perjantai 28. joulukuuta 2007

Kalevi - Lika Streettape



Kalevi - Lika Streettape

Omakustanne, 2007

Biisilista:
01. Alku feat. Redfox
02. Kaunis kiitos
03. Ilmaa
04. Loppu

Parikymppinen Kalevi julkaisi jouluaattona "Lika" -nimisen neljän biisin streettapen netissä. Otan sen nettijulkaisusta huolimatta kuitenkin arvosteluuni, koska pakettiin on kansineen kaikkineen panostettu yhtä paljon kuin fyysiseenkin levyyn ja toisaalta arviota myös pyydettiin platasta. Myspacen perusteella suhteellisen hyvänä tuottajanakin tunnettu Kalevi ei ole "Lika"-streettapelleen ängennyt jostain syystä omia biittejään, vaan käyttää pääosin lainataustoja (Alchemist, Dre, Ensemble Unicorn, Stoupe) Loppua lukuunottamatta, jonka on tuottanut Ropsu. Kieltämättä hyvällä maulla valittuja taustoja, vaikka mieluusti olisi kuunnellut myös artistin omia tuotoksia. Erityisesti kansainvälisen Ensemble Unicorn -orkesterin käyttäminen ilahdutti.

"Lika" lähtee käyntiin ei-niin-yllättävästi träkillä Alku, jossa vihaista nuorta miestä on räppien kanssa tukemassa hieman Asaa muistuttavalla tyylillä vetävä Redfox. Alkua seuraa Kaunis kiitos, jossa Kalevi antaa nimen mukaisesti kiitosta rakkaalle äidilleen hyvästä kasvatuksesta ja tukemisesta. Kokonaisuus jatkuu verkkaisella, nopeatempoista meininkiä tasapainottavalla instrulla, jota puolestaan seuraa mielenkiintoinen ja sekava näkemys maailmasta ympärillämme. Kyseisellä biisillä Ilmaa Kalevi kertoo pimeässä huoneessa Matrix-tyylistä tarinaa koeputkista, pillereistä ja siitä, kuinka kaikki ovat paineen alla yhteiskunnan valjastamia koneita. Tiedän, onhan näistä biisejä tehty vaikka millä mitalla, mutta Kalevin katkonainen ja aggressiivinen sylkemistyyli tuo kuluneeseen kritiikkiin painoarvoa. Loppu koostuu kovasta Ropsun tekemästä instrumentaalista ja yllättävästä piilobiisistä, jossa kerrotaan ihmissuhteesta peliäänien päälle.

Vaikka neljä raitaa (kaiken lisäksi intron ja outron jo tuohon määrään sisältyen) vaikuttaa paperilla tylsältä ja harkitsemattoman hätäiseltä ratkaisulta jopa nettijulkaisulle, nuo neljä raitaa osoittautuvatkin nimenomaan yhdeksi tarkkaan harkituksi kokonaisuudeksi, missä biisien järjestys on suunniteltu hyvään tasapainoon. Kalevin ulosanti ei miellytä: vihaa ja asennetta kyllä löytyy, mutta jatkuva "huutaminen" ei ole edes tämäntyylisissä biiseissä kovin hyvää äänenkäyttöä. Lisäksi katkonainen flow (muutamia laineja - tauko - muutamia laineja jne) kuulostaa aluksi aloittelijamaiselta ja ärsyttävältä, mutta kuuntelukertojen lisäännyttyä muokkautuu siedettäväksi omaksi tyylikseen. Silti, teknisellä osastolla on parannettavaa. Steen1 on hyvä ja juuri tähän tapaukseen sopiva esimerkki siitä, kuinka se viha voidaan valjastaa ekan julkaisun jälkeen vähän kuuntelijaystävällisempään muotoon. Kalevi kun muistuttaa paikoitellen aika kovastikin Steen1:tä "Salaliittoteoria" -pitkäsoiton aikoihin.

