lauantai 27. joulukuuta 2008

Heinis - Säätöpossu



Heinis - Säätöpossu

Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Haaskaa ft. Heikki Kuula
02. Linssiin
03. Omatunnon kunto
04. Hu-tu-hu-tu
05. Tele-telepatiaa ft. Pyhimys & Laineen Kasperi (kuuntele)
06. Ilman siipii ft. Ezk
07. Ikinä takas
08. Tilit tasan
09. Hetkittäin
10. Asfaltti-ihottumaa ft. Heikki Kuula (kuuntele)
11. Ne muut
12. Alamäkee
13. Maaksi muuttuu

Täytyy myöntää, että mulla oli yllättävän suuret ennakkoluulot 22-vuotiaan Heiniksen "Säätöpossu"-levyä kohtaan. Kun näin, että levylle biittejä ovat tehneet vain Yellowmic-äijien kaveripiiriin kuuluvat tuntemattomat tuottajat, en odottanut paljoa soundimaailmalta. Olin varma, että platta on täynnä halvalta kuulostavia perusbiittejä. Ja kun muistetaan vielä, että tämä kaveri on räpännyt aiemmin nimellä Heinähattu ja esiintynyt samalla dokumentilla Mc Jugin & kumppaneiden kanssa, niin... Mitä mä voin sanoa?

Saatuani "Säätöpossun" käsiini, ilahduin kuitenkin positiivisesti Heikki Kuulan suunnittelemasta kansitaiteesta. Paljon yksityiskohtia sisältävä kansilehtinen, yhtenäinen värimaailma ja biisit merkittyinä takakanteen viivakoodeina. Eikä ensivaikutelma musiikinkaan puolesta jätä kylmäksi, sillä levyn avaava kappale Haaskaa onnistuu heti kiinnittämään mielenkiinnon. Puukko-Jeren tekemä utuinen tausta kuulostaa kaikelta muulta kuin halvalta perusbiitiltä. Hyvin yhteen sopivat rummut ja ajaton melodia pitävät koko taustan tunnelmaa mainiosti yllä.

Heinis itse räppää syrjäytymisestä ja onnistuu ujuttamaan varsinkin toiseen verseen osuvia riimejä yhteiskunnan haaskaksi ajautuvista nuorista. "Nyt on muotii täyttää saappaat jo junnuna / punnita tilanteita, käyttäytyy kunnolla / lapsuus on nyt vastuu, harhaan astu / sun täytyy löytää ratkasu, kun vanhemmat ei maksa laskuu" sekä "selitykset ei auta enää / sä et tehny sitä, mitä muiden mielestä sun pitää". Lopulta mies kehoittaakin haaskaamaan "suunnitelmat, jotka ei oo sun tekemii". Neuvo, jota monet nuoret allekirjoittanut mukaanlukien voisivat noudattaa.

Kaikki levyarvosteluja lukeneet tietää, että jos artistia aluksi nöyryytetään menneiden vuosien tapahtumilla, niin viimeistään tässä vaiheessa arvion sävy muuttuu positiivisempaan suuntaan. Niin tälläkin kertaa, sillä myönnän olleeni Heiniksen "Säätöpossun" kohdalla täysin väärässä ennakkoluuloineni. Lienee turhaa sanoa, että kiekko yllättää arvostelijan aivan puun takaa kovuudellaan. "Säätöpossulla" on korkeintaan pari-kolme huonompaa biittiä ja loput kymmenen ovat pelkkää timanttisen kovaa tykitystä. Haaskaa-biisin taustan lisäksi Palmrothin tekemät Linssiin ja Asfaltti-ihottumaa sekä Ezk:n väsäämät Hetkittäin ja Omatunnon kunto ovat yksinkertaisesti aivan törkeän kovia biittejä, huh huh.

Yhdentekeviä kappaleita albumille on eksynyt kourallisen verran. Tele-telepatiaa -raidalla Pyhimys, Heinis ja Laineen Kasperi pitävät kaikki ikään kuin omat negatiivissävytteiset puheenvuoronsa nykyteknologiasta. Biitti sopii aiheeseen, mutta jostain syystä painostava kappale latistuu tylsäksi raidaksi, joka valitettavasti tulee levyä kuunnellessa skipattua joka kerta. Tämä voi johtua tietysti siitä, että raitaa tuli soitettua paljon jo ennen pitkäsoiton ilmestymistä. Tasaa tilit -träkillä on hyvä tausta, mutta muuta kehuttavaa siinä ei sitten olekaan. "Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" -tyyppistä riimittelyä velkojen maksamisesta ja kaiken lisäksi sijoitettu biisilistassa sellaisten träkkien väliin, joiden kokonaisuuden kannalta olisi hyvä olla peräkkäin.

Tyhjää on myös "Säätöpossun" pohjalla, nimittäin kolme viimeistä raitaa eivät tahdo millään sytyttää meikäläistä. Ne muut on mitäänsanomaton, siinä on huono tausta ja Heinis ei tunnu olevan läsnä kuin kertosäkeessä. Alamäkee on räpätty joko kännissä tai sitten hyvin epäonnistuneesti melodisuutta flowhun hakien. Maaksi muuttuu on jo hieman edellisiä biisejä parempi, mutta silti levyn huippukohtiin verrattuna äärimmäisen tylsä kipale. Loppupuolesta jääkin näiden kolmen träkin ansiosta huono maku suuhun, kun yhtäkkiä räppärin tyyli muuttuu puuduttavaksi ja riimit eivät kiinnosta tai ovat liian kaukaa haettuja.

No, onneksi hyviä kappaleita löytyy silti huonoja enemmän. Linssiin kustaan kakkosraidalla, jolla esille nousevat valehteleminen, oman edun tavoittelu sekä vasikoiminen. Sun Is Shiningia läskiin biittiin samplaava Omatunnon kunto taitaa tutkiskella isokenkäisten päättäjien omatuntoa, vaikka biisissä sitä ei ihan suoraan esitetäkään. Kehtolaulumaisella Hu-tu-hu-tulla taas räpätään siitä kuinka mitään ei voi saavuttaa pelkällä haluamisella ja toivomisella, vaan asioiden eteen täytyy tehdä myös töitä. Sen sijaan, että biisillä annettaisiin muiden artistien tyyliin toivoa huomisesta tai lohdutettaisiin, että "huomenna on uusi päivä", Heinis kertookin huomisen tuovan huolen tullessaan. Hyvät lyriikat, paska biitti Uglyfacelta.

Myös Ilman siipii kääntää yhden "kliseen" päälaelleen. Siinä missä yhä useammat unelmoivat siivistä ja lentokyvystä, Heinis pitää näitä lenninelimiä pelkkinä kahleina. Siivet selässään kun pääsee leijumaan muiden yläpuolelle, ylpistyy ja muuttuu tekopyhäksi kusipääksi. Miestä tukee enemmän taustoja pitkäsoitolla tehnyt Ezk, joka pääsee sylkemään yhden värssyn verran aiheesta eikä yhtään hullummin räppääkään. Ja jos tuottaja pääsee mikkiin, niin täytyyhän levyllä tehdä myös toisinpäin. Varsinkin tarttuvista kertosäkeistään tunnettu Heikki Kuula on nimittäin väsännyt Ikinä takas -träkille biitin, jossa hän samplaa lähes sydäntäsärkevällä tavalla Vihreät niityt -iskelmää luoden kappaleelle haikean tunnelman.

"Säätöpossun" yhdeksännellä kappaleella Hetkittäin avaudutaan ihmissuhteen vaikeista kiemuroista ja eroamisesta. Heinis tilittää välillä melkein särkyvälläkin äänellä kuinka on päässyt suhteesta yli. Toisen versen aikana räpeistä tulee parhaimmillaan mieleen Keskenin loistava soololevy "Jäi", mikä lämmittää arvostelijan sydäntä. Heinistä säestää hyvä kitaravetoinen biitti painoikkailla rummuilla ja kertosäkeisiin on lainattu Pyhimystä. Kova biisi. Seuraava kipale Asfaltti-ihottumaa onkin sitten Palmrothin kesäisen biitin ja Kuulan revittelevän kertosäkeen taidonnäytettä: kummankaan räppärin keloja ei pysty verseissä tavoittamaan, mutta vuoden kesäisimmässä biisissä sanoitukset ovat toisarvoisia. Päräyttävää!

Heiniksen tyyli räpätä on selkeä ja sitä kuuntelee mielellään. Pitkäsoiton alkupuolella kappaleilla kuten Linssiin huomaa katkonaisen flowauksen, millä Heinis jättää lainin tavallaan keskeneräiseksi ja jatkaa läppäänsä vasta seuraavalla rivillä. Hetken päästä katkonaisuuden hyväksyy jo osaksi miehen kirjoitus- ja tulkitsemistyyliä. Avausraidalta lähtien häiritsee myös ympäripyöreys. Ei osata valita vahvaa näkökulmaa, miltä kantilta tekstit kirjoitetaan ja ollaanko nyt sivustakatsojana vai mitä tehdään. Totta kai levyä kuunnellessa tulee selväksi, että Heinis seisoo koko ajan vähempiosaisten "opposition" jäsenenä ("Sua sattuu - mä tiedän / meit sattuu - ne tietää / me ollaan just se syy miks niiden kengissä - hiertää"), mutta ehkä näkökulmaa voisi tuoda vielä voimakkaammallakin otteella esille.

"Säätöpossu" antaa kuuntelijalleen enemmän kuin ottaa. En kuule Heiniksen flowssa mitään poikkeuksellista, mutta sanoitukset ovat keskivertoräppäriä harkitummat. Levyllä on ainakin neljä loistavaa biittiä ja hyviä räppikertsejä. Diggaan.

3½ / 5

LINKIT
Heinis Myspacessa
Yellowmic Records
Tilaa "Säätöpossu" The Funkiestista

lauantai 20. joulukuuta 2008

Juno - 13



Juno - 13
Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Jon audion
03. Hitto soikoon
04. Kaunein päällä maan
05. Kokonaiskuva
06. Esivedos ft. Pyhimys
07. Pliisut viisut ft. Heikki Kuula
08. Kaks raitaa ft. Timo Pieni Huijaus
09. Matkamies
10. Salaiset kansiot
11. Suu kii ft. Alamaa & Eetee
12. Neiti Ivan Ho ft. Stig Dogg
13. 13

3rd Rail Musicin artistina vielä alkuvuodesta vaikuttanut Juno hyppäsi kesällä neljänneksi lenkiksi Kylmä-kiertueen porukkaan, jonka muut jäsenet ovat siis Pyhimys (Monsp), Timo Pieni Huijaus (Rähinä) ja Heikki Kuula (Yellowmic). Tämä saattoi olla jo ensimmäinen askel kohti Junon debyyttilevyn julkaisua Yellowmic Recordsin kautta. Nimeä "13" kantava esikoinen saatiin reilu viikko sitten kauppojen hyllyille ja albumin ensimmäinen single Matkamies on ehtinyt yllättäen soida jo NRJ:llä asti. Levyn biiteistä on vastannut kokonaan Suomen kärkipään tuottajiin kuuluva Sakke. Kylmä-kiertueen jätkien lisäksi albumilla soittavat suutaan myös Alamaa, Eetee, Matinpoika ja Stig Dogg.

Junoa kuunnellessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy väistämättä miehen tyyliin, joka ottaa ehkä vähän liiaksikin vaikutteita Asan vastaavasta. Painotukset, kirjoitustyyli ja artikulointi yleensä kuulostavat häiritsevän paljon Asalta - tai oikeastaan enemmänkin vanhemmalta Avaimelta. Vaikutteiden ottamisessa ei ole mitään väärää, mutta minkä takia lahjakas artistin alku sortuu samaan kuin niin monet Asaa kopioivat teinit ja alkaa vääntämään räppiä ikään kuin toisen artistin suulla? "Kolmellatoista" nimittäin kuullaan häivähdyksiä Junon ns. omasta tyylistäkin (esimerkiksi Pliisut viisut) eikä siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin, kyseinen räppäys kuulostaa paljon luonnollisemmalta.

