maanantai 13. kesäkuuta 2011

UUSI SIVUSTO: WWW.TUOREETPLATAT.FI

Blogger on ollut hyvä isäntä, mutta en halua kangistua (liiaksi) kaavoihin. On tullut aika: Tuoreet Platat jatkaa itsenäisenä sivustona osoitteessa www.tuoreetplatat.fi. Tänne ei päivitetä enää mitään. Kiitos kaikille blogia seuranneille ja toivottavasti löydätte tienne myös toisaalle!


tiistai 15. maaliskuuta 2011

Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään



Jake the Break & Flam - Rattaat pyörimään
Karma Musiikki, 2011

Biisilista
01. Intro ft. Manageri
02. Uuden ajan lumisotaa ft. Juno
04. Painakaa pojat mieleen ft. Kajo & Are
05. Systeemi ft. Chyde
06. Kultasia päiviä ft. Haamu
07. Ysikuus ft. Pyhimys & Jonde
08. Muutama sana ft. Solonen, Kivat Pojat (Ben & Staffro) & Ikuboi
09. Älä luovuta ft. Saara Aalto
10. Helpompaa hulluna ft. TK, Tuomo, Elastinen, Timo Pieni Huijaus & Solonen
11. Virtaan ft. Kesken
12. Koko päivän joka päivä ft. Stepa
13. Kolme parii lenkkareita ft. SP
14. Rattaat pyörimään ft. Särre

Recluse Crew -tuottajaryhmän yhdessä Staffron kanssa muodostavat Jake the Break ja Flam saivat vihdoinkin pitkäsoittonsa julkaistuksi. Kaksikon yhteisen tuottajalevyn oli määrä ilmestyä 3rd Rail Musicin kautta jo syksyllä 2009, jolloin teokselta vuodettiin Haamun ja Stepan näytebiisit. Lopulta projekti jouduttiin kuitenkin siirtämään Karma Musiikin alaisuuteen.

"Rattaat pyörimään" kokoaa yli kaksikymmentä vokalistia laulamaan/räppäämään raumalaisten biittinikkareiden tuotoksien päälle. Vierailijoiden taso on todella korkea, sillä mukaan on saatu alan veteraaneja, freestyle-kuninkaita, lahjakkaita nuoria sekä muutamia harvoin levyllä kuultavia tekijöitä. Albumilla pyörii myös löyhä juoni näyttelijä Mikko Koukin esittäessä levy-yhtiön kusipäätä, joka yrittää biisien välillä tyrkyttää sopimusta tuottajakaksikon allekirjoitettavaksi.

Jake the Break on työstänyt valtaosan levyn biiteistä yksinään, Flamin ollessa mukana ainoastaan viiden taustan tuottamisessa. Ensinnä mainittu käyttää sävellystensä tukena kitaristien taitoja sekä koskettimia, joita platalla on soittanut hänen veljensä. Jake tuntuu laskevan paljon kulloisenkin samplen varaan, sillä hänen rumpuviritelmänsä kuulostavat yllättävän kesyiltä läpi kiekon. Suoraviivaisempaa boom bap -soundia väsäävä Flam saa sen sijaan biitteihin enemmän potkua.

Duon tekeleillä ollaan perusasioiden äärellä: tuottajalevyn harmaimmatkin biitit on nimittäin rakennettu vahvojen pohjien päälle. Jake the Break ja Flam eivät yritä hyppiä uusien muotivillitysten perässä saati keksiä pyörää uudelleen. He luottavat laadukkaaseen, perinteitä kunnioittavaan meininkiin. Ylivoimaisesti parhaaksi taustaksi ponnahtaa monien hyvien vaihtoehtojen joukosta Jaken tuottama Kultasia päiviä, jonka kertsiosuuden huikea nostalgiasaksofoni vie yksinkertaisesti jalat alta.

Kappaleittain ajateltuna levystä on kehkeytynyt varsin tasainen. Helpompaa hulluna -possebiisi tekee vaikutuksen neljän äärimmäisen karismaattisen räppärin ja Solosen hyvän kertosäkeen takia. Malminkartanon Tom Jones puskee myös itse kelvollisen värssyn länsimaisesta kulttuurista träkillä Muutama sana. Samalla stygellä kolme eri nimeä räppää kolmeen eri biittiin, joista yhden on tehnyt Staffro. Kivat Pojat -yhtyeen toinen osapuoli Ben ansaitsee maininnan hyökkäävästä, mutta hauskasta esiintymisestään.

