perjantai 28. joulukuuta 2007

Kalevi - Lika Streettape



Kalevi - Lika Streettape

Omakustanne, 2007

Biisilista:
01. Alku feat. Redfox
02. Kaunis kiitos
03. Ilmaa
04. Loppu

Parikymppinen Kalevi julkaisi jouluaattona "Lika" -nimisen neljän biisin streettapen netissä. Otan sen nettijulkaisusta huolimatta kuitenkin arvosteluuni, koska pakettiin on kansineen kaikkineen panostettu yhtä paljon kuin fyysiseenkin levyyn ja toisaalta arviota myös pyydettiin platasta. Myspacen perusteella suhteellisen hyvänä tuottajanakin tunnettu Kalevi ei ole "Lika"-streettapelleen ängennyt jostain syystä omia biittejään, vaan käyttää pääosin lainataustoja (Alchemist, Dre, Ensemble Unicorn, Stoupe) Loppua lukuunottamatta, jonka on tuottanut Ropsu. Kieltämättä hyvällä maulla valittuja taustoja, vaikka mieluusti olisi kuunnellut myös artistin omia tuotoksia. Erityisesti kansainvälisen Ensemble Unicorn -orkesterin käyttäminen ilahdutti.

"Lika" lähtee käyntiin ei-niin-yllättävästi träkillä Alku, jossa vihaista nuorta miestä on räppien kanssa tukemassa hieman Asaa muistuttavalla tyylillä vetävä Redfox. Alkua seuraa Kaunis kiitos, jossa Kalevi antaa nimen mukaisesti kiitosta rakkaalle äidilleen hyvästä kasvatuksesta ja tukemisesta. Kokonaisuus jatkuu verkkaisella, nopeatempoista meininkiä tasapainottavalla instrulla, jota puolestaan seuraa mielenkiintoinen ja sekava näkemys maailmasta ympärillämme. Kyseisellä biisillä Ilmaa Kalevi kertoo pimeässä huoneessa Matrix-tyylistä tarinaa koeputkista, pillereistä ja siitä, kuinka kaikki ovat paineen alla yhteiskunnan valjastamia koneita. Tiedän, onhan näistä biisejä tehty vaikka millä mitalla, mutta Kalevin katkonainen ja aggressiivinen sylkemistyyli tuo kuluneeseen kritiikkiin painoarvoa. Loppu koostuu kovasta Ropsun tekemästä instrumentaalista ja yllättävästä piilobiisistä, jossa kerrotaan ihmissuhteesta peliäänien päälle.

Vaikka neljä raitaa (kaiken lisäksi intron ja outron jo tuohon määrään sisältyen) vaikuttaa paperilla tylsältä ja harkitsemattoman hätäiseltä ratkaisulta jopa nettijulkaisulle, nuo neljä raitaa osoittautuvatkin nimenomaan yhdeksi tarkkaan harkituksi kokonaisuudeksi, missä biisien järjestys on suunniteltu hyvään tasapainoon. Kalevin ulosanti ei miellytä: vihaa ja asennetta kyllä löytyy, mutta jatkuva "huutaminen" ei ole edes tämäntyylisissä biiseissä kovin hyvää äänenkäyttöä. Lisäksi katkonainen flow (muutamia laineja - tauko - muutamia laineja jne) kuulostaa aluksi aloittelijamaiselta ja ärsyttävältä, mutta kuuntelukertojen lisäännyttyä muokkautuu siedettäväksi omaksi tyylikseen. Silti, teknisellä osastolla on parannettavaa. Steen1 on hyvä ja juuri tähän tapaukseen sopiva esimerkki siitä, kuinka se viha voidaan valjastaa ekan julkaisun jälkeen vähän kuuntelijaystävällisempään muotoon. Kalevi kun muistuttaa paikoitellen aika kovastikin Steen1:tä "Salaliittoteoria" -pitkäsoiton aikoihin.

Eikä sanoituspuoleltakaan voi mitään ylimääräisiä kehuja antaa, sillä ihmissuhteista, ahdistavasta maailmasta ja äidistä on kuultu jo tarpeeksi biisejä suomalaisen räpin sarallakin. Sen takia biisien olisi pitänyt tuoda kuuntelijalleen jotain poikkeavaa ja tällä kertaa en mitään uutta kappaleiden aikana juuri kuullut. Tämä on kuitenkin hyvä alku. Suomessa ei ole ainakaan tällä hetkellä liikaa hyviä aggressiivisemman ja synkemmän tyylisuunnan räppäreitä ja Kalevissa on ainesta tulla sellaiseksi. Kunhan kirjoituspuolella päästään vähän syvemmälle ja mm. äänenkäyttö saadaan hanskaan, niin hyvä tulee. "Lika" oli pieni pettymys, sillä Kalevin Myspacessa olevat biisit ovat mielestäni ainakin tyylin puolesta vakuuttaneet paremmin kuin yksikään träkki tällä julkaisulla. Tässä vaiheessa miehen musisointia on annettava arvosana:

2½/5

LINKIT:
Kalevi
Lataa "Lika Streettape" ilmaiseksi tästä

Niko & Tapsa - Tässä kaupungissa tuulee aina



Niko & Tapsa - Tässä kaupungissa tuulee aina
Fjuu Records, 2007

Biisilista:
01. Raikasta ilmaa
02. Pakollinen edustusbiisi feat. MC Särre
03. Tavallinen tarina
04. Ehdinkö
05. Jokaisesta jälki jää
06. Tässä kaupungissa tuulee aina
07. Yössä
08. Heitä kaikki roskiin
09. Mikä päivä on tänään?! feat. P_d & Kesken
10. Ahdinko
BONUS:
11. Raskassarjalaiset erä 2 feat. P_d, Minny Lee, Kesken, Kasi, Vellu & Neveready

Toukokuussa koin hauskan déjà vu -ilmiön, kun helsinkiläistynyt parivaljakko Niko & Tapsa julkaisi Fjuu Recordsin kautta albuminsa "Tässä kaupungissa tuulee aina". Vain muutamaa viikkoa aiemmin käppäillessämme Helsingin Bulevardia pitkin ystäväni totesi täsmälleen samoin sanoin: tässä kaupungissa tuulee aina. Järjestyksessään Fjuu Recordsin 22. julkaisu ei ole aloittelijoiden tekemä, vaikka Niko & Tapsa oudohkolta nimeltä vaikuttaakin. Niko on tuttu Googolplex ja The Dynamic Funtion -ryhmittymistä, kun taas Tapsa on vaikuttanut Nuanzissa ja IAG:ssä. Yhteiselle debyytilleen miehet ovat saaneet vierailijoikseen Loost Koosin Särren, Sauruksen Keskenin ja Lyhtyäijien P_d:n.

Nikon ja Tapsan biiseissä teksti kulkee mutkattomasti eteenpäin ja sanottavaa löytyy, mutta räpeiltä toivoisi vähän enemmän. Ne kun jäävät niin ponnettomiksi monella biisillä, että sanoituksiin ei tahdo jaksaa keskittyä ja läpistä tulee "pelkkää sanahelinää, simppeliin biittiin". Kaksikko on parhaillaan biiseillä, jotka vaatii onnistuakseen esimerkiksi kaupungin tai fiiliksen kuvailua. Tämän vuoksi pitkäsoiton nimikkobiisi, Raikasta ilmaa, Mikä päivä on tänään?! ja laiskan ihmisen hektistä elämäntyyliä kuvaava Ehdinkö erottuvat listasta positiivisesti edukseen. Erikseen on mainittava vitosraita Jokaisesta jälki jää, joka yhdistää menetyksen, kuoleman ja räppiin tutustumisen yhdeksi hienoksi biisiksi. Mielettömän hyvät lyriikat ja muuhun levyyn verrattuna loistobiitti, yksi vuoden 2007 parhaista kappaleista!

Muu levy ei sitten niin kovin iskekään. Pakollinen edustusbiisihän on sinänsä ihan jees, varsinkin Särren verse on hauska, mutta ei se kokonaisuuteen sovi sitten millään. Suurin syy muun levyn yhdentekevyyteen on tuotanto, joka on vastoin avausraidan antamaa mielikuvaa varsin yksitoikkoista omaan makuuni. Kun räpitkin ovat ponnettomat, tuotanto ei saa olla sitä samaa linjaa. Featit kuitenkin onnistuvat tehtävässään ja bonuksena mukaan laitettu Raskassarjalaiset erä 2 (vuodelta 2005) on extrana varsin viihdyttävä pläjäys. Muutaman kovemman biisin takia kantsii platta laittaa tarkastukseen. Levyn tuoreusaste on...

3/5

LINKIT:
Niko & Tapsa
Fjuu Records
Tilaa "Tässä kaupungissa tuulee aina" The Funkiestista

Saurus - Son dynyy



Saurus - Son dynyy
Fjuu Records, 2007

Biisilista:
01. Ei tee lastenlauluja
02. K.A.S.A.
03. Näin se menee
04. Pitää ääntä
05. Ranteetaukikamaa feat. Tapsa
06. Kilahdin
07. Snappmusaa feat. Tuomo & Peedee & TK (mp3)
08. Lucy Dunessa
09. Kirjotustyge feat. Peedee
10. Peitto heiluun feat. Timi Lexikon
11. Dossaat
12. Kameroita RMX
13. Rikotaan hiljaizuus

The Funkiestin Juha ei julkaise oman Fjuu Records -levylafkansa kautta ihan mitä tahansa huttua, sillä vuosien varrella mies on avittanut niin Loost Koossia (entinen Lost Cause), Eevil Stöötä, Chydeä kuin itse megamaskuliinista Ruudolfiakin. Vuoden 2007 lopulla oli vuorossa Saurus, kahden nuoren espoolaismiehen muodostama proggis, mikä etsi kuumeisesti kolmannelle pitkäsoitolleen julkaisijaa ja löysi sen vanhasta tutusta FJ:stä. "Son dynyy" -albumilla Sauruksen jäsenien tehtävänjako on selvä: Pik3 hoitaa kaikki levyn biitit ja Kesken muutamaa vierailijaa lukuunottamatta räpit, molemmat omilla persoonallisilla tyyleillään, joita ei voi verrata kehenkään tai lokeroida mihinkään.

Ja nimenomaan innovatiivisuus on se seikka, minkä varaan levy ja duo tukeutuu. Kesken ei välitä kaavoista tai versejen pituuksista, vaan suorastaan leikittelee niiden kustannuksella omintakeisen kirjoitustyylin sekä muovautuvan flown avittamana. Sanoitukset kuulostavat nopean kirjoitussession aikana päästä heitetyltä freestyleltä ja kun jokainen laini jatkuu jollain tavalla seuraavan suhteen, ehtii Kesken harhailla moneen otteeseen erikoisilla, aihetta sivuavilla harhareiteillä. Normaalisti antaisin tässä vaiheessa miinusta moisesta ajattelemattomuudesta, mutta Sauruksen kohdalla tällainen päätön seikkailu kuuluu asiaan, on tehty tarkoituksella ja tekee räpeistä kiehtovan kuuloisia. "Hei sori, anna mun nytten fiilistellä vähän."