Oli kyseessä sitten liiaksi otetut vaikutteet tai tahaton yhteensattuma tyylien välillä, niin Junon ääneen sekä flowaukseen tottuu kyllä jo muutamien biisien jälkeen. "13" käynnistyy perinteisellä introlla, jota seuraa raidat Jon audion ja Hitto soikoon. Näistä kahdesta ensimmäisenä mainitulla Juno esittelee teknisyyttään sanoitusten kustannuksella (kappaleesta ei jää mieleen kuin yksi tai kaksi riimiparia). Hyvää flowaamista on joka tapauksessa aina ilo kuunnella ja Juno kyllä osaa tyylittelyn oikein mallikkaasti. Saken biitit eivät ihan lunasta ensimmäisten raitojen kohdalla niille asetettuja odotuksia, sillä liian pirtsakka soundi ei ole meikäläisen heiniä.

Tuo edellä mainittu Hitto soikoon puolestaan painottuu teknisten kikkailujen jälkeen enemmän sanoitusten puolelle. Biisi sisältää köykäistä kannanottoa ja kritiikkiä "johtajia" kohtaan. Träkin kertosäkeestä lainattu osa kertonee sanoituksista kaiken tarpeellisen: "Meil on maailmassa toivoo viel / hitto soikoon, mitä täs voi toivoo viel / ei yhtään mitään, pitää vaan toivoo / et joku passittaa johtajat hoitoon". Ajattelemisen sijaan Hitto soikoon laittaa kuuntelijan haukoittelemaan. Kritiikkiä esitetään kyllä muillakin levyn biiseillä (kuten Salaiset kansiot), mutta selvästi tätä kolmosraitaa paremmin.

Huonon alun jälkeen "13" saa yllättävän käänteen, kun Kaunein päällä maan yllättää ovelilla sanoituksillaan. Hyvinkirjoitetulla biisillä Juno mitä ilmeisimmin tarinoi rakkaudestaan erästä perinteistä rohdoskasvia kohtaan ja tekee sen niin sulavasti, ettei asiaa meinaa edes huomata ensikuuntelulla. Biitti ja biisi kokonaisuutenakin on oikein hyvä. Tätä ylistystä seuraa Kokonaiskuva, jolla räpätään siitä kuinka ikäisekseen paljon nähneen ja kokeneen Junon nuoruusvuodet itseään etsiessä sujuivat. Kappaleella nuorukainen mainitsee musiikin intohimokseen ja haluavansa työstää useita kokopitkiä lähitulevaisuudessa. Tällainen innostuneisuus välittyy läpi miehen musiikista läpi levyn ja on ehdottomasti hyvä asia debyyttiä kohtaan.

Pitkäsoiton ensimmäiseksi singleksi lohkaistu Matkamies on todella laadukas ja kypsä sinkkuvalinta Junolta. Biitti on freesi ja kertosäkeen hillitty autotuneilu toimii, mahtavan tarttuva meininki! Samanlaista fiilistä saa irti myös sanoituksiltaan rivommasta Neiti Ivan Ho -biisistä, jolla lauleskelee smoothit kertsit Punavuoren R. Kelly eli Stig Dogg. Molemmat biisit soundaavat järjettömän hyviltä. Pliisuilla viisuilla lentää hyvää räppiläppää. Heikki Kuula, joka ei näemmä osaa tehdä huonoja kertosäkeitä, revittelee tälläkin biisillä mainiosti. Jos jatketaan vielä kertosäkeiden parissa, niin kunniamaininta täytyy antaa myös Alamaan ja Eeteen hyvälle yhteistyölle Suu kii -kappaleen kertsissä.

Levyn ehkä kiinnostavin raita on kuitenkin Esivedos, jolla tietyllä tapaa rinnastetaan kuvataide ja räppi - katsotaan maailmaa taiteilijan silmin. Sakke on väsännyt kipaleelle erittäin kovan biitin, josta ei potkua puutu. Mahdetaanko kertosäkeessä samplata Raappanaa ja Näkökulmaa vai onkohan assosiaationi aivan väärässä? Perusbiitin aikana pyörivä voksusample on myös onnistunut lisä taustaan. Esivedoksella räppäävät Junon lisäksi siistillä tyylillä vetävä Matinpoika ja Pyhimys, joka aloittaa koko biisin hyvin mielenkiintoisella versellä.

En ole ihan varma, koittaako Pyhi pelkästään kuvailla erilaisia tunnettuja taideteoksia riimeissään vai sisältyykö värssyyn joku kunnon tarina, jonka punaista lankaa on vaikea tavoittaa. Ainakin mies viittaa 1900-luvun alussa kehitettyyn maalaustaiteen suuntaukseen kubismiin sekä sen kuuluisaan luojaan Pablo Picassoon. Myös surrealisti Salvador Dali ja hänen kuuluisa "Muiston pysyvyys" -teos, jossa esitetään mm. kolme "sulavaa" taskukelloa, saavat maininnat. Ja kolmas viittaus minkä tunnistan liittyy John Paschen suunnittelemaan The Rolling Stones -logoon ja Andy Warholiin, joka suunnitteli puolestaan ko. yhtyeen "Sticky Fingers" -levyn kannen, jossa logo ensimmäistä kertaa esiintyi. Lyriikoissa esiintyvät myös tabula rasa, jouluseimi ynnä muu, mitä en osaa liittää yhteen. Aikamoinen verse joka tapauksessa, voisin laittaa sen mielelläni tähän ellei postauksesta tulisi liian pitkä.

Alkupuolen peloista huolimatta Sakella on biittipuolella homma erittäin hyvin hanskassa. Kesäiset taustat eivät onneksi mene liiaksi perinteisen reggaejumputuksen puolelle ja varsinaista konemusiikki-vivahdettakin kuullaan vain Kokonaiskuvalla, jos oikein muistan. Oikein hyviä taustoja. Vierailijoista parhaiten mieleen jäävät varmoilla otteillaan kertosäkeiden kuninkaat Kuula, Eetee sekä Stigi. Pyhimys pistää miettimään ja samoin tekee myös TPH Kaks raitaa -biisillä räpätessään ahneudesta, konservatismista, selän takana jauhamisesta, kilpavarustelusta jne.

Ammattitaitoisista yhteistyökumppaneista huolimatta Juno vakuuttaa myös omalta osaltaan. "13" on kova debyytti luonnollisesti itse artistin ansiosta. Junon räppäämistä on teknisesti katsottuna ilo kuunnella ja kirjoittaminenkin tuntuu sujuvan aiheen ollessa kohdallaan. Yhteiskuntakritiikin tosin voisi jättää enemmän taustalle, mikäli sormella osoittamisen lisäksi ei osata tuoda mitään uutta sanoituksiin. Pitkäsoiton parhaisiin kappaleisiin kuuluvat Matkamies, Kaunein päällä maan, Neiti Ivan Ho ja Pliisut viisut.

3½ / 5

LINKIT
Juno Myspacessa
Yellowmic Records
Tilaa "13" The Funkiestista

perjantai 19. joulukuuta 2008

Tykopaatti - Luopioisten luja



Tykopaatti - Luopioisten luja
Joku Roti Records, 2008

Biisilista
01. Mä toistan itteeni ft. Idän Ihme aka Kalle Kinos & Hannibal
02. Runkatut lakanat
03. Luotan meikän miljoonaan
04. Lasse Holm vs. Timo Täyspuntillinen
05. Vaimomatskuu ft. Soppa
06. Bisset blossit ft. Stepa
07. Asioita joita joskus tein
08. Säteilen
09. Tuollapuolen
10. Kännissä
11. Hillitty, harkittu, huoliteltu ft. Jodarok
12. Eläkkeellä ft. MC Särre
13. Kyräilijät ft. Kauhukoira & Hannibal
14. Limonaadii 2009
15. Muistoissa

Tykopaatin toinen pitkäsoitto "Luopioisten luja" ilahduttaa kaikkia miehen esikoislevyyn tykästyneitä, sillä se jatkaa aiheidensa puolesta hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä. Debyytin sekä erilaisilla kokoelmilla tehtyjen vierailujen jälkeen miehellä olisi ollut hyvä sauma lisätä kuuntelijakuntaansa reippaasti muokkaamalla musiikistaan kuuntelijaystävällisempää, mutta en usko Tykon edes harkinneen koko vaihtoehtoa. Ja hyvä niin.

Uudella albumilla Tykopaatti tarinoi jälleen jokaisen miehen perustarpeista: naisista, viinasta sekä rahasta. Pari sanaa ehditään sylkeä myös polttelemisesta ja kyräilijöistä, joista kumpikaan ei ole Tykolle vieras aihe. Niin sanottuna uutena juttuna Joku Roti Recordsin artisti nostaa pöydälle muistot ja eläkeajan, jolla niitä muistoja on hyvä kelailla läpi. On selvää, että aiheet toistavat itseään jo edellislevyltä asti. Ja Tykopaatti tietää sen itsekin, tuodaanhan ko. seikka esille jo avausraidalla Mä toistan itteeni.

Tykopaatista tulee hänen biisejä kuunnellessaan mieleen kiertolaiselämää viettävä renttu, jolta löytyy joku tarina tai heitto jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Tämän vuoksi mies onkin erinomainen tulkitsemaan tekstejä, joissa hurtti huumori näyttelee pääosaa. Luontaisena tarinankertojana Tykopaatti onnistuu pitämään biisien mielenkiintoa hyvin yllä ja kertomaan väritetyt kommelluksensa tavalla, johon niin monet suomalaiset voivat samaistua. Kiireetön räppäystyyli luo jo itsessään 'Paatista eräänlaisen auktoriteetin, jota kuunnellaan silloin kun artistilla on asiaa.

"Luopioisten lujalla" on heti alkupuolella pari erittäin kovaa raitaa. Avausbiisin jälkeen Tykopaatti nimittäin kutsuu naisia yöpymään hänen sänkyynsä, josta löytyy Runkatut lakanat. Kingi konsepti, hauskat lyriikat ja räpeistä kuuluva suoranainen omistautuminen aiheelle naurattavat. Luotan meikän miljoonaan on puolestaan yksi Tykopaatin parhaita biisejä ikinä. MDMA Nummisen jännän g-funk -taustan päälle heitetyt läpät siitä, kuinka äkkirikastumista odotellessa on hyvä viettää huoletonta elämää, uppoaa ihan täysillä. "Muistan kun mun piti viedä sut elokuviin / mut pistinkin mun rahani viinaan ja huumeisiin / mutta veinhän mä sut syömään? / ja kerroin sulle kuinka kohta läpi lyödään / sitten syödään pihviä - siitä on yli vuosi / massei ei näy missään, paranee vaan kuosi..."

Limonaadii 2009 on uusittu versio "Syvällä Pelissä -kokoelmalla" julkaistusta kappaleesta. Eikä ollenkaan pöllömpi versio, sillä uusi biitti ja Karpo-samplet tuovat biisiin mukavaa piristystä. Biisissähän unelmoidaan naisesta joka litkisi vain limua, jotta talouden miesväellä jäisi rahaa laittaa ns. pelti kii. Varsinkin ensimmäinen verse on alusta loppuun niin tiputtavaa läppää, että allekirjoittaneen duunikaveri meinasi todistetusti ajaa motarilla ojaan tätä kuunnellessaan. Kännissä on biisi, joka voisi ihan hyvin syrjäyttää jonkun Hectorin Juodaan viinaa -hoilailun suomalaisten yhteisenä ryyppylauluna. Bisset blossit osoittaa Tykopaatin laadukasta teknistä osaamista flown suhteen, Muistoissa on lämminhenkisen hyvin kirjoitettu päätösbiisi ja Säteilen on valehtelematta yksi vuoden parhaimmista biiseistä.