Kajo ja Are loistavat tuttuun tyyliinsä Painakaa pojat mieleen -raidalla. "Keitä kunnioitan, keitä en" -tyyppinen trippailu ruotii ämseiden tekemisiä hauskoin sanakääntein. Chyde tiputtaa tietoutta Systeemistä ja Särre yrittää peitota kirjoitusesteitään vapaatyylillä. Kesken esittelee jälleen kerran vaivatonta flowtaan, jonka aion nyt julistaa virallisesti Suomen notkeimmaksi. Saara Aalto yllättää rohkealla äänenkäytöllään kappaleella Älä luovuta ja Stepa iskee nokkelaa riimiä vanhan koulun biittiin.

Jake the Break ja Flam selviävät useamman vuoden urakastaan puhtain paperein. "Rattaat pyörimään" vaikuttaa pitkäkestoiselta levyltä, jonka voi laittaa soimaan ulkona myllertävästä vuodenajasta riippumatta. Levyn ainoiksi napakympeiksi jäävät tosin Haamun Kultasia päiviä sekä SP:n maanläheinen Kolme parii lenkkareita. Managerin hahmo on hauska lisä levylle, mutta myyntipuheet olisivat saaneet olla enemmän sidoksissa biisien aiheisiin.

4 / 5


lauantai 12. maaliskuuta 2011

TKU Passive - Passiivista vastarintaa



TKU Passive - Passiivista vastarintaa
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. T.K.U.
02. Niin hidas
03. Menee
04. Edellä män
05. Saatanan hyvin ft. Saimon & Andy
06. Maitta vapaa
07. Tuhti stygi ft. Haamukirjoittaja Alpo Magnum
08. Et tietää voi ft. Saimon
09. Aikajuoksuaikaa
10. Passiivista vastarintaa ft. Itäpuoli & Prof. Juselius
11. TKU powwa
12. Puolin toisin
13. Laskelmointivirheitä
14. Jäniksen selässä
15. Polkemassa

Sveden Passive -kollektiiviin kuuluvat Joonah ja Neo muuttivat Turkuun. Sillä välin kun kahdeksanhenkisen porukan muut jäsenet viettivät hiljaiseloa, karkulaiset päättivät purkittaa yhteisen mixtapen. Lopputuloksena syntyi "Passiivista vastarintaa" -omakustanne, jonka kaksikko julkaisi nimellä TKU Passive.

Projektista tekee mielenkiintoisen se, että toinen vokalisteista luottaa ulosannissaan reggaen verkkaiseen voimaan ja toinen puolestaan puskee riimejä vihaisen räppimeiningin siivittämänä. Joonah käynnistää useimmiten kappaleet kiireettömällä lauleskelullaan, minkä jälkeen Neo ottaa homman haltuun.

Ensimmäisten viiden raidan aikana käy jo selväksi ettei tämä yhdistelmä toimi. Joonah:n teennäiset lauluosuudet eivät sovi taustoihin saati sitten tavoita kuuntelijan huomiota. Neon rasittava huutoräppi ei tuo biiseihin asennetta eikä kummaltakaan vokalistilta löydy edes karismaa. Valtaosa kertosäkeistäkin tunnutaan nimenomaan huutavan purkkiin (ainakin levyn alkupuolella), vaikka duossa olisi myös oma "laulaja" näille osuuksille.

Molemmat pysyvät kyllä ongelmitta biitissä, mutta muilta osin tekeminen ei yksinkertaisesti vakuuta. Sanoituksista on hyvin vaikeaa tavoittaa sanomaa tai edes päästä tekijöiden kanssa samalle aaltopituudelle. Välillä Saimon käy sylkemässä jotain ruotsiksi, kunnes sekava sanojen tulva alkaa taas soljua ohi korvien. Kai ne jostain lungista fiiliksestä ja musiikin vääntämisestä julistaa. Mene ja tiedä.

Mixtapen biittipuoli koostuu niin lainataustoista kuin kotimaisten tuottajien tekeleistäkin. Päällimmäisenä jää mieleen monet dubstep-väännöt, joita levylle on haalittu varsinkin kanadalaiselta Datsikilta ja maineikkaalta Ruskolta. Samuel K.B. liikkuu samoilla apajilla yllättävän tyylikkäästi. Mukana on kuitenkin myös vivahteita reggaesta sekä jazzahtavasta hiphopista. Kovimman taustan tarjoilee Alamaa raidalla Et tietää voi.