Oikeastaan Keskenin kerrontaa ei voi kutsua pelkästään räpiksi, sillä niin paljon siihen sekoittuu laulunomaisia piirteitä hänen hyvän äänensä takia. Tämän takia Kesken pystyy vetämään suurimman osan albumin kertosäkeistä itse ja tekemään arvaamattomia, kuuntelijan herättäviä ratkaisuja versejen aikana. Keskellä biisiä nopea flowaus voi muuttua yhtäkkiä laulamiseksi. Ja se nopea flow, huh kuinka hyvältä ja selkeältä se kuulostaakaan. Miehellä on itsevarma ote räppeihin eikä hän kappaleilla kainostele olla rehellinen, suorastaan tyly, kertoja. "Tappaminen viihteen vuoksi ei oo suotavaa / siksi ihminen ihan vähän vuotaa vaan / kun sitä hakkaa kepillä / Ihminen ei kuole hevillä / mut sitä voi kiduttaa sillä / Tukitaan vääräuskosten suu jeesusteipillä"

Vaikka rapakon takana biitteihin on rokkikukkojen matkimisen jälkeen ja peliäänien myötä tullut aimo annos teknovivahteita (jopa 50 Centin uudelle platalle), Pik3n elektroniset taustat eivät onneksi kuulosta samoilta muodikkailta Timbalandin värkkäyksiltä. Jos tuotantoa kuunnellessa tulee mieleen esimerkiksi härkätaistelut (Pitää ääntä), auringonnousu Ranskassa (Peitto heiluun), painajaiset (Lucy Dunessa) ja avaruus (Ei tee lastenlauluja), tuotantoa voi hyvällä syyllä sanoa vähän häiriintyneeksi ja värikkääksi (tai vaihtoehtoisesti arvostelijan mielenterveyden voi kyseenalaistaa). Varsinkin erikoiset samplet tuovat soundiin hyvää piristystä. Taustoille on tungettu paljon kamaa, mikä tekee biiteistä tuhteja. Ja se jos jonkin on pelkästään oikein. Pik3n tuotanto on läpi levyn hyvin miellyttävää ja laadukkaan kuuloista.

Mistä levyllä sitten kaiken tämän hehkutuksen jälkeen kerrotaan? Platta alkaa hyväntuulisilla träkeillä, joiden aikana juhliminen ja musan soittaminen isolla on ainoa sallittu vaihtoehto, kunnes vierailija Tapsan myötä päästään vakavampien aiheiden äärelle. Ranteetaukikamaa ottaa kantaa ajankohtaiseen ja huolestuttavaan kansansairauteen eli masennukseen, sekä tietysti sen pahimpaan mahdolliseen seuraukseen - itsemurhaan. Lucy Dunessa on hieno kokonaisuus pitkine introineen ja välisoittoineen ja aluksi vihaamani Peitto heiluun on mahtava biisi rakkaudesta, jonka voi punastumatta soittaa EC:lle parvekkeen alla sen puhkihoilotetun serenadin sijaan. Erikoismaininnan ansaitsee myös Näin se menee -kipaleen kolmannen versen osuvat räppiläpät.

Pääasiassa Kesken ja featit (Tapsa, Tuomo, Peedee, TK, Timi Lexikon) käsittelevät biisejä "tässä ja nyt" -meiningillä. Siitä oiva esimerkki on Kirjotustyge, jossa Kesken ja Peedee yrittävät keksiä kappaleelleen kertsiä pesulan valojen alla. Kaiken tämän papatuksen jälkeen innovatiivisudesta kenellekään tätä lukevalle tuskin tulee yllätyksenä, että biisilistan järjestelykin on suhteellisen omaperäisesti tehty. Yhtään huonoa biisiä ei "Son dynyy" -pitkäsoitolle ole eksynyt, mutta muihin kappaleisiin nähden Kilahdin ja edellä mainittu Kirjotustyge eivät jaksa lämmittää allekirjoittanutta. Sopivaa arvosanaa tälle on vaikeaa löytää, koska en käytä asteikollani ns. plussia tai miinuksia.

4½/5

LINKIT:
Saurus
Fjuu Records
Sauruksen haastattelu syvallapelissa.comissa
Keskenin haastattelu vuodelta 2006
Tilaa "Son Dynyy" The Funkiestista

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Pyhimys - Salainen maailma



Pyhimys - Salainen maailma

Monsp Records, 2007

Biisilista:
01. Talvipuutarha
02. Silivatiseilaa
03. Kurjuutta kummempaa
04. Liskojen yö
05. 6:05 feat. Heikki Kuula
06. Mä en r*****a sua
07. Tähti
08. Prinsessa
09. Herätä mut maanantaina
10. Intialainen enneuni
11. Mikko Maltsusta
12. Suhteettomuusteoria
13. Pidä paussi mun puolesta feat. Asa
14. Angervotien ajattelija
15. Salainen maailma

Pyhimyksen virallisesta debyyttialbumista kirjoittaessa täytyy olla kieli keskellä suuta, sillä teksti meinaa väkisinkin vääntäytyä enemmän mainosmaiseksi hehkutukseksi tai vastaavasti virheiden väkinäiseksi syynäämiseksi (jottei vaan päästäisi plattaa liian helpolla) kuin arvosteluksi. Monspin kautta syksyllä 2007 ilmestynyt "Salainen maailma" koostuu siis viidestätoista raidasta, joiden syntymisessä on tuotantopuolella Pyhimystä avustanut Ruckit Entertainment, Three Legs Luigi ja Bleakk sekä kourallinen liveinstrumentteja näppäilleitä muusikoita aina Mats Takilasta lähtien. Mikissä levyllä kuullaan itse pääartistin lisäksi Asaa ja Heikki Kuulaa.

Pyhimyksen ote kynään on pysynyt edelleen jämptinä ja MC tuntuu olevan kirjoittajana yhtä hyvä kuin aina ennenkin, ellei jopa hieman parempi. Tekstejä ja biisejä yleensä on helppo lähestyä, vaikka niissä onkin paljon myös sellaista, mikä avautuu vasta pidemmän kuuntelun jälkeen. Tätä kirjoittaessani teki mieli useaan otteeseen lainata Pyhimyksen sanoituksia, mutta jouduin jokaisella kerralla pettymyksekseni käyttämään pyyhintä ja poistamaan yritykseni. Syy tähän on se, että mitään yksittäisiä laineja on turha lainata, koska silloin pitäisi melkein lainata kokonainen verse. Ja sitten taas kokonainen biisi.

Olen pitänyt Pyhimystä myös taitavana kertojana sanan varsinaisessa merkityksessä: mies hoitaa tarinoiden tulkitsemisen ulkopuolisen silmin upeasti. "Salaisella maailmalla" Pyhi osoittaa osaavansa myös henkilökohtaisten biisien kirjoittamisen, sillä rehellinen Intialainen enneuni on kiehtovuudessaan ja elokuvamaisuudessaan platan parhaita biisejä. Biitin ja kerrontatyylin ansiosta kappale saadaan kuulostamaan unen ja todellisuuden rajojen välillä häilyvältä, mutta lopulta surulliselta tarinalta. Mikko Maltsusta taas on taustan ja temmon muuttumisen myötä arvaamattoman kova tilitys räppipiireistä ja niiden väkinäisistä maneereista.

Henkilökohtaisten tekstien lisäksi mukana on monta biisiä, joiden voi tulkita liittyvän suomalaisuuteen ja näin ollen levyltä löytyy varmasti kaikille kuuntelijoille jotain, minkä voi omaksua ja allekirjoittaa. Juomiskulttuuria ruoditaan Liskojen yössä, kylmälle maallemme ominaista harmaata arkea ja nöyriä ihmisiä käsitellään biisillä Kurjuutta kummempaa sekä muistutetaanpa Herätä mut maanantaina -träkillä vielä niistä viikoittaisista univeloista, jotka luulemme nukkuvamme viikonloppuna pois. Lyhyt Mä en r****** sua taas osoittaa aika selvästi rakkauden olevan kirosana, jota ei saa sanoa ääneen.

Varsinainen räppääminen eli ulosanti on selkeää ja omaperäistä, joskin välillä liian tylsää. Vaikka Pyhimys koittaakin esimerkiksi sanojen painottamisien kautta tuoda vähän eloa räppeihin, niin varsinkin albumin loppupuolelle mentäessä huomaa, kuinka pieni ripaus karismaa tekisi biiseille terää. Flow on kuitenkin sen verran nopea siihen nähden kuinka paljon tekstiä ehtii yhden versen aikana tippua, että jokainen biisi vaatii keskittymistä. Ja kun biisejä on viisitoista ja niihin mahtuu paljon asiaa, herpaantuu ainakin meikäläisen keskittyminen pakosti jossain vaiheessa muille maille.

Tätä ongelmaa kuitenkin helpottaa biisien taustat, joiden mystinen ja vaihteleva tunnelma pitää kuuntelijan levyn parissa. Alkupäässä tuntuu olevan vähän enemmän perinteiseltä räppituotannolta kuulostavat biitit, kun taas levyn loppua kohden liveinstrumenttien käyttö lisääntyy ja tietysti myös soundi muuttuu monipuolisemmaksi. Kaikkia taustoja yhdistää kuitenkin tietynlainen mahtipontisuus ja se, että ne kasvavat biisin edetessä yhä isommiksi ja voimakkaammiksi kokonaisuuksiksi.

"Salainen maailma" on hienosti tuotettu, kirjoitettu, räpätty ja koottu paketti, josta löytyy kuunneltavaa normaaliin levyyn verrattuna pidemmäksi aikaa. Sen ainoa miinus tulee tylsyydestä, mikä iskee väistämättä jossain vaiheessa kuuntelukokemusta. Se on kuitenkin pientä kaiken positiivisen rinnalla ja uskallan sanoa muutamia merkittäviä albumeita kuulemattakin tätä jo nyt vuoden 2007 parhaaksi kotimaiseksi räppilevyksi.

4½/5

LINKIT
Pyhimys
Pyhimyksen Myspace-sivut
Monsp Records
Pyhimyksen haastattelu syvallapelissa.comissa
Pyhimyksen haastattelu vuodelta 2006
Tilaa "Salainen maailma" The Funkiestista

tiistai 20. marraskuuta 2007

Opaali - Viisasten kivi



Opaali - Viisasten kivi
Turnin' Records, 2007

Biisilista:
01. Viisasten kivi
02. Kaikki on saatava feat. Juju
03. ORW Anthem
04. Tuut kuuleen vielä
05. Fakta
06. Silmät feat. Idän Ihme
07. Rullaan nyt
08. Pyöveli feat. Puukko-B (kuuntele)
09. Murha
10. Pelätty & rakastettu
11. Liikuta se
12. Luulis ny
13. Kyllästyny

Tamperelainen Turnin' Records, joka aikaisemmin tunnettiin myös Suomen ensimmäisenä hiphoppiin keskittyneenä levylafka Open Recordsina, aktivoitui taas pienen hiljaiselon jälkeen keväällä 2007 ja pisti ulos kahden artistinsa debyyttisoolot. Toinen näistä kahdesta on Orivedeltä kotoisin olevan sekä ORW Possessa vaikuttavan Opaalin esikoinen "Viisasten kivi", jonka aihepiirit ja lyriikat ovat puhuttaneet niin kuuntelijoita kuin kriitikoitakin. Toiset pitävät Opaalin huumeiden hehkutusta ja väkivallan lietsomista typeränä pelleilynä, kun taas toinen puolisko (yllätys yllätys) diggailee biittien lisäksi myös sanoituksista. Sen sijaan kaikki tuntuvat antavan tunnustusta levyn soundimaailmalle.