Mitä tässä nyt voisi sanoa, kun viisitoista raitaa sisältävältä levyltä löytyy ainoastaan yksi huono biisi (Vaimomatskuu, jolla naisia alentavat läpät ovat kaikkea muuta kuin hauskoja + biitti on mielikuvitukseton). "Luopioisten luja" ei sekavan biisilistansa vuoksi tunnu oikealta kokonaisuudelta. Silti platan kuuntelee mielellään läpi ilman skippaamisia, koska kappaleet ovat sopivan pituisia ja niiden räpit sekä soundimaailmat ovat hyvässä harmoniassa keskenään. Tykopaatti ei ole maailman paras laulaja, mutta kertosäkeet ovat siitä huolimatta tarpeeksi smootheja miellyttämään meikäläisen korvia.

Tässä vaiheessa lienee tarpeen huomauttaa, että "Luopioisten luja" on varmasti täynnä rapakon takaa otettuja vaikutteita erilaisista gangsta biiseistä. En itse asiassa yllättyisi, jos jokaisella kappaleella olisi jokin Tykopaatin esikuvan lainaus c-osan, biitin, kertosäkeen tai lyriikoiden muodossa. Allekirjoittaneen musiikkitietämyksellä en kuitenkaan osaa liittää edes kaikista selvimpiä yhtymäkohtia toisiinsa, joten voin vaan kuvitella kuinka paljon enemmän gangsta diggarit saavat levystä irti. Näin maallikolle levyn tunnelma muistuttaa monin paikoin kuitenkin akteista kuten Z-Ro tai jopa Bone Thugs-N-Harmony.

Vierailijat hoitavat osuutensa moitteetta. Idän Ihme hyppää avausraidalla unohtumattomalla tavalla biitin päälle ja "Joku Roti Don" Hannibalin molemmat vierailut ovat tutun varmoja. Stepalta löytyy hyviä heittoja Bisset blossit -träkillä, vaikka ensi alkuun oudoksuin koko verseä. Jos pitää MC Särrestä Loost Koosin biiseillä, pitää jäbän versestä Tykopaatin levylläkin. "Kohti auringonlaskuu, taskuun on kädet laitettu / sanat valikoitu, lehteen painettu / aamuneljä: lehdet jaettu / nyt on syksy, lehdet pudonnu / pakko toistaa ettei unohdu". Kauhukoira sylkee vähän nälkäisemmällä asenteella oman feattinsa Kyräilijöillä eikä Jodarokin esiintymisessäkään ole juuri valittamista. Mietityttää vaan, että kuinkakohan monta feateistaan Jopolokki on uransa aikana vetänyt puhtaasti vapaatyylillä.

Pääosin MDMA Nummisen kyhäämät taustat (poikkeuksina vain raidan 7 biitti: Tapani Kansalainen & Tykopaatti, raidan 13 biitti: Veikko 6mäki) pysyvät sopivan minimalistisina läpi levyn. Erityisesti painostavat, helvetin tuhdit taustat kuten Luotan meikän miljoonaan ja Eläkkeellä saavat pään nyökkäämään. Vastapainoksi on lungimpaa ja ajattomampaa soundia, missä uiskennellaan aivan toisissa ulottuvuuksissa. Esimerkkinä Tykopaatin taustabändin Pula-Ajan Temptationsin sävyttämä Tuollapuolen, jonka korkealentoinen fiilis sopii täydellisesti biisin aiheeseen. All in all: MDMA Numminen on onnistunut työstämään "Luopioisten lujalle" persoonallisia biittejä, joissa on tarpeeksi erilaisia koukkuja. Ja kaikki Tuoreita plattoja lukeneethan tietää, että persoonallisuus on valttia.

"Luopioisten luja" on selvä harppaus eteenpäin Tykopaatin debyyttilevystä "Juomaripoika". Siinä missä edellislevy oli biiteiltään paikoitellen hyvin karu ja riisuttu, uutukainen on kehittynyt tuotannon laadukkuudessa positiivisempaan suuntaan. Tuntuu siltä, että myös Tykopaatti on kehittynyt tuotannon mukana ja löytänyt "omemman" linjansa. Soittoo oli "Juomaripoika" -levyllä loistava biisi, mutta debyytiltä ei löytynyt niin hyviä konsepteja kuin Runkatut lakanat, Limonaadii 2009, Säteilen, Luotan meikän miljoonaan tai Tuollapuolen, jotka kuuluvat "Luopioisten lujan" suosikkeihini. Smoothit kertosäkeet, tarinamuotoiset verset, itsevarmempi flow, laadukas tuotanto ja biisien rakentaminen tekevät tästä levystä teoksen, joka kestää soittoa vielä pitkään. "Luopioisten luja" ei ole timanttinen levy siinä mielessä kuin esimerkiksi Pyhimyksen levy, vaan siinä mielessä, missä Devin The Duden "Landing Gear" on.

4½ / 5

LINKIT
Tykopaatti Myspacessa
Lue Tykopaatin haastattelu loppuvuodelta 2008
Lue Tykopaatin haastattelu syksyltä 2007
Joku Roti Records
Tilaa "Luopioisten luja" The Funkiestista

torstai 4. joulukuuta 2008

Uniikki - Nuor Tolppanen vol. 1



Uniikki - Nuor Tolppanen vol. 1 (mixtape)
Rähinä Records, 2008

Biisilista
01. Däni
02. Milli ft. Timo Pieni Huijaus & Aspekti
03. Nuor Tolppanen
04. Silloin ja nyt ft. MG
05. Sä et enää rakasta mua ft. Cheek, Tasis, Brädi & Timo Pieni Huijaus (kuuntele)
06. Ekstaasiin
07. Siitähän sä tykkäät ft. Andu & Tasis
08. Vaik mitä tekis
09. Money ft. Tjes Boogie & D-Sign
10. Savu ft. Henrika

Kapasiteettiyksikön jäsenenä tunnetuksi tullut Uniikki lähti luomaan ns. soolouraa jo vuonna 2005, kun mieheltä ilmestyi debyytti "Aika ei venaa ketään". Nyt kun KY lopetti (eli mitä todennäköisimmin jäi vain tauolle), niin Uniikilla on jälleen aikaa soolomateriaalin työstämiseen. Tästä todisteena herra julkaisi uuden "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtapen, joka toimii samalla pienenä maistiaisena ämseen ensi kesänä ilmestyvästä toisesta levystä. Mixtapella on mukana biittejä Sakelta, Coach Beatsilta, OP Beatsilta, Boy Mikelta ja Millionaire Meniltä. Pari Rähinän lanseeraamaa "streetstyleäkin" löytyy, kun Uniikki sylkee Lil' Waynen sekä Jim Jonesin käyttämien taustojen päälle. Eikä vierailevien räppäreiden listakaan jätä kylmäksi: harvalla mixtapella nimittäin riimittelevät mm. Timo Pieni Huijaus, Aspekti (Trilogia), Cheek, Tasis, Brädi, Andu, tanskalainen Tjes Boogie sekä D-Sign (niin ikään tanskalaisen N.O.B.L.E. -kaksikon toinen jäsen).

Tähän väliin on huomautettava, että Uniikki on tosiaan nauhoitellut räppiä osana Kapasiteettiyksikköä jo 1990-luvun lopusta lähtien, ollen myös koko Rähinä Records -lafkan perustajajäseniä. Kymmenen vuoden kokemusta ei kuitenkaan kuule Uniikin otteista tällä mixtapella. Way backit, chicksit, bitchit, check itit ja shitit kohtaavat räpeissä suomenkieliset slangisanat sekä välillä jopa kirjakielen. Jokainen voi miettiä, kuulostaako tällainen sekasoppa sitten yhdistettynä hyvältä. Pidemmän päälle hyvin rasittava nenä-ääni ja töksähtelevän tylsä flow eivät myöskään paranna Uniikin ulosantia millään tavalla. Ja vaikka seuraava saattaakin olla tökerösti ilmaistu eikä artisti asialle mitään voikaan, niin harvoin r-vikaista räppäriä on oikeasti miellyttävä kuunnella.

Lyriikoita voi sitten jo vähän kehuakin, sillä sanoituspuolella Uniikki väläyttelee jopa yllättävän hyviä laineja/riimipareja silloin tällöin. Harmi vaan, että huono ulosanti syö monilta läpiltä niiden uskottavuuden kokonaan pois. Esimerkki: tanskalaisten räppäreiden kanssa tehdyllä Moneyllä on suht hyvä riimipari, missä onnistutaan lainaamaan Biggietä sekä Kapasiteettiyksikköä ja vielä tiivistämään kaikki olennainen rikkaudesta/julkisuudesta: "Lisää rahaa, lisää ongelmii / lisää jengi puhuu pahaa, lisää chicksei helmii". Valitettavasti Uniikin esittämänä ko. lainit aiheuttavat lähinnä naurua, jos jotain.

Mixtapen avaava Däni on sanoituksiensa puolesta aika lailla täydellinen introraita, sillä biisillä kerrotaan onnistuneesti kuinka Snoop Doggia ja Nasia fiilistellyt perussälli aloitti räppäämisen hupaisien mc-nimien kautta ja päätyi lopulta supersuosittuun Kapasiteettiyksikköön. Muistellaan yhtyeen vaikeita aikoja sekä huippukohtia aina Japanissa vedetystä keikasta lähtien. Ja lopetetaan nykyhetkeen. Tämä kaikki kolmessa versessä, hyvin kasassa pidettynä.

Uniikki voisikin jatkossa keskittyä enemmän tarinamaisten kappaleiden tekemiseen, sillä jo seuraavalla biisillä kuullaan "Dänin" toista ääripäätä sanoittajana. Vertauskuvien keksiminen ei nimittäin näytä olevan hänelle SE juttu. Vaikka Milli onkin vähemmän vakavemmalla asenteella tehty streetstyle, niin myötähäpeä-kerroin kohoaa silti huippuunsa kuuntelijan havaitessa seuraavankaltaisia laineja: "Uuuh ma', sä oot kuuma ku sähkötuoli". Tai Nuor Tolppanen -raidalla: "Käy hankkiin sun Pampersit, tää on sitä paskaa". Ja kaikista kingein, MG:n kanssa tehdyltä Silloin ja nyt -biisiltä: "Ayo mieti Dänii teinin, sillon iha hukas / no ehkä hukas, muttei koskaa kusi sukas!" Mitä helvettiä?

Tuotannollisesta näkökulmasta "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtape on ihan jees. Enemmän olisin silti kaivannut Vaik mitä tekis -tyylisiä bängereitä kuin vakavia pimputtelubiittejä väsyneillä cläpeillä (Silloin ja nyt). Jos alla vaan on hyvä biitti, niin kyllä Uniikkikin toimii räppärinä ihan hyvin. Edellä mainitulla Vaik mitä tekis -pumppauksella Uniikki ainakin saa pidettyä biisin meininkiä hyvin yllä ja flowauskin tuntuu sujuvan paremmin kuin levyn muilla raidoilla yhteensä.

Tällaisella mixtapella vierailijat on se juttu, jonka takia biisejä jaksaa myöhemmin kuunnella. Trilogiasta tuttu Aspekti on teknisesti helvetin hyvä Millillä. Pitkästä aikaa todella mukava kuulla äijää mikissä. En tiedä onko Tasiksen vetämät kertosäkeet myös hänen sanoittamiaan, mutta aivan idioottimaisista lyriikoista huolimatta Tasis kerää lauluillaan pointsit himaan. Poikkeuksellisen siisti tyyli. Cheekin verse ei ole kummoinen, mutta tyyli lopettaa värssy on sanalla sanoen jäätävä. Henrika kuulostaa hyvältä mixtapen viimeisen biisin rallatteluissa. Muiden vierailut eivät jääneet syystä tai toisesta mieleen.

Summa summarum: "Nuor Tolppanen vol. 1" -mixtape ei viihdytä meikäläistä tarpeeksi. Kuten todettua, Uniikin ulosanti ei lämmitä millään tasolla ja se on suurin syy, miksi tätä julkaisua ei jaksa kuunnella. Väläytyksistä huolimatta lyriikat eivät naurata, kosketa tai tarjoa muutakaan sellaista, mitä sanoituksilta musiikkia kuunnellessa haen. Uniikin debyyttisoololla oli pari hyvää raitaa ja uskon, että niitä tulee löytymään myös seuraavalta levyltä. Uniikki on sille päälle sattuessaan kelpo kirjoittaja, mutta hyväksi tulkitsijaksi hänestä ei koskaan ole. On itse asiassa aika hassua, että näin huono mc on ollut mukana yhdessä Suomen suosituimmista rap-yhtyeistä.

