sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Minorfic - Alltime Great



Minorfic - Alltime Great
Omakustanne-single, 2007

Biisilista:
01. Alltime Great

Lahtelainen Minorfic on valinnut rohkean linjan, nimittäin normaalia synkemmissä tunnelmissa kulkevan enkkuräpin. Alltime Great on miehen ensimmäinen promolevityksessä oleva single, johon kannet on taiteillut Joel Autio. Tuotannosta on vastannut niin ikään Lahdessa asuva Vastis, jonka valveutuneimmat tietää esimerkiksi "Sielunruokaa" -mixtapesta ja "Et tiedä minne joudut" -levystä. Rohkea linja on tuottanut tulosta, sillä biisi on pyörinyt useampaankin otteeseen radiokanava YleX:n Mestarisoundi-ohjelman soittolistalla.

Minorfic taitaa kirjoittamisen taidon mallikkaasti ja periaatteessa eväitä olisi myös hyvään ulosantiin, sillä ainakin tässä biisissä herran angstinen ääni ja intohimoinen asenne ovat omiaan nostamaan tilitys/esittelybiisin tunnelmia. Kaikki tuntuu kaatuvan vaan artikulointiin, joka on hyvin heikkoa. Vaikeiden sanojen kohdalla tulee ongelmia, lyriikoista ei saa selvää ja pahimmassa tapauksessa flowkin saattaa takellella artikuloinnin kustannuksella. Raaemmassa lausumistyylissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lyriikat täytyy räpätä ehdottomasti tätä selkeämmin.

Maalaileva biitti sopii biisiin ja räppeihin hienosti, ollen ehdottomasti kappaleen parasta antia Minorficin kirjoituksen ohella. Kertsiosuus on tarttuva ja taustassa on tarpeeksi koukkua. Alltime Great jää päähän soimaan ja sen haluaa kuulla uudestaan. Mikäli artikulointi saadaan kuntoon, Minorficin levystä voi tulla hyvin mielenkiintoinen tapaus. Biitille, asenteelle ja koko biisille lähtee:

3/5

Linkit:
Minorfic
Minorficin haastattelu vuodelta 2005

Kemmuru - Kehumatta paras



Kemmuru - Kehumatta paras
Monsp Records, 2006

Biisilista:
01. Pala historiaa
02. Silti ayo
03. Oon 1
04. Koputa puuta
05. Landespede feat. Hannibal & Soppa
06. Helsingissä taas
07. Oon 2
08. Skarppaa
09. Bläkie, Loco & Luchi Lover
10. Goodbye Mister White Man feat. Super Janne, Seyed Ali, Tonoslono, Karri Koira, Rolf Teneriffa & Särre
11. Poverty Hills st. blues
12. Siis missä mentiin? feat. RPK & Särre
13. Ray Charlz
14. Pätäkkää feat. Super Janne
15. Kiitos

Kun luottaa omiin kykyihinsä, uskoo asiaansa, tekee omaa juttuaan ja ennen kaikkea osaa hommansa, mikä tahansa näyttää olevan mahdollista. Kolmihenkisen Kemmurun tapauksessa MC Jodarok, tuottaja/MC Aksim ja dj J-Laini ovat tehneet levyn, joka kuulostaa aivan 80 minuuttiselta räppikeikalta vierailijoineen kaikkineen - mutta ilman hengästymistä. Mikään ei periaatteessa ole muuttunut vuoden 2003 esikoisjulkaisusta "Mite se teiä..?", sillä musiikkia ei edelleenkään tehdä haudanvakavalla otteella eikä Kemmuru ole eksynyt kulkemaan toisten ihmisten viitoittamaa polkua, vaan tarpoo itse raivaamaansa tietä sitä tahtia kuin haluaa. Vuoden 2006 lopulla Monsp Recordsin kautta julkaistu "Kehumatta paras" on oikeastaan päivitetty versio debyytistä - etenkin soundin, Aksimin räppien ja biisien kerronnallisen puolen osalta.

Jodarokin ja Aksimin riisuttu räppääminen ilman turhaa kikkailua kuulostaa uskottavalta, maanläheiseltä ja hurmaavalta. On helpompi vastaanottaa rennosti murteella heitettyä, luonnollisen kuuloista ilmaisua kuin väkinäistä, voimakkaasti syötettyä riimittelyä. Rentous ja tekemisen ilo välittyy myös kuuntelijalle suupieliä nostavassa merkityksessä. Aksim on kehittynyt suomenkielisissä räpeissään kovasti sitten viime levyn, myös kirjoittajana. Osuvia ja spontaaneja vertauskuvia satelee yhtenään, samoin kuin suomennoksia esimerkiksi Nasin legendaarisista biiseistä. Varsinkin Oon 2, joka kertoo Aksim-Miskan tarinan syntymästä tähän päivään ja ajautumisesta räpin pariin, on kerrontatyyliltään hienoa kuunneltavaa. Jodarok ei häviä räpeissä Aksimille pätkääkään, päinvastoin. Jodarokin vastaava soolobiisi Oon 1 on alusta loppuun vähintään yhtä upeaa kuvailua Joensuun nuoruusvuosista hauskoin esimerkein maustettuna.

Vierailijoista jokainen täyttää ruutunsa biiseillä. Hannibal & Soppa on osuva veto repimään Aksimin sekä Jodarokin kanssa huumoria landespedejen elämästä ja elämäntavoista, erityisesti Hannibalin verse natsaa loistavasti Aksimin kyhäämään g-funk -biittiin. Myös RPK:n tyyli mätsää Siis missä mentiin -taustaan hyvin, kyseistä biisiä tuskin kukaan voisi aloittaa paremmin ja ikimuistoisemmin. Possebiisi Goodbye Mister White Man ei kahdeksan minuutin pituudesta, matkailu-aiheesta ja mikkimiesten runsaudesta huolimatta petä sekään, mikä on jo lähes naurettavaa. Jopa Seyed Ali, jonka räppejä en aiemmin kestänyt kuunnella, onnistuu todella hyvin ja vetää yhden kappaleen parhaista verseistä. Super Janne nostaa Pätäkkää -biisin uudelle tasolle kauniilla kertosäkeellään.

Biitit on poikkeuksetta loistavia. Aksim on onnistunut bongaamaan hyviä sampleja ja rakentaa niiden päälle tuhteja, monipuolisia taustoja. Funkkaavaa, rytmikästä ja sielukasta. Pieniä yksityiskohtia voi bongailla biiteistä sieltä täältä vielä useiden kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin. Suosikkejani näistä ovat Landespede, Silti ayo, Oon 2 ja Kiitos, joka toimisi helposti myös De La Soulin levyllä. Frank Einsteinia ei ole turhaan kehuttu Koputa puuta -"hitin" hyvin soljuvasta biitistä ja myös Oon 1 -kipaleen tuottanut J-Laini ansaitsee suitsutusta läskistä soundista sekä raaputteluista koko albumilla.

Varsinaisesti yksittäisiä biisejä ei tästä hyvin miksatusta kokonaisuudesta voi poimia, sillä levy on sen verran kompakti paketti. Tästä kiitos kuuluu erityisesti Aksimille ja Didierille Timmion Studion uumeniin. Kekseliäisyyttä ei puutu sanoituksista eikä myöskään biisien rakenteista. Lisävärinsä pitkäsoitolle tuovat myös ennen 2000-lukua äänitetyt skitit, jotka on ripoteltu biisien lomiin näppärästi ja joilta saa vähän kuvaa siitä, millaisia olivat MC:eiden räpit aluksi. Aksimin enkkuräpit tekee vaikutuksen makealla lausumistyylillään ja Jodarokin palikkaräpit hauskuudellaan.

Vuoden 2006 paras kotimainen albumi. Kestää kuuntelua vielä vuosia. Tarkasta, jos et ole sitä jo tehnyt.

5/5

Linkit:
Kemmuru
Kemmuru Myspacessa
"Koputan puuta" -musiikkivideo Youtubessa
Kemmurun haastattelu syvallapelissa.comissa
Monsp Records
Tilaa "Kehumatta paras" The Funkiestista

Syvällä Pelissä -maininta:
"Mä tulin passaan nää faktat hei, kymmenen vee, syvällä geimissä niinku Dr. Dre."
- Aksim @ Poverty Hill st. blues

Herrasmiesliiga - Herrasmiesliiga



Herrasmiesliiga - Herrasmiesliiga
Löyly-Viihde, 2006

Biisilista:
01. Happamia, sanoi kettu
02. 112
03. Enemmän
04. Karma
05. Miehen mitta feat. Sere & SP (kuuntele)
06. Ne kyselee
07. Se en ollu minä
08. Kestä
09. Mahtavaa
10. Sirkus
11. Viimeinen pisara
12. Keskity feat. Toinen Kanava
13. Haluisin et tiedät
14. Pitkää sylkee
15. Jess
16. Onks se sulta pois feat. 5th Element
17. Lahest feat. 5th Element

Lahtelaisen hiphop-kollektiivi 5th Elementin jäsenistä koostuva kolmihenkinen Herrasmiesliiga (Cheek, Brädi, TS) on tuttu Cheekin keikoilta ja albumeilta. Energisillä keikoillaan ihmisiä ihastuttanut Liiga päätti 2006 syksyllä siirtyä lavoilta levylle ja täten syntyi Löyly-Viihteen kautta julkaistu self-titled pitkäsoitto "Herrasmiesliiga". Levyn ensimmäinen single 112 ei ihmisiä kovasta biitistä ja sanaleikittelystä huolimatta lämmittänyt, vaan loi suuren kynnyksen albumin tarkastamiseen. Kielikuvia albumilla riittää kyllä rutkasti lisää, mutta samalla aiheet liikkuvat monipuolisemmissa vesissä kuin ennakkoon olisi uskonut.