Eikä syyttä. Levylle biittejä ovat tehneet lähes kaikki Tampereen parhaat tuottajat aina Tiedemiehestä Jazzy-O:hon, jonka studioilla suurin osa platan biiseistä on äänitetty ja miksattu, sekä nykyään Brooklynissä asuvasta Skemistä Haukkaan & Pualinelssoniin. Oman panoksensa antavat myös ORW-piireistä tutut Jon sekä Matlab. Kuten olisi voinut ennakkoon odottaa, "Viisasten kivi" ei pidä sisällään kasaa minimalistisia jenkkikopio-biittejä eikä muutenkaan sitä tavallisinta eteläsoundia, vaan monipuolisen kattauksen persoonallisia biittejä. Mahtipontisuutta löytyy, kun sitä tarvitaan (albumin introna toimiva nimikkobiisi ja ORW Anthem) eikä tuottajat ole kainostelleet rockimankaan soundin kanssa ollenkaan (Rullaan nyt, Tuut kuuleen vielä, Luulis ny). Monipuolisuudestaan huolimatta soundi on läpi levyn synkkää ja isoa, mikä on aina pelkästään hyvä juttu räppilevyistä puhuttaessa. Tuotannosta albumin kovuus ei siis jää kiinni, korkeintaan useassa biisissä esiintyviin S&C-kertseihin voi ärsyyntyä, jos niihinkään.

Sen sijaan ne sanoitukset. Kun joka biisillä toistetaan samaa kaavaa eli naiset, huumeet, väkivalta ja yleiset räppiläpät omasta paremmuudesta & vihaajista, mutta vain eri järjestyksessä, ei tarvitse olla suuri Einstein arvatakseen räppien käyvän puuduttaviksi. Kertakäyttökamana jopa sanoituspuoli teki vaikutuksen erilaisuudellaan, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen tekstit alkoivat kuulostaa väsyneiltä. Biiseillä tuntuu olevan myös yllättävän paljon lapselliselta kuulostavia heittoja ylikonsta-Aapeleista ja Aku Ankoista, jotka herättää lähinnä myötähäpeän tunteita kuuntelijassa. Puhumattakaan viidennen raidan Fakta kertsistä.

Osan tekstien kömpelyydestä Opa paikkaa uskottavalla ulosannillaan, sillä mies saa rankimmatkin läpät kuulostamaan luonnollisilta eikä MC:ltä tunnu puuttuvan ns. auktoriteettia. On sinänsä kunnioitettava saavutus saada tällaiset aiheet kuulostamaan uskottavilta Suomessa. Isolla miehellä on persoonallinen ääni, jota kliseisesti sanottuna joko rakastaa tai vihaa. Flow rullaa nätisti, mikä mahdollistaa tekniset kikkailut muutamilla kappaleilla. ORW Possen Juju, Maajoukkueen Idän Ihme, Koodipossen Puukko-B ja Sophie käyvät feattaamassa levyllä ja täyttävät paikkansa moitteetta. Kyllä, myös paljon kritisoitu Juju sinkkubiisillä Kaikki on saatava.

Parhaiten kolmentoista raidan kiekolta paukkuvat biisit kuten Pyöveli, Luulis ny ja Rullaan nyt, heikoimmin toimii Fakta, ORW Anthem sekä Kyllästyny. Uusien tuulien tuojana sekä kertakäyttökamana yksi vuoden merkittävimmistä julkaisuista, mutta pidemmässä kuuntelussa vaan itseään toistavaa uhoilua. Biittien puolesta platta kannattaa laittaa poistoon.

3/5

Linkit:
Opaali Myspacessa
Turnin' Records
Opaalin haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "Viisasten kivi" The Funkiestista

lauantai 10. marraskuuta 2007

Taiunta - Korkeammalle



Taiunta - Korkeammalle
Oletustila Records, 2007

Biisilista:
01. Huomiseen
02. Etsinnälle
03. Itse
04. Naurettava
05. Äitisä
06. Kaikkea
07. Olemmeko
08. Samaa
09. Yhdessä
10. Joka hengittää
11. Matkustaja
12. (piiloträkki)

Taiunta on abstraktia/kokeellista räppiä tekevä MC sekä tuottaja Oletustila Records -nimiseltä levy-yhtiöltä. "Korkeammalle" on hänen alkuvuodesta 2007 julkaistu pitkäsoitto, jolta löytyvä materiaali on väsätty vuosien 2005-2007 aikana. Tekotaiteellinen on sana, joka tulee väistämättä mieleen koko projektista pelkästään levyn kansitaidetta vilkaisemalla.

"Korkeammalle" on pitkäsoittona hyvin raskas kuunneltava. Ehkä raskain pala kuuntelijalle on Taiunnan tyyli, joka on poukkoilevaa kuiskailua, huutamista ja näiden kahden välimaastoa biisistä toiseen. Tällainen vuoristoratamainen räppääminen on tehokeinona kieltämättä hyvä, sillä se saa kuuntelijan keskittymään lyriikoihin antaumuksella, kunhan tyyliä käytetään oikea-aikaisesti. Nyt, kun kuiskailun ja huutamisen vuorottelua joutuu kuuntelemaan versestä ja biisistä toiseen non-stopilla, se on lähinnä ärsyttävää ja kuluttavaa. Tulee väkisinkin hohhoijaa-tunne. Sen sijaan albumin loppupäässä biiseillä ajoittain esiintyvä laulunomaisempi ja tasaisempi räppäämistyyli kuulosti hyvinkin miellyttävältä, mikä herättää toiveita Taiunnan seuraavaa levyä varten tyylinmuutoksesta parempaan.

Jos on MC:n tyyli itseääntoistava ja tylsä, sitä on myöskin soundimaailma. Perusbiittien päälle on yritetty luoda ahdistava ja erikoinen äänimailma, mutta tavoitteen sijaan ollaankin saatu kasa taustoja, joissa kaikissa on jotain makeita kohtia, mutta suurimmaksi osaksi samanlaista painostavaa renkutusta. Paljon pikkunäppärää ja yksityiskohtaista säätöä ei onnistu peittämään pohjimmiltaan samoista aineksista rakennettujen biittien samanlaisuutta. Edes välisoitot eivät onnistu piristämään tuotantopuolta pätkän vertaa.

Yhtenä tehokeinona Taiunta käyttää lainien toistelua. Joku asia saatetaan räpätä esimerkiksi kuusi kertaa uudestaan, jotta se ei varmasti mene kuuntelijalta ohi. Se on tervetullut tehokeino, sillä Taiunnalla löytyy kyllä sanottavaa ja hän saa ainakin levyn alkupuolella (ennen kuin vuoristorata-tyyliin on turtunut) oikeasti miettimään lyriikoitaan. Esimerkiksi biisillä Etsinnälle Taiunta kehoittaa kuuntelijaa antautumaan virran vietäväksi, tutkimaan itseään ja häntä ympäröivää maailmaa. "Koskaan ei löydä lopullista vastausta, mutta etsiminen silti aina palkitaan." Toinen positiivisen kuuntelukokemuksen tarjonnut biisi levyllä on Joka hengittää, mutta muuten albumi tuntuu olevan yhtä tasaista huttua.

Taiunnan mielestä on helppo unohtaa, mutta hän itse ei halua unohtaa. Minäkään en unohda tätä kummallista kuunteluelämystä, jolle on hirveän vaikea antaa arvosanaa. Toisaalta sanoituksissa tuntuu olevan pointtia, toisaalta ne vaikuttavat ontoilta. Kummin päin tahansa, ainakin lyriikat laittavat miettimään. Räpit ja biitit ovat vain niin ärsyttäviä, että niitä ei jaksa kuunnella.

2/5

Linkit:
Taiunta
Oletustila Records
Tilaa "Korkeammalle" The Funkiestista

Tommishock & Kimarr - Perfect Strangers



Tommishock & Kimarr - Perfect Strangers
Softone Music, 2007

Biisilista:
01. My Fathers Song
02. Dead In The Zone
03. Perfect Strangers (kuuntele)
04. Gunnin' 'Em Down
05. Suicidal O Six
06. Kill Me feat. Frankly Irrational
07. Beautiful Madness
08. In No Uncertain Words
09. Gunnin' 'Em Down (Viewmaster remix)
10. Beautiful Madness (Otniel remix)
11. Perfect Strangers (Rrimöykk remix)

Raskasta hengitystä. Aavemaisia ääniä. Tuskainen Tommishock. En ole ennen levyjä kuunnellessani paskonut housuihini, mutta nyt meinasi valahtaa pöksyyn. Kurkin vaistomaisesti olkani yli viiden sekunnin välein ja pelkään. Nähtävästi Tommishockin ja Kimarrin Softone Musicin kautta julkaistua yhteislevyä "Perfect Strangers" ei kannata kuunnella yksin, yöllä ja pimeässä, sillä jo avausraita tekee näin ison vaikutuksen + herättää kuuntelijassa voimakkaita tunteita. Alkuvuodesta 2007 julkaistulla albumilla tuotannosta vastaava Kimarr ja räpit hoitava Tommishock esittelevät muutaman vuoden yhteistyön synnyttämiä hedelmiä.

Levyn pelottavahko introbiisi My Fathers Song ei valehtele, sillä levy etenee samoissa tunnelmissa sekä soundien että lyriikoiden puolesta loppuun asti. Meitä ympäröivä maailma kuvataan synkkänä viidakkona, jossa on turha pyytää pelastusta korkeammilta tahoilta vaan pikemminkin otettava oikeus omiin käsiinsä. Muun muassa ahdistus, eristäytyminen ja itsensä tutkiminen nousevat esiin biisien sanoituksissa ja niille tukea antaa Kimarrin elektrovaikutteiset biitit pörinöineen ja efekteineen kaikkineen. Pakko myöntää, että tämä yhdistelmä toimii varsin hyvin ja tehokkaasti. "Perfect Strangers" on ensinnäkin niitä harvoja MC & tuottaja -levyjä, jolla kumpikaan tekijä ei jää toisensa varjoon, vaan he puhaltavat yhteen hiileen kokonaisuuden puolesta. Näin syntyy aivan oma maailmansa, jonka kylmyys ja karuus on helppo kuvitella niin biittejä kuin sanoituksiakin kuuntelemalla.

Hyvin miksattu platta kulkee koko ajan omaa linjaansa eikä poikkea harhateille. Tommin aggressiivinen tyyli toimii ja räpit pääsevät oikeuksiinsa erityisesti biisillä Suicidal O Six, jonka itsemurhaläppien keskeltä löytyy myös pientä toivonpilkahdusta. Kimarr taas on tuotantopuolella elementissään erityisesti Gunnin' 'Em Down -biisillä. Biisilistalta voisi poimia vielä myös Beautiful Madnessin sekä Dead In The Zonen, jotka toimivat mielestäni parhaiten kaikilla osa-alueilla. Varsinaisen Tommin ja Kimarrin osuuden albumilla päättää tuottajavelhon kuuden minuutin instrumentaali, joka tasapainottaa ja rauhoittaa meininkiä sopivasti lopuksi.

Kiekon lopusta löytyy vielä kolme erilaista remixiä, joista yksikään ei tuota pettymystä. Viewmaster lähestyy Gunnin' 'Em Downia nopealla temmolla ja peliäänillä, mikä kuulostaa lähes yhtä jumalaiselta kuin alkuperäinen biitti. Otniel ruuvaa Beautiful Madnessista chopped & screwed -version, kun taas Rrimöykk nostaa Perfect Strangers -nimikkobiisin adrenaliinitason uusiin ulottuvuuksiin painostavalla remixillään. Itse asiassa Rrimöykk -remix "voittaa" alkuperäisen sovituksen ja selvästi jostain toimintaleffasta napattu sample/melodia toimii makeasti taustalla. MC-vieraita levyllä on vain yksi, Frankly Irrational, joka hoitaa hommansa siedettävästi.

Valitettavaa löytyy ainoastaan albumin lyhyydestä, sillä tätä kamaa olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin. Lyhyyden hyvänä puolena voi kuitenkin nähdä yhtenäisyyden, biisilista tuntuu loogisesti etenevältä ja kompaktilta. Ei tästä keksi väkisinkään huonoa sanottavaa.