1½ / 5

LINKIT
Uniikki Myspacessa
Rähinä Records

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Huge L - Touché



Huge L - Touché
Monsp Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. 23 tuntia
03. Maailmanlaidallaan
04. Touché
05. Se menee näin (kuuntele)
06. Ns. tyly
07. Ränsistynyt talo
08. Matka mun kengissä
09. Vaik ois
10. Muut oksia
11. Pystyä voi ft. Asa & Davo
12. Tekotaidetta
13. Lakoninen
14. Jos mul ois milj000000na
15. Pelinappuloita ft. Pyhimys
16. Luontoäiti
17. Ristiriita
18. Varmageddon ft. Pyhimys, Tommishock & Armo Murha
19. Sävyjä ft. Tommishock
20. Oon nähnyt
21. Kielimuuri

Huge L:n ensimmäinen levy-yhtiön kautta julkaistu pitkäsoitto on ollut jo yli puoli vuotta ulkona. Monsp Recordsin julkaisema "Touché" on vain niin ristiriitainen julkaisu, ettei siitä osaa sanoa oikeastaan mitään. Monet kerrat olen jo aloittanut arvostelun kirjoittamisen vain todetakseni, etten pysty jatkamaan yhtä kappaletta pidemälle sanojen puutteessa. Silti kiekko on soinut kaikki kuusi kuukautta soittimessani ilman, että sen kuunneltavuus olisi laskenut tippaakaan. Päinvastoin.

Yrittäessäni aluksi päästä levyn sanoituksiin ja ajatusmaailmoihin sisälle, ajattelin biisien "hajoamisen" johtuvan siitä etten kuunnellut riimejä tarpeeksi huolellisesti tai käsittänyt kaikkia päälaelleen käännettyjä vertauskuvia. Hugella kun on tapana räpätä pelkästään kertosäkeen aikana enemmän asiaa kuin moni suomiräppäri tarinoi koko biisin aikana. Voitte kuvitella minkälaista on, kun pysähtymättömän informaatiotulvan aikana jää ihmettelemään esimerkiksi tällaista lainia: "huomenna mieti eilist / ja eilen mieti huomist peilist". Biisihän sujahtaa ohi niin nopeasti, että kuuntelija ei ehdi edes tajuamaan asiaa. Varsinkin kun kyseessä on paikoitellen erittäin sulavasti yhteen miksattu kokonaisuus.

Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että monilla kappaleilla tunnutaan vaan yhdisteltävän hyviä läppiä ilman sen suurempaa punaisempaa lankaa. Kertosäkeet kuulostavat aina järkeviltä, mutta versejen aikana eksytään aiheesta aivan muualle ennemmin tai myöhemmin. Niin sanottuja quotable-läppiä löytyy kyllä jokaisesta "Touchén" kappaleesta, mutta yksittäinen biisi ei sanoituksiltaan paljoa lämmitä mikäli se on täynnä hyviä, mutta toisistaan irrallisia rivejä.

On helppoa ymmärtää biisejä kuten nimikkoraita Touché, Se menee näin tai Ns. tyly, joilla vittuillaan varsinkin muille räppäreille olan takaa. Sen sijaan esimerkiksi 23 tuntia - mikä aluksi kuulostaa kertovan siitä kuinka elämä on 90% ajasta pelkkää paskaa, mutta riimien tullessa kuvioihin biisissä ei ole enää oikein mitään päätä eikä häntää - on hyvin vaikeasti hahmotettavissa. Tai ajatellaan vaikka levyn seitsemättä träkkiä Ränsistynyt talo: välillä sen vertauskuvat ovat osuvia, mutta välillä aivan liian kaukaa haettuja.

Ei sillä, kyllä "Touchélta" löytyy tietysti myös tarpeeksi biisejä, joissa idea säilyy läpi keston. Platasta voisi tulla vaikka klassikko, mikäli siltä karsisi hieman kappaleita pois. Missään muussa ei nimittäin ole vikaa, kuin hieman liian pitkässä kestossa sekä harhailevissa lyriikoissa. Huge L räppää intohimoisella otteella sen enempää miettimättä meneekö tuplaukset kohdilleen. Normaalisti tällainen vituttaa, mutta Hugella on sen verran pudottavia läppiä ja munaa kantaa rosoisen räppärin viittaa päällään, että raaka riimittely kuulostaa alottelijamaisuuden sijaan kunnon räpiltä. Huge ei pahemmin levyllä laulele, vaan keskittyy olennaiseen: räppäämiseen.

Biitit ovat kauttaaltaan ainutlaatuisia yksilöitä. Varsinkin levyn alkupuolella kuultava mahtipontisuus, joka myöhemmin kääntyy melankolisemmaksi soundiksi, on aivan mahtavaa kuunneltavaa. Tällaisia biittejä ei työstä kukaan, missään. Vaikka biiteissä käytetäänkin samoja tuotantomenetelmiä joidenkin elementtien (kuten rumpujen) suhteen, niin erilaiset samplet sävyttävät upeasti "Touchén" äänimaailmaa. Taustojen kehittyminen, monipuolisuus, värikkyys... Päräyttävää.

Ankeahkosta äänestään huolimatta Hugen räppäystä jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Jotain koukuttavaa tässä albumissa on, kun siihen aina tasaisin väliajoin tarttuu ja laittaa soimaan. Vierailijoista en mene sanomaan tällä kertaa juuri mitään, sillä Huge L on 21 raidan albumilla pääasia. Oli sanoitukset kaukaa haettuja tai ei, niin takuuvarmaa on, että Huge saa kuuntelijansa sekä nauramaan että ajattelemaan. Levyltä suosikkibiiseikseni ovat nousseet ainakin Touché, Tekotaidetta, Ristiriita, Oon nähnyt sekä Varmageddon.

Hyvä levylafka-debyytti. Vaikka järki yrittää laskea "Touchén" arvosanaa, haluaa hyvästä musiikista pitävä tunteeni antaa levylle:

4 / 5

LINKIT
Huge L:n kotisivut
Huge Myspacessa
Kuuntele remix kappaleesta Vaik ois
Hugen haastattelu vuodelta 2008
Hugen ja Moden haastattelu vuodelta 2007
Huge L - Huge Nro. 1 (arvostelu)
Huge L - Supermania (arvostelu)
Huge & Mode - Seministit (arvostelu)
Monsp Records
Tilaa "Touché" The Funkiestista

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen



Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen
Yellowmic Records, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Vitun vapautunu
03. Kemikaalikyynel
04. Solmussa
05. Mies ja biitti
06. Tekonauruu
07. Jollekin
08. Pitkä kolmonen
09. Kehäkuvitelma
10. Ihmisestä apinaksi
11. Arvoitus ft. Heikki Kuula & Juno
12. Ihminen
13. Yömatelija
14. Lähtölaskenta
15. Ihminen (Ola remix)

Johdatus ja vertailu
Rähinä Recordsin Timo Pieni Huijaus ei pysty näemmä vieläkään kirjoittamaan kokonaisia biisejä. Vuosien varrella mieheltä ollaan kuultu kymmeniä feattiversejä ja yhteisträkkejä muiden räppäreiden kanssa. Ehtipä TPH väsätä levyn Elastisenkin kanssa, mutta kokonaan omia biisejä häneltä on kuultu erittäin harvakseltaan. "Arvoitus koko ihminen" -levylläkään Timon ei tarvitse kirjoittaa kokonaisia biisejä yksin, sillä vastuun kappaleista hänen kanssaan jakaa Monsp Recordsin Pyhimys.

Jo ennen Pyhimyksen ja Timo Pieni Huijauksen yhteistyötä kirjoitettiin paljon kommentteja, joiden mukaan kyseiset räppärit muistuttaisivat ainakin kirjoitustyyleiltään paljon toisiaan. Meikäläinenkin on kirjoittanut tällaisia ajatuksia varmasti jossain vaiheessa viimeiten vuosien aikana. Viimeistään levyä kuunnellessa kuitenkin huomaa, ettei heidän kirjoitus- saati räppäystyylinsä muistuta toisiaan juuri ollenkaan.

Molemmat ovat toki ns. normaaleihin suomiräppäreihin verrattuna paljon pohdiskelevempia artisteja, mutta kelailut esitetään toisistaan poikkeavilla tavoilla. Siinä missä Pyhimys tarttuu kappaleen teemaan runsaasti vertauskuvia käyttäen ja tietyllä tapaa johdonmukaisesti tekstiä kuljettaen, TPH tuntuu kirjoittavan sanoituksiaan katkonaisemmin ja suoremmin. Pyhimys räppää tässä kaksikossa usein objektiivisemmasta näkökulmasta, kun taas TPH lähtee esittämään enemmän subjektiivisa näkemyksiä aiheista.

Ulosanneiltaankin herrat poikkeavat toisistaan. Timo Pieni Huijaus kuulostaa siltä kuin räppäisi jokaisen säkeen täysin samalla flowlla. Matalaääninen, tiukka delivery iskee kuuntelijan tajuntaan kiitettävällä auktoriteetillä, mutta silloin tällöin kaipaisi jotain pientä piristystä tuohon perinteiseen tyyliin. Pyhimys koittaa tuoda räppeihinsä paljon enemmän ilmeikkyyttä mm. erilaisilla painotuksilla ja välillä mies intoutuu myös kikkailemaan flown kanssa oikein kunnolla. Erityisesti muutamalla tämän albumin kappaleella Pyhi on hakenut tyyliinsä vaikutteita ja kokeillut toimisiko uudet tuulet hänen riimittelyssään.

Tuotanto
Kaksikko toimii eroavaisuuksistaan huolimatta ihan mukavasti yhteen. Tosin silloin kun alla on huono biitti, tuntuu kappaleet latistuvan samoin tein todella tylsiksi kokonaisuuksiksi. Biitit ovatkin yksi "Arvoitus koko ihminen" -platan kulmakiviä, joden takia joko kaadutaan tai noustaan uudelle tasolle. Levyltä löytyy suhteellisen paljon ajatonta, sielukkaalta kuulostavaa soundia, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama elektrovaikutteisempi rilluttelu. Taustojen taso vaihtelee meikäläisen korviin aika rajustikin läpi levyn.

Esimerkiksi joku Kehäkuvitelma ei uppoa sitten yhtään, jo hirveä voksusample takaa sen ettei koko biisiä jaksaisi kuunnella ollenkaan. Lupaavasta alusta huolimatta myös Arvoitus, Vitun vapautunu -sekasikiö sekä kuulemma Pelle Miljoonaa samplaava Yömatelija ovat suorastaan ärsyttäviä renkutuksia. Vastaavasti esim. Kemikaalikyynel, Mies ja biitti sekä Pitkä kolmonen ovat niin kovia taustoja, että välillä tekee mieli itkeä mielihyvästä niitä kuunnellessaan. Levyllä esiintyy sen verran paljon eri tuottajia, että en lähde tässä namedroppaamaan niitä ketkä ovat tehneet paskaa ja ketkä hyvää, tarkastakaa levynkansista.

Lyriikat
Ja niistä teksteistä. Välillä Pyhi ja TPH pureutuvat räppärinä olemiseen, toisena hetkenä yleismaailmallisempiin asioihin haaveista motiiveihin sekä muihin ihmisyyden saloihin. Kehäkuvitelmalla erityisesti Pyhimys tavoittaa jotain todella oleellista juuri edellä mainituista haaveista ja unelmista. Suorastaan upeasti kirjoitettua pohdiskelua aiheesta, jota on tullut itsekin pyöriteltyä unettomina öinä ja näin ollen tekstiin pystyy samaistumaan. Huomatkaa seuraavasta pätkästä kuinka räppäri voi tehdä vaikka minkälaisia "multi-taidonnäytteitä" menettämättä sanoituksien merkitystä: "Mä vertaan aina ylöspäin et on kai taso nolla / omas skaalas hunningolla, polla rappiolla / vastatuules vaikee aina olla optimisti-jolla".