"Passiivista vastarintaa" jättää yhdentekevän vaikutelman TKU Passiven tuotannosta. Tyylit ei uppoa eikä sanoituksista irtoa mitään, mutta sävellykset toimii (makeista lainataustoista puhumattakaan). Levyn nimikkoraita esittelee kaksikon parasta osaamista.

2 / 5

Urbaanilegenda - 21 12



Urbaanilegenda - 21 12
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. Mariana
02. Tao tao
03. Varota varo
04. Juoksupoika
05. Koko olemuksella
06. Valinta
07. Laki on laki
08. Korttitalo
09. Missä minä olet?
10. Intiaanin nimipäivä
11. Pienet asiat tekee meistä isoja
12. Amsterdam Galactica

Urbaanilegenda on pysynyt sitkeästi Jyväskylän tunnetuimpana rap-yhtyeenä, vaikka kolmikko ei ole julkaissut yhtäkään levyä sitten vuoden 2004. He nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen samplaamalla erästä 70-luvun R&B-hittiä klubiträkillään Pelaa dominoo ja julkaisivat kaksi promolevyä, jotka ovat tätä nykyä keräilyharvinaisuuksia.

Ensimmäinen studioalbumi, "Rivien välistä", ilmestyi paikallisen 2 Fly Entertainmentin kautta ja erosi varsinkin sanoituksiltaan aiempien omakustanteiden sisältämästä materiaalista. Trion salaisena aseena toimi kolme erilaista tyyliä, jotka samalla kuitenkin tukivat toisiaan. Urbaanilegendalla oli myös hyvät välit kollegoihin ympäri Suomea ja poikkeuksellisen lahjakas tuottaja omissa riveissään.

Nyt kokoonpano on viettänyt hiljaiseloa yli kuuden vuoden ajan vain iskeäkseen uudelleen. Yhtyeen ulkomailla asuva lenkki Jonne Kuusisto piipahti nimittäin kolmen viikon joululomalla Suomessa ja tänä aikana Urbaanilegenda levytti uutta materiaalia kokonaisen albumillisen verran. Tuloksena syntyi digitaalisena julkaistava teos nimeltä "21 12". Kuusiston, Joniveljen ja Soul Valpion tuoreella hengentuotteella on kestoa noin yhden tunnin verran.

"21 12" esittelee täysin uudestisyntyneen Urbaanilegendan. Mikäli yhtyeen musiikista on ehtinyt aikoinaan vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, se kaikki kannattaa nyt unohtaa. Perinteiset räppibiitit ovat vaihtuneet elektronisen musiikin alatyyleihin ja sanoitukset ovat harpanneet entistä enemmän suuntaan, jossa kuuntelijalle jätetään vastuu tulkitsemisesta. Soul Valpio ei ole enää pelkkä räppäävä konekivääri eikä Jonne Kuusisto hampaat irvessä sanoja tukahduttava Kasanova. Joniveli puolestaan laulaa yhä enemmän.

Kappaleiden teemoista jää mieleen palasia sieltä täältä. Teksteissä käsitellään ainakin saavuttamatonta rakkautta, inhimillisyyden ja yksityisyyden katoamista lakipykälien viidakkoon, varautuneisuutta sekä rytmin voimaa. Pöydälle isketään myös politiikka - ilman sitä paskanjauhantaa. Kaiken kaikkiaan läpät on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että ne eivät ainoastaan näytä sieviltä paperilla vaan myös kuulostavat hyvältä räpättyinä.

Tuotannollisesti kyseessä on Joniveljen kaikkien aikojen onnistunein teos. Pitkätukka on luonut levylle soundimaailman, jota on mahdotonta lokeroida minkään tietyn genren alle. Platan alkupuolella tunnelma on aggressiivinen ja sähköinen, mutta seestyy huomattavasti albumin edetessä. Taustoilla kuuluu elementtejä trip rockin, housen, breakbeatin, downtempon, likaisen electron, acid jazzin, junkan, rapin ja monien muiden tyylisuuntien piiristä.

Levyn tarttuvin biisi Koko olemuksella menee jopa niin pitkälle, että samba vaikuttaa kohtaavan elektronisen musiikin koukerot huumaannuttavalla tavalla. Joniveli hoilaa lähtemättömästi rytmin ulottuvuuksista ja Soul Valpio tiputtaa hauskoja tietoiskuja tanssimisesta. Kuusisto puolestaan loistaa erinomaisella värssyllään isojen kysymysten äärellä pyörivällä Missä minä olet? -raidalla. Mainitsematta ei voi jättää eeppistä Pienet asiat tekee meistä isoja -maailmanparannustakaan, joka pysyy tiiviinä pakettina koko kahdeksan minuutin kestonsa ajan.