4½/5


Linkit:
Tommishock
Kimarr
Softone Music
Tommishockin & Kimarrin haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "Perfect Strangers" The Funkiestista

Gabro & Frankly Irrational / Freepoint Crew - 12" EP



Gabro & Frankly Irrational / Freepoint Crew - 12" EP

Softone Music, 2006

Biisilista:
01. Gabro & Frankly Irrational - Intro
02. Gabro & Frankly Irrational - Ain't A Damn To It
03. Gabro & Frankly Irrational - Feel All Right pt. 2
04. Gabro & Frankly Irrational - Pass The Peace
05. Gabro & Frankly Irrational - Ain't A Damn To It (instrumental)
06. Freepoint Crew - List Of Priorities
07. Freepoint Crew - In My Own Words
08. Freepoint Crew - Stuck In The 90's
09. Freepoint Crew - List Of Priorities (instrumental)
10. Freepoint Crew - In My Own Words (instrumental)
11. Freepoint Crew - Stuck In The 90's (instrumental)

Vuodesta 2005 asti toiminut helsinkiläinen pienlevy-yhtiö Softone Music julkaisi vuoden 2006 syyskuussa harvinaisen pläjäyksen, nimittäin kaksitoistatuumaisen splitti-EP:n. Kuvakannellisen vinyylin toiselta puoliskolta löytyy ulkomaillakin kiinnostusta herättänyt Gabro & Frankly Irrational -kaksikko, kun taas toisella puolella taiteilee porvoolainen Freepoint Crew -trio (Maz, Mathias, JMA). Molemmilta kokoonpanoilta kuullaan muutamat ennenjulkaisemattomat biisit ja kirsikkana kakun päälle niistä vielä instrutkin.

Gabron ja Tykopaattinakin tunnetun Frankly Irrationalin hyväntuulinen sekä nopeatempoinen puolisko on niin lyhyt, että hädin tuskin tajuaa kuunnelleensa koko settiä. Parasta osaamistaan kaksikko näyttää Feel All Right pt. 2 -raidalla, jolla Franklyn räpit ja Gabron biitti ovat kuin luodut toisilleen. Frankly Irrationalin laidback-räppejä ja laulua yhdistelevä huoleton tyyli, Kalevi Louhivuoren trumpetti sekä biittinikkarin luoma kokonaisuus sampleineen toimii helkutin hyvin. Sen sijaan Ain't A Damn To It sekä Pass The Peace jättävät jossain määrin kylmäksi. Ensimmäisenä mainitussa Franklyn räpit rullaa totta kai miellyttävästi, mutta "Michael Jackson meets Antti Hynnisen huilu" -biitti ja harhailevat sanoitukset eivät tuota allekirjoittaneelle mitään iloa. Pass The Peace taas on Gabron soolokikkailu, jossa ei ole oikeastaan mitään vikaa, mutta ei mitään kehuttavaakaan. Menevää soundia, mutta valitettavasti vain "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" -periaatteella.

Freepoint Crewn puolisko on soundinsa puolesta chillimpää meininkiä. Biitteihin on sekoitettu mm. akustista ja utuista tunnelmaa, mikä rentouttaa kummasti mieltä ja saa kuuntelemaan EP:lle ängettyjä instrumentaaliversioitakin jopa tuntikaupalla putkeen. Trion MC Maz räppää hyvin selkeästi artikuloiden ja kuljettaa tekstiä johdonmukaisesti. List Of Prioritiesillä Maz riimittelee jouhevasti asioiden tärkeysjärjestyksestä ja merkityksistä. "I'm a full-time student, part-time MC / and it means clearly listing my priorities / And as a person, I'm always been diverse / because there is bigger things than hip hop in the U&I(uni)verse / So I never say, that I live for the culture / but no doubt that I got something to give for the culture". Myös Freepoint Crewn osuudesta kuitenkin erottuu yksi kappale ylitse muiden kahden, nimittäin Stuck In The 90's, jossa nimensä mukaisesti kerrotaan ysärimusan diggaamisesta ja 90-luvulle "juuttumisesta". Biitin melodia koukuttaa todella pahasti.

Biisit toimii yksittäisinä raitoina, mutta järkevää kokonaisuutta tästä splitti-EP:stä ei saa sitten millään. Idea on ollut hyvä, mutta toteutus on tuntunut jäävän vähän puolitiehen. Tiivistettynä: hyvää tuotantoa, harvinaisen miellyttävää englanninkielistä räppiä ja rentoa meininkiä sullottuna yhteen hätäiseen pakettiin, joka muutaman kuuntelukerran jälkeen jää herättämään hienojen kuvakansiensa takia ihastusta vieraissa, mutta jättää kuuntelijalleen tylsän kuvan itsestään. Matskua olisi kaivannut lisää, että olisi ehtinyt tarttua johonkin kiinni ennen loppumista.

3/5


Linkit:
Gabro & Frankly Irrational
Tykopaatti aka Frankly Irrational
Gabro
Freepoint Crew
Freepoint Crew Myspacessa
Softone Music
Tykopaatin haastattelu syvallapelissa.comissa
Freepoint Crewn haastattelu vuodelta 2005
Tilaa "12" EP" The Funkiestista

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Minorfic - Alltime Great



Minorfic - Alltime Great
Omakustanne-single, 2007

Biisilista:
01. Alltime Great

Lahtelainen Minorfic on valinnut rohkean linjan, nimittäin normaalia synkemmissä tunnelmissa kulkevan enkkuräpin. Alltime Great on miehen ensimmäinen promolevityksessä oleva single, johon kannet on taiteillut Joel Autio. Tuotannosta on vastannut niin ikään Lahdessa asuva Vastis, jonka valveutuneimmat tietää esimerkiksi "Sielunruokaa" -mixtapesta ja "Et tiedä minne joudut" -levystä. Rohkea linja on tuottanut tulosta, sillä biisi on pyörinyt useampaankin otteeseen radiokanava YleX:n Mestarisoundi-ohjelman soittolistalla.

Minorfic taitaa kirjoittamisen taidon mallikkaasti ja periaatteessa eväitä olisi myös hyvään ulosantiin, sillä ainakin tässä biisissä herran angstinen ääni ja intohimoinen asenne ovat omiaan nostamaan tilitys/esittelybiisin tunnelmia. Kaikki tuntuu kaatuvan vaan artikulointiin, joka on hyvin heikkoa. Vaikeiden sanojen kohdalla tulee ongelmia, lyriikoista ei saa selvää ja pahimmassa tapauksessa flowkin saattaa takellella artikuloinnin kustannuksella. Raaemmassa lausumistyylissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lyriikat täytyy räpätä ehdottomasti tätä selkeämmin.

Maalaileva biitti sopii biisiin ja räppeihin hienosti, ollen ehdottomasti kappaleen parasta antia Minorficin kirjoituksen ohella. Kertsiosuus on tarttuva ja taustassa on tarpeeksi koukkua. Alltime Great jää päähän soimaan ja sen haluaa kuulla uudestaan. Mikäli artikulointi saadaan kuntoon, Minorficin levystä voi tulla hyvin mielenkiintoinen tapaus. Biitille, asenteelle ja koko biisille lähtee:

3/5

Linkit:
Minorfic
Minorficin haastattelu vuodelta 2005

Kemmuru - Kehumatta paras



Kemmuru - Kehumatta paras
Monsp Records, 2006

Biisilista:
01. Pala historiaa
02. Silti ayo
03. Oon 1
04. Koputa puuta
05. Landespede feat. Hannibal & Soppa
06. Helsingissä taas
07. Oon 2
08. Skarppaa
09. Bläkie, Loco & Luchi Lover
10. Goodbye Mister White Man feat. Super Janne, Seyed Ali, Tonoslono, Karri Koira, Rolf Teneriffa & Särre
11. Poverty Hills st. blues
12. Siis missä mentiin? feat. RPK & Särre
13. Ray Charlz
14. Pätäkkää feat. Super Janne
15. Kiitos

Kun luottaa omiin kykyihinsä, uskoo asiaansa, tekee omaa juttuaan ja ennen kaikkea osaa hommansa, mikä tahansa näyttää olevan mahdollista. Kolmihenkisen Kemmurun tapauksessa MC Jodarok, tuottaja/MC Aksim ja dj J-Laini ovat tehneet levyn, joka kuulostaa aivan 80 minuuttiselta räppikeikalta vierailijoineen kaikkineen - mutta ilman hengästymistä. Mikään ei periaatteessa ole muuttunut vuoden 2003 esikoisjulkaisusta "Mite se teiä..?", sillä musiikkia ei edelleenkään tehdä haudanvakavalla otteella eikä Kemmuru ole eksynyt kulkemaan toisten ihmisten viitoittamaa polkua, vaan tarpoo itse raivaamaansa tietä sitä tahtia kuin haluaa. Vuoden 2006 lopulla Monsp Recordsin kautta julkaistu "Kehumatta paras" on oikeastaan päivitetty versio debyytistä - etenkin soundin, Aksimin räppien ja biisien kerronnallisen puolen osalta.

Jodarokin ja Aksimin riisuttu räppääminen ilman turhaa kikkailua kuulostaa uskottavalta, maanläheiseltä ja hurmaavalta. On helpompi vastaanottaa rennosti murteella heitettyä, luonnollisen kuuloista ilmaisua kuin väkinäistä, voimakkaasti syötettyä riimittelyä. Rentous ja tekemisen ilo välittyy myös kuuntelijalle suupieliä nostavassa merkityksessä. Aksim on kehittynyt suomenkielisissä räpeissään kovasti sitten viime levyn, myös kirjoittajana. Osuvia ja spontaaneja vertauskuvia satelee yhtenään, samoin kuin suomennoksia esimerkiksi Nasin legendaarisista biiseistä. Varsinkin Oon 2, joka kertoo Aksim-Miskan tarinan syntymästä tähän päivään ja ajautumisesta räpin pariin, on kerrontatyyliltään hienoa kuunneltavaa. Jodarok ei häviä räpeissä Aksimille pätkääkään, päinvastoin. Jodarokin vastaava soolobiisi Oon 1 on alusta loppuun vähintään yhtä upeaa kuvailua Joensuun nuoruusvuosista hauskoin esimerkein maustettuna.

Vierailijoista jokainen täyttää ruutunsa biiseillä. Hannibal & Soppa on osuva veto repimään Aksimin sekä Jodarokin kanssa huumoria landespedejen elämästä ja elämäntavoista, erityisesti Hannibalin verse natsaa loistavasti Aksimin kyhäämään g-funk -biittiin. Myös RPK:n tyyli mätsää Siis missä mentiin -taustaan hyvin, kyseistä biisiä tuskin kukaan voisi aloittaa paremmin ja ikimuistoisemmin. Possebiisi Goodbye Mister White Man ei kahdeksan minuutin pituudesta, matkailu-aiheesta ja mikkimiesten runsaudesta huolimatta petä sekään, mikä on jo lähes naurettavaa. Jopa Seyed Ali, jonka räppejä en aiemmin kestänyt kuunnella, onnistuu todella hyvin ja vetää yhden kappaleen parhaista verseistä. Super Janne nostaa Pätäkkää -biisin uudelle tasolle kauniilla kertosäkeellään.

Biitit on poikkeuksetta loistavia. Aksim on onnistunut bongaamaan hyviä sampleja ja rakentaa niiden päälle tuhteja, monipuolisia taustoja. Funkkaavaa, rytmikästä ja sielukasta. Pieniä yksityiskohtia voi bongailla biiteistä sieltä täältä vielä useiden kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin. Suosikkejani näistä ovat Landespede, Silti ayo, Oon 2 ja Kiitos, joka toimisi helposti myös De La Soulin levyllä. Frank Einsteinia ei ole turhaan kehuttu Koputa puuta -"hitin" hyvin soljuvasta biitistä ja myös Oon 1 -kipaleen tuottanut J-Laini ansaitsee suitsutusta läskistä soundista sekä raaputteluista koko albumilla.