Timo Pieni Huijaus taas on elementissään räpätessään ihmismieltä huijaavista hetkellisistä nautinnoista sekä kivunpoistajista Kemikaalikyyneleellä. "Jos oon ees hetken hiljaa, kuulen huutavan tarpeen / mä tarviin jotain, joka irrottaa mut arjest / Kadut saa taas kiillon, hyvällä tai pahal / tunnen, hengitän, kosketan itseni kavaltajan". Huh huh, paremmin ei voisi biisiä aloittaa ja kuunnelkaa erityisesti kuinka loistavasti tyyli natsaa biittiin!

Vaikka Vitun vapautunu on yksi levyn väsyneimmistä raidoista erityisesti ärsyttävän kertosäkeen sekä biittinsä takia, niin se sisältää silti ihan hauskaa lyriikkaa taiteelliseksi heittäytyvistä artisteista. Näin loppuvuodesta kuunneltuna tuntuu siltä, kuin koko biisi olisi omistettu Kanye Westille, hahah. Pyhimys on selvästi kokeillut Saurus-yhtyeen vokalistin Keskenin tajunnanvirtamaista kirjoitustyyliä ja laulumaista ulosantia ko. raidalla, mikä tuo hymyn kasvoille.

Tekonauruu on kokonaisuudessaan yksi iso puukko myös allekirjoittaneen lihaan, osuvaa tekstiä ja kärjistämistä. Jollekin taas on ehkä koko "Arvoitus koko ihminen" -kiekon suosikkibiisini lyriikoidensa sekä biittinsä puolesta. Ei näitä tyyppejä voi juurikaan mennä lyriikoiden takia osoittelemaan, sillä molemmat hoitavat ruutunsa sanoituksien osalta mallikkaasti aina. Niin tälläkin pitkäsoitolla.

Yhteenveto
Hyvistä teksteistä huolimatta "Arvoitus koko ihminen" ei anna allekirjoittaneelle levynä ja musiikkina aivan sellaista nautintoa, mitä siltä odotin. Tuotannon taso heittelehtii voimakkaasti ja siinä sivussa tuntuu, että samoin tekee kertosäkeetkin. Välillä meininki käy ylitsepääsemättömän tylsäksi. "AKI" toimii parhaiten niinä hetkinä, jolloin on aikaa vain istua nojatuolissa ja oikeasti kuunnella lyriikoita. Paljon soittoa kestävänä musiikkina tämä kokopitkä ei sen sijaan olisi ainakaan omalla listallani korkealla.

3½ / 5

PS. Pakko sanoa, että levyn kansilehtistä on kuvituksensa takia erittäin hämmentävää selata.

LINKIT
Pyhimyksen kotisivut
Pyhimys Myspacessa
Timo Pieni Huijaus Myspacessa
Pyhimyksen haastattelu alkuvuodelta 2008
Pyhimyksen kolmiosainen haastattelu vuodelta 2007
Timo Pieni Huijauksen haastattelu kesältä 2006
Pyhimyksen haastattelu vuodelta 2006
Arvostelu Pyhimyksen "Tulvasta" (2008)
Arvostelu Pyhimyksen "Salaisesta maailmasta" (2007)
Yellowmic Records
Monsp Records
Rähinä Records
Tilaa "Arvoitus koko ihminen" The Funkiestista

lauantai 15. marraskuuta 2008

Vastarannan Monnit - EP



Vastarannan Monnit - EP
Löyly-Viihde, 2008

Biisilista
01. Päättömät kanat
02. Kuka meitä hallitsee?
03. Pinkkii pinkkii
04. Perkele (kuuntele)
05. Piilo
06. Manatkaa nää pois
07. Kato ku mä tanssin
08. Päivän päätteeksi

Jyväskyläläiset VilleVille ja J-Romance julkaisivat muutama vuosi takaperin "Lähtöpiste"-nimisen omakustanteen. Ennen kyseistä levyä räppäri VilleVille oli jo hätäisimpien kotikriitikkojen näppäimistöillä tuomittu surkeaksi artistiksi kahden klubipainotteisen mixtapensa takia. Tuottaja J-Romance taas oli esiintynyt mm. Voittajafiiliksen "Jokanen on voittaja" -pitkäsoitolla biitintekijänä. "Lähtöpiste" oli molempien osalta aloitus puhtaalta pöydältä, eikä ollenkaan hassumpi sellainen. VilleVille oli kehittynyt kirjoittajana ja räppärinä. J-Romancen biitit taas olivat poikkeuksetta todella hyviä.

Tämän takia ei ollut kovin yllättävää, että sama kaksikko päätti jatkaa työskentelyä yhdessä ja perustaa Vastarannan Monnit -nimisen kaksikon. Pienlevy-yhtiö Löyly-Viihde kiinnostui yhtyeen palveluksista ja julkaisi lopulta heidän ensimmäisen julkaisunsa, kahdeksan biisin EP:n, syyskuussa 2008. Nimettömällä julkaisulla roolit ovat edelleen tutut ja turvalliset: VilleVille räppää, J-Romance tuottaa. Ei turhia fiittejä eikä turhia tuottajavierailijoita.

EP alkaa lupaavasti, kun avausraidalla Päättömät kanat kyseenalaistetaan yhteiskunnan luomat säännöt ja ihmisten oma ajattelukyky. VilleVille kuvailee mukiinmenevästi kiireistä nykyaikaa ja ihmisiä, jotka tekevät kaiken muiden ohjeita noudattaen. VilleVillen rauhallisessa räppäystyylissä on auktoriteettiä ja tietynlaista painoarvoa, laidback tyyli tuntuu sopivan miehelle todella hyvin muutenkin. Värssyjen loppupuoliskoilla VV intoutuu tosin nopeampaan flowitteluun, mikä tukee hyvin tarinointia kiireestä, mutta kuulostaa huonommalle kuin rauhallinen tyyli.

Kun säännöt on kyseenalaistettu, siirrytään kyselemään Kuka meitä hallitsee? Aasian suuntaan kumartava biitti on hyvä ja kertosäe sopivan iskevä. Muulla tavoin kappale ei juuri mitään tarjoakaan kuuntelijalleen: sanoituksia kirjoitettaessa on haettu jotain mystisempää, kaukaa haettua tyyliä, millä on yritetty tehdä lyriikoista parempia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Kappale sisältää muutaman osuvan kuvauksen vallanpitäjistä ja heidän asemastaan, mutta suurimmaksi osaksi tuotoksesta jää mitäänsanomaton fiilis.

Juuri kun EP tuntuu etenevän loogisesti, kokonaisuus pirstaloituu jo kolmannen raidan kohdalla, kun Pinkkii pinkkii villitsee VilleVillen räppäämään pillun tavoittelemisesta. Vaikka kappaleen sijoittaminen juuri tähän kohtaan onkin vähän outoa, niin biisi itsessään on yllättävää kyllä hyvä. Edellisiin taustoihin verrattuna meininki on iloisempi ja vauhdikkaampi. EP:llä on myös toinen hauskanpidosta kertova riehakkaampi raita Kato ku mä tanssin, mutta sen taas toivoisi hautautuvan jonnekin todella syvälle peliin. Kyseisen kappaleen yksinkertaisesti typerät sanoitukset saavat päälle kovan myötähäpeän. "Kato ku mä tanssin ku Justin, katon sua ku tanssit ku Beyonce" + kaiken maailman "hikiset hilloviivat"... Huh huh. Nämä kaksi raitaa ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tehdä onnistunut klubiralli (Pinkkii pinkkii) ja kuinka tehdä sama asia täydellisen väärin (Kato ku mä tanssin).

Muista biiseistä sanottakoon, että Piilo-kappaleella on omat hetkensä. Kyseessä on tarina rakkaudesta, mitä sävyttää chipmunk-voksusamplella varustettu hyvä biitti. Myös Perkele on ihan hyvää tilitystä rankasta päivästä ja patoutumien kasautumisesta, mikä voi johtaa flippaukseen. Ja raita on tehty vieläpä ennen tätä pysäyttävää Kauhajoen tapahtumaa.

Pureudutaanpa vielä VilleVillen tyyliin ennen lopullista tuomiota. Kun The Gambit keksi jungle rattle -tyylin, voisi VilleVille luoda oman "läähätysräppi"-genrensä. Tosin sillä erotuksella, että siinä missä jungle rattle kuulostaa aivan järkyttävän vammaiselta, läähätysräppi puolestaan toimii ihan hyvin ainakin VilleVillen esittämänä. Mies nimittäin tuntuu luottavan paljon rauhalliseen tyyliinsä, mikä äärimmäisyyksiin vietynä (esimerkiksi Piilo-biisi) kuulostaa oikeasti läähätykseltä. Mun mielestä tuota tyyliä ei kannata vaihtaa missään nimessä pois, sillä se sopii VilleVillelle oikein hyvin. Ja myös J-Romancen biitteihin.

Sen sijaan herran raapustamisessa on edelleen puutteita. Viimeistään kappaleella Manatkaa nää pois alkaa käymään jo häiritsevästi korviin kirjoitustyyli. Mulla on kirjoitustyylistä kaksi esimerkkiä juuri edellä mainitun biisin kohdalta. Ensimmäinen vaihtoehto on, että VV:n lainit jäävät versen aikana junnaamaan paikoilleen saavuttamatta lopputulosta. "Tämä yhteisö, se on suuri vitsi / ja haluun eroon siitä nimenomaan juuri siksi". Toinen vaihtoehto on, että mies ensin kysyy tai toteaa jotain ja heti seuraavassa lainissa kyseenalaistaa läppänsä turhaan. "Ei oo yhtä, pimeetä kulmaa / paitsi tää on yhtä vitun pimeetä kulmaa". Tällaiset lyriikat eivät juuri anna mitään kuuntelijalleen.

J-Romancen biiteistä: joka ikinen tausta kuulostaa hyvältä. J-Romancella on todella monipuolinen skaala työskentelytapojen ja soundimaailmojen suhteen. Biitti voi perustua voksusamplen ympärille, eri genreistä otettuihin vaikutteisiin, melodiaan tai vaikkapa orgaanisempaan meininkiin. Biitit elävät koko ajan biisin edetessä. J-Romance ansaitsisi paljon suurempaa haippia ympärilleen, kun näitä tuotoksia kuuntelee. Huh huh.

Lopuksi yhteenvetona levystä: VilleVillen ja J-Romancen yhteistyö pelaa suurimmaksi osaksi hyvin. Mikäli EP:ltä olisi poistanut kaksi tai kolme biisiä (Kato ku mä tanssin, Kuka meitä hallitsee? ja/tai Manatkaa nää pois), niin levyn arvosana olisi noussut ylöspäin. Kokonaisuuteen olisi voinut panostaa enemmän, nyt koko julkaisu kuulostaa vähän siltä kuin olisi kasattu kokoelma kaksikon viime aikojen parhaista tuotoksista. Plussaa muuten Mängin miksauksesta.

3 / 5

LINKIT
Vastarannan Monnit Myspacessa
Lue VilleVillen ja J-Romancen haastattelu vuodelta 2006
Kuuntele biisi Lepää rauhas kaksikon edelliseltä julkaisulta
VilleVillen ja J-Romancen "Lähtöpisteen" arvostelu
Löyly-Viihde

lauantai 1. marraskuuta 2008

Notkea Rotta - Kontula - Koh Phangan All Night Long



Notkea Rotta - Kontula - Koh Phangan All Night Long
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Täältä tullaan Bangkok
02. Mielenterveyden timpuri
03. Pattaya pomppii
04. Mä fanitan fakkia
05. Sadistiset fabiot
06. Pakaroiden planetaario
07. Pamppua jakaukseen
08. Vitun pulteissa
09. Lomalla
10. Hipat
11. Lämmin kalkkuna
12. Mulkio halkio selkiö
13. Virtapiirijatkot / Kääntöpiirikatkot

Jo kahdella edellisellä pitkäsoitollaan crossover-suosiota saavuttanut Notkea Rotta pöhisee jälleen ja tällä kertaa genresekoittelu on viety vieläkin pidemmälle. Viime vuonna Monsp Recordsin kautta julkaistulla "Kontula - Koh Phangan All Night Long" -platalla Notkis nimittäin suuntaa Thaikkuihin Liekehtivät torsionit -nimisen rock-pumpun säestämänä. Mukana menossa ovat myös vanhat tutut Rautis, Komisario Jyrkkä sekä Rohtori.