Kolmikko nimittäin riimittelee ihmissuhteista, miehisyydestä, juomisesta ja sen seurauksista, ihmissuhteista, kotikaupungista, kunnianhimosta, keikoista sekä karmasta. Ongelmana tässä on ainoastaan se, että mielettömästä energiastaan tuttu Herrasmiesliiga ei vakavempien aiheiden äärellä kuulosta niin vakuuttavalta kuin muuten ja haikeiden biisien aikana meininki latistuu tylsäksi. Nopeatempoiset biisit sen sijaan toimivat helvetin lujaa. Hyvä esimerkki vakavempien ja rennompien biisien kanssa tasapainoiluista on pitkäsoiton kolmas ja neljäs raita. Levy on käynnistynyt nopeatempoisilla biiseillä ja kolmantena raitana tuleva Enemmän kruunaa lupaavan alun tarjoamalla Kfiedin tekaiseman loistavan biitin, jonka päälle koko konkkaronkka sylkee mielettömän kovalla asenteella kunnianhimosta ja tavoitteista. Kertosäe on hyvä, vuorottelu toimii täydellisesti ja Liiga tuntuu olevan parhaimmillaan.

Sitten seuraa Karma, joka latistaa hyvän meiningin täysin. MGi:n voksusamplen ympärille rakentama pliisu fiilistelytausta ärsyttää ja varsinkin TS:llä on vaikeuksia pysyä uskottavana vakavamman tekstin parissa. Onneksi platan muut aiheet ovat sen verran maanläheisiä, että niitä jaksaa kuunnella huolimatta siitä, onko tempo nopea vai hidas. Liiga käyttää muutamilla biiseillä erilaisia näkökulmia hyväkseen, tehokeinona. Yksi tällainen kipale on Miehen mitta, jossa Cheek, Brädi, TS, Sere ja SP kertovat miehisyydestä omista näkökulmistaan ja näin ollen mukaan saadaan esimerkiksi myös isän kanta aiheeseen. Viimeinen pisara taas on oivaltavasti kirjoitettu biisi Liigan jäsenten suhteesta rakkaaseen alkoholiin, hyvin toteutettu.

Kestä liikkuu vaikeiden ihmissuhteiden sekä yhden illan panojen maastossa MGin loistavaa biittiä käyttäen. Samaisessa biisissä on kiva idea muuttaa flown nopeutta versen keskivaiheessa. Hatunnoston ansaitsee myös Pitkää sylkee, joka kuvailee osuvasti darra-aamun omantunnon tuskia sekä katumuksia ja Sirkus, jossa erityisesti Brädi pukee räppibileiden ja -keikkojen meiningin sirkusympäristöön hyvin. Sen sijaan biisit kuten Mahtavaa ja Ne kyselee on aivan turhia filleribiisejä, joita ei olisi kannattanut ottaa pitkäsoitolle kokonaisuutta pilaamaan. Kokonaisuudesta puheen ollen, tuntuu vahvasti siltä, että biisilistan olisi voinut laittaa parempaan ja osuvampaan järjestykseen yhtenäisyyden luomiseksi.

Vierailijoista edellä mainitut Sere & SP onnistuvat hyvin, eikä Toisen Kanavan jätkienkään panoksessa ole moitittavaa biisillä Keskity. Levyn kahtena viimeisenä raitana olevat 5th Element -possebiisit taas jättävät kaksijakoiset fiilikset: Onks se sulta pois on karsea biisi, mutta Lahest on ihan mukavaa kotikulmien kuvailua ja biittikin on kova. Suurimmaksi osaksi tuotannosta vastannut MGi käyttää liian monella träkillä biitin kertsiosuuksissa vaisuja voksusampleja, mutta siitä huolimatta jälki on läpi levyn vakuuttavaa. Hyvät taustat ovat loihtineet myös Joniveli sekä Kfied, Roitzun ja J-Kayn tuotannot taas eivät ole niin kovasti mieleen.

Itse Liigasta parhaiten mieleen jää Brädi, heikoimpana taas TS. Mikäli biisilistasta olisi napannut viitisen biisiä pois, albumi saattaisi ansaita jopa neljä tähteä. Näppärää riimittelyä, vuorottelua ja teknistä kikkailua. Parhaimmillaan kolmikko on biiseillä Enemmän, Viimeinen pisara ja Kestä, kun taas huonoimmillaan trio vetää Ne kyselee sekä Onks se sulta pois -tasoisia rimanalituksia. Jos olet lahtelaisten fani tai kahden vaiheilla levyn tarkastamisen suhteen, suosittelen ostamista. Jo valmiiksi Herrasmiesliigaa "vihaavien" suosittelen pitämään näppinsä erossa tästä tekeleestä.

3/5

Linkit:
Herrasmiesliiga
Herrasmiesliiga Myspacessa
Herrasmiesliigan haastattelu syvallapelissa.comissa
Löyly-Viihde
Tilaa "Herrasmiesliiga" The Funkiestista

lauantai 27. lokakuuta 2007

Kollabo Brothers - For My Peoples



Kollabo Brothers - For My Peoples
Kool Kat Records, 2006

Biisilista:
01. Intro feat. Craig G
02. No Equal feat. Craig G
03. For My Peoples feat. Donald D
04. Way Back feat. Tim Dog
05. Watch The Game feat. The Gambit
06. Lovin' This Shit feat. Afu-Ra
07. My Flows To Blow feat. Diamond D
08. Hip Hop Blues feat. Grandmaster Caz
09. Two Kool Brothers
10. I Got Soul feat. Zion
11. Words I Wrote feat. Paris
12. Glad To Be Me feat. B.I.
13. My Melody feat. B.O. Dubb
14. I'm a Real Emcee feat. Donald D
15. Outro

Kollabo Brothers -kaksikko Kool Ski (Kool Kat Recordsin "head honcho", suomalaisen rap-musiikin pioneeri) ja Staffro (suht kovaa suosiota Suomen rajojen ulkopuolella nauttiva tuottaja) tekivät melkoisen kulttuuriteon vuoden 2006 keväällä, kun heidän pitkäaikainen projektinsa "For My Peoples" -albumi ilmestyi kauppojen hyllyille. Kyseisellä platalla nimittäin vierailee vaikuttava ja nimekäs lista ulkomaisia vanhan koulukunnan MC:eitä, räppäämässä Kollabo Brothersien biitteihin. Mukana on mm. "The Devil Made Me Do It", "Sleeping With The Enemy" ja "Guerrilla Funk" -sooloistaan tuttu Paris, legendaarisen Juice Crewn alkuperäisjäsen Craig G, yhtä legendaarisen DITC-ryhmän Diamond D, Oakland-duo Zion I:n MC Zion, Fuck Compton -dissistään muistettava ja korkealle arvostettu Tim Dog sekä Grandmaster Caz, jonka riimejä Big Bank Hank käytti Sugar Hill Gangin Rapper's Delightissa tunnetuin seurauksin. Lisäksi oman panoksensa antavat myös Donald D, Afu-Ra, Staffron "Influence" -platallakin sylkenyt Shaman Work Recordingsin B.I., B.O. Dubb (eli tuttavallisemmin Bomfunk MC'sien Raymond Ebanks) sekä turkulainen The Gambit. Ihmeellistä kyllä, edes tällainen vierailijalista ei kirvoittanut suomalaisissa räppipiireissä keskustelua käyntiin.

Keskustelua tämä platta ehdottomasti ansaitsisi, ainakin laadukkaan tuotantonsa osalta, sillä miehet ovat loihtineet viidentoista biisin kokonaisuuden, jolla ei ole yhtäkään huonoa biittiä. Staffro ja Kool Ski ovat saaneet tuotannossa muutaman biitin osalta apua Recluse Recordingsilta tutuilta Jake The Breakilta sekä Flamilta. Soundi on ajatonta ja todella tarttuvaa, taustojen ysärifiilis laittaa pään nyökkäämään ja jalan vipattamaan. Samplepohjainen matsku scratchien höystämänä liikkuu periaatteessa biisi biisiltä samoissa tunnelmissa, mutta ei puuduta kuuntelijaa. Eniten soundi tuntuu poikkeavan yleisestä linjasta biiseillä My Melody (perinteisempi old school -biitti, mukana myös svengaavaa samplea) ja I Got Soul (boom bapimpaa kamaa kuin muu levy). Laadukas tuotanto on ehdottomasti koko levyn kantava voima ja tekijä, joka saa kiekon todella kuulostamaan Kollabo Brothersien pitkäsoitolta eikä kokoelmalta, jonne on vain lätkitty satunnaisia biisejä. Siksi on ilahduttavaa, ettei biittien ole tarvinnut mennä hukkaan, vaan ne ovat päätyneet osaavien räppäreiden käsiin.