Eikä sanoituspuoleltakaan voi mitään ylimääräisiä kehuja antaa, sillä ihmissuhteista, ahdistavasta maailmasta ja äidistä on kuultu jo tarpeeksi biisejä suomalaisen räpin sarallakin. Sen takia biisien olisi pitänyt tuoda kuuntelijalleen jotain poikkeavaa ja tällä kertaa en mitään uutta kappaleiden aikana juuri kuullut. Tämä on kuitenkin hyvä alku. Suomessa ei ole ainakaan tällä hetkellä liikaa hyviä aggressiivisemman ja synkemmän tyylisuunnan räppäreitä ja Kalevissa on ainesta tulla sellaiseksi. Kunhan kirjoituspuolella päästään vähän syvemmälle ja mm. äänenkäyttö saadaan hanskaan, niin hyvä tulee. "Lika" oli pieni pettymys, sillä Kalevin Myspacessa olevat biisit ovat mielestäni ainakin tyylin puolesta vakuuttaneet paremmin kuin yksikään träkki tällä julkaisulla. Tässä vaiheessa miehen musisointia on annettava arvosana:

2½/5

LINKIT:
Kalevi
Lataa "Lika Streettape" ilmaiseksi tästä

Niko & Tapsa - Tässä kaupungissa tuulee aina



Niko & Tapsa - Tässä kaupungissa tuulee aina
Fjuu Records, 2007

Biisilista:
01. Raikasta ilmaa
02. Pakollinen edustusbiisi feat. MC Särre
03. Tavallinen tarina
04. Ehdinkö
05. Jokaisesta jälki jää
06. Tässä kaupungissa tuulee aina
07. Yössä
08. Heitä kaikki roskiin
09. Mikä päivä on tänään?! feat. P_d & Kesken
10. Ahdinko
BONUS:
11. Raskassarjalaiset erä 2 feat. P_d, Minny Lee, Kesken, Kasi, Vellu & Neveready

Toukokuussa koin hauskan déjà vu -ilmiön, kun helsinkiläistynyt parivaljakko Niko & Tapsa julkaisi Fjuu Recordsin kautta albuminsa "Tässä kaupungissa tuulee aina". Vain muutamaa viikkoa aiemmin käppäillessämme Helsingin Bulevardia pitkin ystäväni totesi täsmälleen samoin sanoin: tässä kaupungissa tuulee aina. Järjestyksessään Fjuu Recordsin 22. julkaisu ei ole aloittelijoiden tekemä, vaikka Niko & Tapsa oudohkolta nimeltä vaikuttaakin. Niko on tuttu Googolplex ja The Dynamic Funtion -ryhmittymistä, kun taas Tapsa on vaikuttanut Nuanzissa ja IAG:ssä. Yhteiselle debyytilleen miehet ovat saaneet vierailijoikseen Loost Koosin Särren, Sauruksen Keskenin ja Lyhtyäijien P_d:n.

Nikon ja Tapsan biiseissä teksti kulkee mutkattomasti eteenpäin ja sanottavaa löytyy, mutta räpeiltä toivoisi vähän enemmän. Ne kun jäävät niin ponnettomiksi monella biisillä, että sanoituksiin ei tahdo jaksaa keskittyä ja läpistä tulee "pelkkää sanahelinää, simppeliin biittiin". Kaksikko on parhaillaan biiseillä, jotka vaatii onnistuakseen esimerkiksi kaupungin tai fiiliksen kuvailua. Tämän vuoksi pitkäsoiton nimikkobiisi, Raikasta ilmaa, Mikä päivä on tänään?! ja laiskan ihmisen hektistä elämäntyyliä kuvaava Ehdinkö erottuvat listasta positiivisesti edukseen. Erikseen on mainittava vitosraita Jokaisesta jälki jää, joka yhdistää menetyksen, kuoleman ja räppiin tutustumisen yhdeksi hienoksi biisiksi. Mielettömän hyvät lyriikat ja muuhun levyyn verrattuna loistobiitti, yksi vuoden 2007 parhaista kappaleista!

Muu levy ei sitten niin kovin iskekään. Pakollinen edustusbiisihän on sinänsä ihan jees, varsinkin Särren verse on hauska, mutta ei se kokonaisuuteen sovi sitten millään. Suurin syy muun levyn yhdentekevyyteen on tuotanto, joka on vastoin avausraidan antamaa mielikuvaa varsin yksitoikkoista omaan makuuni. Kun räpitkin ovat ponnettomat, tuotanto ei saa olla sitä samaa linjaa. Featit kuitenkin onnistuvat tehtävässään ja bonuksena mukaan laitettu Raskassarjalaiset erä 2 (vuodelta 2005) on extrana varsin viihdyttävä pläjäys. Muutaman kovemman biisin takia kantsii platta laittaa tarkastukseen. Levyn tuoreusaste on...

3/5

LINKIT:
Niko & Tapsa
Fjuu Records
Tilaa "Tässä kaupungissa tuulee aina" The Funkiestista

Saurus - Son dynyy



Saurus - Son dynyy
Fjuu Records, 2007

Biisilista:
01. Ei tee lastenlauluja
02. K.A.S.A.
03. Näin se menee
04. Pitää ääntä
05. Ranteetaukikamaa feat. Tapsa
06. Kilahdin
07. Snappmusaa feat. Tuomo & Peedee & TK (mp3)
08. Lucy Dunessa
09. Kirjotustyge feat. Peedee
10. Peitto heiluun feat. Timi Lexikon
11. Dossaat
12. Kameroita RMX
13. Rikotaan hiljaizuus

The Funkiestin Juha ei julkaise oman Fjuu Records -levylafkansa kautta ihan mitä tahansa huttua, sillä vuosien varrella mies on avittanut niin Loost Koossia (entinen Lost Cause), Eevil Stöötä, Chydeä kuin itse megamaskuliinista Ruudolfiakin. Vuoden 2007 lopulla oli vuorossa Saurus, kahden nuoren espoolaismiehen muodostama proggis, mikä etsi kuumeisesti kolmannelle pitkäsoitolleen julkaisijaa ja löysi sen vanhasta tutusta FJ:stä. "Son dynyy" -albumilla Sauruksen jäsenien tehtävänjako on selvä: Pik3 hoitaa kaikki levyn biitit ja Kesken muutamaa vierailijaa lukuunottamatta räpit, molemmat omilla persoonallisilla tyyleillään, joita ei voi verrata kehenkään tai lokeroida mihinkään.

Ja nimenomaan innovatiivisuus on se seikka, minkä varaan levy ja duo tukeutuu. Kesken ei välitä kaavoista tai versejen pituuksista, vaan suorastaan leikittelee niiden kustannuksella omintakeisen kirjoitustyylin sekä muovautuvan flown avittamana. Sanoitukset kuulostavat nopean kirjoitussession aikana päästä heitetyltä freestyleltä ja kun jokainen laini jatkuu jollain tavalla seuraavan suhteen, ehtii Kesken harhailla moneen otteeseen erikoisilla, aihetta sivuavilla harhareiteillä. Normaalisti antaisin tässä vaiheessa miinusta moisesta ajattelemattomuudesta, mutta Sauruksen kohdalla tällainen päätön seikkailu kuuluu asiaan, on tehty tarkoituksella ja tekee räpeistä kiehtovan kuuloisia. "Hei sori, anna mun nytten fiilistellä vähän."

Oikeastaan Keskenin kerrontaa ei voi kutsua pelkästään räpiksi, sillä niin paljon siihen sekoittuu laulunomaisia piirteitä hänen hyvän äänensä takia. Tämän takia Kesken pystyy vetämään suurimman osan albumin kertosäkeistä itse ja tekemään arvaamattomia, kuuntelijan herättäviä ratkaisuja versejen aikana. Keskellä biisiä nopea flowaus voi muuttua yhtäkkiä laulamiseksi. Ja se nopea flow, huh kuinka hyvältä ja selkeältä se kuulostaakaan. Miehellä on itsevarma ote räppeihin eikä hän kappaleilla kainostele olla rehellinen, suorastaan tyly, kertoja. "Tappaminen viihteen vuoksi ei oo suotavaa / siksi ihminen ihan vähän vuotaa vaan / kun sitä hakkaa kepillä / Ihminen ei kuole hevillä / mut sitä voi kiduttaa sillä / Tukitaan vääräuskosten suu jeesusteipillä"

Vaikka rapakon takana biitteihin on rokkikukkojen matkimisen jälkeen ja peliäänien myötä tullut aimo annos teknovivahteita (jopa 50 Centin uudelle platalle), Pik3n elektroniset taustat eivät onneksi kuulosta samoilta muodikkailta Timbalandin värkkäyksiltä. Jos tuotantoa kuunnellessa tulee mieleen esimerkiksi härkätaistelut (Pitää ääntä), auringonnousu Ranskassa (Peitto heiluun), painajaiset (Lucy Dunessa) ja avaruus (Ei tee lastenlauluja), tuotantoa voi hyvällä syyllä sanoa vähän häiriintyneeksi ja värikkääksi (tai vaihtoehtoisesti arvostelijan mielenterveyden voi kyseenalaistaa). Varsinkin erikoiset samplet tuovat soundiin hyvää piristystä. Taustoille on tungettu paljon kamaa, mikä tekee biiteistä tuhteja. Ja se jos jonkin on pelkästään oikein. Pik3n tuotanto on läpi levyn hyvin miellyttävää ja laadukkaan kuuloista.

Mistä levyllä sitten kaiken tämän hehkutuksen jälkeen kerrotaan? Platta alkaa hyväntuulisilla träkeillä, joiden aikana juhliminen ja musan soittaminen isolla on ainoa sallittu vaihtoehto, kunnes vierailija Tapsan myötä päästään vakavampien aiheiden äärelle. Ranteetaukikamaa ottaa kantaa ajankohtaiseen ja huolestuttavaan kansansairauteen eli masennukseen, sekä tietysti sen pahimpaan mahdolliseen seuraukseen - itsemurhaan. Lucy Dunessa on hieno kokonaisuus pitkine introineen ja välisoittoineen ja aluksi vihaamani Peitto heiluun on mahtava biisi rakkaudesta, jonka voi punastumatta soittaa EC:lle parvekkeen alla sen puhkihoilotetun serenadin sijaan. Erikoismaininnan ansaitsee myös Näin se menee -kipaleen kolmannen versen osuvat räppiläpät.

Pääasiassa Kesken ja featit (Tapsa, Tuomo, Peedee, TK, Timi Lexikon) käsittelevät biisejä "tässä ja nyt" -meiningillä. Siitä oiva esimerkki on Kirjotustyge, jossa Kesken ja Peedee yrittävät keksiä kappaleelleen kertsiä pesulan valojen alla. Kaiken tämän papatuksen jälkeen innovatiivisudesta kenellekään tätä lukevalle tuskin tulee yllätyksenä, että biisilistan järjestelykin on suhteellisen omaperäisesti tehty. Yhtään huonoa biisiä ei "Son dynyy" -pitkäsoitolle ole eksynyt, mutta muihin kappaleisiin nähden Kilahdin ja edellä mainittu Kirjotustyge eivät jaksa lämmittää allekirjoittanutta. Sopivaa arvosanaa tälle on vaikeaa löytää, koska en käytä asteikollani ns. plussia tai miinuksia.

4½/5

LINKIT:
Saurus
Fjuu Records
Sauruksen haastattelu syvallapelissa.comissa
Keskenin haastattelu vuodelta 2006
Tilaa "Son Dynyy" The Funkiestista

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Pyhimys - Salainen maailma



Pyhimys - Salainen maailma

Monsp Records, 2007

Biisilista:
01. Talvipuutarha
02. Silivatiseilaa
03. Kurjuutta kummempaa
04. Liskojen yö
05. 6:05 feat. Heikki Kuula
06. Mä en r*****a sua
07. Tähti
08. Prinsessa
09. Herätä mut maanantaina
10. Intialainen enneuni
11. Mikko Maltsusta
12. Suhteettomuusteoria
13. Pidä paussi mun puolesta feat. Asa
14. Angervotien ajattelija
15. Salainen maailma

Pyhimyksen virallisesta debyyttialbumista kirjoittaessa täytyy olla kieli keskellä suuta, sillä teksti meinaa väkisinkin vääntäytyä enemmän mainosmaiseksi hehkutukseksi tai vastaavasti virheiden väkinäiseksi syynäämiseksi (jottei vaan päästäisi plattaa liian helpolla) kuin arvosteluksi. Monspin kautta syksyllä 2007 ilmestynyt "Salainen maailma" koostuu siis viidestätoista raidasta, joiden syntymisessä on tuotantopuolella Pyhimystä avustanut Ruckit Entertainment, Three Legs Luigi ja Bleakk sekä kourallinen liveinstrumentteja näppäilleitä muusikoita aina Mats Takilasta lähtien. Mikissä levyllä kuullaan itse pääartistin lisäksi Asaa ja Heikki Kuulaa.

Pyhimyksen ote kynään on pysynyt edelleen jämptinä ja MC tuntuu olevan kirjoittajana yhtä hyvä kuin aina ennenkin, ellei jopa hieman parempi. Tekstejä ja biisejä yleensä on helppo lähestyä, vaikka niissä onkin paljon myös sellaista, mikä avautuu vasta pidemmän kuuntelun jälkeen. Tätä kirjoittaessani teki mieli useaan otteeseen lainata Pyhimyksen sanoituksia, mutta jouduin jokaisella kerralla pettymyksekseni käyttämään pyyhintä ja poistamaan yritykseni. Syy tähän on se, että mitään yksittäisiä laineja on turha lainata, koska silloin pitäisi melkein lainata kokonainen verse. Ja sitten taas kokonainen biisi.

Olen pitänyt Pyhimystä myös taitavana kertojana sanan varsinaisessa merkityksessä: mies hoitaa tarinoiden tulkitsemisen ulkopuolisen silmin upeasti. "Salaisella maailmalla" Pyhi osoittaa osaavansa myös henkilökohtaisten biisien kirjoittamisen, sillä rehellinen Intialainen enneuni on kiehtovuudessaan ja elokuvamaisuudessaan platan parhaita biisejä. Biitin ja kerrontatyylin ansiosta kappale saadaan kuulostamaan unen ja todellisuuden rajojen välillä häilyvältä, mutta lopulta surulliselta tarinalta. Mikko Maltsusta taas on taustan ja temmon muuttumisen myötä arvaamattoman kova tilitys räppipiireistä ja niiden väkinäisistä maneereista.

Henkilökohtaisten tekstien lisäksi mukana on monta biisiä, joiden voi tulkita liittyvän suomalaisuuteen ja näin ollen levyltä löytyy varmasti kaikille kuuntelijoille jotain, minkä voi omaksua ja allekirjoittaa. Juomiskulttuuria ruoditaan Liskojen yössä, kylmälle maallemme ominaista harmaata arkea ja nöyriä ihmisiä käsitellään biisillä Kurjuutta kummempaa sekä muistutetaanpa Herätä mut maanantaina -träkillä vielä niistä viikoittaisista univeloista, jotka luulemme nukkuvamme viikonloppuna pois. Lyhyt Mä en r****** sua taas osoittaa aika selvästi rakkauden olevan kirosana, jota ei saa sanoa ääneen.

Varsinainen räppääminen eli ulosanti on selkeää ja omaperäistä, joskin välillä liian tylsää. Vaikka Pyhimys koittaakin esimerkiksi sanojen painottamisien kautta tuoda vähän eloa räppeihin, niin varsinkin albumin loppupuolelle mentäessä huomaa, kuinka pieni ripaus karismaa tekisi biiseille terää. Flow on kuitenkin sen verran nopea siihen nähden kuinka paljon tekstiä ehtii yhden versen aikana tippua, että jokainen biisi vaatii keskittymistä. Ja kun biisejä on viisitoista ja niihin mahtuu paljon asiaa, herpaantuu ainakin meikäläisen keskittyminen pakosti jossain vaiheessa muille maille.

Tätä ongelmaa kuitenkin helpottaa biisien taustat, joiden mystinen ja vaihteleva tunnelma pitää kuuntelijan levyn parissa. Alkupäässä tuntuu olevan vähän enemmän perinteiseltä räppituotannolta kuulostavat biitit, kun taas levyn loppua kohden liveinstrumenttien käyttö lisääntyy ja tietysti myös soundi muuttuu monipuolisemmaksi. Kaikkia taustoja yhdistää kuitenkin tietynlainen mahtipontisuus ja se, että ne kasvavat biisin edetessä yhä isommiksi ja voimakkaammiksi kokonaisuuksiksi.

"Salainen maailma" on hienosti tuotettu, kirjoitettu, räpätty ja koottu paketti, josta löytyy kuunneltavaa normaaliin levyyn verrattuna pidemmäksi aikaa. Sen ainoa miinus tulee tylsyydestä, mikä iskee väistämättä jossain vaiheessa kuuntelukokemusta. Se on kuitenkin pientä kaiken positiivisen rinnalla ja uskallan sanoa muutamia merkittäviä albumeita kuulemattakin tätä jo nyt vuoden 2007 parhaaksi kotimaiseksi räppilevyksi.

4½/5

LINKIT
Pyhimys
Pyhimyksen Myspace-sivut
Monsp Records
Pyhimyksen haastattelu syvallapelissa.comissa
Pyhimyksen haastattelu vuodelta 2006
Tilaa "Salainen maailma" The Funkiestista