En ole hirveämmin ennen tätä teosta Notkean Rotan materiaaliin tutustunut ja täytyy sanoa, että meininki kyllä yllättää positiivisesti. Raivokas räppääminen ja rock toimii hyvin yhdessä, kun Notkis lataa nopealla flowlla verbaaliakrobatiaa tuhtien rumpujen sekä särökitaroiden päälle. Samplet, Dj Anni-Helenan raaputukset ja spessusoittimet on saatu pelaamaan hyvin yhteen Liekehtivien torsionien mättämisen lomaan, jonka seurauksena hektiset taustat kuulostavat poikkeuksellisen hyviltä.

Vaikka räppäreiden tyylit eivät todellakaan ole mitään Suomen parhaimpia, niin silti erityisesti Notkiksen vuodattaminen kuulostaa hyvältä. Läpät menevät levyn aikana useasti yli hilseen, mutta silloin kun samalle aaltopituudelle pääsee, saa hauskoista sanoituksista hyvät naurut irti. Erityisesti jätkien vertauskuvat ovat railakkaissa biiseissä repeilyttäviä, esimerkkinä Rautiksen lyriikat Mielenterveyden timpurissa. Komisario Jyrkän esiintyminen kahdella biisillä ei oikein vakuuta, mutta Rohtori puolestaan heittää suhteellisen timanttista riimiä perussuomalaisesta etelänlomasta kappaleella Lomalla.

Kiekon nopeatempoinen alkupuolisko on sen verran kovaa tykitystä, että se lämmittää allekirjoittaneen sydäntä loppupuoliskoa paljon enemmän. Täältä tullaan Bangkokin kostea lentomatka, Mielenterveyden timpurin vertauskuvat, Pattaya pomppii -biisin juonenkäänteet ja svengaava tausta, Mä fanitan fakkia -kertosäe sekä koko Sadistiset fabiot jaksaa pitää mielenkiintoa hyvin yllä.

Myöhemmin paketti vähän hajoaa, kun Komisario Jyrkkä tulee antamaan Pamppua jakaukseen ja on Vitun pulteissa. Erityisesti jälkimmäinen raidoista on suht hirveää kuraa. Lomalla ja Hipat kolahtaa taas välissä hyvin, mutta sitten jo Lämmin kalkkuna jättää nimestään huolimatta kylmäksi. Loppulevyn aikana ei saa enää samanlaisia fiiliksiä, kuin alussa. Soundimaailmoissa mennään monesti jopa aikamoisen psykedelian puolelle, mikä tuo omaa lisäänsä kokopitkän tunnelmaan.

Konstailemattomat, härskit ja vallattomat tarinat ovat pääosin jees, vaikka joidenkien biisien aikana tuntuukin, että verset ovat pelkkää nostatusta isoa kertosäettä odotellessa (Mä fanitan fakkia). Kertseihin on tosiaan panostettu läpi levyn todella paljon ja niissä piileekin iso voimavara, minkä takia kappaleet jäävät soimaan päähän ja miksi levyn kaivaa uudestaan soittimeen. Erityispropsit vielä Hipat-biisin taustalle, jossa kohtaavat mielenkiintoinen sample (tulee kovasti mieleen erään sarjan semipelottava musiikki) ja väliosuuksien mandoliini.

"Kontula - Koh Phangan All Night Long" on noin 50 minuutin kestonsa ajan mielenkiintoinen trippi, jolta hyvät ja huonot biisit erottuu nopeasti toisistaan.

3½ / 5

LINKIT
Notkea Rotta
Notkea Rotta Myspacessa
Monsp Records
Tilaa "Kontula - Koh Phangan All Night Long" The Funkiestista

Konvehdinmussuttajat - Älä mussuta!



Konvehdinmussuttajat - Älä mussuta!
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Jäykkä
02. Mussuta konvehti
03. Älä lyö naamaan
04. Katumuss ft. Shaka, Jodarok & Ville Kalliosta
05. Menetetyt konvehdit
06. A.S.T.E. ft. Kilari Audio
07. Puhdistava jogurtti (deep in there)
08. Mozartin kuulat
09. Idän yhdistetty ft. Notkea Rotta
10. Reilun kaupan konvehdit ft. Asa & Steen1
11. Yhen imun ilta ft. Stig Dogg
12. Pintahiki mayhem

Kun Monsp Recordsin legendaarinen Memmy Posse jäi tauolle, päätti kaksi sen jäsenistä jatkaa musiikin työstämistä yhdessä. Näin syntyi lyhykäisyydessään Aaveen ja Säkin muodostama Konvehdinmussuttajat, jonka ensimmäinen pitkäsoitto "Älä mussuta!" ilmestyi niin ikään Monspin julkaisemana syksyllä 2007.

Kaksikon debyytillä biiteistä vastaavat erityisesti Locc Nezz sekä Imatran Voimasta tuttu Fresh'O'Lexx, mutta myös Joku Roti Recordsin hovituottaja Kilari Audio sekä 3rd Rail Musicin vastaava Stig Dogg ovat väsänneet yhdet taustat mieheen. "Älä mussuta!" onkin tuotannollisesti erittäin kova julkaisu: taustat ovat innovatiivisia ja vaihtelevia, mutta silti Pintahiki mayhemia lukuunottamatta yhtä laadukkaita kaikki. Skwee-suuntaus yhdistyy taustoihin mutkattoman oloisesti ja piristää jo introbiisi Jäykän ensi sekunneilta lähtien levyn soundimaailmaa. Levyn keskivaiheilla Locc Nezzin instruraita Puhdistava jogurtti tasapainottaa meininkiä ihan kivasti ja Antti-Skaten raaputukset ko. träkillä on taakit.

Valitettavasti räpit jäävät korkealaatuisesta tuotannosta pahasti jälkeen. Aaveen ja Säkin flowt ovat muutamia kappaleita lukuunottamatta todella kankeat ja varsinkin Aaveen vuoristoratamainen räppäystyyli, jossa lähes joka-vitun-ikisen lainin jälkeen äänenkorkeus nousee innostuneeseen huudahdukseen, ärsyttää isolla kädellä. Kun siellä täällä kuulee puolihuolimattomasti vedettyjä tuplauksia ja muutenkin tekniikat tuntuvat olevan hukassa, niin itse sanoituksista tulee entistä vaikeampia vastaanottaa. Kaiken lisäksi itse läpät eivät naurata (jälleen kerran muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), vaikka sellaisiksi ne ovat selvästi tarkoitettu.

Biisin rakenteissa ei olla jaksettu ottaa huomioon räppäreiden vuorottelun sujuvuutta ja siirtymistä verseistä kertosäkeisiin. Otetaan esimerkiksi Katumuss, jossa vierailevilla räppäreillä (Shaka, Jodarok, Ville Kalliosta) sekä poikkeuksellisesti Säkillä on myös teknisesti mallikelpoiset värssyt. Tiukan versen jälkeen biitti jätetään soimaan samanlaisena jumputuksena taustalle vähäksi aikaa, kunnes lasketun tauon jälkeen seuraava räppäri aloittaa kuin robottina seuraavan versen. Tunnelma latistuu väkisinkin ilman minkäänlaisia bridgejä, jotka helpottaisivat siirtymävaihetta versestä toiseen tai versestä kertsiin.

Katumuksen lisäksi meikäläisen makuun olevia läppiä löytyy biiseistä Menetetyt konvehdit sekä Idän yhdistetty, jolla tunnelmoi myös Notkea Rotta. Muilla kappaleilla edes häivähdykset hymystä ovat kovin kaukana. A.S.T.E.-biisillä Aave ja Säkki tekee euroja Kilari Audion ajattoman biitin tahtiin, mikä miellyttää korvia. Kertsikin on kova. Siihen ne positiivisest puolet tuotannon lisäksi julkaisusta jäävätkin.

Konvehdinmussuttajien "Älä mussuta!" -debyytti voisi parhaimmillaan olla hyvää piilovittuilua persoonallisella tyylillä innovatiivisiin biitteihin, mutta nyt koko projekti jää vaan väsähtäneiksi läpiksi huonoilla räpeillä koviin biitteihin. Levyllistä tällaista ei pysty kuuntelemaan kovin montaa kertaa kokonaan, joten parhaiten Konvehdinmussuttajat toimivatkin yksittäisinä annoksina kohtuullisin väliajoin. Biisit kuten Älä lyö naamaan, A.S.T.E., Idän yhdistetty ja Katumuss kuuluvat omiin annostuksiini, loput ovat yhdentekeviä raitoja. Kaksi pistettä tulee melkeinpä kokonaan tuotannosta ja fiiteistä.

2 / 5

LINKIT
Konvehdinmussuttajat
Mussuttajat Myspacessa
Monsp Records
Tilaa "Älä mussuta" The Funkiestista

Steen1 - Ajatusrikoksia



Steen1 - Ajatusrikoksia
Monsp Records, 2007

Biisilista
01. Teille kaikille ft. Julma-Henri
02. Marssi ft. Iso H & Redrama
03. Sydän
04. Ajat on kovat ft. Diami, Asa, Jontti, Shaka, Ville Kalliosta, Pyhimys, Heikki Kuula, Pikkupiru & Akli Käärme
05. Bängeri ft. Ville Kalliosta, Syöpä & Sampsa Nuotio
06. Stikkaa lamppuun eldis ft. Ville Kalliosta
07. Ilmestyskirja
08. Tästä sä flippaat
09. Varoitus ft. Jontti
10. Terapiaa
11. Taipan Circle - Things Crumble
12. Ei ruokaa, ei aseita ft. Akli Käärme
13. Valkoinen jänis
14. Samaa uudestaan ft. Saimaa
15. Se tunne jolla ei ole nimeä
16. Yhtenä iltana humalssa ft. Illi
17. Taipan Circle - Ladiladidida
18. Katkase sähköt
19. Viimeinen hidas ft. Kaucas
20. Iltasatu

Mikseristä Monsp Recordsille 2000-luvun alussa ponnahtanut Steen1 on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on esiintynyt televisiossa niin keskusteluohjelmien vieraana kuin tv-toimittajanakin. Hän on julkaissut kirjan "Hullu Klovni". Hän on valmistunut nuoriso-ohjaajaksi ja avustanut monia aloittelevia artisteja alkuun Hattutehdas-studiolla Helsingissä. Mies on ollut ehdolla niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin, joista jälkimmäisessä hän päätyi SKP:n listoilla varasijalle. Hän toimii laulajana punk-yhtye Spürmassa. Hän on perheenisä. Tuottajana mies on väsännyt biittejä yli kymmenen vuotta erinäisille artisteille, joista mainittakoon mm. Pyhimys. Räppärinä Stenkka on lukuisten fiittiensä lisäksi julkaissut ainakin kaksi kokopitkää, kaksi omakustannetta sekä vuonna 2007 Monsp Recordsilta ilmestyneen kokoelman, "Ajatusrikoksia".

On siis ilmiselvää, että Steen1 ei pelkää uusia haasteita. Ennakkoluuloton itä-helsinkiläinen osaa aina yllättää kokeilunhaluisuudellaan, vaikka hänet tupataan yleensä lokeroida pelkästään vihaiseksi yhteiskuntakriitikoksi tai jopa gangsta räppäriksi. Ennakkoluulottomuus näkyy paitsi "ammattivalinnoissa", myös "Ajatusrikoksia" -kokoelmaa kuunnellessa. Levyllä uskalletaan tarinoida monipuolisesti erilaisista aiheista, tehdä yhteistyötä toisistaan poikkeavien artistien kanssa sekä tuoda taustoihin ja näin ollen kappaleiden yleisilmeisiin paljon erilaisia vivahteita. Kokoelmalla musiikkiin sekoittuu sulavasti niin rock (Samaa uudestaan), reggae (Valkoinen jänis) kuin elektronisempikin tyylisuunta (Viimeinen hidas). Ja tietysti soundimaailmoissa kuuluu myös rehellinen räppi.

