsiä ja mitäänsanomattomia. Kehua voi ainoastaan Tommishockin vierailua Mustalla päivällä (jossa yhdestä sanasta on kyllä saatu paljon irti) ja kaunistelematonta kuvausta Sporissa. En saa tartuttua träkkien punaiseen lankaan, mikäli sellaista on, eikä Heikin kolkko tyyli räpätä melkein huutamalla kuulosta yhtään hyvältä.

Pitkäsoiton viides biisi, Kallion poika, on sen sijaan teoksen käännekohta. Kappale alkaa tupakansavuisella, jazzahtavalla samplella ja Heikki Kuulan hyvillä johdatuksilla Kallion kuumaan päivään. Heti, kun karu soundimaailma muuttuu, saa biisitkin aivan uutta mielenkiintoa. Kallion pojan ensimmäinen versekin alkaa vihdoin lunastaa odotuksia, joita levylle on asetettu. Siinä Lännen Lokein tarinoi omista kulmistaan niin, että kuuntelijan päähän piirtyy väkisinkin mielikuva versen tapahtumista:

Pieni osa itsestäni jäi taas Kaniin / pieni mies, vailla pienen pientä halii
Hämäris savusis saleissa mä seilaan / hämärämiehist itteäni peilaan ja
Oman käden kaut rivistöt on harvenneita / Vegasin hotelleis siks ei oo parvekkeita
Graffarit mustamaalaa piruja seinille / kun diileri soittaa, sä et sano ei sille
Unohdin huomisen ja yksinäni haslaan / mun kulmil rivihutsui kävelee vastaan
Ei tarjottavan paljoo, ihmisen tähteet / ne busaa niin kauan äässii, et henki lähtee

Kallion pojan aloittama linja jatkuu vahvasti yhden filleribiisin (Cannathugs) jälkeen, kun Kuula tulkitsee tajuttoman hyvin Pöllin polkupyörän -kertosäkeen reggaemaisen verkkaisesti etenevän biitin päälle. Nopeista verseistä ei ota juuri selkoa, mutta kertsissä on tunteen lisäksi hyvät sanat. Sen jälkeen vuorossa on ilmeisesti J. Karjalaista hienosti kertosäkeessä samplaava Melankolia, missä tiivistetään pala suomalaisuutta kahteen ja puoleen minuuttiin.

Subutexprinssi on surullisuudessaan levyn ehdottomasti vaikuttavin kappale. Masentava tarina täytyy itse kuulla, ennen kuin sen vaikuttavuudesta voi mitään ennakko-odotuksia vetää. "PLLP:n" maistiaisbiisi Hasla ei friistailaa on kaikilla osa-alueillaan onnistunut neliminuuttinen: hyvä biitti, rimmataan hauskasta aiheesta ja molemmilla räppäreillä (Kuula & Pyhimys) on makeat tyylit. Kertosäe jälleen kerran upea. Säätäjän ei auta pahemmin lipsautella varomattomia sanoja...

Edellä kehumistani kertseistä yksikään ei vedä kuitenkaan vertoja Isi itkee -biisin vastaavalle. Yhtä hienoa kertosäettä ei olla suomalaisessa rap-musiikissa kuultu pitkiin aikoihin, jos koskaan. Sympaattinen, joskin vähän sydäntäriipaiseva tarina brenkuissa mokailevasta äijän vonkaleesta, joka päätyy pillittämään krapulassa ja rahapulassa naisensa syliin. Yhtä upea tunnelma on Kallion kirkossa, jossa päättyneen ihmissuhteen jäljiltä yksin jäänyttä artistipoloa verrataan - nimensä mukaisesti - Kallion kirkkoon. Molemmissa kappaleissa todella kovat biitit. Levyn päättää biisit Sinipunasii ja Tää maa.

Vaikka alkulevyn aikana vaikutti jo pahalta, onnistuu "PLLP" nostamaan rimaansa yhä korkeammalle loppua kohden ja pelastamaan digipack-kantensa Matti Vanhasen olemattomalta uskottavuudelta. Biiseistä Isi itkee, Kallion kirkko, Hasla ei friistailaa, Subutexprinssi ja Kallion poika nousevat ylitse muiden ja nostavat levyn tasoa roimasti jo yksittäisinä teoksina. Tuotantopuolella kaikki Heikki Kuulan kyhäämät biitit ansaitsee suitsutusta, Bleakk on tehnyt myös hienoa työtä mm. Isi itkee ja Hasla ei friistailaa -taustojen suhteen. Kaikki laulunomaisemmat, tunteella vedetyt kertsit ovat suomalaisen rapin parhaimmistoa, no doubt.