Varsinaisesti yksittäisiä biisejä ei tästä hyvin miksatusta kokonaisuudesta voi poimia, sillä levy on sen verran kompakti paketti. Tästä kiitos kuuluu erityisesti Aksimille ja Didierille Timmion Studion uumeniin. Kekseliäisyyttä ei puutu sanoituksista eikä myöskään biisien rakenteista. Lisävärinsä pitkäsoitolle tuovat myös ennen 2000-lukua äänitetyt skitit, jotka on ripoteltu biisien lomiin näppärästi ja joilta saa vähän kuvaa siitä, millaisia olivat MC:eiden räpit aluksi. Aksimin enkkuräpit tekee vaikutuksen makealla lausumistyylillään ja Jodarokin palikkaräpit hauskuudellaan.

Vuoden 2006 paras kotimainen albumi. Kestää kuuntelua vielä vuosia. Tarkasta, jos et ole sitä jo tehnyt.

5/5

Linkit:
Kemmuru
Kemmuru Myspacessa
"Koputan puuta" -musiikkivideo Youtubessa
Kemmurun haastattelu syvallapelissa.comissa
Monsp Records
Tilaa "Kehumatta paras" The Funkiestista

Syvällä Pelissä -maininta:
"Mä tulin passaan nää faktat hei, kymmenen vee, syvällä geimissä niinku Dr. Dre."
- Aksim @ Poverty Hill st. blues

Herrasmiesliiga - Herrasmiesliiga



Herrasmiesliiga - Herrasmiesliiga
Löyly-Viihde, 2006

Biisilista:
01. Happamia, sanoi kettu
02. 112
03. Enemmän
04. Karma
05. Miehen mitta feat. Sere & SP (kuuntele)
06. Ne kyselee
07. Se en ollu minä
08. Kestä
09. Mahtavaa
10. Sirkus
11. Viimeinen pisara
12. Keskity feat. Toinen Kanava
13. Haluisin et tiedät
14. Pitkää sylkee
15. Jess
16. Onks se sulta pois feat. 5th Element
17. Lahest feat. 5th Element

Lahtelaisen hiphop-kollektiivi 5th Elementin jäsenistä koostuva kolmihenkinen Herrasmiesliiga (Cheek, Brädi, TS) on tuttu Cheekin keikoilta ja albumeilta. Energisillä keikoillaan ihmisiä ihastuttanut Liiga päätti 2006 syksyllä siirtyä lavoilta levylle ja täten syntyi Löyly-Viihteen kautta julkaistu self-titled pitkäsoitto "Herrasmiesliiga". Levyn ensimmäinen single 112 ei ihmisiä kovasta biitistä ja sanaleikittelystä huolimatta lämmittänyt, vaan loi suuren kynnyksen albumin tarkastamiseen. Kielikuvia albumilla riittää kyllä rutkasti lisää, mutta samalla aiheet liikkuvat monipuolisemmissa vesissä kuin ennakkoon olisi uskonut.

Kolmikko nimittäin riimittelee ihmissuhteista, miehisyydestä, juomisesta ja sen seurauksista, ihmissuhteista, kotikaupungista, kunnianhimosta, keikoista sekä karmasta. Ongelmana tässä on ainoastaan se, että mielettömästä energiastaan tuttu Herrasmiesliiga ei vakavempien aiheiden äärellä kuulosta niin vakuuttavalta kuin muuten ja haikeiden biisien aikana meininki latistuu tylsäksi. Nopeatempoiset biisit sen sijaan toimivat helvetin lujaa. Hyvä esimerkki vakavempien ja rennompien biisien kanssa tasapainoiluista on pitkäsoiton kolmas ja neljäs raita. Levy on käynnistynyt nopeatempoisilla biiseillä ja kolmantena raitana tuleva Enemmän kruunaa lupaavan alun tarjoamalla Kfiedin tekaiseman loistavan biitin, jonka päälle koko konkkaronkka sylkee mielettömän kovalla asenteella kunnianhimosta ja tavoitteista. Kertosäe on hyvä, vuorottelu toimii täydellisesti ja Liiga tuntuu olevan parhaimmillaan.

Sitten seuraa Karma, joka latistaa hyvän meiningin täysin. MGi:n voksusamplen ympärille rakentama pliisu fiilistelytausta ärsyttää ja varsinkin TS:llä on vaikeuksia pysyä uskottavana vakavamman tekstin parissa. Onneksi platan muut aiheet ovat sen verran maanläheisiä, että niitä jaksaa kuunnella huolimatta siitä, onko tempo nopea vai hidas. Liiga käyttää muutamilla biiseillä erilaisia näkökulmia hyväkseen, tehokeinona. Yksi tällainen kipale on Miehen mitta, jossa Cheek, Brädi, TS, Sere ja SP kertovat miehisyydestä omista näkökulmistaan ja näin ollen mukaan saadaan esimerkiksi myös isän kanta aiheeseen. Viimeinen pisara taas on oivaltavasti kirjoitettu biisi Liigan jäsenten suhteesta rakkaaseen alkoholiin, hyvin toteutettu.

Kestä liikkuu vaikeiden ihmissuhteiden sekä yhden illan panojen maastossa MGin loistavaa biittiä käyttäen. Samaisessa biisissä on kiva idea muuttaa flown nopeutta versen keskivaiheessa. Hatunnoston ansaitsee myös Pitkää sylkee, joka kuvailee osuvasti darra-aamun omantunnon tuskia sekä katumuksia ja Sirkus, jossa erityisesti Brädi pukee räppibileiden ja -keikkojen meiningin sirkusympäristöön hyvin. Sen sijaan biisit kuten Mahtavaa ja Ne kyselee on aivan turhia filleribiisejä, joita ei olisi kannattanut ottaa pitkäsoitolle kokonaisuutta pilaamaan. Kokonaisuudesta puheen ollen, tuntuu vahvasti siltä, että biisilistan olisi voinut laittaa parempaan ja osuvampaan järjestykseen yhtenäisyyden luomiseksi.

Vierailijoista edellä mainitut Sere & SP onnistuvat hyvin, eikä Toisen Kanavan jätkienkään panoksessa ole moitittavaa biisillä Keskity. Levyn kahtena viimeisenä raitana olevat 5th Element -possebiisit taas jättävät kaksijakoiset fiilikset: Onks se sulta pois on karsea biisi, mutta Lahest on ihan mukavaa kotikulmien kuvailua ja biittikin on kova. Suurimmaksi osaksi tuotannosta vastannut MGi käyttää liian monella träkillä biitin kertsiosuuksissa vaisuja voksusampleja, mutta siitä huolimatta jälki on läpi levyn vakuuttavaa. Hyvät taustat ovat loihtineet myös Joniveli sekä Kfied, Roitzun ja J-Kayn tuotannot taas eivät ole niin kovasti mieleen.

Itse Liigasta parhaiten mieleen jää Brädi, heikoimpana taas TS. Mikäli biisilistasta olisi napannut viitisen biisiä pois, albumi saattaisi ansaita jopa neljä tähteä. Näppärää riimittelyä, vuorottelua ja teknistä kikkailua. Parhaimmillaan kolmikko on biiseillä Enemmän, Viimeinen pisara ja Kestä, kun taas huonoimmillaan trio vetää Ne kyselee sekä Onks se sulta pois -tasoisia rimanalituksia. Jos olet lahtelaisten fani tai kahden vaiheilla levyn tarkastamisen suhteen, suosittelen ostamista. Jo valmiiksi Herrasmiesliigaa "vihaavien" suosittelen pitämään näppinsä erossa tästä tekeleestä.

3/5

Linkit:
Herrasmiesliiga
Herrasmiesliiga Myspacessa
Herrasmiesliigan haastattelu syvallapelissa.comissa
Löyly-Viihde
Tilaa "Herrasmiesliiga" The Funkiestista

lauantai 27. lokakuuta 2007

Kollabo Brothers - For My Peoples



Kollabo Brothers - For My Peoples
Kool Kat Records, 2006

Biisilista:
01. Intro feat. Craig G
02. No Equal feat. Craig G
03. For My Peoples feat. Donald D
04. Way Back feat. Tim Dog
05. Watch The Game feat. The Gambit
06. Lovin' This Shit feat. Afu-Ra
07. My Flows To Blow feat. Diamond D
08. Hip Hop Blues feat. Grandmaster Caz
09. Two Kool Brothers
10. I Got Soul feat. Zion
11. Words I Wrote feat. Paris
12. Glad To Be Me feat. B.I.
13. My Melody feat. B.O. Dubb
14. I'm a Real Emcee feat. Donald D
15. Outro

Kollabo Brothers -kaksikko Kool Ski (Kool Kat Recordsin "head honcho", suomalaisen rap-musiikin pioneeri) ja Staffro (suht kovaa suosiota Suomen rajojen ulkopuolella nauttiva tuottaja) tekivät melkoisen kulttuuriteon vuoden 2006 keväällä, kun heidän pitkäaikainen projektinsa "For My Peoples" -albumi ilmestyi kauppojen hyllyille. Kyseisellä platalla nimittäin vierailee vaikuttava ja nimekäs lista ulkomaisia vanhan koulukunnan MC:eitä, räppäämässä Kollabo Brothersien biitteihin. Mukana on mm. "The Devil Made Me Do It", "Sleeping With The Enemy" ja "Guerrilla Funk" -sooloistaan tuttu Paris, legendaarisen Juice Crewn alkuperäisjäsen Craig G, yhtä legendaarisen DITC-ryhmän Diamond D, Oakland-duo Zion I:n MC Zion, Fuck Compton -dissistään muistettava ja korkealle arvostettu Tim Dog sekä Grandmaster Caz, jonka riimejä Big Bank Hank käytti Sugar Hill Gangin Rapper's Delightissa tunnetuin seurauksin. Lisäksi oman panoksensa antavat myös Donald D, Afu-Ra, Staffron "Influence" -platallakin sylkenyt Shaman Work Recordingsin B.I., B.O. Dubb (eli tuttavallisemmin Bomfunk MC'sien Raymond Ebanks) sekä turkulainen The Gambit. Ihmeellistä kyllä, edes tällainen vierailijalista ei kirvoittanut suomalaisissa räppipiireissä keskustelua käyntiin.

Keskustelua tämä platta ehdottomasti ansaitsisi, ainakin laadukkaan tuotantonsa osalta, sillä miehet ovat loihtineet viidentoista biisin kokonaisuuden, jolla ei ole yhtäkään huonoa biittiä. Staffro ja Kool Ski ovat saaneet tuotannossa muutaman biitin osalta apua Recluse Recordingsilta tutuilta Jake The Breakilta sekä Flamilta. Soundi on ajatonta ja todella tarttuvaa, taustojen ysärifiilis laittaa pään nyökkäämään ja jalan vipattamaan. Samplepohjainen matsku scratchien höystämänä liikkuu periaatteessa biisi biisiltä samoissa tunnelmissa, mutta ei puuduta kuuntelijaa. Eniten soundi tuntuu poikkeavan yleisestä linjasta biiseillä My Melody (perinteisempi old school -biitti, mukana myös svengaavaa samplea) ja I Got Soul (boom bapimpaa kamaa kuin muu levy). Laadukas tuotanto on ehdottomasti koko levyn kantava voima ja tekijä, joka saa kiekon todella kuulostamaan Kollabo Brothersien pitkäsoitolta eikä kokoelmalta, jonne on vain lätkitty satunnaisia biisejä. Siksi on ilahduttavaa, ettei biittien ole tarvinnut mennä hukkaan, vaan ne ovat päätyneet osaavien räppäreiden käsiin.