Sielukkaat taustat ovat selvästi herättäneet MC:t saarnaamaan vanhoista hyvistä ajoista ja nykyisen MTV-rapin järjettömyydestä, sillä lähes poikkeuksetta jokainen räppäri on ottanut biiseillä jonkinlaisen luennoitsijan aseman. Ei tarvitse kovin paljoa liioitella jos sanoo, että kaikki kappaleet noudattavat teksteiltään kaavaa: "mä oon legendaarinen, opetan suomalaisille millaista oli vanhoina hyvinä aikoina kun itse alotin, kerron miten hip hop on muuttunut ja kritisoin nykymenoa."Poikkeuksena B.I., joka Glad To Be Mellä riimittelee raidan nimen mukaisesti siitä, kuinka iloinen hän on vapaudestaan sekä siitä, että hän saa olla kuka on. Craig G hakee itselleen vertaista MC:tä, Tim Dog kertoo millaista se aito räppi oli "kauan sitten", Afu-Ra elää sekä rakastaa hiphoppia henkeen ja vereen, Zion korostaa sielukkuuden merkitystä jne. You get the point.

Valitettavasti levyllinen saarnausta ja itsestäänselvien asioiden viljelyä ei ole kovin kiinnostavaa kuunneltavaa, jonka takia suurin osa platasta menee vain (hyvänä) taustamusiikkina. Vaikka kenenkään ulosannissa ei ole mitään valittamista, ainoastaan kaksi MC:tä saa elävöitettyä saarnaustaan sille tasolle, että se on jo muutakin kuin edellä mainittua taustamusaa. Grandmaster Caz saa tunteella ja hienolla, puhuttelevalla tyylillä vedetyn Hip Hop Bluesin aikana kuuntelijan höristelemään korviaan, samoin tekee Paris Words I Wrotella. Suomalaiset The Gambit ja B.O. Dubb kuulostavat kömpelöiltä kovassa seurassa, mutta kovien taustojen ansiosta hekin menevät letkan mukana siinä missä muutkin.

Kokonaisuutena asiallinen paketti ajattomia biisejä, jotka sopii niin kotikuunteluun, autoon kuin pippaloihinkin. Kollabo Brothers -biitit on loistavia.

3½/5

Linkit:
Kollabo Brothers
Kool Kat Records
Staffron haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "For My Peoples" The Funkiestista

Staffro - Influence (Deluxe Edition)



Staffro - Influence (Deluxe Edition)
Kool Kat Records, 2006

Biisilista:
01. Intro
02. One Life feat. B.I. & Mikcheck, Trice
03. The Butler
04. Beats By The Bundle
05. 3 Minute Drill feat. B.I.
06. Interlude I
07. Keep It Moving
08. Jazz Studies 1
09. Fa Treal feat. Mr Rictor
10. Interlude II
11. Jazz Studies 2
12. Realize feat. B.I. & Mikcheck
13. Laid Back
14. Jazz Studies 3
15. Outro
16. Bonus Scratch Sounds
17. Intro
18. 3 Minute Drill (instrumental)
19. Lounging
20. Easy
21. Cry
22. Interlude
23. One Life (instrumental)
24. Rhodes
25. Old Soul
26. Fa Treal (instrumental)
27. Glad To Be Me (remix) (instrumental)
28. Jazz Studies 4
29. Outro

Kool Kat Recordsin kuudes julkaisu eli vuonna 2002 ilmestynyt "Influence" julkaistiin vuoden 2006 joulukuussa juhlapainoksena, osittain uudelleen miksattuna ja masteroituna. Kyseessä on siis raumalaisen tuottaja/dj Staffron debyyttijulkaisu, joka oli ilmestyessään yksi ensimmäisistä suomalaisista hip hop tuottajalevyistä, jolla kaikki vierailevat artistit olivat ulkomaisia. Juhlapainosta varten samalle levylle on tungettu myös ennenkuulemattomista instrumentaaliraidoista koostettu "Retro Crates" -bonusalbumi.

Sekä "Influence" että "Retro Crates" ovat molemmat lähinnä taidonnäyte ja läpileikkaus Staffron tuottajataidoista vuosituhannen alusta. "Influencella" muutamilla raidoilla mikissä kuullaan myös vierailijoita Shaman Work Records -yhtiön artisteilta, jotka tosin eivät tuo mitään lisäarvoa biiseille. B.I., Mikcheck, Trice ja Mr. Rictor täyttävät hätäisen kuuloisilla räpeillään paikkansa siinä missä kuka tahansa muukin jenkki-MC.

Räpeillä tai ilman, itse biitit ovat kuitenkin erittäin laadukasta boom bap -soundia suoraan ysärin sydämestä. Samplepohjaiset taustat rullaavat moitteetta biisistä toiseen yhtenäisen linjan siivittämänä, mikä ei kuitenkaan puuduta kuuntelijaa, sillä vaihtelevuutta löytyy runsaasti. Scratchit ja vinyylin rahina lämmittävät mieltä, siinä missä räpit voksusamplet. Erityisen hyvinä biitteinä joukosta erottuu neljä jazz-vaikutteista taustaa, joiden soundi on mahtavan sielukasta. Muuten linja pidetään raakana hiphoppina ja erikseen muun tuotannon osalta täytyy mainita vielä huikea 3 Minute Drill -biitti.

Bonusalbumi "Retro Cratesilla" meininki valitettavasti lässähtää pahasti ja kyseinen platta tuntuu pilaavan kokonaisuuden. Silti sanoisin kaikille ysärisoundin ystäville, jotka ei ensimmäiseen painokseen ehtineet mukaan: tarkastakaa tämä.

3/5

Linkit:
Staffro
Recluse Recordings
Staffron haastattelu syvallapelissa.comissa
Kool Kat Records
Tilaa "Influence (Deluxe Edition)" The Funkiestista

Funkeyh & Winnie - Varaslähtö



Funkeyh & Winnie - Varaslähtö

Omakustanne, 2005

Biisilista:
01. Intro
02. Nyt me mennään
03. Domedag
04. If The Flavour Ain't Right feat. Shay
05. Kamppailu jatkuu feat. M.A.T
06. Varaslähtö
07. Kävelen mun kulmilla feat. Elias L.
08. Hur det än går
09. Outro (Tehään mitä tehään) feat. NBC

Ruotsi. Suomen toinen virallinen kieli ja allekirjoittaneelle eniten päänvaivaa ylioppilaskirjoituksissa tuottanut oppiaine. Kolmihenkiseen NBC:hen eli Nörtti Bois Crewhun kuuluva Funkeyh päätti minun ja muiden huonosti ruotsin kieltä taitavien kiusaksi lyöttäytyä yhteen kyseisellä kielellä räppäävän Winnien kanssa vuonna 2005, ja tehdä hänen kanssaan yhdeksän biisin mittaisen, hyvin kansainvälisesti värittyneen platan nimeltä "Varaslähtö". Omakustanne on kaksikon ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) julkaisu ja tuotannosta sillä vastaavat ruotsalaiset Amentia, Mario Dri, ZooLive sekä Enigmatic Productions, suomalaiset Kino, LXC ja Elias L. sekä hollantilainen Shay.

Winnien ruotsi ja Funkeyhn suomi vuorottelevat biiseillä yllätävän kivuttomasti versestä toiseen, vaikka yleensä ns. kaksikieliset biisit ovat tuhoon tuomittuja jo ennen ensimmäistäkään kuuntelua. Molempien artikulointi on kuin suoraan oppikirjasta ja flow ei muutamia notkahduksia lukuunottamatta petä. Hyväntuulisesti ja innostuneesti läpi levyn esiintyvä kaksikko kuulostaa luonnolliselta sekä uskottavalta - jopa kuuntelijaystävälliseltä - debyytillään. Biiseistä huokuu tekemisen meininki, mutta räpeissä saisi olla rutkasti enemmän munaa. Parhaiten tämän huomaa levyn päättävältä Outro-raidalta, jolla olisi kaikki ainekset muodostua hyväksi possebiisiksi, mutta latistuu Nörtti Bois Crewn (Funkeyh, Elias L., Dt1) ponnettoman räppäilyn ja säyseän kertosäkeen seurauksena.

Yli kolmasosa levystä on debyytille tavanomaisesti esittelybiisejä, joissa kerrotaan omasta historiasta ja näytetään vaikkapa iskulinjojen avulla mitä osataan. Esimerkiksi Shayn kanssa tehdyssä Hollanti-Suomi-connection -biisissä If The Flavour Ain't Right, Funkeyh yltää välillä ihan oivaltavaan riimittelyyn, mutta suurimmaksi osaksi aika on ehtinyt purra hampaansa läppiin, joista on tullut kahdessa vuodessa kuluneita. Myös tuomiopäivä, nuoruusvuosien kulmat ja elämän vaikeudet nousee esiin teksteissä, ei siis mitään uutta auringon alla. Tuotanto on kansainvälisyydestään huolimatta suht heikkoa, ainoastaan Shayn tuottama nelosraita ja Elias L:n väsäämä Outro-biitti erottuvat halvan oloisista taustoista selvästi edukseen.

Mikissä Shayn taas voisi korvata kuka tahansa suht sujuvasti enkuksi riimittelevä MC. Elias L. vetää hyvin sekavan feattiversen Kävelen mun kulmilla -biisille ja M.A.T on mitäänsanomaton kappaleella Kamppailu jatkuu. Ottaen huomioon julkaisuvuoden ja sen, että kyseessä on herrojen ensimmäinen julkaisu, yllätyin positiivisesti. Levy on suht tasainen, mutta vaarallisen mitäänsanomaton paketti hyväntuulista räppiä suomeksi ja ruotsiksi syljettynä.