Urbaanilegendan paluu on kaikessa yllättävyydessään harvinaisen vakuuttava esitys. Aiempaa teatraalisemmat kappaleet tarjoavat paljon pureskeltavaa ja ajoittan teksti yltää hieman liiankin lennokkaaksi. Erinomainen tuotanto luo levylle omaleimaisen tunnelman, kun taas riimittelijöistä on kypsynyt rohkeita oman visionsa toteuttajia. "21 12" antaa hyvän syyn olla uudesta musiikista innoissaan.

4½ / 5

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Huge L - Puuton lehti



Huge L - Puuton lehti
Omakustanne, 2011

Biisilista
01. Jäin
02. Don kudon
03. Prodhuger
04. Mania (remix)
05. Pätkätyö (skit)
06. Paperi rahaa
07. Arkinen
08. Maailman vauhis
09. Kolmekymmentä
10. Ihan mit vaan
11. ILS (skit)
12. Letkeempää
13. (skit)
14. Suojatiellä (kelopuu alkp.)
15. Narsissi
16. Pullopostia perheelle
17. Tulen loistos (kelopuu pois.)
18. Sä (remix)
19. Autotune (alkp.)
20. Qhan vittuilin part. 2 (alkp.)
21. Vaatekappale (alkp.)
22. Pukeudun, puhun, nukun ja tapaan sut
23. Egolooginen (alkp.)
24. Mustavalko (kelopuu alkp.)

Huge L julkaisee "Kelopuu"-nimisen pitkäsoiton Monsp Recordsin kautta 1. huhtikuuta 2011. Levyä on odotettu hartaasti, sillä sen julkaisupäivä ilmoitettiin jo viime vuoden maaliskuussa. Teoksen katsotaan olevan jatkumoa arvostetuille "Touché" sekä "Turhaan arkeutunut" -albumeille.

Yli tunnin mittainen "Puuton lehti" -mixtape tarjoaa lisää tuoretta Huge L -materiaalia niille, jotka eivät malta odottaa aprillipäivään asti. 70% kappaleista on täysin ennenkuulemattomia, loput puolestaan alkuperäisiä versioita tai remixejä aiemmin julkaistuista biiseistä. Omakustanteen viimeistelystä on vastannut Dj Leo Luxxxus.

Kotimaiset mixtapet jättävät usein aika kylmiksi, sillä julkaisumuodon kovimman suosion aikaan monet tuntuivat nimeävän teoksensa ko. termillä paremman puutteessa. Näin ollen epämääräisistä kokoelmista ja jopa ihan normaaleista albumeista leivottiin mixtapeja."Puuton lehti" on toista maata. Monipuolisista träkeistä on taitavan dj:n käsissä saatu irti juuri sellainen räppifiilis, jollainen kaikilla kunnon mixtapeilla tulee ollakin.

Varsinkin levyn alkupuoli jyrää. Lyhyiden raitojen aikana muita artisteja kylvetetään oikeutetusti karujen biittien aallokoissa. "Pummien miljonääri" -levyllä alunperin julkaistun Manian uudelleenversiointi käynnistyy puolen minuutin takaisinkelauksilla, jonka jälkeen bassolinja ja rummut ajetaan nätisti biittiin sisään. Arkinen rikkoo räppipullistelun linjan Duunijazz-tyylisellä lungilla toteutuksella.

Huge on aiemmin vaikuttanut yksinomaan säälimättömältä tylyttäjältä, mutta nykyään artisti uskaltaa asettaa myös itsensä alttiiksi vastaiskuille. Kolmekymmentä on jo toinen muistelubiisi, jolla tuodaan omaa elämänkokemusta esille. Isompi yllätys on erästä länsinaapurimme tunnettua jazz-orkesteria samplaava Suojatiellä, jolla heittäydytään herkistelemään. Mielenkiintoista kuulla millainen versio kappaleesta on tehty "Kelopuulle".

Mixtapen loppupuolelle on säästetty kasa erilaisia versioita vanhoista biiseistä. Niiden rykelmä jättää kylmäksi, sillä vain Qhan vittuilin part. 2 -raidan alkuperäisversio kolahtaa ja sekin lähinnä hauskan kontrastinsa takia (leppoisa tausta <-> disautus). Saatekirjeen perusteella moista toteutusta ei välttämättä edes haluttu, mutta remixien julkaiseminen erillisellä platalla tuntuisi rahastukselta.