Sielukkaat taustat ovat selvästi herättäneet MC:t saarnaamaan vanhoista hyvistä ajoista ja nykyisen MTV-rapin järjettömyydestä, sillä lähes poikkeuksetta jokainen räppäri on ottanut biiseillä jonkinlaisen luennoitsijan aseman. Ei tarvitse kovin paljoa liioitella jos sanoo, että kaikki kappaleet noudattavat teksteiltään kaavaa: "mä oon legendaarinen, opetan suomalaisille millaista oli vanhoina hyvinä aikoina kun itse alotin, kerron miten hip hop on muuttunut ja kritisoin nykymenoa."Poikkeuksena B.I., joka Glad To Be Mellä riimittelee raidan nimen mukaisesti siitä, kuinka iloinen hän on vapaudestaan sekä siitä, että hän saa olla kuka on. Craig G hakee itselleen vertaista MC:tä, Tim Dog kertoo millaista se aito räppi oli "kauan sitten", Afu-Ra elää sekä rakastaa hiphoppia henkeen ja vereen, Zion korostaa sielukkuuden merkitystä jne. You get the point.

Valitettavasti levyllinen saarnausta ja itsestäänselvien asioiden viljelyä ei ole kovin kiinnostavaa kuunneltavaa, jonka takia suurin osa platasta menee vain (hyvänä) taustamusiikkina. Vaikka kenenkään ulosannissa ei ole mitään valittamista, ainoastaan kaksi MC:tä saa elävöitettyä saarnaustaan sille tasolle, että se on jo muutakin kuin edellä mainittua taustamusaa. Grandmaster Caz saa tunteella ja hienolla, puhuttelevalla tyylillä vedetyn Hip Hop Bluesin aikana kuuntelijan höristelemään korviaan, samoin tekee Paris Words I Wrotella. Suomalaiset The Gambit ja B.O. Dubb kuulostavat kömpelöiltä kovassa seurassa, mutta kovien taustojen ansiosta hekin menevät letkan mukana siinä missä muutkin.

Kokonaisuutena asiallinen paketti ajattomia biisejä, jotka sopii niin kotikuunteluun, autoon kuin pippaloihinkin. Kollabo Brothers -biitit on loistavia.

3½/5

Linkit:
Kollabo Brothers
Kool Kat Records
Staffron haastattelu syvallapelissa.comissa
Tilaa "For My Peoples" The Funkiestista

Staffro - Influence (Deluxe Edition)



Staffro - Influence (Deluxe Edition)
Kool Kat Records, 2006

Biisilista:
01. Intro
02. One Life feat. B.I. & Mikcheck, Trice
03. The Butler
04. Beats By The Bundle
05. 3 Minute Drill feat. B.I.
06. Interlude I
07. Keep It Moving
08. Jazz Studies 1
09. Fa Treal feat. Mr Rictor
10. Interlude II
11. Jazz Studies 2
12. Realize feat. B.I. & Mikcheck
13. Laid Back
14. Jazz Studies 3
15. Outro
16. Bonus Scratch Sounds
17. Intro
18. 3 Minute Drill (instrumental)
19. Lounging
20. Easy
21. Cry
22. Interlude
23. One Life (instrumental)
24. Rhodes
25. Old Soul
26. Fa Treal (instrumental)
27. Glad To Be Me (remix) (instrumental)
28. Jazz Studies 4
29. Outro

Kool Kat Recordsin kuudes julkaisu eli vuonna 2002 ilmestynyt "Influence" julkaistiin vuoden 2006 joulukuussa juhlapainoksena, osittain uudelleen miksattuna ja masteroituna. Kyseessä on siis raumalaisen tuottaja/dj Staffron debyyttijulkaisu, joka oli ilmestyessään yksi ensimmäisistä suomalaisista hip hop tuottajalevyistä, jolla kaikki vierailevat artistit olivat ulkomaisia. Juhlapainosta varten samalle levylle on tungettu myös ennenkuulemattomista instrumentaaliraidoista koostettu "Retro Crates" -bonusalbumi.

Sekä "Influence" että "Retro Crates" ovat molemmat lähinnä taidonnäyte ja läpileikkaus Staffron tuottajataidoista vuosituhannen alusta. "Influencella" muutamilla raidoilla mikissä kuullaan myös vierailijoita Shaman Work Records -yhtiön artisteilta, jotka tosin eivät tuo mitään lisäarvoa biiseille. B.I., Mikcheck, Trice ja Mr. Rictor täyttävät hätäisen kuuloisilla räpeillään paikkansa siinä missä kuka tahansa muukin jenkki-MC.

Räpeillä tai ilman, itse biitit ovat kuitenkin erittäin laadukasta boom bap -soundia suoraan ysärin sydämestä. Samplepohjaiset taustat rullaavat moitteetta biisistä toiseen yhtenäisen linjan siivittämänä, mikä ei kuitenkaan puuduta kuuntelijaa, sillä vaihtelevuutta löytyy runsaasti. Scratchit ja vinyylin rahina lämmittävät mieltä, siinä missä räpit voksusamplet. Erityisen hyvinä biitteinä joukosta erottuu neljä jazz-vaikutteista taustaa, joiden soundi on mahtavan sielukasta. Muuten linja pidetään raakana hiphoppina ja erikseen muun tuotannon osalta täytyy mainita vielä huikea 3 Minute Drill -biitti.

Bonusalbumi "Retro Cratesilla" meininki valitettavasti lässähtää pahasti ja kyseinen platta tuntuu pilaavan kokonaisuuden. Silti sanoisin kaikille ysärisoundin ystäville, jotka ei ensimmäiseen painokseen ehtineet mukaan: tarkastakaa tämä.

3/5

Linkit:
Staffro
Recluse Recordings
Staffron haastattelu syvallapelissa.comissa
Kool Kat Records
Tilaa "Influence (Deluxe Edition)" The Funkiestista

Funkeyh & Winnie - Varaslähtö



Funkeyh & Winnie - Varaslähtö

Omakustanne, 2005

Biisilista:
01. Intro
02. Nyt me mennään
03. Domedag
04. If The Flavour Ain't Right feat. Shay
05. Kamppailu jatkuu feat. M.A.T
06. Varaslähtö
07. Kävelen mun kulmilla feat. Elias L.
08. Hur det än går
09. Outro (Tehään mitä tehään) feat. NBC

Ruotsi. Suomen toinen virallinen kieli ja allekirjoittaneelle eniten päänvaivaa ylioppilaskirjoituksissa tuottanut oppiaine. Kolmihenkiseen NBC:hen eli Nörtti Bois Crewhun kuuluva Funkeyh päätti minun ja muiden huonosti ruotsin kieltä taitavien kiusaksi lyöttäytyä yhteen kyseisellä kielellä räppäävän Winnien kanssa vuonna 2005, ja tehdä hänen kanssaan yhdeksän biisin mittaisen, hyvin kansainvälisesti värittyneen platan nimeltä "Varaslähtö". Omakustanne on kaksikon ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) julkaisu ja tuotannosta sillä vastaavat ruotsalaiset Amentia, Mario Dri, ZooLive sekä Enigmatic Productions, suomalaiset Kino, LXC ja Elias L. sekä hollantilainen Shay.

Winnien ruotsi ja Funkeyhn suomi vuorottelevat biiseillä yllätävän kivuttomasti versestä toiseen, vaikka yleensä ns. kaksikieliset biisit ovat tuhoon tuomittuja jo ennen ensimmäistäkään kuuntelua. Molempien artikulointi on kuin suoraan oppikirjasta ja flow ei muutamia notkahduksia lukuunottamatta petä. Hyväntuulisesti ja innostuneesti läpi levyn esiintyvä kaksikko kuulostaa luonnolliselta sekä uskottavalta - jopa kuuntelijaystävälliseltä - debyytillään. Biiseistä huokuu tekemisen meininki, mutta räpeissä saisi olla rutkasti enemmän munaa. Parhaiten tämän huomaa levyn päättävältä Outro-raidalta, jolla olisi kaikki ainekset muodostua hyväksi possebiisiksi, mutta latistuu Nörtti Bois Crewn (Funkeyh, Elias L., Dt1) ponnettoman räppäilyn ja säyseän kertosäkeen seurauksena.

Yli kolmasosa levystä on debyytille tavanomaisesti esittelybiisejä, joissa kerrotaan omasta historiasta ja näytetään vaikkapa iskulinjojen avulla mitä osataan. Esimerkiksi Shayn kanssa tehdyssä Hollanti-Suomi-connection -biisissä If The Flavour Ain't Right, Funkeyh yltää välillä ihan oivaltavaan riimittelyyn, mutta suurimmaksi osaksi aika on ehtinyt purra hampaansa läppiin, joista on tullut kahdessa vuodessa kuluneita. Myös tuomiopäivä, nuoruusvuosien kulmat ja elämän vaikeudet nousee esiin teksteissä, ei siis mitään uutta auringon alla. Tuotanto on kansainvälisyydestään huolimatta suht heikkoa, ainoastaan Shayn tuottama nelosraita ja Elias L:n väsäämä Outro-biitti erottuvat halvan oloisista taustoista selvästi edukseen.

Mikissä Shayn taas voisi korvata kuka tahansa suht sujuvasti enkuksi riimittelevä MC. Elias L. vetää hyvin sekavan feattiversen Kävelen mun kulmilla -biisille ja M.A.T on mitäänsanomaton kappaleella Kamppailu jatkuu. Ottaen huomioon julkaisuvuoden ja sen, että kyseessä on herrojen ensimmäinen julkaisu, yllätyin positiivisesti. Levy on suht tasainen, mutta vaarallisen mitäänsanomaton paketti hyväntuulista räppiä suomeksi ja ruotsiksi syljettynä.

2½/5

Linkit:
Funkeyh
Winnie
NBC Crew

lauantai 20. lokakuuta 2007

Timi Lexikon - Kuka on Timi Lexikon



Timi Lexikon - Kuka on Timi Lexikon
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Intro
02. Kuulumisia feat. Sauna Ent.
03. Tulilinjalla (kuuntele)
04. Draped Up
05. Big Pimpin'
06. Vesilinjalla
07. Pistän sut lauteille feat. Sauna Ent.
08. Ei välii
09. Slow Down
10. Oota hetki!
11. Baksit kouraan (kuuntele)
12. Tää on mun nainen pt. 2
13. Älä nukahda feat. David Ruffein
14. Do Ya Thang
15. Samaa vanhaa
16. Kengät
17. Määränpäänä mikä tahansa
18. Yummy Bingham - Is It Good To You (remix) feat. Timi Lexikon

Wrongones- sekä Sauna Ent.-ryhmissä vaikuttava Timi Lexikon (ent. Toma) julkaisi viime syksynä ilman sen suurempia ennakkovaroituksia muutaman vakuuttavan nettilevityksessä olleen biisin ja lopulta marraskuussa mixtapen, joka kantaa nimeä "Kuka on Timi Lexikon". Hyvin pitkälti niin sanottujen "jenkkibiittien" varassa kulkeva levy pyrkii esittelemään Timin kykyjä ja monipuolisuutta MC:nä sekä tuomaan nimeä tutuksi tulevaisuuden varalta. Onnistuuko se tavoitteessaan positiivisesti vai voidaanko puhua epäonnistuneesta yrityksestä ja toivottaa Lexikonille hyvää matkaa jonkin muun aluevaltauksen parissa?

