perjantai 28. joulukuuta 2007

Saurus - Son dynyy



Saurus - Son dynyy
Fjuu Records, 2007

Biisilista:
01. Ei tee lastenlauluja
02. K.A.S.A.
03. Näin se menee
04. Pitää ääntä
05. Ranteetaukikamaa feat. Tapsa
06. Kilahdin
07. Snappmusaa feat. Tuomo & Peedee & TK (mp3)
08. Lucy Dunessa
09. Kirjotustyge feat. Peedee
10. Peitto heiluun feat. Timi Lexikon
11. Dossaat
12. Kameroita RMX
13. Rikotaan hiljaizuus

The Funkiestin Juha ei julkaise oman Fjuu Records -levylafkansa kautta ihan mitä tahansa huttua, sillä vuosien varrella mies on avittanut niin Loost Koossia (entinen Lost Cause), Eevil Stöötä, Chydeä kuin itse megamaskuliinista Ruudolfiakin. Vuoden 2007 lopulla oli vuorossa Saurus, kahden nuoren espoolaismiehen muodostama proggis, mikä etsi kuumeisesti kolmannelle pitkäsoitolleen julkaisijaa ja löysi sen vanhasta tutusta FJ:stä. "Son dynyy" -albumilla Sauruksen jäsenien tehtävänjako on selvä: Pik3 hoitaa kaikki levyn biitit ja Kesken muutamaa vierailijaa lukuunottamatta räpit, molemmat omilla persoonallisilla tyyleillään, joita ei voi verrata kehenkään tai lokeroida mihinkään.

Ja nimenomaan innovatiivisuus on se seikka, minkä varaan levy ja duo tukeutuu. Kesken ei välitä kaavoista tai versejen pituuksista, vaan suorastaan leikittelee niiden kustannuksella omintakeisen kirjoitustyylin sekä muovautuvan flown avittamana. Sanoitukset kuulostavat nopean kirjoitussession aikana päästä heitetyltä freestyleltä ja kun jokainen laini jatkuu jollain tavalla seuraavan suhteen, ehtii Kesken harhailla moneen otteeseen erikoisilla, aihetta sivuavilla harhareiteillä. Normaalisti antaisin tässä vaiheessa miinusta moisesta ajattelemattomuudesta, mutta Sauruksen kohdalla tällainen päätön seikkailu kuuluu asiaan, on tehty tarkoituksella ja tekee räpeistä kiehtovan kuuloisia. "Hei sori, anna mun nytten fiilistellä vähän."

Oikeastaan Keskenin kerrontaa ei voi kutsua pelkästään räpiksi, sillä niin paljon siihen sekoittuu laulunomaisia piirteitä hänen hyvän äänensä takia. Tämän takia Kesken pystyy vetämään suurimman osan albumin kertosäkeistä itse ja tekemään arvaamattomia, kuuntelijan herättäviä ratkaisuja versejen aikana. Keskellä biisiä nopea flowaus voi muuttua yhtäkkiä laulamiseksi. Ja se nopea flow, huh kuinka hyvältä ja selkeältä se kuulostaakaan. Miehellä on itsevarma ote räppeihin eikä hän kappaleilla kainostele olla rehellinen, suorastaan tyly, kertoja. "Tappaminen viihteen vuoksi ei oo suotavaa / siksi ihminen ihan vähän vuotaa vaan / kun sitä hakkaa kepillä / Ihminen ei kuole hevillä / mut sitä voi kiduttaa sillä / Tukitaan vääräuskosten suu jeesusteipillä"

Vaikka rapakon takana biitteihin on rokkikukkojen matkimisen jälkeen ja peliäänien myötä tullut aimo annos teknovivahteita (jopa 50 Centin uudelle platalle), Pik3n elektroniset taustat eivät onneksi kuulosta samoilta muodikkailta Timbalandin värkkäyksiltä. Jos tuotantoa kuunnellessa tulee mieleen esimerkiksi härkätaistelut (Pitää ääntä), auringonnousu Ranskassa (Peitto heiluun), painajaiset (Lucy Dunessa) ja avaruus (Ei tee lastenlauluja), tuotantoa voi hyvällä syyllä sanoa vähän häiriintyneeksi ja värikkääksi (tai vaihtoehtoisesti arvostelijan mielenterveyden voi kyseenalaistaa). Varsinkin erikoiset samplet tuovat soundiin hyvää piristystä. Taustoille on tungettu paljon kamaa, mikä tekee biiteistä tuhteja. Ja se jos jonkin on pelkästään oikein. Pik3n tuotanto on läpi levyn hyvin miellyttävää ja laadukkaan kuuloista.

Mistä levyllä sitten kaiken tämän hehkutuksen jälkeen kerrotaan? Platta alkaa hyväntuulisilla träkeillä, joiden aikana juhliminen ja musan soittaminen isolla on ainoa sallittu vaihtoehto, kunnes vierailija Tapsan myötä päästään vakavampien aiheiden äärelle. Ranteetaukikamaa ottaa kantaa ajankohtaiseen ja huolestuttavaan kansansairauteen eli masennukseen, sekä tietysti sen pahimpaan mahdolliseen seuraukseen - itsemurhaan. Lucy Dunessa on hieno kokonaisuus pitkine introineen ja välisoittoineen ja aluksi vihaamani Peitto heiluun on mahtava biisi rakkaudesta, jonka voi punastumatta soittaa EC:lle parvekkeen alla sen puhkihoilotetun serenadin sijaan. Erikoismaininnan ansaitsee myös Näin se menee -kipaleen kolmannen versen osuvat räppiläpät.

Pääasiassa Kesken ja featit (Tapsa, Tuomo, Peedee, TK, Timi Lexikon) käsittelevät biisejä "tässä ja nyt" -meiningillä. Siitä oiva esimerkki on Kirjotustyge, jossa Kesken ja Peedee yrittävät keksiä kappaleelleen kertsiä pesulan valojen alla. Kaiken tämän papatuksen jälkeen innovatiivisudesta kenellekään tätä lukevalle tuskin tulee yllätyksenä, että biisilistan järjestelykin on suhteellisen omaperäisesti tehty. Yhtään huonoa biisiä ei "Son dynyy" -pitkäsoitolle ole eksynyt, mutta muihin kappaleisiin nähden Kilahdin ja edellä mainittu Kirjotustyge eivät jaksa lämmittää allekirjoittanutta. Sopivaa arvosanaa tälle on vaikeaa löytää, koska en käytä asteikollani ns. plussia tai miinuksia.

4½/5

LINKIT:
Saurus
Fjuu Records
Sauruksen haastattelu syvallapelissa.comissa
Keskenin haastattelu vuodelta 2006
Tilaa "Son Dynyy" The Funkiestista

Ei kommentteja: