sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kemmuru - Kehumatta paras



Kemmuru - Kehumatta paras
Monsp Records, 2006

Biisilista:
01. Pala historiaa
02. Silti ayo
03. Oon 1
04. Koputa puuta
05. Landespede feat. Hannibal & Soppa
06. Helsingissä taas
07. Oon 2
08. Skarppaa
09. Bläkie, Loco & Luchi Lover
10. Goodbye Mister White Man feat. Super Janne, Seyed Ali, Tonoslono, Karri Koira, Rolf Teneriffa & Särre
11. Poverty Hills st. blues
12. Siis missä mentiin? feat. RPK & Särre
13. Ray Charlz
14. Pätäkkää feat. Super Janne
15. Kiitos

Kun luottaa omiin kykyihinsä, uskoo asiaansa, tekee omaa juttuaan ja ennen kaikkea osaa hommansa, mikä tahansa näyttää olevan mahdollista. Kolmihenkisen Kemmurun tapauksessa MC Jodarok, tuottaja/MC Aksim ja dj J-Laini ovat tehneet levyn, joka kuulostaa aivan 80 minuuttiselta räppikeikalta vierailijoineen kaikkineen - mutta ilman hengästymistä. Mikään ei periaatteessa ole muuttunut vuoden 2003 esikoisjulkaisusta "Mite se teiä..?", sillä musiikkia ei edelleenkään tehdä haudanvakavalla otteella eikä Kemmuru ole eksynyt kulkemaan toisten ihmisten viitoittamaa polkua, vaan tarpoo itse raivaamaansa tietä sitä tahtia kuin haluaa. Vuoden 2006 lopulla Monsp Recordsin kautta julkaistu "Kehumatta paras" on oikeastaan päivitetty versio debyytistä - etenkin soundin, Aksimin räppien ja biisien kerronnallisen puolen osalta.

Jodarokin ja Aksimin riisuttu räppääminen ilman turhaa kikkailua kuulostaa uskottavalta, maanläheiseltä ja hurmaavalta. On helpompi vastaanottaa rennosti murteella heitettyä, luonnollisen kuuloista ilmaisua kuin väkinäistä, voimakkaasti syötettyä riimittelyä. Rentous ja tekemisen ilo välittyy myös kuuntelijalle suupieliä nostavassa merkityksessä. Aksim on kehittynyt suomenkielisissä räpeissään kovasti sitten viime levyn, myös kirjoittajana. Osuvia ja spontaaneja vertauskuvia satelee yhtenään, samoin kuin suomennoksia esimerkiksi Nasin legendaarisista biiseistä. Varsinkin Oon 2, joka kertoo Aksim-Miskan tarinan syntymästä tähän päivään ja ajautumisesta räpin pariin, on kerrontatyyliltään hienoa kuunneltavaa. Jodarok ei häviä räpeissä Aksimille pätkääkään, päinvastoin. Jodarokin vastaava soolobiisi Oon 1 on alusta loppuun vähintään yhtä upeaa kuvailua Joensuun nuoruusvuosista hauskoin esimerkein maustettuna.

Vierailijoista jokainen täyttää ruutunsa biiseillä. Hannibal & Soppa on osuva veto repimään Aksimin sekä Jodarokin kanssa huumoria landespedejen elämästä ja elämäntavoista, erityisesti Hannibalin verse natsaa loistavasti Aksimin kyhäämään g-funk -biittiin. Myös RPK:n tyyli mätsää Siis missä mentiin -taustaan hyvin, kyseistä biisiä tuskin kukaan voisi aloittaa paremmin ja ikimuistoisemmin. Possebiisi Goodbye Mister White Man ei kahdeksan minuutin pituudesta, matkailu-aiheesta ja mikkimiesten runsaudesta huolimatta petä sekään, mikä on jo lähes naurettavaa. Jopa Seyed Ali, jonka räppejä en aiemmin kestänyt kuunnella, onnistuu todella hyvin ja vetää yhden kappaleen parhaista verseistä. Super Janne nostaa Pätäkkää -biisin uudelle tasolle kauniilla kertosäkeellään.

Biitit on poikkeuksetta loistavia. Aksim on onnistunut bongaamaan hyviä sampleja ja rakentaa niiden päälle tuhteja, monipuolisia taustoja. Funkkaavaa, rytmikästä ja sielukasta. Pieniä yksityiskohtia voi bongailla biiteistä sieltä täältä vielä useiden kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin. Suosikkejani näistä ovat Landespede, Silti ayo, Oon 2 ja Kiitos, joka toimisi helposti myös De La Soulin levyllä. Frank Einsteinia ei ole turhaan kehuttu Koputa puuta -"hitin" hyvin soljuvasta biitistä ja myös Oon 1 -kipaleen tuottanut J-Laini ansaitsee suitsutusta läskistä soundista sekä raaputteluista koko albumilla.

Varsinaisesti yksittäisiä biisejä ei tästä hyvin miksatusta kokonaisuudesta voi poimia, sillä levy on sen verran kompakti paketti. Tästä kiitos kuuluu erityisesti Aksimille ja Didierille Timmion Studion uumeniin. Kekseliäisyyttä ei puutu sanoituksista eikä myöskään biisien rakenteista. Lisävärinsä pitkäsoitolle tuovat myös ennen 2000-lukua äänitetyt skitit, jotka on ripoteltu biisien lomiin näppärästi ja joilta saa vähän kuvaa siitä, millaisia olivat MC:eiden räpit aluksi. Aksimin enkkuräpit tekee vaikutuksen makealla lausumistyylillään ja Jodarokin palikkaräpit hauskuudellaan.

Vuoden 2006 paras kotimainen albumi. Kestää kuuntelua vielä vuosia. Tarkasta, jos et ole sitä jo tehnyt.

5/5

Linkit:
Kemmuru
Kemmuru Myspacessa
"Koputan puuta" -musiikkivideo Youtubessa
Kemmurun haastattelu syvallapelissa.comissa
Monsp Records
Tilaa "Kehumatta paras" The Funkiestista

Syvällä Pelissä -maininta:
"Mä tulin passaan nää faktat hei, kymmenen vee, syvällä geimissä niinku Dr. Dre."
- Aksim @ Poverty Hill st. blues

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Helvetti, upeeta tekstiä! Itelleni tää on myös se THE suomiräppilevy.