Ei tule ihan heti mieleen artistia, joka on tehnyt yhteistyötä sekä Ähky Recordsin supersuositun Julma-Henrin että Rähinä Recordsin alamerkillä vaikuttavan Illin kanssa. "Ajatusrikoksia"-levyllä kuullaan näiden nimien lisäksi mm. Asaa, Syöpää, Redramaa, Pikkupirua, Iso H:ta, Jonttia & Shakaa, Heikki Kuulaa sekä Kaucasta. Vilahteleepa mukana myös Tehosekoittimen jätkiä, Ville Kalliosta, jo aiemmin mainittu Pyhimys sekä ulkomaalaisia artisteja. Levyllä on bonuksena myös kaksi biisiä Taipan Circle -kollektiivilta, johon Stenkka kuuluu.

"Ajatusrikoksia" ei ole tavallinen rahastuskokoelma. Sillä ei kuulla Stenkan läpimurtohittiä Jarden träkki. Sillä ei kuulla Carosol Kidiä, josta on kuvattu musiikkivideokin. Sillä ei kuulla Asan kanssa tehtyä Terroristi-kappaletta, mikä nousi Suomen viralliselle singlelistalle. Sen sijaan kaikki fanit saavat mahdollisuuden kuulla sinkkujen b-puolia, loppuunmyytyjen omakustanteiden parhaat biisit sekä mielenkiintoisia featteja, joita Steen1 on muiden levyille tehnyt. "Ajatusrikoksia" onnistuu siinä, mitä varten kokoelmia pitäisi tehdä: se tuo artistista esiin uuden puolen. Kuten edellä on käynyt ilmi, tämä aivan liian vähälle huomiolle jäänyt kokonaisuus osoittaa kuinka monipuolinen artisti Stenkka todella on ja kuinka paljon kunnioitusta hän nauttii kaikkien artistien keskuudessa.

78 minuuttia "Ajatusrikoksia" toimii itseasiassa kokonaisuutenakin oikein hyvin. Sen voi heittää soimaa milloin tahansa ja äkkiä sitä huomaa kuunnelleensa lätyn kuin vahingossa kokonaan läpi. Levyllä on toki ylä- ja alamäkensä. Niiden analysointiin menisi kappaleiden monipuolisuuden takia hirveä määrä palstatilaa, joten kiekon molemmat puolet tiivistettynä lyhyesti kahteen kappaleeseen:

HUONOA
Massiivisen possebiisin, Ajat on kovat, tausta on minimalistisuudessaan ja akustisuudessaan hirveää kuunneltavaa yli seitsemän minuutin ajan. Kaupalliselle räpille ivaileva Bängeri ei hyvistä tarkoitusperistään ja muutamista hassuista läpistään huolimatta lämmitä yhtään, vaan päinvastoin ärsyttää ihan saatanasti. Se on varmaan tarkoituskin, mutta silti. Tästä sä flippaat ei herättelystään huolimatta tarjoa varsinkaan lyriikoidan osalta mulle juuri mitään, vaan tylsistyttää.

HYVÄÄ
Aivan loistava kertsi kappaleessa Samaa uudestaan ja saman kappaleen ristiriitaisuus. Lainabiittiin tehdyn Terapiaa-raidan siisti tyyli ja aiheen kuvailu sanoituksissa. Valkoisen jäniksen läski biitti ja jälleen kerran kova flow. Kokoelmalla voi muuten seurata myös Stenkan tekniikan kehittymistä. DJPP:n törkeän kova tausta biisissä Katkase sähköt. Sydän -träkin lyriikat. Koko Stikkaa lamppuun eldis. Hoon ja Sepon vuorottelu Marssissa.

En olisi uskonut, että vasta kahden virallisen soolon jälkeen tehty kokoelma voisi toimia näin hyvin. Kaikkien Stenkan musiikkiin vihkiytymättömien kannattaa tarkastaa "Ajatusrikoksia", koska siitä saa totuudenmukaisen kuvan ko. herran materiaalista ja muuntautumiskyvystä. Totta kai pakkohankinta myös faneille, jotka eivät ole pystyneet omakustanteita ja sinkkuja tsekkaamaan.

4 / 5

LINKIT
Steen1.com
Steen1 Myspacessa
Monsp Records
Steen1 syvallapelissa.comin haastattelussa vuonna 2006
Tilaa "Ajatusrikoksia" The Funkiestista

torstai 30. lokakuuta 2008

Salsa - Matkalla



Salsa - Matkalla
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Lähtöselvitys
03. Ahdasta
04. Matkalla
05. Hollywood
06. Etsimässä
07. Unisia päiviä ft. Siru
08. Kohdillaan
09. Sokerina pohjalla

15-vuotias vaasalainen räppäri/tuottaja Salsa on melkoinen ilmestys. Mies aloitti debyyttilevynsä tekemisen jo 13-vuotiaana ja nyt työn tulokset on nähtävillä, kun hänen esikoisalbuminsa "Matkalla" on ulkona. Kansiensa puolesta levy on näyttävä, mutta miten on nuorukaisen taitojen laita?

Jo ensimmäisten biisien aikana kuulee sen, kuinka potentiaalisesta artistista nyt puhutaan. Hänen omat, jazzahtavat biittinsä ovat mukavia piristyksiä tähän 2000-luvun lopun konemusiikkivillitykseen verratessa ja Salsan flowssa ei ole mitään ongelmia. Päinvastoin, Salsa pystyy vasta 15-vuotiaana jopa hieman kikkailemaan flownsa sekä äänenkäyttönsä kanssa.

Kikkailua olisi kiva kuulla silti vähän enemmän kuin kertsiosuuksissa, sillä "Matkalla"-levyn biiseissä tunnutaan jämähtävän siihen samaan turvalliseen räppäystyylin jokaisen kappaleen ajaksi. Tyyli (kattaen huudahdukset, painotukset yms.) muistuttaa kovasti Elastisen vastaavaa, jonka vuoksi Salsalla on kyllä asenne ja presenssi kunnossa, mutta pidemmällä kuuntelulla samankaltaisuus alkaa tylsistyttää.

Sanoituksilta putoaa yhä enemmän painoarvoa, mitä enemmän Salsa sylkee samalla räppäystyylillä. Lyriikoihin joutuu oikeasti keskittymään kovasti, jotta mieli ei lähde harhailemaan muualle. Yksi syy tähän löytyy myös siitä, että biitit on jostain syystä laitettu kokopitkällä älyttömän kovalle ja räpit kuulostavat niiden alle hukkuneina pelkiltä mutinoilta. Ongelman huomaa erityisesti albumin toisella raidalla Lähtöselvitys, jossa taustasta vastannut Skipless on kaiken lisäksi käyttänyt tuttua samplea tökerön kuuloisesti.

Kirjoituspuolella on puutteita. Biisien teemat ovat kuluneita ja sanoitukset ympäripyöreitä. Niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin Hollywood (johon Janne K on lisäksi säveltänyt aivan älyttömän kovan biitin) ei tunnuta saavan mitään irti ja muut kappaleet ovatkin sitä "etsimistä", "matkustamista" ja oman musiikinteon kuvailua, mihin tässä genressä törmää jatkuvasti. Vertauskuvat ovat välillä ontuvia ja tekstit epäloogisia.

Lisäksi jää mietityttämään, mikä on nuorempana tehtyjen kappaleiden samplaamisen funktio? Halutaanko tällä tuoda oikeasti jotain esille vai tehdäänkö niin vain sen takia, että se on hassua ja Kemmurukin teki niin?

No, tämä arvio nostaa esiin vain levyn huonot puolet. Levyssä on paljon myös hyviä puolia eikä tällaista debyyttiä tarvitse kenenkään hävetä. Kyse on vaan siitä, että vallitsevan ylitarjonnan ja artistien kehittymisen takia "Matkalla" on liian tasapaksu teos ollakseen tämän vuoden parhaimpia räppilevyjä. Kolmen-viiden vuoden päästä Salsa on kuitenkin Suomen viiden parhaimman ämseen joukossa, jos vaan jaksaa tehdä samaan malliin töitä musiikkinsa eteen.

Ai niin, TK:lta muuten hyvä biitti Ahdasta-biisillä.

2½ / 5

LINKIT
Salsa Myspacessa

lauantai 25. lokakuuta 2008

Kalevi - Sanoja biiteille



Kalevi - Sanoja biiteille
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Adrenaliini
03. Ohi
04. Huoleton
05. Unelma

Viime jouluna suomalaiset saivat joululahjan Kalevi-nimiseltä räppäriltä, kun mies julkaisi aaton kunniaksi netissä ensimmäisen EP:nsä "Lika". Nyt samainen artisti on palannut lähes vuoden kokeneempana ja uuden netti-EP:n, "Sanoja biiteille", kera. Tällä kertaa levyllä on myös oma hovituottajansa eikä biittejä ole näin ollen tarvinnut lainata edellisen julkaisun tapaan rapakon takaa. Taustoista vastaa tuottaja nimeltä Olpek.

Uudella EP:llä meininki ei ole läheskään niin kireä kuin mitä se oli Kalevin ns. debyytillä. Räppien kanssa ei stressata, vaan riimit heitetään ilmoille huolettomasti. Kappaleiden normaaleja kaavojakaan ei juuri kumarrella, sillä raidoilla saattaa olla hyvinkin pitkiä jaksoja pelkkää instrumentaalin fiilistelyä ja lisäksi biisien pituudet jäävät kovin lyhyiksi.

Edelliseen julkaisuun verrattuna Kalevin äänenkäyttö on parantunut huomattavasti, mutta katkonaiselle tyylilleen hän pysyy silti edelleen uskollisena. Katkonaisuudella tarkoitan sitä, että Kalevi saattaa pitää yhden versen aikana useita taukoja lainien jälkeen, mikä pidemmän päälle alkaa hieman ärsyttämään kuuntelijaa. Vaikka äänenkäyttö onkin parantunut, niin suurimmalla osalla biiseistä presenssi hipoo nollaa. Kalevin läsnäolo ei siis välity kuuntelijalle tarpeeksi voimakkaasti, mikä johtuu osittain katkonaisesta tyylistä.

Tyylin takia on vaikea saada tarttumapintaa nuoren miehen flowhun ja sitä kautta sanoituksiin, mikä tekee lyriikoista hyvin mitäänsanomattomia. Kappaleet kuten Adrenaliini ja Huoleton menevätkin riimiensä puolesta aika lailla ohi korvien, koska sanat eivät tee minkäänlaista vaikutusta.

Positiivisina puolina mainittakoon biisi Ohi, jolla esitetty nopeatempoinen taiturointi uppoaa todella hyvin. Tausta on teemaan sopivasti hektinen ja sen melodia tarttuva. Biisillä Kalevi tarinoi nopeasti ohi vilahtavasta elämästä, jonka aikana pitää yhteiskunnan painostamana suoriutua erilaisista koettelemuksista nopeasti ja käyttää aikansa maapallolla jollain tapaa hyödyllisesti. Varsinkin kappaleen ensimmäinen verse on timanttista flown ja näppärien sanoitusten parittelua!

EP:n mukana tulevaan bonusbiisiin (Koti) pystyy jollain tavalla samaistumaan, vaikka onkin pituudeltaan hirveän lyhyt. Tällä träkillä Kalevilla on myös sopivasti sitä peräänkuulutettua presenssiä. Kolmas EP:n keskitasoa paremmaksi biisiksi laskettava raita on Unelma, jolla kuvaillaan maanläheisesti unelmien naista. Kertosäkeenä käytetään voksusamplea jotenkin todella tönkösti, mikä vähän latistaa kappaleen tunnelmaa. Muuten Olpekin tuotantotyössä ei ole juuri valittamista. Ihan kivoja biittejä persoonallisella vivahteella. Sopii hyvin Kalevin kaltaiselle artistille, joka etsii persoonallisempia soundimaailmoja ja kokeilee vielä eri reittejä löytääkseen sen omimman tien.