"Puuton lehti" ei jää pelkäksi pitkäsoittoa edeltäväksi mainosvälipalaksi, sillä sen sisältö ja toteutustyyli riittävät peittoamaan monet Hugen varsinaiset albumitkin. Parhaina vetoina mainittakoon artistin hienoa ääntä korostavat laulut Arkinen ja Suojatiellä. Myös perinteiset räppivedot toimivat yhä, varsinkin kun ne on varustettu Leo Luxxxuksen upeilla raaputuksilla.

4 / 5


maanantai 28. helmikuuta 2011

Parhaat biisit 2010



Aikomuksenani oli koota jonkinlainen TOP 50 tai peräti TOP 100 -lista viime vuonna julkaistuista biiseistä, jotka löysivät tiensä Tuoreet Platat -blogin sivuille. Savotta kävi yhdelle miehelle hieman liian raskaaksi ja niinpä jätin raatileikit suosiolla sikseen. Ei niinkään se työn määrä, vaan paremmuusjärjestyksen mahdottomuus.

Kymmenien kovien biisien joukosta löysin sentään yhden selvän suosikin. Kemmurun (kuvassa) tarttuva Kobehärkä kolahti harvinaisen lujaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä siihen tahdo kyllästyä vieläkään. Puolen minuutin alkufiilistely tuottaa välittömästi tunteen siitä, että tulossa on jotain helvetin hienoa. Träkki onkin lopulta silkkaa tiedettä Aksimin mahtavaan biittiin verhoiltuna.

Muita biisejä en osaa sijoitella minkäänlaiseen luonnolliseen järjestykseen, joten jatketaan niistä vapaamuotoisesti. Fintelligensin "Mun tie tai maantie" -albumilta löytyisi muutamiakin ehdokkaita listalle. Maha määrää kouluttaa nuorisoa hauskaan tyyliin, Mikä boogie on muutamia turhia rivejä huomioimatta kova bileraita ja yhteistyö Pete Rockin kanssa jäi mieleen yhtenä hienoimmista tapahtumista vuodelta 2010.

Levyn ainoaksi timantiksi muodostuu kuitenkin Runeberginkatu. Voi luoja kuinka hyvä biitti. Sen ansiosta kappale onnistuu herättämään nostalgisia tunteita, mutta samalla siinä on jotain nyrjähtäneen synkkää. Ikään kuin Runeberginkadulle olisi haudattu jotain karmivaa. Elastinen ja Iso H puskevat mallikkaasti. Juuri tällaisia vetoja Fintelligensiltä on kaivattu ja odotettu. Jos ihokarvat ei nouse pystyyn, et omista sellaisia.

Hyvistä biiteistä puheen ollen, miltä kuulostaa Otto Martikaisen tuottama Mä rakastuin lutkaan? Potkii. Suomen parhaimpiin riimittelijöihin lukeutuva Idän Ihme tarttuu aiheeseen, jota on vaikeaa käsitellä uskottavasti näillä leveysasteilla ja hoitaa pisteet siltikin suvereenisti Kalevaan. "Tästä ei sitte kerrota kellekään" -kiekolta listalle kelpaisi myös tyhjentävä Älä kysy miks sekä äärettömän lungi Parempaa väkee.

Huge L kuvailee duunarin arkea täydellisesti Duunijazz-rallattelullaan. Hämyisen samplen ympärille rakennettu tausta on tuhti ja antaa puitteet suorastaan herkälle tulkinnalle. Pohjolan Molli -projektin parissa samalta tekijältä on syntynyt myös jonkinlaista kansallistunnetta hivelevä Seuraus ja leikkisä Edveden-vittuilu, jotka toimivat kokonaisuudesta irroitettuinakin.

Vuoden tiputtavimman tarinabiisin levytti jyväskyläläinen Are. Pyryn tarinassa siirrytään katutappelusta treffeille arvaamattomin seurauksin. Jutun juoni pysyy koko keston ajan hyvin kasassa, riimit on osuvia kuten ko. artistilla aina ja taustalla pauhaava biitti ottaa vaihtuvat tunnelmat huomioon. Bueno.

Opaalin "Hinnalla millä hyvänsä" -levyltä löytyy yllättävän monta hyvää värssyä vierailijoilta. Idän Ihme, Hannibal ja Aksim tekivät ehkä isoimman vaikutuksen. Artisti onnistuu itsekin muutamaan otteeseen ja tästä paras näyte on Ryynityyli. Synkällä raidalla valutaan holtittomasti mielensisäisessä avaruudessa. Ryynihehkutus on sinänsä kuvottavaa, mutta miten voi vihata biisiä jolla syljetään "erota jyvät akanoist / oonks mä sairas jos mä nautin jyvät pakaroist"?