Lähdetään liikkeelle siitä, että vaikka mixtape on aina mixtape ja sillä voi kokeilla kykyjään sekä rajojaan, ei kukaan jaksa kuunnella täytebiisejä. Tältä mixtapelta fillereitä löytyy muutama (Kuulumisia, Do Ya Thang). Mixtape on tehty viihdyttäväksi kokonaisuudeksi ja sen takia monesta biisistä ei jää juuri mitään mullistavia tai mieleenpainuvia laineja käteen. Miinuksiksi voisi laskea myös pariin otteeseen vähän yliampuviksi venyvät laulukertsit ja liiallisen lainabiittien käytön. Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja verrattuna siihen, mitä kaikkea Timi Lexikon tarjoaa kuuntelijoilleen ja ennen kuin aletaan keksiä päästä tekaistuja miinuksia julkaisulle, ei pidätellä enää totuutta: "Kuka on Timi Lexikon" ylittää odotukset kirkkaasti.

Kyseessä on oikein vahva kokonaisuus, joka todella tuo esille Timin monipuolisuuden MC:nä. Timi Lexikonin selkeä artikulointi, omalla tasollaan oleva äänenkäyttö, itsevarmuus ja jo aiemmin mainittu monipuolinen flow/tyyli tekevät artistista tuoreen ja karismaattisen tapauksen. Ja tässä tapauksessa en tarkoita karismalla sitä samaa, mitä on Elastisella tai mitä löytyy Ruudolfilta, vaan tämä on jotain omalaatuisempaa. Jokaisella biisillä tyyli vaihtelee ja elää biitin sekä tarinan mukana. Itsevarmuus taas tuo asennetta koko touhuun ja myös rohkeutta kokeilla rajojaan. Esimerkkejä rohkeista vedoista ovat vaikkapa muutamat hempeilybiisit (Tää on mun nainen pt. 2, Slow Down) heti uhobiisien jälkeen ja hauska Kengät -kuiskailu, joka on taasen syntynyt Ying Yang Twinzien Wait -biisin pohjalta. Niin joo, toki täytyy mainita erikseen vielä kikkailut flown kanssa sekä välispiikit/taustamölinät, jotka eivät (yllättävää kyllä ja muista suomijulkaisuista poiketen) aiheuta myötähäpeän tunnetta.

Vaikka aiemmin mainitsin yhdentekevistä sanoituksista, on levyllä mukana myös hyvää näyttöä siitä, että Timin taidot eivät rajoitu pelkästään teknisiin puoliin vaan hän osaa myös kirjoittaa. Määränpäänä mikä tahansa soljuu vaivattomasti eteenpäin ja kertoo hyvin tavoitteista sekä määränpäistä, kun taas Big Pimpin' valloittaa hauskuudellaan. Baksit kouraan osoittaa, että vaikka Timi tekee tätä rakkaudesta, ei musikkia ole lähdetty tekemään kuitenkaan nöyristellen vaan kunnianhimoa on ja massit kyllä otetaan, jos mitenkään mahdollista. Biisit onnistuvat viihdyttämään kuuntelijaa ja niistä tuleekin eräällä tapaa ajattomia - ne kestävät rankkaakin tehosoittoa. Ja vaikka lainabiittejä on suhteellisen paljon, ne vastaavat kaikki allekirjoittaneen makua lähes täydellisesti. Viisi itse tehtyä biittiä ovat myös todella kovia, varsinkin hypnoottinen Samaa vanhaa ja Älä nukahda & Baksit kouraan -bängerit. Myös Lexikonin omatekemät taustat nappaavat. Levyllä vieraileva Sauna Ent. onnistuu vakuuttamaan ainoastaan flownsa ja asenteensa puolesta biisillä Pistän sut lauteille.

Dj Henry Lee Lucas on tehnyt hyvää duunia vaihtojen ja mixtapen kasaamisen kanssa, vaikka tämä ei muutaman siistin loppubiitti- ja C&S-kikkailun lisäksi mitään ihmeellistä sen puolelta tarjoakaan. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen pläjäys ja toimii mainiona promona. "Kuka on Timi Lexikon" asettaa kuitenkin paineet varsinaiselle albumille, jolla pitäisi olla vähän syvällisempää kamaa kuin nämä päätä nyökyttävät kovuudet.

4/5

Linkit:
Timi Lexikon
Timi Lexikonin haastattelu syvallapelissa.comissa

TF - Get by or Die Trying



TF - Get by or Die Trying
Omakustanne, 2006

Biisilista:
01. Shook (intro)
02. What's The Point
03. Summer Rhymes
04. Next to Die
05. Give it a Spin
06. Misplaced
07. Kick Back (outro)

Lappeenrannan rap-tarjonta oli pitkään kovin yksipuolista, Lavola UG:n ollessa ainoa edes jotain asian eteen tekevä ryhmä. 2005 tulikin LUG:n levy, mutta myös neljän nuoren lappeenrantalaismiehen muodostaman 53 Connectionin streettape. Heikolta debyyttijulkaisuilta erottui edukseen yksi biisi, Tautofonian (nykyinen TF) englanninkielinen rimmailu Found Yourself. Edellämainittu kappale sai osakseen niin hyvää palautetta, että TF päätti julkaista elokuun alussa seitsemän raidan mittaisen soolomixtapen, "Get by or Die Trying".

Vaikka platalla ei pituutta juuri ole, onnistuu TF esittelemään itsensä ja taitonsa seitsemällä biisillä paremmin kuin monet suomalaiset kolme kertaa pidemmillä mixtapeilla. Misplacedilla paljon matkaillut MC kertoo omista näkemyksistään maailmasta, jossa ei tunneta termejä kuten rakkaus sekä luottamus ja jossa kukaan ei tunne itseään tai välitä mistään. Kaikki ovat ns. "kadotettuja". Hienoa tulkintaa täydentää aiheeseen sopiva 10th Wonderin viulupainotteinen biitti. Lähes vastakohtana toimii kolmas raita Summer Rhymes, jolla TF kuvailee onnistuneesti kesää ja sen tunnelmaa rusketuksineen sekä minihameineen kaikkineen. Edellämainitun ihmemies 10th Wonderin tuottama tausta on ajaton ja siinä olevasta huuliharpusta tulee mieleen heinäkuinen auringonpaahde.

What's The Pointilla lähetetään räppärit tutkiskelemaan sanoituksiaan, samalla kun TF itse osoittaa, että hänellä on aina pointtia biiseissään.

"I always got a point to spell, but even when I say nothing, I say it well."

Give it a Spin taas kehottaa kuuntelijoita ostamaan levyt warettamisen sijaan, siinä kun voittaa kaikki osapuolet. Samalla korostetaan työtä, mikä pitää menestymisen eteen - helpolla ei todellakaan pääse. Kurvin biitti antaa hyvin tilaa räpeille, mutta ei edusta tamperelaisen tuottajan parasta osaamista. Mainitsemisen arvoinen on myös mixtapen päätöisraita Kick Back, joka on varustettu mielettömän kovalla x23:n taustalla!

"Get by or Die Trying" on piristävä debyyttijulkaisu tähän synkkään syksyyn nuorelta TF:ltä. Itsevarmuus on vahvin juttu tällä mixtapella, myös flow, ääni ja lyriikat toimivat moitteetta. TF:llä on munaa nostaa itsensä jalustalle ja kritisoida muita MC:eitä. Myös äijän taidot on sitä luokkaa, että tällainen terve uho on täysin perusteltua. Vaikutteet käyvät ilmi biisejä kuunnellessa ja monia legendaarisia artisteja/biisejä kunnioitetaan. Liikaa ajaudutaan kuitenkin tarinoimaan itse räppäämisestä ja jotenkin räpit tuntuvat hukkuvan biittien alle. Mixtapesta tulee raskas kuunneltava, kun läppiä on kuunneltava monia kertoja vain saadakseen niistä selvän. Ja vaikka ääni onkin hyvä, äänenkäytön kanssa on vielä petraamista. Monotoniset räpit aiheuttavat sen, että levy ei kestä välttämättä kovin montaa kuuntelukertaa. Myös kertseistä puuttuu se jokin, vaikka ne ovatkin periaatteessa hyvin rakennettuja.

Joka tapauksessa vakuuttavaa ja tarkastamisen arvoista materiaalia. Kuten outrossakin kerrotaan, TF aikoo räpätä niin kauan kunnes riimit loppuvat. Jos olet kyllästynyt - harmi, sillä TF on tullut jäädäkseen. Tulevia projekteja jään ainakin itse odottelemaan mielenkiinnolla, varsinkin kun tuottajatiimi Ruckit Entertainment on menossa mukana. Yksi uusi potentiaalinen kyky englanniksi sylkevien suomalaisten MC:eiden joukkoon.

3½ / 5

Linkit:
TF
Tilaa "Get by or Die Trying" The Funkiestista

Nopsajalka - Tontilla taas



Nopsajalka - Tontilla taas
Monsp Records, 2006

Biisilista:
01. Tuli talos feat. Raappana
02. Haluun takas
03. Tontilla taas feat. Super Janne
04. Luonnollinen nainen
05. Omaa juttuu feat. Jodarok
06. Mäsäks
07. Parhaat bileet feat. Mariska
08. Aitoo kamaa (oikea rakkaus ei odota)
09. Hyvää huolta
10. Kuumotus
11. Lisää liekkii
12. Hyvää elämää feat. Paarma

Kymmenisen vuotta siihen meni, mutta loppuvuodesta 2006 se saatiin vihdoinkin valmiiksi. Puhun helsinkiläisen reggae-/dancehall-artisti Nopsajalan debyyttialbumista "Tontilla taas", joka julkaistiin Monsp Recordsin kautta. Lähinnä Soul Captain Bandista ja Kapteeni Ä-ni -projekteista tuttua Nopsajalkaa voisi helposti nimittää jopa suomalaisen reggaen pioneeriksi, mutta soolouralle herra ei tuntenut olevansa valmis ennen kuin nyt. Sen lisäksi, että Nopsajalka hoitaa julistamispuolen mikissä, hän vastaa myös suurimmasta osasta tuotantoa yhdessä Dj Svengalin kanssa.

Levyllä käsitellään paljon aitoutta, välittämistä ja juhlimista. On helppo nähdä millaisia arvoja Nopsajalka pitää hyvän elämän edellytyksenä. Hän tuomitsee kaikenlaisen kopioinnin, roolien vetämisen, ahneuden sekä välinpitämättömyyden. Vihreää valoa sen sijaan näytetään lähimmäisten rakastamiselle ja huolehtimiselle, oman jutun tekemiselle huolimatta siitä mitä muut sanovat sekä luonnollisuudelle. Läpi levyn Nopsajalka julistaa näitä ohjeita erittäin intohimoisella vimmalla ja tyyliä vaihtelemalla puhuttelee kuuntelijaa. Paikoitellen kiivas ohjeistus muistuttaa jopa Vuorisaarnaa. Juhlimisesta kertovat biisit (esim. Parhaat bileet) pyrkivät taasen nostattamaan fiilistä ja luomaan entistä positiivisempaa tunnelmaa, siinä erinomaisesti onnistuen.

Soundiltaan levy on modernia reggaeta ja dancehallia. Hektiset rytmit ovat kahta haikeampaa biisiä lukuunottamatta (Hyvää huolta ja Hyvää elämää) nopeatempoisia ja pitävät omalta osaltaan meiningin korkealla läpi levyn. Taustalla tuntuu olevan tuhdisti tavaraa ja oikeita soittimia käytetään myös hyvin hyödyksi, vaikka ei allekirjoittaneella olisi mitään massiivisempaa soundiakaan vastaan. Erityisesti klubimpi, YleX:lläkin tiiviisti pyörinyt Mäsäks miellyttää omaperäisyydellään. Vierailijoista Jodarok onnistuu loistavasti tukemaan Nopsajalkaa biisillä Omaa juttuu ja Mariskakin yllättää Parhaat bileet -kertsissä. Muut vierailijat eivät myöskään heidän rinnallaan pahemmin kalpene, Paarma, Raappana ja Super Janne ovat paikkansa levyllä ansainneet. Kertosäkeet ovat tarttuvia ja niitä toistetaan biisien aikana juuri oikean verran, jotta ne jäävät päähän soimaan.