"Sanoja biiteille" on lyhyesti sanottuna pakkaus, mikä lähinnä kertoo vain Kalevin kehityksestä ämseenä eikä tarjoa kuuntelijalleen sen suurempia musiikillisia nautintoja. Kolmesta vähän paremmasta biisistä ainoastaan Ohi on sellainen träkki, jonka vuoksi EP kannattaisi oikeasti ladata. Tulevaisuudessa Kalevilla tulee olemaan haasteita mm. sen suhteen, kuinka mies saa pidettyä kokopitkän biisin kasassa loppuun asti, kuinka kirjoittaa vaikkapa kolmen versen verran samasta aiheesta, kuinka kasata kokopitkä soolo ja miten löytää oma vahva tyyli.

Kalevin artistiura on vasta alkutekijöissään, vaikka Internet-julkaisuja onkin kertynyt taskuun jo kaksin kappalein. Siinä vaiheessa, kun herra saa virallisen debyyttisoolonsa kasaan, uskon, että kynä on jo paljon terävämpi ja Kalevissa piilevä potentiaali pääsee pinnalle. Silloin voidaan muistella nettijulkaisuja ja päivitellä, kuinka paljon mies on lyhyessä ajassa kehittynyt eteenpäin. Suomi tarvitsee laajasta tarjonnasta huolimatta persoonallisia räppäreitä ja Kalevissa on toivoa.

2 / 5

LINKIT
Kalevi Myspacessa
Kalevin edellisen EP:n arvostelu
Lataa "Sanoja biiteille" tästä

lauantai 20. syyskuuta 2008

Koti6 - Luu5



Koti6 - Luu5
Omakustanne, 2008

Biisilista
01. Intro
02. Kotiuskottavaa
03. Jontti - Jontti avautuu (Koti6 remix)
04. Ei mitään muuta maailmassa
05. Super Janne - Henkselit (Koti6 remix)
06. The Pharcyde - Runnin' (Koti6 remix)
07. Huge L - Kuultavaa loistet (koti6 remix)
08. Fellow Scientists
09. Nopsajalka - Mäsäks (Koti6 remix) [KUUNTELE]
10. Ville Kalliosta - Kuka rokkaa eniten (Koti6 remix)
11. At Magnificent Speed [KUUNTELE]
12. Hell Up In Helsinki
13. Dj Shadow - This Time (Koti6 remix)
14. Väriouman vs. Koti6 - For Natitivists
15. Kuusnolla / Buckle My Shoe / Diskotesti
16. Nerija - Drebek, Zemele (Koti6 remix)
17. Lady Day Meets Zodiac
18. Loppuhuipennus

Tuottajakaksikko Koti6:n debyyttilevy "Luu5" on melkoisen ainutlaatuinen paketti. Levy kokoaa yhteen mielenkiintoisen kattauksen yhtyeen jäsenten eli Kolean ja Ministerin tuotoksia, olivat ne sitten instrumentaaleja tai muiden artistien kappaleista tehtyjä uudelleenversiointeja. Ja kaiken lisäksi remixattaviksi on päätynyt ilahduttavan paljon nimenomaan suomalaisia räppibiisejä, joista ei vielä tänäkään vuonna kuule hirveämmin muiden tuottajien näkemyksiä. Voiko tällainen kukkaiskansiin sullottu omakustanne todella toimia kokonaisuutena?

Vaikutteita tuotantotyöhön on otettu todella monipuolisesti niin elokuvista kuin lukuisista eri musiikkigenreistäkin. Pääosin "Luu5:stä" jää kuitenkin mieleen kaksi tyylisuuntaa ylitse muiden: funk sekä itäisen naapurimme kolkko, mutta dramaattinen soundi. Levyn alkupuolisko koostuu pääosin räppiremixeistä, joten mitä pidemmälle levyä päästään, sitä härömmäksi taustat tuntuvat räppidiggarin näkökulmasta muuttuvan.

Värikkyydestään huolimatta levy kuulostaa koko 50 minuutin kestonsa ajan enemmän eheältä kokonaisuudelta kuin sekaiselta sillisalaatilta. Instrumentaalit toimivat hyvin yksinäänkin, mutta erityisesti ne tukevat platan johdonmukaisuutta ollen aasinsiltoja remixien ja kokonaan omien tuotosten välillä. "Luu5" tuntuu menevän koko ajan luonnollisesti eteenpäin, vaikka soundi saattaa biisi biisiltä vaihdella aika voimakkaastikin. Levy tavallaan elää koko ajan, mistä kiitos menee myös hyvälle miksaukselle.

Remixeistä mainittakoon kolme ylitse muiden: Jontin Jontti avautuu, The Pharcyden Runnin' sekä Dj Shadow'n This Time. Jokainen edellämainituista biiseistä on tehnyt suuren vaikutuksen jo alkuperäisinä versioina, joten täytyy ihmetellä, kuinka Koti6:n kaksikko on saanut väännettyä näistä klassikoista erilaisia, mutta helvetin hyviä remixejä. Jontin tilitystä on huomattavasti helpompi lähestyä erittäin funkahtavan biitin takia. Ne voksusamplet, ne päräyttävät puhallinsoittimet... Runnin' -remixissä on jotain ajatonta ja letkeää, kun puolestaan This Timessa haikea tunnelma koukuttaa yhdessä Mikko Tontin hyvien kitara- ja kosketinosuuksien kanssa.

Lähes kaikki muutkin remixit toimivat acappellojen kanssa loistavasti yhteen, ainoastaan versiointi Nopsajalan Mäsäks -raidasta jättää allekirjoittaneen kylmäksi. Remix on jotenkin niin riisuttu ja toisaalta alkuperäisversioltaankin hieman liikaa kuulostava, jotta se meikäläiselle toimisi.

Instrumentaaleista kaikilla on omat hetkensä: oli kyseessä sitten nopeatempoinen, soundiltaan isompi raita tai meininkiä rauhoittava chillout-träkki. Eniten diggaan ainutlaatuisissa sfääreissä kulkevasta At Magnificent Speedistä, johon oman lisänsä antaa Eemo1:n raaputukset. Hektiset kohokohdat ja niiden välillä olevat utuiset nostatukset pelaavat hyvin yhteen. Myös elokuvamainen, jumalattoman painostava Lady Day Meets Zodiac pitää mainita ihan nimellä, kun puhutaan hyvistä instruista. Todella tarttuva ja makea meininki.

"Luu5:lta" on vaikeaa löytää huonoja biisejä. Jo aiemmin esille tullut Mäsäks-remix kuuluu mielestäni niihin, mutta muuten kahdeksantoista biisin joukosta on vaikeaa tuomita muita raitoja. Muutama kappale, kuten Hell Up In Helsinki ja Kuka rokkaa eniten -remix, ovat vähän mitäänsanomattomia, muttei missään nimessä huonoja. Jotain levyltä puuttui, jotta sille voisi antaa täydet pisteet. Näin oudon tuottaja-kokoelma-remix-instrumentaali-levyn kohdalla en kuitenkaan osaa sanoa mitä. Joka tapauksessa: hyvä levy.

4 / 5

LINKIT
Koti6 Myspacessa
Koti 6 -haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "Luu5" The Funkiestista

sunnuntai 24. elokuuta 2008

TommiPerkele - Naura, Perkele!!



TommiPerkele - Naura, Perkele!!
Omakustanne, 2008

Biisilista:
01. Intro
02. Internet-pelimies ft. Immu Borgir
03. Tällänen mä olen (kuuntele)
04. Koitetaan skarpata ft. Immu Borgir
05. Mun maailma ft. Immu Borgir
06. 100% pelle
07. Jos mä oisin känksteri ft. Immu Borgir
08. Paremmin ku hyvin

Juupajoelta Nokialle muuttaneen TommiPerkeleen elämä ei ole hienostelua. Liverpool-fani pitää itseään perinteisenä suomalaisena junttina ja yrittää selviytyä vähillä rahavaroillaan, leikkien tämän kaiken sivussa vähän räppäriä. Tämä käy ilmi nuorukaisen kahdeksan kappaleen mittaiselta esikoisjulkaisulta "Naura, Perkele!!", jota artisti nimittää ilmeisesti lyhyiden biisien takia vielä EP:ksi.

TommiPerkele on kertonut 100% pelle -kappaleen kuvaavan EP:tä niin hyvin, että se voisi olla kokonaisuudessaan platan sampleri. Heitto vastaa todellisuutta aika hyvin, sillä siinä missä kyseinen biisi on tasapaksua räppäämistä satunnaisilla huippukohdilla eli yksittäisillä laineilla, on koko "Naura, Perkele!!" EP:kin tasapaksua vääntämistä muutamilla kliimakseilla.

Lyhyehköillä kappaleilla TommiPerkele ei onnistu antamaan kuvaa, jonka perusteella pystyisi kantamaan vaikkapa kolme verseä hallitusti yksinään läpi. Osasyynä tähän on se, että jostain kumman syystä mies on ottanut esikoisteokselleen neljään biisiin vierailevan ämseen, mikä syö pääartistin aikaa mikissä isolla kädellä. Tällänen mä olen ja Intro -raitoja lukuunottamatta niillä lopuilla biiseillä TommiPerkeleen oma kynä puolestaan tylsistyy loppua kohden eikä biisit tunnu pysyvän oikein kasassa.

Intro on kuin suoraan oppikirjasta: siinä tulee ilmi levyttävän artistin nimi, kotikulmat, räppärin omakuva ja tekninen osaaminen. TommiPerkele ei ole mikään OG Ikosen tasoinen flowaaja vaan itse asiassa tekniikan kanssa on vielä puutteita, mutta muulla tavoin miehen tyyli kuulostaa sopivan luonnolliselta ja selkeältä. Erityisesti ääni on mukavaa kuunneltavaa. Kirjoittajanakin on vielä parantamisen varaa, mutta perusasiat on kunnossa ja erityisesti hauskojen tekstien tulkitsijana TommiPerkele tulee olemaan tulevaisuudessa omimmillaan.

Tasapaksujen kappaleiden ylitse nousee EP:n huippukohta, kolmantena raitana oleva Tällänen mä olen. Bänen rennon biitin päälle lasketeltu sympaattinen lurittelu on varsinkin ensimmäisen värssynsä osalta niin hyvä, että se saa allekirjoittaneen aidosti hymyilemään. Muutenkin biisi tuntuu olevan parempi kokonaisuus loppuun asti, vaikka läppien taso vähän ensimmäisestä versestä laskeekin. Kertosäe myös todella tarttuva!

Biittipuolella Bäne on tehnyt laadukasta työtä vääntämällä taustoja, jotka kuulostavat siltä kuin ne olisi tehnyt isompikin bändi puhallinsoittimien kera. Erityisesti Tällänen mä olen, Koitetaan skarpata ja 100% pelle ovat loistokamaa. Muiden tuottajien tekeleet eivät ole niin vakuuttavia, mutta menevät räppien taustalla ilman ongelmia. Mikissä vieraileva Immu Borgir on aika perinteinen feattaaja sinänsä, ettei esitä mitään mullistavaa, mutta hoitaa hommansa mukiinmenevästi ja jopa huomaamattomasti kotiin. Satunnaisia ok-läppiä, that's it.

TommiPerkele on vielä uusi tuttavuus, joka kehittyessään voi harpata isommillekin estradeille luonnollisuudellaan. Tämä EP on vielä kovin mitäänsanomaton, vaikka rento tunnelma tästä kuuntelijalle välittyykin. Kappaleiden yhteenmiksaamisesta täytyy antaa plussaa. Kirjoittajana kehitettävää.

3 / 5

LINKIT
TommiPerkele Myspacessa
TommiPerkele & Motiivi - Mitä meilt puuttuu (mp3)