2½/5

Linkit:
Funkeyh
Winnie
NBC Crew

lauantai 20. lokakuuta 2007

Timi Lexikon - Kuka on Timi Lexikon



Timi Lexikon - Kuka on Timi Lexikon
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Intro
02. Kuulumisia feat. Sauna Ent.
03. Tulilinjalla (kuuntele)
04. Draped Up
05. Big Pimpin'
06. Vesilinjalla
07. Pistän sut lauteille feat. Sauna Ent.
08. Ei välii
09. Slow Down
10. Oota hetki!
11. Baksit kouraan (kuuntele)
12. Tää on mun nainen pt. 2
13. Älä nukahda feat. David Ruffein
14. Do Ya Thang
15. Samaa vanhaa
16. Kengät
17. Määränpäänä mikä tahansa
18. Yummy Bingham - Is It Good To You (remix) feat. Timi Lexikon

Wrongones- sekä Sauna Ent.-ryhmissä vaikuttava Timi Lexikon (ent. Toma) julkaisi viime syksynä ilman sen suurempia ennakkovaroituksia muutaman vakuuttavan nettilevityksessä olleen biisin ja lopulta marraskuussa mixtapen, joka kantaa nimeä "Kuka on Timi Lexikon". Hyvin pitkälti niin sanottujen "jenkkibiittien" varassa kulkeva levy pyrkii esittelemään Timin kykyjä ja monipuolisuutta MC:nä sekä tuomaan nimeä tutuksi tulevaisuuden varalta. Onnistuuko se tavoitteessaan positiivisesti vai voidaanko puhua epäonnistuneesta yrityksestä ja toivottaa Lexikonille hyvää matkaa jonkin muun aluevaltauksen parissa?

Lähdetään liikkeelle siitä, että vaikka mixtape on aina mixtape ja sillä voi kokeilla kykyjään sekä rajojaan, ei kukaan jaksa kuunnella täytebiisejä. Tältä mixtapelta fillereitä löytyy muutama (Kuulumisia, Do Ya Thang). Mixtape on tehty viihdyttäväksi kokonaisuudeksi ja sen takia monesta biisistä ei jää juuri mitään mullistavia tai mieleenpainuvia laineja käteen. Miinuksiksi voisi laskea myös pariin otteeseen vähän yliampuviksi venyvät laulukertsit ja liiallisen lainabiittien käytön. Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja verrattuna siihen, mitä kaikkea Timi Lexikon tarjoaa kuuntelijoilleen ja ennen kuin aletaan keksiä päästä tekaistuja miinuksia julkaisulle, ei pidätellä enää totuutta: "Kuka on Timi Lexikon" ylittää odotukset kirkkaasti.

Kyseessä on oikein vahva kokonaisuus, joka todella tuo esille Timin monipuolisuuden MC:nä. Timi Lexikonin selkeä artikulointi, omalla tasollaan oleva äänenkäyttö, itsevarmuus ja jo aiemmin mainittu monipuolinen flow/tyyli tekevät artistista tuoreen ja karismaattisen tapauksen. Ja tässä tapauksessa en tarkoita karismalla sitä samaa, mitä on Elastisella tai mitä löytyy Ruudolfilta, vaan tämä on jotain omalaatuisempaa. Jokaisella biisillä tyyli vaihtelee ja elää biitin sekä tarinan mukana. Itsevarmuus taas tuo asennetta koko touhuun ja myös rohkeutta kokeilla rajojaan. Esimerkkejä rohkeista vedoista ovat vaikkapa muutamat hempeilybiisit (Tää on mun nainen pt. 2, Slow Down) heti uhobiisien jälkeen ja hauska Kengät -kuiskailu, joka on taasen syntynyt Ying Yang Twinzien Wait -biisin pohjalta. Niin joo, toki täytyy mainita erikseen vielä kikkailut flown kanssa sekä välispiikit/taustamölinät, jotka eivät (yllättävää kyllä ja muista suomijulkaisuista poiketen) aiheuta myötähäpeän tunnetta.

Vaikka aiemmin mainitsin yhdentekevistä sanoituksista, on levyllä mukana myös hyvää näyttöä siitä, että Timin taidot eivät rajoitu pelkästään teknisiin puoliin vaan hän osaa myös kirjoittaa. Määränpäänä mikä tahansa soljuu vaivattomasti eteenpäin ja kertoo hyvin tavoitteista sekä määränpäistä, kun taas Big Pimpin' valloittaa hauskuudellaan. Baksit kouraan osoittaa, että vaikka Timi tekee tätä rakkaudesta, ei musikkia ole lähdetty tekemään kuitenkaan nöyristellen vaan kunnianhimoa on ja massit kyllä otetaan, jos mitenkään mahdollista. Biisit onnistuvat viihdyttämään kuuntelijaa ja niistä tuleekin eräällä tapaa ajattomia - ne kestävät rankkaakin tehosoittoa. Ja vaikka lainabiittejä on suhteellisen paljon, ne vastaavat kaikki allekirjoittaneen makua lähes täydellisesti. Viisi itse tehtyä biittiä ovat myös todella kovia, varsinkin hypnoottinen Samaa vanhaa ja Älä nukahda & Baksit kouraan -bängerit. Myös Lexikonin omatekemät taustat nappaavat. Levyllä vieraileva Sauna Ent. onnistuu vakuuttamaan ainoastaan flownsa ja asenteensa puolesta biisillä Pistän sut lauteille.

Dj Henry Lee Lucas on tehnyt hyvää duunia vaihtojen ja mixtapen kasaamisen kanssa, vaikka tämä ei muutaman siistin loppubiitti- ja C&S-kikkailun lisäksi mitään ihmeellistä sen puolelta tarjoakaan. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen pläjäys ja toimii mainiona promona. "Kuka on Timi Lexikon" asettaa kuitenkin paineet varsinaiselle albumille, jolla pitäisi olla vähän syvällisempää kamaa kuin nämä päätä nyökyttävät kovuudet.

4/5

Linkit:
Timi Lexikon
Timi Lexikonin haastattelu syvallapelissa.comissa

TF - Get by or Die Trying



TF - Get by or Die Trying
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Shook (intro)
02. What's The Point
03. Summer Rhymes
04. Next to Die
05. Give it a Spin
06. Misplaced
07. Kick Back (outro)

Lappeenrannan rap-tarjonta oli pitkään kovin yksipuolista, Lavola UG:n ollessa ainoa edes jotain asian eteen tekevä ryhmä. 2005 tulikin LUG:n levy, mutta myös neljän nuoren lappeenrantalaismiehen muodostaman 53 Connectionin streettape. Heikolta debyyttijulkaisuilta erottui edukseen yksi biisi, Tautofonian (nykyinen TF) englanninkielinen rimmailu Found Yourself. Edellämainittu kappale sai osakseen niin hyvää palautetta, että TF päätti julkaista elokuun alussa seitsemän raidan mittaisen soolomixtapen, "Get by or Die Trying".

Vaikka platalla ei pituutta juuri ole, onnistuu TF esittelemään itsensä ja taitonsa seitsemällä biisillä paremmin kuin monet suomalaiset kolme kertaa pidemmillä mixtapeilla. Misplacedilla paljon matkaillut MC kertoo omista näkemyksistään maailmasta, jossa ei tunneta termejä kuten rakkaus sekä luottamus ja jossa kukaan ei tunne itseään tai välitä mistään. Kaikki ovat ns. "kadotettuja". Hienoa tulkintaa täydentää aiheeseen sopiva 10th Wonderin viulupainotteinen biitti. Lähes vastakohtana toimii kolmas raita Summer Rhymes, jolla TF kuvailee onnistuneesti kesää ja sen tunnelmaa rusketuksineen sekä minihameineen kaikkineen. Edellämainitun ihmemies 10th Wonderin tuottama tausta on ajaton ja siinä olevasta huuliharpusta tulee mieleen heinäkuinen auringonpaahde.

What's The Pointilla lähetetään räppärit tutkiskelemaan sanoituksiaan, samalla kun TF itse osoittaa, että hänellä on aina pointtia biiseissään.

"I always got a point to spell, but even when I say nothing, I say it well."

Give it a Spin taas kehottaa kuuntelijoita ostamaan levyt warettamisen sijaan, siinä kun voittaa kaikki osapuolet. Samalla korostetaan työtä, mikä pitää menestymisen eteen - helpolla ei todellakaan pääse. Kurvin biitti antaa hyvin tilaa räpeille, mutta ei edusta tamperelaisen tuottajan parasta osaamista. Mainitsemisen arvoinen on myös mixtapen päätöisraita Kick Back, joka on varustettu mielettömän kovalla x23:n taustalla!

"Get by or Die Trying" on piristävä debyyttijulkaisu tähän synkkään syksyyn nuorelta TF:ltä. Itsevarmuus on vahvin juttu tällä mixtapella, myös flow, ääni ja lyriikat toimivat moitteetta. TF:llä on munaa nostaa itsensä jalustalle ja kritisoida muita MC:eitä. Myös äijän taidot on sitä luokkaa, että tällainen terve uho on täysin perusteltua. Vaikutteet käyvät ilmi biisejä kuunnellessa ja monia legendaarisia artisteja/biisejä kunnioitetaan. Liikaa ajaudutaan kuitenkin tarinoimaan itse räppäämisestä ja jotenkin räpit tuntuvat hukkuvan biittien alle. Mixtapesta tulee raskas kuunneltava, kun läppiä on kuunneltava monia kertoja vain saadakseen niistä selvän. Ja vaikka ääni onkin hyvä, äänenkäytön kanssa on vielä petraamista. Monotoniset räpit aiheuttavat sen, että levy ei kestä välttämättä kovin montaa kuuntelukertaa. Myös kertseistä puuttuu se jokin, vaikka ne ovatkin periaatteessa hyvin rakennettuja.