Kuten Nopsajalka toteaa Tontilla taas -nimikkoraidalla, hän on palannut ja tuo hyvän meiningin tullessaan. Nopsajalalla on sydän täynnä intoa ja sielu täynnä toivoa. Tämän vilpittömän rakkauden reggae-musiikkia kohtaan huomaa levyä kuunnellessa ja tuntuu siltä kuin Nopsajalka tietäisi täsmälleen mitä on halunnut tehdä levyn kanssa, hän tuntee genren vuosien kokemuksella kuin omat taskunsa. Intohimosta ja modernista soundista huolimatta levy tuntuu kulkevan vähän liian kapeissa aihealueissa, minkä vuoksi kierrätetään biisiltä biisille samoja asioita. Loppupeleissä julistukset ovat myös aika lailla itsestäänselvyyksiä, mutta maailmassa jossa nyt elämme on hyvä, että edes joku jaksaa muistuttaa huolehtimisen ja aitouden merkityksestä. Parhaita biisejä ovat Luonnollinen nainen (hienoa ylistyspuhetta), Mäsäks ja Tontilla taas.

3½/5

Linkit:
Nopsajalka
Nopsajalan haastattelu syvallapelissa.comissa
Monsp Records
Tilaa "Tontilla taas" The Funkiestista

Monsp Records 1997-2007 -kokoelma



Monsp Records 1997-2007 -kokoelma
Monsp Records, 2007

Biisilista:
01. Steen1: Sinisiä rappuja, punaisia hintalappuja
02. Ruudolf: Hotruudolf
03. Liisanpuisto: Siistii räppii
04. DJPP & Raimo: Luotan itseeni (DJPP remix)
05. Memmy Posse: Periaatteen mies
06. Notkea Rotta: Kaupungin vauhdissa
07. Ville Kalliosta: Kuka rokkaa eniten
08. Memmy Posse: Rokuli
09.Pyhimys feat. Sampsa Nuotio: Toisen miehen laulu
10. Kemmuru: Bläkie, Loco & Luchi Lover
11. DJPP feat. Davo & Stig Dogg: Puhelimet kii
12. Ritarikunta: Stressii
13. Nopsajalka feat. Jodarok: Omaa juttuu
14. Ruudolf: Herttoniemest ikuisuuteen
15. Steen1: Valkoinen jänis
16. Juhani: Poljen mun pyörän
17. Vapaapudotus feat. Setä Tamu: 25 tuntia
18. The Young Lions: Dynamite
19. Pestamor: Hyvä juttu
20. Eevil Stöö: Matkaan jo käy

Helsinkiläinen pienlevy-yhtiö Monsp Records on ollut pystyssä jo kunnioitettavan kymmenen vuoden ajan, jonka kunniaksi lafka päätti julkaista 20 biisiä sisältävän kokoelman vanhoista julkaisuistaan. Platta ei kuitenkaan koostu ihan niistä isoimmista hiteistä (levyltä ei löydy esimerkiksi Jarden träkkiä, Bodausanthemia tai Koputa puuta ja Nyt tarkasti -biisejä), vaan perehdyttää Monspiin tutustumattoman välillä omalaatuistenkin biisivalintojen kautta levy-yhtiön historiaan. Punk-musiikkia alunperin julkaissut Monsp muistaa myös juuriaan ujuttamalla levyn sekaan kaksi raskaampaa poljentoa Pestamorilta sekä The Young Lionsilta.

Ajan saatossa väsynyttä Memmy Possen Periaatteen mies -kipaletta lukuunottamatta kokoelmalla ei ole heikkoja lenkkejä, kaikki biisit toimivat edelleen mainiosti riippumatta julkaisuajankohdasta. Tekisi mieli luetella kokoelman kohokohdat, mutta kun kaikki kappaleet tuntuvat jollain tapaa olevan sellaisia. Pyhimyksen ihmissuhdepuinti Toisen miehen laulu, Steen1:n soundimaailman muutos levyn biiseissä, Juhanin rimmailu pyörästään, Ruudolfin hyväntuulinen ja karismaattinen esiintyminen, Puhelimet kii, Nopsajalan toive oman jutun tekemisestä reggae-otteella... Ja ne kaikki loputkin.

Värikkään historiansa aikana Monspin suojissa on ollut lahjakkaita artisteja ja laadukasta materiaalia on syntynyt solkenaan. Onkin hämmästyttävää kuinka erilaiset tyylit, esittäjät ja aiheet rullaavat kokoelmalla sulassa sovussa keskenään hyvin luonnollisen oloisesti. Se on asia, joka tekee platasta ja koko levy-yhtiöstä ainutlaatuisen. Artistien tuotanto ja Monspin vaiheet esitellään kiitettävästi, mutta sattumanvaraisesti sinne tänne lätkittyjen biisien järjestyksessä olisi hiomisen varaa. Toivottavasti saamme nauttia laatujulkaisuista Monspin yhteydessä vielä vähintään kymmenen vuotta lisää. Siihen asti: onnea Monsp.

4/5

Linkit:
Monsp Records
Tilaa "Monsp Records 1997-2007" The Funkiestista

Don P & JaM - Tuomitut



Don P & JaM - Tuomitut
Softone Music, 2006

Biisilista:
01. Intro feat. DJ UNKLSAM
02. P feat. Kilo
03. Mitä sä tekisit
04. Kuka mä oon
05. Huuda
06. Uus suunta feat. Näkökulma, DJ UNKLSAM
07. Kovisten mietteitä feat. Lost Emissary
08. Mist sä mist mä feat. Näkökulma, Paperi T
09. Elämä mikä me valittiin
10. Meille feat. Paperi T
11. Mun ongelma sun ongelma
12. Polta se mun kaa (kuuntele)
13. Käänne feat. Efu
14. rip J.K.
15. Tuu kotiin mun kaa

Mikä voisi olla parempaa kuunneltavaa kuin kotikulmiaan ja kavereitaan reppaava, nälkäinen ja kunnianhimoinen MC laadukkaiden biittien päällä sylkemässä katuläppää? Tietysti kaksi kappaletta tällaisia herrasmiehiä. Porvoota eli P-Townia edustavat Don P sekä JaM tuovat debyyttijulkaisullaan "Tuomitut" suomalaiseen rap-musiikkiin jälleen uutta verta, uutta soundia ja etenkin todella tarttuvia kertosäkeitä. Softone Musicin kautta julkaistu levy ammentaa biisien aiheet lähinnä omista kotikulmista, kokemuksista, tuskasta ja osittain myös toivosta uuteen huomiseen. Kuulostaa hyvältä, mutta albumilla on myös heikkoutensa.

Hyvät asiat ensin. Tuotanto levyllä on todella tasokasta ja monipuolista - taustat on täynnä tarttuvia melodioita, tunnelmaa luovia sampleja ja potkua. MC:t ovat aika erilaisia tyyleiltään, mutta toimivat yhteen varsinkin vuorottelurakenteisissa biiseissä (Elämä mikä me valittiin). Don P varastaa parilla biisillä shown miellyttävällä äänellä, flowlla, painoituksilla, asenteella ja lyriikoillaan. Muillakaan biiseillä ei minkäänlaisia notkahduksia tule, vaan Don P vetää joka ikisen versen varmalla hyvällä tasollaan ja nousee viimeistään tämän levyn myötä Suomen kovimpien MC:eiden joukkoon. Välillä räppää jopa niin tunteella, että ääni särkyy. JaM tulee heti perässä, tykkään varsinkin miehen kirjoitustyylistä ja koukuttavasta tyylistä, johon on ensin päästävä niin sanotusti "sisälle". Ulosanti on kuitenkin muutamalla biisillä heikohkoa, esimerkkinä Käänne -kipaleen verse, jossa JaM välittää hyvin poissaolevan tuntuisen fiiliksen itsestään kuuntelijalle. Parhaimmillaan JaM on henkilökohtaisissa biiseissä, kuten rip J.K..

Vierailevat tuottajat (Vinnie Prima, MGi, Ola) ja MC:t (Näkökulman kaksikko, Paperi T, Kilo, Lost Emissary) sekä parissa biisissä raaputteleva DJ UNKLSAM ovat harvinaisen onnistuneita valintoja levylle, sillä kukaan edellämainituista ei ole turha lisä levylle. Vierailijat ovat selvästi hioneet versensä ajatuksella kuntoon ja se on piiskannut myös JaMia ja Donia parempiin suorituksiin. Parhaimmista biiseistä on pakko mainita ainakin mahtava Porvoo-anthem P, jossa Vinnie Priman biitti iskee aivan älyttömän lujaa tarttuvan melodiansa ansiosta, kertsi on levyn tarttuvin ja läpät Porvoosta ja ns. "yhteisöllisyydestä" osuvat sekä uppoavat. Ilman kertosäettä rullaava, samplen ympärille rakennettu Kuka mä oon taas sisältää mahtavan versen Don P:ltä. Mies saa tulkittua tuskansa jotenkin elokuvamaisesti, jotta kuuntelijan on helppo hahmottaa tapahtumien kulku päässään. JaMin itseironiset läpät ja kikkailu flown kanssa ovat myös hyviä, mutta verse tuntuu vähän pitkitetyltä. Hienoa itsetutkiskelua ja pohdintaa siitä, mitä he elämältään haluavat.

Vierailijoista Paperi T erottuu positiivisesti varsinkin biiseillä Mist sä mist mä (levyn parhaita biisejä "lyrikaalisesti", myös tunnelma hieno: kuulostaa siltä kuin mikkiä kierrätettäisiin ringissä MC:ltä toiselle) ja Meille (siisti aloitus). Näkökulma näyttää Uus suunta -biisillä olevansa edelleen iskussa ja DJ UNKLSAMIN raaputukset sekä samplet kertsissä on hyvät. Muita kovia biisejä ovat Käänne, jossa Efu tekee onnistuneen featin ja biittikin on kova sekä Polta se mun kaa, jonka sanat osaan jo ulkoa, mutta kappale ei siltikään jaksa kyllästyttää. 15 biisiä poikien ongelmista ja tuskasta on kuitenkin vähän liikaa ja levyn huono puoli on itsensä toistaminen. Sanoituksissa esiintyy liikaa samankaltaiset läpät ja sen takia tätä on raskasta kuunnella. Samalla Huuda rikkoo jotenkin albumin kokonaisuutta, vaikka onkin piristävä party starter ja keikkabiisi sinne kaiken masennuksen keskelle. Muutama biisi pois tai monipuolisempia aiheita ja tämä olisi voinut saada korkeammankin arvosanan. Debyyttilevyksi kuitenkin erinomainen ja kenties tästä muodostuu jonkinlainen Porvoo-räpin merkkipaalu. 2006 vuoden kolmen parhaan suomalaisen räppilevyn joukossa, ihan jo siksi, että Don P ja JaM kuulostavat oikeastaan ensimmäisinä suomeksi tekevistä MC:eistä RRRÄPILTÄ - ilman myötähäpeän tunnetta tai suurempia kliseitä.

4/5

Linkit:
Don P & JaM Myspacessa
Don P Myspacessa
Don P:n & JaMin haastattelu syvallapelissa.comissa
Softone Music
Tilaa "Tuomitut" The Funkiestista