Joku Roti -osastolta parasta osaamista edusti Hannibalin, Stepan, Tykopaatin ja Edorfin huikea Puuratti. Hienosti tuotetulla kipaleella on ainutlaatuinen tunnelmansa, jonka särkee vain muutamat tyylikkäästi toteutetut väliosat ("pumppaan Point Blankii..."). Stepan kotiseutuakin käsittelevä Made in Sodankylä, mielettömän maanläheinen Kaikki hyvin sekä Aren ja Tapani Kansalaisen kanssa duunattu suomibiiteillä riehuminen (Hullut jätkät) ansaitsevat omat mainintansa.

Vuoden hienoimmilta levyiltä, "Se syvenee syksyllä" ja "Blacksuami", voisi iskeä lähes kaikki träkit tiskiin. Puliukoista harmittoman sympaattisia hahmoja veistelevä Spuge on Heikki Kuulan parhaita vetoja ikinä. Olkoonkin, ettei tausta ole omasta takaa. Ruger Hauerin uhmakkaat Dallas ja Pettävä annostus sekä haikeampi Täällä vielä kotiutuvat myös nopeasti pään sisään.

Ruudolfin ja Karri Koiran R. Kelly -tyyppinen tsemppibiisi Leijonakuningas-laulu, Ritarikunnan lämminhenkinen Klassist ja Teflon Brothersin introraita Postikortti Jan Zapasnikille jäivät niin ikään mieleen erinomaisina kappaleina.

Mainitsematta jäi monta hyvää teosta mm. Palefacelta, Super Jannelta, Timi Lexikonilta, Notkealta Rotalta, Junolta, Matinpojalta, Timo Pieni Huijaukselta sekä Nopsajalalta, mutta nyt on pakko siirtyä eteenpäin. Seuraavissa merkinnöissä jatketaan vihdoinkin vuoden 2011 julkaisuilla.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

TUOREET PLATAT AWARDS 2010 - PARHAAT ALBUMIT


TUOREET PLATAT 2010

2. Heikki Kuula - Blacksuami (Yellowmic Records)
4. Super Janne - Munkkisaari (Upleftbass Records)

6. Stepa - Made in Sodankylä (Joku Roti Records)
8. Timo Pieni Huijaus - Emävale (Rähinä Records)
9. Brädi - Repullinen hiittiä (Rähinä Records)

11. Rekami - Iskuja vyön alle (Skill Street Entertainment)
13. Freepoint Crew - Three Amigos (Chess Piece Recordings)
14. Juno - V-Tyyli (Monsp Records)
15. Timi Lexikon - Vähät valitan (Karma Musiikki)

16. Ritarikunta - Albumi (Monsp Records)
17. Are - Jaalan elämää (Skill Street Entertainment)
20. Juan Muteniac - Koko Suomi (Northgrind Music)

22. Fintelligens - Mun tie tai maantie (Rähinä Records)
23. Matinpoika - Vasta kohta (Yellowmic Records)
24. Jussi Kuoma - Sielunauha (omakustanne)
25. Sine Ira - KG & LL (Yellowmic Records)

26. Nopsajalka - Kuningas Soundi (Monsp Records)
30. Hannes H. - Ei turhia paineita (Skill Street Entertainment)

35. Pyhimys - Vieras (Monsp Records)

37. Maw - Panda Ride (omakustanne)
38. Gasellit - EP (omakustanne)

41. Roska - Ranteet auki (omakustanne)
42. Teflon Brothers - © (Monsp Records)
44. Juno - J.K. x 2 Tunti terapiaa (Monsp Records)
45. Notkea Rotta - Notkea maa (Monsp Records)

47. Get Wet Tuotanto - Vol. 1 (omakustanne)
49. Teuski - Pakko (omakustanne)
50. Fredi ja Stefu - Himo (omakustanne)

51. Eetu Newman - Holaiinii (omakustanne)
53. Tuma - Jatkoaika (omakustanne)
55. Rimma - Viimeinen vuoteni (omakustanne)

57. Tuma - Ympäri mennään (omakustanne)
60. Pantse - Tuliaismusaa (omakustanne)

61. Olli Peks - Palava sielu (omakustanne)
63. Utopia - Minuutit (omakustanne)