Joka tapauksessa vakuuttavaa ja tarkastamisen arvoista materiaalia. Kuten outrossakin kerrotaan, TF aikoo räpätä niin kauan kunnes riimit loppuvat. Jos olet kyllästynyt - harmi, sillä TF on tullut jäädäkseen. Tulevia projekteja jään ainakin itse odottelemaan mielenkiinnolla, varsinkin kun tuottajatiimi Ruckit Entertainment on menossa mukana. Yksi uusi potentiaalinen kyky englanniksi sylkevien suomalaisten MC:eiden joukkoon.

3½ / 5

Linkit:
TF
Tilaa "Get by or Die Trying" The Funkiestista

Nopsajalka - Tontilla taas



Nopsajalka - Tontilla taas
Monsp Records, 2006

Biisilista:
01. Tuli talos feat. Raappana
02. Haluun takas
03. Tontilla taas feat. Super Janne
04. Luonnollinen nainen
05. Omaa juttuu feat. Jodarok
06. Mäsäks
07. Parhaat bileet feat. Mariska
08. Aitoo kamaa (oikea rakkaus ei odota)
09. Hyvää huolta
10. Kuumotus
11. Lisää liekkii
12. Hyvää elämää feat. Paarma

Kymmenisen vuotta siihen meni, mutta loppuvuodesta 2006 se saatiin vihdoinkin valmiiksi. Puhun helsinkiläisen reggae-/dancehall-artisti Nopsajalan debyyttialbumista "Tontilla taas", joka julkaistiin Monsp Recordsin kautta. Lähinnä Soul Captain Bandista ja Kapteeni Ä-ni -projekteista tuttua Nopsajalkaa voisi helposti nimittää jopa suomalaisen reggaen pioneeriksi, mutta soolouralle herra ei tuntenut olevansa valmis ennen kuin nyt. Sen lisäksi, että Nopsajalka hoitaa julistamispuolen mikissä, hän vastaa myös suurimmasta osasta tuotantoa yhdessä Dj Svengalin kanssa.

Levyllä käsitellään paljon aitoutta, välittämistä ja juhlimista. On helppo nähdä millaisia arvoja Nopsajalka pitää hyvän elämän edellytyksenä. Hän tuomitsee kaikenlaisen kopioinnin, roolien vetämisen, ahneuden sekä välinpitämättömyyden. Vihreää valoa sen sijaan näytetään lähimmäisten rakastamiselle ja huolehtimiselle, oman jutun tekemiselle huolimatta siitä mitä muut sanovat sekä luonnollisuudelle. Läpi levyn Nopsajalka julistaa näitä ohjeita erittäin intohimoisella vimmalla ja tyyliä vaihtelemalla puhuttelee kuuntelijaa. Paikoitellen kiivas ohjeistus muistuttaa jopa Vuorisaarnaa. Juhlimisesta kertovat biisit (esim. Parhaat bileet) pyrkivät taasen nostattamaan fiilistä ja luomaan entistä positiivisempaa tunnelmaa, siinä erinomaisesti onnistuen.

Soundiltaan levy on modernia reggaeta ja dancehallia. Hektiset rytmit ovat kahta haikeampaa biisiä lukuunottamatta (Hyvää huolta ja Hyvää elämää) nopeatempoisia ja pitävät omalta osaltaan meiningin korkealla läpi levyn. Taustalla tuntuu olevan tuhdisti tavaraa ja oikeita soittimia käytetään myös hyvin hyödyksi, vaikka ei allekirjoittaneella olisi mitään massiivisempaa soundiakaan vastaan. Erityisesti klubimpi, YleX:lläkin tiiviisti pyörinyt Mäsäks miellyttää omaperäisyydellään. Vierailijoista Jodarok onnistuu loistavasti tukemaan Nopsajalkaa biisillä Omaa juttuu ja Mariskakin yllättää Parhaat bileet -kertsissä. Muut vierailijat eivät myöskään heidän rinnallaan pahemmin kalpene, Paarma, Raappana ja Super Janne ovat paikkansa levyllä ansainneet. Kertosäkeet ovat tarttuvia ja niitä toistetaan biisien aikana juuri oikean verran, jotta ne jäävät päähän soimaan.

Kuten Nopsajalka toteaa Tontilla taas -nimikkoraidalla, hän on palannut ja tuo hyvän meiningin tullessaan. Nopsajalalla on sydän täynnä intoa ja sielu täynnä toivoa. Tämän vilpittömän rakkauden reggae-musiikkia kohtaan huomaa levyä kuunnellessa ja tuntuu siltä kuin Nopsajalka tietäisi täsmälleen mitä on halunnut tehdä levyn kanssa, hän tuntee genren vuosien kokemuksella kuin omat taskunsa. Intohimosta ja modernista soundista huolimatta levy tuntuu kulkevan vähän liian kapeissa aihealueissa, minkä vuoksi kierrätetään biisiltä biisille samoja asioita. Loppupeleissä julistukset ovat myös aika lailla itsestäänselvyyksiä, mutta maailmassa jossa nyt elämme on hyvä, että edes joku jaksaa muistuttaa huolehtimisen ja aitouden merkityksestä. Parhaita biisejä ovat Luonnollinen nainen (hienoa ylistyspuhetta), Mäsäks ja Tontilla taas.

3½/5

Linkit:
Nopsajalka
Nopsajalan haastattelu syvallapelissa.comissa
Monsp Records
Tilaa "Tontilla taas" The Funkiestista

Monsp Records 1997-2007 -kokoelma



Monsp Records 1997-2007 -kokoelma
Monsp Records, 2007

Biisilista:
01. Steen1: Sinisiä rappuja, punaisia hintalappuja
02. Ruudolf: Hotruudolf
03. Liisanpuisto: Siistii räppii
04. DJPP & Raimo: Luotan itseeni (DJPP remix)
05. Memmy Posse: Periaatteen mies
06. Notkea Rotta: Kaupungin vauhdissa
07. Ville Kalliosta: Kuka rokkaa eniten
08. Memmy Posse: Rokuli
09.Pyhimys feat. Sampsa Nuotio: Toisen miehen laulu
10. Kemmuru: Bläkie, Loco & Luchi Lover
11. DJPP feat. Davo & Stig Dogg: Puhelimet kii
12. Ritarikunta: Stressii
13. Nopsajalka feat. Jodarok: Omaa juttuu
14. Ruudolf: Herttoniemest ikuisuuteen
15. Steen1: Valkoinen jänis
16. Juhani: Poljen mun pyörän
17. Vapaapudotus feat. Setä Tamu: 25 tuntia
18. The Young Lions: Dynamite
19. Pestamor: Hyvä juttu
20. Eevil Stöö: Matkaan jo käy

Helsinkiläinen pienlevy-yhtiö Monsp Records on ollut pystyssä jo kunnioitettavan kymmenen vuoden ajan, jonka kunniaksi lafka päätti julkaista 20 biisiä sisältävän kokoelman vanhoista julkaisuistaan. Platta ei kuitenkaan koostu ihan niistä isoimmista hiteistä (levyltä ei löydy esimerkiksi Jarden träkkiä, Bodausanthemia tai Koputa puuta ja Nyt tarkasti -biisejä), vaan perehdyttää Monspiin tutustumattoman välillä omalaatuistenkin biisivalintojen kautta levy-yhtiön historiaan. Punk-musiikkia alunperin julkaissut Monsp muistaa myös juuriaan ujuttamalla levyn sekaan kaksi raskaampaa poljentoa Pestamorilta sekä The Young Lionsilta.

Ajan saatossa väsynyttä Memmy Possen Periaatteen mies -kipaletta lukuunottamatta kokoelmalla ei ole heikkoja lenkkejä, kaikki biisit toimivat edelleen mainiosti riippumatta julkaisuajankohdasta. Tekisi mieli luetella kokoelman kohokohdat, mutta kun kaikki kappaleet tuntuvat jollain tapaa olevan sellaisia. Pyhimyksen ihmissuhdepuinti Toisen miehen laulu, Steen1:n soundimaailman muutos levyn biiseissä, Juhanin rimmailu pyörästään, Ruudolfin hyväntuulinen ja karismaattinen esiintyminen, Puhelimet kii, Nopsajalan toive oman jutun tekemisestä reggae-otteella... Ja ne kaikki loputkin.

Värikkään historiansa aikana Monspin suojissa on ollut lahjakkaita artisteja ja laadukasta materiaalia on syntynyt solkenaan. Onkin hämmästyttävää kuinka erilaiset tyylit, esittäjät ja aiheet rullaavat kokoelmalla sulassa sovussa keskenään hyvin luonnollisen oloisesti. Se on asia, joka tekee platasta ja koko levy-yhtiöstä ainutlaatuisen. Artistien tuotanto ja Monspin vaiheet esitellään kiitettävästi, mutta sattumanvaraisesti sinne tänne lätkittyjen biisien järjestyksessä olisi hiomisen varaa. Toivottavasti saamme nauttia laatujulkaisuista Monspin yhteydessä vielä vähintään kymmenen vuotta lisää. Siihen asti: onnea Monsp.