Mikäli levyltä olisi tiputtanut muutaman biisin pois, kuten Pese selkää, Arjen sankarit ja Cannathugs, saattaisi "PLLP" ansaita korkeamman arvosanan. Heikki Kuulan kirjoittamistyyli käy välillä hermoille, sillä varsinkin nopeiden versejen aikana saa tehdä todella töitä, että pysyy artistin perässä lyriikoissa saati tajuaa niistä jotain. Välillä räppääminen kuulostaakin pelkältä sanahelinältä ja sitä keskittyy odottamaan vaan kertosäettä, mikä on kaikissa kappaleissa helposti omaksuttava ja selkeästi artikuloitu. Oudot sanajärjestykset kummastuttavat paikoitellen.

Pääosin levy kuitenkin toimii hyvin, varmasti paremmin kaikille Kallion tunteville kuin minulle. Kuvailua Kalliosta tältä pitkäsoitolta ei nimittäin puutu ja näin "ulkopaikkakuntalaisen" korviin väritetyt tarinat asuinnurkilta kuulostavat kuitenkin mainioilta. Se Heikki, joka eläytyy biiseihin uskomattomalla tunteella ja uskaltaa heittäytyä sanoituksien vietäväksi, pilkistää levyltä harmittavan harvoin.

3½/5

LINKIT:
Heikki Kuula Myspacessa
Yellowmic Records
Tilaa "PLLP" The Funkiestista

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

10th Wonder - Finnish Gangster Instrumentals


10th Wonder - Finnish Gangster Instrumentals
Omakustanne, 2008

Biisilista:
01. Dead Presidents
02. Pray
03. Finnish Dreamin'
04. No Hook
05. Sweet
06. Party Life
07. Ignorant Shit
08. Say Hello
09. Success
10. Finnish Gangster
11. So Ghetto (bonus)

Muun muassa Stepalle, Vastikselle ja Roitown INKille biittejä tehnyt kemijärveläinen, 10th Wonder, kuljeskelee helmikuussa julkaistulla esikoisomakustanteellaan instrumentaalien maailmassa. "Finnish Gangster Instrumentalsiksi" nimetty teos on pelkistettyjä kansiaan ja yhtätoista täysveristä raitaansa myöten täysin itse 10th Wonderin tekosia. Nykyään Jyväskylässä vaikuttava Kymmenes ihme on pyrkinyt levyllä kokeilemaan vähän uusia tuulia ja jättänyt ne kaikista raa'immat räppibiitit pois julkaisulta.

Ensikuulemalta raidat toimivatkin moitteetta, levy tuntuu olevan tasainen kokonaisuus vaihtelevia instruja ja jo ensimmäisten träkkien aikana tekee mieli aloittaa levyn kuuntelu uudestaan alusta. Syy tähän löytyy instruista numero kaksi ja kolme, jotka erottuvat ylivoimaisesti muista tuotoksista tarttuvuudellaan. Pray on läskistä pohjasta, hyvistä clapeista sekä koukuttavasta kitaramelodiasta koostuva, ujeltava instru, joka sopisi kaikessa kylmyydessään johonkin elokuvaan kuvaamaan takaa-ajoa Pohjois-Suomessa. Niin elokuvamaista, että.

Finnish Dreamin' on puolestaan mielettömän hyviin voksusampleihin perustuva raita. Hyvän perusbiitin päälle on käytetty sellaisenaankin hyvää voksusamplea upeasti ja tehokkaasti, mutta loppujen lopuksi biisi on ehkä hieman pitkitetty siitä, mitä se voisi olla. Joka tapauksessa, klassinen esimerkki siitä, kuinka hyvin käytetyllä voksusamplella ja perinteisellä rungolla voi saada aikaan hyvän samplevetoisen biitin.

Muista instruista No Hook soljuu mutkattomasti eteenpäin, mutta luottaa liikaa muutamiin liiankin turvallisiin koukkuihin ja jää siten tylsähköksi. Sweet lukeutuu kahden ensinnä mainitun taustan kera levyn parhaimmistoon, läskiä ja funkahtavaa soundia. Erityisesti instrun ns. kertsiosuus pysäytyksineen rokkaa. Success on hauska irrottelu urkumaisen pimputtelun kera, luulisi sopivan täydellisesti joko hengelliseen messuun tai lätkämatsiin. Finnish Gangster taas tuo mieleen kasarin ja ysärin sielukkaimmat iskelmät/pop-biisit puhallinsoittimineen, levyn päättyessä lopulta letkeään bonusinstruun So Ghetto.

Kaikki instrumentaalit tuntuvat Prayta lukuunottamatta olevan vain vähän liian pitkiä - tai jos ei liian pitkiä, niin liian yksipuolisia. Monella raidalla koukkujen (voksusamplet, kitaramelodiat jne) takana rullaava pohja kuulostaa samanlaiselta, mikä kuuntelukertojen lisäännyttyä vie luonnollisesti yhä enemmän huomiota ja latistaa tarttuvuutta. Tämän takia lätystä jää vähän ristiriitainen fiilis ja loppujen lopuksi "Finnish Gangster Instrumentals" alkaa kuulostamaan keskinkertaiselta kiekolta.

3/5

10th Wonder Myspacessa
Tilaa "Finnish Gangster Instrumentals" The Funkiestista