4/5

Linkit:
Monsp Records
Tilaa "Monsp Records 1997-2007" The Funkiestista

Don P & JaM - Tuomitut



Don P & JaM - Tuomitut
Softone Music, 2006

Biisilista:
01. Intro feat. DJ UNKLSAM
02. P feat. Kilo
03. Mitä sä tekisit
04. Kuka mä oon
05. Huuda
06. Uus suunta feat. Näkökulma, DJ UNKLSAM
07. Kovisten mietteitä feat. Lost Emissary
08. Mist sä mist mä feat. Näkökulma, Paperi T
09. Elämä mikä me valittiin
10. Meille feat. Paperi T
11. Mun ongelma sun ongelma
12. Polta se mun kaa (kuuntele)
13. Käänne feat. Efu
14. rip J.K.
15. Tuu kotiin mun kaa

Mikä voisi olla parempaa kuunneltavaa kuin kotikulmiaan ja kavereitaan reppaava, nälkäinen ja kunnianhimoinen MC laadukkaiden biittien päällä sylkemässä katuläppää? Tietysti kaksi kappaletta tällaisia herrasmiehiä. Porvoota eli P-Townia edustavat Don P sekä JaM tuovat debyyttijulkaisullaan "Tuomitut" suomalaiseen rap-musiikkiin jälleen uutta verta, uutta soundia ja etenkin todella tarttuvia kertosäkeitä. Softone Musicin kautta julkaistu levy ammentaa biisien aiheet lähinnä omista kotikulmista, kokemuksista, tuskasta ja osittain myös toivosta uuteen huomiseen. Kuulostaa hyvältä, mutta albumilla on myös heikkoutensa.

Hyvät asiat ensin. Tuotanto levyllä on todella tasokasta ja monipuolista - taustat on täynnä tarttuvia melodioita, tunnelmaa luovia sampleja ja potkua. MC:t ovat aika erilaisia tyyleiltään, mutta toimivat yhteen varsinkin vuorottelurakenteisissa biiseissä (Elämä mikä me valittiin). Don P varastaa parilla biisillä shown miellyttävällä äänellä, flowlla, painoituksilla, asenteella ja lyriikoillaan. Muillakaan biiseillä ei minkäänlaisia notkahduksia tule, vaan Don P vetää joka ikisen versen varmalla hyvällä tasollaan ja nousee viimeistään tämän levyn myötä Suomen kovimpien MC:eiden joukkoon. Välillä räppää jopa niin tunteella, että ääni särkyy. JaM tulee heti perässä, tykkään varsinkin miehen kirjoitustyylistä ja koukuttavasta tyylistä, johon on ensin päästävä niin sanotusti "sisälle". Ulosanti on kuitenkin muutamalla biisillä heikohkoa, esimerkkinä Käänne -kipaleen verse, jossa JaM välittää hyvin poissaolevan tuntuisen fiiliksen itsestään kuuntelijalle. Parhaimmillaan JaM on henkilökohtaisissa biiseissä, kuten rip J.K..

Vierailevat tuottajat (Vinnie Prima, MGi, Ola) ja MC:t (Näkökulman kaksikko, Paperi T, Kilo, Lost Emissary) sekä parissa biisissä raaputteleva DJ UNKLSAM ovat harvinaisen onnistuneita valintoja levylle, sillä kukaan edellämainituista ei ole turha lisä levylle. Vierailijat ovat selvästi hioneet versensä ajatuksella kuntoon ja se on piiskannut myös JaMia ja Donia parempiin suorituksiin. Parhaimmista biiseistä on pakko mainita ainakin mahtava Porvoo-anthem P, jossa Vinnie Priman biitti iskee aivan älyttömän lujaa tarttuvan melodiansa ansiosta, kertsi on levyn tarttuvin ja läpät Porvoosta ja ns. "yhteisöllisyydestä" osuvat sekä uppoavat. Ilman kertosäettä rullaava, samplen ympärille rakennettu Kuka mä oon taas sisältää mahtavan versen Don P:ltä. Mies saa tulkittua tuskansa jotenkin elokuvamaisesti, jotta kuuntelijan on helppo hahmottaa tapahtumien kulku päässään. JaMin itseironiset läpät ja kikkailu flown kanssa ovat myös hyviä, mutta verse tuntuu vähän pitkitetyltä. Hienoa itsetutkiskelua ja pohdintaa siitä, mitä he elämältään haluavat.

Vierailijoista Paperi T erottuu positiivisesti varsinkin biiseillä Mist sä mist mä (levyn parhaita biisejä "lyrikaalisesti", myös tunnelma hieno: kuulostaa siltä kuin mikkiä kierrätettäisiin ringissä MC:ltä toiselle) ja Meille (siisti aloitus). Näkökulma näyttää Uus suunta -biisillä olevansa edelleen iskussa ja DJ UNKLSAMIN raaputukset sekä samplet kertsissä on hyvät. Muita kovia biisejä ovat Käänne, jossa Efu tekee onnistuneen featin ja biittikin on kova sekä Polta se mun kaa, jonka sanat osaan jo ulkoa, mutta kappale ei siltikään jaksa kyllästyttää. 15 biisiä poikien ongelmista ja tuskasta on kuitenkin vähän liikaa ja levyn huono puoli on itsensä toistaminen. Sanoituksissa esiintyy liikaa samankaltaiset läpät ja sen takia tätä on raskasta kuunnella. Samalla Huuda rikkoo jotenkin albumin kokonaisuutta, vaikka onkin piristävä party starter ja keikkabiisi sinne kaiken masennuksen keskelle. Muutama biisi pois tai monipuolisempia aiheita ja tämä olisi voinut saada korkeammankin arvosanan. Debyyttilevyksi kuitenkin erinomainen ja kenties tästä muodostuu jonkinlainen Porvoo-räpin merkkipaalu. 2006 vuoden kolmen parhaan suomalaisen räppilevyn joukossa, ihan jo siksi, että Don P ja JaM kuulostavat oikeastaan ensimmäisinä suomeksi tekevistä MC:eistä RRRÄPILTÄ - ilman myötähäpeän tunnetta tai suurempia kliseitä.

4/5

Linkit:
Don P & JaM Myspacessa
Don P Myspacessa
Don P:n & JaMin haastattelu syvallapelissa.comissa
Softone Music
Tilaa "Tuomitut" The Funkiestista

VilleVille & J-Romance - Lähtöpiste



VilleVille & J-Romance - Lähtöpiste
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Kuljen polkuni
02. Lepään rauhas (kuuntele)
03. Ilmestyskirjani
04. Sä oot mun lempiruoka
05. Pakko tehdä valintoja
06. Kävelen
07. Niin niin hyvää
08. Haluun takas sinne
09. Tänä yönä feat. Joniveli (kuuntele)
10. Outro

EP:stä ja muutamasta pääosin tuottajakaksikko AH & The O:n kanssa yhteistyössä tehdystä mixtapesta tunnettu jyväskyläläinen VilleVille päätti viime vuonna aloittaa musiikkiharrastuksensa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Tätä varten hän lyöttäytyi tekemään "Lähtöpiste"-omakustannetta vanhan tuttunsa, tuottaja J-Romancen kanssa. Maineikkaalla Silver Club Studiolla äänitetyn julkaisun tarkoituksena on tuoda esille J-Romancen taidot biittinikkarina sekä näyttää mihin suuntaan VilleVillen materiaali on uudistunut, jos on uudistunut.

Usein "yksi tuottaja, yksi MC" -konseptilla tehtyjä julkaisuja kuunnellessa käy ainakin allekirjoittaneelle väistämättä niin, että jomman kumman tekijän taidot jäävät selvästi toisen varjoon. Usein se vahvempi puolisko on tuottaja ja niin myös tällä levyllä. J-Romancen tekemät biitit ovat nimittäin erittäin monipuolisia ja omalaatuisia. Läpi levyn on suorastaan ilo kuunnella taustoja aina orastavasta Kuljen polkuni -biitistä lopun Outroon, joka taas todistaa, että nuoren tuottajan biitit toimivat myös ilman räppejä. Ainoastaan karsea Lepään rauhas -renkutus tekee särön loistavaan tuotantorintamaan. Monesti löysinkin itseni kuuntelemassa enemmänkin kappaleen taustaa kuin ohitseviliseviä räppejä.

Tästä päästäänkin aasinsillalla itse MC:n osuuteen. Syy, minkä takia VilleVillen räppejä ei jaksa herpaantumatta kuunnella, löytyy hänen tyylistään. Synkempien aiheiden ja biittien äärellä (kuten Ilmestyskirjani) ankea tyyli toimii vielä suht hyvin, mutta kun pitäisi ottaa vakavuus-jarru päältä ja eläytyä rennompaan taustaan sekä aiheeseen, "vanha tyyli" jää päälle. Räpeistä kuulee kyllä, että biisejä on tehty tosissaan, mutta lopulta liian vakavalla otteella. Ainoastaan kertosäkeet ovat läpi levyn vähän pirteämpiä ja hyviä. Aiheiden ja tekstien suhteen VilleVillen musiikki on sitten muuttunutkin lähes täydellisesti. Se sama Ville, joka kertoi mixtapellaan ns. perinteisiä klubiläppiä, on ottanut asiakseen riimitellä "Lähtöpisteellä" oikeasta elämästä ja omista ajatuksistaan.

Ja se toimii huomattavasti paremmin kuin vanhat kuviot. Teemat vaihtelevat aina kuoleman partaalta valintoihin, vastuuseen, rakkauteen ja ahneuteen. Positiivisena seikkana mainittakoon myös se, että huolimatta rankasta kritiikistä aiempien julkaisujen kohdalla, VilleVille ei ole kirjoittanut biisejä tai edes kokonaisia versejä näistä "vihaajista". Levyn alkupuolella (joka on muuten julkaisun synkin osuus) tekstit kärsii tosin vielä huonoista vertauskuvista, oudoista täyteläpistä ja liiasta toistelusta. Ideat biisien suhteen ovat hyviä, mutta niitä ei ole viety loppuun asti. Omakustanteen viimeiset räppejä sisältävät biisit taas ovat hyvin toteutettu. Niin niin hyvää on piristävällä kaavalla tehty tarinabiisi ahneudesta, jossa seurataan jokaiselle tuttua hemmotellun penskan ihmistyyppiä aikuistumisen partaalla. Haluun takas sinne liikkuu myös samoilla apajilla, nostalgisoiden nuoruutta eli aikaa ilman huolia sekä vastuuta ja Tänä yönä taas rullaa eteenpäin vertauskuvallisissa merkeissä, Joniveljen hienon featin ja J-Romancen sielukkaan biitin siivittämänä.

Suunta VilleVillen teksteissä on siis eittämättä oikea ja viimeiset kolme biisiä antavat odottaa tältä MC:ltä tulevaisuudessa vielä paljon. Kunhan flow saa eloa ja yhteistyö J-Romancen kanssa jatkuu, niin Jyväskylä on mahdollisesti saanut kasvatettua jälleen erittäin varteenotettavia tekijöitä koko Suomen iloksi. "Lähtöpiste" on miellyttävä aloitus uudelle materiaalille.

3/5

Linkit:
VilleVille Myspacessa
J-Romance Myspacessa
VilleVillen & J-Romancen haastattelu syvallapelissa.comissa

SP - Kalevan poika



SP - Kalevan poika
Omakustanne, 2007

Biisilista:
01. Nälkänen
02. Hyvää feat. Mariska
03. Miksei nyt?
04. Housut roikkuu (kuuntele)
05. Mikä on elämää?
06. Sinkkuelämien Carrie
07. Takas Kalevaan
08. Ei pysty ymmärtään
09. Ei jaksa ny feat. Kivenkova
10. Eskapisti
11. Lennän etelään feat. Idän Ihme & Sere

Ensin Kivenkovan kanssa Kontrastissa vaikuttanut, ja myöhemmin Seren kanssa yhteisen levyn julkaissut SP (entinen Silkinpehmee) muutti takaisin nuoruusvuosiensa kulmille Tampereen Kalevaan ja julkaisi ensimmäisen soololevynsä. 11 biisiä sisältävä "Kalevan poika" tutustuttaa kuuntelijan sisään SP:n ajatusmaailman, jossa albumin purkittamisen aikana ovat pyörineet aiheet aina elämän peruskysymyksistä turhamaisiin musiikkipiireihin. Omakustanteen vastaavana tuottajana on toiminut jo edellämainittu Sere ja kannet on suunnitellut Panos.

Levyn alkupuolella ensimmäisenä pistää silmään hyvin rakennettu biisien järjestys ja levyn jatkuvuus. Tuntuu nimittäin siltä, kuin samplen ympärille rakennettu Hyvää ja vastaavasti yhden kysymyksen ympärillä pyörivä Miksei nyt? olisi kirjoitettu samana päivänä. Rauhalliset fiilistelybiisien jälkeen siirrytään bileisiin, joissa kuullun Housut roikkuu -vittuilun takia päädytään muistelemaan menneitä ja lopulta aamulla darrassa pohditaan Mikä on elämää?

Albumin loppupuoliskolla taas sanaillaan rohkean rehellisesti MC:n kokemista ihmissuhdekuvioista, kuvaillaan kotikulmia ja niiden muutosta, avaudutaan kahdesta eri näkökulmasta musiikkipiirien paskanjauhannasta sekä vakavoidutaan lopuksi henkilökohtaiseen, rakenteeltaan outoon Eskapisti -träkkiin. Bonuksena tiukan kymmenen biisin setin jälkeen kuullaan vielä kohtalainen kesähitti Lennän etelään, jossa varsinkin Kinoksen (Idän Ihme) hauska verse takaa ettei kuuntelija joudu jättämään levyä haikeissa fiiliksissä.

Tekstit ovat sujuvia ja niihin pystyy samaistumaan kuka tahansa. Erityisesti Housut roikkuu, Takas Kalevaan, Miksei nyt? ja Ei jaksa ny ovat vakuuttavia näyttöjä niin SP:n kirjoitustaidosta kuin myös ulosannista. Muutamilla biiseillä taas äänenkäyttö ja ulosanti tuntuvat olevan jotenkin epävarmoja sekä teennäisen kuuloisia. Tällaisia biisejä ovat osittain ainakin Sinkkuelämien Carrie sekä muuten niin hieno Eskapisti, jolla tunteen palo niin sanottuun kertsiin mennessä kuulostaa väärällä tavalla kärsivältä. Tupla-I:n lisäksi Mariskalla on pieni, mutta tärkeä osa Hyvää -biisin kertosäkeen onnistumisessa, Sere irrottelee päätösraidalla ja Kivenkova käynnnistää yhdelle biisille Kontrastista tutun vastakkainasettelu -teeman.

Tuotantopuolella Sere on saanut pidettyä ohjat yllättävän hyvin käsissään ja tehnyt jopa erinomaista työtä liveinstrumenttien saattamisessa osaksi muuta biittiä. Saksofoni, kitara, koskettimet ja muut soittimet tuovat uutta ulottuvuutta taustoihin, jotka olisivat parhaimmassa tapauksessa olleet sellaisinaankin kovia (kuten Miksei nyt?). Joniveli onnistuu pelkällä hämyisellä biitillään luomaan upean tunnelman Housut roikkuu -kipaleelle, Tiedemies osoittautuu jälleen kameleontiksi ja tekee hienon biitin, joka ei kuulosta yhtään tavanomaiselta Teemun taustalta. Kanye Westin Slow Jamzin tyyppinen Takas Kalevaan on ehkä yksi onnistuneimmista Seren biiteistä koskaan ja Ruckit Entertainment antaa oman panoksensa old school henkisellä taustalla. Loistavaa.

Kokonaisuutena erittäin hyvä platta. Ainoat miinukset tulee parin biisin teennäisyyksistä sekä välillä koomisen rehelliseksi menevistä sanoituksista.

4/5

Linkit:
SP:n Myspace
SP:n uudempi haastattelu syvallapelissa.comissa
SP:n vanhempi haastattelu syvallapelissa.comissa
SP kertoo albumista biisi biisiltä
Tilaa "Kalevan poika" The Funkiestista

Hannes Hauska & Eeegac - Paska on paskaa



Hannes Hauska & Eeegac - Paska on paskaa EP
Omakustanne, 2007

Biisilista:
01. Intro
02. En lopeta
03. Brightside of Hell pt. II
04. 20 & ½
05. Paska on paskaa
06. Interlude
07. Pellen touhuu/Sirpaleita (Eeegac remix)
08. Fork of Death
09. Sinfonia 07 feat. Minorfic
10. Paska on paskaa (Kooroc remix)
11. Outro

MC Hannes Hauskan (ent. Miikkabhui) ja tuottaja Eeegacin yhteistyönä syntynyt pitkä EP "Paska on paskaa" ei ole värikäs ainoastaan kansiensa puolesta, vaan myös sisällöltään. Tälle 2007 julkaistulle omakustanteelle nimittäin mahtuu muutama remix, pari instrumentaalia, neljä uutta Hannes Hauska & Eeegac -biisiä sekä tavanomaiset intro, interlude ja outro. EP-muotoiseksi julkaisuksi kuulostaa aikamoiselta sekamelskalta ja sitä tämä onkin, omalla tavallaan.

Hannes Hauskan vahvuutena olen aina pitänyt persoonallisia biisien aiheita ja massasta erottuvaa ääntä. Näitä molempia vahvuuksia käytetäänkin levyn nimikkokappaleessa Paska on paskaa, jossa kerrotaan rempseällä otteella... no, siitä mikä kaikki on paskaa. Hauskoja riimejä, tiukka biitti ja omaperäinen idea. Muut biisit eivät ole aiheiltaan niin omaperäisiä, mutta ovat kuitenkin kerrottu omasta näkökulmasta eikä toisten ihmisten silmien läpi, kuten monet sortuvat tekemään. Kerrotaan omasta elämänvaiheesta, räppärin karusta arjesta, ahdistuksesta, omasta suhteesta musiikkiin sekä myös uhotaan sopivissa määrin. Kaikki Hanneksen biisit ovat potentiaalisia, mutta niistä kuulee selvästi läpi yhden vakavan puutteen: ajankäytön.

Tuplaukset kusevat ajoittain, flow on varsinkin alkupään biiseissä hyvin yksitoikkoinen ja kuulostaa siltä, kuin koko levyn riimit olisi purkitettu sessarimeiningillä. Vaikka kyseessä onkin "vain" EP, ei se tarkoita sitä, että voisi lyödä homman läskiksi. Missä kunnianhimo? Pienellä panostuksella esimerkiksi En lopeta voisi olla kova biisi, nyt se on vain (kuten suurin osa levystäkin) kokoelma hauskoja läppiä.

Tuottaja Eeegac on saanut luotua näin monipuoliselle EP:lle sopivan skaalan biittejä: löytyy minimalistista, hilpeää ja vauhdikasta meininkiä hauskoilla sampleilla höystettyinä. Varsinkin kaksi herran omaa instrumentaalia ovat mainio osoitus hänen kyvyistään ja monipuolisuudestaan: siinä missä biitit toimii räppien kanssa, ne kestävät hyvin myös kuuntelua ilman sylkemistä. Häiriintynyt, rosoinen ja kylmä Brightside of Hell pt. II ja haikeampi Fork of Death ovat hienoja taustoja, jotka sisältävät juuri sopivasti vaihtelevuutta ja luovat kuuntelijalle mielikuvia. Soundista tulee mieleen juuri Tommishockin kanssa levyn tehnyt Kimarr. Vingutteluista toki isot plussapisteet myös

Ns. vierailijoista Koorocin tulkinta Paska on paskaa -kappaleesta on mahtava, vaikkakin kertsiosuus on alkuperäistä aika rankasti huonompi ja vaihteeksi suomeksi räppäävä Minorfic onnistuu ihan mukavasti Sinfonia 07 -biisillä, teknisistä puutteista huolimatta. Kokonaisuutena levy on sekava joukko raitoja, joiden vahvuuksina ovat hyvä soundimaailma ja omaperäisyys. Jos pystyt sulattamaan puutteet ajankäytön ja viimeistelyn kanssa, suosittelen levyä tarkastettavaksi. EP:llä on hetkensä, hauskat sellaiset.

2½ / 5

Linkit:
Hannes Hauska Myspacessa
Eeegac Myspacessa
Tilaa levy The Funkiestista
Lataa levy ilmaiseksi

Tumppi Hauva - Tosi-Iso-T



Tumppi Hauva - Tosi-Iso-T EP
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Klaanini viimeinen
02. Bisnest
03. Life's A Bitch
04. Kuumaa
05. (I Will) Pitää lipun ylhäällä

Vuoden 2006 syksyllä ilmeisesti promomielessä kyhätty Tumppi Hauvan viiden biisin EP "Tosi-Iso-T" on jokseenkin hämmentävä kokemus. Vaikka kyseessä on näinkin lyhyt julkaisu, ehtii kolmen streetstylen ja kahden Hi-Flyn tuottaman raidan perusteella saada mainiosti kattavan käsityksen Tumppi Hauvan taidoista.

Sanoituksista ei puutu uhoa, sillä jo ensimmäisten biisien aikana Tumppi Hauva julistaa olevansa Mäntän oma Eminem sekä ohjeistaa muita MC:eitä parantamaan heidän "meininkiään". Omakehu haisee pahasti, mutta uskottavuus kaikelta uholta putoaa ulosannin myötä. Flow on todella tönkkö eikä lähde oikein missään vaiheessa rullaamaan luonnollisesti. Silloinkin, kun Tumppi Hauva kuulostaa siedettävältä, tyyli muistuttaa aivan Iso H:n versejä "Renesanssilla". Myös joitakin läppiä on selvästi lainattu Hoolta. Käsittääkseni iskulinja -biiseiksi tarkoitettujen kappaleiden vertauskuvat ovat ontuvia ja räpeistä puuttuu kokonaan asenne - MC ei tunnu olevan edes läsnä.

Siellä täällä kuulee pieniä säväyksiä siitä, että on yritetty saada biiseihin tunnetta mukaan, mutta pääosin räpit ovat erittäin puuduttavaa tavuttamista. Alkuläpät ja välispiikit eivät myöskään paranna asiaa, vaan lisäävät myötähäpeän tunnetta. Muiden artistien dissauksen lomassa Tumppi Hauva esittää myös ratkaisukeinoja: jos huonot MC:t eivät paranna tasoaan, niin hän "vittu tappaa kaikki!" EP:n paras biisi on ehdottomasti Nasin Life's a Bitchistä tehty streetstyle, jossa on haettu jo vähän näkökulmaa ja sanomaa biisin sisältöön, mutta kertosäe onnistutaan kuitenkin pilaamaan vetämällä alkuperäinen kertsi huonolla englannilla itse uusiksi. Myös ihmeellisesti nimetty (I Will) Pitää lipun ylhäällä voisi olla toimiva, ellei sen aihe olisi jo niin kulunut.

Tumppi Hauva pysyy joten kuten biitissä ja artikulaatio on kunnioitettavan selkeää, mutta muilla osa-alueilla isolla itsetunnolla varustetulla MC:llä on vielä paljon petrattavaa. Persoonallisuus, laadukkaat vertauskuvat ja flow sekä biisien varsinainen sisältö loistavat poissaolollaan, puhumattakaan karismasta ja läsnäolosta. Hi-Flyn biitit ovat molemmat ihan kelvollisia perusbiittejä ja niiden, sekä välillä havaittavissa olleen yrityksen ansiosta EP saa arvosanaksi:

1 / 5

Linkit:
Tumppi Hauvan entiset Mikseri-sivut

Huge & Mode - Seministit



Huge & Mode - Seministit

Twoba Records, 2007

Biisilista:
01. Intro
02. Seministi (katso video Youtubesta)
03. Nälkä
04. Dorgasmi
05. Julkinen ilmoitus
06. Fränkkäilyä
07. Kumi feat. Syöpä
08. Kenkäplankki
09. Kymmenes käsky
10. Elä tänään
11. Yomiehen houmies
12. Duunaa mut feat. Davo

Leikitkö Ja Rulea ilman paitaa Hustle-klubilla? Käytätkö vanhempiesi ostamia grillzejä? Ei hätää, Infernaalisesta Lyriikka Säätiöstä tutut Huge ja Mode palauttavat sinut kyllä maan tasalle "Seministit"-albumillaan. Alkuvuodesta 2007 julkaistu platta nimittäin lyö mm. wannabe-gangstoja, "Tyttö sinä olet tähti" -elokuvan tekijöitä, hypettäjiä ja päättäjiä vyön alle - välillä niin voimakkaasti, että kuuntelijakin voi pahoin.

12 raitaa sisältävällä albumilla kuullaan parhaimmillaan osuvia oivalluksia ja nauruhermoja koettelevia vittuiluja, mutta valitettavasti Huge ja Mode eksyvät turhan usein biisien varsinaisista aiheista harhateille. Vaikka miehillä tuntuu nopeista räppäystyyleistä päätellen olevan paljon asiaa, kuuntelija ei aina pysy perässä kaksikon sanaleikeissä, joista taas tulee liian pitkälle vietyinä väkisinkin filleriläppiä ja versentäytettä. Kummankaan tyyli ei ole järin elävä, joten monotonisilla äänillä esitetyt riimit kuulostavat välillä siltä kuin ne tulisivat tylsästi liukuhihnalta.

Sen sijaan tuotantopuoli on osaavissa käsissä, kun Ville Kalliosta-levyn pääosin tuottanut Antti Innanen vastaa levyn jokaisesta biitistä. Monipuolista soundia, mutta silti jotenkin yhtenäistä läpi albumin. Siinä missä ujeltava Seministi ja laahaava Dorgasmi näyttävät jo levyn alkupuolella kuinka laadukasta tuotanto on, Innanen yllättää kuuntelijan vielä levyn päätösraidan upealla klubibängeri-taustalla, jota voi huoletta pitää yhtenä vuoden parhaista biiteistä. Oman mausteensa taustoihin antaa myös mm. Aake Kallialaa, Pirkka-Pekka Peteliusta, Kari Hietalahtea ja Jussi Lampea samplaavat skitit.

Kiekon parhaimmiksi biiseiksi voidaan lukea Kenkäplankki, jossa on MTV:n bling bling -meiningin liian tosissaan ottaville hyvää tylytystä versestä verseen. Kuten Mode asian ilmaisee

Kun sä luulet olevas joku vitun Soulja / sä oot eukkos kans venees, se huutaa sulle: souda!

Myös hieman samoilla vesillä liikkuva Dorgasmi ja hilpeä Fränkkäilyä vakuuttavat. Sen sijaan lyhyt Kymmenes käsky, mitäänsanomaton Nälkä ja varauksin myös jo aikaisemmin levyllä toistettuja asioita jauhava Yomiehen houmies olisivat saaneet jäädä platalta kokonaan pois.

"Seministit" on kuitenkin jo siitä merkittävä albumi, että se toi ILS-materiaalin helpommin lähestyttäväksi ja tällä hetkellä Huge L nauttiikin sooloplattojensa kanssa ansaittua suosiota. Vierailijoista Syöpä vetää onnistuneen versen Kumissa ja Davon tyyli sopii uskomattoman hyvin Duunaa mut -biittiin, harmi vaan ettei herran räpeistä tajua oikein mitään. Muuten räpeistä kuuluu kyllä tekemisen meininki, biiseistä löytyy loppujen lopuksi kuitenkin sisältöä enemmän kuin keskiverrolta suomiräppäriltä ja tuotanto on ensiluokkaista.

3/5

Linkit:
Huge & Mode Myspacessa
Hugen ja Moden haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa levy The Funkiestista